Browsing by Subject "Meksiko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Mäki, Raitamaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis is an ethnographic study examining how widely claimed and officially recognized indigenous autonomy is construed and practiced in a state-promoted nature conservation program taking place in four indigenous Chinantec communities in the state of Oaxaca, south of Mexico. This study is based on a four-month stay in two of the communities, San Antonio Analco and San Pedro Tlatepusco, during the spring of 2016. Fieldwork consisted of participant observation and semi-structured interviews. In this study, questions of autonomy and dependence are examined in a frame of political ecology focusing on the motives and actions of territorial control by varied actors including, besides the communities, state and its institutions, environmental actors and beings of nature. Understanding of these motives and forms of control is sought through anthropological theories of state control towards minorities, indigenous analysis on environmental change and theories of autonomy in relations and dependence. Mexico has a long history of homogenizing institutional politics of indigenismo, which have been argued to continue in today’s wide offering of social and development aid programs for rural populations. This view is expanded to cover programs of environmental protection. In this thesis, personified territorial control and territorial sanctification are argued to determine Chinantec motives towards environmental care and explain the good condition in which these tropical forests can be found today. These forms of control and sanctification have undergone historic syncretic transformations making environmental and social changes locally understandable and leading to the current environmental aspirations towards nature conservation. Syncretic, evangelic transformations are argued to explain differences in the attitudes of the two communities towards nature conservation. Personified territorial control has incorporated environmental actors into local cosmovisions and forms of territorial control. In this study, it is analyzed how green politics have been able to promote and decline new kinds of autonomy in relations and in dependence. These processes have allowed the communities some material benefits, “development”, and ways to defend their territories. Still, as this study suggests, these politics and the benefits they provide have not been able to obviate inequalities and the discrimination prevalent in Mexico as well as globally. Instead, these programs have sometimes even increased and reconstrued the pre-existing national and global inequalities, as could be found out living in the communities of Analco and San Pedro, “the zone of high marginalization”.
  • Moya Macedo, Juan Carlos (2008)
    Europe represents the most advanced regional arrangement the world has seen. Because of its advanced nature, Europe will consequently serve as our paradigm for the new regionalism in Latin America in the sense that its conceptualization eagerly draws on empirical observations of the European process. The aim of this study assesses the advisability of regional integration in Latin America by applying the theory of regionalism and new regionalism which was born from a thick network of initiatives that combined all forms of integration from unilateral tariff reduction, bilateral trade agreements, to hemispheric initiatives. The theoretical framework that needs to be applied in order to understand the actual situation in the relationship between the European Union (EU) and Mexico is based on the theory of regionalism. The study states that Latin America has improved in terms of regionalism, in Latin America; the motor driving the new regionalism of the 1990s no longer consisted of rounds of multinational negotiations as in the past, but rather the increasing number of bilateral agreements being forged in the region. These agreements follow the unilateral opening of Latin American economies. My aim is to give a clear perspective on the Latin American new regionalism, as well as an overview on which the main regional entities are, and how the relations have evolved in these regions, considering international integration schemes such as Common Market of the South (Mercosur), North American Free Trade Area (NAFTA) and Free Trade Area of the Americas (FTAA). The main hypothesis of this work states that describing the actual process of integration in Latin America will allow us to determine if it is possible to recreate the EU’s architecture in the region. Can the process of integration in Latin America be similar to the one adopted in Europe? The methods used to measure the integration in Latin America are trade openness, trade interdependence and overall financial openness, among others. The study suggests that none of the regions in Latin America should engage in monetary integration. They are subject to asymmetric shocks and their degree of trade and integration remains insufficient. These regions should refrain from adopting exchange rate stabilisation schemes before achieving deeper integration and convergence. The final remarks that can be mentioned about the relation between the EU and Mexico are that the Free Trade Agreement between the EU and Mexico is a consequence of many advantages for all the involved countries among others: to open up bigger markets, same legal footing as their competitors and new potential investments. Mexico has had an increase in exports through NAFTA, and nowadays has a preferential access to the world’s largest market, the EU. Mexico also serves as a regional leader in Latin America. Success lies in the regional integration efforts, education, and fundamental economic orthodoxy. That is why there is a great possibility that Mexico, in the course of one generation, will become the leading Latin American nation to join the first world.
  • Sjöblom, Ylva (2008)
    Ämnet för denna undersökning är förhållandet mellan grupp och territorium sett genom en marktvist i västra Mexiko. Utgångspunkten är en rättsprocess där en grupp wixáritarier krävde att staten skulle erkänna orten Xapatia som ett indiansamhälle med kollektiv äganderätt över sin mark. I undersökningen granskas wixáritariernas samhälle och jordrättigheter genom att studera motsättningen mellan wixáritariernas och det statliga rättssystemets uppfattningar så som de tar sig uttryck i rättsprocessen. Avsikten är att förstå varför rättsprocessen uppstått och vilka intressen wixáritarierna har att delta i den. Som en studie av en tvist hänför sig undersökningen till rättsantropologins område och mer allmänt till politisk antropologi. Frågan om wixáritariernas samhälle och förhållande till staten anknyter till den antropologiska diskussionen om korporativa indiansamhällen. En tredje utgångspunkt är James C. Scotts syn på förhållandet mellan staten och lokala jordägosystem. Undersökningen grundar sig i första hand på textanalys av rättegångsmaterialet. Wixáritariernas argument i rättsprocessen analyseras mot bakgrund av etnografiska beskrivningar, och dessa jämförs med rättens argument. Som data används dels rättsliga dokument, dels etnografisk litteratur. De rättsliga dokumenten består av rättens utslag i tvisten, wixáritariernas rättsinlagor och andra skriftliga dokument som de hänvisat till som bevis i rättegången. Den etnografiska litteraturen består av antropologiska studier av wixáritariernas samhälle och jordägosystem. Dessa källor kompletteras med uppgifter insamlade genom fältarbete i Mexiko. Undersökningen visar att wixáritariernas samhälle kan ses om ett socialt nätverk grundat på rituella och politiska band som kretsar kring ceremonicentrum. Genom dessa band förankrar gruppen sig i territoriet. I rättsprocessen argumenterade wixáritarierna för sin äganderätt till marken genom att betona att invånarna bildade en gemenskap som var bunden till marken genom invånarnas band till förfäderna. Enligt rättens syn är samhället en areal avgränsad av råmärken och gränslinjer definierade av den mexikanska staten. Trots att den mexikanska staten i princip erkänner indianernas kollektiva jordägande beaktar den inte deras samhälleliga tillhörighet och organisation då de jordrättsliga gränserna dras upp. Utgångspunkten för marktvisten var wixáritariernas försök att få sin sociala, rituella och politiska organisation att sammanfalla med statens jordrättsliga indelning av området och därmed reintegrera hela det korporativa indiansamhället i alla sina aspekter.
