Browsing by Subject "Palestiina"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Saarela, Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kirkkojen maailmanneuvoston käynnistämän ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n toimintaa käsitteleviä, sekä toiminnan pohjalta nousseita teologisia pohdintoja. Pohdinnoista on koottu Theological Reflection on Accompaniment niminen dokumentti, jota tarkastellaan tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat vaikuttamistyölle annetut perustelut sekä näiden perustelujen suhde konfliktitilanteessa syntyneisiin kansallisiin kertomuksiin. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin vaikuttamistyö ymmärretään ja selitetään, miten tätä käsitystä ylläpidetään ja millä tavoin vaikuttamistyölle annetut perustelut yhdistyvät jo olemassa oleviin näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen kohteena oleva EAPPI on vuonna 2002 aloitettu kansainvälinen vapaaehtoisohjelma, jonka kautta Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin lähetetään kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita. Ohjelman tavoitteena on kerätä havaintoja palestiinalaisten elämästä miehityksen alla, sekä tarjota heille henkistä ja käytännön tukea. Paikan päällä tarkkailijat keskittyvät erityisesti ihmisoikeusloukkauksien raportoimiseen sekä miehityksen ongelmista kertovan materiaalin keräämiseen. Kotiin palatessaan he aloittavat vaikuttamistyön, jonka tavoitteena on lisätä poliittista painetta miehityksen lopettamiseksi. Ohjelma teologisia perusteita pohditaan dokumentissa joka on koottu vuonna 2005 käytyjen keskustelujen pohjalta. Theological Reflection on Accompaniment sisältää puheenvuoroja paitsi tarkkailijoina toimineilta, myös Kirkkojen maailmanneuvoston edustajilta sekä Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispalta. Tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa tarkastellaan kahden käsitteen pohjalta rakennetun teoreettisen viitekehyksen avulla. Narratiivin käsitteen avulla tarkastellaan dokumentin sisältämiä kuvauksia konfliktista sekä näiden kuvausten eli narratiivien sisäistä dynamiikkaa ja prosesseja. Vaientamisen, arvioinnin ja uhriuttamisen kautta tarkastellaan narratiivien vaikutusta kumppanuusohjelman välittämien viestien sisältöön ja toisaalta vaikuttamistyön vaikutusta narratiivien sisältöön. Realistisen empatian käsitteen avulla tarkastellaan vaikuttamistyön tavoitteen ja ohjelman sisältämien narratiivien suhdetta. Näkemisen, tunnistamisen ja puhumisen kautta konfliktissa ja konfliktista syntyneet kertomukset tuodaan esille ja välitetään eteenpäin. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten vaikuttamistyön tavoitteet vaikuttavat tähän prosessiin ja miten narratiiveja käsitellään vaikuttamistyössä. Tutkimuksessa argumentoidaan, että vaikuttamistyön ja kumppanuusohjelman tarpeita palvelevan yhtenäisen ja vaikuttavan sanoman luominen ovat osin jännitteisessä suhteessa ohjelman perusteiden sekä konfliktin kompleksisuuden kanssa. Ohjelman monisyiset perusteet sekoittuvat aineistossa ohjelman ydintavoitteeseen eikä ympäröivän konfliktin vaikutusta narratiiveihin voida tavoitteista ja toiminnan luonteesta johtuen välttämään. Samalla vaikuttamistyön vaatima sitoutuminen vaikuttaa itsessään väistämättä työtä kuvaaviin kertomuksiin tuoden niihin vahvan henkilökohtaisen ulottuvuuden. Vaikuttamistyön tavoitteeksi asetettu hiljaisuuden rikkominen toteutuu korvaamalla vaiennettujen ääni kertojan äänellä ja viemällä se eteenpäin tavalla, jonka uskotaan parhaiten vaikuttavan sen kohteisiin.
  • Eshroukh-Maharzah, Laila (2006)
    Euroopan unioni on ilmoittanut pyrkivänsä edistämään demokratiaa Lähi-idän alueella. Vuonna 1995 perustettu Barcelonan prosessi aloitti koordinoidun yhteistyön unionin sekä 12 Välimeren valtion, mukaanluettuna Palestiinan, kanssa. Prosessin yhtenä elementtinä on yhteistyö politiikan ja turvallisuuden saralla, johon kuuluu myös demokratian edistäminen. Onko EU:n toiminta kuitenkaan käytännössä ollut sellaista, että sen voidaan sanoa todella pyrkineen demokratisoimaan Palestiinaa? Kysymykseen pyritään vastaamaan tarkastelemalla unionin demokratian edistämiseen liittyviä toimia palestiinalaisalueilla vuosina 1993–2004. Aineistona käytetään unionin laatimia strategiapapereita, sopimuksia, tiedonantoja sekä aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta. Lähi-idän demokratisoitumisen edistämisen on nähty edesauttavan unionin turvallisuutta. Demokratisoituminen voi johtaa rauhaan, sillä demokratiat eivät useiden teoreetikkojen mukaan ole sodassa keskenään. Pitkään jatkunut konflikti Israelin ja palestiinalaisten välillä on ollut turvallisuusuhka Euroopan unionille, ja konfliktin ratkaiseminen parantaisi unionin turvallisuutta. Tässä mielessä Palestiinan demokratisoituminen olisi unionin intressien mukaista. Demokratisoitumisprosessia läpikäyvät tai juuri demokratisoituneet valtiot ovat kuitenkin herkkiä ajautumaan konflikteihin. Palestiinan liian nopea demokratisoituminen voisikin heikentää unionin turvallisuutta entisestään. Todellinen demokratisoitumisprosessi mahdollistaisi myös islamististen ryhmien osallistumisen poliittiseen prosessiin. Palestiinan johtavan islamistisen organisaation, Hamasin nouseminen valtaan olisi todellinen turvallisuusuhka unionille, sillä Hamas vastustaa rauhanprosessia Israelin kanssa. Unionin intressien mukaista ei ole ollutkaan edistää todellista demokratisoitumisprosessia Palestiinassa. Unioni on tukenut Palestiinan demokratisoitumisprosessia, mutta samanaikaisesti pyrkinyt estämään islamististen järjestöjen valtaan pääsyn tukemalla Arafatin johtamaa autoritaarista palestiinalaishallintoa. Palestiinan sisäpoliittiset tapahtumat, kuten palestiinalaishallinnon ja Hamasin keskinäisten suhteiden kehittyminen ja toisen intifadan alkaminen, sekä rauhanprosessin eteneminen ovat vaikuttaneet unionin toimintaan. Myös vuonna 2001 Yhdysvaltoihin tehdyt terrori-iskut vaikuttivat unionin toimintaan. EU:n toiminta onkin ollut epäjohdonmukaista, ja sen retoriikan ja toiminnan välillä on ollut näkyvä kuilu. Edellämainitut seikat viittaavatkin siihen, ettei demokratian edistäminen palestiinalaisalueilla ole ollut niinkään unionin todellinen päämäärä, vaan eri tilanteissa eri tavoin käytetty keino taata unionin oma turvallisuus.
