Browsing by Subject "Medicine"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 49
  • Pérez Tanoira, Ramón (Helsingin yliopisto, 2019)
    Prosthetic infection represents a major problem in the outcome of patients after implantation of a foreign body. The presence of biomaterial in the body provides a substratum to host either tissue-cell integration or bacterial colonization. In obliteration of an infected bone, artificial bone substitutes and rigid fixation materials are usually necessary to fill bone cavity and to restore the properties of the bone respectively. This study attempted to discover the effect of bioactive glass bone substitute granules (BAG) S53P4 on bacterial and human-cell adhesion on other implant used simultaneously (I, II). During development of new infection-resistant biomaterials, adherence and colonization of either bacterial cells or tissue cells on biomaterials must be evaluated in parallel. A methodology allowing study of the simultaneous growth of bacteria and tissue cells on the same biomaterial surface was developed. This will allow discovery of the effect of various bacterial concentrations on host-cell viability and integration with an implant surface, and their relation to increasing reactive oxygen species (ROS) levels and cell apoptosis (III). Finally, considering our first results and that microorganisms frequently infect an implant surface during surgery and start to compete for the surface before tissue integration, it was hypothesized that incubation of implants with host cells before implantation may be one way to reduce the bacterial living space available and would prevent bacterial adhesion and consequently the infection of biomaterials (IV). Bacterial and human osteoblast-like osteosarcoma cells (SaOS-2) or primary osteoblast (hOB) cells were incubated for 4.5 hours, 2 days, or 4 days at 37°C. As substratum, titanium (Ti), polytetrafluoroethylene (PTFE), polydimethyl-siloxane (PDMS), or bioactive glass plates (IV) were used. The study was done separately (I, II), in competition with SaOS-2 or hOB (III), or in competition with SaOS-2 after 24-hour pre-incubation with SaOS-2 (IV). The effect of BAG S53P4 on bacteria (I) and cell (II) adhesion was studied in either a normal atmosphere or in hypoxia-simulating atmospheric conditions of the middle ear, mastoid cavity, or sinuses. Human osteoblast-like SaOS-2 cells or primary osteoblast (hOB) cells (III) (both, 1x105cells/mL), and collection strains of Staphylococcus aureus and Staphylococcus epidermidis (I) [108 colony forming units (CFU) (I) or (serial 1:10 dilutions of 108 CFU (III, IV)] were employed. The bacteria and cell proliferation, cytotoxicity (III, IV), and production of reactive oxygen species (ROS) (III) were evaluated by colorimetric (MTT, LDH, and crystal violet) (III, IV) as well as by fluorometric methods (fluorescent microscopy and flow cytometry) (III). Bacterial cell viability was studied by use of a drop-plate method after sonication. Effects of BAG S53P4 on cell adhesion were linked intimately with modifications of cellular attachment organs (vinculin containing focal adhesions), rearrangement of the actin cytoskeleton, and cellular spreading. The presence of bioglass under normoxic and hypoxic conditions prevented bacterial and biofilm adhesion for most of the materials and promoted integration of SaOS-2 cells with various biomaterial surfaces, especially under hypoxic conditions, in which S53P4 granules cause increased pH (I, II). In the competitive study, the presence of bacteria resulted in reduced adherence of human cells to the surface of the biomaterials, increased production of ROS, and increased apoptosis. The presence of either type of human cell was associated with a reduction in bacteria compared with that for the materials incubated with S. aureus only (III). Pretreatment with human cells was also associated with a reduction in bacterial colonization of the biomaterial compared with that of the non-pretreated materials, but the presence of bacteria produced a decrease in viable human cells for all materials (IV). In conclusion, the presence of S53P4 granules may both protect implants from bacterial colonization and promote their osteointegration. In the presence of bacteria and cells, colonization of the surface by one reduces colonization by the other. The bacteria produce cellular oxidative stress in human cells, which may be related to the cellular death. The preoperative incubation of prostheses with host cells could be a new way to prevent infection of biomaterials and lessen the risk for bacterial antibiotic resistance.
