Browsing by Subject "Plastiikkakirurgia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Sorsa, Outi (Helsingfors universitet, 2016)
    Napanuoratyrä eli omfaloseele on synnynnäinen vatsanpeitedefekti, jossa vatsaontelon elimiä työntyy napanuoraan. Omfaloseele pyritään korjaamaan vastasyntyneenä palauttamalla elimet vatsaonteloon tyräpussista ja sulkemalla tyräportti sekä iho Jättiomfaloseeleksi kutsutaan napanuoratyrää, joka on niin kookas, että primaarisulku kaikkien vatsanpeitteiden kerrosten osalta ei ole mahdollista. Tässä tutkimuksessa vertailtiin eri menetelmiä, silloin kun omfaloseelen täydellinen primaarisulku ei ollut mahdollista. Tutkimuksen tavoite oli tutkia, onko allografti-iho eli elinluovuttajalta saatu glyserolissa säilötty osaihonsiirre parempi jättiomfaloseelen tyräpussin suojaustapa kuin muut tällä hetkellä käytössä olevat hoitotavat. Tutkimusaineistoon kerättiin HYKSin Lastenklinikalla vuosina 1990-2015 hoidetut jättiomfaloseelepotilaat. Aineisto koostuu 12 potilaasta, joista kuudelle oli käytetty omfaloseelepussin suojausta allografti-iholla ja kuudelle ihon sulkua tai tyräpussin hoitoa paikallishoitoaineilla. Oman ihon sulku on paras menetelmä jättiomfaloseelen tyräpussin suojaamiseksi, mikäli se voidaan tehdä kiristyksettömästi. Allografti-iho toimii biologisena sidoksena epitelisaation ajan ja on turvallinen hoitovaihtoehto silloin kun vastasyntyneen anestesiaan ja suurempaan leikkaussalitoimenpiteeseen liittyy riskejä tai arvellaan, että oman ihon sulku ei onnistuisi ilman haavakomplikaatioita.
  • Ehrnrooth, Ninja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Allograft hud är kadaverhud som används som ett tillfälligt skydd på det brända och opererade hudområdet. Den tillfälliga allograften vaskulariseras i det rena sårbottnet inom några dagar och stöts bort efter 1-4 veckor. Förvaringen i glycerol dödar cellerna och har antibakteriella och antivirala egenskaper, men man vet inte om allografthudens immunogenicitet minskar om förvaringstiden i glycerol förlängs. Blodtransfusioner och användning av allograft hud är de vanligaste orsakerna till HLA-sensitisering hos brännskadepatienter. I denna avhandling utreder vi allograft hudens immunopositivitet med immunohistokemiska metoder, för att kunna förstå oss bättre på hud allograftens immunogenicitet. Vi vill utreda om lagringstiden i glycerol eller donatorns livslängd ändrar den glycerolförvarade allograftens immuniserande egenskaper. Vi analyserade fem Toll-lika receptorer (TLR2, 4, 5, 7 och 9) och cd45 receptorer i glycerolförvarad allograft hud för att se om det fanns ett samband mellan immunopositiviteten och förvaringstiden i glycerol och donatrons livslängd. Analysen gjordes för att kunna ge direktiv om förvaring och användning av glycerolförvarad allograft hud i hopp om att minska patientens immunisering. Vårt begränsade material minskade på möjligheterna att påvisa de samband, som var målsättningen för studien. Vi fann inte ett samband, men vi kunde se immunopositivitet i allograften, vilket tyder på att det finns proteiner i allograften som kan aktivera immunförsvaret.
  • Salovaara, Aino (Helsingfors universitet, 2015)
    Mortality is one of the main criteria in the evaluation of burn centre effectiveness. Different scoring systems predict mortality, the main variables being age, TBSA and inhalation injury. This retrospective study was conducted on 170 consecutive patients treated in the Helsinki Burn Centre and individual factors affecting mortality were assessed. The applicability of the Baux and ABSI scales was also evaluated. The mortality rate of the 147 actively treated patients was 19.7%. 23 patients were directed into palliative care within 48 hours. The non-survivors had a significantly higher mean age, proportion of women, mean TBSA, prevalence of inhalation injury and Baux and ABSI values than the survivors. Age, gender and TBSA were significant predictive factors. The Baux and ABSI scoring systems were statistically significant and specific in the prediction of mortality. No patients with a Baux score > 112 or an ABSI score ≥ 12 survived.