  • Nordström, Eemi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee ihmisen ja monilajisilla milpa-maissipelloilla elävien heinäsirkkojen välistä suhdetta sapoteekki-alkuperäiskansaa edustavien pienviljelijöiden keskuudessa Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Tutkielmaa varten on suoritettu neljä kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Teotitlán del Vallen kylässä kesällä ja syksyllä 2018. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma sijoittuu pääasiassa ruoan antropologiaan, mutta ottaa kantaa myös eläinten toimijuutta käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Niin kutsutut chapuliini-heinäsirkat ovat suosittua ruokaa Meksikossa. Meksikon maatalousministeriön mukaan ne ovat myös erittäin haitallisia peltotuholaisia, joiden torjuntaan liittovaltio käyttää vuosittain huomattavia summia rahaa. Sen sijaan perinteistä milpa-väliviljelymenetelmää harjoittavassa Teotitlán del Vallessa heinäsirkkoihin suhtaudutaan ”hyvinä pikku eläiminä”, jotka syövät vain niille kuuluvia asioita aiheuttamatta tuhoa viljelyksille. Työn keskeinen tutkimuskysymys on, mihin heinäsirkkojen status hyvinä eläiminä perustuu. Tutkielma lähestyy heinäsirkkojen asemaa tarkastelemalla teotitlánilaisten laajempaa suhdetta ympäröivään maisemaan ja siellä eläviin olentoihin muun muassa ruoan puhtauteen liittyvän tiedon, maiseman tilallisen jaottelun ja maanviljelyn kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu antropologi Valerio Valerilta sovellettuun teoriaan, jossa puhtaus tarkoittaa materiaalis-semioottista yhteensopivuutta kehollisen subjektin ja siihen verrattavissa olevien kokonaisuuksien kanssa. Tutkielmassa puhtauden ilmenemistä tarkastellaan ruoan kasvuympäristön materiaalisten ja symbolisten vaikutusten sekä ruoan sosiaalisen jakamisen eli kommensaalisuuden kautta. Tässä työssä kommensaalisuus laajennetaan koskemaan myös ihmisten ja toisenlajisten eliöiden välistä ruoan jakamista Donna Harawayn kumppanuuslaji-käsitettä soveltaen. Tutkielmassa argumentoidaan, että peltojen heinäsirkat ovat ”hyviä pikku eläimiä” kolmella tavalla. Ne ovat ensinnäkin ”hyviä syödä”, sillä Teotitlánissa syötävien eläinten puhtaus määrittyy pääasiassa elinympäristön ja ravinnon eikä lajin kautta. Milpa-peltojen äärellä elävät heinäsirkat ovat puhtaita, koska ne syövät samoja kasveja ihmisten ja kotieläinten kanssa, mutta muissa ympäristöissä elävät saman lajin heinäsirkat ovat epäpuhtaita ja pahanmakuisia. Toiseksi, heinäsirkat ovat ”hyviä ajatella”, sillä ne symboloivat luonnollisina pidettyjä asioita teotitlánilaisessa yhteisöelämässä, kuten vuodenaikojen ja pyhimyskalenterin rytmittämää maanviljelyä sekä kohtuuden kaltaisia moraalisia hyveitä. Kolmanneksi, heinäsirkat ovat ”hyviä kanssaelää”, sillä ne edesauttavat peltomaisemasta elävän yhteisön jatkumista syömällä pois maissia haittaavia rikkaruohoja ja jättämällä viljelykasvit suurelta osin rauhaan. Heinäsirkat ovat maanviljelyyn aktiivisesti osallistuvia kumppanuuslajeja, jotka eivät vie leipää viljelijän suusta, vaan jakavat sen viljelijän kanssa. Täten heinäsirkkojen ”hyvyys” perustuu siihen, että ne auttavat pitämään yksilön terveenä, yhteisöä koossa ja maiseman sellaisena, että ihmisen ja muiden olentojen on siellä hyvä elää. Meksikon maatalousministeriön näkemyksestä poiketen heinäsirkat eivät ole ulkopuolinen uhka yhteisöelämälle, vaan osa sitä. Tutkielma osoittaa, ettei tiettyyn eliölajiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä voi tyydyttävästi selittää yksistään materiaalisiin olosuhteisiin tai kulttuurisidonnaisiin luokittelujärjestelmiin nojaavien mallien perusteella, vaan näiden lisäksi on otettava huomioon eliön sijoittuminen paikallistason inhimillisiin ja lajirajat ylittäviin vuorovaikutussuhteisiin aktiivisena toimijana.
