Browsing by Subject "Master's Programme in Languages"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 63
  • Jäske, Wen-Chin (Helsingin yliopisto, 2021)
    A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen opiskelua varhennettiin keväällä 2020. A1-kiina on yksi mahdollisista vieraan kielen valinnoista. Kiinan kielen merkitys Suomessa on kasvanut ja yhä useampi opiskelee kiinaa. Kiinan kielen ääntäminen on yksi haastavimmista asioista kiinan kielen oppimisessa. Ääntäminen on tärkeä osa kielitaitoa ja se tulisi huomioida opetuksessa tasapuolisesti muiden kielitaidon osa-alueiden kanssa. Tässä tutkimuksessa haastateltiin kahta eri A1-kiinan luokkaa, joilla on kiinan kielen oppisen kokemusta yli kaksi vuotta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi A1-kiinan opiskelijoita kielen opiskeluun, millaisia kokemuksia oppilailla on ollut kiinan kielen ja sen ääntämisen opiskelusta. Oppilaiden kokemusten perusteella ja tämän tutkimuksen avulla haluan pyrkiä kehittämään kiinan kielen opetusta. Oppilaiden motivaatio ja kieliminä olivat tärkeässä roolissa oppilaiden kielten opiskelukokemuksessa. Oppilaiden positiivisilla opiskelukokemuksilla on suuri vaikutus kielen oppimiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa oppilaista valitsi kiinan kielen valintavaiheessa sisäisen motivaation vuoksi. Oppilaat totesivat kaipaavansa opiskeluun enemmän haasteita. Laulujen, lorujen ja leikkien avulla opiskelu voi kuitenkin käydä yksitoikkoiseksi ja oppilas kyllästyy. Motivaatio voi tällaisessa tapauksessa laskea. Oppilaat eivät tutkimuksen mukaan kokeneet kiinaa vaikeana kielenä. Fonetiikan tutkimustuloksesta näkyy, että oppilaat ovat oppineet kahden lukuvuoden aikana erottamaan toonit puhutusta kielestä paremmin. Kahden lukuvuoden jälkeen yhdenkään vastaajan mielestä toonien erottaminen ei ollut vaikeaa. Tuloksista näkyy oppilaiden sisäisen motivaation olevan vahva. Oppilaat kaipasivat opiskeluun enemmän roolileikkejä, iloa ja vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa, minkä vuoksi kommunikatiivisten opetusmenetelmien käyttö ääntämisen opetuksessa on oppilaiden motivaation kannalta tärkeää. Oppilaiden vastauksissa positiivisiin kokemuksiin vaikuttivat eniten mielenkiinto kieltä ja sen opiskelua kohtaan, motivaatio opiskeluun ja odotukset opiskelun suhteen. Kokemukset vaihtelivat oppilaiden välillä, sillä vastauksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Molemmissa tutkimuksissa oppilaat totesivat, että ”lauseen puhuminen ja painotukset” ovat vaikeinta kiinan opiskelussa. Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2016) korostetaan suullista ilmaisutaitoa ja painotetaan foneettista osaamista, jonka vuoksi ääntämisen opetus on tullut tärkeämmäksi kielten opetuksessa.
  • Haavisto, Aino (Helsingin yliopisto, 2019)
    Japanin kielen kirjoitusjärjestelmä on eräs maailman monimutkaisimmista, ja sen oppiminen on haastavaa kaikille japania vieraana kielenä opiskeleville. Japania kirjoitetaan yhdistelemällä kahta foneettista merkistöä (hiragana ja katakana) ja morfografista kanjimerkistöä, jossa merkit kuvaavat morfeemeja eivätkä ainoastaan äänteitä. Erityisesti näiden kiinalaisperäisten kanjimerkkien, joita on Japanissa yleisesti käytössä 2136, opiskelu on työlästä. Tässä tutkielmassa on kehitetty japani vieraana kielenä -opiskelijoille uusi, mahdollisimman tehokas ja helpoksi omaksuttava kanjimerkkien opiskelujärjestys ja vertailtu sitä aiempiin opiskelujärjestyksiin. Tutkielmassa on sovellettu Loachin ja Wangin (2016) kiinan kirjoitusmerkkien opiskelujärjestystä optimoivaa laskennallista algoritmia japanin kielelle. Algoritmi järjestää merkit painottaen niiden yleisyyttä ja muodon yksinkertaisuutta, jotta alusta alkaen kielenoppija oppii hyödyllisiä merkkejä. Tämä ensimmäinen vaihe toteutettiin olemassa olevaa korpusta ja merkkitietokantaa käyttämällä. Toisessa vaiheessa algoritmi tekee järjestyksestä vielä hierarkkisen eli nostaa kunkin merkin komponentit opiskeltavaksi ennen komponenteista koostuvaa yhdistelmämerkkiä. Myös tämä vaihe toteutettiin hyödyntäen valmista, joskin työtä varten muokattua tietokantaa. Tutkimuksessa selvisi algoritmin luomaa järjestystä tarkastellessa, että Loachin ja Wangin algoritmin tuottamaa järjestystä on pidettävä vasta raakaversiona opiskelujärjestyksestä. Erityisesti kanjeihin liittyvien temaattisten kategorioiden huomiotta jättäminen tekee järjestyksestä joiltain osin vaikeasti hahmotettavan. Tämä vuoksi tutkielmassa pohditaan erilaisia mahdollisuuksia kehittää algoritmin tulosta edelleen ja esitellään noin 250 ensimmäiselle merkille algoritmiin perustuva, mutta käsin muokattu järjestys. Luotu järjestys noudattaa edelleen periaatteita yleisten merkkien opettamisesta hierarkkisessa järjestyksessä, mutta hyödyntää lisäksi temaattisia kategorioita merkkien järjestämisessä. Opiskelujärjestyksen luomisen lisäksi työssä tutkittiin tätä järjestystä hyödyntävän oppimateriaalin luomista puoliautomaattisesti korpuksia ja sanakirjatietokantoja hyödyntämällä. Merkeistä luotiin internetiin lista, johon on lisätty kunkin merkin kohdalle mm. yleisiä sanoja sisältäviä esimerkkilauseita. Lisäksi luotiin kertaukseen soveltuva virtuaalinen korttipakka. Tässä työssä tuotettu materiaali muodostaa käyttökelpoisen pohjan, mutta automaattisesti luotua oppimateriaalia on vielä kehitettävä ennen kuin siitä saa käytännössä hyödynnettävää materiaalia. Sekä itse opiskelujärjestystä että oppimateriaalia voidaan parantaa sekä ihmisen tekemällä työllä että muokkaamalla käytettyjä tietokoneohjelmia.
