Browsing by Subject "North American Studies"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Kivinen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2021)
    The aim of this Master’s thesis is to explore the cultural and discursive aspects of defense procurement in the United States. The thesis examines how an American multirole combat aircraft, the Lockheed Martin F-35 Lightning II fighter, has been framed by Members of the U.S. Congress in 2010—2020. Focused on congressional communication towards the domestic audience, the study examines what kinds of meanings of the F-35 are conveyed by the frames and how they relate to American strategic culture. This is a study in the multidisciplinary field of American Studies, making use of previous research and concepts from congressional studies, defense and strategic studies, and political culture studies. The research material consists of public statements from Members of the Armed Services Committees of the U.S. House of Representatives and the Senate. Informed by a social constructivist viewpoint and a semiotic approach to culture, the study adopts framing theory/analysis as a theoretical-methodological framework through which a combination of quantitative and qualitative content analysis of the research material is conducted. As a background for understanding the research material, the study defines a certain kind of American strategic culture and discusses the role of Congress in defense spending. This study finds that Members of the two Armed Services Committees have invoked broad, culturally resonant concepts and timeless storylines to contextualize and justify the F-35 to the domestic audience in a way that has remained fairly consistent over time. The study identifies three distinct but overlapping frames: an economic frame, a strategic-technological frame, and an apolitical patriotic frame. The framing of the F- 35 has highlighted its economic and financial aspects but has also discussed what the aircraft provides or means to the United States on the global arena, supported by a perception of war and military power as technology-centered and focused on competition between great power rivalries. The framing has also given voice to an understanding of the F-35 as a nonpartisan issue that evokes patriotic sentiments and was permeated with a general narrative of American national greatness and continued hegemony in the world. All the frames identified in this study are interpreted as having a basis in American strategic culture, but a more thorough understanding of the F-35 discourse arises by paying attention to a wider cultural context. The study suggests that the process and impacts of framing the F-35 are rooted in the existence and public acceptance of an American ‘culture of war’.
  • Haapanen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Myyttinen Yhdysvaltain länsi on kiehtonut valkoista mielikuvitusta jo parin vuosisadan ajan. Läntiseen ekspansioon liittyvät läheisesti mielikuvat toisaalta hurjista intiaanisotureista ja toisaalta jaloista villeistä, jotka valmistautuivat tyynesti kohtaamaan oman sukupuuttonsa. Näiden stereotyyppien vakiintumisessa ja levittämisessä massamedioilla on ollut keskeinen osansa. Tutkielmassani lähestyn Yhdysvaltain alkuperäiskansojen edustuksia eli representaatioita televisiotutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen keinoin. Pyrin tutkielmallani tuottamaan ajantasaista tietoa siitä, millaisia ovat intiaaninaisten representaatiot 2000-luvun televisiofiktiossa. Aineistonani käytän vuosina 2014-2015 tuotettua The Red Road -rikossarjaa. Metodina sovellan lähilukua, jonka kautta tarkastelen eroja ja toiseutta. Millaisia ovat intiaaninaiset 2000-luvun televisiofiktiossa? Miten televisiosarja kuvaa etnisyyttä ja sukupuolta? Miten