  • Kjäldman, Magnus Eliel (Helsingfors universitet, 2015)
    Accurate pre-operative identification and grading of soft tissue sarcomas is required for their correct treatment. While core needle biopsy has been recognized accurate for identifying and grading soft tissue sarcomas, data is still lacking on diagnostic errors, their underlying reasons and the effects any errors may have on patient treatment. We retrospectively analysed data on all 313 patients treated for soft tissue sarcomas of the trunk and extremities whose core needle biopsies were analysed between 2000 and 2012 at Helsinki University Central Hospital. The final analysis included 297 patients with a primary soft tissue sarcoma who had their surgical specimen evaluated at Helsinki University Central Hospital. We found 48 diagnostic errors with the ability to affect subsequent treatment: 19 nonsarcomatous, 25 incorrect low-grade and five pre-operative diagnoses with errors in subtype. Core needle biopsies of myxoid soft tissue sarcomas appeared challenging to interpret. Twenty-five treatment inaccuracies were found in 18 patients, twelve of these were related to inadequate surgery and one had not received chemotherapy. On re-examination of the core needle biopsy, we reached the correct diagnosis in 20 patients. In addition six patients got a more correct diagnosis. Core needle biopsy is reliable for identifying mesenchymal malignancy and guiding treatment planning at our institution. We recommend it for diagnosis of all soft tissue sarcoma suspicious tumours with interpretation done by an experienced soft tissue sarcoma pathologist. Special caution must be taken when evaluating myxoid tumours.
  • Kirves, Saara (Helsingfors universitet, 2014)
    Respiratory distress syndrome is a major cause of neonatal morbidity and mortality in premature infants caused by immaturity of the lungs. In recent years lamellar body count (LBC) has replaced phospholipid tests as the primary fetal lung maturity assessment method. Our aim was to develop new reference values for LBC and compare the performance of LBC and phospholipids. We also wanted to estimate the impact of new references on the costs and accuracy of the fetal lung maturity determination. Data was collected on all mothers who had LBC testing at Women's Hospital (Helsinki University Central Hospital) during 2009-2011 (n=299) and their fetuses. As in other recent studies, LBC was found to perform slightly better than phospholipids. Specificity and sensitivity values for LBC were calculated with ROC analysis and the results led to the recommendation of a single cutoff value for LBC and the discontinuation of phospholipid testing in non-diabetic mothers.
  • Högström-Stakem, Jenny (Helsingin yliopisto, 2018)
    Colorectal cancer (CRC) is one of the leading causes of cancer related mortality in Western countries. Activation of the Wnt signaling pathway is the initiating event in the majority of human CRCs. Further mutations in tumor suppressors and oncogenes, such as KRAS and the TGF signaling pathways, are required for carcinoma development. In the intestine, the orphan G-protein coupled receptor LGR5 marks crypt base columnar cells that can differentiate into all cell lineages of the intestinal epithelium. These LGR5 expressing intestinal stem cells provoke rapid adenoma formation upon Wnt pathway activation and are associated with poor clinical outcome. Although several reports have established the importance of cancer stem cells in CRC, factors regulating the maintenance of these cells remain largely unknown. In this study, we employed intestinal stem cell-based 3D cultures, genetic mouse models of intestinal cancer and patient-derived organoid cultures to investigate regulation of the cancer stem cells and CRC progression. We first analyzed mechanisms that modulate resistance to the growth inhibitory function of TGFβ in CRC progression. We demonstrated that normal intestinal cells are resistant to TGFβ-mediated apoptosis, whereas TGFβ induced apoptosis in Apc-mutant cells via upregulation of the BH3-only pro-apoptotic protein BIM. The KRAS oncogene increased resistance to TGFβ via the MAPK/ERK pathway, leading to suppression of BIM. Next, we analyzed the function of the homeobox transcription factor PROX1 in intestinal stem cells and progression of CRC. We showed that activation of Wnt pathway rapidly induces PROX1 expression in the intestine, including in the LGR5 expressing stem cells. By using lineage tracing, we established that some PROX1 expressing cells exhibit stem cell activity in adenomas but not in the normal intestinal epithelium. PROX1 deletion or silencing reduced the number of CRC stem cells via Annexin A1 upregulation and Filamin A downregulation, which was associated with decreased cell proliferation and tumor growth. To further investigate the regulation of CRC stem cells, we analyzed the interaction of the PROX1 and Notch pathway. We showed that Notch inhibition early after Apc deletion decreases the overall number of LGR5-expressing stem cells, whereas the PROX1- expressing LGR5 positive cells exhibited resistance to Notch inhibition. Conversely, NOTCH1 overexpression suppressed PROX1 and consequently decreased the stem cell activity of CRC cells. Furthermore, we demonstrated that PROX1 recruits the Nucleosome remodeling and deacetylase complex to the NOTCH1 promoter to suppress the Notch pathway. Thus, PROX1-induced suppression of the Notch pathway mediates its stem cell function in CRC. This thesis provides important insight into signaling pathways regulating CRC stem cells and progression. We show that BH3-mimetics can override TGFβ insensitivity in late stage CRC, and we identified a cancer specific signaling pathway of PROX1, observations of clinical importance. Expanding the knowledge of molecular mechanisms that regulate cancer stem cells and progression can lead to better treatment of CRC patients.
