Browsing by Subject "PPGIS"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Elomaa, Satu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nature is important to people. Urban green areas maintain a big role in provision of citizens’ recreation. Due to increasing urbanization, urban green areas are constantly diminishing. This has caused concern and distress among citizens. Various forest management measures can also cause many different reactions. Thus, nature – forests, meadows, grass fields – hold different meanings for every person. Purpose of this study was to examine how the forest management measures made in western half of Keskuspuisto (Central Park) has impacted on users’ opinions about the area. The study was conducted via web-based survey tool Maptionnaire as a half-structured web survey. 341 users took part in the survey. In total, users marked 512 favourite places, and 116 unpleasant places. Results were examined using cross tabulation, Kruskal-Wallis -test and chi-squared test with a 5 % risk. Mapped responses were examined in QGIS-software, with which the thematic maps of social values were created. Results were compared to a 2009 visitor survey. The first point of interest was how, where and how often survey respondents visited the park. In addition, users' favourite places and unpleasant places and the relating social values were examined, and whether the forest management measures have had an impact on the mapped responses. The results can be used in the forthcoming nature- and landscape management plan in the western half of Keskuspuisto. Based on the results, the western half of Keskuspuisto is very important for its users and its use is versatile. Usage of the area has increased in the last 10 years. A statistical link was not found between forest management measures and mapped responses or social values. Opinions about the forest management of the area varied greatly. It can be concluded that the forest management actions in western part of Keskuspuisto have been quite successful. Users were in general satisfied, but many voiced a concern regarding the future of the area. It is hoped that the area is kept out of future construction plans. Due to varying opinions and wishes, it is important to take the citizens' opinions into account in the city planning. The method of mapping social values and mapping favourite places and unpleasant places were useful ways to gain important information regarding the users and which areas are important to them.
  • Marttila, Liina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Osallistumisella ja vuorovaikutuksella on tärkeä rooli nykypäivän suunnittelussa. Vuonna 2000 voimaan astuneen uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana osallistumisen merkitys suunnittelussa on korostunut. Riittävien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen erityisesti kaupunkiluontoa koskevissa kaavahankkeissa on tärkeää – kaupunkiluonto ja viheralueet ovat merkityksellisiä osallisille ja halu osallistua niitä koskeviin suunnitteluhankkeisiin on usein suuri. Osallistumiseen perinteisesti käytettyjä menetelmiä on kuitenkin kritisoitu niiden tehottomuudesta tavoittaa hiljaisempia ihmisryhmiä ja vastata osallisten tarpeisiin. Yhteiskunnan muutoksen ja teknologian kehityksen myötä onkin herännyt tarve kehittää uusia osallistumismenetelmiä, joihin lukeutuvat myös karttapohjaiset osallistumismenetelmät. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät, tai karttakyselyt, lukeutuvat yleisnimityksellä PPGIS (public participation geoinformatic system) tunnettuihin paikkatietojärjestelmiä hyödyntäviin osallistumismenetelmiin. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien avulla suunnitteluhankkeen osalliset voivat luoda uutta paikkasidonnaista tietoa merkitsemällä ideoitaan, havaintojaan ja kommenttejaan suoraan kartalle. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien etuihin kuuluu muun muassa se, etteivät ne sido vastaamista tiettyyn aikaan ja paikkaan ja siten kannustavat matalan kynnyksen osallistumiseen. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat myös käytettäväksi kaupunkiluonnon suunnittelussa. Alueiden merkityksellisyyden ja aktiivisen virkistyskäytön vuoksi kaupunkilaiset omaavat usein niistä runsaasti kokemusperäistä tietoa, jonka keräämiseen karttapohjaiset osallistumismenetelmät tarjoavat tehokkaan keinon. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa tutkittiin viiden tutkimushaastattelun avulla. Tutkimukseen valittiin viisi päättynyttä tai pian päättyvää kaavahanketta, joissa oli hyödynnetty karttapohjaisia osallistumismenetelmiä: Helsingin yleiskaava 2050, Urban Helsinki -kollektiivin varjoyleiskaava Pro Helsinki 2.0, Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040, Teivaan kylpylähotellin asemakaava ja Rovaniemen ja ItäLapin maakuntakaava. Jokaiseen haastatteluun osallistui 2–3 henkilöä, jotka olivat osallistuneet joko karttakyselyn toteutukseen tai sen tuloksien huomioimiseen lopullisessa kaavassa. Tutkimushaastattelujen avulla haluttiin vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä vaikutusta kaupunkiluonnon suunnittelussa? (2) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä? (3) Millä edellytyksillä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttö on tehokasta ja vaikuttavaa? Haastateltavat olivat pääosin tyytyväisiä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttöön ja kaikki olivat halukkaita käyttämään niitä myös tulevissa kaavahankkeissa. Kyseisten menetelmien vaikuttavuuden ja käytön tehokkuuden havaittiin olevan hyvin tapauskohtaista. Tutkimushaastatteluissa kuultiin sekä onnistuneita että epäonnistuneita esimerkkejä karttakyselyiden vaikuttavuudesta – karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä voidaan siten todeta olevan potentiaalista vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa. Suurin osa haastateltavista oli kuitenkin sitä mieltä, että monet karttakyselyissä esille tulleista asioista tulivat esille myös muiden osallistumismenetelmien kautta. Vaikka karttakyselyt tarjosivat haastateltavien mukaan myös ainutlaatuista tietoa, niin tekivät myös muut osallistumismenetelmät. Haastateltavat eivät siten kokeneet karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä olleen merkittävästi enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä. Kaikki käytössä olleet osallistumismenetelmät koettiin kuitenkin tärkeiksi ja niiden uskottiin täydentävän toisiaan. Haastateltavat kertoivat myös kohtaamistaan haasteista karttakyselyiden käytössä. Haastateltavien kuvailemat haasteet olivat hyvin samankaltaisia ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastattiinkin näiden haasteiden pohjalta muodostettujen kuuden ohjenuoran avulla, joita noudattamalla suunnittelijoilla on paremmat edellytykset toteuttaa onnistunutta ja vaikuttavaa osallistumista karttakyselyiden avulla. Ohjenuorat ovat seuraavat: (1) valitse ajankohta huolella, (2) varaa riittävästi resursseja, (3) suunnittele huolella, (4) panosta tiedottamiseen, (5) maksimoi hyödynnettävyys ja (6) asenne ratkaisee. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat muiden käyttökohteiden ohella hyvin myös kaupunkiluonnon suunnitteluun. Kyseisen menetelmän vaikuttavuus on riippuvainen monesta asiasta ja vuorovaikutusta suunnittelevien tulisi perehtyä aiheeseen huolellisesti mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Karttapohjaisia osallistumismenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta tulisi tutkia myös lisää tulevaisuudessa. Erityisesti suunnittelijoille kohdistettu opas karttapohjaisten osallistumismenetelmien käytöstä olisi hyödyllinen kyseisen menetelmän onnistuneen käytön takaamiseksi.
  • Brown, Greg; Reed, Pat; Raymond, Christopher M. (2020)
    The concept of “place” links people to their environment and is foundational to disciplines such as geography, environmental psychology, and urban studies. With growth in geographic information systems (GIS) in the 1990s, research began to operationalize place concepts using GIS to better inform land use decisions. After two decades, participatory mapping has emerged as an important method to identify place values. This article summarizes lessons from empirical research completed in diverse social and geographic contexts. Specifically, we find that mapped place values: (1) are best understood as relationship values, (2) reflect participant spatial/geographic discounting, (3) are closely related to place attachment and “sense of place” concepts, (4) are correlated with participant attitudes and preferences toward land use, (5) are predictive of land use conflict, (6) are associated with physical landscape features, (7) are generally stable over time, (8) are valid at multiple geographic scales, (9) exhibit greater similarity than differences across geographic areas and populations, and (10) show little evidence of actually influencing land use decisions. Despite research validity and the potential to improve social acceptability of land use decisions, place values will have limited social impact without elevating the importance of broader public participation in current socio-political systems.
  • Vesanen, Sampo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Accessibility – what can be reached from a given point in space and how – is an essential field of study to measure the physical structure of cities, travel mode choices of residents, and the competitiveness of areas. Researchers increasingly acknowledge that accessibility is a fundamental concept on understanding how urban regions work and its position in future development of cities is paramount. Travel time is considered an intuitive measure to indicate accessibility and a strong predictor of mode choice, and usually, private car is the fastest mode of transport in urban environments. A central issue which stems from private cars and accessibility is the process of searching for parking. An understudied issue, the rather stressful activity is engaged in when arriving by car at the general area of desired parking, but no space is available. Motorists are then forced to continue search for parking, significantly contributing to urban congestion. In catering to mobility rather than accessibility, the modern urban planning has made it challenging to move away from private cars toward alternative, often more sustainable, modes of transport. Travel time studies, and more specifically, parking studies, can produce accurate data to aid in this transformation. In this thesis, a parking related research survey was developed and conducted in the Helsinki Capital Region, Finland. Adhering to the door-to-door approach, the survey respondents were enquired how long it took for them to find a parking place and park their car, and walk from the car to the destination in different postal code areas of Helsinki Capital Region. To explain a hypothetical variation in parking process durations (searching for parking, and walking to one's destination) in different areas, additional questions, such as the time of the day of parking, were presented. The invitation to respond to the survey was mostly spread on the social media platform Facebook. The survey, filled out with a web application specifically programmed for this thesis, received 5200 data rows from over 1000 unique visitors. The survey results indicate that there are spatial differences in parking process durations in different postal code areas of the Helsinki Capital Region. The inner city of Helsinki was experienced as the most difficult location to park in with regional subcenters such as Matinkylä, Espoo and Tikkurila, Vantaa, receiving relatively long parking process durations. Short parking process durations were reported from scarcely built areas but more often than not these areas had extreme values reported. Interestingly, area familiarity did not necessarily translate to faster parking process, while the type of the usual parking place was a better indicator. Out of the spatial explanatory variables added in the survey data processing, zones of urban structure (yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet) could be used to find statistically significant differences in the parking process between variable groups and study area municipalities. Making use of the Helsinki Region Travel Time Matrix, a dataset developed by the research group Digital Geography Lab of the University of Helsinki, the thesis survey data was compared to total travel chain durations. The thesis survey data indicates that the proportion of time it takes to park one's car and walk to one's destination is a much larger part of the entire travel chain than previously estimated in the dataset. The parking process times are proportionally largest in the inner city of Helsinki, where the reported parking process duration exceeds that of the actual driving segment. This thesis, its entire version history, and all of the scripts developed for it have been made available at GitHub: https://github.com/sampoves/thesis-data-analysis.
