Browsing by Subject "Nuoret"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Mäntykivi, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Nuorten elämässä kaverisuhteet ja perhe ovat tärkeässä roolissa hyvinvoinnin näkökulmasta. Perheen tuki, opiskelu ja vertaistensa kanssa oleminen tarjoavat nuorelle apua yhteiskuntaan kiinnittymiseen ja ehkäisevät syrjäytymistä. Vuonna 2020 alkaneen koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot muuttivat monen perheen ja nuoren elämää. Koulut siirtyivät etäopetukseen, julkisia tiloja suljettiin ja liikkumista ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä lähikontakteina rajoitettiin. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisena toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointi näyttäytyy ensimmäisen koronavuoden 2020 aikana. Tutkimuksellani vastaan myös siihen, miten sosiaalinen eristäytyneisyys ja etäopetus ovat vaikuttaneet toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin ja millaisia vaikutuksia koronapandemialla on ollut nuorten yksinäisyyteen. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena integroivalla näkökulmalla, jossa pyritään ilmiön monipuoliseen kuvaukseen ja tuotetaan tietoa aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkimusaineisto koostuu 27 tutkimuksesta, joista kansainvälisiä tutkimuksia oli 11 ja suomalaisia tutkimuksia 16. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisen sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koronapandemia on vaikuttanut globaalisti nuorten hyvinvointiin ja opiskeluun. Vaikutukset ovat olleet laajat, mutta polarisoituneet. Osalle nuorista etäkoulu ja sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt vapaa-aikaa ja motivaatiota, osalle poikkeusolot ovat aiheuttaneet suurta stressiä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Tutkimukseni tärkein löydös on, että etäkoulu, kaverikontaktien puuttuminen ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat vaikuttaneet nuorten hyvinvointiin. Pandemian poikkeusolot ovat lisänneet nuorten pahoinvointia sekä mielenterveyspalveluiden tarvetta. Etäopiskelu on aiheuttanut muutoksia nuorten opiskeluun, kuten lisännyt nuorten työmäärää, vaikeuttanut tuen saamista opintoihin sekä vaikuttanut opintojen etenemiseen ja valmistumiseen.
  • Niskala, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. School is an important context for adolescents’ growth and development, but quite little is known about their mutual social relations prevailing in school. In this paper, I tried to answer to this need by examining the relations between lower secondary school students from the perspectives of hanging out, school help and socio-digital participation. I investigate the structures of the networks, as well as, how the networks of genders differ from another and how different patterns of using technology are related to the networks. Moreover, I examine the networks of active and passive school helpers and the differences between schools. Methods. The data were collected from 7th graders (N = 192) from three lower secondary schools in Helsinki and concerned grade-level networks within school. The data were collected with a social network questionnaire and a questionnaire about socio-digital participation and digital skills. The methods included social network analysis (SNA) and statistical methods. With SNA I examined the structures of the networks and with statistical methods I classified participants according to level of school help and patterns of socio-digital participation and examine between group differences with t-test and ANOVA. Results and implications. The results showed that students had seven friends on average, and the hanging out networks were the biggest and densest of the examined networks. There were not gender differences regarding number of friends, but females had denser hangout networks than males. On average, school help was shared among six students. Providing help was common in general, and only few people did not take part in school help networks. Females sought and provided help more actively than males and had denser school help related networks. The closer analysis of school help groups showed that active school helpers (n = 74) had generally larger networks than passive school helpers (n = 118). On average, students took part in technology mediated activity with five students. There was no gender difference in the sizes of the networks of socio-digital participation, but again females had denser networks than males. There were differences between basic users (n = 102), gamers (n = 66) and creative participators (n = 20) mostly only in digital skills and help seeking so that creative participators had higher skills and they were especially active to seek help in their schoolwork. The visualizations of the networks, in turn, revealed that students’ networks were quite homophilic in terms of gender and student’s class. Overall, the study indicated that many adolescents have large networks in school and helping each other in schoolwork is common, but there are also big individual differences regarding within-school networks.
