Browsing by Subject "Obstetrics and Gynecology"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 37
  • Wilkman, Hanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomessa keisarileikkausten osuus on 17 % kaikista synnytyksistä. Aiemmin keisarileikkauksella synnyttäneistä naisista neljäsosa joutuu uudestaan keisarileikkaukseen kun seuraava synnytys on spontaanisti käynnistynyt. Keisarileikkaus lisää sekä äidin että syntyneen lapsen akuutteja ja myöhäisiä riskejä. Kohturepeämäriskin yleisyys keisarileikkauksen jälkeisessä synnytyksessä on 0.9 %. Tärkein ennustava tekijä onnistuneelle alatiesynnytykselle ja kohdunrepeämän riskin vähäisyydelle on aikaisempi alatiesynnytys. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää synnytyksen kulkua Hyks synnytyssairaaloissa vuosina 2013 ja 2014 synnyttäneiden kohdalla, jotka aikaisemmassa raskaudessa olivat synnyttäneet keisarileikkauksella ja jonka nykysynnytys oli käynnistynyt spontaanisti. Tutkimusaineisto kerättiin potilastietojärjestelmästä. Tutkimuksessa todettiin, että aiemman keisarileikkauksen jälkeen 17.9 % spontaanisti käynnistyneistä synnytyksistä päätyy uudestaan keisarileikkaukseen. Synnyttäjistä, jotka eivät aikaisemmin synnyttäneet alateitse, lähes neljäsosa joutui uudestaan keisarileikkaukseen. Näistä, joka neljännelle keisarileikkaus tehtiin kohdunsuun ollessa täysin auki. Keisarileikkauksen jälkeen alateitse synnyttäneistä naisista, vain yksi kahdestakymmenestä synnyttäjistä joutui uusintakeisarileikkaukseen. Kohdunrepeämän yleisyys oli 0.8 % kaikilla, ja vain 0.3 % aikaisemmin alateitse synnyttäneillä naisilla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että aiemman keisarileikkauksen jälkeen, uusintaleikkausten osuus spontaanisti käynnistyneistä synnytyksistä ei eroa suuresti keisarileikkauksen osuudesta kaikista synnytyksistä. Aiemman kiireellisen keisarileikkauksen syyn perusteella ei voida ennustaa seuraavan alatiesynnytyksen onnistumista.
  • Lagerstam, Sofia (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.
  • Olkkonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tausta: Huumeiden käyttö raskauden aikana on riski sekä äidille että sikiölle. Raskaudenaikaisella opioidikorvaushoidolla pyritään suojelemaan äitiä ja lasta katuhuumeiden ja opioidien suonensisäisen käytön vaaroilta. Suomessa raskaudenaikaisena opioidikorvaushoitovalmisteena on käytetty metadonia tai buprenorfiinia, mutta viime aikoina myös buprenorfiini-naloksoniyhdistelmävalmistetta. Buprenorfiini-naloksoniyhdistelmävalmisteen vaikutuksesta äidin ja vastasyntyneen lapsen terveyteen on niukasti julkaistua tutkimustietoa, mutta haittoja käyttöön liittyen ei ole kuvattu. Menetelmät: Tutkimuksessa kerättiin potilasasiakirjoista raskaus-, synnytys- ja syntymätietoja kahdeksasta vuonna 2013 buprenorfiinikorvaushoidossa ja kahdeksasta vuonna 2014 buprenorfiini-naloksonikorvaushoidossa olleesta naisesta ja heidän vastasyntyneistä lapsistaan. Potilasasiakirjoista kerättiin seuraavat tulosmuuttujat: synnytystapa, mahdolliset raskauskomplikaatiot, raskauden kesto, synnytyksen kesto, vastasyntyneen Apgar-pisteet viiden minuutin iässä, napavaltimoverinäytteen pH ja emäsylimäärä, syntymäpaino, syntymäpituus, päänympärys, Finneganin pisteiden korkein arvo ja vieroitusoireiden lääkehoidon kesto. Tulokset: Buprenorfiini- ja buprenorfiini-naloksoniryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia raskauden tai synnytyksen kestossa, keisarileikkausten esiintyvyydessä, Apgar-pisteissä, napavaltimon pH:ssa tai emäsylimäärässä, vastasyntyneen painossa, pituudessa tai päänympäryksessä, Finneganin pisteissä tai vieroitusoireiden lääkehoidon esiintyvyydessä tai kestossa. Buprenorfiiniryhmässä esiintyi huomattavasti enemmän raskauskomplikaatioita (raskausdiabetes, raskaudenajan maksahäiriö, ennenaikainen vedenmeno, verinen vuoto, sikiökuolema) kuin buprenorfiini-naloksoniryhmässä. Yksittäisten raskauskomplikaatioiden esiintyvyydessä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Pohdinta: Tässä pienessä aineistossa vaikuttaa siltä, että buprenorfiini-naloksoni ei olisi buprenorfiinia huonompi opioidikorvaushoitovalmiste raskauden aikana. Buprenorfiinikorvaushoitoon liittyi enemmän raskauskomplikaatioita. Tuloksia tulkittaessa on tutkimusaineiston pieni koko kuitenkin huomioitava.