  • Gustafsson, Charlotta (Helsingin yliopisto, 2016)
    Barn med korrigerad gomspalt kan utveckla velofaryngeal insufficiens (VPI), vilket kännetecknas av ett hypernasalt tal och artikulationssvårigheter. Ibland utförs talförbättrande operationer (VPI-kirurgi) då den konservativa vården inte korrigerar VPI. Syftet med studien var att utreda incidensen för talförbättrande operationer hos barn med isolerad gomspalt, kartlägga eventuella skillnader mellan svårighetsgraden av spalt och granska barnens ålder vid VPI-kirurgi. Studien är en retrospektiv patientjournal undersökning av 686 barn med isolerad gomspalt som vårdats på Helsingfors Universitets Sjukhus Läpp- och gomspaltcenter (Husuke) åren 1990 - 2016. Totala incidensen för VPI-kirurgi var 33%. Kombinerad spalt av både den hårda och mjuka gommen hade en incidens på 37.3%, spalt av enbart den mjuka gommen 23.6%. Kön och primäroperationsteknik var inte en statistiskt signifikant variabel beträffande sekundäroperationer. Majoriteten av VPI-kirurgin utfördes innan skolåldern. Incidensen för talförbättrande operationer är beroende av spaltens svårighetsgrad, vilket överensstämmer med tidigare studier. En betydlig del av VPI-kirurgin utförs vid skolålder, vilket bör beaktas med långvariga uppföljningstider.
  • Mellanen, Eero (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin Töölön sairaalassa Helsingissä vuosina 1995-2015 suoritettuja kielekerekonstruktioleikkauksia munuaissiirtopotilailla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kyseisen potilaskohortin leikkausten tuloksia ja vaikuttavuutta. Mielenkiinto kyseiseen potilaskohorttiin on kasvava johtuen elinsiirtopotilaiden kohoavasta elinajanodotteesta. Elinajanodote elinsiirtopotilailla on parantunut Suomessa sitten ensimmäisen operaation 1960-luvulla. Tähän trendiin ovat myötävaikuttaneet hyljintälääkityksen monipuolistuminen ja mahdollisuus yksilöllistämiseen, kirurgisten tekniikoiden kehittyminen sekä tarkempi potilasvalinta. Elinajanodotteen kasvaessa myöskin tarve myöhemmin suoritettaville kirurgisille operaatioille, esimerkiksi kielekerekonstruktioille, kasvaa. Kielekerekonstruktiot ovat merkittävässä osassa eri aloilla kudospuutosten rekonstruktiossa tai toiminnan palauttamisessa. Yleisimpiä syitä kielekerekonstruktioille ovat rintarekonstruktiot, avomurtumat ja ihosyövät. Kielekerekonstruktioleikkausta suunniteltaessa on otettava huomioon mahdolliset riskit ja komplikaatiot. Elinsiirtopotilailla tähän tulee kiinnittää erityistä huomioita heidän immunosuppressiivisen lääkityksen ja monisairastavuuden takia. Elinsiirtopotilaille riskit komplikaatioille, kuten tromboosille, infektiolle ja pidentyneelle haavan paranemiselle, ovat korkeammat kuin normaalilla väestöllä. Tutkimus tehtiin retrospektiivisenä potilasasiakirjatutkimuksena. Tunnistetuista potilaista kerättiin tiedot munuaissiirrosta ja kielekerekonstruktioleikkauksesta. Potilaista kerättyä aineistoa verrattiin kirjallisuudessa raportoituihin vastaavanlaisiin tutkimuksiin niin elinsiirtopotilailla kuin terveillä. Pre-operatiivisesti komplikaatioriski ja post-operatiivisesti toipuminen ja komplikaatiot arvioitiin hyödyntäen Charlson Comorbidity indeksiä, ASA-luokitusta ja Clavien-Dindolla-luokitusta. Aineistoksi muodostui 10 potilaan ryhmä, jolle suoritettiin yhteensä 11 kielekerekonstruktiota ja kaksi ihonsiirtoa. Potilaista 70% oli miehiä. Kielekerekonstruktioleikkaus suoritettiin keskimäärin 63,9 vuoden iässä ja munuaissiirteen saannista kielekerekonstruktioon oli kulunut keskimäärin 16,5 vuotta. Komplikaatioita esiintyi yhdeksässä leikkauksessa (69,2 %). Yleisimmät komplikaatiot olivat pidentynyt haavan paraneminen ja hematooman muodostuminen. Operoiduista kielekkeistä 10 tuli vitaaleiksi ja yksi menetettiin välittömästi leikkauksen jälkeen. Onnistumisprosentti kielekerekonstruktioleikkauksissa oli 90,9 %. Huolimatta immunosuppressiivisesta lääkityksestä ja monisairastavuudesta, kielekerekonstruktioleikkausta voidaan pitää varteen otettavana hoitotoimenpiteenä hoidettaessa elinsiirtopotilaiden kudospuutoksia, esimerkiksi radikaalimman tuumorinpoiston seurauksena. Korkeampi komplikaatioiden esiintyminen ja hieman alhaisempi onnistumisprosentti verrattuna terveeseen väestöön vaatii onnistuneeseen lopputulokseen pääsemiseksi huolellisen pre-operatiivisen suunnittelun ja potilasvalinnan.
