Browsing by Subject "Philosophy"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Patomäki, Heikki Olavi (2017)
  • Elo, Mika; Luoto, Miika (The Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki, 2018)
    Taideteoreettisia kirjoituksia Kuvataideakatemiasta
    As a sense modality, touch has been both over- and undervalued in Western culture. On the one hand, touch has been regarded as the basis of sense certainty and as a rather normative support to the theoretical gaze. On the other hand, it has been considered as vague, vulgar, drive-related or impure. Due to these contradictory and potentially subversive qualities, touch has been invested with various emancipatory expectations. In its ambivalence, the very sense of touch is essentially over-determined. The texts of this volume address various dimensions of touch, where touch is not only a matter of sensory experience or bodily capacity, but also one of technics and vulnerability, of exposure and depth, of delicacy and tact. Some of the chapters venture out to the obscure borderlands of the phenomenal world where knowledge-oriented approaches encounter their limits, while others address something we could call generative patterns, or, as the title suggests, “figures of touch”.
  • Heikkilä, Anne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Gradutyössäni tutkin liikkeen ja erityisesti tanssin estetiikkaa tanssijan kokemuksena. Tämä tarkastelukulma on melko uusi, joten olen luonut liikkeen estetiikkaa tarkoittavan englanninkielisen termin ”kineAesthetics,” suomeksi ”kine-estetiikka.” Tutkimusmenetelmänä käytän pragmaattista ja fenomenologista filosofista analyysiä, joka pohjautuu Richard Shustermanin somaestetiikan teoriaan, James Deweyn teoriaan taiteesta kokemuksena ja osin Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiseen filosofiaan. Toisena tutkimusmenetelmänä käytän strukturoituja haastatteluja. Tämä empiirinen osio perustuu kolmen tanssijan näkemyksiin tanssista ja liikkeestä. Tanssijoiden tutkimuksessa käsitelty kokemus liittyy erityisesti Helsingissä esitettyyn ”Aistiofysiikka”-nimiseen teokseen, jonka tekijöitä he kaikki olivat. Tutkimuksessani pyrin selvittämään asento- ja liikeaistin merkitystä esteettiselle kokemukselle. Lisäksi pyrin valottamaan tanssijoiden kehontietoisuuden merkitystä heidän kokemukselleen. Käsittelen tutkielmassani ruumiillisuuden esiintymistä filosofisessa esteettisessä ajattelussa. Tähän liittyy ihmisen pitäminen yhtenä kokonaisuutena ilman ainakaan selvää dikotomiaa mieleen ja ruumiiseen. Fyysiset aistimukset johtavat tiedostettuun havaintoon ja kognitiiviseen tietoon. Tämä käsitys pohjautuu Merleau-Pontyn ajatteluun, jonka mukaan havainto on tiedostamisen alkuperäinen tapa. Havainto puolestaan synnyttää tietoa. Havainto, tietoisuus ja kognitio ovat osallisina tanssissa haastattelemieni tanssijoiden mukaan. Kine-estetiikan osa-alueiksi näen asento- ja liikeaistin osallisuuden esteettisessä kokemuksessa sekä harjaantumiseen perustuvan korostuneen tietoisuuden omasta kehosta ja sen liikkeistä. Haastatteluista ilmeni asento- ja liikeaistin merkitys tanssijoiden kokemukselle, mutta ei erillisenä aistihavaintona vaan aina yhdistyneenä lähes kaikkien muiden aistien käyttöön. Tanssijoiden erityinen herkkyys kehonsa tuntemuksille ilmeni myös. Havainto, tietoisuus ja kognitio ovat osallisina tanssissa ja erityisesti tanssiesityksessä. Tanssijat kokivat iloa, euforiaa, rytmiä ja intensiteettiä tanssistaan. Esteettinen arvo ilmeni merkityksellisyyden, nosteen, tärkeyden, merkittävyyden, voimaantumisen, täyttymisen ja jakamisen tunteina. Deweyn mukaan esteettinen kokemus on prosessi, johon sisältyy aina myös yrittämisen ja jopa kärsimyksen tunteita. Tanssiesitys voisi olla Deweyn tarkoittaman prosessin kulminaatio. Esityksen jälkeen tanssijat kokivat rasittavasta tilanteesta selviytymisen tunteita. Johtopäätöksenä esitän, että esityksessä tanssijat voivat kokea sekä esteettistä laatua että esteettistä arvoa ja että asento- ja liikeaisti voi tanssiessa olla osallisena esteettisessä kokemuksessa. Jos halutaan selvittää tanssin ja liikkeen esteettistä arvoa ilman katsojien tuomaa nostetta.
  • Butters, Maija (2018)
    Henkilökohtainen menetys, kriisi yhteisön sisällä vai uuden elämänvaiheen alku? Sekä suhtautuminen kuolemaan että hyvän kuoleman tunnusmerkit riippuvat maailmankatsomuksesta ja kulttuurista.
