Browsing by Subject "Oaxaca"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Mäki, Raitamaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis is an ethnographic study examining how widely claimed and officially recognized indigenous autonomy is construed and practiced in a state-promoted nature conservation program taking place in four indigenous Chinantec communities in the state of Oaxaca, south of Mexico. This study is based on a four-month stay in two of the communities, San Antonio Analco and San Pedro Tlatepusco, during the spring of 2016. Fieldwork consisted of participant observation and semi-structured interviews. In this study, questions of autonomy and dependence are examined in a frame of political ecology focusing on the motives and actions of territorial control by varied actors including, besides the communities, state and its institutions, environmental actors and beings of nature. Understanding of these motives and forms of control is sought through anthropological theories of state control towards minorities, indigenous analysis on environmental change and theories of autonomy in relations and dependence. Mexico has a long history of homogenizing institutional politics of indigenismo, which have been argued to continue in today’s wide offering of social and development aid programs for rural populations. This view is expanded to cover programs of environmental protection. In this thesis, personified territorial control and territorial sanctification are argued to determine Chinantec motives towards environmental care and explain the good condition in which these tropical forests can be found today. These forms of control and sanctification have undergone historic syncretic transformations making environmental and social changes locally understandable and leading to the current environmental aspirations towards nature conservation. Syncretic, evangelic transformations are argued to explain differences in the attitudes of the two communities towards nature conservation. Personified territorial control has incorporated environmental actors into local cosmovisions and forms of territorial control. In this study, it is analyzed how green politics have been able to promote and decline new kinds of autonomy in relations and in dependence. These processes have allowed the communities some material benefits, “development”, and ways to defend their territories. Still, as this study suggests, these politics and the benefits they provide have not been able to obviate inequalities and the discrimination prevalent in Mexico as well as globally. Instead, these programs have sometimes even increased and reconstrued the pre-existing national and global inequalities, as could be found out living in the communities of Analco and San Pedro, “the zone of high marginalization”.
  • Nordström, Eemi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee ihmisen ja monilajisilla milpa-maissipelloilla elävien heinäsirkkojen välistä suhdetta sapoteekki-alkuperäiskansaa edustavien pienviljelijöiden keskuudessa Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Tutkielmaa varten on suoritettu neljä kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Teotitlán del Vallen kylässä kesällä ja syksyllä 2018. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma sijoittuu pääasiassa ruoan antropologiaan, mutta ottaa kantaa myös eläinten toimijuutta käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Niin kutsutut chapuliini-heinäsirkat ovat suosittua ruokaa Meksikossa. Meksikon maatalousministeriön mukaan ne ovat myös erittäin haitallisia peltotuholaisia, joiden torjuntaan liittovaltio käyttää vuosittain huomattavia summia rahaa. Sen sijaan perinteistä milpa-väliviljelymenetelmää harjoittavassa Teotitlán del Vallessa heinäsirkkoihin suhtaudutaan ”hyvinä pikku eläiminä”, jotka syövät vain niille kuuluvia asioita aiheuttamatta tuhoa viljelyksille. Työn keskeinen tutkimuskysymys on, mihin heinäsirkkojen status hyvinä eläiminä perustuu. Tutkielma lähestyy heinäsirkkojen asemaa tarkastelemalla teotitlánilaisten laajempaa suhdetta ympäröivään maisemaan ja siellä eläviin olentoihin muun muassa ruoan puhtauteen liittyvän tiedon, maiseman tilallisen jaottelun ja maanviljelyn kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu antropologi Valerio Valerilta sovellettuun teoriaan, jossa puhtaus tarkoittaa materiaalis-semioottista yhteensopivuutta kehollisen subjektin ja siihen verrattavissa olevien kokonaisuuksien kanssa. Tutkielmassa puhtauden ilmenemistä tarkastellaan ruoan kasvuympäristön materiaalisten ja symbolisten vaikutusten sekä ruoan sosiaalisen jakamisen eli kommensaalisuuden kautta. Tässä työssä kommensaalisuus laajennetaan koskemaan myös ihmisten ja toisenlajisten eliöiden välistä ruoan jakamista Donna Harawayn kumppanuuslaji-käsitettä soveltaen. Tutkielmassa argumentoidaan, että peltojen heinäsirkat ovat ”hyviä pikku eläimiä” kolmella tavalla. Ne ovat ensinnäkin ”hyviä syödä”, sillä Teotitlánissa syötävien eläinten puhtaus määrittyy pääasiassa elinympäristön ja ravinnon eikä lajin kautta. Milpa-peltojen äärellä elävät heinäsirkat ovat puhtaita, koska ne syövät samoja kasveja ihmisten ja kotieläinten kanssa, mutta muissa ympäristöissä elävät saman lajin heinäsirkat ovat epäpuhtaita ja pahanmakuisia. Toiseksi, heinäsirkat ovat ”hyviä ajatella”, sillä ne symboloivat luonnollisina pidettyjä asioita teotitlánilaisessa yhteisöelämässä, kuten vuodenaikojen ja pyhimyskalenterin rytmittämää maanviljelyä sekä kohtuuden kaltaisia moraalisia hyveitä. Kolmanneksi, heinäsirkat ovat ”hyviä kanssaelää”, sillä ne edesauttavat peltomaisemasta elävän yhteisön jatkumista syömällä pois maissia haittaavia rikkaruohoja ja jättämällä viljelykasvit suurelta osin rauhaan. Heinäsirkat ovat maanviljelyyn aktiivisesti osallistuvia kumppanuuslajeja, jotka eivät vie leipää viljelijän suusta, vaan jakavat sen viljelijän kanssa. Täten heinäsirkkojen ”hyvyys” perustuu siihen, että ne auttavat pitämään yksilön terveenä, yhteisöä koossa ja maiseman sellaisena, että ihmisen ja muiden olentojen on siellä hyvä elää. Meksikon maatalousministeriön näkemyksestä poiketen heinäsirkat eivät ole ulkopuolinen uhka yhteisöelämälle, vaan osa sitä. Tutkielma osoittaa, ettei tiettyyn eliölajiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä voi tyydyttävästi selittää yksistään materiaalisiin olosuhteisiin tai kulttuurisidonnaisiin luokittelujärjestelmiin nojaavien mallien perusteella, vaan näiden lisäksi on otettava huomioon eliön sijoittuminen paikallistason inhimillisiin ja lajirajat ylittäviin vuorovaikutussuhteisiin aktiivisena toimijana.