  • Sundholm, Corinna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Liikkuminen on tärkeää sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämän vuoksi on huolestuttavaa, että nuorten liikkuminen vähenee. Eritysesti ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat riskiryhmä liikkumisen vähenemiselle. Kouluterveyskyselyn mukaan ainoastaan 15 % ammattiin opiskelevista nuorista liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Let’s Move It-interventio (LMI) on kehitetty ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten liikkumisen lisäämistä ja istumisen vähentämistä varten. LMI-intervention kehittämisessä on hyödynnetty käyttäytymisen muutoksen teorioita, joista tärkeimpiä ovat itsemääräämisteoria, itsesäätelyteoria, motivoiva haastattelu ja perustellun toiminnan lähestymistapa. Tämä Pro gradu -tutkielma on tehty LMI:n pilotointivaiheen interventioon keväällä 2014 osallistuneiden nuorten haastatteluaineiston pohjalta. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää, millaisia muutoksia haastateltavat kertoivat tapahtuneen heidän suhtautumisessaan liikkumiseen ja istumiseen interventioon osallistumisen myötä, ja miten haastateltavat liittivät intervention sisällöt muutoksiin. Kiinnostuksen kohteena oli myös, liittyivätkö tietyt haastateltavien kertomat muutokset usein yhteen. Lisäksi viimeisen tutkimuskysymyksen tarkoitus oli selvittää, kertoivatko haastateltavat muista viimeaikaisista ennen interventioon osallistumista tapahtuneista muutoksista aktiivisuudessaan. Interventioon sisältyi kuusi terveystiedon yhteydessä pidettyä oppituntia, joissa aktivoivin ja oppilaslähtöisin menetelmin käsiteltiin liikuntamotivaatiota ja itsesäätelykeinoja säännöllisen liikkumisen lisäämiseksi. Lisäksi muiden aineiden opettajia opastettiin tekemään muutoksia luokkahuoneympäristöön liiallisen istumisen vähentämiseksi ja tauottamiseksi. Tutkimuksen aineisto koostui 13 valmiiksi litteroidusta ammattioppilaitoksessa opiskelevan nuoren haastattelusta. Haastatteluja analysoitiin sisällönanalyysilla, ja kriittinen realismi toimi metateoreettisena lähestymistapana haastattelupuheen tulkinnassa. Yksitoista haastateltavaa kertoi intervention aiheuttaneen muutoksista heidän liikuntasuhteelleen. Näistä muutoksista muodostui kuusi teemaa: Uudet ideat ja välineet aktiivisuuden tueksi, Yllättävät omakohtaiset havainnot omasta aktiivisuudesta tai kunnosta, Liikkumisen lisääminen pysyy mielessä, Liikkuminen tai istuminen ei ole enää sama kuin ennen, Uutta motivaatiota liikkumiselle, ja Päätös lisätä aktiivisuutta tai parantaa kuntoa. Nuoret liittivät muutokset usein tiettyihin intervention harjoituksiin, mutta monissa tapauksissa muutokset liittyivät interventioon kokonaisuudessaan, sekä muihin haastateltavan kuvaamiin muutoksiin. Muutosteemojen välillä vaikutti siis esiintyvän ketjuuntumista. Aineistosta löytyikin kahdenlaisia muutosketjuja: 1) haastateltavat, jotka kertoivat yllättävistä havainnoista omaan kuntoonsa tai aktiivisuuteensa liittyen, kertoivat myös uudesta motivaatiosta liikkumiselle tai päätöksestä lisätä liikkumistaan, ja 2) haastateltavat, jotka kertoivat saaneensa uutta motivaatiota liikkumiselleen, kertoivat myös päätöksestä lisätä liikkumistaan. Neljä haastateltavaa kertoi myös muista viimeaikaisista liikuntasuhteen muutoksista. Tulokset vastaavat aiempia tutkimuksia siitä, että liikkuminen ja suhde liikuntaan vaikuttaa muuttuvan muutosprosessissa, johon liittyy useita muutoksen osia. Koska aineistosta löytyi vain kahdenlaisia muutosketjuja, olisi mielenkiintoista tutkia liikuntasuhteen muuttumista vielä tarkemmin esimerkiksi suuremmalla aineistolla, josta muutosketjuja voisi löytää enemmän.