  • Ruokamo, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka neljässä henkilöstömäärältään suurimman Suomeen rekisteröidyn yrityksen vuoden 2017 vastuullisuusraporteissa käsitellään henkilöstöön liittyviä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiä. Tarkastelemani yritykset ovat: tietoliikennealalla toimiva Nokia Oyj; hissejä, liukuportaita ja -ovia valmistava KONE Oyj; metsäteollisuusyritys Stora Enso Oyj; ja vähittäistavarakaupan alalla toimiva Kesko Oyj. Lähdeaineistonani toimii neljän edellä mainitun yrityksen vastuullisuusraportit vuodelta 2017. Tieteen kentässä tutkielmani sijoittuu tutkimuskysymyksensä ja teorian osalta sukupuolentutkimuksen kenttään. Käyttämäni aineiston ja liike-elämään sijoittuneen toimintaympäristönsä vuoksi tutkielmani on myös viestinnällisesti ja kauppatieteellisesti orientoitunut. Olen analysoinut vastuullisuusraportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Menetelmän avulla olen ensin kartoittanut, kuinka aineistossani käsitellään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. Lisäksi olen kartoittanut, millaisiin sosiaalisiin luokitteluihin ja erontekoihin aineistossani on yhtäältä kiinnitetty huomiota ja toisaalta mihin ei ole kiinnitetty huomiota tai on ainakin päätetty vaieta käsiteltäessä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä teemoja. Tämän olen toteuttanut käymällä läpi vastuullisuusraportit ja saattamalla aineistoni vuoropuheluun intersektionaalisen teorian kanssa, joka on toiminut analyysiäni ohjaavana teorianani. Intersektionaalisuuden avulla olen analysoinut, tarkastellaanko sosiaalisia luokitteluja ja erontekoja samanaikaisesti ja suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuuden ja sisällönanalyysin lisäksi olen ammentanut diskurssianalyyttistä lähestymistapaa tavassani suhtautua aineistooni. En oleta raporttien kuvaavan todellisuutta sinänsä vaan samanaikaisesti myös tuottavan ja rakentavan kuvaamaansa ilmiötä. Johtopäätösosiossa vertailen eri organisaatioiden dokumentteja keskenään ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä selitän miksi toiset aiheet on nostettu esiin ja miksi tietyt teemat on jätetty vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että tarkastelemieni organisaatioiden raporteissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin sosiaalisiin kategorioihin edes maininnan tasolla: sukupuoli, ikä, kansallisuus, ”rotu”, kulttuuri, etninen tausta, vammaisuus/kykenevyys, seksuaalinen suuntautuminen, kuuluminen sukupuolivähemmistöön, uskonto, mielipide, jäsenyys esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, taidot, koulutustausta, persoonallisuus tai muu henkilökohtaiseen taustaan liittyvä ominaisuus. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään huomiota sukupuoleen ja siinä erityisesti naisten osuuteen henkilöstössä ja johtotason tehtävissä, ikään ja kansallisuuteen. Sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen on kiinnitetty huomiota todennäköisesti siksi, että ne ovat suhteellisen helposti tilastoitavissa olevia attribuutteja. Miesten ja naisten välinen tilastointi sukupuolten osalta korostaa naisten osuutta ja jättää kokonaan huomioimatta sukupuolivähemmistöt. Monimuotoisuus on monissa raporteissa ymmärretty ennen kaikkea naisten osuutena henkilöstössä. Sukupuolen, iän ja kansalaisuuden jälkeen eniten huomiota on kiinnitetty ”rotuun”, etnisyyteen tai kulttuuriseen taustaan, vammaisuuteen/kykenevyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Yhteiskuntaluokkaan tai sosioekonomiseen luokkaan ei kiinnitetä aineistossani huomiota edes maininnan tasolla. Aineistossani ei juurikaan hyödynnetä intersektionaalista lähestymistapaa eli tarkastella monia eri sosiaalisia erontekoja tai luokitteluja samanaikaisesti ristiinvalottaen. Tarkastelemani organisaatiot vakuuttavat vain ansioiden ja osaamisen vaikuttavan henkilövalinnoissa ja palkkauksessa, joten ne haluavat profiloitua meritokraattisiksi organisaatioiksi. Tarkastelemani organisaatiot perustelevat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden edistämistä syrjinnänvastaisuuden, maineenhallinnan ja kilpailuedun kautta. Kaikki neljä tarkastelemaani organisaatiota sanoutuvat irti syrjinnästä, joten ne eksplisiittisesti kertovat noudattavansa syrjintäkieltoa ja lakia ja siten kantavansa yhteiskuntavastuuta. Maineenhallinnan osalta organisaatiot tuovat esiin ulkoisten sidosryhmien ja etenkin asiakkaiden odotuksia yhteiskuntavastuun kantamiselle. Monimuotoisuuden edistäminen nähdään aineistossani myös keinona parantaa kilpailukykyä, sillä eri taustoista tulevien ihmisten ajatellaan ymmärtävän paremmin taustakulttuurejaan ja samoista taustoista tulevien asiakkaiden odotuksia ja toiveita tuotteille ja palveluille ja siten auttavan organisaatiota uusien markkina-alueiden saavuttamisessa ja vanhojen ylläpitämisessä.
  • Neumann, Hanns-Peter (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2014)
    16
    Referring to Christian Wolff’s letters to the Count of Manteuffel, his maecenas, I want to show how the philosopher Wolff had to present himself (dependant on the expectations of his addressee) as a specific social or intellectual type in order to propagate reliably what he and his adherents called the ‘truth’ of his philosophical worldview. Based on my analysis of Wolff’s correspondence with Manteuffel, I will focus on the question how in Wolff’s case the social role of the philosopher was determined and had to be performed in order to establish a successful enlightened culture and science politics.
  • Treuherz, Nicholas (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2014)
    16
    This article asks if the role of the Enlightenment philosopher was, as understood by contemporaries, to work against elites, or to underpin them. Concentrating particularly on the arch-elitist Frederick the Great and his court philosophers, we will track the notion of the elite and their position as holders of truth and enlighteners. The central tenet of the debate will concern the notion of lying to the masses and the utility of truth. It will be shown that advocacy of absolute truth was rare and often dissimulated by philosophers keen to avoid censure. This dividing line will be used to show the cultural transfer of Francophone debates to the German intellectual sphere.