  • Palm, Maijastiina (2019)
    In this written work, I refer to bell hooks in my intersectional exploration of feminism. I also refer to Leena-Maija Rossi's ideas of gender pressure and stereotypical structures, in order for the research to have an intercultural effect. My research question "Explorations and reflections on teaching, habits of thought and dialogue after a visit in Al Arroub 2017 as a feminist: Complex comparison between gender understandings and art pedagogy" guides the research throughout this work. To broaden my academic understanding towards a mindset of learning, I look into Jack Mezirow's theory of habits of thought. To study my pedagogical development, I review Paulo Freire's theory of dialogue. Throughout this thesis, I study the effect of dialogue and gender stereotypes in social situations in art pedagogical context. This research is based on three auto narratives of situations where I have been in a role of either art pedagogue, pupil or student. In the first auto narrative, I am in a position of a student in a primary school in Kouvola, 2004. The second auto narrative is from a time of my second university year in London in 2015. In the third piece of data in the form of an auto narrative, I was completing a teaching practice module in Palestine from the University of the Arts Helsinki's Master's Degree Programme in Dance Pedagogy. I reflect my pedagogical progress based on these three experiences, in order to understand the context of gender pressure in learning situations. I examine my own feelings, thoughts and learning. I reflect my pedagogical development on the theories, auto narratives and my personal blog post from 2017. The research method for my analysis is phenomenology-hermeneutic approach. I am reflecting Leena Rouhiainen to maintain a connection between artist work and research method. I write about authority, use of language, feelings, jealousy, judgement, facilitating and listening. In this work, I examine my development in pedagogical practices and theoretical understanding. I have transformed personal experiences into a platform to learning.
  • Sahakari, Suvi (Helsingfors universitet, 2016)
    John Dominic Crossan on tuonut 1990-luvulla Uuden testamentin tutkimukseen sosiaalista kerrostuneisuutta ja talonpoikaisvastarintaa selittävän sosiologisen mallin, joka perustuu sosiologi Gerhard Lenskin ja yhteiskuntatieteilijä John Kautskyn luomiin malleihin, jotka Crossan yhdistää Lenski–Kautsky-malliksi, ja soveltaa sitä ajanlaskun ajan Palestiinaan ja erityisesti Galileaan. Lenski–Kautsky-mallissa maatalousyhteiskunnassa ihmisiä vajoaa alempiin yhteiskuntaluokkiin, kun yhteiskunnassa tapahtuu samanaikaisesti kaupungistumista (urbanization), rahatalouden kehitystä (monetization) ja kirjallisen kulttuurin kasvua (scribalization) (Lenski), ja kaupallistuneessa yhteiskunnassa eliitti vie talonpojilta maat, mikä aiheuttaa heissä merkittävää vastustusta ja kapinahenkeä (Kautsky). Vertailen Crossanin Lenski–Kautsky-mallin lähtökohtia, kaupungistumista, rahatalouden kehitystä, kirjallisen kulttuurin kasvua, kaupallistumista, talonpojan aseman huononemista ja vastarintaa, tekstien ja arkeologian antamiin näkökulmiin. Käytän pro gradu -tutkielmassani kirjallisina lähteinä Josefuksen Juutalaissodan historiaa (Bellum Judaicum) ja Juutalaisten muinaisaikoja (Antiquitates Judaicae) sekä synoptisia evankeliumeita ja Q-lähdettä. Pro gradu -tutkielmani tulokset ovat seuraavat: arkeologian ja tekstien valossa Lenski– Kautsky-malli on sovellettavissa Herodes Antipaan ajan Galileaan osittain. Tekstit ja arkeologia tukevat mallin oletusta sosiaalisesta eriarvoisuudesta kaupungistumisen, rahatalouden kasvun ja kirjallisen kulttuurin kasvun esiintyessä yhteiskunnassa samanaikaisesti. Tekstit ja arkeologia eivät kuitenkaan tue oletusta ihmisten vajoamisesta yhteiskuntaluokissa alemmas. Vastarinnasta ja kapinahengestä ei myöskään ole viitteitä lähdeaineistossa. Arkipäivän hiljaista vastarintaa Galilean maaseutuväestössä todennäköisesti ilmeni, sillä verorahat veivät galilealaisilta osan tuloista. Rahaa oli niukasti, mutta galilealaiset talonpojat saivat toimeentulonsa viljelemästään maasta. Vakaa poliittinen ilmapiiri oli talonpojille tärkeämpää kuin kapinaliikkeiden muodostaminen. Lenski–Kautsky-mallin analyysi tuotti merkittäviä näkökulmia sosiologisten mallien käytöstä Galilea-tutkimuksessa.
