Browsing by Subject "Natura 2000"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 36
  • Hyvärinen, Marja; Timonen, Sami (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2009)
    PPOra 3/2009
    Ahmasjärvi on matala ja reheväkasvuinen, 385 hehtaarin kokoinen, valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvokas lintujärvi. Ahmasjärvi sijaitsee Utajärvellä keskellä Ahmaksen kylää, joten sen maisemallinen ja virkistyksellinen merkitys on suuri. Alue sijaitsee myös matkailun kannalta keskeisellä paikalla. Ahmasjärvellä esiintyy säännöllisesti useita lintudirektiivin liitteen I mainitsemia erityisesti suojeltavia lintulajeja, pesimälajisto on monipuolinen ja lisäksi järvi on merkittävä vesilintujen ja kahlaajien muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue. Ahmasjärvi kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110262) ja se on suojeltu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätöksellä vuonna 2004. Alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon SPA-alueena (special protection area). Ahmasjärven Natura 2000 -alue (FI1106002) on kooltaan 417 ha rajauksen noudatellessa kosteikkoalueen rajoja. Ahmasjärven Natura 2000 -alueen suojelutavoitteet kohdistuvat erityisesti lintudirektiivin mukaisen lintulajiston säilyttämiseen. Lisäksi suojellaan aluetta kokonaisuutena, sen vesitaloutta, luonnontilaisuutta ja arvokkaita luontotyyppejä. Ahmasjärven hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan perusteina ovat olleet Ahmasjärven alueellinen merkittävyys sekä merkittävät luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on esittää hoito- ja kunnostustoimenpiteet Natura 2000 -alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Suunnitelmassa pyritään osoittamaan hoidon tarpeessa oleva alueet ja niille sopivia hoitomenetelmiä sekä ohjaamaan ja kehittämään alueen virkistyskäyttöä siten, että luontoarvot tulevat huomioitua. Suunnitelluilla Ahmasjärven hoito- ja kunnostustoimilla pyritään parantamaan järven vedenlaatua, estämään rehevöitymistä sekä vähentämään järveen tulevaa ulkoista ravinnekuormitusta sekä parantaa maisemaa ja virkistyskäyttömahdollisuuksia suojeluarvoja heikentämättä.
  • Pitkänen, Marja-Liisa (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PIRra 4/2007
    Alhonlahden alueen Natura 2000 –alue (58 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on ollut merkitystä erityisesti kahlaajien keväisenä ruokailualueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Alhonlahden alueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, Alhonlahden kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.
  • Mäenpää, Olli; Länsineva, Pekka; Pohjolainen, Teuvo (2009)
  • Laaksonen, Kalevi; Länsineva, Pekka (2009)
  • Ojanen, Tuomas; Saraviita, Ilkka; Vihervuori, Pekka (2009)
  • Lehtoranta, Virpi; Louhi, Pauliina (Elsevier Science, 2021)
    Environmental Science & Policy 124, 226-234
    Non-market values pose a challenge in decision making. In a contribution to the issue, the study assesses the potential positive impact on residents’ wellbeing of improving the ecological status of water bodies making up the Saarijärvi watercourse in Central Finland, a region with numerous Natura areas. The benefits provided by the aquatic environment and the factors affecting them were assessed using the contingent valuation method (CVM). A split-sample design made it possible to analyse expressed uncertainty with two payment vehicles: in one, the question of uncertainty was included in the willingness-to-pay (WTP) questions (multiple bounded discrete choice, MBDC); in the other, it was queried separately after the payment card (PC) question. Where respondents saw added value in Natura 2000 sites and received new information on water management, they experienced increased wellbeing from improved water quality. Perceived importance of sustainable hydropower and water regulation also figured in a desire to improve the ecological status of waters in the region. The results show that there is a noticeable positive WTP among residents (N = 473) for improved water status and that estimated WTP differs according to uncertainty: mean WTP every year per individual fell in the range EUR 29.70 to EUR 75.50. Improvement of water status and protection of Natura 2000 sites were found to be mutually reinforcing goals. Higher net social benefits could be realized if implementation of the applicable directives were more closely coupled to regional planning.