  • Korhonen, Elina Anna (2004)
    Tutkielmani käsittelee Meksikon talouden avautumisen ja vapaakauppa sopimus NAFTAn vaikutusta naisten työllisyyteen, perherakenteisiin ja tätä kautta sukupuolijärjestelmään. Meksikossa talous on läpikäynyt suuria muutoksia viimeisen 25 vuoden aikana. Protektionistinen talouspolitiikka on vaihtunut liberalistiseksi, julkista sektoria on leikattu ja yrityksiä yksityistetty. Muutos on osa maailmanlaajuista talouden rakennemuutosta, niin sanottua uutta kansainvälistä työnjakoa. Meksikon talouden avautumisella on ollut raju vaikutus meksikolaisten naisten arkeen. Yksi muutos on se, että naisten osallistuminen virallisille palkkatyömarkkinoille on lisääntynyt lähes puolella nousten noin 15 %:sta noin 33 %:iin. Uusia työpaikkoja on tarjonnut varsinkin uuden kansainvälisen työnjaon mukainen kokoonpano- eli maquiladora-teollisuus, jonka takia valitsin sen pääasiallisen tarkastelun kohteeksi. Kiinnostavaksi kokoonpanoteollisuuden tekee myös se, että alusta asti niiden työvoima on ollut naisvaltaista ja niissä tapahtuva tehdastyö on nähty feminiiniseksi, naisten sukupuolirooliin sopivaksi. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, ovatko naiset kokeneet hyötyvänsä uusista työmahdollisuuksista vai onko lisääntynyt työssäkäynti vain elintason laskun aiheuttama pakko. Metodina käytin tilastojen vertailua ja maquiladora-teollisuudessa työskentelevien naisten elämäkertojen analyysia. Tuloksena hahmottelin naisista kolme ryhmää, Itsenäisyyden tavoittelijat, Puurtajat ja Aktivistit, jotka kokivat työn kokoonpanoteollisuudessa eri tavoin. Lisäksi tilastot paljastivat muutoksia Pohjois-Meksikon maquiladora-aluilla asuvien perherakenteissa. Yksi huomattavimmista tuloksista oli se, että vaikka Pohjois-Meksikossa naisten ja äitien työssäkäynti on huomattavasti yleisempää kuin muualla Meksikossa, oli mies kuitenkin perheen pääasiallinen elättäjä. Naisten työssäkäynti ei siis nostanut heidän elintasoaan tai varallisuuttaan huomattavasti. Aineistona ja tiedonlähteenä käytin talouden kansainvälisistä rakennemuutoksista, Meksikon ja Latinalaisen Amerikan yhteiskunnista ja globaaleista gender-kysymyksistä koostuvia tutkimuksia, artikkeleita ja kirjallisuutta. Empiirisen osuuden rakensin tilastoista, joiden pääasiallinen lähteeni oli Meksikon tilastokeskus (INEGI - Institutio Nacional de Estadica, Geografia e Informatica) joita täydensin Maailmanpankin ja YK:n keräämillä tilastoilla.
  • Ristikartano, Veera (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (1)
  • Laakso, Milja Marianna (2008)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on vuoden 1968 opiskelijaliikkeestä ja sen väkivaltaisesta tukahduttamisesta käyty menneisyyspoliittinen keskustelu Meksikossa 1990- ja 2000 luvuilla. Lokakuussa 1968 armeijan ja poliisin joukot surmasivat satoja opiskelijamielenosoituksen osanottajia maan pääkaupungissa. 1990-luvulla opiskelijaliikkeen aikaiset tapahtumat nousivat uudelleen poliittiselle agendalle osana maan demokraattista siirtymävaihetta. Syksyllä 1993 entisten opiskelijaliikkeen aktiivien järjestö perusti epävirallisen totuuskomission tutkimaan opiskelijaliikkeen aikaisia tapahtumia. Lokakuussa 1997 Meksikon parlamentin alahuoneessa perustettiin 1968-erityiskomissio, jonka tehtävänä oli vaikuttaa vuoden 1968 tapahtumia koskevien arkistojen avaamiseen. Vuonna 2001 perustettiin yleisen syyttäjänviraston yhteyteen erikoissyyttäjänvirasto tutkimaan vuotta aikaisemmin päättyneen autoritaarisen regiimin aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Tutkielman tavoitteena on kuvata, mitä 68 on merkinnyt 1990- ja 2000-luvuilla Meksikon demokraattisessa siirtymävaiheessa ja miten sitä on tulkittu osana poliittista argumentaatiota. Tarkastelu rakentuu kolmen edellä mainitun organisaation ja niistä käydyn julkisen keskustelun ympärille. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rungon muodostaa Heino Nyyssösen väitöskirjassaan käyttämä käsitteistö, jolla hän analysoi Unkarin vuoden 1956 kansannousun tulkintoja. Tutkielmassa peilataan Meksikossa käytyä keskustelua Nyyssösen analyysiin. Lisäksi sovelletaan käsitteitä, joita mm. Elizabeth Jelin on käyttänyt analysoidessaan muistin politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa. Tutkielmassa hahmotetaan vuoden 1968 merkitystä meksikolaisten poliittisten toimijoiden historiallisen identiteetin osana. Analysoitujen keskusteluiden perusteella vuodella 1968 on ollut jatkuvasti merkittävä asema osana meksikolaisen vasemmiston oppositioidentiteettiä. Kuitenkin myös muiden kuin vasemmistolaisten poliittisten toimijoiden piirissä on tutkimusajanjakson kuluessa yhä laajemmin tunnustettu vuoden 1968 asema osana kansallista demokraattista identiteettiä. Tutkimusaihetta lähestytään myös selvittämällä, miten vuoden 1968 tapahtumia on tulkittu totuuden, oikeuden ja demokratian käsitteiden kautta. Johtopäätöksenä esitetään, että vuoden 1968 tapahtumien ensisijaiseksi tulkinnan tavaksi vakiintui tutkimusajanjaksolla vähitellen kansainvälinen ihmisoikeusviitekehys. Tutkielman keskeinen lähdeaineisto muodostuu lehdistömateriaalista. Lisäksi alkuperäislähteinä on käytetty liittovaltion parlamentin alahuoneen pöytäkirjoja ja erikoissyyttäjänviraston perustamiseen liittyviä julkisia asiakirjoja.
