Browsing by Subject "Oulu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Lehtoranta, Virpi; Seppälä, Elina; Martinmäki, Kati; Sarvilinna, Auri (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/2013
    Tämä tutkimus syntyi Kellon kyläyhdistyksen ja Kiimingin–Jäälin vesienhoitoyhdistyksen tarpeesta kuulla asukkaiden näkemyksiä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 632 valuma-alueella asuvalle kotitaloudelle ja kyselystä laadittiin kaksi erilaista versiota. Tutkimusmenetelmän testaamisen vuoksi puolelta kotitalouksista kysyttiin ”kuvitteellista” maksuhalukkuutta vesienhoitoyhdistykselle, kun taas toisella osalla oli ”todellinen” mahdollisuus maksaa vesienhoidosta. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31. Vastanneiden yksimielisyys vesistöjen suuresta vaikutuksesta asuinympäristön viihtyisyyteen osoitti, että vesimaisemalla ja vedenlaadulla on merkitystä Kalimenjoen vesistön asukkaille. Enemmistölle vastaajista Oulun seudun pienvesistöjen vaaliminen ja kunnostaminen on erittäin tärkeää ja käytännön kunnostustoimiin oli osallistunut lähes kymmenesosa vastaajista. Vastuu vesistöjen tilan parantamisesta koetaan kuitenkin olevan vesistöjen pilaajilla ja yhteiskunnalla, vaikka vesistöt ja niiden kunnostus koetaan tärkeiksi. Vain kymmenen prosenttia vastaajista ei ollut kiinnostunut vesistöistä. Enemmistö vastanneista ei ollut valmis maksamaan vesienhoitomaksua useimmiten siitä syystä, että vesienhoidon kustannukset tulisi kattaa vesistöjen likaajien ja yhteiskunnan toimesta. Kaikkiaan 150 vastaajaa määritti vesienhoitomaksun, jonka olisi enimmillään valmis maksamaan. Maksu oli suuruudeltaan keskimäärin 18,70–25,70 €/ kotitalous. Kuvitteellisen mahdollisuuden maksaa olivat valmiita maksamaan noin 1,9–2,5 kertaa enemmän kuin ne vastaajat, jotka saivat todellisen mahdollisuuden maksaa yhdistykselle. Maksuhalukkuutta perusteltiin voimakkaimmin halulla käyttää alueen vesistöjä virkistäytymiseen. Kolmasosa maksuhalukkaista vastaajista haluaa turvata vesistöt hyväkuntoisina tuleville sukupolville. Tutkimus esitti uuden toimintatavan, jolla kansallisen vesienhoidon tavoitteita voidaan kuvata ja konkretisoida yleisölle. Kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa alueellisen toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Paikallinen media levitti tehokkaasti tietoa kyselystä. Samanaikaisesti itse kyselytutkimus levitti laajasti tietoa vesienhoidon ja vesistöjen kunnostuksista lähes puoleen valuma-alueen kotitalouksista. Lisäksi tutkimus herätti keskustelua vesienhoidon hyödyistä ja kustannuksista toiminta-alueella. ”Kalimenjoen toimintamallin” mukainen kysely on mahdollista toteuttaa vastaavanlaisissa kohteissa, joissa tarvitaan valuma-alueen asukkaiden näkemyksiä vesienhoidosta.