  • Junnila, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää eroja anglismien eli englannin lainasanojen käytössä nais- ja miesbloggaajien välillä italialaisissa muotiblogeissa. Tämän lisäksi tutkielman toinen tavoite on tutkia, onko aineiston anglismeissa stereotyyppisesti naisten tai miesten kielenkäyttöön liitettyjä kielellisiä piirteitä. Tutkimusaineisto koostuu seitsemän naisbloggaajan ja seitsemän miesbloggaajan blogipostauksista italialaisista muotiblogeista, kolme postausta jokaiselta. Aineistoon valittujen blogipostausten aiheet liittyvät muotiin ja kauneudenhoitoon. Tutkielman teoriatausta on anglismeissa, niiden käytössä muodin kielessä sekä sosiolingvistiikassa naisten ja miesten kielenkäytön erojen tutkimuksessa. Anglismeja on luokiteltu ajan saatossa eri tavoin. Tutkielman anglismien luokittelu on otettu italialaisen lähdekirjallisuuden uusimmista teoksista: prestiti non adattati, prestiti adattati, calchi strutturali ja calchi semantici. Nämä termit vastaavat osittain suomen kielen lainasanojen luokittelua sitaattilainat (prestiti non adattati), erikois- ja yleislainat (prestiti adattati) sekä käännöslainat (calchi strutturali ja calchi semantici). Näiden lisäksi analyysissa ovat mukana myös pseudoanglismit eli näennäisanglismit, mikä tarkoittaa sanoja, jotka näyttävät tulleen englannista, mutta joiden merkitys on eri kuin englannissa. Lähdekirjallisuutena anglismien käyttöön muodin kielessä käytetään tutkielmassa Matzeun ja Ondellin (2014) ja Ondellin (2015) tutkimuksia, joiden perusteella on myös päätetty, mitä kielellisiä piirteitä anglismeista tutkitaan analyysissa. Stereotyyppisen naisten ja miesten kielenkäytön kielellisten piirteiden analysoimisen pohjana käytetään tutkimuksessa Fresun (2015) koostamaa listaa kielellisistä piirteistä Berettan 70-luvulla tehdyn tutkimuksen myöhemmin tehtyjen eri tutkijoiden uusintatutkimusten tuloksista. Näistä kielellisistä piirteistä otetaan analyysissa huomioon lähinnä sanastoon liittyvät piirteet, sillä englannin vaikutus näkyy eniten juuri sanastossa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että anglismien käytössä on jonkin verran eroja sukupuolten välillä. Molemmat sukupuolet käyttävät anglismeista ylivoimaisesti eniten sitaattilainoja. Myös muita lainasanoja ja käännöslainoja käytetään, mutta huomattavasti vähemmän. Määrällisesti sukupuolet käyttävät anglismeja suunnilleen yhtä paljon. Erot anglismien käytössä liittyvät esimerkiksi anglismien valintaan, niiden käyttöön yhdyssanoissa, sitaattilainojen monikon muodostamiseen tiettyjen lainojen kohdalla ja käännöslainojen muodostamiseen. Stereotyyppisistä naisten ja miesten kielenkäyttöön liitetyistä kielellisistä piirteistä aineiston anglismeissa ei ole havaittavissa selkeästi muita piirteitä kuin, että naiset käyttävät enemmän tunteita ilmaisevia lainasanoja ja että miehet käyttävät hieman naisia enemmän alan sanastoa.
  • Koiranen, Marika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin ääntämisen opettamista kahdessa uudessa suomalaisessa saksan kielen oppimateriaalissa 1. ja 2. luokille sekä sitä, miten nämä kaksi oppimateriaalia eroavat toisistaan ääntämisen opettamisessa. Tutkimusaineistona toimi Sanoma Pron varhennetun saksan oppimateriaali Los! sekä Otavan Hallo, Berni! vuodelta 2018. Los! -materiaalista tutkittiin oppikirja, opettajan digiopetusaineisto sekä opettajan opas. Hallo, Berni! -materiaalista tutkittiin opettajan digiopetusaineisto sekä sen sisältämä opettajan opas. Kumpikin oppimateriaaleista on tarkoitettu 1. ja 2. luokan saksan kielen opetukseen. Metodina tutkimuksessa käytettiin oppimateriaalianalyysia. Kuuden tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, kuinka usein oppimateriaaleissa opetetaan ääntämistä, mitä foneettisia sisältöjä käsitellään, missä määrin puhutun ja kirjoitetun kielen suhdetta esitetään ja käytetäänkö materiaaleissa IPA:n kansainvälistä foneettista aakkostoa, millaisia ääntämistehtävät ovat sekä millä tavoin oppimateriaalit eroavat toisistaan ääntämisopetuksessa. Ääntämistehtäviksi laskettiin kuuntelutehtävät, joissa pääpaino ei ole kuullun ymmärtämisessä sekä kaikki suulliset tehtävät, joissa puhutaan saksaa. Tutkimuksessa selvisi sekä eroja että yhtäläisyyksiä oppimateriaalien välillä. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämistä harjoitellaan jokaisessa kappaleessa. Suurin osa materiaalien ääntämisharjoittelusta tapahtuu sanaston harjoittelun yhteydessä ja eksplisiittisiä ääntämistehtäviä, joissa pääpaino olisi ääntämisessä, on etenkin Hallo, Berni!:ssä vain vähän. Niinpä varsinkin Hallo, Berni!:n kohdalla monia suomenkielisille oppilaille vaikeita foneettisia sisältöjä ei erikseen harjoitella. Los!:ssa käsitellään verrattain enemmän yksittäisiä äänteitä, mutta sielläkin monet vaikeat äänteet jäävät käsittelemättä. Kummassakin materiaalissa harjoitellaan joitakin saksan kielen prosodisia piirteitä, esimerkiksi toistamalla kokonaisia lauseita, mutta eksplisiittisesti niitä ei opeteta kummassakaan materiaalissa. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämiseen liittyviä kuuntelutehtäviä on vähän. Hallo, Berni!:ssä yleisin ääntämistehtävä tyyppi on selkeästi ”Kuuntele ja toista”-tehtävät. Myös Los!:ssa näitä tehtäviä on paljon, jonka lisäksi myös soveltavat ääntämistehtävät, joissa puhutaan vapaasti, ovat yleisiä. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että kummassakin oppimateriaalissa ääntämisen opettaminen on keskeisessä osassa. Oppimateriaalien välisistä eroista huolimatta kummassakin materiaalissa luotetaan ääntämisen opetuksessa vahvasti oppilaiden imitaatiokykyyn, sillä perinteiset ”Kuuntele ja toista”-tehtävät ovat kummassakin materiaalissa suosittuja.
  • Kantee, Karin (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani aiheena on monikielisten tekstien ja niissä esiintyvien henkilöhahmojen kääntäminen. Aineistona on Andrea Camillerin Il giro di boa (2003) sekä Helinä Kankaan suomenkielinen käännös Törmäyskurssilla (2011). Tutkielman alussa esitellään teoksessa käytetyt eri kielet, monikielisyyden funktio kirjallisuudessa sekä murteen kääntämiseen liittyvät haasteet. Tästä edetään eri käännösstrategioihin ja esitellään, miten Camillerin teokset on käännetty ranskan ja englannin kielille. Tavoitteena on erotella käännöksessä säilytetyt ja menetetyt kielimuodot sekä henkilöhahmojen piirteet. Lopuksi pohditaan alkuperäisteoksen kielten yksinkertaistamisen hyötyjä ja haittoja. Tutkielmassani käsitellään monikielisyyden funktiota henkilöhahmojen identiteetin ja kieliyhteisön rakentamisessa käsitellään Riikka Ala-Riskun väitöskirjan perusteella. Murteiden kääntämisen haasteena on kohdekielen kielimuodon valinta ja käännöstä analysoidaan Nuolijärven ja Tiittulan (2007) käännösstrategioiden kautta, joita ovat standardikieli, puhekieli, murre ja ”uuden” murteen luominen. Analyysissa määritellään, miten eri kielimuodot ja henkilöhahmot on käännetty. Alkuperäisessä teoksessa käytetään italian kieltä, Sisilian murretta, näiden kahden sekoitusta ja sanaleikkejä sisältävää mongertelevaa kieltä. Kaksi viimeistä kielimuotoa kuvaavat Camillerin kielellistä luovuutta. Merkittäväksi nousee, että italian kielen ja Sisilian murteen sekoitus on kadonnut käännöksestä, sillä se on käännetty italian kielen tavoin standardikielelle. Lisäksi käännöksessä esiintyy suuri määrä italian kielen ja Sisilian murteen sanoja sekä kokonaisia lauseita, joiden tehtävänä on korostaa teoksen ja henkilöhahmojen sisilialaisuutta. Tutkielmassani osoitan, että kääntäjä on käyttänyt eri strategioita eri kielimuotojen kohdalla: Sisilian murre on käännetty eri tavoilla riippuen henkilöhahmosta, mongerteleva kieli on käännetty sanaleikein ja loput kielimuodot on käännetty standardikielelle. Monikielisyyden tehtävänä on henkilöhahmojen identiteetin rakentamisen lisäksi italian kielen ja Sisilian murteen kielellisten sekä kulttuuristen eroavaisuuksien korostaminen, ja sen säilyttämiseksi kääntäjä on yksinkertaistanut kielimuotoja.