  • Fagerholm, Nora; Martín‐López, Berta; Torralba, Mario; Oteros‐Rozas, Elisa; Lechner, Alex M.; Bieling, Claudia; Olafsson, Anton Stahl; Albert, Christian; Raymond, Christopher M.; Garcia‐Martin, Maria; Gulsrud, Natalie; Plieninger, Tobias (2020)
    Multifunctional landscapes provide critical benefits and are essential for human well-being. The relationship between multifunctional landscapes and well-being has mostly been studied using ecosystem services as a linkage. However, there is a challenge of concretizing what human well-being exactly is and how it can be measured, particularly in relation to ecosystem services, landscape values and related discussions. In this paper, we measure self-reported well-being through applying an inductive free-listing approach to the exploration of the relationships between landscape multifunctionality and human well-being across 13 rural and peri-urban sites in Europe. We developed a face-to-face online survey (n = 2,301 respondents) integrating subjective perceptions of well-being (free-listing method) with mapping perceived ecosystem service benefits (Public Participation GIS, PPGIS approach). Applying content analysis and diverse statistical methods, we explore the links between well-being (i.e. perceived well-being items such as tranquillity, social relations and health) and social-ecological properties (i.e. respondents' sociocultural characteristics and perception of ecosystem service benefits). We identify 40 different well-being items highlighting prominently landscape values. The items form five distinct clusters: access to services; tranquillity and social capital; health and nature; cultural landscapes; and place attachment. Each cluster is related to specific study sites and explained by certain social-ecological properties. Results of our inductive approach further specify pre-defined conceptualizations on well-being and their connections to the natural environment. Results suggest that the well-being contributions of multifunctional landscapes are connected to therapeutic well-being effects, which are largely neglected in the ecosystem services literature. Our results further point to the context-specific character of linkages between landscapes and human well-being. The clusters highlight that landscape-supported well-being is related to multiple interlinked items that can inform collective visions of well-being in the future. For landscape planning and management, we highlight the need for place-specific analysis and consideration of perceptions of local people to identify the contributions to their well-being. Future research would benefit from considering the experiential qualities of value and well-being as they relate to direct experiences with the landscape and wider psychological needs, specifically over time. A free Plain Language Summary can be found within the Supporting Information of this article.
  • Heikinheimo, Vuokko Vilhelmiina; Tenkanen, Henrikki; Bergroth, Claudia; Järv, Olle; Hiippala, Tuomo; Toivonen, Tuuli (2020)
    Parks and other green spaces are an important part of sustainable, healthy and socially equal urban environment. Urban planning and green space management benefit from information about green space use and values, but such data are often scarce and laborious to collect. Temporally dynamic geographic information generated by different mobile devices and social media platforms are a promising source of data for studying green spaces. User-generated data have, however, platform specific characteristics that limit their potential use. In this article, we compare the ability of different user-generated data sets to provide information on where, when and how people use and value urban green spaces. We compare four types of data: social media, sports tracking, mobile phone operator and public participation geographic information systems (PPGIS) data in a case study from Helsinki, Finland. Our results show that user-generated geographic information sources provide useful insights about being in, moving through and perceiving urban green spaces, as long as evident limitations and sample biases are acknowledged. Social media data highlight patterns of leisure time activities and allow further content analysis. Sports tracking data and mobile phone data capture green space use at different times of the day, including commuting through the parks. PPGIS studies allow asking specific questions from active participants, but might be limited in spatial and temporal extent. Combining information from multiple user-generated data sets complements traditional data sources and provides a more comprehensive understanding of green space use and preferences.
  • Stark, Ella (Helsingin yliopisto, 2020)
    Espoon kaupunkirakenne tiivistyy yhä enemmän asukasmäärän kasvaessa. Viheralueiden tärkeys osana terveellistä ja viihtyisää kaupunkiympäristöä on huomioitu Espoon strategiassa valtuustokaudelle 2017-2021. Kaupunkirakenteen tiivistyminen aiheuttaa kuitenkin usein painetta rakentaa viheralueille. Viheralueiden väheneminen ja pirstoutuminen voi vähentää asuinympäristön viihtyisyyttä. Asukkaiden kokemusten kerääminen voi antaa tärkeää tietoa asuinympäristöjen viheralueista, jotka usein etenkin Suomessa koetaan merkityksellisinä paikkoina. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen yleiskaavayksikössä onkin Kaupunkikeskustatyön yhteydessä tarkoitus selvittää viheralueisiin liittyviä arvostuksia, sekä kokemuksia eri kaupunkikeskusten viheralueista. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää viheralueisiin liittyviä kokemuksia ja merkityksiä Espoon viiden kaupunkikeskuksen asemanseuduilla asukasnäkökulmasta. Tulokset toimivat viheraluesuunnittelun tukena Espoon kaupunkikeskustatyössä. Tutkielmassa on pyritty vastaamaan siihen, millaisia viheralueita Espoon kaupunkikeskuksissa arvostetaan, mikä merkitys lähiviheralueilla on, sekä millaisia kokemuksia asukkailla on viheralueista muun muassa sosiaalisten arvojen osalta. Kaupunkikeskusten (Espoon keskus, Espoonlahti, Leppävaara, Matinkylä-Olari ja Tapiola) välisiä eroja tarkastellaan asemanseutujen viheralueiden osalta. Näitä viheralueiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä tutkittiin karttapohjaisen PPGIS-kyselyn avulla, jossa asukkaat saivat paikantaa kartalle erilaisia viheralueita, sekä kertoa kokemuksistaan. Kyselytulokset kertovat, että kaupunkikeskusten asukkailla on läheinen suhde luontoon. Vastaajajoukon (N=616) vastausten perusteella Espoon kaupunkikeskuksissa lähiviheralueet ovat hyvin tärkeitä ja vaikuttavat asuinpaikan valintaan. Asukkaat arvostavat etenkin hyviä ulkoilureittejä, asuinympäristön vehreyttä, hiljaista ja rauhallista ympäristöä, sekä metsiä. Lisäksi tulokset kertovat millaisia positiivisia ja negatiivisia koettuja laatuja viheralueilla esiintyy. Kaupunkeskuksissa käydään erityisesti hyvin saavutettavissa olevilla ja sellaisilla viheralueilla, joilla on mahdollisuus eri liikuntamuotoihin, sekä virkistymiseen ja stressin vähentämiseen. Liikunta-aktiviteettien ja rauhoittumisen lisäksi moni tarkkailee luontoa. Kaupunkiluonto edistääkin asukkaiden psyykkistä että fyysistä terveyttä liikunnan ja positiivisten luontokokemusten johdosta.
  • Wang, Yuan; Kotze, Johan; Vierikko, Kati; Niemelä, Jari (2019)
    Maintaining urban greenspace is important for stimulating diverse human-nature interactions. Yet, which greenspace to prioritize for conservation under threat of urban densification is a major planning challenge. Besides ecological knowledge and objective use, people’s subjective perception or opinion of urban greenspace has been emphasized in assessing the conservation value of urban greenspace and guiding present-day urban planning. Better understanding on people’s perception of urban greenspace and its influencing factors are, therefore, needed. Here we employ a Public Participatory Geographic information System (PPGIS) survey on “unique urban nature” in the city of Helsinki to explore people’s perceived uniqueness (i.e., perceived conservation value) of urban forest patches. We use generalized linear modeling (GLM) and structural equation modeling (SEM) to estimate the relationship between this perceived uniqueness and measurable conservation factors, specifically four biodiversity indicators (BDIs) and seven environmental factors characterizing vegetation structure, landscape features and urban context of the forest patch. Results show that biodiversity has a strong positive impact on perceived uniqueness (PU), while environmental factors have variable impacts on PU, either directly or indirectly through their impacts on biodiversity. While the size and surrounding population density of an urban forest are positively correlated with both biodiversity and PU, its connectivity, surrounding constructed land-use, and canopy cover exhibit negative correlations with PU. Our results highlight the importance of biodiversity in affecting PU both as a direct influencing factor and as a mediator of the impact of environmental factors. We detected distinct effects of environmental factors (e.g., connectivity, canopy cover) on biodiversity and PU, implying different responses of biodiversity and PU to these factors, and a potential trade-off between biodiversity (natural conservation value) and people’s conservation value when managing urban forests.