Alhonlahden alueen Natura 2000 –alue (58 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on ollut merkitystä erityisesti kahlaajien keväisenä ruokailualueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Alhonlahden alueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, Alhonlahden kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.

Non-market values pose a challenge in decision making. In a contribution to the issue, the study assesses the potential positive impact on residents’ wellbeing of improving the ecological status of water bodies making up the Saarijärvi watercourse in Central Finland, a region with numerous Natura areas. The benefits provided by the aquatic environment and the factors affecting them were assessed using the contingent valuation method (CVM). A split-sample design made it possible to analyse expressed uncertainty with two payment vehicles: in one, the question of uncertainty was included in the willingness-to-pay (WTP) questions (multiple bounded discrete choice, MBDC); in the other, it was queried separately after the payment card (PC) question. Where respondents saw added value in Natura 2000 sites and received new information on water management, they experienced increased wellbeing from improved water quality. Perceived importance of sustainable hydropower and water regulation also figured in a desire to improve the ecological status of waters in the region. The results show that there is a noticeable positive WTP among residents (N = 473) for improved water status and that estimated WTP differs according to uncertainty: mean WTP every year per individual fell in the range EUR 29.70 to EUR 75.50. Improvement of water status and protection of Natura 2000 sites were found to be mutually reinforcing goals. Higher net social benefits could be realized if implementation of the applicable directives were more closely coupled to regional planning.

Luontodirektiivin mukaan EU:n jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava erityisten suojelutoimien (SAC) alueilla käyttösuunnitelmia. Niiden avulla yhteensovitetaan luonnontieteelliset arvot suojelualueverkossa tapahtuvan taloudellisen toiminnan, virkistyskäytön ym. toiminnan kanssa. Hämeen ympäristökeskuksen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma on työkalu, jota käytetään suunnittelutyön apuna. Se on laadittu yhteistyössä eri intressitahojen kanssa päätavoitteena Natura 2000 -alueiden suojeluperusteena olevien luontoarvojen turvaaminen. Hämeen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelman tavoitteena on määritellä yksityiskohtaisen hoidon ja käytön suunnittelun tarve ja tärkeysjärjestys Natura-aluekohtaisesti.

Kukkolanjärven Natura 2000 –alue (47 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on merkitystä sekä lintujen pesimäalueena että muutonaikaisena levähdysalueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Kukkolanjärvelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, vesialueen kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.

Luodon saaristo kuuluu sekä Natura 2000 verkostoon että rantojensuojeluohjelmaan. Alue sijaitsee Luodon kunnan alueella ja osittain myös Kokkolan ja Pietarsaaren kaupunkien alueilla. Suurin osa alueesta on yksityismaata. Alueelle kohdistuu mittava käyttöpaine. Tavoitteet alueen suojelusta, hoidosta ja käytöstä voidaan jakaa viiteen osatavoitteeseen, joista keskeinen on biologisen monimuotoisuuden suojelu. Muut tavoitteet ovat virkist yskäytön, tiedon, sosiokulttuurin sekä vuorovaikutuksen edistäminen. Alueen Natura 2000 luontotyypeille ja lajeille on laadittu erilliset suojelutavoitteet. Alue on jaettu eri maankäyttövyöhykkeisiin luontoarvojen, maankäyttösuunnitelmien sekä alueen käyttötarpeiden pohjalta. Suunnitelmassa otetaan myös kantaa alueen luonnonvarojen käyttöön ja hoitoon. Tavoitteita, ongelmia ja toimenpiteitä asetetaan metsätaloudelle, kalastukselle, metsästykselle, virkistykselle ja matkailulle. Tietyille luontoja kulttuuriympäristöille ehdotetaan yksityiskohtaisempien toimenpidesuunnitelmien laatimista. Alueen käytön valvontaa ehdotetaan parannettavaksi. Hoitoja käyttösuunnitelman toteutusta tulee seurata yhteistyöryhmässä. Hoitoja käyttösuunnitelma toimii neuvonnallisena asiakirjana niille suojelualueille Luodon saaristossa, jotka sijaitsevat yksityismailla. Suunnitelma ei ole juridisesti sitova. LänsiSuomen ympäristökeskus käyttää suunnitelmaa päätöksenteon pohjana, kun käsitellään aluetta koskevia asioita. Metsähallitus hoitaa valt ion omistamia alueita suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma on laadittu osallistavan suunnitteluprosessin mukaisesti.

Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) on valmisteltu Euroopan unionin luonnonsuojeludirektiivien edellyttämän seurannan toteuttamista Suomessa. Tässä julkaisussa esitellään seurannan nykytilaa ja annetaan ehdotuksia seurannasta jatkovalmistelun pohjaksi. Julkaisun pääpaino on luontodirektiivin mukaisessa seurannassa, mutta kokonaiskuvan saamiseksi myös lintudirektiiviin liittyviä seurantoja käsitellään lyhyesti. Tarkasteluissa on otettu huomioon myös biodiversiteettiseurannan kansalliset tarpeet. Julkaisu jakautuu viiteen itsenäiseen osaan. Osa I sisältää seurannan kannalta keskeiset luontodirektiivin säännökset ja käsitteet sekä tietoa seurannan valmistelusta EU:ssa ja muutamissa sen jäsenmaissa. Osa II käsittelee luontodirektiivin luontotyyppien seurantaa, osa III luontodirektiivin lajien seurantaa, osassa IV kuvataan lintudirektiivin keskeinen sisältö ja liittymäkohdat luontodirektiiviin. Osassa V on julkaisun yhteenveto. Seurantaehdotuksessa luontotyypit ja lajit on asetettu seurantatarpeen mukaiseen tärkeysjärjestykseen. Lisäksi on tarkasteltu kunkin luontotyypin ja lajin seurannan nykytilannetta ja seurantavalmiutta ja laadittu ehdotukset seurannan kehittämistarpeista luontotyyppi- ja eliöryhmittäin. Uuden seurannan perustamista esitetään  runsaalle kolmannekselle  luontodirektiivin 69 luontotyypistä. Kolmannekselle luontotyypeistä ehdotetaan tukeutumista pääosin olemassa oleviin tai kehitettäviin muihin seurantoihin. Vajaalle kolmannekselle ehdotetaan kevyintä seurantaa eli inventointitietojen ja uhkien tarkastelun käyttöä. Luontodirektiivin 125 lajista lähes kolmannesta (39 lajia) seurataan jo nyt ja seuranta kohdistuu varsin hyvin tärkeimmiksi arvioituihin tai hyödynnettäviin lajeihin. Lisäksi puolella lajeista seurantavalmius olisi riittävä, vaikkei niitä tällä hetkellä seuratakaan. Käytettyjen kriteerien perusteella uusien seurantojen perustamisessa  kiireellisimmäksi nousee 19 lajin ryhmä, joista suurin osa on luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltavia kasveja.

Recently, the European Commission adopted a new strategy to halt the loss of biodiversity. Member states are expected to favor a more effective collection and redistribution of European Union (EU) funds under the current Multiannual Financial Framework for 2014-2020. Because of the large spatial variation in the distribution of biodiversity and conservation needs at the continental scale, EU instruments should ensure that countries with higher biodiversity values get more funds and resources for the conservation than other countries. Using linear regressions, we assessed the association between conservation investments and biodiversity values across member states, accounting for a variety of conservation investment indicators, taxonomic groups (including groups of plants, vertebrates, and invertebrates), and indicators of biodiversity value. In general, we found clear overall associations between conservation investments and biodiversity variables. However, some countries received more or less investment than would be expected based on biodiversity values in those countries. We also found that the extensive use of birds as unique indicators of conservation effectiveness may lead to biased decisions. Our results can inform future decisions regarding funding allocation and thus improve distribution of EU conservation funds.

