Lisähappea tarvitsevan potilaan hapenantolaitteen yhdistäminen ilmavirtausmittariin on estettävissä oleva vaaratapahtuma. Kuvatussa tapauksessa tilanne toistui suuressa erikoissairaanhoidon organisaatiossa laskennallisesti yli kolme kertaa kuukaudessa.

Sydämen äkillinen vajaatoiminta on yleinen sairaalahoitoon johtava tila, jonka taudinkuva vaihtelee hitaasti ja salakavalasti lisääntyvistä epämääräisistä jaksamattomuus- ja turvotusoireista nopeasti kehittyvään voimakasoireiseen sokkiin, johon kuolleisuus on hyvin suuri. Nykyinen diagnostiikka perustuu kokonaisvaltaiseen arvioon, jossa hyödynnetään natriureettisten peptidien lisäksi sydämen ja keuhkojen kaikukuvausta. Koska laskimoiden ja elinten verentungos eli kongestio on pääasiallinen oireiden, löydösten ja elintoimintahäiriöiden syy, hoitokin perustuu pitkälti tehokkaaseen diureettilääkitykseen, jonka yhteydessä lieviä munuaistoiminnan muutoksia ei tule pelätä. Lisäksi laukaiseva tekijä tai taustasyy tulisi määrittää ja hoitaa mahdollisuuksien mukaan vajaatoiminnan korjaamiseksi. Potilaan ennusteen parantamiseksi systolisen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavia lääkkeitä pyritään käyttämään ja optimoimaan mahdollisuuksien mukaan osastohoitojakson aikana.