  • Ylävuo, Sanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltainen kudos kasvaa kohdun ulkopuolella. Tautia sairastaa noin 10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosi on yleisin lapsettomuutta aiheuttava tauti naisilla, sillä joka toinen lapsettomuudesta kärsivä nainen sairastaa endometrioosia. Tutkimuksen aineiston muodostavat Naistentautien ja synnytysten klinikkaryhmässä HYKS:ssa vuosina 2004-2012 rektovaginaalisen endometrioosin vuoksi leikatut potilaat. Tutkimus käsittää 128 fertiili-ikäistä naista, joille on tehty suoliresektio rektovaginaalisen endometrioosin vuoksi ja kohtu on tallella. Tietoja kerättiin kotiin lähetettävän kyselytutkimuksen ja sairaskertomusten avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikkausta edeltävää ja sen jälkeistä fertiliteettiä sekä mahdollista infertiliteettiä ja sen hoitoja, sillä aiemmin endometrioosipotilaiden leikkaushoidon jälkeistä fertiliteettiä ja lapsettomuushoitoja ei ole laajemmin tutkittu Suomessa. Tulosten mukaan suoliendometrioosipotilaille tehdään paljon lapsettomuushoitoja, mutta monet tulevat endometrioosista huolimatta raskaaksi. Kuitenkin vain vähän alle puolet suoliendometrioosipotilaista tulee raskaaksi spontaanisti. Suoliresektio näyttäisi parantavan raskaaksi tulemisen mahdollisuutta naisilla, joilla on löydetty endometrioosipesäkkeitä suolesta.
  • Kettunen, Jarno (Helsingfors universitet, 2014)
    TARKOITUS: Retrospektiivisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, vaikuttako varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan väärä positiivinen tulos raskausajan ennusteeseen. Tulos on väärä positiivinen, jos positiivisesta seulontatuloksesta huolimatta jatkotutkimuksissa ei todeta sikiön aneuploidiaa. Tutkielman tarjoamaa tietoa voitaisiin parhaimmillaan käyttää osana laadukasta raskausneuvontaa. MENETELMÄT: Aineisto kootaan HYKS:in sikiötutkimusyksikön rekisterin perusteella. Rekisterin lisäksi suuri osa tiedoista poimitaan sähköisistä potilastietojärjestelmistä. Yhdistelmäseulonnat on tehty vuosina 2009-2012. Selvitettäviä tekijöitä ovat vastasyntyneen pieni- tai suuripainoisuus, keskenmenot, syntymän ennenaikaisuus, kohtukuolemat, äidin ikä, synnytyksen käynnistymistapa, synnytystapa ja 21-trisomian riskiarvio. 21-trisomian riskiarvion mukaan aineisto voidaan jakaa kahteen tai viiteen alaluokkaan. Tutkielma vertailee ennustetekijöitä riskialaluokkien välillä. Tuloksia verrataan myös laajempiin ulkopuolisiin tilastoihin. TULOKSET: Tutkielman perusteella yhdistelmäseulonnan väärä positiivinen tulos lisää lievästi ennenaikaisuuden riskiä korkeimmissa riskiluokissa, jos äiti on yli 35-vuotias tai sikiö on miespuolinen. Yleisesti raskauden ennuste vaikuttaa kuitenkin hyvältä väärän seulontapositiivisen tuloksen jälkeen. Tätä tietoa voitaisiin käyttää raskausajan potilasneuvonnassa.
  • Rekola, Merituuli Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Besides regulating erythropoiesis, erythropoietin (Epo) promotes angiogenesis. Circulating Epo concentration does not change during the normal menstrual cycle, yet there are reports of cyclic Epo production in the uterine endometrium of mice. Angiogenetic growth factors similarly mediate the generation of blood vessels in follicles. In Vitro Fertilization (IVF) aims for the maturation of multiple follicles with controlled ovarian hyperstimulation. The most serious complication of IVF is uncontrolled ovarian hyperstimulation syndrome (OHSS). The aim of the study was to investigate circulating Epo in uncomplicated IVF and OHSS. Kidney function and the contribution of anemia, hemoconcentration and –dilution to serum Epo were considered. Repeated blood samples were collected in the IVF group (n=27) and in the OHSS-group (n=47). Epo, cystatin C, creatinine and blood count were quantitated from the samples. A follicular fluid sample was collected in the IVF-group. There was an elevation in serum Epo from natural to stimulated cycle luteal phase in uncomplicated IVF, p=0.003. Human chorionic gonadotropin (hCG) did not correlate with Epo. There was a decrease in serum Epo towards the end of the luteal phase that persisted until follow-up in cycles resulting in pregnancy (p=0.028). hCG-negative women had an increase in serum Epo at follow-up (p=0.028). Follicle fluid Epo concentration was 1.5 times that in serum (p=0.006). During OHSS, serum Epo-level did not change. It correlated negatively with blood hemoglobin in the beginning of study period. There was no difference in serum Epo between uncomplicated IVF and early OHSS. Epo concentration was higher in early rather than late OHSS towards the end of the study period (p=0.016 and 0.008). In late OHSS, serum Epo negatively correlated with cystatin C and serum creatinine on admission (p=0.05 and 0.008). Kidney function tests of the OHSS patients were within normal limits. The results indicate there are changes in circulating Epo in stimulated, unlike the normal, menstrual cycle. Changes were within physiological limits. Further analysis is needed to evaluate the effect of pregnancy and progesterone on Epo. Clinical parameters such as urine output should be considered together with laboratory measures for the estimation of kidney function in OHSS.
