Alhonlahden alueen Natura 2000 –alue (58 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on ollut merkitystä erityisesti kahlaajien keväisenä ruokailualueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Alhonlahden alueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, Alhonlahden kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.

The data presented in this DiB article provide an overview of Monitoring and Evaluation (M&E) carried out for 3 European environmental policies (the Water Framework Directive, the Natura 2000 network of protected areas, and Agri-Environment Schemes implemented under the Common Agricultural Policy), as implemented in 9 cases (Catalonia (Spain), Estonia, Finland, Flanders (Belgium), Hungary, Romania, Slovakia, Scotland (UK), Sweden). These data are derived from reports and documents about monitoring programs that were publicly-available online in 2017. The literature on M&E to support adaptive management structured the issues that have been extracted and summarized. The data is related to the research article entitled “Policy-driven monitoring and evaluation: does it support adaptive management of socio-ecological systems?” [Stem et al., 2005]. The information provides a first overview of monitoring and evaluation that has been implemented in response to key European environmental policies. It provides a structured overview that permits a comparison of cases and policies and can assist other scholars and practitioners working on monitoring and evaluation.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta 1990- ja 2000-luvuilla kertoo eurooppalaisesta kollektiivisesta toiminnasta. Mikä on EU:n suhde ylirajaiseen kollektiiviseen toimintaan, joka syntyy unionin vaikutuksesta? Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliiton johdolla kantelivat satamahankkeesta Euroopan komissiolle ja tekivät vetoomuksen Euroopan parlamentille, koska suunnitellun sataman vieressä sijaitsi alue, joka kuului Natura 2000 –luonnonsuojeluverkostoon. Myös eurooppalaiset kattojärjestöt osallistuivat toimintaan. Aineistona on ympäristöjärjestötoimijoiden ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden tahojen haastatteluja, asiakirjoja, sähköpostiviestejä sekä tiedotus- ja lehtimateriaalia. Satamakiistaa tutkitaan yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen perinteestä käsin. Kirjallisuudesta keskitytään erityisesti koalitionmuodostukseen, johon osallistuivat ympäristöjärjestöjen lisäksi myös Euroopan parlamentin vihreät, sekä ylirajaisen kollektiivisen toiminnan luonteen käsitteellisempään hahmottamiseen. Tapauksessa sinällään kotimainen konflikti ulkoistettiin viemällä se EU-tasolle. Bumerangi-ilmiössä valtioon yritettiin vaikuttaa EU-instituutioiden kautta. Tämän ulkoistamisen myötä syntyi ylirajainen kampanjakoalitio, joka perustui osin jäsenjärjestö-kattojärjestö-suhteeseen. Koalitiota voidaan vetoomusvaiheessa kuvailla parlamentin vihreiden mukanaolon myötä sisä- ja ulkopiiriläisten koalitioksi (insider-outsider coalition). Toiminnalla oli joitain samoja piirteitä edistämisverkostojen (transnational advocacy networks) kanssa. Syy sekä kansallisten ympäristöjärjestöjen että kattojärjestöjen aktiivisuudelle oli tapauksen oikeudellinen ennakkotapausmerkitys, joten protestikeinojen hyöty olisi ollut vähäinen. Natura pitkälti loi ympäristöjärjestöille merkityksellisen kiistan. Koska haluttiin vaikuttaa lainkäyttöön, itse tapaus oli keino, ja kantelut olivat keinon ominaisuus. Ylipäätään valittamisen mahdollistavan EU-mahdollisuusrakenteen vuoksi järjestöt pystyivät tietyllä tapaa uudelleenpolitisoimaan kansallisesti jo oikeusistuinvaiheeseen siirtyneen kiistan viemällä asian vähemmän oikeudellisille areenoille. Tapauksessa politiikka juridisoitui ja juridiikka myös politisoitui. Kantelujen voidaan kuvata olevan osa eurooppalaista yhteiskuntaa, mutta prosessin edetessä ja vetoomuksen myötä ylirajainen kollektiivinen toiminta vähitellen monipuolistui ja syveni siten, että tapauksesta voidaan hahmottaa myös eurooppalainen kansalaisyhteiskunta.