  • Hintsala, Emilia (Helsingfors universitet, 2010)
    TAUSTA: Syöpään liittyvää angiogeneesiä eli verisuonten uudismuodostusta on tutkittu hyvin paljon mm. mahdollisena syöpähoitojen kohteena. Kiinteissä kasvaimissa ja leukemioissa on havaittu esimerkiksi angiogeneesiä säätelevien molekyylien tuotannon ja syöpäkudoksen ympäristön hiussuonitiheyden lisääntymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden angiogeneesiä säätelevän molekyylin, VEGF:n ja Angiopoietiini-2:n, pitoisuuksia lapsisyöpäpotilailla. METODIT: Määritimme VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet 49 kiinteäkasvainpotilaan plasmanäytteistä ja 35 leukemiapotilaan plasma- ja luuydinnäytteistä diagnoosivaiheessa ja hoidon aloittamisen jälkeen. TULOKSET: Kiinteäkasvainryhmässä mitattiin korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin leukemiaryhmässä ja pitoisuudet laskivat hoidon aloittamisen seurauksena. Leukemiaryhmässä mitattiin kiinteitä kasvaimia korkeampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia ja pitoisuudet laskivat hoidon aikana. Leukemiapotilailla hoidon aloittamisen jälkeen todettu korkea luuytimen VEGF-pitoisuus liittyi matalampaan elossaolo-osuuteen. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuudet korreloivat plasma- ja luuydinnäytteiden välillä. Diagnoosivaiheessa lymfoomapotilailla oli korkeampia ja aivokasvainpotilailla matalampia Angiopoietiini-2-pitoisuuksia kuin muilla kiinteäkasvainpotilailla ja AML-potilailla korkeampia VEGF-pitoisuuksia kuin ALL-potilailla. PÄÄTELMÄT: Tutkimus antaa uutta tietoa lapsisyöpäpotilaiden angiogeneettisistä tekijöistä. VEGF- ja Angiopoietiini-2-pitoisuuksissa havaittiin eroja eri syöpätyyppien välillä ja muutoksia hoidon aloittamisen seurauksena. VEGF-pitoisuudella oli myös ennusteellista merkitystä.
  • Saarinen, Ilona (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this retrospective case-control study was to investigate association between post-term pregnancy and ABO blood groups and Rhesus factor. The original data was derived from the Helsinki University Central Hospital over a 4-year period (n=58,036 deliveries). The data on ABO blood groups and Rhesus factors were collected from Weblab-database and combined with the original data. There were 378 cases (post-term) and 8,626 controls (gestational age 37+0 – 41+6) after data linkage. Statistical comparisons were performed using Chi-Square and Mann-Whitney U-tests. The association between blood groups and the length of the pregnancy was analyzed by binary unconditional logistic regression. The AB blood group, and especially AB+ blood group, was associated with 1.5- and 1.6-fold higher risk of post term pregnancy, respectively. The Rhesus factor was not associated with higher or lower risk. Thus, gravidas without anti-A, anti-B and anti-D antibodies seem to have the highest risk for postterm pregnancy.