  • Kangasniemi, Annukka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä: Maisterintutkielmani tarkoitus on avata Israelin ja Palestiinan taiteen kansallisten myyttien ja symbolien käyttöä alueen taiteessa. Käsittelen maa-alueeseen liittyviä naissymboleita ja uhrin ja urhon myytien ilmentymiä. Tutkimustapauksinani käytän muun muassa Sigalit Landaun suolatöitä, Anisa Ashkarin ja Raeda Saadehin performansseja, Adi Nessin ja Michail Hallaqin pietatöitä ja Ismail Shammoutan ”Madonna” maalauksia. Tulen tutkimaan asiaa Roland Barthesin teorian avulla, joka jakaa myytin kohtaamisen ja käytön kolmeen eri tapaan. Tapa yksi on myyttiä tuottava, tapa kaksi on sen huomaava ja analysoiva ja tapa kolme on sitä sokeasti kuluttava. Havaittavissa on myös mahdollinen uusi tapa, eli myyttiä ”pakeneva” tapa. Tämä tapa on reaktio tavalle kaksi. Yhdistän havaitun Barthesin myytin kohtaamisen tavan hermeneuttisen kehään ja spiraaliin. Erityisesti spiraalin avulla kykenen selvittämään myytin mahdollisia totaalisia ja relatiivisia käyttötapoja. Myytin käyttötavasta ja sen hermeneuttisesta asemasta voi myös versoa yhteisen synteesin mahdollisuus. Termillä totaalinen tarkoitan asiaa, joka voi tuoda vakautta, mutta voi olla samalla sitova. Termillä relatiivinen tarkoitan asiaa, joka on eteenpäin vievä ja reflektoiva, mutta samalla voi olla tyhjyyttä luova. Siinä missä reflektointi uudistaa myyttistä kenttää, voi se myös luoda tyhjyyttä. Vastaavasti voivat jäykät myyttirakenteet tukahduttaa muutoksen ja ne voivat pitää yllä heikkoa ja kärsivää yhteiskuntaa. Taideteoksessa voi olla samaan aikaan relatiivisuutta ja totaalisuutta, koska ne palvelevat eri lailla oman yhteisönsä sisällä ja suhteessa vastapuoleen. Yhdellä objektilla voi olla monta eri symbolista merkitystä ja tulkintaa. Etnografiset elementit ja diasporaelementit ilmenevät usein relatiivisesti, kun ne on aseteltu vastapuolta ja hegemoniaa vastaan. Yhteisön sisällä ne helposti ilmenevät totaalisina ja ylläpitivät tiukkoja myyttirakennelmia. Israelin sisällä postsionistinen ajattelu haastaa hegemonista tilannetta ja purkaa sen myyttejä. Palestiinan sisällä, poliittisen epävakauden vuoksi, myytit palvelevat yhteisöä ylläpitävänä rakenteena. Universaali kuvakieli ja taidehistorialliset referenssit palvelevat kiinnikekohtana länteen. Ne luovat globaalisti kielen, jonka avulla myös poliittinen viesti on selkeästi ymmärrettävä (sosialistinen realismi ja kristillinen ikonografia) Jossain tapauksissa universaali kieli voi olla myös etnografinen ilmentymä. Yhteydellä antiikkiin korostetiin oman kansan maanomistusoikeutetta ja sen historiallisia juuria. Tutkielmani antaa ongelmasta alustavan kuvan, mutta toivon sen luovan keskustelua myyttien käytön mahdollisuuksista ja rajoituksista.
  • Kumpulainen, Heidi (2008)
    Tutkimus aiheena on naisten transnationaali aktivismi Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, sekä naisten kokemukset tästä perinteiset vihollisrajat ylittävästä yhteistyöstä. Tutkimuksessa keskittytään tarkastelemaan kahden naisjärjestön, israelilaisen Bat Shalomin ja palestiinalaisen Jerusalem Center for Women -järjestön toimintaa. Järjestöt työskentelevät yhdessä Jerusalem Link -viitekehyksen puitteissa ja toiminnassan jatkuvasti kehittävät yhteisiä poliittisia periaatteeitaan dialogin kautta. Lisäksi naisjärjestöt toimivat voimaakkaasti sen puolesta, että naisten ääni saataisiin kuuluviin myös virallisissa rauhanneuvotteluissa. Tutkimus pohjaa vuoden mittaiselle kenttätyöjaksolle Israelissa ja palestiinalaisaluilla vuosina 2004-2005, ja sen keskeinen materiaali koostuu 24 naisaktivistin haastatteluista. Haastattelumateriaalia on täydennetty arkistotutkimuksen ja osallistuvan havainnoinnin kautta. Tässä tutkimuksessa naisten aktivismia lähestytään sekä sen institutionaalisen perustan että naisjärjestöjen jäsenten kokemusten kautta. Siten konfliktialueilla toimivien naisjärjestöjen erityispiirteet sekä naisten erityiset kokemukset sodan aikana ovat muodostaneet tutkielman teoreettisen perustan. Naisten kokemukset konfliktin aikana vaikuttavat merkittävästi siihen, millaista työtä naisjärjestöt tekevät sekä sodan aikana että konfliktin jälkitilanteessa. Naisjärjestöjen toimintaa tutkittaessa huomiota on kiinnitetty erityisesti feminismin, nationalismin, ja aktivismin vuoropuheluun Jerusalem Linkin työssä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten joukossa oli Israelin juutalaisia, Israelin palestiinalaisia sekä palestiinalaisia naisia, ja tutkimus valottaakin niitä monimutkaisia rajoja ja eroavaisuuksia, jotka naisten välille muodostuvat esimerkiksi valtaerojen, etnisyyden ja luokkaerojen kautta. Erityisesti tutkimus korostaa Israelin miehityksen vaikutusta Jerusalem Linkin työlle. Miehityksen lopettaminen on paitsi naisjärjestöjen yhteinen päämäärä, myös se keskeinen tekijä, joka luo eroja naisten välille, vaikuttaen siihen, miten naiset naiset näkevät konflktin luonteen, ja millaisia heidän kokemuksensa konfliktista ovat.