Syfte med uppsatsen är att undersöka policyprocessen för Natura 2000-nätverket i Finland, med betoning på implementeringen. Jag använder mig främst av rapporter från miljömyndigheter, där man också delvis tar upp reaktionerna hos de berörda parterna, för att undersöka hur policyprocessen och implementeringen gjorts i praktiken. För att försöka förstå reaktionerna hos de berörda parterna undersöker jag också material från HFD. Uppsatsen inleds policyteorin. Först tas allmänt upp om vad en policyanalys är och bakgrunden till den. Sedan går jag in på en närmare beskrivning av policyanalysens faser. Jag jämför också två olika författares policyanalys. Efter det beskrivs implementeringsfasen noggrannare. Jag tar upp bl.a. bakgrunden till implementeringen, olika metoder som används inom implementeringsforskningen och olika problem inom implementeringen. Empiridelen börjar med en kort beskrivning av Natura 2000-nätverket är. Därefter beskrivs beredningen av Natura 2000-nätverket i Finland, med stöd av policyanalysteorin. Sedan undersöks implementeringen av Natura 2000-nätverket där jag dels undersöker hur implementeringen borde ha ske enligt bl.a. statsrådets beslut angående Natura 2000-nätverket och och dels tar jag upp några exempel på hur implementeringen har skett i praktiken. Den sista delen av empirin behandlar besvärsprocessen för Natura 2000-nätverket inom HFD. I min uppsats kom jag fram till slutsatsen att det finns såväl negativa som positiva aspekter på Natura 2000-nätverket. Den största stöestenen för Finlands Natura 2000-processen har varit bristen på lätt förståelig information åt parterna samt kontakten mellan myndigheterna och parterna. En del av bristerna beror på bestämmelserna i EU och en del på hur myndigheterna i Finland har hanterat Natura 2000-nätverket. I besvärsprocessen i HFD mot Natura 2000-nätverket framkom det också andra orsaker till missnöje hos parterna, som inte alltid berodde på Natura 2000-nätverket t.ex. missnöje med EU och tidigare naturskyddsprogram. Men undersökning visade också att det fanns många positiva aspekter på Finlands Natura 2000-nätverk. Dit hör LIFE-projekten och Ålands sätt att hantera beredningen av Natura 2000-nätverket. Jag har undersökt endast en liten del av det omfattande ämnet som Natura 2000-nätverket är. Som förslag till fortsatt forskning kan vara t.ex. att undersöka hur det gick för Natura 2000-nätverket efter min undersökning, att undersöka hur Natura 2000-nätverket har avancerat inom övriga EU och ta reda på hurdana reaktioner Natura 2000-nätverket väcker hos den vanliga medborgaren.

Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Kanteleenjärven kesäveden pintaa nostettiin kahden vuoden välein 20 cm vuosina 2000–2002. Myös rantapensaikkoja raivattiin. Toimenpiteillä pyrittiin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan lintujärven umpeenkasvun estämiseen ja linnustollisen arvon säilyttämiseen. Pinnannoston vaikutuksia Natura-alueeseen tutkittiin kartoittamalla alueen kasvillisuus ja pesimälinnusto ennen pinnannostoa (1999) sekä pinnannostojen jälkeen (kasvillisuus vuosina 2002 ja 2005, pesimälinnusto vuosittain 2000–2005). Avovesialueen kasvillisuus väheni toivotusti pinnannoston jälkeen ja uposkasvilajistossa tapahtui suuria runsaudenmuutoksia. Myös vesialueen ilmaversoiskasvillisuus väheni. Kelluslehtikasvillisuus taantui paikoin. Ilmaversoiskasvustojen leviäminen avoveden suuntaan päättyi. Pesimälinnusto monipuolistui pinnannoston jälkeen. Uusina lajeina kotiutuivat mm. kaulushaikara, silkkiuikku, härkälintu ja rastaskerttunen. Pesivien vesilintujen määrä kasvoi vain vähän, mutta lokkilintujen parimäärä kasvoi tuntuvasti. Pesimälinnuston suojelupistearvo kasvoi kunnostustöiden jälkeen keskimäärin 39 %. Kanteleenjärven esimerkki osoittaa, että maltillinen pinnannosto on tehokas keino lintujärven kunnostamiseen ja linnustollisen arvon säilyttämiseen. Pensaikkojen raivaamisesta saatu hyöty sitä vastoin jäi lyhytaikaiseksi, sillä tyvestä katkaistut pensaat vesoivat nopeasti veden vallassa olevilla alueillakin. Pinnannoston jälkeen pensaikot eivät kuitenkaan ole levittäytyneet uusille alueille.

Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) on valmisteltu Euroopan unionin luonnonsuojeludirektiivien edellyttämän seurannan toteuttamista Suomessa. Tässä julkaisussa esitellään seurannan nykytilaa ja annetaan ehdotuksia seurannasta jatkovalmistelun pohjaksi. Julkaisun pääpaino on luontodirektiivin mukaisessa seurannassa, mutta kokonaiskuvan saamiseksi myös lintudirektiiviin liittyviä seurantoja käsitellään lyhyesti. Tarkasteluissa on otettu huomioon myös biodiversiteettiseurannan kansalliset tarpeet. Julkaisu jakautuu viiteen itsenäiseen osaan. Osa I sisältää seurannan kannalta keskeiset luontodirektiivin säännökset ja käsitteet sekä tietoa seurannan valmistelusta EU:ssa ja muutamissa sen jäsenmaissa. Osa II käsittelee luontodirektiivin luontotyyppien seurantaa, osa III luontodirektiivin lajien seurantaa, osassa IV kuvataan lintudirektiivin keskeinen sisältö ja liittymäkohdat luontodirektiiviin. Osassa V on julkaisun yhteenveto. Seurantaehdotuksessa luontotyypit ja lajit on asetettu seurantatarpeen mukaiseen tärkeysjärjestykseen. Lisäksi on tarkasteltu kunkin luontotyypin ja lajin seurannan nykytilannetta ja seurantavalmiutta ja laadittu ehdotukset seurannan kehittämistarpeista luontotyyppi- ja eliöryhmittäin. Uuden seurannan perustamista esitetään  runsaalle kolmannekselle  luontodirektiivin 69 luontotyypistä. Kolmannekselle luontotyypeistä ehdotetaan tukeutumista pääosin olemassa oleviin tai kehitettäviin muihin seurantoihin. Vajaalle kolmannekselle ehdotetaan kevyintä seurantaa eli inventointitietojen ja uhkien tarkastelun käyttöä. Luontodirektiivin 125 lajista lähes kolmannesta (39 lajia) seurataan jo nyt ja seuranta kohdistuu varsin hyvin tärkeimmiksi arvioituihin tai hyödynnettäviin lajeihin. Lisäksi puolella lajeista seurantavalmius olisi riittävä, vaikkei niitä tällä hetkellä seuratakaan. Käytettyjen kriteerien perusteella uusien seurantojen perustamisessa  kiireellisimmäksi nousee 19 lajin ryhmä, joista suurin osa on luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltavia kasveja.

Recently, the European Commission adopted a new strategy to halt the loss of biodiversity. Member states are expected to favor a more effective collection and redistribution of European Union (EU) funds under the current Multiannual Financial Framework for 2014-2020. Because of the large spatial variation in the distribution of biodiversity and conservation needs at the continental scale, EU instruments should ensure that countries with higher biodiversity values get more funds and resources for the conservation than other countries. Using linear regressions, we assessed the association between conservation investments and biodiversity values across member states, accounting for a variety of conservation investment indicators, taxonomic groups (including groups of plants, vertebrates, and invertebrates), and indicators of biodiversity value. In general, we found clear overall associations between conservation investments and biodiversity variables. However, some countries received more or less investment than would be expected based on biodiversity values in those countries. We also found that the extensive use of birds as unique indicators of conservation effectiveness may lead to biased decisions. Our results can inform future decisions regarding funding allocation and thus improve distribution of EU conservation funds.

