Tutkimuksen päämääränä oli kartoittaa julkisen hallinnon johtavien virka-asemien eriytymistä sukupuolen mukaan sekä johtavien naispuolisten virkamiesten käsityksiä omasta urastaan sekä tasa-arvon toteutumisesta valtionhallinnossa. Tutkimuksessa on myös käsitelty valtionhallinnon reformien (erityisesti New Public Management) vaikutusta naisjohtajien työelämään sekä heidän omia käsityksiään kyseisistä hallinnon ja johtajuuden muutoksista. Tutkimus oli rajattu koskemaan valtionhallinnon ministeriöitä. Tutkimuksen empiirinen osa koostui kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta materiaalista. Tutkimusaineiston kvantitatiivinen osuus nojaa Suomen valtion henkilörekisterissä (VHR) julkaistuun numeraaliseen tietoon, joka löytyy internetraportoinnin (Netra) kautta. Kvantitatiivinen osuus pyrki kartoittamaan sitä ympäristöä, jossa kvalitatiivisen tutkimusosion haastateltavat toimivat. Sen lisäksi kvantitatiivisessa osuudessa on tarkisteltu sitä, miten horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio ilmenee julkisessa hallinnossa ministeriöiden osalta. Segregaatiota kuvattaessa on käytetty Sirkka Sinkkosen ja Eva Hänninen-Salmelinin jakoa uusintamiseen liittyviin ministeriöihin (perinteisesti naisvaltainen hallinnonala) ja tuotannon ohjaukseen sekä taloudellisten voimavarojen mobilisointiin liittyviin ministeriöihin (perinteisesti miesvaltainen hallinnonala). Kvalitatiivinen materiaali koostui valtionhallinnon naispuolisten johtajien haastatteluista. Haastattelutapa oli henkilökohtainen teemahaastattelu, jonka avulla pyritty selvittämään johtavien naisvirkamiesten kokemuksia urasta, tasa-arvosta, segregaatiosta, syrjinnästä sekä julkisen hallinnon muutoksista. Aineiston analyysissa on käytetty sisällön analyysia. Uusintamisen hallinnonalan ministeriöiden nais- ja miesjohtajien lukumäärällinen ero oli pienempi kuin vastaavasti tuotannon ohjauksen ja voimavarojen mobilisointiin liittyvillä hallinnonaloilla. Naisjohtajien lukumäärä oli kuitenkin pienempi myös uusintamiseen kohdistuvien hallinnonalojen ministeriöissä. Tuotannon ohjauksen ja taloudellisten voimavarojen mobilisoinnin hallinnonaloilla toimivien ministeriöiden nais- ja miesjohtajien lukumäärällinen ero oli suurempi. Horisontaalisen ja vertikaalisen segregaation suhteesta voi siis tilastojen avulla päätellä perinteisesti naisvaltaisten hallinnon alojen ministeriöiden kohdalla sen, että naisten näyttäisi olevan helpompi edetä urallaan johtaja-asemiin kuin miesvaltaisilla hallinnon sektoreilla. Urakehitystään haastateltavat analysoivat eräänlaisena harkittuna sattumana. Naisten mukaan urakehitystä on määrittänyt kova työ ja valtionhallinnon tuntemus sekä hakeutuminen vastuullisiin tehtäviin, mutta kuitenkin he kokivat olleensa ennen kaikkea sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisaalta haastateltavat saattoivat analysoida kuitenkin valtionhallinnon luonteen ja yhteiskunnan rakenteiden tuovan esteitä naisten urakehitykselle. Esimerkiksi verkostoituminen ja verkostot nähtiin vielä hyvin miehisinä linnakkeina. Sukupuolen ei mielellään nähty vaikuttavan työelämässä, vaikka naisjohtajat osoittivat joutuvansa hallitsemaan sukupuolta työelämässään. Yleisesti tasa-arvon tila julkisessa hallinnossa nähtiin olevan hyvä, vaikka ongelmia ja esimerkiksi syrjinnän eri muotoja olivat haastateltavat jossain uransa vaiheessa todistaneet. Haastatteluissa saatettiin kuitenkin viitata julkisen hallinnon edistyksellisyyteen verrattuna yksityiseen sektoriin. Haastattelututkimukset osoittivat, että tasa-arvon tilan ”kirkas gloria” saattaa osaltaan johtua myös julkisen hallinnon luonteesta, jolloin tasa-arvoa pidetään helposti sisäänrakennettuna sen arvoihin. Tämä linkittyy myös yhteiskunnassa yleisesti vallalla olevaan sukupuolineutraalisuuden lumeeseen. Julkisen hallinnon viimeaikaista muutosta ja erityisesti julkisjohtajuudessa tapahtunutta muutosta pidettiin merkityksellisenä, eikä vähiten juuri naisille. Haastateltavien puheessa johtajuuden uudemmat ”feminiiniset” määreet näyttävät osaltaan korvaavan perinteisesti ”maskuliiniset” johtajuuden määreet. Haastateltavien mukaan viime vuosien julkisen hallinnon muutoksilla voitiin myös yleisesti nähdä olevan positiivinen vaikutus naisten uralla etenemiseen. Muutosten nähtiin lisäksi tuoneen mukanaan muun muassa avoimemman hallintokulttuurin ja eettisemmän johtajuuden, mutta toisaalta myös kasvavia työmääriä ja kiivasta työtahtia.