nämä representaatiot suhteutuvat aiempaan intiaanikuvauksen historiaan? Intiaaninaisten moderneja televisiorepresentaatioita ja niiden mekanismeja on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Syitä on mielestäni kaksi: 1. Vaikka televisiosarjat ovat muuttuneet 2000-luvulla ennennäkemättömällä tavalla etnisesti moninaisemmiksi, alkuperäiskansoja edustavia hahmoja ei juurikaan televisiofiktiossa ole viime vuosikymmeninä ollut, ja 2. Kun intiaanihahmoja kirjoitetaan televisiofiktioon, usein tarinat sijoitetaan nimenomaan 1800-luvun Yhdysvaltoihin. Historiallisten sarjojen ongelmana on usein se, että ne käsittelevät intiaanejaan stereotyyppisesti. Intiaaninaisille ei ole syntynyt samalla tavalla kierrätettäviä stereotyyppejä kuin intiaanimiehille, joten monista lännensarjoista onkin jätetty intiaaninaiset kokonaan pois. Tämän vuoksi valitsin tutkittavaksi aineistokseni The Red Roadin. Se on paitsi suhteellisen tuore sarja, sen tapahtumat sijoittuvat 2000-luvulle ja Yhdysvaltain itärannikolle New Jerseyn ja New Yorkin osavaltioiden rajalle. Aineistoni osoitti, että intiaaninaisten representaatioilla on televisiossa kaksinkertainen taakka kannettavana. Tutkimani sarja soveltaa intiaaninaisiin sekä valkoisia, perinteisiä tarinankerronnan trooppeja että alkuperäiskansoja koskevia stereotyypittelyjä. Lisäksi sarja koodasi intiaaninaiset visuaalisesti selkeästi ”intiaaneiksi” isoilla koruilla ja kirkkailla väreillä, kun taas miesintiaanien hiukset oli leikattu ja heidät oli puettu farkkuihin ja flanellipaitoihin. Sillä, oliko hahmo intiaani, ei kuitenkaan ollut tarinankerronnan kannalta väliä. Kun intiaanielementit riisuu sarjasta, sarjan tarina ei muutu. The Red Road on siis pohjimmiltaan vain eksotisoitu rikoskertomus, jonka todellisia keskushenkilöitä ovat valkoinen keskiluokkainen perhe intiaanien sijasta.
  • Hämäläinen, Viivi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee vuonna 2017 ilmestynyttä yhdysvaltalaista kauhuelokuvaa Get Out. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat rodullisuus ja luokka, ja tässä tutkielmassa tarkastellaan miten elokuva heijastaa ajankohtaisia kulttuurisia kysymyksiä rodun ja rasismin ympärillä 2010-luvun Yhdysvalloissa. Valtavirran angloamerikkalaisen kauhuelokuvan ja erityisesti postmodernin slasher-kauhun kuvastossa on harvemmin esiintynyt ei-valkoisia hahmoja, ja Get Out on merkittävä poikkeus tähän perinteeseen sen keskeisimpien tekijöiden ja näyttelijöiden ollessa mustia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös miten toiseutta, afroamerikkalaisuutta ja valkoisuutta representoidaan, ja miten yhteiskuntaluokka risteää tässä kuvauksessa. Tutkimuksen lähtökohta on intersektionaalinen ja analyysissä otetaan huomioon myös sukupuoli ja kehollisuus. Tutkielmassa käsitellään myös elokuvan taiteellisia ratkaisuja, kuten kuvausta, valaistusta, lavastusta ja musiikkia. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja siinä yhdistyvät Pohjois-Amerikan tutkimus ja elokuvatutkimus. Analyysissä hyödynnetään lähilukua, jonka avulla pyritään analysoimaan ja tulkitsemaan mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti elokuvan kulttuurisia viestejä ja viittauksia, joilla elokuva representoi, rakentaa ja kritisoi 2010-luvun yhdysvaltalaista kulttuuria – erityisesti rodullistamiseen liittyviä valtasuhteita. Tutkimuksessa ilmenee, että vaikka elokuva hyödyntää sekä perinteisen että postmodernin kauhuelokuvan konventioita, sen narratiivi ja estetiikka luovat uudenlaista ja erityistä afroamerikkalaista kauhuelokuvakulttuuria. Get Outin kulttuurisesta vaikutuksesta kertoo myös se, että sen ilmestymisen jälkeen monet elokuvastudiot ovat alkaneet tuottamaan kauhuelokuvia, jotka käsittelevät afroamerikkalaisia teemoja ja erityisesti Yhdysvalloissa ilmenevää rasismia.
