Browsing by Subject "Pohjois-Korea"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Ruokamo, Anu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Kiinaa ja sen rooleja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvostossa, erityisesti Pohjois-Koreaan liittyen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisen politiikan rooliteoria. Rooliteoriassa valtioilla nähdään olevan erilaisia rooleja, jotka vaikuttavat valtioiden toimintaan kansainvälisessä järjestelmässä. Rooliteoria analysoi sitä, miten poliittiset päätöksentekijät näkevät edustamansa valtion aseman, velvollisuudet ja normit suhteessa muihin kansainvälisen järjestelmän toimijoihin. Nämä kansalliset roolikäsitykset määrittelevät valtion ulkopoliittista toimintaa. Valtion kansallinen roolikäsitys muotoutuu sen omien normien ja odotusten sekä muiden toimijoiden odotusten vuorovaikutuksessa. Tämä tutkielma tarkastelee sitä, miten rooliteoriaa voidaan käyttää Kiinan ulkopoliittisen identiteetin analysoimiseksi, sekä sitä, millaisia rooleja Kiina näkee itsellään YK:n turvallisuusneuvostossa Pohjois-Koreaan liittyen ja miten Kiina rakentaa näitä rooleja puheissa ja lausunnoissa. Tässä tutkimuksessa Kiinan rooleja tarkastellaan analysoimalla Kiinan edustajien puheita YK:n turvallisuusneuvostossa liittyen Pohjois-Korean ydinaseohjelmaan sekä ihmisoikeustilanteeseen. Ajallisesti tutkimus on rajattu vuosien 2012–2017 välille, kattaen Kiinan presidentti Xi Jinpingin ensimmäisen kauden maan johdossa. Aineiston analyysi toteutetaan laadullisena sisällönanalyysinä, yhdistäen teoria- ja aineistolähtöistä analyysiä. Aineiston analyysi osoittaa Kiinalla olevan YK:n turvallisuusneuvostossa kolme selvästi erottuvaa roolia Pohjois-Koreaan liittyen. Nämä roolit ovat multilateralismin puolustaja, pasifisti ja uhri. Kiina rakentaa näitä rooleja monin eri tavoin. Kiina korostaa rooliaan multilateralismin puolustajana alleviivaamalla monenkeskisten neuvotteluiden tärkeyttä ratkaisukeinona Pohjois-Korean ydinaseohjelman luomaan uhkaan. Kiina painottaa myös yhteistyötä ja pitää tärkeänä, että kaikkien osapuolten turvallisuus ja etu otetaan huomioon. Kiina rakentaa multilateralismin puolustajan roolia myös painottamalla YK:n periaatteiden ja auktoriteetin merkitystä. Pasifistin roolia Kiina rakentaa vaatimalla aktiivisesti rauhaa Korean niemimaalle sekä kritisoimalla eri osapuolten toimia, joiden se näkee kasvattavan jännitteitä alueella. Kiina myös vaatii loppua kovalle retoriikalle sekä pyrkii muistuttamaan uhkista, joita tilanteen kiristyminen tuo mukanaan. Kiinan kolmas, uhrin rooli rakentuu vastauksena muiden toimijoiden odotuksiin Kiinan toimintaa kohtaan. Kiina rakentaa uhrin roolia korostamalla muiden välttelevän vastuuta ja odottavan Kiinan yksin ratkaisevan Pohjois-Korean luoman haasteen. Se kokee, että muiden odotukset ovat suhteettomia verrattuna maan kykyihin. Kiina rakentaa uhrin roolia myös nostamalla esiin, kuinka paljon se on jo tehnyt Korean niemimaan suhteen. Kiinan kolme roolia linkittyvät laajemmin sen aseman muutokseen kansainvälisessä järjestelmässä ja tämän muutoksen seurauksiin, sekä Kiinan pyrkimykseen osoittaa maan olevan vastuullinen toimija. Samalla roolit heijastelevat Kiinan perinteisiä ulkopolitiikan periaatteita ja tukevat maan tavoitteita Korean niemimaan suhteen.