  • Laitinen, Lasse Matti Elias (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta 1990- ja 2000-luvuilla kertoo eurooppalaisesta kollektiivisesta toiminnasta. Mikä on EU:n suhde ylirajaiseen kollektiiviseen toimintaan, joka syntyy unionin vaikutuksesta? Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliiton johdolla kantelivat satamahankkeesta Euroopan komissiolle ja tekivät vetoomuksen Euroopan parlamentille, koska suunnitellun sataman vieressä sijaitsi alue, joka kuului Natura 2000 –luonnonsuojeluverkostoon. Myös eurooppalaiset kattojärjestöt osallistuivat toimintaan. Aineistona on ympäristöjärjestötoimijoiden ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden tahojen haastatteluja, asiakirjoja, sähköpostiviestejä sekä tiedotus- ja lehtimateriaalia. Satamakiistaa tutkitaan yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen perinteestä käsin. Kirjallisuudesta keskitytään erityisesti koalitionmuodostukseen, johon osallistuivat ympäristöjärjestöjen lisäksi myös Euroopan parlamentin vihreät, sekä ylirajaisen kollektiivisen toiminnan luonteen käsitteellisempään hahmottamiseen. Tapauksessa sinällään kotimainen konflikti ulkoistettiin viemällä se EU-tasolle. Bumerangi-ilmiössä valtioon yritettiin vaikuttaa EU-instituutioiden kautta. Tämän ulkoistamisen myötä syntyi ylirajainen kampanjakoalitio, joka perustui osin jäsenjärjestö-kattojärjestö-suhteeseen. Koalitiota voidaan vetoomusvaiheessa kuvailla parlamentin vihreiden mukanaolon myötä sisä- ja ulkopiiriläisten koalitioksi (insider-outsider coalition). Toiminnalla oli joitain samoja piirteitä edistämisverkostojen (transnational advocacy networks) kanssa. Syy sekä kansallisten ympäristöjärjestöjen että kattojärjestöjen aktiivisuudelle oli tapauksen oikeudellinen ennakkotapausmerkitys, joten protestikeinojen hyöty olisi ollut vähäinen. Natura pitkälti loi ympäristöjärjestöille merkityksellisen kiistan. Koska haluttiin vaikuttaa lainkäyttöön, itse tapaus oli keino, ja kantelut olivat keinon ominaisuus. Ylipäätään valittamisen mahdollistavan EU-mahdollisuusrakenteen vuoksi järjestöt pystyivät tietyllä tapaa uudelleenpolitisoimaan kansallisesti jo oikeusistuinvaiheeseen siirtyneen kiistan viemällä asian vähemmän oikeudellisille areenoille. Tapauksessa politiikka juridisoitui ja juridiikka myös politisoitui. Kantelujen voidaan kuvata olevan osa eurooppalaista yhteiskuntaa, mutta prosessin edetessä ja vetoomuksen myötä ylirajainen kollektiivinen toiminta vähitellen monipuolistui ja syveni siten, että tapauksesta voidaan hahmottaa myös eurooppalainen kansalaisyhteiskunta.
  • Mäkinen, Jussi (Hämeen ympäristökeskus, 2007)
    HAMra 2/2007
    Luontodirektiivin mukaan EU:n jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava erityisten suojelutoimien (SAC) alueilla käyttösuunnitelmia. Niiden avulla yhteensovitetaan luonnontieteelliset arvot suojelualueverkossa tapahtuvan taloudellisen toiminnan, virkistyskäytön ym. toiminnan kanssa. Hämeen ympäristökeskuksen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma on työkalu, jota käytetään suunnittelutyön apuna. Se on laadittu yhteistyössä eri intressitahojen kanssa päätavoitteena Natura 2000 -alueiden suojeluperusteena olevien luontoarvojen turvaaminen. Hämeen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelman tavoitteena on määritellä yksityiskohtaisen hoidon ja käytön suunnittelun tarve ja tärkeysjärjestys Natura-aluekohtaisesti.