  • Rakkolainen, Ilmari (Helsingfors universitet, 2014)
    Munuaisten akuutti vajaatoiminta (AKI) on vaikeisiin palovammoihin liittyvä komplikaatio, johon liittyy korkea kuolleisuus. Munuaisten vajaatoiminnan diagnostiikassa käytettävät merkkiaineet, kuten kreatiniini ja kystatiini C, toimivat huonosti akuutin vajaatoiminnan varhaisessa tunnistamisessa, eivätkä ne anna spesifistä tietoa vajaatoiminnan syystä. Tällä hetkellä tutkimuskäytössä on noin 10 merkkiainetta, joiden osalta lisätutkimukset ovat tarpeen niiden arvioimista kliiniseen käyttöön. Kliinisessä käytössä olevia merkkiaineita on ainoastaan muutama ja näidenkin osalta lisätutkimukset ovat tarpeen laajempaa käyttöä varten. NGAL on uusista merkkiaineista kaikkein lupaavin tutkimusnäytön perusteella. NGAL reagoi nopeasti akuuttiin vajaatoimintaan, jossa munuaiskudos on vaurioitunut ja pitoisuudet nousevat veressä nopeasti verrattuna perinteisiin merkkiaineisiin.
  • Sipinen, Timo (Helsingfors universitet, 2011)
    Keräsimme ICD-10 koodilla L89 HYKS:n plastiikkakirurgian klinikassa hoidetuista 401:stä potilaasta hoitotiedot vuosilta 2000-2008. Plastiikkakirurgiseen leikkaukseen ja hoidon arvioon päätyneiden potilaiden keski-ikä oli 60,3 (18-97v.). Painehaavan riskitekijät selvitettiin. Yksittäisistä riskitekijöistä yleisimpiä olivat paraplegia ( n=77; 17% ) ja diabetes/ASO tauti ( n=53; 12 % ). Yhteensä painehaavaleikkauksia tehtiin 347 , joista revisioleikkauksia 108 ja varsinaisia sulkuleikkauksia oli 239. Keskimäärin potilaat tarvitsivat 1.7 operaatiota. Leikatuista painehaavoista gradus III- haavoja oli 35,1% ; n= 84 ja gradus IV 25,5% ; n= 61, pinta-ala haavoilla oli keskimäärin 30,5 cm2. Istuinkyhmyjen ja sacrumin painehaavat olivat potilasaineistossamme yleisiä (20% ja 27% operoiduista painehaavoista). Gradus III haavoja leikattiin keskimäärin 1,6 kertaa ja gradus IV haavoja keskimäärin 2,0 kertaa. Postoperatiivisia poliklinikkakäyntejä tarvittiin keskimäärin 2,3, gradus III painehaavapotilailla 2,0 ja gradus IV potilailla 2,6 käyntiä. Leikkausmenetelmistä eri kielekerekonstruktiot olivat selkeästi eniten käytetty leikkausmenetelmä painehaavaleikkauksissa: 58 % rekonstruktioleikkauksista suoritettiin käyttäen jonkinlaista iho- lihaskielekettä.
  • Danielsson, Oscar (Helsingfors universitet, 2016)
    Hudmelanom är en malign sjukdom som afficierar huden. Tumören infiltrerar kringliggande vävnader och sprids genom metastasering, främst via lymfkärl till lymfknutor. Vid utredning av melanom är det viktigt att utreda om sjukdomen spridit sig till de närmaste lymfknutorna, portvaktskörtlarna. Ifall metastaser konstateras i portvaktskörtel utförs körtelutrymning av det lymfknutområde där metastaser konstaterats. Målet med studien är att granska metastasfynd i portvaktskörtel från åren 2012 och 2013 för att utreda hur metastasfyndet påverkar patientens prognos samt hur ofta ytterligare metastaser konstateras i körtelutrymning. I studien konstaterades metastaser i portvaktskörtel hos 16,7 % av patienterna. Hos 16,7 % av patienterna konstaterades metastaser i körtelutrymning. Överlevnadsprognosen för patienter med metastaser i portvaktskörtel motsvarade resultat i tidigare studier. Övriga faktorer som försämrade prognosen bland patientmaterialet var hög ålder, stor metastas och lokalrecidiv. Studiens material bestod av 42 patienter, för att kunna fatta nya vårdbeslut om melanom krävs studier med större patientmaterial.
