Browsing by Subject "New York Times"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Holmberg, Frida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Syftet med den här avhandlingen är att se på hur svarta brottsoffer har representerats i tidningen New York Times under åren 1955, 1991, samt 2020. I avhandlingen ligger fokus på tre uppmärksammade brottsfall, mordet på Emmett Till 1955, misshandeln av Rodney King 1991 samt mordet på George Floyd 2020. Jag ser i avhandlingen på hur svarta brottsoffer representerats i New York Times under tre olika tidsperioder, samt hur rapporteringen kring de tre olika fallen skiljer sig från varandra. Tidigare studier visar att svarta män sällan ses som legitima offer och att svarta överlag representeras stereotypt i medier. Avhandlingen baserar sig på en kvalitativ undersökning av tre händelser som alla ledde till demonstrationer mot rasism och övervåld och som fick stor medieuppmärksamhet. Materialet i analysen består av tjugo artiklar per fall. De har analyserats utgående från ett kodningssystem som tar fasta på vem som får komma till tals i artiklarna, hur offren benämns, samt huruvida en bredare samhällsdiskussion går att skönja i artikeln. I materialet går att se hur representationen av svarta går från att vara schablonartad och stereotyp 1955, till att bli bredare och mer nyanserad 1991 och 2020. Samhällsdiskussionen är också bredare och mer balanserad i de senare fallen. Det amerikanska samhället har förändrats mycket mellan 1955 och 2020 och det syns också i materialet. Offren representeras mindre stereotypt i de senare fallen och representationen blir allt mer mångfacetterad och nyanserad. Däremot finns en del stereotypa tendenser kvar också 1991 och 2020, bland dem hur våldet mot svarta kroppar beskrivs.
  • Kokkola, Miia (2003)
    1960-luvulla dekolonisaation myötä alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kehityksen problematiikkaan. Toisen maailmansodan jälkeinen Länsi-Euroopan menestyksellinen jälleenrakentaminen oli synnyttänyt voimakkaan kehitysoptimismin, jonka tuloksena uskottiin myös kehitysmaiden voivan kehittyä nopeasti teollisuusmaiden tapaan. Kehityksellä tarkoitettiin tuolloin yksinomaan talouden kasvua, joka voitiin saavuttaa teollistumisen myötä läntisten teollisuusmaiden avustuksella. Suurvaltojen keskenäinen kilpailu heijastui myös kolmanteen maailmaan. 1960-luvulla vaikuttaneen modernisaatioteorian synnyn taustalla olivat Yhdysvaltain poliitiset intressit estää kommunismin leviäminen. Tehokkaimpana keinona tähän pidettiin taloudellista kasvua. Tunnetuin modernisaatioteorian edustaja taloustieteen piirissä oli Walt W. Rostow, jonka näkemykset heijastuivat Yhdysvaltain kehitysmaapolitiikkaan. Rostowin teoria taloudellisen kasvun vaiheista tarkasteli kehitystä sarjana toisiaan seuraavia vaiheita, joiden kautta jokainen maa kulkisi traditionaalisesta moderniin yhteiskuntaan. Kehitysmaita voitiin auttaa tässä kehityksessä tarjoamalla niille pääomia ja asiantuntemusta. Tässä tutkielmassa olen tarkastellut kehitystä ja kolmatta maailmaa länsimaisesta näkökulmasta julkisen keskustelun pohjalta. Lähdemateriaalina olen käyttänyt The New York Timesin pääkirjoituksia vuosilta 1960 ja 1969. Niiden pohjalta olen pyrkinyt selvittämään, mitä kehityksellä ja alikehityksellä tarkoitettiin, mitä kehityksen esteitä kolmannen maailman mailla oli, miten niistä voitiin päästä ja millaisena kolmannen maailman tulevaisuus nähtiin. Pääkirjoitusten mukaan 1960-luvun alussa suurimpina kolmannen maailman ongelmina pidettiin kommunismin leviämistä kehitysmaihin, Afrikan maiden itsenäistymiseen liittyviä epäkohtia ja taloudellista eriarvoisuutta. Ratkaisuiksi löydettiin kolmannen maailman kehityksen tukeminen rikkaiden länsimaiden avustuksella. Vuosikymmenen lopulla suurimmiksi ongelmiksi oli noussut kehitysavun riittämättömyys, asevarustelu ja kansainväliset konfliktit sekä väestönkasvu. Ratkaisuina pidettiin kehitysavun lisäämistä ja irrottamista avunantajamaan poliittisista päämääristä, talodelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön pyrkimistä ja kolmannen maailman aseistamisen lopettamista sekä aktiivista perhesuunnittelua. Kehitysoptimismi oli pääkirjoituksissa näkyvillä vielä vuonna 1960, jolloin erityisesti Afrikan maiden tulevaisuus nähtiin lupaavana, kun taas Latinalaisen Amerikan tulevaisuuden näkymät eivät olleet aivan yhtä valoisat. Mutta vuonna 1969 tilanne oli muuttunut. Kolmas maailma oli yhä alikehittynyt, eikä tulevaisuus näyttänyt yhtään paremmalta ottaen huomioon kehitysavun vähyyden. Ainoastaan muutaman Latinalaisen Amerikan maan suotuisa kehitys loi uskoa alueen paremmasta tulevaisuudesta kuin vuosikymmenen alussa oli uskottu.
  • Hautaviita, Johannes (Helsingin yliopisto, 2018)
    I november 2012 ingick Israel och Hamas ett vapenstilleståndsavtal som slutligen kollapsade i juli 2014 då Israel inledde sin senaste stora militäroffensiv mot Gazaremsan. Konflikten i Gaza är fortfarande aktuell idag. Under våren 2018 steg våldet i Gaza igen i nyhetsrubrikerna. Mellan mars och maj år 2018 organiserade palestinier i Gaza regelbundna demonstrationer vid gränsområdet. Israel använde våld för att slå ner demonstrationerna. Denna avhandling analyserar hur den agendasättande dagstidningen The New York Times (NYT) rapporterade om vapenstilleståndsperioden i Gaza under åren 2012-2014. Avhandlingen använder Dagens Nyheter (DN) och Helsingin Sanomat (HS) som komparativt referensmaterial i analysen av New York Times. Utöver dessa källor används United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Palestinian Centre for Human Rights (PCHR) samt Israels utrikesministerium (MFA). Avhandlingen använder kvantitativ analys och tematisk textanalys för att studera återkommande och dominerande argument i tidningsartiklarna vad som gäller orsakerna för Gaza konflikten. New York Times rapportering om konfliktparternas våldsdåd dokumenteras och analyseras också i avhandlingen. Nyhetsanalysen fördjupas med hjälp av en jämförande analys där nyhetsartiklarnas innehåll forskas och kontextualiseras mot bakgrunden av rapporter från OCHA, PCHR och MFA. Avhandlingen kommer fram till att New York Times misslyckades i att rapportera om förbrytelserna mot vapenstilleståndet på ett balanserat sätt. New York Times ignorerade i stort sätt israeliska förbrytningar mot vapenstilleståndet. Detta gällde speciellt Israels skjutningar vid gränsområdet till Gaza. Skottlossningarna gavs också marginellt med utrymme i rapporteringen av både Dagens Nyheter och Helsingin Sanomat. I rapporteringen av centrala aspekter av konflikten i Gaza, såsom dynamiken av våldet, skottlossningar vid gränsen samt blockaden av Gaza, finner avhandlingen att argument artikulerade av Israel gällande nationell säkerhet förstärktes och ibland direkt återgavs av New York Times i den dagliga nyhetsrapporteringen mer konsekvent än palestinska argument.