  • Korhonen, Jussi (Helsingfors universitet, 2012)
    Uudenvuodenyönä 1994 aseellisen kapinan Meksikon Chiapasissa aloittanut Zapatistien kansallinen vapautusarmeija nousi 1990-luvulla poikkeuksellisen laajaan kansainväliseen julkisuuteen saavuttaen jopa symbolisen aseman globalisaationvastaisessa aktivismissa. Internetin kautta yleiseen tietoisuuteen nousseen liikkeen tulkinnoista heränneessä vilkkaassa kansainvälisessä keskustelussa syntyi laajahko yhteisymmärrys määritelmästä, jonka mukaan käsillä olisi ensimmäinen postmoderni sissiliike. Useissa liikkeestä esitetyissä analyyseissä toistui myös zapatistien oma luonnehdinta liikkeestään täysin uudenlaisena, kaikenlaisia teorisointeja ja määrittelyjä pakenevana liikkeenä. Näiden määritelmien empiirinen koettelu on tämän tutkimuksen tavoite. Analyysin kohteeksi rajautuu siten sekä zapatistiliikkeen dynaaminen itsemäärittely että liikkeeseen ulkoapäin liitetyt määrittelyt. Onhan syytä olettaa, että näiden määrittelyjen välillä on myös ollut vuorovaikutussuhde. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi eritellä empiirisesti, mitkä elementit zapatistiliikkeessä on ajateltu sitä aikaisemmista liikkeistä erottaviksi, sekä arvioida näille määritelmille esitettyjen perustelujen mielekkyyttä. Tutkimuksen alkuperäisaineisto koostuu zapatistiliikkeen virallisista julkilausumista sekä liikkeen puhemiehen subcomandante Marcosin puheista ja haastatteluista vuosilta 1992-2012. Liikkeeseen ulkopäin liitettyjä määritelmiä tarkasteltaessa aikaisempi tutkimuskirjallisuus nousee myös analyysin kohteeksi. Tutkimuksen keskeisimpänä metodologisena viitekehyksenä toimii Alberto Meluccin kollektiivisen toiminnan teoria, joka tarjoaa hedelmällisen apuvälineen sekä zapatistiliikkeen dynaamisen itsemäärittelyn että siinä tapahtuneiden muutosten takana olevien syiden analysoimiseksi. Zapatistiliikkeen eri elementtien uutuutta arvioitaessa Meluccin viitekehys tuo esiin myös lukuisia tuoreita näkökulmia. Zapatismia aikaisemmista sissiliikkeistä erottavina elementteinä on määrittelijästä riippuen nähty sen yhteisön kuuntelemiseen perustuva hallintotapa, vallantavoittelun hylkääminen, demokratian korostaminen, erilaisten ideologioiden yhdisteleminen, etniseen identiteettiin vetoaminen, moniarvoisuuden kunnioittaminen, uudenlainen retoriikka tai internetin hyödyntäminen verkostoitumisvälineenä. Meluccin viitekehyksessä tarkasteltuna kaikki nämä elementit ovat kuitenkin nykypäivän uusille yhteiskunnallisille liikkeille yhteisiä, eikä niitä voida pitää zapatisteja muista liikkeistä erottavina piirteinä. Viimeistään aseellisen konfliktin päättymisen jälkeen zapatismi olikin luontevimmin määriteltävissä uudeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Zapatismi on mahdollista sijoittaa myös sissiliikkeiden, intiaaniliikkeiden sekä globalisaationvastaisen liikkeen kenttiin, sillä zapatismiin on liikkeille ominaiseen tapaan yhdistetty elementtejä eri ideologioista uuden solidaarisuuden muodostamiseksi. Vaikka zapatistiliikkeen itsemäärittely on koko sen historian ajan sisältänyt useita limittäisiä aspekteja, siitä on mahdollista erottaa erilaisia perspektiivejä, periodeja sekä siirtymiä painotuksesta toiseen, samoin kuin muutoksia suhteessa eri yleisöihin. Analyysin pohjalta näyttää myös selvältä, että liike on määritellyt itseään uudelleen aina tilanteissa, joissa sen tavoitteet ovat alkaneet vaikuttaa muuten mahdottomilta saavuttaa. Koska zapatistien sinänsä ansiokas retoriikka näyttää sekä Meluccin viitekehyksessä että retoriikantutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna noudattavan kaikille yhteiskunnallisille toimijoille yhteisiä kehystämisen perus-mekanismeja, ei liikkeen usein uudenlaisena pidetyn retoriikan voida myöskään ajatella edustavan eroa vanhaan. Sen sijaan zapatistiliikkeen nousun kanssa samanaikaisesti yleistymässä ollut internet todella toi liikkeelle sitä aikaisemmista liikkeistä erottavan elementin. Internetin hyödyntämisellä ei kuitenkaan voida perustella uusia piirteitä liikkeissä vaan pikemminkin muutoksia niiden toimintaympäristössä. Analyysin pohjalta näyttääkin selvältä, että kaikkien liikkeiden 'uutuus' sijaitsee tosiasiallisesti vain niiden omassa retoriikassa. Tässä suhteessa zapatistiliike tapaustutkimuksena haastaa myös liikkeiden jakoa ylipäätään uusiin ja vanhoihin liikkeisiin.