  • Szibor, Annett (Hansa Oy, 2019)
    Tinnitus, or the perception of sounds without an external source, affects up to 15% of the adult population worldwide. It relates to a number of psychological and psychiatric disorders such as psychological distress, insomnia and depression, and develops on a broad range of physical insults. To date, it is nearly impossible to obtain quantitative data on this symptom and thus complaints are often labelled as ‘only’ imaginary. Nevertheless, the sheer number of affected individuals makes it clear that tinnitus is everything but an orphan symptom. Variations in the clinical presentation may arise from the specific physical insult, the quality of first diagnosis and immediate medical aid as well as genetic predisposition. Thus, regional differences have to be considered when approaching tinnitus patients. The aim of this thesis was to study patient populations managed for tinnitus at the Department of Otorhinolaryngology - Head and Neck Surgery, Helsinki University Hospital (Helsinki, Finland). In the first study, we were able to show that music exposure even at low volume can pose a noise trauma and tinnitus occurs long before tone-audiometric hearing disabilities become evident. The alarming finding of the second study was its confirmation of pediatric tinnitus as a largely ignored symptom and that tinnitus in the childhood is under-diagnosed and this may have severe consequences for development of the individual. The third study could demonstrate that pupillometry can be considered as a viable option for studying autonomic activation in tinnitus subjects and emphasized the close link between tinnitus and depression. From our fourth study, a systematic literature review, we cannot clearly conclude if tinnitus and suicide are interrelated entities. The results of the last study indicate that tinnitus patients describe their own perceived tinnitus sound as well as external given sounds very divergent and therefore subjective tinnitus descriptions should be interpreted with great caution. Taken together, an early recognition of tinnitus symptoms may increase not only the overall quality of life of the affected patients, more importantly, it may decrease the risk of psychological and psychiatric co-morbidities and suicidal behavior. A major limitation still is that tinnitus lacks both, clear-cut biomarkers that are specific enough to be allocated solely to the symptom and methods that are sensitive enough to detect them.
  • Kyllönen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2014)
    Congenital chylothorax is a rare disorder which may end up in stillbirth or neonatal death. Due to its rarity, no clear standards for optimal treatment have been established. Reports of long-term outcomes are scarce. This is a retrospective study of all cases of congenital chylothorax treated in Helsinki University Central Hospital 1999-9/2013. Information on the pregnancies and antenatal management, neonatal management an long term outcomes has been retreived from the patient records of Helsinki University Central Hospital. There were altogether 17 cases, no in-utero deaths and seven deaths in the neonatal period. 71 per cent of the patients underwent intrauterine thoracocentesis and there was one attempt of placing a thoraco-amnionic shunt. Factors such as fetal hydrops, early onset of congenital chylothorax, chromosomal and structural anomalies and prematurity seemed connected to higher mortality, as they have in earlier studies. In follow-up, three of seven patients have been diagnosed with asthma.
  • Pyöriä, Lari (Helsingfors universitet, 2014)
    In our research we studied if the overexpression of VEGF-A would save the impaired tumor growth in PROX1 silenced colorectal cancer xenografts. We conducted both small hairpin PROX1 and VEGF-A gene transfers to SW1222 colorectal cancer cells using lentiviral vectors. SW1222 cell lines were then injected to Nod scid gamma mice and grown for 14 days for analysis. We also established 3D cocultures of genetically modified SW1222 cell line together with lymphatic endothelial cells or blood endothelial cells to analyze lymphangiogenesis and angiogenesis in vitro. We found out that overexpression of VEGF-A rescues the growth of PROX1 silenced tumors. Large necrotic areas in the central of the PROX1 silenced tumors remain even though VEGF-A overexpression induces greater vascularity in these xenografts. In 3D cocultures silencing of PROX1 did not affect in vitro lymphangiogenesis or angiogenesis.
  • Jalkanen, Aapo (Helsingfors universitet, 2014)
    Haimassa esiintyy monentyyppisiä kasvaimia, joiden ennuste ja hoito eroaa suuresti toisistaan. Tästä johtuen tarkat diagnostiset tutkimukset ovat välttämättömiä kunnollisen hoidon suunnittelun kannalta. Käytössä on useita erilaisia kuvantamismenetelmiä, joista tietokonetomografia on käytetyin. Endoskooppinen ultraääni (EUÄ) on vakiinnuttanut asemansa täydentävänä tutkimuksena haimakasvainten diagnostiikassa. Sen etuina ovat tarkan ultraäänikuvan saaminen läheltä kohdetta ja mahdollisuus näytteiden ottoon. Haittoina taas ovat lähinnä rajoitettu saatavuus ja mahdollisuus komplikaatioihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin EUÄ-löydös vastasi leikkauksen jälkeistä diagnoosia Helsingissä vuosina 2009-2013 haimamuutoksen vuoksi leikatuilla potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että EUÄ:n sensitiivisyys ja spesifisyys pahanlaatuisten muutosten diagnostiikassa oli kohtalainen. IPMN ja neuroendokriinisten kasvainten osalta sensitiivisyys oli heikompi. Tutkimus tuo uutta tietoa Helsingissä tehtävien EUÄ-tutkimusten luotettavuudesta.