  • Świątczak-Wasilewska, Iwona (Helsingin yliopisto, 2014)
    The present study explores the intersection of the institutional and the Rhetorical Presidency. By recognizing that the American presidency is an institution---an embodiment of the government---a researcher looks closely not only at the President as an individual, but also at the aggregate of people who co-create the institution. The Rhetorical Presidency marks the major transformation in the pattern of communication and governance of the US Presidents in the twentieth century. In consequence of that transformation, presidential speeches have, allegedly, routinized and the White House started to rely increasingly on professional wordsmiths, rather than policy experts for speechwriting. In addition, audible and visible aspects of presidential performance became more and more important. By reawakening attention to the State of the Union Address (Sotu)---the only constitutionally mandated communication between the President and Congress that was instrumental in the development of the President's legislative leadership---the present study seeks to explore whether and in what way the changes associated with the emergence of the Rhetorical Presidency may have affected, what Charles J. G. Griffin called, the speech writing infrastructure ---that is the people and procedures which were responsible for coordinating the State of the Union preparatory process under presidents: Dwight D. Eisenhower, John F. Kennedy, Lyndon B. Johnson, Gerald R. Ford and George H. W. Bush. Based on the analysis of archival materials pertaining to the processes of producing the Sotu during the above-mentioned presidencies, the present study challenges some generalizations attributed to the rise of the Rhetorical Presidency. By analyzing the involvement of policy experts, speechwriters, and the selected Presidents in the Sotu process, the present study throws light on the actual impact of the transformation in the pattern of communication on drafting and the presentation of the State of the Union Addresses. As most speeches nowadays are believed to be written as instant White House responses to issues and handed to the President on the way to the podium, the Sotu process requires deliberation of the entire government. In spite of the increasing specialization of the staff s functions, the President s success or failure is also shaped by his own efforts. In fact, the Presidents have become involved in activities that go beyond the scope of their formal constitutional powers and started to play an increasingly active role in all stages of the Sotu preparatory process, including drafting, an activity which with the rise of the Rhetorical Presidency is assumed to have become a domain of professional language experts or wordsmiths. A slight reversal in the overall trend was observed in the organization of the speechwriting infrastructure in the Bush White House. Also, in consequence of the shift to popular leadership, a further shift---beyond words---and towards visual leadership---took place. Modern leadership requires more than mere actions and words. Modern Sotus are designed to be heard, not read. Importantly, as LBJ s case illustrates, visual leadership remains complementary, yet inseparable, to legislative leadership. By emphasizing the rhetorical dimension of the office, the Rhetorical Presidency imposes demands on the presidency that contribute to making the Sotu preparatory process so time-consuming and convoluted---the toughest season in the White House. Keywords: State of the Union, rhetorical presidency, institutional presidency, speechwriting, speechmaking.
  • Heikkinen, Atte (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis explores the tropes through which the American South is represented in American popular music from the 1910s and 1920s. During the early 20th century, the music publishing industry based in New York City—often referred to as “Tin Pan Alley”—produced hundreds of popular songs whose lyrics romanticized the South as a harmonious paradise free from the troubles associated with living in the urban North. Although popular at the time, these so called “Dixie tunes” have faded into obscurity from the mainstream but continue to be performed in barbershop singing contests around the world. Rather than performing the songs as written in the early 20th century, Barbershop quartets and choruses present audiences with modernized arrangements that often include alterations to song lyrics. The dataset for this thesis consists of 18 “Dixie tunes” that have been used as repertoire by male barbershop groups competing in regional and international contests held by the Barbershop Harmony Society in recent decades. By categorizing the songs thematically, we discuss the most prominent cultural representations they depict. By using copies of original sheet music, we compare the original song lyrics with modern barbershop arrangements in order to understand what types of changes, additions or reductions have been made when these particular songs have been adapted into the barbershop style. We conclude that these songs portray the South through myths and archetypes like the “mammy”, the “happy darkie” and activities such as musical celebrations and performances, while the reality of racial tension in the region is not adressed. These depictions are often preserved in barbershop arrangements. However, lyrics are often altered in order to bowdlerize the racial stereotypes that are present in the original texts.
  • Leinonen, Mia-Noora (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassani tarkastelen väkivallan ja naiseuden representaatioita The Last of Us Part II -selviytymiskauhuvideopelissä. The Last of Us Part II kuuluu AAA-luokan videopelinä videopeliteollisuusalan ensiluokkaan. Se ilmestyi yksinoikeudella PlayStation 4 -pelikonsolille kesällä 2020 ja oli myyntimenestys. Videopeli on jatko-osa suositulle The Last of Us -videopelille (2013). Videopelin kehittäjä on yhdysvaltalainen Naughty Dog, ja julkaisija on japanilainen Sony Interactive Entertainment. The Last of Us Part II -videopeli on tarinajohteinen yksinpeli, jonka keskiössä on kosto ja kostonkierre. Videopelissä liikutaan postapokalyptisessä Yhdysvalloissa, jossa virus on muuttanut ihmisiä zombimaisiksi hirviöiksi. Tutkielman keskiössä on videopelin kaksi väkivaltaista naispäähahmoa, Ellie ja Abby, jotka ovat toistensa vihollisia. Tutkielman metodi on lähiluku. Videopelin pelaamisen lisäksi käytän analysoinnissa nauhoitettua pelaamistani. Videopelirepresentaatioiden tarkastelu on mielekästä, koska videopelit ovat merkittävä populaarikulttuurin tuote, ja videopeliteollisuus on miljardien dollarien toimiala. Tutkimus on osoittanut, että yhä useammat ihmiset pelaavat videopelejä ikään, sukupuoleen tai asuinpaikkaan katsomatta. Miehet muodostavat pienen enemmistön pelaajissa ja merkittävän enemmistön videopeliteollisuuden työntekijöissä, minkä nähdään vaikuttaneen videopelihahmojen representaatioihin. Naishahmot ovat kautta videopelihistorian esitetty hyperseksuaalisina, passiivisina ja/tai pelastettavina/palkintoina. Tämän perinteen voi jäljittää yhdysvaltalaisessa kontekstissa vankeusnarratiiveihin, joissa miehet pelastivat naisia “raakalaisilta”. The Last of Us Part II -videopeli rikkoo tätä asetelmaa, eivätkä voimakkaat päähahmot tarvitse miesten pelastusta. Väkivalta on olennainen osa yhdysvaltalaista populaarikulttuuria, historiaa ja mytologiaa. Tutkielman johtopäätökset osoittavat, että The Last of Us Part II -videopeli jatkaa myyttisten ja väkivaltaisten rajaseutunarratiivien perinnettä. Videopelin postapokalyptinen maailma vertautuu Villiin länteen/rajaseutuun, ja naispäähahmot rajaseudun itsenäisiin sankarimiehiin. Päähahmot kohtaavat vaarallisen maailman ja tuntevat sen hirviöt. Tuliaseiden kulttuurillinen asema ja kauhulajin vaikutus ovat merkittäviä. Väkivaltaan kannustetaan pelin aikana, mutta pelin lopussa väkivaltaisia tekoja kyseenalaistetaan. Representaatioissa näkyvät yhteiskunnallisten keskusteluiden ja videopeliteollisuuden epäkohtien huomioiminen. Hahmot ovat moninaisia ja samalla haastavat totuttuja videopeli- ja sukupuolinormeja. Ellie rikkoo videopelinormia lesbohahmona ja Abby hyvin lihaksikkaana naishahmona. Naispäähahmot selviytyvät miehiseksi koodattujen ominaisuuksiensa (väkivaltaisuus, aggressio, fyysinen voima) avulla. Kuitenkin koska päähahmot toimivat myös videopelin pääpahiksina, naiseuteen liitetään hirvittävyys. Naisista tekee “pahan” heidän tuntemansa viha. Äitiys esitetään isyyttä kauheampana. Vaikka päähahmot rikkovat monia normeja, hahmot ovat valkoihoisia, nuoria, kauniskasvoisia, ja naisten tarinat jatkavat videopelien perinnettä olemalla vahvasti sidoksissa mieshahmoihin.