Browsing by Subject "Mycoplasma bovis"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Wisselink, H.; Wisselink, H.; Smid, B.; Plater, J.; Ridley, A.; Andersson, A.-M.; Aspán, M.; Pohjanvirta, T.; Vähänikkilä, N.; Larsen, H.; Høgberg, J.; Colin, A.; Tardy, F. (2019)
    BMC Veterinary Research 2019: Vol. 15, No. 86.
    Background Several species-specific PCR assays, based on a variety of target genes are currently used in the diagnosis of Mycoplasma bovis infections in cattle herds with respiratory diseases and/or mastitis. With this diversity of methods, and the development of new methods and formats, regular performance comparisons are required to ascertain diagnostic quality. The present study compares PCR methods that are currently used in six national veterinary institutes across Europe. Three different sample panels were compiled and analysed to assess the analytical specificity, analytical sensitivity and comparability of the different PCR methods. The results were also compared, when appropriate, to those obtained through isolation by culture. The sensitivity and comparability panels were composed of samples from bronchoalveolar fluids of veal calves, artificially contaminated or naturally infected, and hence the comparison of the different methods included the whole workflow from DNA extraction to PCR analysis. Results The participating laboratories used i) five different DNA extraction methods, ii) seven different real-time and/or end-point PCRs targeting four different genes and iii) six different real-time PCR platforms. Only one commercial kit was assessed; all other PCR assays were in-house tests adapted from published methods. The analytical specificity of the different PCR methods was comparable except for one laboratory where Mycoplasma agalactiae was tested positive. Frequently, weak-positive results with Ct values between 37 and 40 were obtained for non-target Mycoplasma strains. The limit of detection (LOD) varied from 10 to 103 CFU/ml to 103 and 106 CFU/ml for the real-time and end-point assays, respectively. Cultures were also shown to detect concentrations down to 102 CFU/ml. Although Ct values showed considerable variation with naturally infected samples, both between laboratories and tests, the final result interpretation of the samples (positive versus negative) was essentially the same between the different laboratories. Conclusion With a few exceptions, all methods used routinely in the participating laboratories showed comparable performance, which assures the quality of diagnosis, despite the multiplicity of the methods.
  • Vähänikkilä, N.; Pohjanvirta, T.; Haapala, V.; Simojoki, H.; Soveri, T.; Browning, G. F.; Pelkonen, S.; Wawegama, N. K.; Autio, T. (2019)
    Mycoplasma bovis causes bovine respiratory disease, mastitis, arthritis and otitis. The importance of M. bovis has escalated because of recent outbreaks and introductions into countries previously free of M. bovis. We characterized the course of M. bovis infection on 19 recently infected dairy farms over 24 months. Our objective was to identify diagnostic tools to assess the efficacy of control measures to assess low risk infection status on M. bovis infected farms. PCR assays and culture were used to detect M. bovis, and in-house and BioX ELISAs were used to follow antibody responses. Cows and young stock were sampled on four separate occasions, and clinical cases were sampled when they arose. On 17 farms, a few cases of clinical mastitis were detected, mostly within the first eight weeks after the index case. Antibodies detected by in-house ELISA persisted in the serum of cows at least for 1.5 years on all farms, regardless of the M. bovis infection status or signs of clinical disease or subclinical mastitis on the farm. Six out of 19 farms became low risk as the infection was resolved. Our results suggest that, for biosecurity purposes, regular monitoring should be conducted on herds by screening for M. bovis in samples from cows with clinical mastitis and calves with pneumonia, in conjunction with testing young stock by screening longitudinally collected nasal swabs for M. bovis and sequential serum samples for antibody against recombinant antigen.