  • Paltta, Anni (2006)
    Tutkimukseni kohde on suomalais-palestiinalainen opetussektorin kehitysyhteistyöhanke PALFEP, jonka kahta ensimmäistä vaihetta (1997-2005) tarkastelen konfliktin näkökulmasta. Pohdin tarkemmin konfliktisensitiivisyyttä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kehitysyhteistyön ja sen toteuttamisympäristön vuorovaikutuksen kartoittamista ja ymmärtämistä. Kehitysyhteistyö vaikuttaa ympäristöön myös ennakoimattomasti, samoin kuin konfliktin konteksti vaikuttaa hankkeeseen. On tärkeää, ettei varomattomuudella kärjistetä olemassaolevia jännitteitä tai luoda uusia. Konfliktisensitiivisyys onkin sekä teoreettinen näkökulma että työkalu laadukkaampaan ja joustavampaan kehitysyhteistyöhön. Tutkimukseni yhdistää kehityskysymyksiä rauhan- ja konfliktintutkimukseen ja käytän muun muassa Johan Galtungin ja Jonathan Goodhandin tekstejä. Konfliktisensitiivisyyteen pyritään mahdollisimman laajalla ja jatkuvalla sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen kontekstin sekä riskien, ongelmien ja vaikutusten arvioinnilla. Tutkin, miten näiden analyysien olemassaolo ilmenee opetussektorin tukihankkeen hankeasiakirjoissa (arkistomateriaali) ja täydennän kuvaa haastattelemalla 16:tta ulkoasiainhallinnon Palestiina-kysymysten kanssa työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä. Lähestyn aihetta kartoittamalla PALFEP:n käynnistymistä ja silloisia poliittisia muutoksia sekä Suomen profiloitumista opetussektorille. Muodostan tutkimuksessa kuvaa myös siitä, miten hankeasiakirjojen ja haastattelujen perusteella tilanteen muutokset alueella ovat vaikuttaneet opetussektorin tukihankkeen kahteen ensimmäiseen vaiheeseen, jotka olivat keskenään hyvin erityyppiset hankkeen toimintaympäristöt. Pohdin, miten laajasti hankeasiakirjat kuvaavat tuota aikaa ja kehitysyhteistyön toimijoiden käsitystä siitä. Mietin, mitä kaikkea aineistoni ylipäätään kertoo, ja mitä niin sanottua hiljaista tietoa jää sen ulkopuolelle. Johtopäätökseni on, että hankeasiakirjat ovat hyvin suppeita ja opetussektorin substanssiin keskittyviä. Ne toimivat ennen kaikkea raamina kehitysyhteistyölle. Asiakirjoissa esimerkiksi kuvaillaan kohdattuja haasteita ja tehdään lyhyitä oletuksia tulevasta hankkeen toimintaympäristöstä - ei ole kuitenkaan nähtävissä kirjallisena mitään siitä, miten hanketta arvioidaan jouduttavan muuttamaan, jos (yleensä positiiviset) oletukset eivät toteudukaan. Mikäli tutkija tai kehitysyhteistyön ammattilainen ulkoministeriössä haluaa tarkempaa ymmärrystä hankkeen taustalla olevista tilanneanalyyseistä ja oletuksista, vastauksia ei löydy hankeasiakirjoista. Suurin osa tietotaidosta siirtyy varmasti keskusteluissa ja tapaamisissa, ei paperilla. Hankeasiakirjojen suppeus ei kuitenkaan välttämättä merkitse, etteikö analyysiä olisi taustalla. Kansainvälisiä yhteistyön ja palestiinalaisten opetussektorin koordinaation mahdollisuuksia on runsaasti erilaisten työryhmien ja tapaamisten muodossa. Tietotaidon siirtymisen ja jatkuvuuden mutta myös hallinnon läpinäkyvyyden vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää, että hankeen tausta-analyyseistä ja hankkeesta prosessina olisi saatavilla tarkempaa kirjallista materiaalia. Konfliktiteemojen huomioiminen kehitysyhteistyössä on vielä niin aluillaan, että varmasti menee vielä aikaa, ennen kuin konfliktisensitiivisyys on valtavirtaistettu läpileikkaavaksi näkökulmaksi kehitysyhteistyöhön.
  • Vallaskangas, Lotta (1999)
    Tutkielmassani analysoin vuonna 1993 allekirjoitetusta Periaatteiden julistuksesta käynnistynyttä Israelin ja palestiinalaisten välistä rauhanprosessia konfliktin tutkimuksen näkökulmasta. Tutkielmani teoreettisen perustan muodostavat pitkällisen sosiaalisen konfliktin sekä konfliktin transformaation ja rauhanrakentamisen käsitteet. Pitkällisen sosiaalisen konfliktin käsitteen kautta Lähi-idän vuosikymmeniä jatkunutta kiistaa on mahdollista analysoida kokonaisvaltaisesti. Rauhanprosessin arvioinnissani tulen tukeutumaan konfliktin tutkimuksen uudempaan traditioon lukeutuviin konfliktin transformaation ja rauhanrakentamisen käsitteisiin, joissa tavoitteena on muutoksen aikaansaaminen konfliktin taustalla vaikuttavissa rakenteellisissa syissä. Tutkimusasetelmani lähtökohtana on oletus, että Lähi-idän pitkällinen sosiaalinen konflikti vaatii kokonaisvaltaista ratkaisua, jossa konfliktin varsinaisten syiden analysointi ja tätä kautta yhteisymmärryksen löytäminen ovat keskeisessä asemassa. Tuomalla esiin konfliktin monimutkaisuuden sekä intressi- että arvoulottuvuuden yhteen kietoutuneisuuden luon pohjan rauhanprosessin arvioinnille, jossa keskityn yhteiskunnallisella ja yhteisöllisellä tasolla prosessin aikana saavutettuihin ja edelleen tarvittaviin muutoksiin. Yhteiskunnallisen tason muutoksilla tarkoitan politiikan ja talouden alueella tapahtuvaa kehitystä, kun taas yhteisöllisen tason muutosten katson liittyvän identiteettien tunnustamiseen ja asenteellisen muutoksen tukemiseen. Lisäksi analysoin työssäni kolmannen osapuolen roolia