  • Järvelä, Merit (Helsingfors universitet, 2010)
    Taustaa: Yksikammioinen sydän on vaikea synnynnäinen sydänvika, jonka leikkausohjelmaan kuuluu useita leikkauksia. Leikkaussarjan yhteydessä oikean eteisen ja proteesiputken välille voidaan jättää varaventtiiliksi aukko eli fenestraatio, joka turvaa sydämen minuuttitilavuutta. Tämä parantaa potilaiden ennustetta välittömästi leikkauksen jälkeen, mutta altistaa potilaita myöhemmin komplikaatioille. Siksi fenestraatio pyritään myöhemmin sulkemaan katetrointitekniikalla. Siinä potilaille tehdään testisulku, jossa mitataan verenkierrollisten tekijöiden muutoksia sulun aikana. Potilaat ja menetelmät: Tutkimukseen otettiin ne lapset, joille tehtiin sydämen katetrointitutkimus ja fenestraation testisulku vuosina 1999-2008. Tutkimuksessa potilasryhmää, jolta fenestraatio suljettiin, verrattiin ryhmään, jonka fenestraatio jouduttiin jättämään auki. Tiedot sydänvian laadusta ja katetrointitutkimuksen tulokset kerättiin tietojenkeruukaavakkeelle. Arvot syötettiin tilastointiohjelmaan. Tulokset: Fenestraation testisulun läpäisi 26 lasta ja heiltä fenestraatio suljettiin. 26 lapsella testisulun aikana tapahtui liiallinen minuuttitilavuuden lasku ja heidän fenestraationsa jätettiin auki. Kun verrattiin näitä ryhmiä, voitiin todeta, että oikeatyyppinen kammio, kirurgiset toimenpiteet aortan kaaressa ja keuhkovaltimossa heikentävät mahdollisuutta sulkea fenestraatio testisulun yhteydessä. Testisulku on välttämätön tehdä ennen kuin fenestraatio suljetaan pysyvästi.
  • Pöysälä, Tuomas (Helsingfors universitet, 2017)
    The purpose of this study is to create a comprehensive picture of exorcisms performed on the British Isles between 1550 – 1700. By reading all of the pamphlets from England, Scotland and Ireland that include exorcism narratives, a much more varied picture is formed when compared to older studies. The end of the 16th century saw a growing conflict between the Calvin-leaning Church of England, Luther-leaning Puritans and the Roman Catholics regarding the performance of exorcisms. The Church of England saw exorcisms as an example of 'popish' superstition and denied the possibility of successful exorcisms. The dissenting sect of Puritans wanted to modernize the rite from superstitious influences and the Catholics saw the performance of exorcisms as a way to convert the laity back to the Catholic faith. The pamphlets published during the late 16th century are mostly polemic and contain extensive prefaces detailing the author's stance regarding exorcism. The Church of England was able to solidify its power and effectively disallow the clergy from performing exorcisms and drive out the Catholics at the start of the 17th century and effectively stopped the publication of both witchcraft and exorcism pamphlets as a result. However, the creation of a Protestant unity had not been succesful. The Catholic connections of King Charles I, the following civil war and interregnum around the middle point of the 17th century caused a fragmentation of religious unity and made witchcraft fears increase once again. Witchcraft pamphlet publishing saw a revival first, followed a decade later by new exorcism pamphlets. As the clerical exorcisms were still seen as 'popish' superstition, the exorcists of these new pamphlets came from the laity and medical professions. Superstitious 'white magic' cures performed by the laity, cunning-folk as they were known, made up a large portion of healing during the early modern era, so they also had to deal with demonic possession and witchcraft quite often. The witchcraft trials of England and Scotland were secular affairs due to legislation, and usually involved medical professionals in order to distinguish between natural and supernatural symptoms. Thus medical professionals had a working understanding of possession and made up the majority of the late 17th century exorcists. The fragmentation of the authority on exorcism methods in England, as opposed to the Catholic continent, meant that both the performers and the methodology became mixed; elements of old conjuration magic, superstitious spells and medicine were used side by side. The later pamphlets either told of miraculous events and cures or advertised the accomplishments of various physicians. The very end of the 17th century saw the release of heavily sceptical pamphlets, as the scepticism towards the supernatural in English society was at its highest. The most revealing were the mentions of unsuccessful exorcism attempts that usually preceded the main exorcist’s successful attempt. The pamphlets, whether they told of actual events or were works of fiction, were merely the tip of the iceberg, many attempted exorcisms were either unsuccessful or didn't even end up on print. By going beyond the previous focus on the exorcism controversy of the end of the 16th century, a very different view of the scope and depth of the beliefs in possession and exorcism and how strong they were well into the 17th century is gained.