  • Ukkonen, Heli (Helsingfors universitet, 1990)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Escherichia colimastiitin patogeneesia sekä antibioottihoidon vaikutusta taudin kulkuun ja bakteerien eliminoitumiseen utareesta. Työn ensimmäisessä osassa aiheutettiin kokeellinen mastiitti neljälle ayshire-lehmälle inokuloimalla yhteen neljännekseen kahdella eri tartutuskerralla 10³ CFU Escherichia coli-bakteeria. Joka toisella tartutuskerralla hoitona oli vain lypsy oksitosiinin avulla ja joka toisella tartutuskerralla lypsyn lisäksi parenteraalinen antibioottihoito (trimetopriimi-sulfadiatsiini). Tulehdusparametrejä ja lehmien kliinistä tilaa seurattiin jatkuvasti sekä akuutin taudin että paranemisen edistyessä. Tulehdusreaktio oli huipussaan 12 tunnin kuluttua tartutuksesta ja kaikki tulehdusparametriarvot laskivat normaalitasolle kolmen viikon kuluessa. Antitrypsiiniaktiivisuus tosin oli huipussaan jo kahdeksan tunnin kuluttua tartutuksesta ja se laski normaalitasolle kaikilla lehmillä kahden viikon kuluessa. Bakteerit eliminoituivat utareesta viikon kuluessa, samoin endotoksiinit. Sairastuvuudessa, taudin vakavuudessa tai paranemisnopeudessa ei voitu todeta eroa eri hoitojen tai tartutuskertojen välillä. Toinen osatutkimus käsitti 47 spontaania akuuttia koliformimastiittia. Sairaan neljänneksen maidosta määritettiin NAGaasi- ja antitrypsiiniaktiivisuudet sekä endotoksiinipitoisuus semikvantitatiivisesti. Tässä ryhmässä esiintyi yleisesti hyvin korkeita NAGaasi- ja antitrypsiiniaktiivisuuksia ja endotoksiinia löytyi useimmista näytteistä.
  • Mäkinen, Lotta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Granulosa cell tumor (GCT) is a rare ovarian malignancy, which is considered to be of low malignant potential but has a tendency to recurrence. In this study, we studied the variation of estrogen receptors in adult type GCTs in correlation with clinical data. A tumor tissue microarray containing 194 AGCT tumor samples was immunostained with antibodies against ER-β and GPER1. 93% of the tumors expressed ER-β in either their nucleus (47%) or cytoplasm (78%), and 94% of tumors expressed GPER1. The cytoplasmic expressions of ER-β and GPER1 correlated positively. Nuclear expression of ER-β was more abundant than cytoplasmic expression in tumors from premenopausal women, when compared to tumors from postmenopausal women. Overall survival tended to be worse for patients with high GPER1 expression. On the basis of these findings, we prove that AGCTs have different estrogen receptor profiles that may have an impact on clinical findings.
  • Kampman, Iiro Joonas (Helsingfors universitet, 2016)
    Cervical cancer is the 19th most common cancer amongst women in Finland. In our country there are around 150 new diagnoses yearly and 50 deaths due to cervical cancer (1). The Human Papilloma Virus is the most central and a necessary factor in the development of cervical cancer (2). HPV causes histologic changes in the cervix that are detectable in cervical cancer screening conducted with cytological smears ("Pap-smears") (2). A key factor in the efficacy of cervical cancer screening, as in any screening, is the coverage and attendance rate of the screening. In this study, we are investigating Finnish women's attitudes and knowledge regarding the subject in order to better target non-attendee groups.