  • Havas, Paavo (Suomen metsätieteellinen seura, 1971)
  • Väre, Henry; Ulvinen, Tauno (Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2005)
    Norrlinia; 12
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Esteaidansaari Ylikiiminki Tietokantatunnus: MOR-Y11-049 Muodostumatyyppi: Juomumoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 3424.04,05 Alueen pinta-ala: 33,5 ha Korkeus: 101 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 9 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m Moreenimuodostuman sijainti: Esteaidansaaren juomumoreenialue sijaitsee Ylikiimingin kaakkoisosassa noin 4 km Vähä-Vuoton kylän eteläpuolella, Ahvenlammen luoteispuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Virpiniemi Haukipudas Tietokantatunnus: TUU-11-041 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma Pinta-ala: 54,6 ha Korkeus: 32 m mpy. Karttalehti: 2533,04 Alueen suhteellinen korkeus: 17 m Muodon suhteellinen korkeus: 17 m Sijainti: Muodostuma sijaitsee Haukiputaan lounaisosassa, noin seitsemän kilometriä Haukiputaan keskustasta lounaaseen K
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Kauniinlamminkangas Ii, Yli-Ii Tietokantatunnus: TUU-11-053 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma Pinta-ala: 222,4 ha Korkeus: 41 m mpy. Karttalehti: 3511.06 Alueen suhteellinen korkeus: 8 m Muodon suhteellinen korkeus: 3 m Sijainti: Muodostuma sijaitsee Iin eteläosassa, noin kymmenen kilometriä keskustasta itäkaakkoon ja Jakkurannasta kaksi kilometriä lounaaseen
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Isokangas Oulu, Ylikiiminki Tietokantatunnus: TUU-11-055 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma Pinta-ala: 558,6 ha Korkeus: 90 m mpy. Karttalehti: 3422.09 Alueen suhteellinen korkeus: 29 m Muodon suhteellinen korkeus: 1,2 m Sijainti: Muodostuma sijaitsee Oulun ja Ylikiimingin rajalla, noin 21 kilometriä Oulusta itään
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Hevoskangas Ylikiiminki Tietokantatunnus: TUU-11-080 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Rantakerrostuma Pinta-ala: 120,6 ha Korkeus: 131 m mpy. Karttalehti: 3424.08 Alueen suhteellinen korkeus: 21 m Muodon suhteellinen korkeus: 2 m Sijainti: Hevoskankaan muodostuma sijaitsee Ylikiimingin kaakkoisosassa, noin kuusi kilometriä Ylivuotosta kaakkoon
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Puolivälinkangas Ylikiiminki Tietokantatunnus: TUU-11-081 Arvoluokka: 4 Muodostuma: Rantakerrostuma Pinta-ala: 105,3 ha Korkeus: 123 m mpy. Karttalehti: 3424.08 Alueen suhteellinen korkeus: 14 m Muodon suhteellinen korkeus: 2 m Sijainti: Puolivälinkankaan muodostuma sijaitsee Ylikiimingin ja Utajärven rannalla, noin kuusi kilometriä Ylivuotosta kaakkoon
  • Martinmäki, Kati; Ulvi, Teemu; Visuri, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2013
    Oulussa tiiviin asutuksen keskellä sijaitseva Pyykösjärvi on rehevöitynyt, matala järvi, jossa on toistuvasti esiintynyt leväkukintoja kesällä ja happikatoja talvella jo 1970-luvulta lähtien. Pyykösjärven tilan heikkenemisestä johtuvat ilmiöt ovat vähentäneet sen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Ongelmien vähentämiseksi järveä hapetettiin talvisin 25 vuoden ajan, mutta järven tila ei parantunut. Marraskuussa 2010 Oulun kaupunki aloitti lisäveden pumppaamisen Oulujoesta Pyykösjärveen ja hapetus lopetettiin. Vettä on pumpattu siitä lähtien talvisin marraskuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana yhteensä neljän kuukauden ajan noin 0,1 m3/s. Matalan sisäkuormitteisen järven kunnostaminen – Pyykösjärven tapaustutkimus (PyyVesi) –hankkeen päätavoitteena oli arvioida Oulujoesta pumpattavan lisäveden vaikutuksia Pyykösjärven veden laatuun ja ekologiaan. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa matalan järven sisäisen kuormituksen syntymekanismeja ja testata eräiden mittausmenetelmien soveltuvuutta sisäisen kuormituksen arviointiin. Pyykösjärven fosforipitoisuudet ovat olleet vuosina 2011 ja 2012 selvästi alhaisempia kuin ennen lisävesien johtamista. Typpipitoisuudet ovat puolestaan vaihdelleet voimakkaasti. Lisävedet ovat laimentaneet järviveden pitoisuuksia. Järvi happamoitui äkillisesti toistaiseksi tuntemattomasta syystä kesällä 2010. Alhainen pH on todennäköisesti myös vaikuttanut ravinnepitoisuuksiin, mutta sen merkitystä pitoisuuksiin ei voitu arvioida. Lisävesien johtamisella ei ole kuitenkaan voinut olla vaikutusta Pyykösjärven happamoitumiseen. Talviaikaiset happipitoisuudet ovat pysyneet Pyykösjärvessä riittävän suurina kahtena ensimmäisenä talvena, jolloin lisävettä on pumpattu järveen. Vaikka hapenkulutus järvessä on voimakasta talvella jääkannen alla ja pitoisuudet alenevat voimakkaasti, ovat happipitoisuudet olleet alimmillaankin 1–2 mg/l joka puolella järveä. Lisävesien mukana tulee Pyykösjärveen yli kolminkertainen määrä happea verrattuna aiemman ilmastimen hapetustehoon. Mallinnustulokset osoittavat, että lisävedet sekoittuvat tehokkaasti kaikkialle järvessä. Parantuneen happitilanteen takia myös sisäinen kuormitus on todennäköisesti vähentynyt. On odotettavissa, että järven tila tulee hitaasti paranemaan lisävesien johtamisen myötä.
  • Anttila, Susanna; Mahosenaho, Taimi; Timonen, Sami (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PPOra 1/2007
    Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta, johon myös maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Eliöstölle arvokasta ympäristöä ovat mm. vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat, joilla saattaa viihtyä harvinaisiakin eliölajeja. Myös tehokkaassa viljelyssä olevat pellot ovat tärkeitä ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueita etenkin monille lintulajeille. Niin kasvi- kuin eläinlajistollekin tärkeimmät ympäristöt ovat kuitenkin yleensä pientareita, pieniä metsiköitä ja muita viljelyn lievealueita. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia alueellisten ympäristökeskusten johdolla vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin kesällä 2006 LUMO-yleissuunnitelma Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle, joka ulottuu molemmin puolin jokivartta Oulusta Turkansaaren kohdalta Muhoksen Hyrkkäälle saakka. Alueella on haettu hyvin vähän erityistukia, joten nähtiin tarpeelliseksi löytää keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja palauttamiseksi. Suunnitelmaan valittiin mukaan 41 luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan sido tai velvoita maanomistajia tai aseta alueen käytölle rajoituksia. Alueen laajuuden vuoksi kaikkia arvokkaita kohteita ei ehditty kartoittaa kattavasti, vaan niitä on todellisuudessa paljon enemmän. Esimerkkikohteiden tarkoituksena onkin antaa käytännön tietoa paikallisista erityistukimahdollisuuksista myös alueen muille viljelijöille, jotka voivat tutustua niihin harkitessaan tukien hakua omille alueilleen.
