Browsing by Subject "Oulujoki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Holmberg, Linda (Hydrografinen toimisto, 1935)
    Hydrografisen toimiston tiedonantoja 5
  • Koivusaari, Pirjo; Tejesvi, Mysore V.; Tolkkinen, Mikko; Markkola, Annamari; Mykrä, Heikki; Pirttilä, Anna Maria (MDPI, 2019)
    Frontiers in Microbiology 10:651
    Biomass production and decomposition are key processes in ecology, where plants are primarily responsible for production and microbes act in decomposition. Trees harbor foliar microfungi living on and inside leaf tissues, epiphytes, and endophytes, respectively. Early researchers hypothesized that all fungal endophytes are parasites or latent saprophytes, which slowly colonize the leaf tissues for decomposition. While this has been proven for some strains in the terrestrial environment, it is not known whether foliar microfungi from terrestrial origin can survive or perform decomposition in the aquatic environment. On the other hand, aquatic hyphomycetes, fungi which decompose organic material in stream environments, have been suggested to have a plant-associated life phase. Our aim was to study how much the fungal communities of leaves and litter submerged in streams overlap. Ergosterol content on litter, which is an estimator of fungal biomass, was 5–14 times higher in submerged litter than in senescent leaves, indicating active fungal colonization. Leaves generally harbored a different microbiome prior to than after submergence in streams. The Chao1 richness was significantly higher (93.7 vs. 60.7, p = 0.004) and there were more observed operational taxonomic units (OTUs) (78.3 vs. 47.4, p = 0.004) in senescent leaves than in stream-immersed litter. There were more Leotiomycetes (9%, p = 0.014) in the litter. We identified a group of 35 fungi (65%) with both plant- and water-associated lifestyles. Of these, eight taxa had no previous references to water, such as lichenicolous fungi. Six OTUs were classified within Glomeromycota, known as obligate root symbionts with no previous records from leaves. Five members of Basidiomycota, which are rare in aquatic environments, were identified in the stream-immersed litter only. Overall, our study demonstrates that foliar microfungi contribute to fungal diversity in submerged litter.
  • Unknown author (Oulun vesi- ja ympäristöpiiri, 1989)
  • Huokuna, Mikko (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 300
  • Järvenpää, Lasse; Jormola, Jukka; Tammela, Simo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 5/2010
    Luonnonmukaisilla ohitusuomilla voidaan mahdollistaa kalojen ja muiden eliöiden vaellus vesistöissä, joissa läpikulku on estynyt voimalaitoksia ja patoja rakennettaessa. Ohitusuomiin voidaan toteuttaa uusia lisääntymisalueita, joita tarvitaan alkuperäisten virtavesihabitaattien vähennyttyä. Loiviin uomiin voidaan tehdä kutusoraikkoja ja poikasalueita. Suunnittelussa voidaan soveltaa esimerkkejä rakennetuista kutu- ja poikastuotantouomista sekä luonnonvesistä saatua tietoutta lohien ja taimenten lisääntymisoloista. Selvityksessä esitetään alustavat ohitusuomien suunnitelmat Oulujoen pääuoman kuudelle ylimmälle voimalaitokselle. Linjausten pituudet ovat 650 metristä ja 10 kilometriin. Kaltevuuksien, mittasuhteiden ja virtaamien vaikutuksia syntyviin virrannopeuksiin, vesisyvyyksiin ja lisääntymisalueiden laatuun tutkittiin virtaus- ja habitaattimallilla. Mallinnuksen perusteella myös pienillä talvivirtaamilla habitaattien laatu voi säilyä hyvänä. Ohitusuomiin saadaan yhteensä 11 hehtaaria hyvälaatuisia lisääntymishabitaatteja, joiden poikastuotanto voisi olla 22 000 lohen smolttia vuodessa. Oulujoessa ja sivuvesistöissä jäljellä olevien lisääntymisalueiden poikastuotannoksi on arvioitu yhteensä 30 000 smolttia vuodessa. Ohitusuomien rakennuskustannuksiksi laskettiin 0,5 -2,9 miljoonaa euroa, yhtensä 7,3 miljoonaa euroa. Teknisten kalateiden toteutuskustannus olisi yhteensä 9,7 miljoonaa euroa. Ohitusuomilla voisi olla suuri merkitys vaellusreitteinä ja uusina lisääntymisalueina pyrittäessä alkuperäisten lisääntymisalueiden kompensoimiseen ja luontaisesti lisääntyvien kalakantojen aikaansaamiseen. Ohitusuomat ovat kiinnostavia myös maiseman, asuinympäristön ja matkailun kannalta.
  • Riihimäki, Juha; Yrjänä, Timo; van der Meer, Olli (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Suomen ympäristö 4
  • Unknown author (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
  • Varis, Heimo (1936)
  • Talvitie, Ulla (1987)
  • Haapala, Eero (1952)
  • Unknown author (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 88
  • Laine, Anne (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 5/2008
    Merikosken kalatien valmistuttua vuonna 2003 on herännyt ajatus vaelluskalan palauttamisesta Oulujoen yläosallekin. Edellytyksiä lohen kululle sekä lisääntymiselle entisessä lohijoessa on selvitetty kaksivuotisessa "Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin" -hankkeessa (OuLo). Hankkeen kohdealueena oli Oulujoen lisäksi Petroskoin kaupungin läpi virtaava Lososinkajoki. Lososinka laskee Ääniseen, ja myös siellä on lohen vaellus lisääntymisalueelleen estynyt. Loppuraportti sisältää hankkeen monitahoisia selvityksiä ja tutkimuksia Oulujoen kalatieratkaisuista lohen vaelluskäyttäytymiseen, lisääntymisalueiden kartoittamiseen sekä elinympäristön kunnostamiseen. Myös lohen palauttamisen juridisia edellytyksiä ja vaikutuksia on selvitetty. Yhtenä tärkeänä osa-alueena hankkeessa oli sosiaalisten vaikutusten arviointi. Lososinkajoen selvityksistä on raportissa oma lukunsa. Raportissa esitetään perusteet ja mahdollisuudet Oulujoen kehittämiselle vaelluskalajoeksi sekä myös toteutusehdotus hankkeen etenemiseksi. OuLo-hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Kumppaneina olivat Suomesta Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus sekä Kainuun ympäristökeskus. Venäjän puolella kumppaneina olivat Pohjoinen Kalantutkimuslaitos (SevNIIRH), Petroskoin valtionyliopiston historian laitos sekä Venäjän tiedeakatemian Severtsov-instituutti yhdessä Tverin teknillisen yliopiston virtavesilaboratorion kanssa. Hanketta rahoitti Euregio Karelia Naapuruusohjelma. Muina rahoittajina hankkeessa olivat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Kainuun maakunta-kuntayhtymä, Fortum Power and Heat Oyj, Muhoksen, Utajärven, Vaalan ja Paltamon kunnat sekä Oulun kaupunki. Muhoksen, Utajärven ja Vaalan sekä Fortumin rahoitus vuonna 2006 tuli Oulujoen kunnostus- ja moninaiskäyttöohjelman kautta. "Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin" -hanke oli myös osa Oulu-Kajaani -kehittämisvyöhyke-hankekokonaisuutta. Raportti sisältää tuloksia myös "Jokiympäristön kehittäminen Utajärvellä" -EAKR-hankkeesta, jota toteutettiin tiiviissä yhteistyössä OuLo-hankkeen kanssa.
  • Pelkonen, Anneli (1987)