Browsing by Subject "Oncorhynchus mykiss"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Monzon-Argueello, Catalina; Consuegra, Sofia; Gajardo, Gonzalo; Marco-Rius, Francisco; Fowler, Daniel M.; De Faveri, Jacquelin; de Leaniz, Carlos Garcia (2014)
  • Pentikäinen, Santtu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Uhanalaisten lajien suojelussa käytetään usein luontoon palauttamista, jossa populaatioita pyritään vahvistamaan kasvattamalla yksilöitä kasvatuslaitoksessa ja vapauttamalla ne sen jälkeen luontoon. Luontoon palauttaminen kuitenkin usein epäonnistuu, koska laitoskasvatus alentaa yksilöiden kelpoisuutta luonnossa. Syyksi arvellaan geneettistä laitosolosuhteisiin sopeutumista eli laitostumista, jota tapahtuu lohikaloilla jo ensimmäisten laitoskasvatettujen sukupolvien aikana. Laitoskasvatetut yksilöt eroavat usein luonnonyksilöistä muun muassa käyttäytymisominaisuuksiltaan. Kuitenkaan laitostumisen taustalla olevia biologisia mekanismeja ei tunneta riittävän tarkasti. Tutkin työssäni, vaikuttaako laitostuminen uhanalaisen kirjolohen (Oncorhynchus mykiss) käyttäytymiseen jo ensimmäisen laitossukupolven aikana. Vertailin luonnonyksilöiden risteytyksistä peräisin olevien, vuoden ikäisinä Oregonin Wilson-jokeen vapautettujen laitoskasvatettujen kirjolohien jälkeläisiä saman populaation luonnonkirjolohien jälkeläisiin. Emoyksilöiden kasvuympäristöt erosivat toisistaan hedelmöityksestä poikasvaiheeseen, ja niiden tässä työssä tutkitut jälkeläiset kasvatettiin yhdenmukaisessa laitosympäristössä perheryhmittäin. Selvitin laitoskasvatuksen aiheuttamia käyttäytymiseen kohdistuvia muutoksia vertailemalla luonnonemojen poikasten ja laitosemojen poikasten käyttäytymistä Oregonin osavaltion yliopistolla toteutetuissa käyttäytymiskokeissa. Tutkimuskysymyksinä oli, erosivatko laitostaustaiset kirjolohenpoikaset luonnontaustaisista käyttäytymisen perusteella, missä eri käyttäytymispiirteissä erot näkyivät, ja miten erot ilmenivät ryhmien välillä. Hierarkkisella koejärjestelyllä, jossa perheet edustivat riippumattomia toistoja eri emoryhmien sisällä, ja poikaset riippumattomia toistoja eri perheiden sisällä, pystyin erottamaan emoyksilöiden kasvuympäristön vaikutukset mahdollisista sukulaisuuden vaikutuksista poikasten käyttäytymiseen. Tulosten perusteella laitostaustaisten perheiden poikaset uivat vähemmän aktiivisesti ja söivät harvemmin kuin luonnontaustaisten perheiden poikaset. Koska kasvatus- ja koeympäristöt eivät eronneet poikasryhmien välillä, havaitut erot olivat peräisin eri elinympäristöissä (laitos ja luonto) kasvaneiden emopopulaatioiden perinnöllisistä käyttäytymiseroista, mikä viittaa laitosemopopulaatiossa tapahtuneeseen geneettiseen laitostumiseen. Tämä osoittaa, että kirjolohen käyttäytymiseen kohdistuu laitoskasvatuksessa valintaa, joka poikkeaa luonnossa tapahtuvasta valinnasta ja johtaa luontoon palautettavan kirjolohen käyttäytymisen muutokseen jo yhden laitossukupolven aikana. Laitoskasvatuksen aiheuttama aktiivisuuden väheneminen saattaa heikentää yksilöiden kykyä hankkia ravintoa luonnossa tai löytää suojapaikkoja saalistuspainetta vastaan, ja siten selittää luontoon palauttamisen jälkeen havaittua kelpoisuuden alenemista. Luonnossa lisääntyessään laitoskasvatetut yksilöt saattavat lisätä haitallisten käyttäytymisominaisuuksien yleisyyttä luonnonpopulaatiossa. Tutkimukseni perusteella uhanalaisten populaatioiden suojeluun tähtäävässä laitoskasvatuksessa tulee huomioida laitostumisen aiheuttamat yksilöiden käyttäytymiseen kohdistuvat muutokset, jotka näkyvät jo ensimmäisessä luontoon palautettavassa laitossukupolvessa. Kasvatusolosuhteiden tulisi jäljitellä luonnonympäristöä mahdollisimman hyvin, jotta käyttäytymiseen kohdistuvat valintapaineet pysyisivät luonnonmukaisina. Näin geneettisen laitostumisen vaikutukset jäisivät vähäisiksi ja laitoskasvatettu populaatio pysyisi luonnonpopulaation kaltaisena. Kehittämällä kasvatusolosuhteita tutkimukseen perustuen on mahdollista parantaa luontoon palautettavien yksilöiden kelpoisuutta luonnossa ja siten suojeltavan populaation elpymistä ja luonnonvaraisena säilymistä. Käyttäytymisvaste laitostumiseen voi olla laji- tai populaatiokohtaista, joten laitoskasvatuksen vaikutuksia käyttäytymiseen tulisi tutkia useilla eri lajeilla.