  • Fagerström, Tove (2002)
    Syfte med uppsatsen är att undersöka policyprocessen för Natura 2000-nätverket i Finland, med betoning på implementeringen. Jag använder mig främst av rapporter från miljömyndigheter, där man också delvis tar upp reaktionerna hos de berörda parterna, för att undersöka hur policyprocessen och implementeringen gjorts i praktiken. För att försöka förstå reaktionerna hos de berörda parterna undersöker jag också material från HFD. Uppsatsen inleds policyteorin. Först tas allmänt upp om vad en policyanalys är och bakgrunden till den. Sedan går jag in på en närmare beskrivning av policyanalysens faser. Jag jämför också två olika författares policyanalys. Efter det beskrivs implementeringsfasen noggrannare. Jag tar upp bl.a. bakgrunden till implementeringen, olika metoder som används inom implementeringsforskningen och olika problem inom implementeringen. Empiridelen börjar med en kort beskrivning av Natura 2000-nätverket är. Därefter beskrivs beredningen av Natura 2000-nätverket i Finland, med stöd av policyanalysteorin. Sedan undersöks implementeringen av Natura 2000-nätverket där jag dels undersöker hur implementeringen borde ha ske enligt bl.a. statsrådets beslut angående Natura 2000-nätverket och och dels tar jag upp några exempel på hur implementeringen har skett i praktiken. Den sista delen av empirin behandlar besvärsprocessen för Natura 2000-nätverket inom HFD. I min uppsats kom jag fram till slutsatsen att det finns såväl negativa som positiva aspekter på Natura 2000-nätverket. Den största stöestenen för Finlands Natura 2000-processen har varit bristen på lätt förståelig information åt parterna samt kontakten mellan myndigheterna och parterna. En del av bristerna beror på bestämmelserna i EU och en del på hur myndigheterna i Finland har hanterat Natura 2000-nätverket. I besvärsprocessen i HFD mot Natura 2000-nätverket framkom det också andra orsaker till missnöje hos parterna, som inte alltid berodde på Natura 2000-nätverket t.ex. missnöje med EU och tidigare naturskyddsprogram. Men undersökning visade också att det fanns många positiva aspekter på Finlands Natura 2000-nätverk. Dit hör LIFE-projekten och Ålands sätt att hantera beredningen av Natura 2000-nätverket. Jag har undersökt endast en liten del av det omfattande ämnet som Natura 2000-nätverket är. Som förslag till fortsatt forskning kan vara t.ex. att undersöka hur det gick för Natura 2000-nätverket efter min undersökning, att undersöka hur Natura 2000-nätverket har avancerat inom övriga EU och ta reda på hurdana reaktioner Natura 2000-nätverket väcker hos den vanliga medborgaren.
  • Pitkänen, Marja-Liisa (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PIRra 1/2007
    Kukkolanjärven Natura 2000 –alue (47 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on merkitystä sekä lintujen pesimäalueena että muutonaikaisena levähdysalueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Kukkolanjärvelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, vesialueen kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.
  • Lammi, Esa (Uudenmaan ympäristökeskus, 2006)
    UUDra 7/2006
    Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Kanteleenjärven kesäveden pintaa nostettiin kahden vuoden välein 20 cm vuosina 2000–2002. Myös rantapensaikkoja raivattiin. Toimenpiteillä pyrittiin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan lintujärven umpeenkasvun estämiseen ja linnustollisen arvon säilyttämiseen. Pinnannoston vaikutuksia Natura-alueeseen tutkittiin kartoittamalla alueen kasvillisuus ja pesimälinnusto ennen pinnannostoa (1999) sekä pinnannostojen jälkeen (kasvillisuus vuosina 2002 ja 2005, pesimälinnusto vuosittain 2000–2005). Avovesialueen kasvillisuus väheni toivotusti pinnannoston jälkeen ja uposkasvilajistossa tapahtui suuria runsaudenmuutoksia. Myös vesialueen ilmaversoiskasvillisuus väheni. Kelluslehtikasvillisuus taantui paikoin. Ilmaversoiskasvustojen leviäminen avoveden suuntaan päättyi. Pesimälinnusto monipuolistui pinnannoston jälkeen. Uusina lajeina kotiutuivat mm. kaulushaikara, silkkiuikku, härkälintu ja rastaskerttunen. Pesivien vesilintujen määrä kasvoi vain vähän, mutta lokkilintujen parimäärä kasvoi tuntuvasti. Pesimälinnuston suojelupistearvo kasvoi kunnostustöiden jälkeen keskimäärin 39 %. Kanteleenjärven esimerkki osoittaa, että maltillinen pinnannosto on tehokas keino lintujärven kunnostamiseen ja linnustollisen arvon säilyttämiseen. Pensaikkojen raivaamisesta saatu hyöty sitä vastoin jäi lyhytaikaiseksi, sillä tyvestä katkaistut pensaat vesoivat nopeasti veden vallassa olevilla alueillakin. Pinnannoston jälkeen pensaikot eivät kuitenkaan ole levittäytyneet uusille alueille.