rauhanprosessissa, sillä etnisiä konflikteja saadaan harvoin ratkeamaan ilman ulkopuolisen tahon tukea. Israelin sisäpoliittisten muutosten seurauksena palestiinalaisten itsehallintoa asteittain kasvattava kaksivaiheinen rauhanprosessi ajautui suurin vaikeuksiin ja on vuodesta 1997 ollut lähes kokonaan pysähdyksissä. Merkittävimpinä prosessin aikaisilla yhteiskunnallisen tason muutoksilla voidaan pitää palestiinalaisten osittaisen itsehallinnon toteutumista ja vaalien järjestämistä. Sekä poliittisen että taloudellisen alueen kehitysmahdollisuuksia ovat hidastaneet sopimusten toimeenpanon viivästyminen ja itsehallintoalueiden vahva side Israeliin. Yhteisöllisen tason muutoksista tärkeimpänä voidaan pitää rauhansopimuksen allekirjoittamista edeltänyttä osapuolten keskinäistä tunnustamista. Asenteellisen muutoksen aikaansaamista vaikeuttavat historiallisten tapahtumien traumaattiset kokemukset, joiden lieventymistä mm. ryhmien harjoittama terrori vaikeuttaa. Kestävän rauhan saavuttamisen kannalta olisi erityisen tärkeätä, että elinolosuhteiden ja osallistumismahdollisuuksien paranemisen kautta kyettäisiin aikaansaamaan myös konfliktiasenteiden lieventymistä. Ulkovallat ovat kautta aikojen olleet halukkaita puuttumaan geopoliittisesti merkittävän Lähi-idän alueen poliittisiin tapahtumiin. Yhdysvaltojen asema on Persianlahden sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä entisestään vahvistunut alueella. Rauhanprosessin aikana palestiinalaisalueiden taloudellinen tukeminen sekä neuvottelujen mahdollistaminen ovat olleet merkittävimmät kolmannen osapuolen toimet. Rauhanprosessin edetessä ja molempia osapuolia tyydyttävän rauhanratkaisun aikaansaamisessa puolueettoman kolmannen osapuolen rooli tullee korostumaan erityisesti tavoitteiden toimeenpanon valvonnassa. Tärkeimpiä tietolähteitä tutkimuksessa ovat olleet konfliktin transformaation ja rauhanrakentamisen käsitteitä erittelevät tutkimukset sekä lukuisat Lähi-idän konfliktia ja rauhanprosessia käsittelevät artikkelit.
  • Heikkinen, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin palestiinalaisen luterilaisen emerituspiispan ja Luterilaisen maailmanliiton entisen presidentin Munib Younanin (1950-) teologista ajattelua. Tutkin, missä määrin Younanin ajattelu sitoutuu osaksi vapautuksen teologian diskurssia ja toisaalta luterilaista perinnettä. Lisäksi analysoin Younanin ajattelua kristittyjen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi, ja lähdemateriaalina käytän kolmea Younanin julkaistua kirjaa sekä kolmea lyhyempää puhetta tai tekstijulkaisua. Viime vuosikymmeninä perinteinen saksalainen ja pohjoismainen luterilainen ajattelu on tullut jossain määrin toisenlaisista konteksteista nousevien teologisten tulkintojen haastamaksi. Palestiinalaisten luterilaisten kontekstuaalista lähestymistapaa voidaan pitää yhtenä näistä haastajista. Younanin ja Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon teologiaa leimaa pitkittynyt Israel-Palestiinan konflikti, niin sanotun profeetallisen diakonian painottaminen sekä pyrkimys vuoropuheluun niin muiden kirkkokuntien kuin alueen monoteististen uskontojen kanssa. Israel-Palestiinan konflikti on muovannut Younanin teologista ajattelua; Younan pitää miehitystä syntinä ja puhuu oikeudenmukaisen rauhan sekä kahden valtion mallin ratkaisun puolesta. Younan kritisoi voimakkaasti kristillistä sionismia liittäen sen osaksi uskonnollista ääriajattelua. Younanin kontekstuaalisilla tulkinnoilla on yhtymäkohtia vapautuksen teologian perinteeseen. Käsittelen tutkielmassani Younanin maan teologiaa sekä martyrian teologiaa, joka nojautuu väkivallattomuuteen ja raamatullisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Younan liittää yhteiskunnallisen toiminnan osaksi kristittyjen ja kirkon tehtävää. Hän perustelee toimintaa paitsi profeetallisen diakonian käsitteestä käsin, myös hyödyntämällä perinteisiä luterilaisia opinkohtia ja käsitteitä. Laki ja evankeliumi, uskon vanhurskauttaminen ja kahden regimentin oppi tulkitaan kristityn oikeudenmukaisuutta puolustavasta tehtävästä käsin, ja toisaalta Younanin tulkinnat argumentoivat aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan puolesta. Yksi kirkon yhteiskunnallisen toiminnan muoto on monoteististen uskontojen välinen dialogi, joka perustuu yhteiseen toimintaan ja maailman palvelemiseen opillisten keskustelujen sijaan. Younan liittääkin uskontodialogin ja -trialogin osaksi kirkon diakonista työtä. Younanin ajattelussa korostuu uskonnon myönteinen merkitys yhteiskunnalliseen toimintaan rohkaisevana tekijänä. Hänen mukaansa Raamatun profeettojen ja Jeesuksen opetuksista nousee profeetallinen ja vastakulttuurinen oikeudenmukaisuuden vaatimus, joka johtaa kristittyjä ja kirkkoja puolustamaan rauhaa, universaalia ihmisarvoa ja moninaista rinnakkaiseloa. Younan puolustaa moninaista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, ja uskoo luterilaisen ”poliittisen maltillisuuden” sovellutuksensa tukevan kestävän yhteiskuntajärjestyksen rakentamista Lähi-idässä.