  • Haapala, V.; Herva, T.; Härtel, H.; Pitkänen, E.; Mattila, J.; Rautjoki, P.; Pelkonen, S.; Soveri, T.; Simojoki, H. (2019)
    Detecting Mycoplasma bovis on cattle farms represents a challenge in the absence of an outbreak or cases of M. bovis mastitis, yet identification of an infection is essential to control the spread of the disease successfully. The objectives of this study were: (1) to determine whether meat inspection records can aid identification of cattle farms supporting M. bovis infection, and (2) to compare the average daily weight gain estimated from carcass weight for cattle originating from farms differing in M. bovis test-status. Meat inspection records were collected from two abattoirs in 2015; 80 677 animals in total. All the dairy and mixed breed cows and bulls used for meat production were categorized according to known M. bovis infection status of the farms from which the cattle were derived; positive, contact or control farms. The associations between animals from different M. bovis categories and lung lesions of bulls and cows (pneumonia and pleuritis), identified during meat inspection, and estimated average daily gain (ADG) of bulls, were investigated. The odds ratios for lung lesions, especially pleuritis, were higher in M. bovis test-positive or contact farms compared with control farms. Additionally, odds ratios for pleuritis were higher among animals from M. bovis test-positive farms and animals from contact slaughtering farms originating from M. bovis-free rearing farms. Bulls originating from M. bovis test-positive farms had higher estimated average daily gain than cattle from control farms. Meat inspection records can be used alongside other methods to detect M. bovis-positive farms where M. bovis causes lung lesions. (C) 2019 The Authors. Published by Elsevier Ltd.
  • Lehtinen, Sari (Helsingfors universitet, 1991)
    Mycoplasma bovis eristettiin ensimmäisen kerran v. 1961 Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen mikrobia on eristetty eri puolilta Yhdysvaltoja ja muista maista. Tanskassa M. bovis eristettiin ensimmäisen kerran v. 1981 ja Ruotsissa v. 1988. Koska mikrobin leviäminen maahamme lähiaikoina on varsin todennäköistä, on tämän kirjallisuuskatsauksen aiheeksi valittu M. bovis- mikrobin epidemiologia, vastustus ja diagnostiikka. M. bovis on invasiivinen mikrobi, mikä leviää hematogeenisesti aiheuttaen useiden eri elinten sairauksia. M. bovis aiheuttaa subakuutin tai akuutin utaretulehduksen lehmällä, vasikoiden ja nuorkarjan niveltulehduksia sekä nautojen hengitystie- ja genitaali-infektioita. Mikrobia on eristetty myös silmän sidekalvotulehduksesta naudalla. M. bovis-mikrobin aiheuttama utaretulehdus leviää tartunnan saaneessa karjassa helposti. Utaretulehdusta on vaikea eradikoida, koska se ei vastaa antibioottiterapiaan ja mikrobin eritystä tapahtuu ilman kliinisiä oireitakin. Yleensä epidemiat ovat enemmän karjakohtaisia kuin suuria alueita käsittäviä. Morbiditeetti vaihtelee ollen vakavissa tapauksissa jopa 70 %. Jos infektio havaitaan nopeasti ja kontrollitoimenpiteet saatetaan heti käyntiin, utaretulehdus leviää yleensä noin 10-30 %:iin karjasta. Utaretulehduksen eliminaatiossa pyritään löytämään infektoituneet eläimet ja hävittämään ne karjasta. Vasikat, sairastuessaan joko hengitystietulehduksiin, niveltulehduksiin tai molempiin, voivat jopa kuolla infektioon, mutta yleisemmin niiden kasvu hidastuu huomattavasti ruokahaluttomuuden ja yleiskunnon heikkenemisen vuoksi. Hengitystieinfektioissa morbiditeetti on 10-30% ja niveltulehduksissa 10-85%. Nivel- ja hengitystietulehdusten vastustuksessa rokotukset saattavat tulevaisuudessa osoittautua erittäin tärkeiksi. Lehmät voivat abortoida M. hovis-mikrobin levitessä hematogeenisesti kohtuun ja M. bovis aiheuttaa mahdollisesti myös infertiliteettiä. Koska M. bovis leviää sperman mukana, on sonnien ja siten sperman pitäminen tartunnasta vapaana tärkeintä genitaali-infektioiden vastustuksessa. Diagnostiikka perustuu maitonäytteiden ja hengitysteistä ja genitaaleista saatavien vanutikku- ja huuhtelunäytteiden viljelyynsekä serologiaan. Serologiassa käytetään lähinnä epäsuoraa hemagglutinaetiomenetelmää (IHA) ja entsyymi-immunomäärityksistä ELISA-menetelmää. Sekä näytteiden viljelyä että serologisia menetelmiä käytetään karja- tai yksilötasolla.
