Browsing by Subject "Pius XII"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Mankki, Tiia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Keskustelu paavi Pius XII:n (Eugenio Pacelli, paavina 1939–1958) suhtautumisesta holokaustiin alkoi 1960-luvulla. Tuolloin keskustelu jakautui Pius XII:n kriitikoihin ja puolustajiin. Kriitikoiden mukaan Pius XII oli vaiennut holokaustista, kun taas puolustajien mukaan paavi oli ahkerasti vastustanut holokaustia. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella aiheesta vuosina 2004–2010 käytyä keskustelua. Käytän lähteinäni Piusta ja holokaustia käsitteleviä tutkimuksia, tutkimuksia käsitteleviä arvioita ja kommentteja sekä Pius XII:n kanonisaatio- eli pyhäksi julistamisprosessin yhteydessä kirjoitettuja uutisia ja kommentteja. Tavoitteenani on selvittää, millaiseksi keskustelu paavi Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin muodostui vuosina 2004–2010. Kehittyikö keskustelu johonkin suuntaan vai pysyikö se samanlaisena käsitellyllä aikavälillä? Millaisia argumentteja keskustelijat esittivät ja mihin he näillä mahdollisesti pyrkivät? Nousiko keskustelussa esille uusia teemoja? Millaisiin seikkoihin keskustelijat kiinnittivät huomiota käsitellessään toisten keskustelijoiden kirjoituksia? Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin käytyä keskustelua vuosina 1998–2003 on tarkastellut Milla Bergström yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielmassaan Pyhä Pius XII vai Hitlerin paavi? Vuosina 1998–2003 käyty keskustelu paavi Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin (2004). Sen vuoksi aion lisäksi selvittää, muuttuiko keskustelu jollakin tapaa verrattuna Bergströmin aiempaa keskustelua käsittelevään pro graduun verrattuna. Vuosina 2004–2010 ennen kaikkea paavin puolustajien tavoitteena oli saada huonoon valoon niin Pius XII:n kriitikot kuin heidän tutkimuksensa. Tähän puolustajat pyrkivät esittämällä ainoastaan kriittisiä huomioita niin Pius XII:n kriitikoista kuin heidän tutkimuksistaan. Esittämästään kritiikistä huolimatta paavin puolustajat toimivat välillä itse vastoin sanojaan. He esimerkiksi moittivat Pius XII:n kriitikoita historiallisten lähteiden käyttämättä jättämisestä. Tästä huolimatta Pius XII:n puolustajista David G. Dalin ja Ronald J. Rychlak kuitenkin perustivat tutkimuksensa pääasiassa tutkimuskirjallisuuteen. Kaiken kaikkiaan paavin puolustajat suhtautuivat Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin käytyyn keskusteluun enemmän tunteella kuin tieteellisesti. Uutena teemana keskustelussa oli puolustajien vaatimus Pius XII:n julistamisesta vanhurskaaksi kansakuntien joukossa. Pius XII:n puolustajien toiminta oli jossakin määrin moniulotteisempaa kuin paavin puolustajien. Ensinnäkin he keskustelivat asiallisesti esimerkiksi pohtimalla historiantutkimuksen vaatimuksia sekä tekemällä Pius XII:n kriitikoihin kuuluvan Michael Phayerin tutkimuksesta niin asiallisia kuin kriittisiä huomioita. Toisaalta Pius XII:n kriitikot suhtautuivat paikka paikoin puolustajiin yhtä mustamaalaavasti, sillä he tekivät puolustajista ja heidän tutkimustuloksistaan ainoastaan kriittisiä huomioita. Vuosina 2004–2010 perinteinen jako Pius XII:n kriitikoihin ja puolustajiin alkoi murtua. Keskustelun molemmilla puolilla alettiin nostaa esille se, että Pius XII ei ollut yksinomaan holokaustista vaiennut tai juutalaisia auttanut. Yksipuolisen tarkastelun sijaan Pius XII:n toiminta ja paavius alettiin nähdä monipuolisemmin.
