Browsing by Subject "NPM"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Hillo, Jaakko Jonas (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2015)
  • Wollsten, Piia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen taustalla on selvittää Suomessa käynnissä olevan sote- ja aluehallintouudistuksen valmisteluaineistosta NPM- ja post-NPM -ilmiöiden tunnusmerkkejä. Vaikka New Public Management eli NPM ja myöhemmin syntynyt post-NPM -ilmiö ovat useiden tutkijoiden mielestä tieteellisesti kiistanalaisia määritelmiä, on tässä tutkimuksessa tukeuduttu niihin hallinnollisiin ja rakenteellisiin havaintoihin, joita julkishallinnon tutkimuksissa on käytetty NPM- ja post-NPM -ilmiöiden yhteydessä. Tutkimuksessa on haettu vertailunäkökulmaa Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa tapahtuneista ja tutkituista julkishallintoon kohdistuneista muutoksista NPM:n vaikutuksesta 1980-luvulta alkaen. Tällöin alkoi voimakas hallinnon hajauttaminen ja toimintojen yksityistäminen tehokkuuden tavoittelun nimissä. Näistä muodostuvat keskeisimmät NPM:n tunnusmerkit ammattimaisen ja tuloksellisen johtamisen ohella. Myöhemmin 2000-luvulle tultaessa, post-NPM -ilmiö on tuonut NPM:n vaikutuksien arvioinnin ja kokonaisuuden hallinnan ja koordinaation käsitteen julkishallinnon tutkimukseen. Tutkimuksissa on havaittu hallinnon ja päätöksenteon hajauttamisen aiheuttaneen koordinaation hajoamista, valtionhallinnon ohjaus- ja koordinaatiomahdollisuuksien heikentymistä ja tämän johdosta strategisen ja poliittinen päätöksenteon vaikeutumista. Tässä tutkimuksessa tunnistetaan sote- ja aluehallintouudistuksen valmistelumateriaaleista niitä julkisen sektorin johtamiseen, koordinaatioon ja organisaation rakenteisiin liittyviä tunnusmerkkejä, joita tutkijat ovat havainneet mm. Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tapahtuneissa julkisen hallinnon reformien yhteyksissä. Valmistelumateriaalit jakautuvat kahteen dokumenttiin. Aluehallintouudistuksen osalta tarkastellaan selvityshenkilö Lauri Tarastin luovuttamaa raporttia nimeltä ”Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen - ilman sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta”. Sote-uudistuksen osalta tarkastellaan dokumenttia nimeltä ”Sosiaali- ja terveydenhuollon ja aluehallintouudistuksen linjaukset”. Tutkimus on sisällön analyysiin perustuva laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä etenee NPM- ja post-NPM -ilmiöiden teemoittelusta ilmiöiden tarkempien tunnusmerkkien tyypittelyyn. Tyypittely perustuu näiden ilmiöiden ja julkishallinnon tutkimuksista havaittuihin keskeisiin sisältöihin. Havaittuja ja tyypiteltyjä ilmiöiden tunnusmerkkejä nostetaan esiin sote- ja aluehallintouudistuksen materiaaleista ja niitä myös verrataan Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tapahtuneisiin reformeihin. Tutkimuksessa tunnistettiin Ison-Britannian ja Ruotsin esimerkkien kautta julkishallinnon kehityksessä tunnusomainen heiluriliike. Kun NPM:n johdosta hallintoa ja päätöksentekoa hajautettiin paikalliselle tasolle ja toimintoja yksityistettiin, post-NPM -ilmiö tuotti korjausliikkeen hallinnon uudelleenarvioinnin merkeissä ja palautti valtionhallinnolle vahvempaa koordinaatio- ja ohjausvaltaa. Organisaatioteoria tunnistaa myös hajauttamisen seuraukset. Teorian mukaan erikoistuminen nostaa tehokkuutta, mutta hajauttamisen ja erikoistumisen kääntöpuolena on kokonaisuuden hallinnan kadottaminen, jolloin koordinaatiota on lisättävä. Koordinaation lisääminen ei välttämättä tarkoita palaamista hierarkkiseen ja byrokraattisesti toimivaan hallintoon. Verkostomainen koordinaatio on löytämässä paikkansa julkishallinnossa, jossa on ymmärretty verkostomaisen tiedon jakamisen hyödyt ja synergiaedut. Suomen sote- ja aluehallintouudistuksen valmistelumateriaaleista on löydettävissä paljon NPM-ilmiön tuomia uudistuksia, etenkin sote-uudistuksessa. Uudistuksen kokonaisuutta tarkasteltaessa, valtionhallinnolla on pyrkimys voimakkaaseen koordinaatioon maakuntiin nähden. Uudistuksen myötä odotetaan myös verkostomaista yhteistyötä niin maakuntien kuin muidenkin organisaatioiden välillä, joka on tunnusomaista post-NPM -ilmiölle.