  • Hovilainen, Susanna (2002)
    Tutkimuksen teemana on Nafta-vapaakauppasopimuksen vaikutus Meksikon ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden kehitykseen. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan Meksikon ja Yhdysvaltojen talouspoliittista kehitystä sekä ennen Nafta-sopimuksen solmimista että sen jälkeen. Asetelmasta tekee mielenkiintoisen tarkastelun kohteena olevien maiden erilaisuus niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin. Tarkoituksena on selvittää, missä määrin neoliberalistinen talouspolitiikka, ja etenkin Nafta osana sitä, on vaikuttanut Meksikon taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen. Tutkimusongelmaa tarkastellaan pääasiallisesti Meksikon näkökulmasta, mutta analyysiin on otettu mukaan myös Yhdysvallat, koska Meksikon talouspolitiikkaa on mahdotonta arvioida ilman Yhdysvaltojen tilanteen hahmottamista maiden välisen riippuvuussuhteen vuoksi. Sen sijaan Kanadan käsittely on jätetty hyvin marginaaliseksi johtuen Meksikon ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tiiviimmästä luonteesta verrattuna Meksikon ja Kandan välisiin suhteisiin. Tutkimus selvittää Naftalle asetettuja taloudellisia ja poliittisia odotuksia ja hahmottaa tilannetta Naftan solmimisen jälkeen kummankin maan osalta aina nykyhetkeen saakka. Tutkimuksen teoreettinen perusta muodostuu tutkimusongelmaa jäsentävästä teoreettisesta käsitteistöstä, johon kuuluvat mm. demokratia, globalisaatio, regionalismi, liberalismi ja neoliberalismi. Näkökulma on pääasiallisesti taloudellinen ja keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on neoliberalismi, jonka pohjalta tutkimuskysymystä tarkastellaan. Neoliberalistinen viitekehys painottaa talouden merkitystä valtioiden välisessä yhteistyössä. Neoliberalistit korostavat kansainvälisten regiimien ja instituutioiden merkitystä maailmanpolitiikassa ja globaaleissa taloussuhteissa. Keskeistä on valtion roolin vähentäminen talouspoliittisessa ohjauksessa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi tutkimuksessa keskitytään arvioimaan Meksikon poliittisen avautumisen astetta demokratia-käsitteen määrittelyn kautta. Tutkimuksesta käy ilmi, että Meksikon ja Yhdysvaltojen Naftalle asettamat odotukset ja tavoitteet erosivat huomattavasti toisistaan. Meksikon tavoitteena oli lähinnä maan taloudellisen tilanteen parantaminen ja sen sitominen globaaleihin talousmarkkinoihin, kun taas Yhdysvaltojen motiivit olivat pääasiallisesti poliittiset. Yhdysvallat halusi Naftan kautta varmistaa Meksikon talouskehityksen suunnan jatkuvuuden sitomalla Meksikon talouspoliittiset tavoitteet läheisemmin Yhdysvaltojen tavoitteisiin. Yhdysvallat myös odotti Naftan kautta saavuttettavan talouskasvun vakauttavan Meksikon poliittista järjestelmää. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Naftan seurausten määrittely riippuu olennaisesti tarkastelunäkökulman valinnasta. Taloudellisessa mielessä Naftan voidaan sanoa onnistuneen tavoitteissaan kummankin jäsenmaan osalta, mutta sen sijaan sosiaalisten tai poliittisten vaikutusten osalta lopputulos ei ole yhtä myönteinen. Huomionarvoista on myös se, että tutkimuksen perusteella mielipiteet Naftasta jakautuvat hyvin jyrkästi sekä sen kannattajiin että vastustajiin. Naftan jälkeen Meksikon voidaan sanoa tulleen entistä riippuvaisemmaksi sekä globaaleista talousmarkkinoista että Yhdysvalloista, mikä on vähentänyt Meksikon kansallista suvereniteettia. Myös maan sisäisen eriarvoisuuden voidaan todeta kasvaneen. Ylikansallisen eliitin ote Meksikosta on vahvistunut ja sisäpoliittiset ongelmat kärjistyneet mm. köyhyyden lisääntymisenä. Nafta on kuitenkin myös lisännyt Meksikon talouskasvua ja lähentänyt Meksikon ja Yhdysvaltojen suhteita talousyhteistyön osalta myös esimerkiksi turvallisuuspolitiikan osalta. Naftan vaikutus Meksikon demokratisoitumiseen on sen sijaan ollut vähäistä. Tutkimuksen aineistona on käytetty alan kirjallisuutta, tieteellisiä sarjajulkaisuja, sanoma- ja aikakauslehtiä ja internetistä kerättyä aineistoa.
  • Korhonen, Anna-Reetta (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimus tarkastelee yhteisöradion merkitystä kolmessa alkuperäiskansojen yhteisössä Etelä-Meksikossa, Oaxacan osavaltiossa. Nyt tutkituista radioista ei ole tehty aiemmin akateemista tutkimusta. Aineiston keskeisin osa on yhteisöjen keskeisten radiotoimijoiden syvähaastattelut sekä jokaisessa yhteisössä tehty fokusryhmähaastattelu. Haastattelu valittiin aineistonkeruumenetelmäksi kulttuurin suullisuuden vuoksi. Kehys-analyysin avulla aineistosta nousi esille kolme kehystä, joiden puitteissa yhteisöradiotoiminnan merkitystä jäsennettiin. Radiotoiminnan merkityksestä puhuttiin eniten perinteiden säilyttämisen näkökulmasta. Toimittajat kertoivat käsityöperinteen ja paikallisen musiikin arvostuksen noususta sekä juhlaperinteen elpymisestä. Kielen säilyttämisen esteiden tarkasteleminen paljasti vahvan häpeän ja sisäistetyn rasismin logiikan. Radioissa pyritään aktiivisesti luomaan uutta arvostuksen logiikkaa suhteessa miksteekki-, sapoteekki- ja chatinoperinteisiin. Radioiden pyrkimykset perinteiden ja oman kielen säilyttämiseen ovatkin eräänlaista vastarintaa sisäistettyä rasismia kohtaan. Toiseksi, aineistossa nousi esille vahva halu kehittää yhteisöjä ja kokemus radion potentiaalista muutoksen tuottamisessa. Keskeisiä myönteisiä radioiden tuottamiksi koettuja muutoksia olivat naisten osallisuuden paraneminen yhteisön päätöksenteossa, ympäristönsuojelu, yhteiskunnallinen tietoisuus, rauhan tuottaminen sekä seksuaaliset oikeudet. Kolmanneksi, haastatteluissa nousi esille kokemus itsekunnioituksen vahvistamisesta ja oman identiteetin arvostamisesta. Radiotoimintaa jäsennetään eri tilanteissa eri tavoitteilla. Kulttuurin revitalisaation näkökulmasta tarkasteltuna alkuperäiskansat käyttävät radiota perinteiden luomiseen ja keksimiseen. Radiotoiminnassa ei siis ole kyse perinteistä tai edistyksestä, säilyttämisestä tai muutoksesta. Radiotoimijoille radio merkitsee sellaisen edistyksen luomista, jossa yhteisöllisen kulttuurin arvot ja järjestäytymismuodot ovat keskiössä. Yhteisöradiosta puhuminen perinteen, kehityksen ja rohkaistumisen kehyksissä kertoo prosessista, jossa alkuperäiskansat ovat. Radio on tila, jossa kyläläiset voivat purkaa myyttiä muuttumattomasta ja staattisesta intiaanikulttuurista. Puhe radioista konstituoi alkuperäiskansojen yhteisöjä itseään ja niissä tapahtuvaa kulttuurista neuvottelua. Yhteisöt luovat ja uudelleenmuokkaavat itseään ja pyrkivät rakentamaan uudenlaista käsitystä siitä, mitä intiaanius on, mitä määreitä siihen liitetään ja miten sitä mediassa esitetään.