  • Pahkala, Iiris (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on alustavasti selvittää Mycoplasma bovis -tartunnalle altistavat ja tartunnan leviämisen riskitekijät lypsykarjatilalla Suomessa. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tapaus-verrokkikyselytutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa tarkoituksena on M. bovis -tartunnan sekä suomalaisen lypsykarjan järjestelmällinen kuvaaminen. Lisäksi kuvataan tunnetut riskitekijät ja tartunnan vastustamisen toimenpiteet. Kyselytutkimuksessa tarkoituksena on kuvata tapaustilat ja selvittää tapaus- ja kontrollitilojen eroavaisuudet. Kyselytutkimus toimii myös kyselylomakkeen pilottitutkimuksena. M. bovis -bakteeri on maailmalla yleinen naudan taudinaiheuttaja. Sen tärkeimmät taudinaiheutukset ovat vasikoiden hengitystiesairaudet ja lehmien utaretulehdukset. Lisäksi tartunta aiheuttaa mm. korvatulehdusta, niveltulehdusta ja silmätulehdusta. Tartunnan hoito on haastavaa heikon hoitovasteen vuoksi. Tartunta leviää tyypillisimmin tilalta toiselle oireettomien kantajien välityksellä sekä tilatasolla suorien ja epäsuorien kontaktien välityksellä. Tartunta on vaikea saneerata tilalta pois, sillä se säilyy hyvin niin isännässä kuin ympäristössä. Nautataloudelle tartunta aiheuttaa suuria ongelmia mm. lehmien poistojen ja lisääntyneen lääkkeiden käytön vuoksi. Lakisääteisesti M. bovis -tartunta on Suomessa ilmoitettava eläintauti, joten sitä vastustetaan elinkeinon toimin Eläinten terveys ry:n (ETT) ollessa pääasiallinen toimija. Suomessa tartunta todettiin ensimmäisen kerran vuoden 2012 lopulla. Vuoden 2016 alkuun mennessä tartuntaa on todettu yhteensä 57: ltä tilalta, joista suurin osa on vasikkakasvattamoja ja lypsykarjatiloja. Tapaustiloina kyselytutkimuksessa toimi 10 lypsykarjatartuntatilaa ja konrollitiloina 10 vähäriskistä, ETT:n seurantaohjelman A-tason lypsykarjatilaa. Muuttujia verrattiin yksi kerrallaan vastemuuttujiin (tapaus- vs. kontrollitilat). Bonferronikorjattuja tilastollisesti merkitseviä eroja saatiin vain muutamia riittämättömästä otoskoosta johtuen. Tartuntatiloilla bioturvallisuus oli heikompaa kontrollitiloihin verrattuna, mikä osaltaan johtuu jo siitä, että kontrollitlat kuuluivat ns. A-tasolle. Esimerkiksi tartuntatiloilla teurasautonkuljettaja tuli useammin navettaan (p=0,027). Tartuntatiloista useampi oli myös laajennettuja tai peruskorjattuja. Tartuntatiloilla esiintyi enemmän tartuntaan viittaavia tyypillisiä oireita (p=0,033), oireita esiintyi useammalla kuin yhdellä eläinryhmällä ja oireita esiintyi joko yksittäisillä tai useammilla eläimillä (p=0,017). Vasikoiden silmäoireet ja riippuvat korvat antoivat näyttöä tartunnalle (p= 0,033). Eläinliikenne (esim. välitystoiminta, eläinostot) sekä riittämätön bioturvallisuus näyttäisivät olevan Suomessa tärkeimpiä tartunnan leviämisen riskitekijöitä. Keinosiemennyksen merkitystä ei tartunnan leviämiselle vielä tiedetä, mutta se saattaa olla yksi mahdollinen riskitekijä ja vaatii lisätutkimusta. Huomattavaa on kuitenkin, että Suomen tilanteessa leviämisreittejä näyttäisi olevan useita ja eri tartuntatiloilla useat eri tekijät ovat altistaneet tartunnalle. Tartunnan kontrolloinnissa tärkeitä keinoja ovat useiden eri stressitekijöiden poistaminen, eri-ikäisten eläinryhmien ryhmittely ja ryhmien välisten lähikontaktien estäminen sekä eläintiheyden pienentäminen. Tietouden lisääminen on olennaista tartunnan leviämisen estämiseksi ja kontrolloinnin parantamiseksi.