Natura 2000 on Euroopan unionin luontodirektiivin mukainen luonnonsuojelukohteiden verkosto. Verkoston suunnittelu- ja toteuttamisprosessi sai aikaan Suomen oloissa melko poikkeuksellisen kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun ja on leimannut merkittä-vällä tavalla erilaisten intressiryhmien ja yksityisten kansalaisten aktiivista toimintaa. Kritiikkiä ympäristöhallintoa vastaan nosti puutteellisena pidetty tiedotus, epätietoisuus maankäyttövaikutuksista ja valmistelun keskeneräisyys. Luonnonsuojelijoiden mielestä suunniteltu Natura-ohjelma ei täytä EU:n sille asetta-mia suojelutavoitteita jättämällä suuren määrän lajeja, luontotyyppejä ja yksittäisiä avainkohteita vaille riittävää suojelua. Natura-tapauksesta seurauksena oli tuhansia muistutuksia, lausuntoja ja valituksia eri viranomaisille. Pro gradu-työni on tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tarkastella, miten ympäristökiistan toimijat kehystävät asia-alueita ja miten tietoa koskevat näkemyserot heijastavat ja ylläpitävät jännitteitä ja ristiriitoja Natura-keskustelun eri toimijatasojen välillä. Pyrin analysoimaan eräiden järjestöjen sekä ympäristöhallinnon Natura-ohjelmasta tekemiä tulkintoja, sekä erittelemään sitä, millä tavalla järjestöt ja instituutiot ovat tulkinneet Natura-ohjelman tarvetta, tavoitteita, suunnittelua ja toteuttamista. Aion työssäni keskittyä kolmen keskeisimpinä pitämieni intressiryhmän tarkasteluun. Nämä kolme ryhmää ovat ympäristöministeriö (YM), Maa- ja metsätaloustuottajien keskus-liitto (MTK) ja Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL). Tutkimukseni aineisto on kirjallista ja koostuu pääasiassa toimijoiden omista tiedotteista, lausunnoista ja virallisissa tiedotuslehdissä tai äänenkannattajissa julkaistuista Natura-aiheisista kirjoituksista. Aineistosta käy ilmi, miten toimijat tulkitsivat Naturaa, ja miten ne pyrkivät kannanotoissaan profiloitumaan eli erottautumaan muista toimijoista. Luonnonsuojeluliiton Natura-kehys korosti uhanalaisten lajien suojelun välttämättömyyttä. Järjestön tärkein alakehys liittyy luonnon ja talouden vastakkaisuuteen sekä lajityyppien tulevaisuuteen. SLL painotti lausunnoissaan, että Natura-alueiden valinta on suoritettava ainoastaan luonnontieteelliseltä pohjalta. MTK:n Natura-kehys liittyy maanomistajien näkemykseen maasta tuotantoresurssina. Tärkeitä alakehyksiä olivat paikallinen itsemääräämisoikeus ja ympäristöhallinnon vallan kyseenalaistaminen. Ympäristöhallinto kehysti Natura-ohjelman yleisellä tasolla byrokraattiseksi toimenpiteeksi. Suojelutavoitteiden saavuttaminen oli kuitenkin keskeinen kehys YM:n perustellessa ohjelman tärkeyttä. Sen mielestä suojeluverkostoa tarvittiin ennen kaikkea uhanalaisten luontotyyppien suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Naturan seurauksena olisi Suomen luonnonsuojelutilanteen parantuminen. YM korosti myös, että Natura on Suomen velvollisuus EU:n jäsenmaana. Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaa koskevassa tapaustutkimuksessa yhdistyvät ympäristönsuojelun, aluekehityksen, vallankäytön sekä maanomistus- ja käyttöoikeuksien kysymykset. Merkittävä syy Natura-ohjelman vastustukseen ilmenee siinä, että EU:n ja Naturan luonnonsuojelufilosofia poikkeaa Suomessa totutusta ajattelutavasta. Natura-verkostoa ei tarkoitettu sellaiseksi suojeluksi, joka sulkee pois kaiken toiminnan verkoston alueella. Nykyinen toiminta voi jatkua, kunhan verkostoon ottamisen perusteena olevat arvot säilytetään. Natura on hyvin monitahoinen kysymys, johon liittyvät ympäristöhallinnon toimivaltuuksien legitimiteetti suojeluasioissa ruohonjuuritasolla, vanhojen suojelukorvauksien viivästyminen sekä ainutlaatuisen eurooppalaisen ympäristöohjelman synnyttämiskivut, jotka johtuivat erilaisesta luonnonsuojelunäkemyksestä.

NummiPusulan lintuvedet niminen Naturakohde (FI0100042) on monipuolinen, kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokas lintuvesikokonaisuus. Se koostuu viidestä erillisestä, lähekkäin sijaitsevasta lintuvesialueesta NummiPusulan ja Lohjan alueella. NummiPusulassa kohteeseen sisältyvät Koisjärvi, Kyynäräjärvi ja Savijärvi. Lohjalla kohteeseen kuuluvat Kutsilanselkä ja Vaanilanlahti (Vasarlanlahti). Valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa kokonaisuuteen on liitetty myös kuudes kohde, NummiPusulassa sijaitseva Musterpyynjärvi. Selvityksen tavoitteena oli tuottaa alueen pesimälinnustosta ajantasaista pohjatietoa, jota voidaan käyttää hyväksi laadittaessa alueelle hoitoja käyttösuunnitelmaa. Tämä raportti sisältää vuoden 2007 kartoituksessa tehdyt havainnot alueella pesivien lintujen parimääristä, tiedot havaituista lintuharvinaisuuksista sekä uhanalaisten ja vähälukuisten lajien havaintopisteet alueella. Raportti sisältää myös yhteenvedon alueella aikaisempina vuosina tehdyistä lintuhavainnoista.