  • Merkkola-von Schantz, Päivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Reduction mammaplasty is one of the most common plastic surgery procedures. Variation exists between preoperative imaging and histopathology protocols in different countries and institutions. The aim of this study was to analyse the incidence of occult breast cancer and lesions associated with increased risk in reduction mammaplasty specimens, both in patients with or without a previous history of breast cancer. This study assessed whether patients with abnormal histopathology differed from the study population in terms of demographics. In addition, in patients with a previous history of breast cancer, it was analysed if timing of reduction mammaplasty with respect to oncological treatment influenced the incidence of abnormal findings in the specimens. This study described the imaging process and its ability to catch disease preoperatively. In addition, the association between imaging and histopathological findings in reduction mammaplasty specimens was examined. The 1255 women that underwent reduction mammaplasty between 1/2007 and 12/2011 were retrospectively reviewed for demographics, preoperative imaging, further preoperative examinations, histopathology reports, and postoperative follow-up. Among women with no previous history of breast cancer (n=918), abnormal histopathological findings were revealed in 88 (10.4%) patients. The incidence of breast cancer was 1.2% (n=10), and the incidence of high-risk lesions (atypical ductal hyperplasia, atypical lobular hyperplasia, and lobular carcinoma in situ) was 5.5% (n=47). Age (p<0.001) and specimen weights (p<0.001) were significantly higher in patients with abnormal histopathology. Eighty-one percent of patients with abnormal histopathology had normal preoperative imaging. Preoperative examinations revealed only two high-risk and two cancer findings. Two patients later developed breast cancer in the same breast where the high-risk lesion was originally revealed. Among women with a history of breast cancer (n=329), abnormal histopathological findings were revealed in 68 (21.5%) patients. High-risk lesions were revealed in 37 (11.7%), and cancer in six (1.9%) patients. Abnormal histopathology correlated with higher age (p=0.0053), heavier specimen (p=0.0491), and with no previous breast surgery (p<0.001). Abnormal histopathological findings were also more frequent in patients with reduction mammaplasty performed prior to oncological treatment (p<0.001), and in patients undergoing immediate reconstruction (p= 0.0064). Reduction mammaplasty specimens reveal a considerable number of malignant and high-risk lesions. The incidences are doubled in patients with a previous history of breast cancer and abnormal findings are strikingly frequent if reduction mammaplasty is performed prior to oncological treatment. In addition, abnormal histopathology correlates with higher age and heavier specimen. To date, preoperative imaging and demographics do not sufficiently detect cancer or high-risk lesions. Therefore, histopathological analysis of the specimens should be thoroughly considered.
  • Kullberg, Pontus (Helsingfors universitet, 2017)
    Befolkningen i Västvärlden åldras och människor lever allt längre. I Finland är över 90 åringar den snabbast växande befolkningsgruppen och mängden 90 år fyllda uppskattas tredubblas fram till år 2040. Ändå finns det relativt lite kirurgisk forskning om denna viktiga patientgrupp. Morbiditeten och mortaliteten vid operativa ingrepp ökar med ålder, men samtidigt har det visats att även över 100 åringar klarar av operativa ingrepp relativt bra. Målet med denna studie är att undersöka resultaten och effektiviteten av hudtransplantationsoperationer på patienter som fyllt 90 år. Data samlades retrospektivt in från samtliga hudtransplantationsoperationer gjorda på ≥90 åringar under åren 2010-2013 på HUS plastikkirurgiska enhet i Tölö sjukhus. Utgående från resultaten är hudtransplantation en effektiv och relativt trygg metod att rekonstruera vävnadsdefekter på ≥90 åringar. Hudtransplantationen lyckades i 89% av ingreppen. Dödligheten under post-operativ vård var 4,8%, vid 30 dygn 7,14% och vid ett år 33,3%, vilket är litet mindre än i tidigare studier där post-operativa dödligheten på 90 åringar har undersökts. Operationen är dock inte riskfri och ett års dödlighet är högre hos de som genomgått hudtransplantation än i samma åldersgrupp i genomsnitt.