Linking with the debate around new public management (NPM) and new public governance (NPG), the article studies different conceptual approaches for explaining dynamically changing systems that locally deliver integrated health and social care. To make our case, we analyse three health and social care ecosystems: London in England, Tampere in Finland, and West Lothian in Scotland. We argue (a) that network analysis is suited to NPM striving for efficiency, rather than NPGs seeking service effectiveness and innovation; (b) that classifying service systems as networks or ecosystem has important strategic and management implications; and (c) from examining three self-classified local public service ecosystems, that these distinctions are misunderstood in practice.

Tutkielman aiheena on Klaari Helsinki -projekti esimerkkinä uudesta julkishallintoajattelun (New Public Management) mukaisesta toimintatavasta. Klaari Helsinki on vuonna 2000 alkanut nuorten ehkäisevän päihdetyön projekti, jossa pyritään yhteisvastuulliseen nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Tutkielman tarkoituksena on analysoida sitä, kuinka Klaari-koordinaattorit suhtautuvat uuden julkishallintoajattelun mukaiseen projektitoimintaan, jossa korostuvat toimintojen koordinointi, vallan ja vastuun desentralisointi paikalliselle tasolle sekä moniammatillinen verkostotyö. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu Klaari-koordinaattoreiden teemahaastatteluista, jotka on kerätty osana Klaari Helsinki -projektin evaluaatiota vuosina 2000-2002. Tutkielman teoreettinen käsitteistö perustuu Jürgen Habermasin järjestelmän eli systeemin ja elämismaailman käsitteisiin. Verkostotyön näkökulmasta voidaan ajatella, että verkosto on keino ylittää järjestelmän ja elämismaailman välinen raja. Klaari perustuu verkostomaiseen toimintaan, jossa yhteistyötä tehdään viranomaisten eli järjestelmän edustajien ja elämismaailman eli vanhempien, nuorten ja paikallisten asukkaiden kesken. Tutkielmassa analysoidaan koordinaattoreiden suhtautumistapoja ja käsityksiä koordinoinnista, projektin organisoinnista sekä asiantuntijuudesta sillä tavoin, että niiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä elämismaailman ja järjestelmän välisestä rajankäynnistä. Tutkimuksen alussa asetetun hypoteesin mukaan verkostoja korostavan uusliberalistisen teorian ja julkisen sektorin käytännön työn välillä on jännitteitä, jotka vaikuttavat projektin legitimiteettiin ja käytännön toimintaan. Nämä jännitteet liittyivät Klaarin organisaatioon, koordinaattorin omaksumaan rooliin sekä koordinoinnin ja asiantuntijuuden sisällölliseen määrittelyyn. Organisatoriset jännitteet kulminoituivat perinteisen linjaorganisaation eli järjestelmän ja Klaarin projektiorganisaation eli elämismaailman välisiin suhteisiin. Koordinaattorit tukeutuivat työssään mieluummin perinteisen linjaorganisaation kuin uuden projektiorganisaation mukaisiin toimintatapoihin. Koordinaattorit kokivat, että perinteisessä linjaorganisaatiossa työn rajaus ja vastuualueet olivat selkeämmät ja toiminnan toteutus suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää kuin uudessa projektiorganisaatiossa. Koordinaattorit myös samastuivat enemmän viranomaisen ja ammattilaisen kuin kansalaisen ja ei-ammattilaisen rooliin. Koordinoinnin sisällöllisissä määrittelyissä korostui koordinaattorin rooli tiedon ja palvelujen välittäjänä. Koordinaattorit kokivat toimivansa linkkinä viranomaisten eli järjestelmän ja kansalaisten eli elämismaailman välillä. Myös asiantuntijuuden määrittelyissä korostui perinteinen sisällöllinen asiantuntijuus eli järjestelmän näkökulma. Projektin käytännön toiminta ei analyysin perusteella vastannut täysin projektiteoriaa. Järjestelmä ei Klaarin kohdalla onnistunut elämismaailman tuottamisen tavoitteessaan, vaan järjestelmän pyrkimykseen tuottaa elämismaailmaa sisältyi selkeitä hallinnointipyrkimyksiä elämismaailmassa. Klaarissa oli siis kyse pikemminkin järjestelmän elämismaailmaa kolonialisoivasta vaikutuksesta kuin elämismaailman tuottamisesta. Tutkimuksen tärkeimpänä lähdeaineistona käytetään Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa (Habermas 1989), Klaarin evaluaatiotutkimusta (Sulkunen et al. 2003) sekä uutta julkishallintoajattelua käsittelevää kirjallisuutta (Warpenius 2002).

