Browsing by Subject "Nizzan sopimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Ojanen, Tuomas; Tiilikainen, Teija (2010)
  • Öhman, Jeanette (2005)
    In this Master"s thesis I will discuss the European Parliament and the consequences that led to the Treaty of Nice, in order to understand how the representation in the European Parliament is changing relating to the enlargement of the European Union in 2004. I will also study the advantages and disadvantages of large versus small units. In addition the thesis contains a short comparison of different electoral systems within the old member states as well as discuses representation and proportionality. My theories are mainly based on texts by Robert A Dahl and Edward R. Tufte, Aarend Lijphart as well as Leif Lewin and Jan Nordberg. In the course of the study I will use statistical as well as comparative methods. The representation of the citizens in the member states of the European Union is an important factor to take into consideration while examining the European Parliament. This thesis contains a comparison between the Members of Parliament (MEP) of 2004 and the average citizen in the European Union. Sociopolitical variables as age, education and remuneration are examined. I will also look into the election turn out in the different member states of the European Parliament election in 2004. One part of the thesis is a comparison of the amount of MEPs in the European Parliament in 1999 and five years later in 2004 when the Treaty of Nice was applied. The differences in representation among the member states do not change after the enlargement. However, small national parties in the small member states suffer from a decrease of representation, while overall the small member states are better represented. I have also looked into (dis-) proportionality in the representation of the member states.
  • Wellinger, Heidi (2002)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu EU-jäsenmaiden lähtötavoitteita ja kantojen muodostumista vuoden 2000 HVK:ssa. Tarkoituksena on kuvata instituutioiden problematiikkaan perustuvat neuvotteluissa esille tulleet eri uudistusvaihtoehdot, joiden välillä poliittinen kädenvääntö Nizzan huippukokouksessa joulukuussa 2000 käytiin. Tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena on selvittää Nizzan institutionaalisiin ratkaisuihin johtaneita tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään, miten yksittäisten jäsenmaiden suhtautuminen institutionaalisiin uudistuksiin ilmeni HVK-neuvotteluissa. Tarkastelun kohteena ovat kaikki jäsenvaltiot. Jäsenmaiden asettamia tavoitteita ja kantojen muodostumista käsitellään tutkimuksessa liberaalin hallitustenvälisyyden viitekehyksessä. Nizzan sopimuksen institutionaalisiin ratkaisuihin johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi on tarkasteltu jäsenmaiden kantoihin vaikuttaneita motiiveja. Lähtöoletuksena on, että motiivit perustuvat ensisijaisesti kansalliseen intressiin. Lisäksi jäsenmaiden tavoitteita ja Nizzan tulosta vertaamalla voidaan tunnistaa neuvotteluita voimakkaimmin hallinneita kantoja sekä eritellä maita ’voittajiin’ ja ’häviäjiin’. Tutkimuksen teoriaosuuden päälähteenä on liberaalia hallitustenvälisyyttä käsittelevät julkaisut sekä integraatiotutkimusta yleisemmin käsittelevä kirjallisuus. Empiirisen osan lähteet koostuvat HVK:n virallisista asiakirjoista ja jäsenmaiden julkaisemista kannanotoista HVK:n alussa tai sen kuluessa. Tutkimustuloksena havaitaan jäsenmaiden kantojen kahdenlaista jakautumista vuoden 2000 HVK:ssa. Ensimmäisen unionimaita jakavan tekijän muodostaa yksittäisen maan koko. Instituutioita koskevissa uudistus- kysymyksissä maat jakautuvat selkeästi pieniin ja suuriin. Tämä jako perustuu suoraan instituutioiden ja laajentumisen niille asettamien haasteiden problematiikkaan. Toinen jako perustuu maiden integraatiomyönteisyyteen, jonka pohjalta voidaan muodostaa kolme ryhmää. Ryhmien integraatiomyönteisyys määräytyy niiden ylikansallisten elinten vahvistamisen ja määräenemmistöpäätösten lisäämisen kannatuksen mukaan. Erot jäsenmaiden integraatiomyönteisyydessä perustuvat erilaisiin kansallisiin intresseihin, jotka määrittelevät maiden kantoja institutionaalisten uudistusten suhteen. Nizzan sopimuksen instituutioita koskevat maltilliset ratkaisut ovat johdettavissa yhtäältä suurten ja pienten maiden vaikeasti yhteen sovitettavista eturistiriidoista ja toisaalta integraatiomyönteisyyden vaihtelevuudesta politiikka-alueilla maiden kesken.