  • Palmén, Aksu (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisen kuvan elokuvat Aamen ja Under the Roman Sky välittävät paavi Pius XII:sta ja erityisesti hänen suhtautumisestaan juutalaisiin ja holokaustiin. Elokuvat esittävät miltei vastakkaiset näkemykset Piuksesta. Aamen perustuu Rolf Hochhuthin vuonna 1963 julkaistuun näytelmään Sijainen, joka oli ensimmäisiä Piukseen kriittisesti suhtautuvia arvioita. Elokuva toi taiteessa esiintyvän Piuksen kritiikin uudelle vuosituhannelle ja oli samalla osa tieteellisessäkin tutkimuksessa vilkkaana käynyttä keskustelua. Elokuvan esittämät syytökset paavia kohtaan olivat tuttuja esimerkiksi John Cornwellin, Susan Zuccottin ja Michael Phayerin tutkimuksista. Aamenen keskeinen väite on, että Pius ei tehnyt riittävästi juutalaisten suojelemiseksi holokaustilta. Elokuva esittää, että tämä johtui nimenomaan uhrien juutalaisuudesta. Samalla Aamen sopii luontevasti osaksi ohjaaja-tuottaja Costa-Gavrasin filmografiaa, jossa korostuvat auktoriteettien kyseenalaistaminen ja epäluulo valtaapitäviä kohtaan. Aamenta voi pitää hyvin pitkälti Costa-Gavrasin ehdoilla tehtynä ja hänen näkemystään vastaavana elokuvana. Under the Roman Sky puolestaan vaikuttaa syntyneen pikemminkin kristilliset arvot omaavien tuotantoyhtiöiden tilaustyönä, kuin ohjaaja Christian Duguayn taiteellisen kunnianhimon siivittämänä. Se vastaa lukuisiin Piusta vastaan esitettyihin syytöksiin ja esittää hänet juutalaisten suojelijana. Monissa kohtauksissa tunnutaan tarkoituksellisesti tuovan esille Piukseen kohdistunutta kritiikkiä, jotta tuohon kritiikkiin päästäisiin vastaamaan. Näissä tapauksissa Under the Roman Sky tukeutuu väitteissään sellaisiin Piuksen puolustajiin kuten David G. Dalin ja Ronald Rychlack. Elokuvien vastakkainen suhtautuminen Piukseen näkyy jo siinä, miten katolinen kirkko suhtautui niiden tuotantoprosessiin. Penseästi paaviin suhtautuvaa Aamenta ei saatu kuvata Vatikaanissa ja Roomassa, vaan tapahtumapaikat jouduttiin lavastamaan Romaniaan. Piusta puolustavalle Under the Roman Skylle kuvauslupa taas heltisi. Kumpikin elokuva käyttää hyväkseen elokuvallisia keinoja sanomansa esilletuomiseen, mutta hieman eri tavoin. Aamenessa suurin rooli on tapahtumien ja henkilöiden rinnastamisella. Piuksen liikkuminen rinnastuu keskitysleirille kulkevien junien liikkeeseen, mikä välittää viestin paavin roolista holokaustin mahdollistajana. Natsit ja katolilaiset rinnastetaan kahdessa samankaltaisessa kohtauksessa, jossa eliitti mässäilee ylhäisessä yksinäisyydessään sodan kauhuista välittämättä. Under the Roman Sky puolestaan turvautuu kuvakerronnassaan perinteiseen uskonnolliseen kuvastoon. Elokuvassa Pius poseeraa toistuvasti ristiinnaulitun Kristuksen tavoin kädet sivuilleen levitettynä, mikä luo hänestä uhrautuvaisen ja rakastavan kuvan. Uskonnollinen taide on elokuvassa merkittävässä roolissa. Sikstuksen kappelin freskojen aiheet kuvastavat elokuvan henkilöhahmoissa tapahtuvia muutoksia. Aamen ja Under the Roman Sky osoittavat, että Piuksen toisen maailmansodan aikaisten tekemisten käsittelyssä vastakkainasettelu jatkui 2000-luvulle asti polarisoituneena elokuvataiteessakin.