  • Zaitsev, Kira (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro graduni käsittelee suomalaisia, jotka ovat kääntyneet juutalaisiksi ilman aikaisempaa juutalaista taustaa ja perhettä. Data perustuu haastatteluihin, joita arvioin straussilaisella grounded theory-menetelmällä. Tutkimuskysymykseni ovat, kuinka nämä käännynnäiset näkevät mitä juutalaisuus on ja kuinka he arvioivat omaa kääntymistään. Tutkimuseni mukaan kääntyjän aikaisempi uskonnollinen tausta on varsin todennäköisesti epätavallinen, eikä hänellä ole merkittäviä aikaisempia juutalaisia sosiaalisia suhteita. Internetillä on kasvava rooli kääntyjän tiedonhaussa ja verkostoissa. Juutalaisuudessa kääntynyt näkee tärkeimpänä eettisyyden sekä juutalaisen lain, halakhan. Kääntymisen nähdään vahvistavan aikaisempi maailmankuva ja identiteetti, ja kääntyjä hyväksyy rabbiinisen näkemyksen kääntymisprosessista. Lopuksi vertailen tämän tutkimuksen tuloksia muihin kääntymistutkimuksiin ja -teorioihin, joiden väitteet ja tulokset eivät aina vastaa oman tutkimukseni tuloksia.
  • Nurminen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani käsittelee italian kielen tyypillisen verbilausekkeen, verbo supporto –rakenteen, käyttöä. Verbo supporto –rakenteet ovat kollokaatioiden alalaji ja ne muodostuvat verbistä, määritteestä sekä mahdollisesta artikkelista tai prepositiosta (esim. prendere una decisione – tehdä päätös, fare una telefonata – soittaa puhelu). Näitä rakenteita käytetään paljon italian kielessä ja ne ovat tärkeä osa myös vieraan kielen kielitaitoa. Rakenteet eivät usein käänny muille kielille muuttumattomina, mikä vaatii huolellisuutta kielen opiskelijoilta ja aiheuttaa usein interferenssiä. Aihetta tarkastellaan tutkielmassani sekä kielitieteellisestä että -didaktisesta näkökulmasta. Teoriaosassa avataan termin merkitystä ja asemaa kielitieteessä sekä vieraan kielen oppimisessa. Erityisesti korostetaan verbin käyttöä ja erilaisia muunnoksia kyseisessä rakenteessa. Tärkeimpiä käsitteitä ovat verbo supporto, collocazione (kollokaatio) ja interferenssi. Keskeisiä lähdeteokset ovat Elisabetta Jezekin “Lessico. classi di parole, strutture, combinazioni” (2005), Roberta Mastrofinin “Classi di costruzioni a verbo supporto in italiano: Implicazioni semantico-sintattiche nel paradigma V + N” (2004) sekä Anna Cicalesen “Le estensioni di verbo supporto: Uno studio introduttivo” (1999). Didaktista pohjaa luo mm. Batia Lauferin ja Tina Waldmanin tutkimus ”Verb-noun collocations in second language writing: A corpus analysis of learners’ english” (2011). Tutkielman analyysia varten on laadittu A2–C2 tasoisille opiskelijoille tarkoitettu kysely, johon vastauksia tuli 56 kappaletta. Kyselyä jaettiin sähköisesti Suomen italianopettajille ja -opiskelijoille syksyllä 2020. Vastauksia analysoidaan sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Kysymykset lajitellaan vastausten pohjalta temaattisesti. Tutkimuskysymyksissä korostuu verbo supporto –rakenteiden käyttö, suomen kielen vaikutus siihen, rakenteen suhde sen yksiosaisiin synonyymeihin (esim. tehdä päätös vs. päättää) ja opiskelijan italian kielen tason vaikutus. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että suomen kielen vaikutus näkyy useissa esimerkeissä ja sitä esiintyy kaikilla taitotasoilla (A, B ja C), joskin se on runsainta alkeistasolla. Melko tyypillistä on myös yksiosaisen verbin käyttö verbo supporto –rakenteen tilalla. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä pienen otannan ja tutkielman laadullisten piirteiden takia. Tutkielmani voi kuitenkin antaa ideoita verbo supporto –rakenteiden sisällyttämisestä italian opetukseen sekä auttaa ennakoimaan tiettyjä vaikeuksia, joita suomenkieliset opiskelijat kohtaavat kieliopinnoissaan.
  • D'Amato, Mario (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee italian kielen intonaation variaatiota. Valitun puhutun kielen tyyppi on teatterikieli. Tutkielmassa analysoitiin Luigi Pirandellon teatteriteosta Così è, se vi pare, jonka erikoisuutena on samankaltaisuus spontaanin puheen kanssa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, onko puhutun kielen intonaation variaatiolla suhdetta musiikkiteorian intervalliin. Teoreettisesta näkökulmasta analysoitiin puhutun kielen intonaatioita tutkivia kielellisiä teorioita, eli niiden geneesi, kehitys ja niihin liittyvät esitysjärjestelmät graafisella tasolla. Lisäksi intervallin käsitettä analysoitiin musiikkiteorian näkökulmasta: miten se syntyy ja miten se vaihtelee. Erityisesti korostettiin intervallin ja teoreettisten käsitteiden välistä suhdetta. Teoreettiset käsitteet yhdistävät musiikkiteorian akustiseen ilmiöön, jonka nimi on huiluääni. Opinnäytetyön pääkonsepti perustuu siihen, että kaikkien värisevien kappaleiden tuottama ääni, mukaan lukien myös ihmisen ääni, koostuu huiluäänistä, eli monista pienistä taajuuksista. Tästä syystä näiden äänien harmoninen järjestelmä saattaa vaikuttaa intonaation vaihteluun. Joshua Steelen tutkielma, Prosodia Rationalis, on ensimmäinen tutkielma prosodian alalta. Se on tämän työn pohjana, koska se yhdistää kolme tutkielmassa käsiteltyä aihetta, prosodiaa, musiikkia ja teatteria. Se on myös tärkeä teoreettinen ennakkotapaus tätä tutkielmaa ajatellen. Tässä tutkielmassa Shakespearen Hamletista otettujen osien graafinen transkriptio tehtiin pentagrammin avulla. Tässä kokeessa käytetty menetelmä ei kuitenkaan sisällä pentagrammin käyttöä; tässä kokeessa mitattiin konkreettisesti vain todellisen teatteriesityksen intonaation variaatio. Tutkimuksen tulokset ovat tuoneet esille puhutun kielen melodisten variaatioiden ja musiikillisten intervallin suhteen. Todennäköisesti puhutun kielen melodisen variaation suhde ei kuitenkaan syntynyt tonaalisuuteen perustuvan musiikkiteorian harmonisten suhteiden kanssa. Lausuntojen epäsäännöllinen kehitys, joka useimmissa tapauksissa on nouseva tai laskeva tai kumpaakin, vaikeuttaa huomattavasti näiden suhteiden tarkastelemista. Tämän projektin kehityksessä on otettava huomioon toisaalta "kontrolloitu" puhetyyppi ja toisaalta menetelmä, joka tekee lauseiden melodian mahdollisimman vähän artikuloiduksi.