  • Siitonen, Heli (Helsingfors universitet, 2015)
    Ponnistusvirtsankarkailu on naisilla yleinen ja kiusallinen vaiva. Sen ensilinjan hoito on fysioterapia, jonka tehon esitetään kirjallisuudessa olevan 50 %:n luokkaa. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää HUS Naistensairaalan tarjoaman fysioterapian vaikuttavuutta tarkastelemalla fysioterapiassa käyneiden potilaiden tyytyväisyyttä ja päätymistä virtsankarkailutoimenpiteeseen. Potilasaineisto käsittää 156 naista ja se on kerätty takautuvasti HUS Naistensairaalassa vuonna 2012 ponnistusvirtsankarkailun tai ponnistusvoittoisen sekamuotoisen virtsankarkailun takia fysioterapiassa käyneistä. Taustatiedoiltaan potilaat olivat keskimäärin hieman alle 50-vuotiaita, premenopausaalisia, normaalipainoindeksin ylärajalla ja kärsivät melko puhtaasta ponnistusvirtsankarkailusta. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätulosmuuttujana käytettiin virtsankarkailutoimenpiteeseen päätyvien osuutta ja lopulta useampi kuin joka kolmas potilaista päätyi toimenpiteeseen. Valtaosa potilaista koki kuitenkin hyötyneensä fysioterapiasta ainakin jonkin verran. Riskitekijöiksi fysioterapian epäonnistumiselle nousivat vaikea-asteinen virtsankarkailu, aiempi epäonnistunut fysioterapia ja tupakointi. Kokonaisuudessaan tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että fysioterapiaan lähetettävät potilaat tulisi valikoida entistä harkitummin potilaan ponnistusvirtsankarkailun vaikeusaste ja motivaatio huomioiden, jotta fysioterapian niukat resurssit voitaisiin kohdentaa vain sitä objektiivisesti tarvitseville. Myös fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin yhteistyötä tulisi mahdollisesti lisätä.
  • Lintu, Riikka-Liisa (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimukseni on retrospektiivinen tapaussarjatutkimus vuonna 2010 HYKS:ssä synnyttäneistä naisista, joilla esiintyi synnytyksenjälkeinen henkeä uhkaava verenvuoto (vähintään 2500ml 24 h kuluessa synnytyksestä). Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi näiden naisten seuraavia synnytyksiä vuoden 2016 loppuun saakka. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja taulukoida potilasasiakirjamerkintöjen avulla henkeä uhkaavan synnytysvuodon riskitekijöitä, vuodon syitä ja sen hoitoa sekä vuotoon ja hoitoon liittyneitä komplikaatioita. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin samoja muuttujia näiden naisten seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä. Synnytyksiä HYKS:n kolmessa synnytyssairaalassa (Naistenklinikka, Kätilöopiston sairaala, Jorvin sairaala) vuonna 2010 oli yhteensä 14996. Henkeä uhkaavia verenvuotoja esiintyi 124 naisella (insidenssi 0,8%). Uudelleensynnyttäjiä näistä naisista oli 63 ja heistä 17,5%:lla oli aiemmassa synnytyksessä esiintynyt massiivinen verenvuoto (yli 1500ml). Seuraavia synnytyksiä oli yhteensä 49. Näistä synnytyksistä kuudessa esiintyi uusi, yli 1500ml synnytysvuoto (12,2%).
  • Kyynäräinen, Elina; Tuisku, Minna (Helsingfors universitet, 1994)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja käytännön osuuden. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kaksosten esiintymistä, alkion varhaiskehitystä ja alkion mikromanipulaatiomahdollisuuksia hevosella verrattuna muihin suuriin kotieläimiin. Kaytännönosuus on suoritettu Hevostalouden tutkimusasemalla, Ypäjällä heinä-elokuussa 1992. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikromanipulaattorilla halkaistujen moruloiden ja varhaisten tilastokystien elinkykyä siirtämällä alkionpuolikkaat kirurgisesti eri vastaanottajiin. Luovuttajatammoille noin 6 päivää ovulaation jälkeen tehdyistä 31 huuhtelusta löydettiin yhteensä 16 alkiota 14 tammasta (45%). Alkioista 12 (2 morulaa ja 10 varhaista blastokystiä) halkaistiin ja puolikkaat siirrettiin eri vastaanottajiin. 24 vastaanottajasta 5 tiinehtyi (21%), joukossa ei ollut yhtään identtistäkaksosparia. Hevosella alkionpuolikkailla saadut tiineystulokset ovat huomattavasti huonompia kuin muilla suurilla kotieläimille ja vain noin puolet kokonaisilla alkioilla saaduista tiineystuloksista.