  • Saarnio, Kristian (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan rippikoulujen paikallissuunnitelmia Oulun ja Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Tutkielmassa esitetään kuva siitä mitä paikallissuunnitelmat sisältävät sekä etsitään eroavaisuuksia Oulun ja Helsingin hiippakunnan paikallissuunnitelmien välillä. Taustaluvut käsittelevät rippikoulun syntyä, kehitystä, aiempaa tutkimusta, julkisuuskuvaa sekä rippikoulun yhteyttä kasteeseen. Tutkielman inventaarioluvussa (luku 3) taustoitetaan rippikoulun suunnitteluprosessia ja tarkastellaan sitä problematiikkaa, jota rippikoulun suunnittelulta edellytetään. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä neljästäkymmenestä rippikoulun paikallissuunnitelmasta Oulun ja Helsingin hiippakunnista, valtakunnallisesta rippikoulusuunnitelmasta Elämä, usko, rukous (RKS 2001) sekä rippikoulun suunnittelun hiippakunnallisesta ohjeistuksesta. Tässä laadullisessa sisällönanalyysissä tarkastellaan paikallissuunnitelmien sisältöjä väljänä taustateorianaan RKS 2001 sekä rippikoulun malliohjesääntö. Tutkimuskysymyksenä esitetään, mitä paikallissuunnitelmat pitävät sisällään? Tutkielman alakysymyksinä esitän, miten paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö koulun ja kodin välillä ilmenee sekä onko seurakunnissa yhteistyöhön yhtenevät käytännöt? Mitä muita yhteistyömuotoja ja kumppaneita paikallissuunnitelmien mukaan rippikoulutyöllä on? Tutkimuksessa etsitään paikallissuunnitelmista nousevia rippikoululle asetettuja paikallisia tavoitteita ja valintoja rippikoulun oppimisprosessille. Paikallissuunnitelmat sisältävät pääosin rippikoulun malliohjesäännön rippikoulun vuosisuunnitelmalle esittämiä sisältöjä. Näitä sisältöjä ovat rippikoulun toimintaympäristön ja paikallisten lähtökohtien pohdinta, paikallissuunnitelman tarkoituksen pohdinta ja rippikoulutyön vuosirytmin jaksottaminen. Oppimista paikallissuunnitelmissa käsitellään oppimateriaalien, ulkoläksyjen, seurakuntayhteysjakson toteuttamisen ja rippikoulumuotojen esittelyllä. Myös työmuotojen läsnäoloa rippikoulun opetustilanteissa on useissa suunnitelmissa pohdittu. Yhteistyö vanhempien kanssa on Oulun hiippakunnan seurakunnissa vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin Helsingin hiippakunnassa. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö jää kuitenkin molemmissa hiippakunnissa yksisuuntaiseksi yhteistyöksi. Muita yhteistyömuotoja paikallissuunnitelmiin ei ole kootusti kirjattuna. Paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö erilaisten rippikouluja järjestävien järjestöjen kanssa on mitätöntä. Konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä huolimatta rippikouluissa opetellaan ulkoläksynä kristinuskon perusilmaisut, kuten Isä meidän, Herran siunaus, 10-käskyä, pienoisevankeliumi, kaste- ja lähetyskäsky sekä uskontunnustus. Oulun hiippakunnassa rippikoululaisilta vaaditaan ulkoläksyjen sekä seurakunnan elämään osallistumista enemmän kuin Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Oppikirjoina rippikoulussa käytetään Raamattua, katekismusta ja virsikirjaa. Paikallissuunnitelmien mukaan vain harvoissa seurakunnissa on käytössä muita kirjoja. Vain harvoista paikallissuunnitelmista on luettavissa RKS 2001 tavoitteiden lisäksi paikallisia rippikoulutyön tavoitteita. Rippikoulun suunnittelun ohjaus on kokonaiskirkon taholta ristiriitaista, joka heijastuu paikallissuunnitelmien kielessä, rippikoulutyöntekijöiden asenteesta paikallissuunnitelmia kohtaan, paikallissuunnitelmien sisäisissä ristiriidoissa ja paikallissuunnitelmien määrässä kokonaiskirkon tasolla. Tutkielman perusteella paikallissuunnitelman hyöty päätöksentekoprosessissa näyttäytyy laihana. Esimerkiksi rippikoulun henkilöstöresursoinnin ja tulevien ikäluokkien määrän arviointi ja pohdinta yli puolella suunnitelmista puuttuu. Oulun hiippakunnan paikallissuunnitelmissa ikäluokkien määrän arviointi oli selvästi yleisempää.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 88
  • Heinonen, Pertti; Myllymaa, Urpo (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 39
  • Toropainen, Ritva (1992)
  • Rautava, Timo (1979)
  • Toropainen, Ritva (2005)