  • Mielonen, Eeva (2010)
    Julkista hallintoa on reformoitu NPM:n eli uuden julkisjohtamisen mukaisesti viime vuosikymmeninä. Muutosta on perusteltu sekä hallinnon tehokkuudella vastauksena byrokratiaan kohdistettuun kritiikkiin että manageriaalisten ja taloudellisten mallien tuomalla avoimuudella ja läpinäkyvyydellä, jotka palvelisivat myös demokratiaan perinteisesti liittyviä arvoja. Tässä tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan NPM:n liittyvien diskurssien nivoutumista demokratiadiskursseihin eri toimijoiden kuvauksissa. Luonteeltaan tutkielma on tapaustutkimus, jossa tutkitaan yhtä prosessia ja toimijoita sen ympärillä. Tutkittava tapaus on HKL-bussiliikenteen yhtiöittämispäätös vuonna 2004. Helsingin bussiliikenteen yhtiöittämisen tausta-argumentoinnissa käytettiin taloudellista ja manageriaalista kieltä tehokkuudesta ja johtamisesta, joten se on luonteva tarkastelukohde NPM:n mukaisen politiikan tarkastelulle. Toisaalta kysymys nousi päätöksen loppuvaiheessa kaupunginvaltuuston kiistakysymykseksi, mikä osoittaa taustalla vallitsevien arvojen jännitteisyyden. Esitutkimuksen perusteella yhtiöittämispäätöstä koskeva aloite perustui osakeyhtiölain perusteella salaiseksi julistettuun E&Y:n tekemään selvitykseen, mikä rajoitti päätöksen perusteluista käytävää keskustelua. Tutkimuskysymyksenä on: miten tutkimustapauksen yhteydessä eri toimijat esittävät demokratiaan ja NPM:n liittyviä arvoja ja käsityksiä, miten niiden välisiä jännitteitä artikuloidaan sekä miten eri toimijat asemoivat itsensä suhteessa niihin. Tutkimuksessa haastattelin kahdeksaa HKL-bussiliikenteen yhtiöittämistä koskevaan päätöksentekoon liittyvää henkilöä. Haastateltujen joukossa oli sekä niitä, jotka pääsivät osallistumaan itse päätöksentekoon, että niitä, jotka jäivät päätöksen ulkopuolelle. Tutkimusmenetelmänä käytän retorista diskurssianalyysiä ja erityisesti Jonathan Potterin esittämää faktuaalisoinnin prosessien jaottelua. Yleisestä demokratia keskustelusta konstruoin neljä keskeistä demokratiaideaalimallia, jotka jäsentävät haastatteluaineiston analyysiä. Analyysiä syvennetään tarkastelemalla kvantitatiivisesti eri Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n kuuteen oikeutusmaailmaan liittyvien termien esiintymistä haastatteluissa. Lopuksi analysoin kuuden oikeutusmaailman rinnalle ehdotetun projektiivisen kaupungin valtapiirin mahdollisuuksia yhtiöittämispäätöksen päätöksentekoprosessia jäsentävänä oikeutustapana. Taloudellisuuteen, tehokkuuteen ja markkinoilla toimimiseen perustuvana yhtiöittämispäätöstä voidaan pitää NPM-doktriinin mukaisena uudelleenorganisointina. Ýhtiöittämispäätös liitettiin dominoivassa asemassa esiintyneeseen kilpailutusdiskurssiin. Uudelleenorganisointi jakoi voimakkaasti mielipiteitä ja polarisoi päätöksentekoprosessiin suhtautumisen. Haastattelujen perusteella edustuksellisella demokratialla ja valtuutusdemokratian ideaalimallilla on vahva sija toimijoiden käsityksissä. Yhtiöittämispäätöksen kontekstissa haastatellut kuvasivat lähinnä niin kutsutun asiakasdemokratian ideaalimallin mukaisia kuntalaisten osallistamistapoja, mutta suoran ja keskustelevan demokratian ideaalimalleja ei kytketty yhtiöittämispäätöksen kaltaisiin taloudellisiin uudelleenorganisointikysymyksiin. NPM-diskurssi näyttäisi siten olevan yhteydessä demokratiadiskurssien esiintymiseen. Sekä puolustajien että vastustajien kuvauksissa eri Boltanskin ja Thèvenot’n oikeutusmaailmat näyttivät esiintyvän varsin tasaisesti, vaikka niissa oli pieniä painotuseroja. Näyttäisi kuitenkin siltä, että NPM:n ja yleisemminkin nykyaikaisen paikallispolitiikan kannalta projektimuotoisen päätöksenteon ja johtamisen muodot ovat saaneet jalansijaa ja niitä kuvaavia termejä käytettiin erityisesti yhtiöittämispäätöksen puolustajien kuvauksissa.