  • Höglund, Jaana (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    LSUra 8/2008
    Luodon saaristo kuuluu sekä Natura 2000 verkostoon että rantojensuojeluohjelmaan. Alue sijaitsee Luodon kunnan alueella ja osittain myös Kokkolan ja Pietarsaaren kaupunkien alueilla. Suurin osa alueesta on yksityismaata. Alueelle kohdistuu mittava käyttöpaine. Tavoitteet alueen suojelusta, hoidosta ja käytöstä voidaan jakaa viiteen osatavoitteeseen, joista keskeinen on biologisen monimuotoisuuden suojelu. Muut tavoitteet ovat virkist yskäytön, tiedon, sosiokulttuurin sekä vuorovaikutuksen edistäminen. Alueen Natura 2000 luontotyypeille ja lajeille on laadittu erilliset suojelutavoitteet. Alue on jaettu eri maankäyttövyöhykkeisiin luontoarvojen, maankäyttösuunnitelmien sekä alueen käyttötarpeiden pohjalta. Suunnitelmassa otetaan myös kantaa alueen luonnonvarojen käyttöön ja hoitoon. Tavoitteita, ongelmia ja toimenpiteitä asetetaan metsätaloudelle, kalastukselle, metsästykselle, virkistykselle ja matkailulle. Tietyille luontoja kulttuuriympäristöille ehdotetaan yksityiskohtaisempien toimenpidesuunnitelmien laatimista. Alueen käytön valvontaa ehdotetaan parannettavaksi. Hoitoja käyttösuunnitelman toteutusta tulee seurata yhteistyöryhmässä. Hoitoja käyttösuunnitelma toimii neuvonnallisena asiakirjana niille suojelualueille Luodon saaristossa, jotka sijaitsevat yksityismailla. Suunnitelma ei ole juridisesti sitova. LänsiSuomen ympäristökeskus käyttää suunnitelmaa päätöksenteon pohjana, kun käsitellään aluetta koskevia asioita. Metsähallitus hoitaa valt ion omistamia alueita suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma on laadittu osallistavan suunnitteluprosessin mukaisesti.
  • Söderman, Tarja (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2007
  • Liukko, Ulla-Maija; Raunio, Anne (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 14/2008
    Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) on valmisteltu Euroopan unionin luonnonsuojeludirektiivien edellyttämän seurannan toteuttamista Suomessa. Tässä julkaisussa esitellään seurannan nykytilaa ja annetaan ehdotuksia seurannasta jatkovalmistelun pohjaksi. Julkaisun pääpaino on luontodirektiivin mukaisessa seurannassa, mutta kokonaiskuvan saamiseksi myös lintudirektiiviin liittyviä seurantoja käsitellään lyhyesti. Tarkasteluissa on otettu huomioon myös biodiversiteettiseurannan kansalliset tarpeet. Julkaisu jakautuu viiteen itsenäiseen osaan. Osa I sisältää seurannan kannalta keskeiset luontodirektiivin säännökset ja käsitteet sekä tietoa seurannan valmistelusta EU:ssa ja muutamissa sen jäsenmaissa. Osa II käsittelee luontodirektiivin luontotyyppien seurantaa, osa III luontodirektiivin lajien seurantaa, osassa IV kuvataan lintudirektiivin keskeinen sisältö ja liittymäkohdat luontodirektiiviin. Osassa V on julkaisun yhteenveto. Seurantaehdotuksessa luontotyypit ja lajit on asetettu seurantatarpeen mukaiseen tärkeysjärjestykseen. Lisäksi on tarkasteltu kunkin luontotyypin ja lajin seurannan nykytilannetta ja seurantavalmiutta ja laadittu ehdotukset seurannan kehittämistarpeista luontotyyppi- ja eliöryhmittäin. Uuden seurannan perustamista esitetään  runsaalle kolmannekselle  luontodirektiivin 69 luontotyypistä. Kolmannekselle luontotyypeistä ehdotetaan tukeutumista pääosin olemassa oleviin tai kehitettäviin muihin seurantoihin. Vajaalle kolmannekselle ehdotetaan kevyintä seurantaa eli inventointitietojen ja uhkien tarkastelun käyttöä. Luontodirektiivin 125 lajista lähes kolmannesta (39 lajia) seurataan jo nyt ja seuranta kohdistuu varsin hyvin tärkeimmiksi arvioituihin tai hyödynnettäviin lajeihin. Lisäksi puolella lajeista seurantavalmius olisi riittävä, vaikkei niitä tällä hetkellä seuratakaan. Käytettyjen kriteerien perusteella uusien seurantojen perustamisessa  kiireellisimmäksi nousee 19 lajin ryhmä, joista suurin osa on luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltavia kasveja.