  • Neuvonen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteena on kuvata nuorten osallisuutta nuorisotyön kentällä. Nuorisotyössä nuorten osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus on usein toiminnan tavoitteena ja nuorisotyön ammattilaiset ovat myös huolissaan nuorten riittävän osallisuuden toteutumisesta. Tämän vuoksi järjestöillä on hyvin monipuolisesti tarjolla osallisuutta edistävää toimintaa ja osallisuuden ammattilaiset on mahdollista myös kutsua esimerkiksi kouluihin pitämään työpajoja. Näiden työpajojen tavoitteena on lisätä nuorten osallisuuden toteutumista. Nuorten aito osallisuus ei kuitenkaan aina toteudu, koska aikuiset pyrkivät omasta ammatillisesta positiostaan myös rajoittamaan nuorten osallisuuspyrkimyksiä. Tämä rajoittaminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Rajoittaminen on tietoista, kun nuorten katsotaan tarvitsevan toiminnassaan aikuisten ohjausta. Rajoittaminen saa aikaan sen, että nuorten täysivaltainen mahdollisuus osallisuuteen ei toteudu. Nuorten osallisuuden toteutumista voidaan tarkastella Foucaultin vallananalyysin valossa. Osallisuuden edistämisen toteutumiseen liittyy valtasuhteita; mitkä tahot pyrkivät vaikuttamaan osallisuuden toteutumiseen ja ketkä ovat edistämistoimenpiteiden kohteena. Tässä tutkielmassa päähuomio on nuorisotyön ammattilaisten toimissa edistää nuorten osallisuutta, jolloin aikuinen on valtapositiossa suhteessa nuoreen. Tämän lisäksi mielenkiinnonkohteena on näkemys nuorten vastatoimenpiteistä aikuisten harjoittamaan hallintaan arjen vastarintana, joka näyttäytyy nuorten reaktiona ammattilaisten osalllisuustoimia kohtaan. Tällöin nuoret osoittavat aktiivista toimijuutta ja kapinaa ammattilaisten näkemyksiä kohtaan. Nuoret eivät ole vain passiivisesti osallisuutta edistävien toimien kohteena, vaan he monin keinoin ilmaisevat mielipiteensä ja pyrkivät myös vaikuttamaan toiminnan sisältöön. Aineistona on kvalitatiivinen aineisto, mikä koostuu useammasta osasta. Aineisto koostuu pääkaupunkiseudulla toimivan järjestön järjestämien nuorten osallisuutta edistävien työpajojen aikana kerätystä etnografisesta havainnointiaineistosta, työpajojen aikana kootusta ennakko- ja palautekyselystä sekä asiantuntijahaastatteluista. Aineiston avulla pyrkimyksenä on tuoda esille, millaista osallisuutta edistävää toimintaa järjestöt järjestävät, millaisia osallisuuden paikkoja tällaisessa toiminnassa nuorille mahdollistuu ja kuinka nuoret itse kokevat mahdollisuutensa aktiivisina toimijoina tällaisessa toiminnassa. Tulokset haastavat järjestöjen mahdollisuuden aidosti osallistavaan toimintaan. Usein hyvää tarkoittavat nuorisotyön ammattilaiset pyrkivät aidosti edistämään nuorten osallisuutta, mutta käytännössä nuorten osallisuusmahdollisuudet ovat rajalliset ja ammattilaiset rajoittavat osallisuuden toteutumista monin tavoin. Usein kyseessä on resurssikysymykset, jolloin nuorilla ei ole mahdollisuutta osallistua toiminnan suunnitteluun. Tällöin toiminnan sisältö määräytyy ammattilaisten oletuksista nuorten tarpeita kohtaan. Toisaalta nuoret myös tarvitsevat toiminnassaan aikuisten ohjausta, koska he eivät pysty täysin itseohjautuvaan toimintaan. Tärkeää onkin toiminnan läpinäkyvyys sen suhteen, mitä osallisuuden edistämisellä tavoitellaan ja kuinka suuri rooli nuorilla on tässä toiminnassa. Nuoret eivät myöskään passiivisesti vain tyydy aikuisten heille tarjoamaan toimintaa, vaan pyrkivät omalla arjen vastarinnallaan osoittamaan toiminnan epätyydyttävyyden, ja rikkomaan ammattilaisten ennakkokäsityksiä nuorten tarpeista.