  • Laitinen, Venla (Helsingfors universitet, 2014)
    Fenyyliketonuria, LCHAD-puutos, MCAD-puutos, propionihappovirtsaisuus, perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi sekä 21-hydroksylaasin puute ovat kaikki harvinaisia perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia, jotka ilmenevät vastasyntyneisyyskaudella tai varhaislapsuudessa ja jotka hoitamattomina voivat olla seurauksiltaan kohtalokkaita. Tutkimuksessa määritettiin näiden sairauksien taustalla olevien geenien (PAH, HADHA, ACADM, PCCA ja PCCB, ALDOB sekä CYP21A2) kaikkien yhden emäksen mutaatioiden kantajatiheys suomalaisissa. Laajuudeltaan vastaavanlaista määritystä ei ole aiemmin tehty. Aineistona oli 64:lle näiden sairauksien suhteen terveelle potilaalle ajettu eksomianalyysi, jonka kaikki yhden emäksen mutaatiot oli alustavasti analysoitu ja koottu Excel-taulukoihin. Kaikki tutkittavien geenien mutaatiot koottiin erillisiin taulukoihin ja analysoitiin manuaalisesti vertaamalla NCBI:n geenipankin tietoihin. Kantajatiheyksiksi saatiin fenyyliketonurialle alle 1 : 64, LCHAD-puutokselle 1 : 64, MCAD-puutokselle 1 : 64, propionihappovirtsaisuudelle 1 : 64, fruktoosi-intoleranssille yhteensä 1 : 32 sekä 21-hydroksylaasin puutteelle 1 : 64. Tuloksia voidaan jatkossa käyttää apuna määritettäessä tarvetta laajentaa vastasyntyneiden seulontaa.
  • Björkstrand, Julia Maria (Helsingfors universitet, 2014)
    Målet för avhandlingen är att undersöka sambandet mellan graviditetsdiabetes (GDM) och sekundär infertilitet, samt levnadsvanor som kan öka risken för sekundär infertilitet. Undersökningen gjordes på ett material som insamlats för The Finnish Gestational Diabetes Prevention Study (RADIEL), som är ett randomiserat livsstilsinterventionsprojekt som riktar in sig på kvinnor som befinner sig i riskgruppen för gestationsdiabetes. Informationen insamlades i huvudsak via frågeformulär, blodprov och kostdagböcker. Studien påvisade att GDM ökar risken för sekundär infertilitet. Av de undersökta faktorerna var det TNF-α, rökning, alkoholkonsumtion, förhöjt fasteglukos, lågt adiponektin och förhöjt LDL samt icke-optimala motionsvanor som inverkade mest på den sekundära infertiliteten. Undersökningen tyder alltså på att det finns ett samband mellan tidigare GDM, inflammation och sekundär infertilitet, och bekräftar alltså att det är viktigt att uppmuntra kvinnor som försöker bli gravida att hålla sig till hälsosamma levnadsvanor, i synnerhet om de befinner sig i riskgruppen för GDM.