  • Lehtimäki, Taina (Helsingfors universitet, 2000)
    Hevosen alkion pakastu on osoittautunut paljon vaikeammaksi kuin naudan alkion pakastus. Suoja-aineet ja pakastusmenetelmät, joita menestyksellisesti käytetään naudan alkion pakastuksessa , eivät sovellu hevosen alkion pakastukseen. Pakastuksessa käytetään yleensä hidasta jäähdytystä, jolloin vesi poistuu soluista osmoottisesti, ensimmäisten jääkiteiden muodostuessa solunulkoiseen tilaan. Jäähdytys tapahtuu nykyisin automaattisia ohjelmoitavia pakastuslaitteita käyttäen. Vaihtoehtoinen menetelmä hitaalle jäähdytykselle on vitrifikaatio, missä jäätyminen tapahtuu nopeasti lasittumisen kautta. Lasittumisen aikaansaamiseksi käytetään suoja-aineita korkeina pitoisuuksina. Suoja-aineista glyseroli on ainoa, jolla on saatu tuloksia hevosen alkion pakastuksessa. Sen on kuitenkin todettu olevan myrkyllistä alkiolle, minkä takia on tehty yrityksiä turvallisemman suoja-aineen löytämiseksi. Kokeiluja on tehty mm. DMSO:lla, 1,2-propanediolilla ja AFP:llä (anti freeze protein), mutta yksikään näistä ei ole osoittautunut riittävän tehokkaaksi. Hevosen alkion pakastus on osoittautunut mahdolliseksi vain pieniä alle 250um alkioita käyttämällä. Pienten alkioiden saamiseksi alkionhuuhtelu pitää tehdä 6. päivänä ovulaation jälkeen. Tällöin alkioita saadaan kuitenkin vähemmän kuin myöhemmin 7. tai 8. päivänä huuhdeltaessa. Hevosen alkio eroaa monella tapaa muiden lajien alkioista. Se viipyy munanjohtimessa pidempään ja saapuu kohtuun kehittyneempänä kuin muiden lajien alkiot. Hevosen alkion ympärille kehittyy zona pellucidan alle glykoproteiinikapseli, joka suojaa alkiota. Tätä kapselia pidetään yhtenä syynä hevosen alkion pakastuksen epäonnistumiselle. Käytännön kokeessa tutkimme glutamiinin vaikutusta hevosen alkion pakastuksessa apuaineena käytettynä. Glutamiinin on todettu suojaavan soluja pakastuksen aiheuttamilta vaurioilta. Sen käyttöä on kokeiltu aasin sperman pakastuksessa ja hevosen alkion pakastuksessa. Tarkoituksena tutkimuksessamme oli vahvistaa aiempaa oletusta että glutamiini parantaa hevosen alkion pakastuksen kestävyyttä ja etsiä paras glutamiinipitoisuus. Suoja-aineena käytimme 10 % glyserolia, johon oli lisätty eri pitoisuuksia glutamiinia. Käytetyt glutamiinipitoisuudet (mmol/l) olivat 0, 20, 50, 100 ja 200. Alkioiden elinkykyä arvioitiin DAPI ( 4,6-diamidino-2-fenylindoli)-värjäyksellä sekä tiinehtyvyyksien perusteella. DAPI-värjäyksen perusteella 0-ryhmän alkiot vaikuttivat elinkykyisimmiltä, mutta tiinehtyvyysprosentit olivat kuitenkin parhaat ryhmässä, jossa glutamiinia oli lisätty 20 mmol/l. Tutkimuksemme vahvistaa oletusta että glutamiini parantaa alkion pakastuksen kestävyyttä.
  • Hildén, Leena; Nikula, Riikka (Helsingfors universitet, 1990)
    Tämä syventävien opintojen tutkimusprojekti sisältää kirjallisuuskatsauksen jatutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään hevosen alkionsiirtoa sekä alkioiden kylmäsäilytyksen yleisiä periaatteita ja käytössä olevia menetelmiä, erityisesti hevosen alkioiden kylmäsäilytyksen erityispiirteitä painottaen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kokeilla hevosten alkioiden pakastuvuutta ja elinkykyä pakastuksen jälkeen. Tutkimus tapahtui Eläinlääketieteellisen korkeakoulun Hautjärven laitoksella syyskuun 1986 ja lokakuun 1987 välisenä aikana. Työssä käytettiin neljäätoista lämminveristä ravuritammaa, jotka toimivat vuorotellen sekä alkioiden luovuttajina että vastaanottajina. Tamma siemennettiin, ja kuudentena tai seitsemäntenä päivänä ovulaationjälkeen alkio huuhdottiin kohdusta ei-kirurgisella menetelmällä. Alkio löytyi 39%:ssa huuhteluista. Tämän jälkeen alkio pestiin, mitattiin, arvosteltiin ja lisättiin glyserolia 10 %:na liuoksena kylmäsuoja-aineeksi sekä siirrettIin 0.5 ml muoviolkeen pakastamista varten. Pakastaminen tapahtui ohjelmoitavalla, biologisen materiaalin pakastamista varten kehitellyllä pakastuskoneella. Lämpötilaa laskettiin vaiheittain ensin 4 °C minuutissa -6 °C:een, jossa suoritettiin kiteytys. Tämän jälkeen jäähdytysnopeus oli 0.3 °C minuutissa -30 °C:een, ja 0.1 °C minuutissa -33 °C:een, josta lämpötilasta alkio siirrettiin nestetyppeen (-196 °C). Alkioita varastoitiin nestetypessä vaihtelevan pituisia aikoja (69-363 vuorokautta). Kaikki pakastetut alkiot sulatettiin, ja kaikki paitsi kaksi sulatuksessa hukkunutta alkiota siirrettiin synkronoituihin vartaanottajatammoihin ei-kirurgisesti. Yhdestätoista siirretystä alkiosta ei seurannut yhtään tiineyttä. Syitä huonoon tiineystulokseen tarkastellaan.