  • Yakusheva, Natalya (2019)
    The nature conservation regimes of post-socialist EU countries are multi-layered, consisting of initial components established before Socialism, reinforced and solidified during Socialist period, and changes brought about by the democratic transition. For nature conservation, the transition to democracy led to new political and legal frameworks, the re-allocation of resources and land tenure changes, which Central Eastern European countries approached differently. Accession to the European Union (EU) became an additional layer in the transition process that brought new policy elements, such as Natura 2000. Accession has also opened up new funding streams for conservation and introduced requirements for participatory decision-making. The controversies surrounding the transposition and practical implementation of Natura 2000 has revealed mismatches between the different policy components of such multi-layered regimes or, in other words, between path dependence and change. This article examines how existing institutional path dependence and occurring policy changes shape the management capacities of selected national parks in Poland and Slovakia. This provides insights into the contextual factors that enhance or constrain the ability of park authorities to deliver the necessary conservation measures and other policy provisions.
  • Sanchez-Fernandez, David; Abellan, Pedro; Aragon, Pedro; Varela, Sara; Cabeza, Mar (2018)
    Recently, the European Commission adopted a new strategy to halt the loss of biodiversity. Member states are expected to favor a more effective collection and redistribution of European Union (EU) funds under the current Multiannual Financial Framework for 2014-2020. Because of the large spatial variation in the distribution of biodiversity and conservation needs at the continental scale, EU instruments should ensure that countries with higher biodiversity values get more funds and resources for the conservation than other countries. Using linear regressions, we assessed the association between conservation investments and biodiversity values across member states, accounting for a variety of conservation investment indicators, taxonomic groups (including groups of plants, vertebrates, and invertebrates), and indicators of biodiversity value. In general, we found clear overall associations between conservation investments and biodiversity variables. However, some countries received more or less investment than would be expected based on biodiversity values in those countries. We also found that the extensive use of birds as unique indicators of conservation effectiveness may lead to biased decisions. Our results can inform future decisions regarding funding allocation and thus improve distribution of EU conservation funds.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöministeriön raportteja 10/2006
    Ympäristöministeriö asetti 15.6.2005 työryhmän selvittämään eteläisten kansallispuistojemme hirvieläinkantojen määrää ja niiden mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja. Työryhmän toiseksi tehtäväksi annettiin luoda periaatteet, joita tarvittaessa voitaisiin käyttää eteläisissä kansallispuistoissa hirvieläinten ja haitallisessa määrin lisääntyneiden muiden eläinkantojen säätelyyn. Raportissa esitetään, että hirvieläinten pyyntiä ja hirvenajoa koskeva säädöspohja yhtenäistettäisiin. Hirvenajo ja hirvieläinten metsästykseen sallitun koiran käyttö voitaisiin sallia. Kansallispuiston haltijalle tulisi antaa valtuudet ratkaista paikallisten olosuhteiden mukaan, miten hirvenajo voisi tapahtua vaarantamatta kansallispuiston muuta käyttöä.