  • Luntinen, Anna-Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Afrikan ja Lähi-idän opintosuunta Tekijä – Författare – Author Anna-Mari Luntinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Suomen Keren Kajemet Leisrael 100 vuotta Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year elokuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 94 + 2 liitettä Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan Juutalaisen kansallisrahaston eli Keren Kajemet Leisraelin (KKL) Suomen-haaran sadan vuoden historiaa yhdistyksen perustamisesta vuonna 1918 vuoteen 2018. Tutkielman pääosan muodostaa KKL:n Suomen-yhdistyksen (KKF ry) Helsingin yliopistolta tilaaman historiikin käsikirjoitus. Työn lähtökohtana on laatia historiikinkirjoittamisen periaatteita noudattaen tilaajayhteisön odotuksia vastaava, heidän kokemuksiaan kuvaava kertomus yhdistyksen sadan vuoden taipaleesta. Historiikin aineistona ovat KKF ry:tä koskevat lähteet Kansallisarkistossa, Jerusalemin Sionistisessa keskusarkistossa sekä yhdistyksen omassa hallussa. Aineisto koostuu sähkeistä, kirjeistä, esitteistä, pöytäkirjoista ynnä muista lyhyistä teksteistä. Lisäksi haastatellaan kolmea yhdistyksen veteraania sekä sen nykyistä puheenjohtajaa Työssä tarkastellaan yhdistyksen toiminnan tavoitteita ja työtapoja – varainkeruuta ja tiedotustoimintaa Israelin maan hyväksi – sen osallistuessa juutalaisvaltion perustamiseen sekä sittemmin edelleen ympäristönmuokkaukseen Israelin valtion synnyttyä. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten ajan kulku ja historiallinen konteksti vaikuttivat yhdistyksen toimintaan. Yhdistys toimi sadan vuoden ajan johdonmukaisesti tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta sodilla ja taloudellisilla taantumakausilla oli sen toimintaan jonkin verran vaikutusta. Erityisen paljon työmuotojen muuttumiseen vaikutti sadan vuoden aikana tapahtunut tekniikan kehitys. Tutkielmasta selviää, miten vahva Suomen-yhdistyksen ja koko järjestön sionistinen aatemaailma on ja miten saumattomasti se liittyy järjestön toimintaan ympäristöjärjestönä. Palestiinalaisten historia ja asema puuttuvat historiikin historiallisesta kontekstista ja sen lähteistä lähes kokonaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Juutalainen kansallisrahasto – Keren Kajemet Leisrael, juutalaisvaltio, ympäristöjärjestö, sionismi, Israel, Palestiina Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Kulttuurien osasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Latvasalo, Laura (2008)
    Tutkielman kohteena on Suomen virallisen ulkopolitiikan ja kansalaisjärjestöjen suhtautuminen Palestiinan vapautusjärjestöön PLO:hon vuosina 1979-1982. Palestiinalaisten asema ja heidän valtiotavoitteet tulivat tuolloin tärkeiksi kansainvälisen politiikan ongelmiksi. Palestiinalaisten tärkein edustaja PLO pyrki hankkimaan kansainvälistä tunnustusta asemallensa ja solmimaan virallisia suhteita länsimaihin myös Suomeen. Kylmän sodan viimeinen kuumempi vaihe oli haastavaa Suomelle, joka joutui tasapainottelemaan idän ja lännen välissä suhtautumisessaan PLO:hon. Suomen virallisen politiikan suhtautumiseen reagoivat myös kansalaisjärjestöt, joista tarkastelen Arabikansojen ystävyysseura ry:tä (AKYS) ja Israelin Ystävät ry:tä. Päätutkimuskysymyksieni on tarkoitus selvittää, miten virallinen Suomi suhtautui PLO:hon ja sen yritykseen saada diplomaattinen tunnustus Suomelta. Tutkin myös Suomen asemaa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välissä. Virallisen Suomen ulkopolitiikan lisäksi tutkin, miten Arabikansojen ystävyysseura ja Israelin Ystävät suhtautuivat virallisen Suomen PLO-politiikkaan ja miten ne lobbaamalla pyrkivät reagoimaan siihen. Tarkastelen kysymyksiä neljän eri teeman kautta: PLO:n toimistohankkeen, Jasser Arafatin vierailuhankkeen, Libanonin sodan ja muiden maiden eli Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Israelin ja Ruotsin vaikutusten kautta. Tavoitteenani on saada kokonaiskuvaus Suomen Lähi-idän politiikasta koskien PLO:ta ja palestiinalaiskysymystä ajanjaksolla 1979-1982. Tutkielmani yrittää lisätä tietoa Suomen ulkopoliittisesta suhtautumisesta PLO:hon ja myös Suomen kansalaisjärjestötason suhtautumisesta PLO:n edustautumisen levittymisestä Suomeen. Tutkielman alkuperäislähteinä toimivat ulkoasianministeriön arkiston kokoelmat ja YK:n ja Suomen ulkoasianhallinnon toimintakertomukset, Kansan arkiston kokoelmat Arabikansojen ystävyysseurasta ja Israelin Ystävien arkistoaines ja yhdistyksen Shalom-lehti. PLO-suhteiden kehittämisessä Suomen ulkopolitiikan johto päätti aloittaa Tukholman kaltaisen PLO-toimiston perustamisesta Suomeen. Koska PLO:n puheenjohtaja Arafatille esitetyn kutsun olisi voinut tulkita PLO:n jonkinlaiseksi tunnustamiseksi, ei Suomen hallitus kyennyt periaatteellisten seikkojen vuoksi kutsumaan Arafatia virallisesti Suomeen. PLO-toimisto- ja Arafatin vierailuhankkeet edustivat Israelin Ystäville ja Arabikansojen ystävyysseuralle puolesta ja vastaan lobattavia kysymyksiä. Kumpikin yhdistys pyrki vaikuttamaan toimillaan sekä hankkeisiin, niistä keskusteluun ja ulkopolitiikan päättäjiin että saamaan kansalaismielipiteestä tukea asialleen. Suomen ulkopoliittinen johto ymmärsi PLO:n pyrkimyksen hyviin suhteisiin sen kanssa, mutta tämä tulisi saada aikaiseksi muutenkin kuin luomalla diplomaattisuhteet. Yhteydenotot lisääntyivät kuitenkin PLO:hon ja se ymmärrettiin entistä enemmän palestiinalaisten merkittävimmäksi edustajaksi. Suomen politiikan linjana YK:ssa oli yleensä pidättäytyminen, koska Suomi ei voinut YK:ssa ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin, joissa suurvaltojen väliset eturistiriidat olisivat törmänneet. Libanonin sodan aikana Suomi puolsi usein YK:ssa Israelin tuomitsevia kantoja, mutta ei liiaksi. Suomen ulkopolitiikan johto pyrki maltilliseen Lähi-idän politiikkaan.