  • Oksanen, Anni (Helsingfors universitet, 2013)
    MELAS-syndrooma (mitochondrial encephalopathy with lactic acidosis and stroke-like episodes) johtuu useimmiten mt.3243A>G mutaatiosta mitokondriaalisessa DNA:ssa (mtDNA). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voitaisiinko iPS-soluista (induced pluripotent stem cells) tuottaa tautimalliksi sopivia MELAS-potilaan kudoksia. Tätä selvitettiin MELAS-potilaan soluista iPS-teknologian avulla tuotettuja teratoomia tutkimalla. Tutkimuksen toisena päätavoitteena oli tutkia mitokondriaalisen hengitysketjun toimintaa kyseisissä teratoomissa. Yksittäisistä mtDNA:n mutaatioista johtuville taudeille ei ole pystytty vielä tuottamaan eläinmalleja, joten iPS-soluista luotujen teratoomien käyttö tautimallina avaisi monia uusia ovia MELAS-tutkimukseen. Teratoomista tehtyjä leikkeitä värjättiin sekä perushistologiaa että mitokondrioiden hengitysketjun proteiineja kuvaavilla värjäyksillä, ja värjättyjä leikkeitä tarkasteltiin valomikroskoopin avulla. Teratoomat sisälsivät sekä endo-, meso- että ektodermiperäisiä kudoksia ja kuten MELAS-potilaiden kudoksille on tyypillistä, solukkojen hengitysketjun kompleksi I:n määrä oli selvästi vähentynyt verrattuna kontrollinäytteisiin. Tämän tuloksen pohjalta iPS-soluista luotuja teratoomia voi pitää uutena tautimallina MELAS-syndroomalle.
  • Lindén, Nina (Helsingfors universitet, 2017)
    Sosiaalinen media on tuonut lähes jokaisen kansalaisen ulottuville rajattoman määrän tietoa, jonka oikeellisuudesta ja ajankohtaisuudesta ei ole takeita. Ihmiset ovat myös entistä kiinnostuneempia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Internetistä ja sosiaalisesta mediasta haetaan tietoa, tukea sekä yhteisöllisyyttä. Tulevaisuudessa, teknologia kehittyy entisestään, tulee potilas-lääkärisuhde muuttumaan entisestään. Tutkielman tarkoituksena on esittää systemaattinen kirjallisuuskatsaus sosiaalisen median vaikutuksesta potilas-lääkärisuhteeseen ja potilaan hoitoon. Lisäksi pohditaan, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää tulevaisuudessa potilastyössä. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä systemaattiset kirjallisuushaut Web of Science ja PubMed tietokannoista. Haku tehtiin käyttäen hakusanoja "patient-physician relationship" AND " social media" AND communication. Tietokantojen hakutuloksista otettiin mukaan 19 tutkimusta abstraktien perusteella. Lisäksi käytettiin käsihakua, joka laajensi aineistoa 7 tutkimuksella. Tulosten mukaan suurimmaksi ongelmaksi sosiaalisen median suhteen koettiin potilasturvallisuuden yksityisyydensuojan vaarantuminen ja siitä aiheutuvat juridiset ja eettiset ongelmat. Sosiaalisesta mediasta tarjoaa uusia työkaluja lääkärille potilastyöhön. Suurin potentiaali hukkuu vielä epävarmuuteen ja kokemattomuuteen. Sosiaalisen median tuomat edut tiedostetaan, mutta niitä ei vielä osata hyödyntää.
  • Heiska, Ensi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena on immunohistokemian menetelmien avulla selvittää kloridinkuljetusproteiini KCC2:n ilmentymistä monoamiinisoluissa keskushermostossa. Työ pohjautuu aiemmin julkaistuun havaintoon, jonka mukaan KCC2 puuttuu hiiren mustatumakkeen dopaminergisistä soluista, vaikka KCC2 molekyylin muuten oletetaan ilmentyvän lähes kaikissa keskushermoston neuroneissa. Värjäykset suoritetaan kaksoisvärjäysmenetelmällä ja aineistona käytetään aikuisten villityypin hiirten aivoja. Saamiemme tulosten mukaan erityyppiset monoamiinisolut eivät käyttäydy yhtenevästi KCC2-ekspression suhteen. Tutkimamme serotoniinisolut (dorsal- ja obscurus raphe – tumakkeissa) näyttäisivät ilmentävän KCC2 molekyyliä kuten myös osa ydinjatkoksen noradrenaliini ja adrenaliinisoluista. Sinitumakkeen noradrenaliinisoluissa ja ventraalisen tegmentaalisen alueen ja hajukäämin dopamiinisoluissa emme nähneet selkeää KKCC2:n ilmentymistä, joten tulostemme perusteella KCC2 saattaisi puuttua näistä mnoamiinisoluista. KCC2 vaikuttaa moniin neuronien toimintoihin, erityisesti GABA- välitteiseen inhibitioon ja on siten mahdollinen terapeuttinen kohde lääketieteessä.