  • Virtanen, Sari (2002)
    Natura 2000 on Euroopan unionin luontodirektiivin mukainen luonnonsuojelukohteiden verkosto. Verkoston suunnittelu- ja toteuttamisprosessi sai aikaan Suomen oloissa melko poikkeuksellisen kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun ja on leimannut merkittä-vällä tavalla erilaisten intressiryhmien ja yksityisten kansalaisten aktiivista toimintaa. Kritiikkiä ympäristöhallintoa vastaan nosti puutteellisena pidetty tiedotus, epätietoisuus maankäyttövaikutuksista ja valmistelun keskeneräisyys. Luonnonsuojelijoiden mielestä suunniteltu Natura-ohjelma ei täytä EU:n sille asetta-mia suojelutavoitteita jättämällä suuren määrän lajeja, luontotyyppejä ja yksittäisiä avainkohteita vaille riittävää suojelua. Natura-tapauksesta seurauksena oli tuhansia muistutuksia, lausuntoja ja valituksia eri viranomaisille. Pro gradu-työni on tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tarkastella, miten ympäristökiistan toimijat kehystävät asia-alueita ja miten tietoa koskevat näkemyserot heijastavat ja ylläpitävät jännitteitä ja ristiriitoja Natura-keskustelun eri toimijatasojen välillä. Pyrin analysoimaan eräiden järjestöjen sekä ympäristöhallinnon Natura-ohjelmasta tekemiä tulkintoja, sekä erittelemään sitä, millä tavalla järjestöt ja instituutiot ovat tulkinneet Natura-ohjelman tarvetta, tavoitteita, suunnittelua ja toteuttamista. Aion työssäni keskittyä kolmen keskeisimpinä pitämieni intressiryhmän tarkasteluun. Nämä kolme ryhmää ovat ympäristöministeriö (YM), Maa- ja metsätaloustuottajien keskus-liitto (MTK) ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL). Tutkimukseni aineisto on kirjallista ja koostuu pääasiassa toimijoiden omista tiedotteista, lausunnoista ja virallisissa tiedotuslehdissä tai äänenkannattajissa julkaistuista Natura-aiheisista kirjoituksista. Aineistosta käy ilmi, miten toimijat tulkitsivat Naturaa, ja miten ne pyrkivät kannanotoissaan profiloitumaan eli erottautumaan muista toimijoista. Luonnonsuojeluliiton Natura-kehys korosti uhanalaisten lajien suojelun välttämättömyyttä. Järjestön tärkein alakehys liittyy luonnon ja talouden vastakkaisuuteen sekä lajityyppien tulevaisuuteen. SLL painotti lausunnoissaan, että Natura-alueiden valinta on suoritettava ainoastaan luonnontieteelliseltä pohjalta. MTK:n Natura-kehys liittyy maanomistajien näkemykseen maasta tuotantoresurssina. Tärkeitä alakehyksiä olivat paikallinen itsemääräämisoikeus ja ympäristöhallinnon vallan kyseenalaistaminen. Ympäristöhallinto kehysti Natura-ohjelman yleisellä tasolla byrokraattiseksi toimenpiteeksi. Suojelutavoitteiden saavuttaminen oli kuitenkin keskeinen kehys YM:n perustellessa ohjelman tärkeyttä. Sen mielestä suojeluverkostoa tarvittiin ennen kaikkea uhanalaisten luontotyyppien suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Naturan seurauksena olisi Suomen luonnonsuojelutilanteen parantuminen. YM korosti myös, että Natura on Suomen velvollisuus EU:n jäsenmaana. Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaa koskevassa tapaustutkimuksessa yhdistyvät ympäristönsuojelun, aluekehityksen, vallankäytön sekä maanomistus- ja käyttöoikeuksien kysymykset. Merkittävä syy Natura-ohjelman vastustukseen ilmenee siinä, että EU:n ja Naturan luonnonsuojelufilosofia poikkeaa Suomessa totutusta ajattelutavasta. Natura-verkostoa ei tarkoitettu sellaiseksi suojeluksi, joka sulkee pois kaiken toiminnan verkoston alueella. Nykyinen toiminta voi jatkua, kunhan verkostoon ottamisen perusteena olevat arvot säilytetään. Natura on hyvin monitahoinen kysymys, johon liittyvät ympäristöhallinnon toimivaltuuksien legitimiteetti suojeluasioissa ruohonjuuritasolla, vanhojen suojelukorvauksien viivästyminen sekä ainutlaatuisen eurooppalaisen ympäristöohjelman synnyttämiskivut, jotka johtuivat erilaisesta luonnonsuojelunäkemyksestä.