  • Eskola, Krista (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielman aiheena on lastenkirjallisuuden sukupuolikuva ja stereotyypit. Tutkimukseen valikoitui kolme lastenkirjaa: yksi saksalainen (Rico, Oskar und die Tieferschatten), yksi amerikkalainen (Neropatin päiväkirjat, Lunta tupaan) ja yksi suomalainen (Tatu ja Patu: Tapaus Puolittaja) lastenkirja. Kaksi viimei- sintä kirjaa on suosituimpien lainattujen lastenkirjojen joukossa Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueen kirjastoissa, joten kirjat ovat suosittuja ja niillä on aktiivinen lukijakunta. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkia ja analysoida kirjojen henkilöiden antamaa sukupuolikuvaa ja sitä, millaisia mahdollisia stereotypioita kirjoissa esiintyy sukupuoleen, identiteettiin ja toisaalta kulttuuriin liit- tyen. Näitä seikkoja analysoimalla on pyritty tutkimaan myös sitä, millaisia vaikutuksia näillä on lukijan ja yhteiskunnan kannalta. Tutkielma hyödyntää teema-analyysia, sisältäen sisällön- ja tekstianalyysin kei- noja metodina ja tutkimusmenetelmänä. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä lastenkirjallisuudessa esiintyvät stereotypiat ja henkilöhahmot ovat nousseet esille viime vuosien aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kirjojen hahmojen välillä on vaih- televuutta, kuten teemoissakin, mutta perinteiset poikakuvaan liittyvät asetelmat ovat silti selkeästi nähtä- vissä, kuten se, että kirjojen päähenkilöille, eli pojille, on tyypillistä huumorintaju, seikkailunhalu sekä itse- varma olemus. Näitä on kuitenkin myös pyritty myös tuomaan esille ja rikkomaan tietynlaisilla tietoisilla valinnoilla esimerkiksi vaatetuksen tai avoimen tunteiden näyttämisen suhteen.
  • Svenfelt, Kajsa (Helsingin yliopisto, 2021)
    I denna avhandling undersöks hur resultaten av grävande journalistiska undersökningar framställs i olika medier. Avhandlingens syfte är att granska vilka möjligheter det audivisuella mediet tillför när det gäller framställningen av sådana undersökningar. Arbetet fokuserar på den del av den grävande journalistiken som kallas wallraffing. För analysen har två verk valts ut. Båda är resultatet av grävande journalistiskt arbete, utförd med de metoder som används inom wallraffing. Båda verken definieras inom genren reportage. Det första är ett bokreportage med titeln Ganz unten (svensk översättning: Längst därnere) från år 1985. Det andra är ett TV- reportage i serien Team Wallraff- Reporter undercover från år 2014. Günter Wallraff, Tysklands mest berömda grävande journalist, som också gett namn åt denna arbetsmetod, är upphovsman till båda verken. I avhandlingens teoretiska referensram presenteras de definitionskriterier som särskiljer den grävande journalistiken från traditionell, refererande nyhetsjournalistik. Den grävande journalistikens utmaningar och betydelse diskuteras också. Avhandlingen redogör för den grävande journalistiken historia, med fokus på dess utveckling i Tyskland. Eftersom grävande journalistiska undersökningar ibland också genomförs av personer utan journalistisk utbildning behandlas också medborgarjournalistiken som delområde. I avhandlingen presenteras även reportaget som genre. Den wallraffande journalistiken definieras som ett delområde inom den grävande journalistiken. Denna arbetsmetod är kontroversiell och spelar ofta på gränsen mellan det lagliga och olagliga. Trots det drömmer många journalister om att kunna påverka sin samtid och skapa sig ett gott rykte genom en grävande undersökning med uppseendeväckande resultat. Den enskilde reporterns motiv för att använda sig av wallraffande arbetsmetoder presenteras i detta arbete. Kritiken och de etiska frågeställningarna kring att wallraffa diskuteras också. Som en del av denna avhandling är det även relevant att i korthet presentera Günter Wallraff som person. Hans inflytande inom den grävande journalistiken och i det tyska medielandskapet är stort. Eftersom han också står som upphovsman till de verk som analyseras ges en överblick över hans liv och karriär. Innehållet i de båda verken återges grundligt. Avsnittet från Team Wallraff – Reporter undercover är ca 50 minuter långt. Ganz unten består av en samling av flera nedtecknade reportage och för analysen väljs ett av dessa ut för att jämföras med serieavsnittet. Urvalet görs på basen av reportagens tematiska likheter. För att besvara avhandlingens forskningsfrågor utförs både en kvalitativ innehållsanalys och en multimodal analys. Den kvalitativa innehållsanalysen kombineras med metoden ”close reading” och används för att presentera det grävande reportaget ur Ganz unten. Dessa metoder lämpar sig väl för att ge en holistisk bild av en texts innehåll, både på detaljnivå och som helhet. Den multimodala analysen appliceras på TV- reportaget. I fråga om multimodal analys av TV- reportage har sådana genomförts endast i begränsad utsträckning. För detta arbete används därför multimodala analysmetoder som är tänkta för TV- nyheter och filmer. I analysen granskas t.ex. kameravinkel och moderation. I jämförelse med reportaget i bokformat framkommer en rad fördelar som TV- reportagets akustiska och optiska element medför. Variationen i kameravinkeln gör det möjligt att gestalta det grävande arbetet från olika perspektiv, inte minst från den dolda kamerans vinkel. Interaktion och distans kan skapas mellan åskådare och producenter, vilket är viktigt för en grävande reporter, som med sin historia vill påverka sin publik så mycket som möjligt. Kameraperspektivet används för att förstärka dynamiken och spänningen. Genom såväl statiska som dynamiska bilder och även genom moderation kan fakta presenteras på ett komprimerat sätt för åskådaren. Detta understryker den grävande undersökningens autenticitet. I slutet av avhandlingen diskuteras framtidsutsikterna för den grävande journalistiken och i synnerhet för arbetsmetoderna inom wallraffande journalistik. I sammanfattningen diskuteras även övriga forskningsmöjligheter inom området för den wallraffande journalistiken.