The object of this study are the recent administrative reform programmes of the Foreign and Commonwealth Office of Great Britain and the Ministry for Foreign Affairs of Finland. The main aim of the study is to determine the degree of institutionalisation of some of the reforms. The study uses the New Public Management doctrine to characterise the recent public management reform programmes spearheaded by the central governments of the UK and Finland. This development imposed by New Labour in the UK and the second government of Paavo Lipponen in Finland is defined as the institutional environment of the respective Foreign Ministries. An overview of the historical development of reforming public management in both of the countries is included in the study. The study applies the new institutionalist theory. The process of institutionalisation is first explained by demonstrating how the Foreign Ministries have responded to the expectations of the central governments. This section is mainly based on two reports produced by the Foreign Ministries. These are the 'Foresight 2000' –report of the Foreign Office and the report by the Finnish Foreign Minister Erkki Tuomioja 'Challenges for the Finnish Foreign Service in the 21st century'. The degree of institutionalisation is analysed on the basis of interviews. A number of new ideas and reforms that have come up in the preceding documentary analysis have been selected to be analysed in the interviews. These are: customer and service orientation, output control and cutting costs, performance measurement and appraisal systems, flexible personnel policy, new IT systems, decentralisation and reducing hierarchy. Besides literature, the main materials used are the interviews conducted and documents issued by both of the Foreign Ministries and the central governments of the UK and Finland.

Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.

Tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan kesällä 2021 hyväksymää Liikenne 12 -suunnitelmaa uuden julkisjohtamisen ja uuden julkisen hallinnan näkökulmista. Liikenne 12 -suunnitelma on ensimmäinen pitkän tähtäimen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma. Sen tarkoituksena on ohjata Suomen liikennejärjestelmän suunnittelua, ylläpitoa ja kehitystä kokonaisuutena hallituskausien yli kahdeksitoista vuodeksi eteenpäin. Tutkielmassa kysytään, ilmentävätkö Liikenne 12 -suunnitelma ja sen valmistelutyöt uutta julkisjohtamista (New Public Management) ja uutta julkista hallintaa (New Public Governance) sekä miten ne mahdollisesti suunnitelmassa ilmenevät. Aineisto koostuu pääosin Liikenne 12 -suunnitelmasta sekä muista valtioneuvoston hankeikkunan materiaaleista. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmetodina on käytetty sisällönanalyysiä. Teoreettinen viitekehys pohjaa uuden julkisjohtamisen ja uuden julkisen hallinnan teorioihin. Teorioita on vertailtu kuudesta näkökulmasta; käsitys kansalaisista, lainsäädännön lähtökohta, organisoitumisen rakenne ja tehtävä, hallinnon fokus, yhteistyön malli sekä suorituksen mittaaminen. Liikenne 12 -suunnitelmaa ja sen valmistelua analysoidaan tutkielmassa näistä kuudesta näkökulmasta. Analyysistä käy ilmi, että Liikenne 12 -suunnitelmassa on sekä uuden julkisjohtamisen että uuden julkisen hallinnan elementtejä. Uutta julkisjohtamista kuvastavat liikenteen toimijoiden ja organisoitumisen moninaisuus, kustannustehokkuuden tavoittelu, toimivien markkinoiden edistäminen ja liikennejärjestelmän suoritukseen keskittyminen. Tehokkuutta mitataan yleisesti suorituksen kautta ja suunnitelmassa esitetyille toimenpiteille on asetettu selkeitä tavoitteita. Myös lainsäädäntö perustuu kilpailuneutraliteetin ja markkinamekanismien edistämiselle. Uutta julkista hallintaa kuvaa se, että Liikenne 12 -suunnitelmassa kansalaisyhteiskunnan toimijoita ei nähdä uuden julkisjohtamisen tapaan vain asiakkaina vaan aktiivisina osallistujina. Myös lainsäädäntö velvoittaa huomioimaan eri toimijoiden näkemykset ja jakamaan tietoa. Organisoituminen ei perustu asiakkuuksille ja sopimuksille, vaan monipuoliselle yhteistyölle ja verkostoille sekä niiden koordinoinnille. Suoritusta mitataan laajemmin kuin kustannusten kautta ja suorituksen on tuettava monenlaisia yhteiskunnallisia arvoja. Analyysin perusteella uusi julkisjohtaminen ja uusi julkinen hallinta ilmenevät rinnakkain Liikenne 12 -suunnitelmassa. Uuden julkisen hallinnan elementit korostuivat jonkin verran uutta julkisjohtamista enemmän. Kehitys myös vaikuttaisi olevan enenevässä määrin uuden julkisen hallinnan suuntaan; toimijoiden aktivointiin, kasvavaan verkostoitumiseen ja monitahoisten intressien yhteensovittamiseen. Jotta kehityskulusta liikennealalla voisi lausua yleisemmin ja varmemmin, tarvitaan lisää ja laajempaa tutkimusta.