  • Ahola, Aapo (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 1/2009
    NummiPusulan lintuvedet on kuuden lähekkäisen osaalueen muodostama lintuvesikokonaisuus, joka on luokiteltu valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvokkaaksi. Kohteen osaalueet sijaitsevat osin Lohjan, osin NummiPusulan alueella. Lintuvedet kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, ja kuudesta osaalueesta viisi kuuluu myös Natura 2000 verkostoon. NummiPusulan lintuvedet on luokiteltu erittäin kiireellisesti hoitoja käyttösuunnitelmaa vaativaksi Natura 2000 kohteeksi. Alueelle laadittavan hoitoja käyttösuunnitelman pohjatyönä alueella tehtiin Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta vuosina 2007–08 kasvillisuusselvitys. Kasvillisuusselvityksen ensisijaisena tavoitteena oli tuottaa tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa alueen kasvillisuuskuvioista. Tämän lisäksi työssä on selvitetty kunkin osaalueen putkilokasvilajistoa ja kasvillisuudeltaan arvokkaimpia kohteita. Selvityksen perusteella NummiPusulan lintuvesien kasvillisuus on savimaiden reheville lintujärville tyypillistä, monipuolista ja edustavaa. Pintaalaltaan tärkein kasvillisuustyyppi ovat erilaiset luhdat, jotka ovat alueella vaihtelevia ja monimuotoisia. Paitsi rantaluhdissa, myös vesialueilla kasvillisuus vaihtelee usein mosaiikkimaisesti. Oman lisänsä kasvillisuuden monimuotoisuuteen tuovat rantalaitumet, suurruohoniityt, tulvaiset metsänreunukset ja laajat pajukot. Alueen kasvillisuudessa näkyvät myös muutamat haittatekijät, jotka ovat jo osittain vähentäneet alueen kasvistollista monimuotoisuutta ja edustavuutta. Näitä haittatekijöitä ovat mm. liiallisen ulkoisen ravinnekuorman aiheuttama rehevöityminen, järvien umpeenkasvu, haitallisen vieraslajin isosorsimon (Glyceria maxima) levittäytyminen, perinteisen rantalaidunnuksen väheneminen sekä ojitukset.
  • Södersved, Jan (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 22/2008
    NummiPusulan lintuvedet niminen Naturakohde (FI0100042) on monipuolinen, kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokas lintuvesikokonaisuus. Se koostuu viidestä erillisestä, lähekkäin sijaitsevasta lintuvesialueesta NummiPusulan ja Lohjan alueella. NummiPusulassa kohteeseen sisältyvät Koisjärvi, Kyynäräjärvi ja Savijärvi. Lohjalla kohteeseen kuuluvat Kutsilanselkä ja Vaanilanlahti (Vasarlanlahti). Valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa kokonaisuuteen on liitetty myös kuudes kohde, NummiPusulassa sijaitseva Musterpyynjärvi. Selvityksen tavoitteena oli tuottaa alueen pesimälinnustosta ajantasaista pohjatietoa, jota voidaan käyttää hyväksi laadittaessa alueelle hoitoja käyttösuunnitelmaa. Tämä raportti sisältää vuoden 2007 kartoituksessa tehdyt havainnot alueella pesivien lintujen parimääristä, tiedot havaituista lintuharvinaisuuksista sekä uhanalaisten ja vähälukuisten lajien havaintopisteet alueella. Raportti sisältää myös yhteenvedon alueella aikaisempina vuosina tehdyistä lintuhavainnoista.