  • Sakari, Lotta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi on suomalaiseen tautiperimään kuuluva systeeminen sairaus, joka aiheutuu pistemutaatiosta gelsoliinia koodaavassa geenissä. Tauti ilmenee tyypillisimmin aikuisiällä silmä-, iho- ja hermo-oirein muuttaen erityisesti sekä kasvojen ulkonäköä että toimintoja, joita perinteisesti oireenmukaisesti hoidetaan plastiikkakirurgisin toimenpitein. Ihon löysyys, etenevä kasvohermohalvaus sekä muut gelsoliinimutaation aiheuttamat poikkeavuudet, kuten taipumus postoperatiivisiin vuotoihin, asettavat kuitenkin haasteita sekä plastiikkakirurgisten toimenpiteiden toteutukselle että saavutettujen leikkaustulosten pysyvyydelle. Parantavan hoidon toistaiseksi puuttuessa terveyteen liittyvän elämänlaadun optimoiminen on etusijalla. Tauti ilmenee näkyvimmin kasvoissa, minkä lisäksi esiintyy lievempiä systeemisiä manifestaatioita, kuten rytmihäiriöitä, munuaisvaurioita sekä raajojen perifeeristä neuropatiaa. Taudin vaikutusta elämänlaatuun ei ole systemaattisesti aiemmin tutkittu. Tutkimuksen aineistona toimi 23 perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavaa potilasta, joille tehtiin plastiikkakirurgisia leikkauksia Helsingin Yliopiston plastiikkakirurgisessa yksikössä aikavälillä 12/2004-10/2010. Seurannan päätteeksi vuonna 2015 he täyttivät 15D-lomakkeen, joka on validoitu geneerinen, laajasti käytetty suomenkielellä saatava terveyteen liittyvän elämänlaadun mittari. Mittarin suomalaiset väestöarvot ovat saatavilla Terveys-2011 -tutkimuksen perusraportista. Havaitsimme, että perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavien potilaiden elämänlaatu on tilastollisesti merkitsevästi alentunut verrattuna suomalaiseen väestöön. 15D-intrumentti osoittautui olevan herkkä havaitsemaan perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavien potilaiden tyypilliset terveysongelmat, ja kaikki potilaat palauttivat kyselylomakkeen täydellisin merkinnöin. Täten lomake osoittautui käyttökelpoiseksi työkaluksi gelsoliiniamyloidoosi-potilaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun tutkimisessa. Terveydenhuollon vaikuttavuuden keskeiseksi mittariksi on noussut terveyteen liittyvä elämänlaatu. 15D-instrumentin on osoitettu olevan sensitiivinen muutoksille, joten nyt kun olemme osoittaneet 15D-instrumentin olevan soveltuva perinnöllistä gelsoliiniamyloidoosia sairastavilla potilailla, aikomuksena on sen avulla tutkia plastiikkakirurgisen hoidon vaikuttavuutta tässä sairaudessa.
  • Salminen, Ville (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoitus oli selvittää onko vartijaimusolmuketutkimuksessa todettujen vartijaimusolmukkeiden (SLN) melanoomametastaasien pinta-alalla ennustavaa merkitystä arvioidessa todennäköisyyttä metastaasien ilmaantumiselle muihin imusolmukkeisiin kuin vartijaimusolmukkeisiin (NSLN) ja tätä kautta sille, millä kriteereillä täydentävä imusolmuke-evakuaatio (CLND) kannattaa suorittaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan käsiteltyjen muuttujien merkitystä ihomelanooman kokonais- ja tautivapaaseen ennusteeseen. Mikäli taudin NSLN metastasointi pystytään ennustamaan, ei potilaalle välttämättä tarvitse tehdä CLND-toimenpidettä, mihin liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Tutkimuksessa määritettiin 97 potilaan positiivisista SLN näytteistä suurimman metastaasin omaava SLN ja tästä määritettiin melanoomametastaasista otetun valokuvan avulla metastaasin pinta-ala käyttämällä hyödyksi ImageJ kuvankäsittelyohjelmistoa. Tilasto-analyysit suoritettiin statistiseen laskentaan ja grafiikkaan tarkoitetulla R-ympäristöllä. Aineistosta tehtiin binominaalista logistista regressioanalyysiä käyttämällä SLN melanoomametastaasin pinta-alan vaikutus NSLN melanoomametastaasin ilmaantuvuuteen ja Kaplan-Meier-metodilla vaikutus taudin kokonais- ja tautivapaaseen ennusteeseen. Tuloksien mukaan SLN melanoomametastaasin pinta-alalla ≥ 3mm² on NSLN melanoomametastasoinnin todennäköisyyttä lisäävä vaikutus (OR 5.54) ja kokonais- (p=0.019 sekä tautivapaata ennustetta (p=0.010) huonontava vaikutus.