  • Meres-Wuori, Mirka (2003)
    Tutkimus käsittelee joustavaa integraatiota Euroopan unionissa. Joustavuudella viitataan siihen mahdollisuuteen, että joukko jäsenmaita tiivistää yhteistyötään tietyllä alalla tai aloilla siten, että muut jäsenmaat jäävät yhteistyön ulkopuolelle. Joustavuutta on tarjottu keinona turvata unionin toiminnan tehokkuus, kun unioni on samanaikaisesti sekä laajentamassa että syventämässä yhteistyötään. Tutkimustavoitteenani on selvittää voidaanko joustavan integraation avulla ratkaista samanaikaisen syvenemisen ja laajenemisen aiheuttamat ongelmat, mitä joustavuus merkitsee Euroopan unionille ja miten joustavuus on tähän mennessä unionissa ilmennyt. Joustavuuskäsitettä tarkastellaan tutkimuksessa kolmesta eri näkökulmasta: teoreettiselta, poliittiselta ja normatiiviselta kannalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu joustavuuskäsitteistä eli -malleista ja niiden suhteesta toisiinsa. Joustavuudesta on käytetty hyvin monenlaista terminologiaa kirjoittajasta tai puhujasta riippuen ja tutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin selkeyttää joustavuusmallien sisältöä. Yläkategorioina käytetään joustavuutta ajan, alueen ja asian suhteen. Joustavuus ajan suhteen viitaa siihen mahdollisuuteen, että jäsenmaat eri aikoina saavuttavat asetettuja tavoitteita. Joustavuudella alueen suhteen tarkoitetaan maantieteellistä eroavaisuutta ja sitä, mitkä maat ovat yhteistyössä mukana. Joustavuus asian suhteen kuvastaa sitä miten eri maat osallistuvat yhteistyömuotoihin politiikka-alasta eli asiasta riippuen. Joustavuusmallien kautta peilataan perussopimuksiin kirjattuja joustavuussääntöjä ja joustavuuden kahta keskeisintä esimerkkitapausta: Euroopan talous- ja rahaliitto EMUa sekä sisärajatarkastusten poistamista koskevaa Schengenin sopimusta. Lisäksi tutkielmassa pyritään tuomaan esiin joustavuudesta käytyä poliittista keskustelua sekä selvittämään mihin suuntaan joustavuus on unionia muuttamassa. Tutkimuksessa havaitaan, että joustavuuden lukuisista hyvistä puolista huolimatta sillä saattaa olla myös haitallisia vaikutuksia Euroopan unioniin. Joustavuus mahdollistaa unionin tehokkuuden säilymisen ja yhteistyön syvenemisen laajenemisen jälkeenkin, ilman suurta pelkoa vuosiksi paikalleen lamaantuneesta unionista. Joustavuus saattaa heikentää kuitenkin unionin yhtenäisyyttä ja jäsenmaiden välistä solidaarisuutta sekä monimutkaistaa unionin päätöksentekojärjestelmää. Tämän vuoksi oli tärkeää kirjata joustavuussäännökset perussopimuksiin, sillä niiden avulla voidaan säännellä yhteistyössä mukana olevien ja ulkopuolisten maiden suhteita ja joustavalle yhteistyölle saatiin näin "raamit". Esim. Schengen-yhteistyö osoittaa, kuinka huono ulkopuolisten maiden asema on jos joustavuutta harjoitetaan unionin ulkopuolella ilman unionin omien instituutioiden valvontaa. EMU ja Schengen osoittavat lisäksi, että vaikka yhteistyö olisi kaikille avointa, uusille hakijamaille voi olla vaikeaa täyttää yhteistyöhön vaadittavia kriteereitä, vaikka tahtoa olisi. Tämä saattaa johtaa esim. EMUn osalta siihen, että yhteistyössä mukana olevista maista syntyy eräänlainen ydinryhmittymä ja EMU-ryhmä saattaakin alkaa tiivistää yhteistyötään myös muilla aloilla. Vaikka joustavuus tarjoaa unionille välineen samanaikaisen syvenemisen ja laajenemisen aiheuttamien ongelmien ratkaisuun, joustavuus tulisikin ottaa käyttöön vasta viimeisenä keinona, eikä sen tulisi syrjäyttää normaalia, kaikkien välistä yhteistyötä.