  • Airaksinen, Katariina (2008)
    Lokalisaatio tai paikallistuminen eli paikallisen päätösvallan lisääminen on yhteiskunnallisessa keskustelussa ajankohtainen, mutta täsmentymätön käsite. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää käsitteen "lokalisaatio" monia merkityksiä kehityskeskustelun kontekstissa ja osoittaa, että käsitteen avulla voidaan ajaa monenlaisia poliittisia päämääriä. Lähtökohtana on ajatus siitä, että lokalisaatio määrittyy lähes poikkeuksetta suhteessa globalisaatioon; tutkimusstrategiana on siksi analysoida molempien käsitteiden merkityksiä ja käyttöä. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, mitä merkityksiä käsitteet "globalisaatio" ja "lokalisaatio" saavat Maailmanpankin ja Meksikon zapatistiliikkeen puheessa sekä eritellään tapoja, joilla käsitteet kietoutuvat Maailmanpankin ja zapatistien agendoihin. Lisäksi selvitetään niitä retorisia legitimointistrategioita, joita toimijat käyttävät edistäessään agendojaan. Analyysia konkretisoidaan vertailemalla globalisaation ja lokalisaation merkityksiä ja käyttöä Maailmanpankin ja zapatistien Etelä-Meksikon tulevaisuutta koskevassa puheessa. Tutkimusaineistona käytetään Maailmanpankin ja zapatistien dokumentteja. Maailmanpankin osalta aineiston perustana on vuosituhannenvaihteen kehitysraportti "Entering the 21st Century" ja zapatistien osalta liikkeen kuusi julistusta Lacandonin viidakosta (Declaraciones de la Selva Lacandona). Tutkimusmenetelmänä on Reinhart Koselleckin ja Quentin Skinnerin käsitehistoriallisesta lähestymistavasta ammentava tekstien käsitteellis-retorinen luenta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii yleinen globalisaatiosta ja lokalisaatiosta käyty yhteiskunnallinen keskustelu. Analyysi tukee oletusta käsitteen "lokalisaatio" monista merkityksistä. Maailmanpankin teksteissä puhe paikallistumisesta täsmentyy ylhäältä alaspäin tapahtuvaksi vallan ja hallinnon desentralisaatioksi ja palveluntuotannon paikalliseksi järjestämiseksi. Zapatistien teksteissä paikallistuminen sen sijaan tarkoittaa kokonaisvaltaista alhaalta ylöspäin tapahtuvaa demokratisoitumista ja paikallisyhteisöjen demokraattista itsehallintaa. Maailmanpankin puheessa desentralisaatio hahmottuu keinona kehityksen tehokkuuden parantamiseksi; zapatistien puheessa paikallisyhteisöjen demokraattinen itsehallinta on itseisarvo. Normatiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna Maailmanpankin globalisaatio- ja lokalisaatioagendat eivät ole toisistaan erillisiä, vaan osa samaa taloudellisen tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen tähtäävää kehitysagendaa. Zapatistien paikallistumisagenda sen sijaan on kokonaisvaltainen normatiivinen vaihtoehto talouden globalisaatioon perustuvalle kehityspolitiikalle. Sekä Maailmanpankin että zapatistien puheessa paikallistuminen hahmottuu vastakohtana vallan sentralisaatiolle. Toimijoiden näkemykset siitä, kenellä vallan tulisi paikallistasolla olla, eroavat kuitenkin toisistaan: Maailmanpankki haluaa desentralisaation avulla lisätä ennen kaikkea osavaltioiden ja kunnallisten viranomaisten valtaa suhteessa keskushallintoon, zapatistit taas vaativat lisää valtaa paikallisille kulttuurisille yhteisöille. Maailmanpankki legitimoi agendaansa ennen kaikkea rakentamalla erilaisia globalisaatioon ja lokalisaatioon liittyviä odotushorisontteja, zapatistit taas sanovat paikallistumisessa olevan kyse luonnollisen asiaintilan palauttamisesta. Meksikon eteläisten osavaltioiden (paikalliset) ongelmat molemmat toimijat esittävät koko Meksikon tulevaisuuteen liittyvänä kysymyksenä.
  • Alakärppä, Tiina-Kaisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma käsittelee Meksikon perinteisiä sukupuolirooleja eli marianismia ja machismia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa meksikolaisessa internetkeskustelussa. Internetkeskustelusta on poimittu toistuvia teemoja, jotka selittävät miksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Meksikossa. Marianismin, machismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan yhteyttä ei ole tutkittu Suomessa ja kansainvälisestikin tutkimusta aiheesta löytyy vain vähän. Vaikka marianismi ja machismi ovat olemassa vain stereotyyppeinä, aikaisempien tutkimusten mukaan näillä on osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa Meksikossa. Tutkielman teoria muodostuu katolisesta kirkosta, marianismista, machismista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Teorian mukaan espanjalaiset machovalloittajat toivat 1500-luvulla Meksikoon katolisen kirkon, Neitsyt Marian ja machismin. Meksikon Neitsyt Marian eli Guadalupen neitsyen ympärille syntyi marianismi-kultti kuvastamaan naisihannetta ja käyttäytymiskoodistoa. Marianismin mukaan naiset muun muassa sallivat miesten väkivaltaisuuden. Machovalloittajat puolestaan toivat miehille kuvan aggressiivisesta, vihaisesta ja julmasta machosoturista, mistä muodostui marianismin vastakohta machismi. Tutkielmassa esitellyn ENDIREH 2011 –tutkimuksen mukaan lähes puolet 15- ja yli 15-vuotiaista meksikolaisista naisista oli kokenut väkivaltaa viimeisen parisuhteen aikana Meksikossa. Teorian mukaan sekä marianismilla että machismilla on paikkansa naisiin kohdistuvan väkivallan ilmiössä. Internetkeskustelussa machismi, naisten salliva asenne, kasvatus, viranomaiset ja uskonto nostettiin esiin. Uskonnon nähtiin luoneen ajatukset miesten voimakkuudesta sekä naisten heikkoudesta, alemmasta asemasta ja kohtalosta, jonka mukaan naisten on hyväksyttävä paikkansa yhteiskunnassa. Tämän ajattelun kerrottiin olevan läsnä perheessä tapahtuvassa kasvatuksessa ja viranomaisten käytöksessä. Tutkielman mukaan negatiivisella machismilla on osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa Meksikossa. Aikaisempi tutkimus kertoo negatiivisen machismin olevan yksi machismin muoto. Marianismilla on myös osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa: internetkeskustelussa esiin noussut naisten salliva asenne voidaan yhdistää marianismiin. Kuitenkin kommenttien mukaan myös ei-marianismin mukaan elävät naiset kohtaavat väkivaltaa. Yleensä väkivallan motiivina on tarve kontrolloida naisia yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Väkivallan uhri näkee väkivallan usein normaalina osana naisen elämää ja naisten asenteet ovat yleensä passiivisia ja alistuvaisia. Tutkielman mukaan machojen tarve kontrolloida naista ja säilyttää oma asemansa, eli nainen millaisten sukupuolirooli-ihanteiden mukaan tahansa, nousevat ratkaisevaan osaan selitettäessä miksi Meksikossa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
  • Kara, Hanna (Helsingfors universitet, 2006)
    Women's international migration without documents is a social phenomenon with large global significance. It is also an everyday reality in which people search for concrete solutions to global problems. In this study my aim is to bring this reality forward through the experiences of 26 Latin-American women who have failed either in their attempt to travel through Mexico to the United States without the necessary documents, or in their attempt to live and work in Mexico without a permit, and were thereby held inside the detention centre in Mexico City while waiting to be deported. This study aims at listening to what they have to say. As a writer, I start by examining international migration as a social and societal phenomenon. I move forward to the concrete experiences of the women inside the walls of the detention centre. Women's experiences are then mirrored back to studies and theories on international migration and to the general discussion around the phenomenon. The study concentrates in women's international migration on the move and, at the same time, in the moment of detention. This moment has not been examined or explored in most of the investigation on international migration. Through women's experiences I also wish to grasp a glimpse of the clienthood formed inside the overcrowded detention centres for migrants in the borders of the world's rich and poor. Mexico is situated at this type of a border and is thereby an interesting place to study international migration. Women's interviews were semi-structured. The analysis reflects the premises of standpoint theory, which concentrates on the knowledge and subjectivity of the everyday actor. At times the interviews reflected previous investigations, but different aspects of the discussion were also challenged, such as presentations of the women in undocumented migration as victims, 'illegals' or criminals. Women had left their countries in order to find work and in doing so also challenged investigations that see men as sole or primary actors in migration. Migration was often represented as a sacrifice for the future of the family and, specifically, for that of their children, thus leaving any personal goals in the background. Separation from the children produced feelings of guilt. In general, women's networks for migration were limited. Loss of freedom, loss of control over one's situation, loss of individuality and time that seemed endless stood out as difficult aspects inside the detention centre. Lack of official documents and status led to conflicts between the individual and the surrounding society. Women expressed disappointment and desperation because of the failed attempt, but also a new strength achieved through this ordeal. Many stated that they were going to try again. In the study theories and studies on international migration, social work studies, gender studies and Latin American studies intervene. Interviews with different grass root actors involved in the work inside the migration centre are also used as references.
  • Kara, Hanna (2006)
    Epävirallisia keinoja käyttävä naisten kansainvälinen siirtolaisuus on maailmanlaajuisella tasolla yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö. Samalla se on arjen todellisuutta, jossa ihmiset etsivät konkreettisia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Naiset aktiivisina ja vastuullisina toimijoina kansainvälisen epävirallisia keinoja käyttävän siirtolaisuuden kentällä ovat olleet tutkimuksessa ja keskustelussa marginaalisessa asemassa. Siirtolaisuusyrityksessään kiinnijääneiden siirtolaisnaisten toimijan rooli on ollut sitä vieläkin enemmän. Tässä tutkimuksessa pyrin tuomaan Mexicon keskussiirtolaisasemalla kohtaamieni epävirallisia keinoja käyttävässä naisten kansainvälisessä siirtolaisuudessa kiinnijääneiden siirtolaisnaisten puheenvuoroja ilmiön ympärillä käytävään keskusteluun. Lähestymistapani on syklinen. Lähden kirjoittajana liikkeelle globaalista siirtolaisuudesta laajana yhteiskunnallisena ilmiönä. Etenen tarkastelemaan konkreettista kokemusta epäonnistumisen hetkestä keskussiirtolaisasemalla. Siirtolaisnaisten puheenvuoroja peilaan keskusteluun, siirtolaisuusteorioihin ja -tutkimukseen. Tutkimukseni keskiössä on naisten epävirallinen siirtolaisuus liikkeessä ja samalla kokemus siirtolaisuusyrityksessä epäonnistumisesta, kiinnijäämisen hetkestä. Tätä hetkeä ei siirtolaisuuden tutkimuksessa ole juuri käsitelty. Naisten puheenvuorojen kautta piirrän kuvaa myös viranomaistyön ja sosiaalisen työn asiakkuudesta jatkuvasti ylikuormitetuissa siirtolaiskeskuksissa rikkaan ja köyhän maailman rajalla. Meksiko on juuri tällaisella rajalla ja sijaitsee mielenkiintoisella paikalla globaalin siirtolaisuusilmiön näkökulmasta sen ollessa niin siirtolaisia lähettävä kuin vastaanottava maa ja merkittävän siirtolaisuuden läpikulkumaa. Naisten haastatteluissa käytin apuna puolistrukturoitua teemahaastattelurunkoa. Aineiston analyysitapani heijasteli standpoint -teorian asetelmia. Naisten puhe paikoitellen tuki aikaisempaa tutkimusta, mutta nousi myös voimakkaasti haastamaan keskustelua aiheen ympärillä, kuten ajatusta naisista ”laittomina” ja rikollisina. Naisten siirtolaisuuden kokemuksesta muodostui ristiriitainen. Naiset lähtivät hankkiakseen itselleen työtä ja haastoivat näin myös siirtolaistutkimusta, jossa mies on esitetty siirtolaisuudessa toimijana. Toisaalta naisten siirtolaisuus oli uhrautumista perheen ja erityisesti lasten tulevaisuuden puolesta, pyrkimystä pois ahtaasta arjesta, kohti turvattua ja joustavaa arkea. Ero lapsista aiheutti voimakkaita syyllisyydentunteita. Naisten tukiverkostot siirtolaisuutta varten olivat vähäisiä, heidän strategiansa oli heittäytymisen strategia. Keskussiirtolaisasemalla olossa painottui vapauden menetyksen vaikeus, oman tilanteen hallitsemattomuus, yksilöllisyyden menetys, tekemisen puute ja loputon aika. Naisten puheenvuoroista nousi esiin epäonnistumisen aiheuttama pettymys ja epätoivo ja toisaalta kovan kokemuksen tuoma voima. Matkan aikana ja asemalla ollessa naisten puheenvuoroista piirtyi myös asiakirjojen puuttumisen aiheuttama haavoittuvuus, laillisen aseman ja virallisen statuksen puute, ja sen aiheuttama konflikti yksilön ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Tutkimuksessa kansainvälisen siirtolaisuuden tutkimus ja -teoriat, sosiaalityön tutkimus, naistutkimus ja Latinalaisen Amerikan tutkimus leikkaavat toisiaan. Työlle muotoutuu mahdollisuus latinalaisamerikkalaisen siirtolaisuustutkimuksen ja – keskustelun tunnetummaksi tekemiseen suomalaisen sosiaalitutkimuksen piirissä. Käytän työssäni suullisina lähteinä myös haastatteluja keskussiirtolaisaseman sosiaalisen työn tekijöiden kanssa.
  • Pääkkö, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimukseni käsittelee keskiluokkaisen meksikolaisen nuoren aikuisen katsomusidentiteetin rakentumista 2000-luvun Meksikossa. Tarkastelen tutkimuksessani, miten yksilö rakentaa katsomusidentiteettiään suhteessa lähipiiriin sekä suhteessa yhteiskuntaan. Aineistonani käytän viittä vuoden 2018 tehtyä teemahaastattelua sekä kahta kirjallista kyselyä. Analysoin aineistoani narratiivista analyysiä käyttäen. Katsomusidentiteetin rakentumisessa yksilön suhteessa perheeseen ja lähipiiriin korostui uskonnollisen sosialisaation merkitys. Uskonnollisen sosialisaatio on Meksikossa suhteellisen voimakasta, sillä katolinen kirkko on kiinteä osa maan kulttuuria. Haastateltavani olivat kasvaneet katolisen kirkon parissa ja heidät oli lapsesta asti sosiaalistettu katolisen kirkon piiriin. Keskeisiä sosialisaatiotoimijoita olivat usein vanhemmat ja isovanhemmat, erityisesti isoäiti. Lapsuuden uskonnollisuus ei vahvasta uskonnollisesta sosialisaatiosta huolimatta kuitenkaan kaikkien haastateltavien kohdalla siirtynyt aikuisuuteen. Ikävuosina 14–20 haastateltavani alkoivat kyseenalaistaa uskonnollisuutta ympärillään tai kiinnittää huomiota ympäröivään uskonnolliseen kulttuuriin. Katolilaisuuden ja meksikolaisuuden suhde on haastattelujen perusteella kaksijakoinen. Meksiko on sekulaari valtio, ja uskonnollinen monimuotoisuus on lisääntynyt. Kirkon jäsenmäärät ovat vähentyneet, ja kirkon vaikutus esimerkiksi sosiaaliseen elämään on muuttunut. Muutoksista huolimatta kirkko vaikuttaa edelleen vahvasti Meksikossa, sen sosiaalisessa normistossa, politiikassa, arvomaailmassa kuin päivittäiseen elämään liittyvissä tavoissa. Aineiston perusteella katolilaisuus on sosiaalinen normi ja haastateltavieni mukaan on tärkeää olla katolilainen, kun olet meksikolainen. Tutkimukseni perusteella katsomusidentiteetti rakentuu yhteiskunnallisen kontekstin ja uskonnollisen sosialisaation risteyksessä. Katsomusidentiteetin muodostumista ei ole täysin uskonnollisen sosialisaation tulosta, vaan se muotoutuu yksilöä ympäröivän yhteiskunnan ja henkilökohtaisten mieltymysten muuttuessa. Sosialisaatiossa omaksuttu merkitysjärjestelmä ohjaa yksilön valintoja ja mieltymyksiä yksilön kohdatessa primäärisosialisaation ulkopuolisia maailmoja ja toimijoita. Tutkimuksessani on nähtävissä, kuinka toimijuus ja sen korostaminen ovat osa uskonnollista muutosta Meksikossa ja samalla katsomusidentiteetin valitsemista. Toimijuus on esimerkiksi katolilaisuuden valitsemista, siitä luopumista tai katolilaisuuden sekoittamista muihin katsomuksiin tai uskontoihin. Koska ihmisen katsomusidentiteetti rakentuu jatkuvasti, ovat tässä tutkimuksessa ja siihen liittyneissä haastatteluissa konstruoidut identiteetit vain omanlainen aikaan ja paikkaan sidottu katsomusidentiteetti. Sen rakentuminen ja paikoin myös aktiivinen rakentaminen jatkuu haastattelujen jälkeen. Erilaiset elämän muutokset kuten naimisiin meneminen, lastensaanti, ikääntyminen, työelämään siirtyminen tulevat vaikuttamaan tuohon prosessiin.