  • Koivukoski, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradussani selvitän arkistotutkimuksen ja diskurssianalyysin avulla, millä tavoin rakentamisen ja julkisten palvelujen esteettömyyttä koskeva keskustelu suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut 1970-luvulta 2010-luvulle ja kuinka yleiset yhteiskunnalliset muutokset ja taloudellinen tilanne ovat vaikuttaneet asenteisiin esteettömyyttä ja sitä määrittävää normistoa kohtaan. Tutkimusta ohjaava ydinkysymys on, millaista suomalainen esteettömyyspolitiikka on ollut. Käytännön esteettömyys ja saavutettavuus, erityispalvelut ja asenteet ovat kehittyneet yleisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten vaiheiden ehdoilla ja osittain niistä riippumatta. Normit ovat omalta osaltaan ohjanneet kaikkea kehitystä. Keskustelussa on vuosikymmenten aikana kilpistynyt vastakkainasettelu toisaalta esteettömyyttä turvaavien normien ja toisaalta eri yhteiskunnan aloilla ajettujen norminpurkutalkoiden välillä. Leimallista esteettömyyskeskustelulle ovat olleet myös uusliberalistisesta hyvinvointivaltion kritiikistä tutut käsitekaappaukset, jotka ovat yleistyneet varsinkin uuden julkishallinnon (NPM) myötä 1990-luvulta alkaen. Merkkejä käsitekaappauksista tosin löytyy tutkimusaineistossa jo 1970-luvulta. Ajanjaksolla voi havaita esteettömyyden politiikkaakin määrittäneen hyvinvointivaltion ja universalismin ihanteen nousun ja laskun. Huomionarvoista on se, kuka keskustelussa on puhunut, kenen puolesta ja mitkä tahot käyttävät todellista valtaa. Esimerkiksi 2010-luvulla rakennusyhtiöillä oli paljon näkyvyyttä, ne ottivat esteettömyyskeskustelussa asiantuntija-aseman, ja niiden teesejä toistivat norminpurkutalkoita ajavat poliitikot. Vammaisjärjestöt ja tutkimuksiin perustuva esteettömyysasiantuntemus on usein jäänyt sivuun, vaikka ihmisoikeusnäkökulma on viime vuosina voimistunut osin normien ansiosta. Vuonna 2016 ratifioitu YK:n vammaisten oikeuksien sopimus sitoo Suomea, jolloin siihen on voinut myös tukeutua keskustelussa. Aineiston pohjalta voidaan todeta, normien merkitys esteettömyyden kehittämisessä on ollut keskeinen koko tarkastelujakson ajan. Lainsäädännössä ovat vahvistuneet rakennusmääräysten ja subjektiivisten oikeuksien lisäksi kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja esim. vammais- ja vanhusjärjestöjen asema kunnallistasolla. Normien avulla kasvanut esteettömien asuntojen, asuinalueiden ja liikkumismahdollisuuksien tarjonta ovat parantaneet valinnanvapautta mm. asuinpaikan suhteen. Normien voi katsoa sekä ohjaavan että heijastavan yhteiskunnan asenteita. Asenteissa näkyvä muutos 1970-luvulta on hyvin huomattava, mutta ei itsestään syntynyt. Pohdin myös ideologioiden ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutusta, mutta niistä on vaikeampi tehdä johtopäätöstä.