  • Järvi, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Osallistumisen kulttuurissa oppiminen tapahtuu toistamalla ja harjoittelemalla auktoriteetin suojissa, jolloin auktoriteetti määrittelee mitkä kulttuurin ominaisuudet ovat merkityksellisiä. Osallistujat sosiaalistetaan kulttuuriin ja oppija toimii passiivisena vastaanottajana, jolloin oppijan omaehtoinen luovuus tapahtuu määritellyn kulttuurin puitteissa toistavana luovana tuottamisena. Osallisuuden kulttuurissa taas oppijat etsivät itse kulttuurisia ominaisuuksia, jotka ovat heidän mielestään merkityksellisiä. Osallisina he oppivat määrittelemään ja soveltamaan, ja osallinen tuottaa uutta luovaa toimintaa määritelmiensä mukaan ja vastaa niiden seurauksista. Osallisuus vaatii toimijalta vastuullisuutta ja oman toiminnan arvioimista eettisesti. Osallisuuden kulttuurin näkökulmasta yksilöllisen ilmaisun ja mediatuottamisen sijaan tulisi tarkastella yhteisöllistä osallistumista ja miten kulttuuriin osallistutaan. Tutkielmassa selvitetään millainen nuorten aikuisten sisällöntuottajien polku on ollut osallistumisesta osallisuuteen. Työn tarkoituksena on tarkastella millaisia määritelmiä sisällöntuottajat ovat määritelleet osallistumiselleen ja miten he vastaavat niiden seurauksista omilla valinnoillaan ja osallistumisellaan. Tutkielman aineistona toimii neljä haastattelua sekä yksi haastateltavan tuottama YouTube-video, jossa haastateltava jatkaa haastattelussa käytyä keskustelua videon muodossa seuraajilleen. Haastateltavat toimivat usealla digitaalisella alustalla tuottaen monen muotoista sisältöä. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysina, jonka avulla muodostettiin tiivistetty sanallinen kuvaus osallisuuden kulttuurista haastateltavien näkökulmasta. Tulosten mukaan oman mielekkään tekemisen löytäminen ja tietoisuus yleisöstä, seuraajista, motivoi sisällöntuottajia kehittämään ja jatkamaan sisällön tuottamista. Seuraajat sekä muut vertaiset ovat keskeisiä myös osaamisen kehittymisessä. Osaamisen kehittyminen tarkoittaa niin itsenäistä tiedollista ja taidollista oppimista sisällöntuotannosta kuin oman vaikutuksen ja roolin tiedostamista. Oman vaikutuksen ja roolin tiedostaminen tarkoittaa oman osallistumisen ja sisällön vaikutuksen huomioimista itsensä, yhteisöjen ja läheisten sekä laajempien yhteisöjen näkökulmasta, ja valintojen tekemistä, joilla vastataan oman osallistumisensa seurauksista. Osallisuus digitaalisessa kulttuurissa on yhteisöllistä osallistumista, jossa oppimisyhteisö tukee osallistumista tiedon ja osaamisen vastavuoroisella jakamisella ja tuottamisella sekä yhteiskunnallisen osallistumisen ja mediatuotannon yhdistämistä vaikuttamisen tunteen tuovan yleisön edessä. Vastuulliseen ja eettiseen toimintaan digitaalisessa osallisuuden kulttuurissa ei riitä vain pääsy digitaalisuuden pariin motivaation, fyysisen ja materiaalisen pääsyn, taitojen ja käytön kautta, vaan tarvitaan myös sosiaalisia taitoja ja eettistä ajattelua. Eettisen ja vastuullisen osallisuuden tulisi huomioida osallistumisen vaikutuksia osalliseen, yhteisöihin ja yhteiskuntaan.