  • Vehviläinen, Harri; Kause, Antti; Kuukka-Anttila, Hanna; Koskinen, Heikki; Paananen, Tuija (2012)
  • Vennerström, P.; Välimäki, E.; Lyytikäinen, T.; Hautaniemi, M.; Vidgren, G.; Koski, P. (2017)
    The eradication of viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV Id) from Finnish brackish-water rainbow trout Oncorhynchus mykiss farms located in the restriction zone in the Province of Åland, Baltic Sea, failed several times in the 2000s. The official surveillance programme was often unable to find VHSV-positive populations, leading to the misbelief in the fish farming industry that virus eradication could be achieved. The ability of 3 other surveillance programmes to detect infected fish populations was compared with the official programme. One programme involved syndromic surveillance based on the observation of clinical disease signs by fish farmers, while 2 programmes comprised active surveillance similar to the official programme, but included increased sampling frequencies and 2 additional tests. The syndromic surveillance concentrated on sending in samples for analysis when any sign of a possible infectious disease at water temperatures below 15°C was noticed. This programme clearly outperformed active surveillance. A realtime reverse transcriptase-polymerase chain reaction method proved to be at least as sensitive as virus isolation in cell culture in detecting acute VHSV infections. An ELISA method was used to test fish serum for antibodies against VHSV. The ELISA method may be a useful tool in VHSV eradication for screening populations during the follow-up period, before declaring an area free of infection.
  • Vennerström, Pia; Välimäki, Elina; Lyytikäinen, Tapani; Hautaniemi, Maria; Vidgren, Gabriele; Koski, Perttu; Virtala, Anna-Maija (2017)
    The eradication of viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV Id) from Finnish brackish-water rainbow trout Oncorhynchus mykiss farms located in the restriction zone in the Province of angstrom land, Baltic Sea, failed several times in the 2000s. The official surveillance programme was often unable to find VHSV-positive populations, leading to the misbelief in the fish farming industry that virus eradication could be achieved. The ability of 3 other surveillance programmes to detect infected fish populations was compared with the official programme. One programme involved syndromic surveillance based on the observation of clinical disease signs by fish farmers, while 2 programmes comprised active surveillance similar to the official programme, but included increased sampling frequencies and 2 additional tests. The syndromic surveillance concentrated on sending in samples for analysis when any sign of a possible infectious disease at water temperatures below 15 degrees C was noticed. This programme clearly outperformed active surveillance. A real-time reverse transcriptase-polymerase chain reaction method proved to be at least as sensitive as virus isolation in cell culture in detecting acute VHSV infections. An ELISA method was used to test fish serum for antibodies against VHSV. The ELISA method may be a useful tool in VHSV eradication for screening populations during the follow-up period, before declaring an area free of infection.