  • Leino, Kristina (Helsingfors universitet, 2016)
    Kohdunkaulasyövän seulontojen löydösten ja niitä seuraavien jatkotutkimustulosten korrelaatiosta ei ole Suomessa tehty riittävästi kattavia tutkimuksia. Tutkimuksemme tavoitteena oli tutkia kolposkopiassa käyneiden naisten tulo-papan, kolposkopian yhteydessä otetun papan, Reid Colposcopy Index (RCI)-pisteiden ja kolposkooppisen diagnoosin sekä biopsian PAD:n korrelaatiota. Tutkimuksessa on selvitetty myös olennaiset aikaviiveet tiettyjen tutkimusten ja kirjausten välillä. Aineistona oli 908 seulontaiässä olevaa naista, jotka oli lähetetty kolposkopiatutkimukseen. Tarvittava data kerättiin potilastietojärjestelmistä (Miranda, Endobase) ja lisättiin Excel-taulukkoon. Kerätyt tiedot analysoitiin tilastotieteellisesti. Saimme selville, että tulovaiheen ja kolposkopian yhteydessä otetun irtosolunäytteen tulokset korreloivat toistensa kanssa melko huonosti, kuitenkin paremmin vahvempien muutosten, HSIL, kohdalla. Kolposkopiassa otettu papa-tulos korreloi histologisen diagnoosin kanssa paremmin kuin tulovaiheen vastaava. Korrelaatio oli yleisesti heikkoa, mutta parani vahva-asteisempien muutosten kohdalla. High risk HPV-testi on papa-testiä herkempi löytämään CIN2- ja vahvemmat muutokset. Sen lisääminen seulontaan papa-testin sijaan olisi hyödyksi yli 30-vuotiaiden ikäryhmässä. RCI-pisteiden ja histologisen diagnoosin välinen korrelaatio oli melko vahva. Viive poikkeavasta irtosolunäytteestä kolposkopiatutkimukseen pääsyyn näytti pysyvän hyvin tavoitteissa, paremmin lieväasteisten solumuutosten kohdalla.
  • Mettänen, Ritva (Helsingfors universitet, 2017)
    The risk for a very preterm child to develop cerebral palsy is significantly higher than for child born at term or later than 32 weeks of gestation. Doyle et al. published an updated systematic review of five RCT's in 2009 in which they proved, that antenatal magnesium sulfate administration markedly decreased the risk of cerebral palsy and substantial gross motor dysfunction in preterm infants. In a research of Magee et al. it was noted, that the NNT to prevent 1 CP or death was 43 and NNT to prevent one CP only was 50 at 32 weeks of gestation. The use of antenatal magnesium sulfate for fetal neuroprotection was launched in HUCH on June 7 th, 2012. After the pilot period of approximately two months, the implementation was evaluated and the decision to set-up the upper gestational age of 31+6 weeks for the fetal neuroprotection has been done (August 21st, 2012). Our main objective was to compare the implementation of antenatal magnesium sulfate for fetal neuroprotection, the proximity of the magnesium exposure to delivery and the determination of the delivery-related blood loss in those that received MgSO4 compared to the cohort of the same gestational age that have not received MgSO4. Pregnancy characteristics and fetal neuroprotection data were collected retrospectively and retrieved from the hospital records. The overall implementation rate during both periods was 83,7%. The rate of 86.2% in period 2012-2016 was higher than expected with an increase of 8,56% compared to the period A. To determine the accurate implementation rate (83,0%) we excluded those with elective CS. The implementation rate was found very successful and higher than that in any of the previous published study. Mean duration of magnesium administration was 7,13 hours and mean dose of MgSO4 was 17,61g. There was a decrease of 33% in women who did not receive magnesium sulfate even though indicated from period A to period B. The decrease of 77,9% from period A to period B with those who did not receive magnesium sulfate for an unknown reason is a huge accomplishment. We found the proximity of the magnesium exposure to delivery to be on a very satisfying level. Altogether 68,0% of women gave birth <12 hours after the exposure to MgSO4 had ceased, and as much as 58,4% delivered <6 hours after the exposure to magnesium. With 29,6% of those eligible for magnesium treatment, magnesium administration time was miscalculated (maintenance dose shorter 30 minutes). This non-adherence to the local guidelines has been noted and an auditing with midwives will be made. In conclusion, MgSO4 administration for fetal neuroprotection has been successfully and safely implemented in our institution.