  • Ruotsalainen, Mika Kullervo (2002)
    Tutkimuksen kohteena on Suomen ulkopolitiikan suhde palestiinalaiskysymykseen vuosina 1967-1974. Vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen palestiinalaiskysymys nousi kansainväliseen keskusteluun. Myöskään Suomen ulkopolitiikka ei selvinnyt ilman mielipiteitä asiasta. Kuuden päivän sodan jälkeen mielipiteet johdettiin suoraan puolueettomuuspolitiikan tiukoista lähtökohdista. Aluksi julkisessa keskustelussa palestiinalaiset olivat hyvin passiivisessa osassa. Heitä pidettiin ryhmänä kaltoin kohdeltuja pakolaisia, joille ei nähty tulevaisuutta tai menestymisen mahdollisuuksia. 1970-luvulle tultaessa palestiinalaisten ongelmat hahmottuivat suomalaisessa julkisuudessa 1960-lukua aktiivisempana. Kaikkien tuntemaksi hahmoksi oli noussut vuonna 1969 PLO:n johtoon valittu Jasser Arafat. Suhtautuminen palestiinalaisiin oli kaksijakoista. Toisaalta ymmärrettiin heidän pyrkimyksiään. Samalla kuitenkin tuomittiin palestiinalaisten laajaa huomiota herättäneet terrori-iskut. Yom kippur -sodan myötä vuonna 1973 palestiinalaisten painoarvo Lähi-idän politiikassa kasvoi. Neuvostoliitto tunnusti PLO:n palestiinalaisten ainoaksi edustajaksi ja tavoitteli näin tukea Lähi-idän arabimailta. Palestiinalaisten painoarvoa nosti myös öljykriisi, joka vavisutteli boikotteineen ja nousevine öljyn hintoineen koko maailmaa. Samalla PLO alkoi omaksua poliittisia tavoitteita sotilaallisten oheen. Suomessa tasavallan presidentti Urho Kekkonen piti vuoden 1973 lopussa Paasikivi-Seurassa puheen, jossa hän vaati palestiinalaisten aseman huomioimista. Samalla hän esitti kärkevää kritiikkiä Israelia kohtaan. Kekkosen puhe muutti Suomen ulkopolitiikan suuntaa palestiinalaiskysymyksessä. Seuraavana vuonna 1974 YK:ssa äänestettiin PLO:n oikeudesta päästä tarkkailijajäseneksi YK:n yleiskokoukseen. Suomi äänesti PLO:n puolesta toisin kuin suuri osa muuta itäblokkiin kuulumatonta Eurooppaa. Yleiskokouksen päätöksellä oli suuri merkitys PLO:lle. Sen kansainvälinen asema oli noussut aivan uudelle tasolle. Alkuperäislähteinä tutkimuksessa on käytetty ulkoministeriön arkiston kokoelmia. Lisäksi YK-päätöksenteon osalta on tarkasteltu sekä YK:n että Suomen ulkoasiainhallinnon toimintakertomuksia. Julkista keskustelua tutkimusperiodilla on tarkasteltu kuuden poliittisesti eri laidoilla toimineen sanomalehden kautta. Suuri osa tutkimusperiodin tutkimuskirjallisuutta Suomen ulkopolitiikan osalta on erilaisia elämäkertoja ja muistelmia.
  • Taittonen, Maria Kristiina (2008)
    Pro gradu -tutkimukseni aiheena on terrorismi strategisena poliittisena toimintana Israelin ja palestiinalaisalueiden välisessä konfliktissa, ja erityisesti Israelin turvallisuuspolitiikan vaikutus palestiinalaisterrorismin määrään. Tutkin Israelin terrorismia vastaan suuntaamien sotilaallisten ratkaisujen vaikutuksia palestiinalaisten äärijärjestöjen Hamasin, Palestiinan Islamistisen Jihadin (PIJ) ja al-Aqsan Marttyyrien Prikaatin (AMP) terrori-iskujen määrän vaihteluun toisen intifadan aikana. Tutkimuksen teoreettisena asetelmana toimii nelikenttä, joka jakaa terrorismintutkimuksen teoriat yksilö- ja yhteiskunnallisiin ja pro- ja reaktiivisiin teorioihin. Tavoitteena on tutkia palestiinalaisjärjestöjen toimintaa suhteessa sekä toisiinsa että suhteessa esitettyihin teorioihin, ja sitä kautta paikantaa järjestöjen sijoittumista terrorismintutkimuksen selitysmallien kenttään. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on palestiinalaisterrorismin peliteoreettinen strategisuus: ovatko iskut itsenäisiä ja sattumanvaraisesti ajoitettuja vai hallitsevatko järjestöt niiden määrää ja ajoitusta strategisena pelinä? Tutkin terrori-iskujen määrän ja Israelin samanaikaisten sotilaspoliittisten ratkaisujen välistä yhteyttä pääasiassa regressioanalyysin keinoin. Puran Israelin terrorisminvastaiset toimet osamuuttujiin ja selitän niiden avulla eri tekijöiden vaikutusta palestiinalaisterrorismin määrän vaihteluun. Olen koonnut tutkimuksessa käytettävän tilastollisen aineiston Memorial Institute for the Prevention of Terrorismin ja Palestinian Center for Human Rightsin raporteista. Regressioanalyysin tulokset osoittavat, että Israelin ennaltaehkäisevien ja puolustavien menetelmien välillä on merkittävä ero siinä, millaiseen reaktioon ne palestiinalaisjärjestöjen puolella johtavat. Ennaltaehkäisevien menetelmien kohdalla terrori-iskujen määrä vaihtelee selvästi sen mukaan, millaisella intensiteetillä Israel niitä käyttää, mutta puolustavien menetelmien kohdalla yhteys terrori-iskujen määrän vaihteluun jää osoittamatta. Ennaltaehkäisevien menetelmien käyttö johtaa terrori-iskujen määrän lisääntymiseen keskimäärin kuudella iskulla viikossa. Tulokset kertovat molemminpuolisen väkivallan keskittymisestä samoille viikoille ja siten Israelin terrorisminvastaisen strategian huonosta toimivuudesta: ennaltaehkäisevien menetelmien tavoitteena on vähentää terrori-iskujen määrää, mutta tutkimuksen mukaan ne johtavat pikemmin päinvastaiseen tulokseen. Puolustavat menetelmät taas eivät provosoi terrori-iskuja ennaltaehkäisevien menetelmien tavoin, mutta myöskään ne eivät onnistu väkivaltaa vähentämään. Esitän tutkimukseni päätelmänä Israelin sotilaspoliittisten ratkaisujen vaikuttavan terrorismiin hyvin merkittävällä tavalla. Palestiinalaisjärjestöt säätelevät terrori-iskujen määrää reaktiona Israelin samanaikaisiin toimiin siten, että Israelin armeijan korkean aktiviteetin viikoilla myös terrori-iskujen määrä on korkealla. Vastaavasti järjestöt laskevat iskujen määrää silloin, kun Israel vetäytyy. Molemminpuolisen väkivallan keskittyminen samoille viikoille kertoo palestiinalaisjärjestöjen valintojen olevan sekä reaktiivisia että strategisia, sillä järjestöt vaihtelevat terrori-iskujen määrää Israelin ratkaisuista riippuen. Terrorismin osoitetusta reaktiivisuudesta johtuen pidän peliteoriaa osuvana selitysmallina konfliktin tulkintaan. Sekä Israel että palestiinalaisjärjestöt selkeästi mitoittavat väkivallan käyttönsä toisen osapuolen toimiin. Kova terrorisminvastainen strategia lietsoo väkivaltaa vastapuolella ja vastoin tavoitteitaan johtaa terrorismin määrän kasvuun.