  • Oja, Anni (Helsingfors universitet, 2012)
    Hypoglykemia on hyvin tunnettu ongelma etenkin diabeetikoilla. Hypoglykemiassa veren glukoosipitoisuus laskee alle 2.7-3.0 mmol/l aiheuttaen potilaalle oireita. Yleensä oireet ovat ohimeneviä, mutta aiemman tutkimuksen perusteella on havaittu, että jatkuvana tai toistuvana hypoglykemia voi aiheuttaa lapsille jopa pysyviä aivovaurioita. Tämä tutkimus on tehty selvittämään syitä suomalaislasten päivystyskäyntiin johtaneiden hypoglykemioiden takana. Tieto on kerätty potilasasiakirjoista vuosina 2003-2008 ko. syystä Lasten ja nuorten sairaalan päivystyksessä käyneistä alle 18-vuotiaista lapsista, joita kertyi yhteensä 31. Tutkimukseen ei ole sisällytetty vastasyntyneiden hypoglykemiaproblematiikkaa. Huomiota kiinnitettiin etenkin hormonaalisiin veren glukoosipitoisuuden säätelyn häiriöihin kuten hypokortisolismiin. Tulokset osoittavat että yleisin syy hypoglykemiaan on tässä aineistossa ns. hyvänlaatuinen ketoottinen hypoglykemiataipumus. Muita yleisiä syitä ovat diabetekseen ja sen hoitoon liittyvät ongelmat ja infektiot kuten gastroenteriitti. Kortisolinerityksen häiriöt eivät näytä olevan suuressa roolissa hypoglykemian aiheuttajana.
  • Huhtakangas, Justiina (Helsingfors universitet, 2011)
    Objective There is high case-fatality rate and loss of productive life-years related to aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH) but little data on long-term survival of SAH patients. We aim to evaluate long-term excess mortality and related risk factors after aSAH. Methods One year survivors (n=3080) after aSAH from Department of Neurosurgery in Helsinki between 1980 and 2007 were reviewed for this retrospective follow-up study. Follow-up started one year after SAH and continued until death or the end of 2008 (36 960 patient-years). Mortality and relative survival ratio (RSR) were compared with matched general population. Results After 20 years, survivors of aSAH showed 18% excess mortality compared to general population. Risk factors included: old age; poor preoperative clinical condition; conservative aneurysm treatment; multiple aneurysms; and unfavourable clinical outcome at 3 months. Conclusion Even after initially favourable recovery, patients with aSAH experience excess mortality in the long run. Cardiovascular and cerebrovascular diseases are prominent in this population.
  • Smeds, Eero Artur (Helsingfors universitet, 2012)
    Aivojemme peilisolujärjestelmä aktivoituu paitsi itse suorittamamme liikkeen aikana, myös silloin, kun näemme jonkun muun suorittavan samanlaisen liikkeen. Samankaltaisia ominaisuuksia on liitetty myös tuntoaivokuoreen, joka aktivoituu paitsi itse kokemamme kosketuksen aikana, myös silloin, kun näemme kanssaihmisemme koskettavan jotakin. Myös muiden ihmisten liikkeiden näkemisen on havaittu aktivoivan tuntoaivokuorta. Tutkimuksessani pyrin osoittamaan, että kosketuksen ja liikkeen näkeminen todella synnyttää tuntoaivokuorella "peilautumista". Näköärsykkeinä käytin aiemmista tutkimuksista poiketen mahdollisimman luonnollisen kaltaista kosketusta ja liikettä – elokuvan muodossa. Lähestyin ilmiötä tutkimalla näköärsykkeen vaikutusta samanaikaisesti annettujen kosketusärsykkeiden aiheuttamien tuntoaivokuorivasteiden voimakkuuteen, sillä tiedetään, että voimistunut vaste liittyy usein lisääntyneeseen aivokuoriaktivaatioon vasteen lähdealueella. Havaitsin, että tietynlainen kosketuksen ja liikkeen yhdistelmä voimistaa todellakin katsojan kosketusvasteita primaarisella tuntoaivokuorella viitaten näköärsykkeen synnyttämään "peilautumiseen" tuntoaivokuorella.