  • Kaislasuo, Janina (Helsingin yliopisto, 2015)
    The proportion of nulligravid and nulliparous women is increasing as women delay childbirth in developed countries. Simultaneously, contraceptive failure, unintended pregnancies and abortions, especially in women below the common childbearing age, are a global problem. By promoting intrauterine devices (IUDs) and subdermal implants, referred to as long-acting reversible contraceptives (LARCs), among these women, contraceptive failure caused by non-compliance of the user can be minimized, in addition to providing easy and efficient long-term contraception. However, the risk of difficulties at IUD insertion in nulligravid/nulliparous women, as well as small uterine size, have both been considered as barriers limiting the use of intrauterine contraception (IUC) in these women. The present studies were designed to study the barriers to IUC in nulligravid and nulliparous women. To compare both types of IUC available, we used the levonorgestrel-releasing intrauterine system (LNG-IUS) and the copper-releasing NovaT (TCu380Ag), with identical frames measuring 32 x 32 mm. To exclude any effect of prior pregnancy on the uterine cavity or the cervix, only nulligravid women were included. Difficulties at insertion, menstrual diaries kept after insertion (months 1 3) and at the end of the study (months 10 12) as well as adverse events were compared against uterine cavity measurements and pre-insertion menstrual characteristics reported by the women. In addition, as uterine perforation is mainly seen as a complication related to insertion, we retrospectively analysed women treated for this rare complication between 1996 and 2009 in our hospital district area. We gave 165 nulligravid women requesting their first IUD a free choice between the two IUDs after contraceptive counselling. The majority, 113 women (68.5%), chose the LNG-IUS and 52 women (31.5%) chose the copper IUD. Insertion was easy in 89% of the women. The women were satisfied, with only 17/135 women (12.6%) available for follow-up discontinuing because of adverse events. The reported numbers of days of bleeding and pain were similar to that in earlier reports on parous women. Severe pain at insertion was reported by 56.5% of the women and severe dysmenorrhoea the only factor predicting severe pain (OR 7.9, 95% CI 2.5 24.9, p less than 0.001). Dysmenorrhoea was also related to more pain during the first months with both devices. Baseline spontaneous bleeding predicted bleeding with the LNG-IUS, but not with the copper IUD. Among women using the LNG-IUS, scanty menstrual bleeding (OR 8.2, 95% CI 1.4 48.2, p=0.02) and smoking (OR 8.2, 95% CI 1.8 38.6, p=0.007) predicted amenorrhoea at one year. Uterine measurements, particularly fundal cavity width, were small in comparison to the devices in a majority of the women. The odds of a difficult or failed insertion increased with shorter uterine length and a steeper flexion angle, but the great majority of insertions, even in small and more flexed uteri, were uneventful. Cervical tightness was the main reason for problems in cases of difficult insertion. No uterine threshold measurements predicting difficulties were found. Small uterine measurements were associated with both less bleeding and less pain among LNG-IUS users. Women with the widest fundal widths reported significantly more pain at the end of the one-year follow-up period compared with those with smaller widths. Uterine size did not affect bleeding in connection with the copper IUD, but there was a slight tendency towards more pain during long-term use among women with smaller uterine cavity measurements, although size groups were small with this device. Uterine size did not predict adverse events. We found 75 cases of surgically treated uterine perforation during the 15 year long study period. The incidence of perforation was low, 0.4/1000 insertions, and similar with both types of IUC. Postpartum insertion, earlier presented as the main risk factor of uterine perforation, was also common in this population (64%). The majority of cases, 71%, presented with complaints of abnormal bleeding or pain, but 29% were asymptomatic and diagnosed in connection with missing threads or pregnancy. Pregnancy was more common with a misplaced copper IUD, 33% vs. 7% with a misplaced LNG-IUS (p=0.009). We found no severe complications or intra-abdominal adhesions caused by the misplaced devices. Adhesions were local and more common in copper IUD users (58% vs. 20%, p=0.002). In conclusion, nulligravid women are satisfied users of modern IUC, with continuation rates and bleeding and pain profiles similar to those in parous women. Small uterine cavity measurements are not a barrier to IUC and pre-insertion ultrasonographic evaluation of uterine cavity size is unnecessary. As dysmenorrhoea predicts both severe insertion pain and pain during the first months of IUD use, analgesia and counselling for these women should be highlighted. Although rare, the risk of uterine perforation is increased during the postpartum period, probably reflecting uterine involution as the main reason for this complication. Neither symptoms nor surgical findings are severe in connection with current devices.
  • Eriksson, Eeva (Helsingfors universitet, 2016)
    Sikiön sykekäyrä eli kardiotokografia (KTG) on yleisimmin käytetty sikiön tarkkailumenetelmä synnytyksen aikana. Sykekäyrän tulkinta on kuitenkin usein haasteellista, ja sykekäyrän spesifisyys sikiön asfyksian havaitsemisessa on todettu huonoksi, vaikka menetelmä onkin hyvin sensitiivinen. Tämä saattaa johtaa tarpeettomiin synnytystoimenpiteisiin kuten mikroverinäytteenottoihin, synnytyksen nopeuttamiseen imukupilla tai keisarileikkaukseen. Sikiön sykekäyrän saltatorinen muutos eli sykevaihtelun lisääntyminen on edelleen huonosti tunnettu. Tutkielma on osa laajempaa tutkimusta, jossa selvitetään vuonna 2011 Kätilöopiston sairaalassa synnyttäneiden (n=5015) avulla saltatorisen muutoksen merkitystä asfyksian diagnostiikassa. Tämän tutkielman aineistona oli 431 synnyttäjän otos, jota verrattiin kansallisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen synnytystilastoihin. Tutkimuksen perusteella otoksen Kätilöopiston synnyttäjät ovat useammin ensisynnyttäjiä ja imukuppiulosauttoon päädyttiin useammin. Epiduraalipuudutus oli otoksessani muuta maata yleisempi kivunlievitystapa, kun taas spinaalipuudutusta käytettiin harvemmin.