  • Haapala, Vera; Vähänikkilä, Nella; Kulkas, Laura; Tuunainen, Erja; Pohjanvirta, Tarja; Autio, Tiina; Pelkonen, Sinikka; Soveri, Timo; Simojoki, Heli (2021)
    As Mycoplasma bovis spreads to new countries and becomes increasingly recognized as a disease with major welfare and economic effects, control measures on dairy farms are needed. To minimize the risk of infection spread to naive herds, all possible risk factors for M. bovis infection should be identified and controlled. Mycoplasma bovis was first diagnosed in dairy cattle in Finland in 2012, and by January 2020, 86 Finnish dairy farms (
  • Parviainen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on perehtyä aiempaan kirjallisuuteen nautojen hengitystiesairauskompleksin, siihen liittyvien taudinaiheuttajien sekä naudan akuutin vaiheen proteiinien osalta. Tutkimusosuuden tavoitteena on selvittää naudan respiratory syncytial viruksen, naudan parainfluenssa-3-viruksen ja Mycoplasma bovis -bakteerin serokonversioiden ja akuutin vaiheen proteiinien muutoksia sekä näiden välisiä yhteyksiä vasikoilla vasikkakasvattamossa. Nautojen hengitystiesairauskompleksi on maailmanlaajuisesti merkittävä nautojen sairaus. Se aiheuttaa taloudellisia tappioita naudanlihan kasvatuksessa heikentämällä tuotosta sekä lisäämällä kustannuksia. Lisäksi se heikentää eläinten hyvinvointia. Kyseessä on monisyinen tautikompleksi, jonka esiintymiseen vaikuttavat yksilöön, ympäristöön ja taudinaiheuttajaan liittyvät tekijät sekä näiden yhteisvaikutukset. Virus- ja mykoplasmatartunnat toimivat usein altistavana tekijänä toissijaisille bakteeritulehduksille. Vasikoiden hengitystietulehdukset ovat merkittävä ongelma vasikkakasvattamoissa myös Suomessa. Akuutin vaiheen proteiinit ovat joukko maksassa tuotettavia proteiineja, joiden pitoisuus muuttuu tulehduksellisissa tiloissa. Naudalla tutkituimpia akuutin vaiheen proteiineja ovat fibrinogeeni, seerumin amyloidi A (SAA) ja haptoglobiini. Akuutin vaiheen proteiineja voidaan hyödyntää arvioitaessa tulehdusvastetta hengitystietulehduksen aikana. Kenttäkoe suoritettiin vasikkakasvattamossa, jossa 80 vasikan kertatäyttöinen osasto jaettiin yhteen 40 vasikan ja neljään 10 vasikan ryhmään. Koe suoritettiin kahdessa osastossa kolme kertaa ja yhteensä 480 vasikkaa tutkittiin. Vasikat tutkittiin ja niistä otettiin verinäytteet kolmen viikon välein ja ensimmäinen näyte otetiin kasvattamoon saapumispäivänä. Verinäytteitä otettiin yhteensä 1440 kappaletta ja niistä tutkittiin akuutin vaiheen proteiinit (haptoglobiini, SAA), immunoglobuliinit (IgG), albumiini, virusvasta-aineet naudan koronaviruksen, RS-viruksen ja parainfluenssa-3 viruksen osalta sekä vasta-aineet Mycoplasma bovis -bakteerin osalta. RS-virus, parainfluenssa-3-virus ja koronavirus serokonversiota oli 132, 75 ja 104 vasikalla. M. bovis serokonversiota oli kahdeksalla vasikalla. M. bovis serokonvertoneilla vasikoilla oli korkeammat SAA:n ja haptoglobiinin pitoisuudet ja RS-virus serokonvertoneilla vasikoilla korkeammat SAA:n pitoisuudet verrattuna vasikoihin, joilla ei ollut serokonversiota. Parainfluenssa-3-virus serokonvertoneilla vasikoilla oli korkeammat albumiinin pitoisuudet ja RS-virus serokonvertoneilla alhaisemmat albumiinin pitoisuudet kuin vasikoilla, joilla ei ollut serokonversiota. RS-virus serokonvertoneilla vasikoilla oli alhaisemmat globuliinien pitoisuudet kasvattamoon tullessa kuin vasikoilla, joilla ei ollut RS-virus serokonversiota. Akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuden ja virus- ja M. bovis serokonversioiden välillä näytti olevan yhteys. Akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuksiin vaikuttavat monet tekijät ja siten tulkinta voi olla haastavaa. Yhdistettynä kliiniseen kuvaan ja taudinaiheuttajiin voidaan akuutin vaiheen proteiineja hyödyntää tutkittaessa hengitystiesairauskompleksiin liittyviä tekijöitä.