  • Mankki, Tiia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän historian pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Rooseveltin (presidenttinä 1932–1945) ja paavi Pius XII:n (Eugenio Pacelli, paavina 1939–1958) välistä viestinvaihtoa vuosina 1939–1945. Viestinvaihto sisältää niin kirjeitä kuin sähkeitä ja se on kokonaisuudessaan talletettu Myron C. Taylorin toimittamaan Wartime Correspondence between President Roosevelt and Pope Pius XII -lähdekokoelmaan. Kokoelma on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1947. Ilmestymisen jälkeen kokoelmasta on otettu tasaisin väliajoin uusia painoksia, joista tässä tutkielmassa käytössä oli vuoden 2013 painos. Tutkielman tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: millaisen kuvan viestinvaihto antaa Rooseveltin ja Pius XII:n suhteesta? Muuttuuko tämä suhde jollakin tapaa toisen maailmansodan edetessä? Millaiset tapahtumat tähän muutokseen vaikuttavat? Millaisiin asioihin heidän välinen viestinvaihtonsa keskittyy? Presidentin ja paavin välinen viestinvaihto käynnistyi joulukuussa 1939, kun Roosevelt lähetti Pius XII:lle ensimmäisen kirjeen. Rooseveltin kirje oli ensimmäinen virallinen yhteys Yhdysvaltojen ja Vatikaanin välillä sitten vuoden 1867. Jo Rooseveltin ja Pius XII:n ensimmäisissä kirjeissä ilmeni, että presidentin ja paavin välillä oli jännitettä. Molemmat nimittäin suhtautuivat epäluuloisesti viestinvaihdon toiseen osapuoleen. Tämä epäluuloisuus yritettiin kuitenkin kirjeissä peittää ystävällisen ja jopa toista osapuolta kosiskelevan kielen alle. Jo ensimmäisistä kirjeistä lähtien viestinvaihdon keskeinen teema oli rauha, sillä molemmat viestinvaihdon osapuolet halusivat lopettaa toisen maailmansodan. Lisäksi rauha pysyi keskeisenä teemana koko viestinvaihdon ajan. Vaikka niin Roosevelt kuin Pius XII halusivat luoda maailmaan rauhan, viestinvaihdosta ei kuitenkaan seurannut konkreettisia yhteisyrityksiä rauhan saavuttamiseksi. Rooseveltin ja Pius XII:n välinen suhde kuitenkin muuttui 1940-luvun ensimmäisinä vuosina. Roosevelt ja Pius XII alkoivat eriytyä toisistaan ennen kaikkea Yhdysvaltojen liityttyä toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941. Tämän vuoksi kirjeissä käytetty kieli muuttui olennaisesti. Molemmat alkoivat seisoa ainoastaan omien näkemystensä takana, sillä Roosevelt tai Pius XII eivät tehneet kirjeissään ja sähkeissään juuri myönnytyksiä toisen osapuolen näkemyksiä kohtaan. Myös Rooseveltin ja Pius XII:n näkemykset rauhan luonteesta alkoivat olla hyvin erilaisia keskenään. Tutkielmassa tarkasteltu suhde koki seuraavan muutoksen särön vuonna 1944. Vaikka toinen maailmansota oli lähestymässä loppuaan ja rauha oli siten palaamassa maailmaan, Pius XII ja Roosevelt alkoivat kulkea molemmat omaa tietään. Viestinvaihto typistyi muutamiksi lyhyiksi sähkeiksi. Lopulta viestinvaihto loppui, kun Roosevelt kuoli huhtikuussa 1945.