  • Junnikkala, Minna (Helsingfors universitet, 1994)
    Keinosiemennyssonnien pakastepillerien mikrobiologisesta laadusta ei ole aikaisemmin tehty yhtenäistä kartoitusta Suomessa. Tutkimusmateriaalina oli viiden keinosiemennysaseman sonneja. 112 sonnille tehtiin kvantitatiiviset määritykset siemennesteen aerobisten ja anaerobisten bakteerien totaalimääristä sekä homeiden ja hiivojen määristä. Kvalitatiiviseen tutkimusosuuteen kuuluivat erikoismääritykset seuraavista bakteereista: Staphylococcus, Brucella, Haemophilus somuus, Campylobacter foetus, Listeria sekä mykoplasmat ja ureaplasmat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pakastesperman bakteerikontaminaation suuruutta, ja verrata sonnien sperman mikrobiologisen laadun korreloivuutta sonnien uusimattomunaprosentteihin. Tutkimuksessa kartoitettiin mahdollisia eroja pillerien bakteerimäärissä eri keinosiemennysasemilla. Mielenkiintoista on myös tehdä havaintoja sperman kontaminaation kvalitatiivisesta laadusta. Spermassa ei saisi olla patogeenisiä bakteereja. Tulokset vaihtelivat kvantitatiiviselta laadultaan jonkin verran, vaikkakin suurin osa siemennäytteistä oli hyvälaatuisia. Hedelmällisyyttä ja mikrobiologista laatua vertailtiin tilastollisin menetelmin keskenään. Tämän tutkimusmateriaalin pohjalta tilastollista korreloivuutta ei todettu. Kvalitatiivisessa tutkimusosuudessa oli muutama yllättävä löydös. Yhden sonnin näytteestä eristettiin listeria, joka tunnistettiin lajitasolle asti. Kyseessä oli ei-patogeeninen Listeria innocua. Useasta näytteestä löytyi Haemophilus somuus-bakteereita. Tämä bakteeri on todennäköisimmin peräisin sonnin genitaalielimistä. Se voi olla merkityksellinen hedelmällisyyttä ja siemennyksen jälkeistä kohtutulehdusriskiä arvioitaessa. Keinosiemennysasemien keskinäinen vertailu osoittaa, että mikrobiologinen laatu on hyvin tasainen Suomessa. Asemien laimennusnesteessä käytettäviä antibioottiyhdistelmiä ei tämän vuoksi ollut mahdollista vertailla asemittain.
  • Nelimarkka, Leopold (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syntyvien lasten sukupuolijakauma on noin 1,05 eli 105 poikaa 100 tyttöä kohden. Poikasikiöt ovat kuitenkin yliedustettuina raskauskomplikaatiossa kuten ennenaikaisessa synnytyksessä ja istukan ennenaikaisessa irtoamisessa sekä mahdollisesti myös pre-eklampsiassa. Koska hedelmöittymishetkellä poikien ja tyttöjen määrässä ei todennäköisesti ole eroa, syntymähetken sukupuolijakauma kertonee kahden sukupuolen erilaisesta kuolleisuudesta raskauden aikana ja saattaa kuvastaa raskauskomplikaatioiden taustalla vaikuttavia mekanismeja. Tämän syventävän opintoprojektin tavoitteena oli tutkia syntyneiden lasten sukupuolijakaumaa ennenaikaisessa synnytyksessä, sikiön kasvunhidastumassa, pre-eklampsiassa, kohtukuolemassa ja istukan ennenaikaisessa irtoamisessa. Tutkimuksessa selvitettiin THL:n syntymärekisteritietojen perusteella 1) kyseisten raskauskomplikaatioiden ilmaantuvuus sekä 2) syntyneiden lasten sukupuolijakauma suhteessa syntymähetken gestaatioikään 1987-2016. Tarkastelujakson aikana Suomessa syntyi yli 1,7 miljoonaa lasta. Raskauskomplikaatioiden ilmaantuvuus pysyi suhteellisen vakaana lukuun ottamatta pre-eklampsiaa, jonka ilmaantuvuus nousi selkeästi viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana (2,0 % v. 1997-2006 vs. 2,6 % v. 2007-2016). Syntyneiden lasten sukupuolijakauma oli kaikissa synnytyksissä ja myös sikiön kasvunhidastumassa 1,05. Sen sijaan pre-eklampsiassa poikia syntyi vähemmän (1,02) ja muissa raskauskomplikaatioissa enemmän: istukan ennenaikainen irtoaminen (1,23), ennenaikainen synnytys (1,20) ja kohtukuolema (1,09). Ennenaikaisissa synnytyksissä, joihin liittyi raskauskomplikaatio, myös syntymähetken gestaatioikä vaikutti syntyneiden lasten sukupuolijakaumaan. Suhteellisen vakiona pysynyt raskauskomplikaatioiden ilmaantuvuus kuvastaa istukan kehitykseen ja toimintaan liittyvien perusmekanismien merkitystä. Koska poikasikiöt ovat yliedustettuina keskeisissä raskauskomplikaatioissa pre-eklampsiaa lukuun ottamatta, äidin ja sikiön immunologiset mekanismit ovat todennäköisesti merkityksellisiä raskaukomplikaatioiden kehittymisen kannalta.