  • Pekkonen, Heli (Helsingfors universitet, 2016)
    Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit eivät kykene ylittämään tarkastuspisteitä tarvittavien lupien puuttuessa ja tämä kykenemättömyys liikkua pois Jordanjoen laaksosta sitoo heidät yhä tiukemmin kiinni tilaan, jossa fyysinen liikkuma-alue tiukkenee entisestään. Toisen hypoteesin mukaan liikkumista tutkimalla kautta pääsee tarkastelemaan territoriaalista prosessia, jonka seurauksena palestiinalaissiviileillä on käytössään ainoastaan alle 10 % Jordanjoen laakson pinta-alasta. Haastatteluiden, karttojen ja raporttien pohjalta tutkielmassa piirtyy kuvan siitä, että territoriaalinen prosessi, jossa Israel hamuaa yhä laajenevaa alaa Jordanjoen laaksosta näyttää olevan olemassa. Siihen, mihin tämä johtaa ja miksi se on olemassa on analyysin pohjalta vaikeampi vastata. Yksi mahdollinen kehityssuunta palestiinalaisalueiden fragmentoimisessa ja tilan pirstaloimisessa on mahdollisen kahden valtion ratkaisun vieminen yhä kauemmas tulevaisuuteen, joka tekee tutkimusaiheesta maailmanpoliittisesti merkittävän.
  • Räsänen, Miika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti on jatkunut vuosikymmenten, joidenkin näkemysten mukaan jopa vuosisadan ajan, eikä sille näy tulevan loppua. Konflikti ei ole helposti ratkaistavissa, sillä siihen liittyy monenlaisia ja eri tasoisia ongelmia. Esimerkiksi sen pitkäkestoisuus on johtanut siihen, että molempien osapuolien katkeroituminen ja vihanpito on siirtynyt sukupolvelta sukupolvelle. Kyseisenkaltaiseen pitkäkestoiseen konfliktiin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja niiden kaikkein yksityiskohtainen analysointi ja arviointi on käytännössä mahdotonta. Kuitenkin jo aiheeseen paneutuminen ja sen ymmärtäminen voi johtaa siihen, että konfliktin ratkaisemiseksi kyettäisiin ottamaan askeleita eteenpäin. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, millä tavalla uskonnollisuuden rooli ilmenee israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa. Tähän pyrin saaman vastauksia kolmen eri tutkimuskysymyksen avulla: 1) Millaisia uskonnollisia piirteitä israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa esiintyy 2) Miten konfliktin osapuolten näkemykset konfliktin uskonnollisista piirteistä eroavat toisistaan ja missä ne ovat yhteneväisiä 3) Millaisia negatiivisia ja/tai positiivisia vaikutuksia uskonnollisuudella on konfliktissa. Tutkimukseni aineisto on peräisin neljältä haastattelemaltani Suomessa asuvalta israelilaiselta ja kolmelta palestiinalaiselta. Haastatteluni ovat puolistrukturoituja haastatteluja eli teemahaastatteluja. Teemakysymykset antavat mahdollisuuden tutkia konfliktia laajemmasta näkökulmasta käsin. Tutkimusmetodinani puolestaan toimii laadullinen teema-analyysi Haastatteluaineistostani nousi esiin kuusi erillistä teemaa, joissa ilmenee uskonnollisia elementtejä konfliktiin liittyen. Teemat koskevat osapuolten identiteettejä, Israelin politiikkaa, Israelin siirtokuntia, Hamasia, uskonnollisia paikkoja, erityisesti Jerusalemia sekä uskontojen/uskonnollisuuden roolia konfliktin ratkaisemisessa. Haastateltavat näkemyksissä oli nähtävissä enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia, vaikkakin molempia esiintyi tutkimuksessa. Eroavaisuuksia oli erityisesti nähtävillä Israelin politiikkaa koskevassa teemassa, kun taas siirtokuntia, Hamasia ja uskonnollisia paikkoja käsittelevissä teemoissa näkemykset olivat ennemmin yhteneväisiä. Tutkimukseni mukaan konfliktissa esiintyvä uskonnollisuuden rooli on ennemminkin negatiivinen kuin positiivinen. Tämä näkyy erityisesti siirtokuntia ja Hamasia koskevissa teemoissa, mutta myös silloin, kun uskonnollisia elementtejä haluttiin liittää vastakkaiseen osapuolen toimintaan. Toisaalta uskonnollisuudella nähtiin teoriassa olevan myös mahdollisuuksia positiiviseen vaikutukseen, mutta käytännössä se ei ole näkynyt Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa.