Browsing by Subject "Methotrexate"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Schepel, Lotta; Linden-Lahti, Carita; Kinnunen, Marina; Roine, Risto P.; Aaltonen, Leena-Maija (2017)
    Lääkkeitä, joiden käyttöön liittyy erityisiä turvallisuusriskejä, kutsutaan riskilääkkeiksi tai suuren riskin lääkkeiksi. Vaikka ne eivät välttämättä aiheuta enempää vaaratapahtumia kuin muutkaan lääkkeet, virheellisen käytön seuraukset ovat todennäköisemmin vakavia.
  • Aaltonen, Kalle; Heinonen, Arto; Joensuu, Jaana; Parmanne, Pinja; Karjalainen, Anna; Varjolahti-Lehtinen, Tuire; Uutela, Toini; Puurtinen-Vilkki, Maija; Arstila, Leena; Blom, Marja; Sokka, Tuulikki; Nordström, Dan (2017)
    Background and objectives: Tumor necrosis factor (TNF)-inhibitors are used to treat psoriatic arthritis (PsA), but only a limited number of observational studies on this subject have been published thus far. The aim of this research was to analyze the effectiveness and drug survival of TNF-inhibitors in the treatment of PsA. Methods: PsA patients identified from the National Register for Biologic Treatment in Finland (ROB-FIN) starting their first, second, or third TNF-inhibitor treatment between 2004 and 2014 were included. Effectiveness was measured using ACR and EULAR response criteria and modeled using ordinal logistic regression. Treatment persistence was analyzed using Kaplan-Meier survival analysis and Cox proportional hazards model. Results: The study comprised 765 patients and 990 TNF-inhibitor treatment courses. EULAR moderate treatment responses at 6 months were achieved by 68% and 37% of the users of the first and the second or the third biologic, respectively. The probabilities of discontinuing the treatment within 12 and 24 months were 20% and 28%, respectively. Adjusted treatment responses to all TNF-inhibitors were similar; however, co-therapy with conventional synthetic disease-modifying anti-rheumatic drugs (csDMARDs) was not associated with better effectiveness. Adalimumab [hazard ratio (HR) = 0.62; 95% confidence interval (CD: 0.44-0.88] was superior to infliximab in drug survival while etanercept (HR = 0.77, 95% CI: 0.55-1.1) and golimumab (HR = 0.75, 95% CI: 0.46-1.2) did not differ from it. Co-medication with csDMARDs did not statistically improve drug survival. Conclusion: All available TNF-inhibitors showed similar treatment responses with or without csDMARDs. Adalimumab was associated with better drug survival when compared to infliximab. (C) 2017 Elsevier Inc. All rights reserved.
  • Kuittinen, Outi; Kuitunen, Hanne; Reunamo, Taina; Mannisto, Susanna; Pollari, Marjukka (2022)
    • Keskushermostolymfooma on harvinainen imukudossyöpä. Lymfooma rajoittuu aivoihin, silmiin, aivo-selkäydinkalvoihin ja/tai selkäytimeen. • Diagnostinen näyte on tärkeää saada välittömästi lymfoomaepäilyn herättyä, ennen kortisonihoidon aloittamista. • Tehokas primaarihoito on potilaan ennusteen kannalta oleellinen, ja hoidoilla pyritään pitkäkestoiseen remissioon. • Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan ajantasainen tieto taudin biologiasta, diagnostiikasta, hoidosta ja seurannasta perustuen ensimmäiseen kansalliseen keskushermostolymfoomien hoitosuositukseen.
  • Pollari, Marjukka; Mannisto, Susanna; Vähämurto, Pauli; Leppä, Sirpa (2021)
    Kiveslymfooma on harvinainen, aggressiivinen lymfooma-alatyyppi. Se on kuitenkin tavallisin iäkkäiden miesten kivessyöpä ja histologialtaan yleisimmin diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma. Biologisesti kiveksen diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma eroaa primaarisesti imusolmukealueilla esiintyvästä tautimuodosta ja muistuttaa keskushermoston diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa. Sillä on taipumus uusiutua muihin imusolmukealueiden ulkopuolisiin elimiin, erityisesti vastakkaiseen kivekseen ja keskushermostoon. Kiveslymfooman hoito koostuu sairaan kiveksen poistosta, sen jälkeisestä solunsalpaajien ja vasta-aineen yhdistelmähoidosta, keskushermostoon kohdennetusta solunsalpaajahoidosta sekä vastakkaisen kiveksen ehkäisevästä poistosta tai sädehoidosta. Taudin ennuste on nykyisin kohtalaisen hyvä. Uusia hoitomuotoja kaivataan erityisesti iäkkäämpien, hauraiden potilaiden hoitoon.
  • Eklund, Kari K.; Mykkänen, Kati; Peltomaa, Ritva (2016)
    Nivelpsoriaasi on spondylartropatioiden ryhmään kuuluva tulehduksellinen nivelsairaus, jonka patogeneesiä ei täysin tunneta. Patogeneesiin tiedetään liittyvän liiallisen TNF-?:n tuotannon sekä luontaisen immuunijärjestelmän, erityisesti IL-23/IL-17-sytokiiniakselin aktivaation. Nivelpsoriaasin tyypillisiä kliinisiä ilmentymiä ovat asymmetrinen oligoartriitti, entesiitit, kynsimuutokset ja inflammatorinen selkäsairaus. Nivelpsoriaasiin liittyy myös selvästi suurentunut sydän- ja verisuonisairauksien riski. Hoidossa pyritään oireettomuuteen. Tulehduskipulääkkeet sekä synteettiset antireumaattiset lääkkeet, kuten metotreksaatti, ovat ensilinjan lääkkeitä. Sekä psoriaasin että nivelporiaasin hoitoon on viime vuosina saatu useita uusia biologisia lääkkeitä. Jos synteettiset lääkkeet eivät tehoa voidaan aloittaa biologinen lääkehoito, ensisijaisesti TNF:n salpaaja. Näiden lääkkeiden on osoitettu tehoavan hyvin moniin nivelpsoriaasin oireisiin.
  • Mälkönen, Tarja (2016)
    Tarkentunut tieto psoriaasin immunopatogeneesista on luonut uusia hoidon kohteita. Suurin osa psoriaasipotilaista ei tarvitse sisäisesti käytettäviä psoriaasilääkkeitä. Keskivaikeaa ja vaikeaa psoriaasia voidaan hoitaa tavanomaisilla systeemilääkkeillä, erityisesti -metotreksaatilla, ja vaikeaa psoriaasia lisäksi tarvittaessa biologisilla lääkkeillä tai apremilastilla. Biologisista lääkkeistä pisimpään käytetyt TNF-?:n estäjät lisäävät jonkin verran infektioriskiä ja saattavat lisätä ihosyöpiin ja lymfoomaan sairastumisen riskiä. Uudemmista biologisista lääkkeistä tietoa ei vielä ole riittävästi. Rekisteritutkimusten avulla voidaan verrata eri hoitojen pitkäaikaista tehoa ja turvallisuutta.
  • Toksvang, Linea Natalie; Als-Nielsen, Bodil; Bacon, Christopher; Bertasiute, Ruta; Duarte, Ximo; Escherich, Gabriele; Helgadottir, Elin Anna; Johannsdottir, Inga Rinvoll; Jonsson, Olafur G.; Kozlowski, Piotr; Langenskjold, Cecilia; Lepik, Kristi; Niinimäki, Riitta; Overgaard, Ulrik Malthe; Punab, Mari; Räty, Riikka; Segers, Heidi; van der Sluis, Inge; Smith, Owen Patrick; Strullu, Marion; Vaitkeviciene, Goda; Wik, Hilde Skuterud; Heyman, Mats; Schmiegelow, Kjeld (2022)
    Background: A critical challenge in current acute lymphoblastic leukemia (ALL) therapy is treatment intensification in order to reduce the relapse rate in the subset of patients at the highest risk of relapse. The year-long maintenance phase is essential in relapse prevention. The Thiopurine Enhanced ALL Maintenance (TEAM) trial investigates a novel strategy for ALL maintenance. Methods: TEAM is a randomized phase 3 sub-protocol to the ALLTogether1 trial, which includes patients 0-45 years of age with newly diagnosed B-cell precursor or T-cell ALL, and stratified to the intermediate risk-high (IR-high) group, in 13 European countries. In the TEAM trial, the traditional methotrexate (MTX)/6-mercaptopurine (6MP) maintenance backbone (control arm) is supplemented with low dose (2.5-12.5 mg/m(2)/day) oral 6-thioguanine (6TG) (experimental arm), while the starting dose of 6MP is reduced from 75 to 50 mg/m(2)/day. A total of 778 patients will be included in TEAM during similar to 5 years. The study will close when the last included patient has been followed for 5 years from the end of induction therapy. The primary objective of the study is to significantly improve the disease-free survival (DFS) of IR-high ALL patients by adding 6TG to 6MP/MTX-based maintenance therapy. TEAM has 80% power to detect a 7% increase in 5-year DFS through a 50% reduction in relapse rate. DFS will be evaluated by intention-to-treat analysis. In addition to reducing relapse,TEAM may also reduce hepatotoxicity and hypoglycemia caused by high levels of methylated 6MP metabolites. Methotrexate/6MP metabolites will be monitored and low levels will be reported back to clinicians to identify potentially non-adherent patients. Discussion: TEAM provides a novel strategy for maintenance therapy in ALL with the potential of improving DFS through reducing relapse rate. Potential risk factors that have been considered include hepatic sinusoidal obstruction syndrome/nodular regenerative hyperplasia, second cancer, infection, and osteonecrosis. Metabolite monitoring can potentially increase treatment adherence in both treatment arms.
  • Valli, Atte; Kuuliala, Krista; Virtanen, Anniina; Kuuliala, Antti; Palmroth, Maaria; Peltomaa, Ritva; Vidqvist, Krista-Liisa; Leirisalo-Repo, Marjatta; Silvennoinen, Olli; Isomäki, Pia (2022)
    Sixteen patients with active rheumatoid arthritis, despite conventional synthetic disease-modifying antirheumatic drugs, started additional tofacitinib treatment. Blood samples were drawn at baseline and at 3-month follow-up visits, and plasma levels of 92 inflammation-related proteins were measured with proximity extension assay. Levels of 21 proteins changed substantially (>20%) and statistically significantly upon tofacitinib treatment, and the baseline levels of interleukin-6, C-C motif chemokine 11 and Delta and Notch-like epidermal growth factor-related receptor associated with the treatment response. The data on the effects of tofacitinib on soluble proteins in patients with rheumatoid arthritis (RA) is currently very limited. We analyzed how tofacitinib treatment and thus inhibition of the Janus kinase-signal transducer and activation of transcription pathway affects the in vivo levels of inflammation-related plasma proteins in RA patients. In this study, 16 patients with active RA [28-joint disease activity score (DAS28) >3.2] despite treatment with conventional synthetic disease-modifying antirheumatic drugs (csDMARDs) started tofacitinib treatment 5 mg twice daily. Levels of 92 inflammation-related plasma proteins were determined by proximity extension assay at baseline and at 3 months. Tofacitinib treatment for 3 months, in csDMARD background, decreased the mean DAS28 from 4.4 to 2.6 (P < 0.001). Marked (>20%) and statistically significant (P < 0.05) changes were found in the levels of 21 proteins, 18 of which decreased and 3 increased. Of these proteins, 17 are directly involved in inflammatory responses or in the cellular response to cytokines. The highest (>50%) decrease was observed for interleukin-6 (IL-6), C-X-C motif chemokine ligand 1, matrix metalloproteinase-1, and AXIN1. Higher baseline levels of IL-6 and lower levels of C-C motif chemokine 11 and Delta and Notch-like epidermal growth factor-related receptors were associated with DAS28 improvement. Our results indicate that tofacitinib downregulates several proinflammatory plasma proteins that may contribute to the clinical efficacy of tofacitinib. In addition, soluble biomarkers may predict the treatment response to tofacitinib.
  • Korhonen, Laura; Lagerstedt, Maria; Mandelin, Johanna; Liippo, Jussi (2021)
    • Vaikean atooppisen ekseeman tehokas hoito on tärkeää, koska sairauteen liittyy merkittävää elämänlaadun sekä työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä. • Hoito etenee paikallishoitojen ja valohoitojen kautta systeemilääkkeisiin, joita ovat perinteiset ¬immuunisalpaajat sekä uudet biologiset lääkkeet ja JAK:n estäjät. • IL-4-reseptorivasta-aine dupilumabi, IL-13-vasta-aine tralokinumabi sekä JAK:n estäjät barisitinibi ja ¬upadasitinibi ovat uusia vaikean atooppisen ekseeman hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. • Kun vaikea atooppinen ekseema ei reagoi asianmukaisesti toteutettuun paikallishoitoon, ¬potilas tulee lähettää erikoislääkärille systeemihoidon arvioon.