  • Koskinen, Anne (Helsingin yliopisto, 2021)
    In the linguistic research of the last decades one can observe a development towards image-centricity. However, there is no clarity about what is meant by the word image. The varying lexicalization of the complex phenomenon in different languages (Bild in German, image/picture in English) additionally contributes to the confusion. Building on the idea of linguistics as cultural studies, in this study the concept of the image is approached as a cultural phenomenon constituted on a linguistic basis. Following the objective of contrastive lexical semantics, the goal of the work is to investigate language-bound differences in image concepts and word fields, and to identify lexical/conceptual gaps in German- and English-language image theories. Due to the traditionally central role of the German language in philosophy and the long tradition of German-language image research (Bildwissenschaft), the German concept of Bild (image/picture) has a special relevance, which also stimulates international discussions about the German word Bild. As can be seen from the research literature, words are not only used as a vehicle of theorization, but the image sciences (Bildwissenschaften) deal intensively with various aspects of the word Bild, its etymology, word formation, semantics, and word history as well as its equivalents in English and other languages. In order to trace the lexical influences and semantic problems, the considerations of the image theorists are supplemented and commented on with linguistic sources. As a general summary of Chapter 2, it could be said that etymologies and word histories offer a (with time growing) selection of word (sub) meanings for various theoretical needs, which can be used as required to emphasize suitable readings and thus etymologically substantiate one's own argumentation, so to speak. Subsequently, the question of an intuitively used word field concept arises, which serves as an invitation to further discussion of the lexeme Bild from the point of view of lexicology and word field theory using on corpus-based resources of contemporary German. Chapter 3 introduces the central concepts of lexical semantics and presents the background as well as fundamental methodological considerations and newer, especially ideologically critical approaches to word field research. Building on these thoughts, in Chapter 4 a philosophically oriented (i.e. not a conventional) word field analysis is carried out based on the procedure of word field modelling proposed by Lutzeier (2007) and Staffeldt (2017). In other words: the word field analysis is adapted for the linguistic foundation of image sciences. The complexity of the German concept of the image is reflected in the analysis of the selected sub-areas of the word field around Bild in the reading 'artistic representation' ('künstlerische Darstellung'). The role of encyclopedic knowledge in word field modelling is discussed using as an example the new digital art form of NFTs (Non-Fungible Tokens), which challenge not only the conventional understanding of the image/picture (Bild), but also legislation and the art market. This raises questions of image migration as well as the agency and subject status of the image, which require further consideration. An important challenge for research is to look not only at the different modes and media, but also at what surrounds the media: the system in which the media are embedded. In contrast to the considerations of the image theorists that sculptures can also be referred to with the word Bild in German, in the analyzed work "Blinder Gallerist" (König 2019), the word Bild is largely used 1) to refer to two-dimensional artworks, and 2) to be synonymic with the word Gemälde (painting). Thus, the use is in line with the discussed translations of the research texts as well as the results of the word field analysis. In the contemporary German language the word Bild in the reading 'artistic representation' is mainly used in the meaning 'painting' and Skulptur (sculpture) is to be understood as a cohyponym to Bild. How to deal with expressions for which there are no equivalents in other languages is a central challenge for a global image science. As demonstrated here, a comparison of language-related research questions may prove useful, since concepts that are diffuse in one language can be made clearer using another language. In addition to the Western concepts, the image science (Bildwissenschaft) discourse not only increasingly discusses selected aspects of image concepts outside the Indo-European language area, but also strives for a dialogue and polylogue, which counters the challenges of an inter-/transcultural and dia-/polylogical image science. The research must include not only translinguistic aspects, but also the multi- or transmodality of communication instead of building on a hegemony of one mode, medium, language, or scientific discipline. Thus, the desiderata that can be formulated as a result of this study can be described as translinguistic multimodality research.
  • Lemberg, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma edustaa nimistöntutkimusta ja sen aiheena on koirien erisnimet Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessa selviää minkälaisia nimiä koirille annetaan ja millä perusteella nimiä annetaan. Teoriaosuus esittelee yleisesti nimistöntutkimusta tutkimusalana sekä määrittää käsitteet erisnimi ja yleisnimi. Teoriaosuudessa esitellään myös erisnimien nimikategorioita ja perehdytään tarkemmin eläinten erisnimien nimenantoperiaatteisiin. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään koirien nimenantoon liittyviä periaatteita Suomessa ja Saksassa, sekä perehdytään Eva Schaabin koiranimitutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu 200 suomalaisesta ja 200 saksalaisesta koirannimestä ja nimenantoon liittyvistä lisätiedoista. Aineisto kerättiin verkkokyselynä maaliskuussa 2018. Tutkimusosuus jakautuu kolmeen eri osaan. Ensimmäisessä osassa analysoidaan nimien esiintymisfrekvenssiä ja esitellään kunkin aineiston nimet, jotka esiintyvät useammin kuin kerran. Tässä osiossa myös verrataan, löytyykö saksankielisistä ja suomenkielisistä aineistoista samoja nimiä. Toisessa osassa aineiston nimet jaotellaan eri nimikategorioihin ja selvitetään, mitkä nimikategoriat ovat yleisimpiä. Tuloksia verrataan Eva Schaabin tutkimustuloksiin. Kolmannessa osassa tutkitaan koirien nimenantoperiaatteita ja selvitetään, mitkä ovat yleisimmät nimenantoperiaatteet. Aineistojen tutkimustulokset ovat suomalaisen ja saksalaisen aineiston välillä kaikissa kolmessa osatutkimuksessa melko samankaltaisia. Suomalaisen aineiston suosituimmat nimet ovat Luna, Sulo ja Urho ja Saksan Balou ja Lilly. Kukin nimi esiintyy kolme kertaa. Luna on viidellä nimellä suosituin, kun aineistoja tarkasteltiin yhdessä. Suurimman nimikategorian muodostavat molemmissa aineistoissa erisnimet (Suomi 70,5 %, Saksa 70 %). Merkittävin ero esiintyy henkilönimissä (Suomi 52,5 %, Saksa 40,5 %). Nimenantoperiaatteet jaoteltiin vastauksien perusteella 24 eri kategoriaan. Suurin saksalaisen ja toiseksi suurin suomalaisen aineiston nimikategoria on koiran ulkonäköön tai ominaisuuksiin viittaava kategoria (Saksa 49 nimeä, Suomi 29 nimeä). Suurin kategoria (30 nimeä) suomalaisen aineiston koiranimissä on kategoria, jonka mukaan koiralle valittiin vain jokin sopivalta kuulostava nimi.
  • Steidel, Isa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuodesta 2019 lähtien ylioppilaskoe on järjestetty kaikissa oppiaineissa sähköisesti. Tämä muutos on vaikuttanut merkittävästi oppimateriaalien digitalisointiin, ja vuonna 2020 digitaalisten oppikirjojen liikevaihto oli viidesosa kaikista myydyistä oppikirjoista. Digitaalisten oppikirjojen yleistyessä on tärkeää tietää, mitä käyttäjät niistä ajattelevat. Tähän mennessä saksan oppiaineen digioppikirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei ole tutkittu. Siksi tässä maisterintutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä mieltä saksaa opiskelevat lukiolaiset ovat digioppikirjoista. Toinen tavoite oli selvittää, miten saksan oppiaineen digioppikirjoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden vastausten perusteella ja miltä digitaalisen oppimateriaalin tulisi näyttää. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020 ja tutkimukseen osallistui 44 lukiolaista: 18 opiskelijaa käytti Plan D -kirjasarjaa, 18 Magazin.de-kirjasarjaa ja 8 Unter uns -kirjasarjaa. Tutkimusaineisto kerättiin online-kyselyllä yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodia. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksena sisällönanalyysista saatiin seitsemän kategoriaa: a) sanasto, b) osioiden välillä navigointi, c) tehtävät ja niiden tarkistaminen, d) jatkuvasti käytettävissä, e) tehtävien ja kappaleiden kuuntelu, f) muistiinpanot ja g) digi vs. painettu. Kaikkien kolmen kirjasarjan käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että digitaalista oppikirjaa on helppo käyttää ja tekstien ja tehtävien kuunteleminen nähtiin hyvänä ominaisuutena. Lisäksi pidettiin siitä, että digioppikirja on aina saatavilla ja painettua kirjaa ei tarvitse kantaa mukana. Monissa vastauksissa ilmaistiin toive paremmista muistiinpanomahdollisuuksista. Tarkasteltaessa tarkemmin kolmen oppikirjasarjan välisiä eroja kävi ilmi, että Magazin.de-käyttäjät pitivät tehtäviä ja niiden automaattista korjausominaisuutta erittäin hyvänä, mutta toivoivat, että eri osioiden välillä navigoiminen olisi helpompaa. Plan D -oppikirjasarjan käyttäjistä toiset pitivät digitaalista oppikirjaa virkistävänä ja toiset taas pitivät enemmän käsin kirjoittamisesta. Sanasto-osion sijaintia kritisoitiin ja toivottiin, että sanastoa voisi pitää ruudulla sivua vaihdettaessa. Unter uns -oppikirjasarjan käyttäjät olivat myös monta mieltä digitaalisuudesta, sillä jotkut pitivät digioppikirjoja hyvänä valmistautumisena sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin, ja toiset taas eivät pitäneet pitkien tekstien lukemisesta näytöltä. Unter Uns -sarjan käyttäjät olivat tyytymättömiä vastausten tarkistustoimintoon. Toivottiin, että digioppikirja hyväksyisi useita vastausvaihtoehtoja eikä sakottaisi pienistä kirjoitusvirheistä.
  • Sankelo, Juhanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä leksikaalisen semantiikan alaan kuuluva kielitypologinen tutkimus tarkastelee eteläsudanilaisten surmilaisten kielten nilosaharalaisiin kieliin kuuluvan Etelä-Sudanissa puhuttavan murlen kielen (ISO 639-3: mur) vedessä liikkumista kuvaavia verbejä. Tutkimuksessa verrataan murlen ilmaisutapoja systemaattisesti venäjän kieleen ja selvitetään, kuinka murlen verbit sijoittuvat leksikaalis-semanttiselle kartalle tarkasteltaessa neljää eri tapaa liikkua vedessä (uiminen, kelluminen, purjehtiminen ja ajelehtiminen). Tutkimusaineiston temaattinen analyysi ja järjestely tukeutuu laadullisen tutkimuksen puolistrukturoituun haastatteluun 15 esimerkkilauseen pohjalta. Materiaalin keräämiseen ja tulkitsemiseen sovelletaan alkuperäiskansatutkimuksen lähestymistapaa, jolla pyritään saavuttamaan mahdollisimman relevantti aineisto ja varmistamaan murlen puhujien osallistuminen heidän kieltään koskevaan tutkimukseen. Tutkielman aineisto käsittää 38 murlenkielistä esimerkkilausetta, joista 22 kerättiin murlea äidinkielenään puhuvan vertaistutkijan avustuksella Etelä-Sudanissa 6.11.–5.12.2020. Lisäksi 16 esimerkkiä sisältää katkelmia murle-heimon kertomuksista ja murlen kielelle käännetyistä teksteistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa Moskovan leksikaalis-semanttisen ryhmän vuonna 2007 koordinoimaan laajempaan kielitypologiseen tutkimukseen vedessä liikkumiseen liittyvistä verbeistä yli 40 kielessä (https://linghub.ru/aquamotion/). Murlen kielestä kerätyt esimerkit laajentavat tutkimusta kahlaamista ja uppoamista kuvaaviin tilanteisiin. Tutkimustulokset osoittavat, että murlen kieli voidaan vedessä liikkumista kuvaavien verbien leksikaalis-semanttisten piirteiden tarkastelun perusteella sijoittaa vuoden 2007 tutkimuksessa esitetyllä kolmiportaisella asteikolla (rikas, keskinkertainen, köyhä) keskiryhmään. Murlen kielessä tavataan kuitenkin myös ns. köyhille kielille tyypillisiä piirteitä, esimerkiksi yleisten liikeverbien (tulla, mennä, työntää, saapua) käyttöä erityisverbien sijaan. Näiden tulosten valossa kielten jaottelu kolmeen ryhmään vaikuttaa riittämättömältä. Analyysi osoitti, että paitsi verbeillä myös lauseen syntaktisilla seikoilla, kuten sanajärjestyksellä, verbien aikamuodolla ja transitiivisuudella, kerrontaa tukevilla konjunktioilla ja kulttuurisidonnaisten sanojen käytöllä on tärkeä rooli semanttisten merkitysvivahteiden erottamisessa. Tutkimuksessa havaittiin yhtäläisyyksiä murlen kielen ja pohjoiskaukasialaisten abhaasin ja agulin kielten ja uralilaisen nganasanin kielen ilmaisutavoissa. Tutkielma tarjoaa tietoa vähän tutkitun afrikkalaisen kielen piirteistä 1980- ja 90-luvulla syntyneiden murle-heimon Laŋo-ikäryhmän miesten puheessa. Työ havainnollistaa joitakin eroavaisuuksia leksikon ja transitiiviverbien käytössä varhaisten antropologien ja lähetystyöntekijöiden keräämän lingvistisen aineiston ja tämän tutkimuksen välillä. Tutkimus valottaa pääasiassa karjanhoidosta toimeentulonsa saavan heimon sosioekonomisia ja ekologisia haasteita, joiden ratkaisemista viime vuosina paikallisten sääolosuhteiden aiheuttamat muutokset rankkasateineen ja tulvineen ovat vaikeuttaneet. Tutkielman otsikon ilmaisu een looci tawan (’tulvat peittävät maan’) osoittaa, kuinka tilannetta kuvataan Piborissa. Tutkielma soveltuu kielentutkimuksesta ja kulttuurienvälisestä viestinnästä kiinnostuneelle venäjänkieliselle lukijalle sekä kenelle tahansa, joka hyödyntää alkuperäiskansatutkimuksen metodeja lingvistiseen ja etnografiseen tutkimukseen.
  • Garcés Morales, Carolina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Este trabajo hace un recuento de los métodos que se han utilizado a lo largo de la historia en la enseñanza de lenguas para extraer de ellos los aportes más beneficiosos en el aula de L2. Basándose en estas formas de enseñanza, combinada con el enfoque comunicativo, se realiza una propuesta didáctica ecléctica con minicuentos para estudiantes de español con niveles de lengua A2 y B1, ya que notamos que, para estos grados de competencia de la lengua, normalmente la literatura no es un recurso utilizado. Esta percepción se confirmó a través de la revisión de 22 libros de texto para la enseñanza del español, en la que se encontró que solo uno de los libros realizó explotación didáctica de material literario. Esta propuesta gira en torno a material auténtico y literario, por lo tanto, nos enfrentamos al doble reto de utilizar textos originales, sin ningún tipo de adaptación, que no fueron escritos para la enseñanza de la lengua, y que además tiene fines estéticos y de goce literario. Además, se estudió el minicuento como género literario y sus aplicaciones didácticas en clase de lengua extranjera. Los objetivos principales de este proyecto son: mejorar las cuatro competencias lingüísticas de los estudiantes (comprensión y expresión oral, lectura y escritura), haciendo énfasis en la expresión oral; acercar a los alumnos a la literatura; y formentar su interés por la producción literaria de países hispanos. A partir de las propuestas prácticas encontradas en otros TFM, se crearon baterías de ejercicios para una selección de seis minicuentos, y se llevaron al aula, con el fin de probar si, en la vida práctica, las dinámicas funcionaban o no. Este experimento sirvió para hacer ajustes como ampliar o modificar algunos tipos de actividades e, incluso, proporcionó herramientas para afinar la selección de los relatos a grupos reales de estudiantes. Seguidamente, hicimos una propuesta didáctica sobre 27 minicuentos, clasificados según el nivel de competencia lingüística al que va dirigido cada relato, es decir, A2 y B1. Los textos elegidos son de autores hispanos de 9 nacionalidades diferentes, y se organizaron en 22 secuencias didácticas (11 para nivel A2, 10 para nivel B1 y una secuencia con versiones para cada nivel) que incluyen ejercicios de prelectura, lectura y postlectura. El presente material fue diseñado para que los profesores de los institutos populares puedan amenizar sus clases, dirigidas a adultos, con actividades complementarias de corta duración, susceptibles de ser incorporadas a una hora de clase, independientemente del manual de español que se utilice.
  • Garrido Conde, Lucia (Helsingin yliopisto, 2021)
    En el presente trabajo examinamos el nivel de referencia de los manuales finlandeses de ELE para el Bachillerato. El objetivo del estudio es describir con la mayor precisión posible el nivel de referencia de los manuales finlandeses de ELE para Bachillerato utilizando como parámetros los usos de los verbos ser y/o estar y verificar si este nivel de referencia se corresponde con el del Plan Curricular finlandés y con el del Plan Curricular del Instituto Cervantes. El marco teórico está basado en el Marco Común Europeo de Referencia para las Lenguas, MCER, en el Plan Curricular del Instituto Cervantes, PCIC, y en el Plan Curricular finlandés de Bachillerato, LOPS. El corpus de este trabajo se compone de dos series completas para la enseñanza reglada en Bachillerato: ¡Acción! (dos manuales) y ¡Nos vemos! (ocho manuales). Además, se incluyen las cuatro convocatorias de los exámenes de español del Programa Corto de la Prueba de Evaluación de Bachillerato para el Acceso a la universidad de 2019 y 2020. Hemos utilizado el método del análisis de contenido. Después de buscar todas las explicaciones de gramática en los manuales, hemos diferenciado las que poseen explicación gramatical del verbo ser y/o estar. Seguidamente, las hemos clasificado en seis categorías que atienden a los niveles de referencia A1, A2, B1, B2, C1 y C2. El criterio principal para nuestra clasificación ha sido la igualdad entre el uso del verbo ser y/o estar que aparece en el manual finlandés de ELE y la explicación que se indica en el Plan Curricular del Instituto Cervantes. También, hemos averiguado el nivel de referencia de los exámenes de español del Programa Corto de la Prueba de Evaluación de Bachillerato para el Acceso a la Universidad basándonos en las mismas categorías. Nuestros resultados demuestran que el nivel de referencia de la serie ¡Acción! y de la serie ¡Nos vemos! es B2. Esto significa que el nivel es superior al nivel de referencia que aparece en el Plan Curricular finlandés para Bachillerato, siendo este el nivel de referencia A2.1. Por lo tanto, se cumple la hipótesis de partida de este estudio. El nivel de referencia de los exámenes de español del Programa Corto de la Prueba de Evaluación de Bachillerato para el Acceso a la Universidad en las cuatro convocatorias analizadas para este estudio es de un nivel B2. Tanto el nivel de referencia de los manuales como el de los exámenes de español del Programa Corto se observa que es el mismo, un nivel de referencia B2. Este estudio es pionero en esta materia. No se han encontrado trabajos previos que analicen el nivel de referencia de los manuales finlandeses de ELE de Bachillerato. Puede resultar útil este trabajo no solo para los docentes de ELE sino también para las editoriales y para la propia Dirección General de Educación, Opetushallitus.
  • Küttner, Helena (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viinien ominaisuuksien kuvauksissa esiintyy runsaasti substantiiveja ja adjektiiveja. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää adjektiivin ja substantiivin käyttöä samppanjan arvosteluissa. Lisäksi tutkitaan, missä määrin samppanjan kuvauksessa esiintyvät substantiivit ja adjektiivit pohjautuvat alan vakiintuneisiin termeihin. Saatuja tuloksia verrataan viiniarvostelujen vastaaviin tuloksiin ja tarkastellaan, eroavatko tulokset toisistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu yhtäältä katsauksesta viinisanaston historialliseen kehitykseen ja toisaalta sen nykypiirteiden tarkastelusta. Tämän jälkeen esitellään viinin maistamisen keskeiset osa-alueet: värin, tuoksun ja maun arvostelut. Nämä muodostavat myös työn keskeiset käsitteet. Teoreettisen osion päätteeksi tarkastelun kohteena on kyseisten aistihavaintojen sanallistaminen semanttisesta näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu 50 samppanjan arvostelusta ja 25 viinin arvostelusta. Samppanjan kuvaukset on poimittu Ranskan samppanjakomitean hyväksymien samppanjatalojen arvosteluista ja viinien arvostelut on kerätty ranskalaisesta viininarvosteluoppaasta. Aineisto on kerätty nettisivustoilta ja se koostuu erityyppisten samppanjoiden ja viinien arvioista. Tutkimusote on vertaileva ja sen menetelmänä on käytetty apuna määrällistä menetelmää. Kustakin samppanjan maistelun osiosta on laskettu substantiivien ja adjektiivien kokonaismäärät, prosentuaaliset osuudet ja keskimääräiset luvut. Selvitettäessä termistön vastaavuutta alan vakiintuneeseen sanastoon on pohjana käytetty ranskalaista viinisanakirjaa. Lopuksi lukuja on verrattu vastaaviin lukuihin viinin maistelun kohdalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokonaistasolla tarkasteltuna samppanjan ja viinin kuvaukset eivät juurikaan eroa toisistaan. Kummassakin tapauksessa substantiivien osuus on selkeästi suurempi kuin adjektiivien. Maistelun eri osioita tarkasteltaessa havaittiin, että värin kuvaus sisälsi kuitenkin enemmän adjektiiveja kuin substantiiveja kummankin viinityypin kohdalla. Tuoksun ja maun kuvaksissa todettiin, että samppanjan kohdalla käytettiin keskimääräisesti enemmän substantiiveja kuin viinin kohdalla. Ammattitermien osuus oli hieman alhaisempi samppanjan arvostelussa verrattuna viinin arvosteluun.
  • Tyni, Miia-Riikka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ranskan kielen suorien kysymyslauseiden muodostaminen ja käyttö opetetaan Escalier ja J’aime nimisissä oppikirjasarjoissa. Tutkimus pohjautuu nykypäivän kieliopillisiin näkemyksiin ranskan kysymyslauseista sekä nykypäivän kieltenopetuksen periaatteisiin, vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteisiin (LOPS 2015) sekä Eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaukseen (CEFR). Aineisto ja menetelmät. Tutkimus on vertaileva tutkimus, jonka tutkittavana aineistona toimii kaksi ranskan kielen oppikirjasarjaa, Escalier ja J’aime, joihin molempiin sisältyy neljä kirjaa. Kirjat ovat suunnattu lukiossa alkavan B3-kielen opiskeluun. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia.Tutkimuksen aluksi kirjoista on etsitty suorien kysymyslauseiden opetukseen liittyvät osiot, jotka on sitten kategorisoitu niissä käsiteltävien kysymystyyppien mukaisiin ryhmiin. Tämän jälkeen on laskettu erilaisia kysymyksiä käsittelevien osioiden lukumäärät ja prosenttiosuudet. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia opetuksen suhdetta työn alussa esiteltyihin kieliopillisiin näkemyksiin sekä kieltenopetuksen periaatteisiin ja lukion opetussuunnitelmaan vertaillen sarjoja toisiinsa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kummatkin sarjat käsittelevät samoja kysymyslauseita ja etenevät niiden opetuksessa samassa järjestyksessä aloittaen intonaatiokysymyksestä, jatkaen est-ce que -kysymyksellä ja käsitellen viimeisenä käänteisen kysymyksen. Kirjat kuitenkin nimeävät kysymykset eri tavoilla: J’aime sarjassa nimet korostavat kysymysten käyttötilanteita, kun taas Escalier-sarjassa korostetaan kysymysten rakennetta. Opetuksen sisältö on kuitenkin pääpiirteittäin samanlaista. Opetuksessa painotetaan eniten est-ce que -rakenteella muodostettua kysymystä. Säännöt kysymysten muodostamisesta ja käytöstä ovat yksinkertaistettuja, ja käänteistä kysymyslausetta käsitellään hyvin pintapuolisesti, mikä on toisaalta opetussuunnitelmassa määritetylle tavoitetaitotasolle sopivaa. Kummassakin kirjasarjassa on kysymysten opetukseen liittyen omat vahvuutensa: Escalier-sarjan kielioppisäännöt ovat erittäin selkeästi muotoiltuja, kun taas J’aime-sarjassa sääntöjä on täydennetty havainnollistavilla kuvituksilla sekä vertailuilla muihin kieliin.
  • Valtonen, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää mitkä aiheet nousevat keskeisimmiksi aiheiksi Suomessa vaihdossa olleiden saksalaisten opiskelijoiden vaihtoblogeissa. Tämän lisäksi tutkielma tarkastelee kuinka blogien kirjoittajat kuvailevat positiivisia ja negatiivisia kokemuksiaan vaihtonsa aikana ja millaisia eroja he ovat huomanneet Saksan ja Suomen välillä. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä vaihtoblogista, jotka on julkaistu vuosien 2014 ja 2018 välillä. Blogien kirjoittajat ovat suomalaisissa korkeakouluissa vaihdossa olleita saksalaisia opiskelijoita, jotka kuvailevat arkeaan ja opintojaan vaihtonsa aikana. Tutkielman keskeiseen teoriataustaan kuuluu median ja sosiaalisen median käsitteet, multimodaaliset piirteet sosiaalisessa medioissa sekä blogit. Lisäksi teoriataustaan kuuluu vaihtovuosi ja vaihto-ohjelmat pääpiirteineen sekä liikkuvuus Suomen ja Saksan välillä. Sekä opiskelijavaihtojen että sosiaalisen median alustojen suosio on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sosiaalisessa mediassa blogit ovat tyypillinen tapa jakaa kokemuksia vaihdosta niin tutuille kuin muillekin aiheesta kiinnostuneille. Tutkielmassa hyödynnetään laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Blogien aiheille luotiin 11 kategoriaa. Blogeja analysoitiin kvantitatiivisesti aiheiden suosittuusjärjestyksen selvittämiseksi, minkä jälkeen aiheita analysoitiin yksitellen kvalitatiivisesti. Aiheita, Saksan ja Suomen välisiä eroja sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia analysoitiin kvalitatiivisesti lainauksia hyödyntäen. Analyysissa tarkasteltiin blogien tekstejä, kuvia ja videoita sekä niiden suhdetta toisiinsa. Tutkimustulokset osoittavat, että blogien suosituimmat aiheet ovat suosittuusjärjestyksessä luonto, sää ja eläimet, suomalainen kulttuuri ja tavat, ystävät sekä tapahtumat. Näitä aiheita suosittuudessa seuraavat opinnot, matkat ulkomaille ja matkailu Suomessa. Aiheista vähiten mainintoja puolestaan keräsivät vaihtokaupunki, asuminen, suomalaiset ja perhe. Blogien kirjoittajat kertoivat blogeissaan enemmän positiivisista kuin negatiivisista kokemuksista. Positiivisina asioina he kokivat odotukset täyttävät kokemukset, kuten revontulien näkemisen, sekä ystävien kanssa vietetyn ajan ja monipuoliset matkailumahdollisuudet. Negatiivisina asioina blogien kirjoittajat puolestaan kokivat arkiset ongelmat, kuten kommunikaatio-ongelmat paikallisten kanssa ja huonon sään, sekä tärkeiden vaihtokokemusten kokematta jäämisen. Keskeisimmät blogien kirjoittajien mainitsemat erot Saksan ja Suomen välillä liittyivät erilaisiin toimintatapoihin, matalaan hierarkiaan, koulutukseen sekä säähän.
  • Holttinen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten Kiinan kieltä opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden kielivirheitä heidän kiinan kirjoitelmissaan. Tässä tutkielmassa Kiinan kielellä viitataan Kiinan kansantasavallan viralliseen kieleen, sen puhuttuun standardimuotoon ja yksinkertaistettuja merkkejä käyttävään kirjoitusjärjestelmään. Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmä on opiskelijoille erityisen haastava erityispiirteidensä takia ja siksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen kiinaksi kestää kauemmin kuin vastaavien taitojen saavuttaminen Suomessa yleisimmin opiskelluissa indoeurooppalaisissa kielissä. Kiinan lukemisen ja kirjoittamisen tukemiseksi on kehitetty Pinyin -tarkekirjoitusjärjestelmä, joka helpottaa Kiinan kielen tuottamista ja ymmärtämistä. Varsinaisen lukutaidon saavuttamiseksi on kuitenkin opeteltava tunnistamaan tuhansia kirjoitusmerkkejä ja niiden eri yhdistelmiä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää millaiset virheet ovat tyypillisiä suomea äidinkielenään puhuville opiskelijoille ja mitkä Kiinan kielen ominaisuudet ja rakenteet ovat heille erityisen haasteellisia. Tutkielma pohtii syitä korpuksessa esiintyvien virheiden taustalla niiden esiintymisympäristön, ortografian ja välikielen kautta. Suomea äidinkielenä puhuvien Kiinan kielen opiskelijoiden Kiinan kielen oppimisesta ei vielä tiedetä paljoa ja tämän tutkielman tarkoitus on kartoittaa niitä kiinan kieliopin ja sanaston solmukohtia, joiden kanssa opiskelijat erityisesti joutuvat ponnistelemaan. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään virheanalyysin ja välikielen teorioita ja tutkitaan kielenoppijan ja tämän virheiden välistä suhdetta. Tutkielmassa on sovellettu Selinkerin (1972) ja Corderin (1966) luomaa virheanalyysin viitekehystä Kiinan kielen kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan kielitaidon kahta eri osa-aluetta, sanastoa ja syntaksia, sekä niissä esiintyviä virheitä. Leksikon analyysin pohjana on käytetty Nationin ja Hunstonin (2013) mallia. Syntaksin analyysiin tukea on haettu Corderin viitekehyksestä ja Lun (1994) mallista Kiinan kielen syntaksivirheiden analysointiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin pääosin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoiden kotitehtävinä kirjoittamia esseitä ja lyhyitä käännöstehtäviä. Osa opiskelijoista oli Kiinan kielen pääaineopiskelijoita ja tutkimukseen osallistui yhteensä 14 opiskelijaa. Osalla opiskelijoista oli jo aikaisempia kiinanopintoja, kun taas osalla ei ollut Kiinan kielestä juuri mitään aikaisempaa kokemusta. Opiskelijat olivat eri ikäisiä ja osasivat eri kieliä. Osalla opiskelijoista oli kotikielenään suomen lisäksi vielä jokin toinenkin tai kolmas kieli. Tutkimuksen aineistona käytettiin 28 opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä ja samaa määrää lyhyitä käännöstehtäviä. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Opiskelijoiden tekstit olivat pituudeltaan noin 200-320 merkkiä ja suurin osa opiskelijoista kirjoitti samoista aiheista. Osa teksteistä oli käsinkirjoitettuja, kun taas osa oli kirjoitettu tietokoneella. Opiskelijoiden virheet laskettiin ja analysoitiin niiden kieliopillisten ominaisuuksien mukaan. Luokittelun perusteena käytettiin erilaisia jaotteluja, eikä kirjoitus- ja lyöntivirheitä laskettu mukaan. Tutkimuksessa selviää, että suomea puhuvat opiskelijat kamppailevat melko lailla samojen rakenteiden kanssa kuin muitakin kieliä äidinkielinään puhuvat kiinanopiskelijat. Erityisen vaikeita ovat rakenteet, jotka ovat uniikkeja Kiinan kielelle tai rakenteet, joita ei varsinaisesti löydy suomenkielessä. Selvästi suomenkielestä johtuvaa kielivaihtoa löytyi aineistosta vähän, mutta koska Kiinaa opiskellaan Suomessa pitkälti englannin kielen kautta, esiin tuli joitakin mitä luultavimmin englanninkielestä siirtyneitä yksityiskohtia. Opiskelijat tekivät joitakin varsinaisia leksikkovirheitä. Opiskelijat tekivät huomattavasti enemmän syntaksiin kuin sanastoon liittyviä virheitä. Virheitä oli kokonaisuudessaan niukalti, mutta niiden perusteella saattoi tehdä johtopäätökisä opiskelijoiden virheiden laadusta ja syistä. Tutkielma antaa viitteitä suomea puhuvien kiinanopiskelijoiden tyypillisimmistä virheistä ja välikielestä, sekä käyttökelpoisen pohjan ja hyödyllistä tietoa jatkotutkimuksen, opetuksen ja oppikirjamateriaalien kehittämisen käyttöön.