  • Lehtonen, Nina Kristiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää vapaa-ajan ryhmätoiminnan mahdollisuuksia nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemisessa. Nuoruus on erityinen ajanjakso, johon sisältyy itsenäistymistä, irtaantumista kasvuperheestä ja oman identiteetin etsimistä (Kinnunen, 2011). Vapaa-aika on näiden teemojen kannalta keskeinen toimintakenttä (Tolonen & Määttä, 2011). Erityisesti vapaa-ajan harrastamisessa nähdään valtava potentiaali nykyajan nuorisokysymysten, kuten syrjäytymisen, ratkaisemiseksi (Salasuo & Homi, 2021). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Nuorten Akatemian Mahis-hankkeessa toteutettujen nuorten vapaa-ajan projektien vaikuttavuutta nuorten elämään. Tutkimuksen kohteena on Nuorten Akatemian Mahis-hanke. Mahis on haavoittuvassa asemassa oleville nuorille suunnattua ryhmätoimintaa. Aineistona toimii vuosina 2017-2020 toteutuneiden Mahis-projektien loppuraportit. Raportteja saatiin yhteensä 165 kappaletta. Raportit ovat ohjaajien kirjoittamia, ja tutkimuksen näkökulmana onkin ohjaajien näkemykset toiminnan vaikuttavuudesta nuoriin. Tutkimus on toteutettu laadullisena dokumenttianalyysinä. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita nuorten hyvinvoinnista ja osallisuudesta ilmiönä, joten siinä on myös osin fenomenologinen tutkimusote. Mahis-projektit näyttäytyivät nuorten elämään positiivisesti vaikuttavina ajanjaksoina. Ohjaajat havaitsivat positiivisia muutoksia neljällä eri osa-alueella, jotka olivat yksilön kasvu, sosiaaliset suhteet, tulevaisuuden suunnitelmat sekä koulunkäyntiin liittyvät muutokset. Eniten havaintoja tehtiin itsenäistymisestä, itsetunnon kasvusta sekä uusien ystävyyssuhteiden syntymisestä. Tulosten perusteella Mahis-toiminnalla pystytään vastaamaan nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen tarpeisiin. Mahis-toimintaa tarkasteltiin myös sosiokulttuurisen innostamisen välineenä. Toiminnasta löydettiin kaikki sosiokulttuurisen innostamisen ulottuvuudet: kasvatuksellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
  • Venäläinen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Nowadays, young people are expected to make educational decisions that affect the rest of their lives. Neoliberal ethos, which emphasizes competitiveness, individualism and effectivity, puts young people in a position that increases their decision-making responsibilities. At the same time, Finnish society tries to prevent the marginalization of young people by guiding them toward education that suits their strengths and resources. The expertise of student advisors is in high demand, while at the same time we talk about the autonomous responsibility of young people to make decisions. Young people are placed in situations where they have authority and are expected to make the “right” decisions. Referring to previous research concerning guidance and neoliberal marketization of education, it is important to consider young people’s viewpoints. The aim of this master’s thesis is to examine what views ninth graders have on educational path guidance offered in comprehensive school and to examine what guidance dialogue occurs in the context of neoliberal educational politics. Eleven students from 9th grade were interviewed in two group discussions. The study advisor was also interviewed. At that comprehensive school, students attend either general classes or specialized classes where students are chosen through suitability tests. Six of the interviewees studied in general classes and five of them studied in specialized classes. The data was analyzed using a discourse analytical approach, and the discourses discovered were then set in a wider perspective. The results showed that the study advisor was seen as an expert who was being relied on. Students spoke of autonomous responsibility and decision making in two different ways. Autonomous responsibility felt oppressive to some, and to others it was seen as a route to actualize one’s dreams. Competitiveness supported by specialized classes and other advantages, such as socio-economic backgrounds, had an effect on how students dealt with study guidance. Students who came from backgrounds that supported their competitiveness felt that guidance was encouraging. On the other hand, students from less supportive backgrounds felt that guidance was oppressive. From the students’ point of view, the individual and the guidance do not always come together. Neoliberal ethos increases inequality in students’ negotiation positions concerning guidance. It is important to modify guidance structures in a way that allows students and guidance to come together.
  • Scharf, Katri (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden koulutusohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Katri Scharf Työn nimi: ”Dramaattista on, että uhrit ovat Suomessa näin nuoria” - Diskurssianalyysi Helsingin Sanomissa julkaistuista kirjoituksista nuorten päihteiden käytöstä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2022 Sivumäärä: 54 + liitteet Avainsanat: nuoret, päihteet, media, diskurssianalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja media tuottaa nuorten päihteiden käytöstä ja nuorista päihteiden käyttäjistä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestä Helsingin Sanomissa vuosina 2020 – 2021 julkaistusta lehtikirjoituksesta. Aineisto on kerätty systemaattisesti Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta ja siihen on sisällytetty kaikki nuorten päihteiden käyttöä koskevat lehtikirjoitukset, joiden kirjoittaja on toimittaja tai asiantuntijataho. Aineistoista on rajattu pois maallikoiden mielipidekirjoitukset, koska tutkimuksen tarkoitus on tarkastella asiantuntijoiden tuottamaa keskustelua. Vaikka toimittajat eivät ole päihdeongelman asiantuntijoita, on heillä ammatillisen etiikan puolesta velvoite perustaa kirjoituksensa luotettaviin lähteisiin niin haasteltujen, kuin tilastojenkin osalta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia diskursseja Helsingin Sanomien nuorten päihteiden käyttöä käsittelevissä lehtikirjoituksissa esiintyy? 2) Minkälaisen kuvan media luo nuorista päihteidenkäyttäjistä? Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin keinon, jonka keskeinen ajatus on, että kielen käytöllä rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen teoreettisena taustana esitellään nuoruuden tutkimusta sekä nuorten päihteiden käytön ajankohtaista tilannetta tutkimuksen ja tilastotietojen valossa. Nuorten päihteiden käyttöä koskeva tutkimus luo kontekstin aineiston lehtikirjoituksille. Aineistosta oli jäsennettävissä neljä eri diskurssia. Nämä diskurssit ovat muutokset diskurssi, vastuun diskurssi, toimenpiteiden diskurssi ja haittadiskurssi. Toimenpiteiden diskurssi on jaettu kahteen alakategoriaan, jotka ovat lisääntyneen käytön diskurssi ja polarisoitumisen diskurssi. Myös vastuun diskurssissa on kaksi alakategoriaa, jotka on nimetty vanhempien vastuun diskurssiksi ja yhteiskunnan vastuun diskurssiksi. Muutoksen diskurssissa päihteiden käytön kuvattiin lisääntyneen, mutta myös kasautuneen tietylle osalle nuoria. Vastuun diskurssissa vastuun nähtiin olevan ensisijaisesti yhteiskunnalla, mutta myös vanhempien läsnäoloa nuoren elämässä pidettiin tärkeänä. Toimenpiteiden diskurssi näki yhteiskunnan olevan avainasemassa toimenpiteiden toteuttajana. Itse toimenpiteet liittyivät paremmin saatavilla olevaan päihdehoitoon ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Haittadiskurssi lähestyi nuorten päihteiden käyttöä sen aiheuttamien terveydellisten ja yhteiskunnallisten haittojen näkökulmasta. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi muutoksen diskurssista löytyi haittadiskurssin kanssa päällekkäisyyttä, kun päihteiden käytön lisääntymistä kuvattiin lisääntyneitten haittojen näkökulmasta. Myös toimenpiteiden diskurssi ja vastuun diskurssi kietoutuivat toisiinsa ja yhteiskunnalla nähtiin vastuun lisäksi olevan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Aineiston analyysin perusteella nuoret olivat lehtikirjoituksissa melko passiivisessa roolissa. Nuorilta ei odotettu toimenpiteitä eikä heille suoraan osoitettu vastuuta tilanteesta. Nuorten taustoja avattiin aineistossa pinnallisesti, mutta nuoret jäivät kirjoituksissa melko etäisiksi. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että nuorten päihteiden käytön ajatellaan olevan kasvava yhteiskunnallinen ongelma ja yhteiskunnalta toivotaan ratkaisuksi parempia hoidollisia resursseja. Nuoria ja heidän vanhempiaan ei nähdä ongelman syyllisenä eikä heidän odoteta ratkaisevan sitä yksin.