Natura 2000 on Euroopan unionin luontodirektiivin mukainen luonnonsuojelukohteiden verkosto. Verkoston suunnittelu- ja toteuttamisprosessi sai aikaan Suomen oloissa melko poikkeuksellisen kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun ja on leimannut merkittä-vällä tavalla erilaisten intressiryhmien ja yksityisten kansalaisten aktiivista toimintaa. Kritiikkiä ympäristöhallintoa vastaan nosti puutteellisena pidetty tiedotus, epätietoisuus maankäyttövaikutuksista ja valmistelun keskeneräisyys. Luonnonsuojelijoiden mielestä suunniteltu Natura-ohjelma ei täytä EU:n sille asetta-mia suojelutavoitteita jättämällä suuren määrän lajeja, luontotyyppejä ja yksittäisiä avainkohteita vaille riittävää suojelua. Natura-tapauksesta seurauksena oli tuhansia muistutuksia, lausuntoja ja valituksia eri viranomaisille. Pro gradu-työni on tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tarkastella, miten ympäristökiistan toimijat kehystävät asia-alueita ja miten tietoa koskevat näkemyserot heijastavat ja ylläpitävät jännitteitä ja ristiriitoja Natura-keskustelun eri toimijatasojen välillä. Pyrin analysoimaan eräiden järjestöjen sekä ympäristöhallinnon Natura-ohjelmasta tekemiä tulkintoja, sekä erittelemään sitä, millä tavalla järjestöt ja instituutiot ovat tulkinneet Natura-ohjelman tarvetta, tavoitteita, suunnittelua ja toteuttamista. Aion työssäni keskittyä kolmen keskeisimpinä pitämieni intressiryhmän tarkasteluun. Nämä kolme ryhmää ovat ympäristöministeriö (YM), Maa- ja metsätaloustuottajien keskus-liitto (MTK) ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL). Tutkimukseni aineisto on kirjallista ja koostuu pääasiassa toimijoiden omista tiedotteista, lausunnoista ja virallisissa tiedotuslehdissä tai äänenkannattajissa julkaistuista Natura-aiheisista kirjoituksista. Aineistosta käy ilmi, miten toimijat tulkitsivat Naturaa, ja miten ne pyrkivät kannanotoissaan profiloitumaan eli erottautumaan muista toimijoista. Luonnonsuojeluliiton Natura-kehys korosti uhanalaisten lajien suojelun välttämättömyyttä. Järjestön tärkein alakehys liittyy luonnon ja talouden vastakkaisuuteen sekä lajityyppien tulevaisuuteen. SLL painotti lausunnoissaan, että Natura-alueiden valinta on suoritettava ainoastaan luonnontieteelliseltä pohjalta. MTK:n Natura-kehys liittyy maanomistajien näkemykseen maasta tuotantoresurssina. Tärkeitä alakehyksiä olivat paikallinen itsemääräämisoikeus ja ympäristöhallinnon vallan kyseenalaistaminen. Ympäristöhallinto kehysti Natura-ohjelman yleisellä tasolla byrokraattiseksi toimenpiteeksi. Suojelutavoitteiden saavuttaminen oli kuitenkin keskeinen kehys YM:n perustellessa ohjelman tärkeyttä. Sen mielestä suojeluverkostoa tarvittiin ennen kaikkea uhanalaisten luontotyyppien suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Naturan seurauksena olisi Suomen luonnonsuojelutilanteen parantuminen. YM korosti myös, että Natura on Suomen velvollisuus EU:n jäsenmaana. Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaa koskevassa tapaustutkimuksessa yhdistyvät ympäristönsuojelun, aluekehityksen, vallankäytön sekä maanomistus- ja käyttöoikeuksien kysymykset. Merkittävä syy Natura-ohjelman vastustukseen ilmenee siinä, että EU:n ja Naturan luonnonsuojelufilosofia poikkeaa Suomessa totutusta ajattelutavasta. Natura-verkostoa ei tarkoitettu sellaiseksi suojeluksi, joka sulkee pois kaiken toiminnan verkoston alueella. Nykyinen toiminta voi jatkua, kunhan verkostoon ottamisen perusteena olevat arvot säilytetään. Natura on hyvin monitahoinen kysymys, johon liittyvät ympäristöhallinnon toimivaltuuksien legitimiteetti suojeluasioissa ruohonjuuritasolla, vanhojen suojelukorvauksien viivästyminen sekä ainutlaatuisen eurooppalaisen ympäristöohjelman synnyttämiskivut, jotka johtuivat erilaisesta luonnonsuojelunäkemyksestä.