Vuosien 1987-1995 Suomessa toteutettujen hallinnonuudistusten myötä julkista hallintoa muutettiin markkina- ja liiketoimintaperiaatteiden suuntaan. Myös yliopistoissa on alettu soveltaa yritysmäisiä toimintamuotoja, jotka osaltaan kuuluvat yliopiston kolmanteen tehtävään. Uusi yliopistolain muutos korostaa yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutusta sekä ulkopuolisten varojen hankintaa yksityisistä lähteistä. Informaation tuottamisesta, siirtämisestä ja hyödyntämisestä on tullut keskeinen taloudellisen lisäarvon väline. Maksullisella toiminnalla eri yksiköt toteuttavat perustehtäviinsä liittyviä yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimus-, koulutus- ja palvelutehtäviä. Pro gradu tutkielmani tutkimuskohteena on Helsingin yliopiston Kielikeskuksen Kielipalvelut -yksikkö. Kielipalvelut on osa Kielikeskusta, mutta budjetiltaan ja operationaalisesti itsenäinen. Kielipalvelut on maksullista palvelutoimintaa harjoittava asiantuntijapalveluorganisaatio, jonka toimenkuvaan kuuluvat kielikoulutus sekä kielentarkistus- ja käännöspalvelut. Yrityksen asiakkaita ovat yritykset, julkisyhteisöt sekä yksityiset henkilöt. Toiminnan menot katetaan liiketoiminnasta saaduista tuloista. Tutkimus on arvioiva tapaustutkimus. Tutkimusongelma muodostuu maksullisen palvelutoiminnan asemasta sekä julkisella sektorilla yleensä että Helsingin yliopistossa. Lisäksi tavoitteena on Kielipalvelujen tapauksen valossa pohtia maksullisen palvelutoiminta mallin vahvuuksia ja heikkouksia. Tutkimuskysymyksiä on neljä: 1) Mitkä ovat maksullisen toiminnan edellytykset julkisella sektorilla? 2) Mikä on maksullisen palvelutoiminnan asema Helsingin yliopistossa? 3) Kuinka toimiva yritys Kielipalvelut on osana yliopistoa? 4) Mitä etuja tai rajoituksia toimiminen osana yliopistoa tuo Kielipalveluille? Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista, erilaisista dokumenteista ja Kielipalveluissa kerätystä asiakaspalautteesta. Tutkimustuloksien mukaan maksulliseen toimintaan julkisella sektorilla liitttyy ongelmakohtia. Toiminta on pitkälti katteetonta. Toisaalta palveluiden maksullistaminen voi lisätä tuotteiden laatua ja organisaation asiakaskeskeisyyttä. Myös Helsingin yliopistossa maksullinen toiminta on kokonaisuudessaan alijäämäistä. Suurimmat ongelmat esiintyivät siinä, ettei maksullisen toiminnan periaatteita tunneta tarpeeksi hyvin. Raportoinnissa esiintyi puutteita. Usein laitoksen maksullinen toiminta on täysin erillistä laitoksen muusta toiminnasta. Nämä seikat huomioon ottaen Kielipalvelut on onnistunut tehtävässään hyvin. Yksikkö on laajentunut muutaman ihmisen yksiköstä vuosittain 150 ihmistä työllistäväksi yritykseksi, joka on onnistunut yhdistämään katteellisen liiketoiminnan ja yliopistolliset erityistehtävät hyvin. Keskeisemmiksi menestystekijöiksi nousi onnistunut johtaminen, yksikön joustava koko, itsenäisyys, ammattitaitoinen henkilökunta sekä onnistunut tuotteistaminen ja myynti. Keskeisimpiä markkinaperusteisuutta julkisella sektorilla käsitteleviä teoksia ovat Kiviniemen ym. (1994) teos Julkiset palvelut menevät markkinoille – Kokemuksia ja näkemyksiä liikelaitostamisesta ja yhtiöittämisestä sekä Niskasen ja Salmisen (1996) teos Markkinoiden ehdoilla? Lisäksi tutkielmassa käytettiin liiketaloudellista, palvelujen tuottamiseen keskittyvää kirjallisuutta (Esim. Jorma Sipilä ja Christian Grönroos).