  • Lagus, Netta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee Kim Il Sungin nousua Pohjois-Korean johtajaksi ja maan hallinnon varhaista kehitystä 1940 - 1950-luvuilla Neuvostoliiton ohjauksessa, ja päättyy ajallisesti Korean sodan lopputulemiin 1950-luvun puolivälissä. Tämän lisäksi se tarkastelee valtion ja hallinnon erikoislaatuisia piirteitä: Pohjois-Korean autokraattista systeemiä, eristäytyneisyyttä, yhteiskunnan hierarkkisia luokkia, sekä Kim dynastian persoonallisuuskulttia ja tutkii niiden alkuperää ja funktiota yhteiskunnassa. Tutkielma käsittelee osittain myös Korean varhaisempaa kehitystä Joseon dynastian loppupuolella ja siirtomaa-aikaa Japanin alaisuudessa, koska ne loivat otolliset olosuhteet Kim Il Sungin nousulle ja sosialistiselle vallankumoukselle Pohjois-Koreassa. Tutkielman päätarkastelukohde on Pohjois-Korean ensimmäinen diktaattori, Kim Il Sung, ja se, miten Neuvostoliitto käytti häntä itselleen hyödyllisen puskurivaltion pystyttämiseen Korean niemimaalle torjumaan Yhdysvaltojen ja Japanin muodostamaa uhkaa alueella. Tutkielmassa on käytetty teoriana Machiavellin ajatuksia politiikasta, mitkä on koostettu ”Ruhtinaasta” ja ”Valtiollisista mietelmistä”. Ruhtinas tarkastelee ja esittelee keinoja yksinvaltiuden saavuttamiseksi ja Valtiolliset mietelmät, kestävän valtion pystyttämisestä, johon valikoitiin kohdat, jotka käsittelevät, tai pitävät myös paikkansa autokratioissa. Tutkielman Pohjois-Koreaa käsittelevä aineisto koostuu englanninkielisestä tutkimuskirjallisuudesta, sekä länsimaisilta että aasialaisilta tutkijoilta, salauksesta poistetuista virallisista selonteoista ja muista tutkielmista, julkilausumista ja nettilähteistä. Machiavellia käsittelevä aineisto koostuu myös tutkimuskirjallisuudesta, Ruhtinaan ja Valtiollisten mietelmien useammasta englanninkielisestä käännöksestä, sekä nettilähteistä. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että Kim Il Sung omasi monia Ruhtinaassa ylistettyjä yksinvaltiaan ominaisuuksia, ja Neuvostoliiton ja tämän yhteistyö Pohjois-Korean itsenäisen ja kestävän valtion pystyttämiseksi noudattaa monia Machiavellin ohjenuoria sekä Ruhtinaassa että Valtiollisissa mietelmissä. Monet Pohjois-Korean hallinnon erityispiirteistä ovat myös loogisen kehityskulun tulosta, joista osa pohjaa vanhemmille korealaisille tendensseille (eristäytyminen, luokkayhteiskunta, monarkia). Osalla on juuret Korean historiassa, mutta ne ovat muuttuneet tavoilla, jotka tukevat nykyisen järjestelmän ja hallinnon vallassa pysymistä (monarkiasta absoluuttiseen monarkiaan, sosiaalisen hierarkian uudelleenjärjestys) ja joista Kim dynastian persoonallisuuskulttia voi pitää aidosti Pohjois-Korealaisena erityispiirteenä. Vaikka kultti on saanut vaikutteita monista lähteistä, se on systeeminä uniikki, jonka funktio on laillistaa ja kannatella Kim dynastian vallassa pysymistä.
  • Hirvonen, Tuukka (2007)
    Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti vuonna 2002 Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean muodostavan maailmassa niin sanotun ”pahan akselin”. Vuotta myöhemmin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Irakista ja maan johtajasta Saddam Husseinista luotiin Yhdysvaltain johdon puheissa viholliskuvaa, jota käytettiin yhtenä perusteluna sodalle. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että Yhdysvallat näkee myös Pohjois-Korean vihollisena. Samalla pyritään kuvaamaan, minkälaista viholliskuvaa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush puheissaan ja lausunnoissaan luo Pohjois-Koreasta sekä maan johtajasta Kim Jong Ilistä. Tarkastelun päähuomio on tekstissä ja siihen sisältyvissä merkityksissä. Tämän vuoksi teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu konstruktivismi ja tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia sekä retorista analyysia. Bushin tarjoaman viholliskuvan selvittämisessä apuna on käytetty Kurt R. Spillmanin ja Kati Spillmanin esittelemiä keinoja nähdä vihollinen sekä israelilais-amerikkalaisen psykologin Ofer Zurin viholliskuvaluokituksia. Tutkielman aineistona on käytetty Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin puheita ja lausuntoja, joissa hän antaa kuvauksia Pohjois-Koreasta tai pohjoiskorealaisista. Ajallisesti aineisto on rajattu koskemaan koko Bushin presidenttikautta syyskuun 2007 loppuun asti. Bushin puheista ja lausunnoista löydetään useita sellaisia kuvauksia Pohjois-Koreasta ja sen johtajasta Kim Jong Ilistä, jotka vastaavat Spillmanien tapoja nähdä vihollinen sekä Zurin viholliskuvia. Pohjois-Korea näyttäytyy Bushin puheissa ja lausunnoissa useimmiten uhkaavana sekä omia kansalaisiaan alistavana ja sortavana vihollisena. Bush ei kuitenkaan pidä vihollisena kaikkia pohjoiskorealaisia, vaan vihollisuus henkilöityy Pohjois-Korean johtajaan Kim Jong Iliin, joka esiintyy Bushin retoriikassa uhkaavana ja petollisena henkilönä. Tavalliset pohjoiskorealaiset puolestaan ovat Pohjois-Korean hallinnon uhreja, jotka pitäisi vapauttaa ahdingosta.
  • Yu, Tommi (Helsingfors universitet, 2013)
    The current thesis analyses the reasons why Japan and North Korea have never entered into diplomatic relations and examines the prospects and opportunities for the normalization of their bilateral ties. The period of seven decades since Japanese colonial rule over the Korean Peninsula had ceased, has not been sufficient for either side to come up in good terms with history and politics. The existing historical tensions between the two nations and the absence of diplomatic relations has also constituted over the years to be an omnipresent threat to regional stability and security within the Northeast Asian region. This thesis focuses on both sides’ perceptions of conflict and further outlines and analyzes the priorities both Japan and North Korea strongly desire to retain within their bilateral agenda. Interviews carried out in 2010 and 2011 in Japan and North Korea constitute the empirical part of this study. Since all interviews were conducted not in the distant past, their impact on the thesis is significant but not self-sufficient; analysis of academic literature, press and official documents has been necessary to validate or cast aside main arguments in this thesis. The theoretical framework used in the entire study is the negotiation theory and its Integrative Bargaining Approach (IBA) that is also widely known as Interest-Based Bargaining (IBB). The most important feature of this theoretical framework is it provides a rationale for analyzing the Japan-North Korea ties by examination and inclusion of any issues while reducing them to a core of mutual interests, or shared interests with identifiable mutual gains. Normalization of diplomatic relations in the bilateral context of Japan and North Korea translates to practically enabling the two states to communicate with each other, ensuring certainty of diplomatic representation and interactions on more personal level that could transcend further to economic, cultural, socio-political and business realms. Therefore, by recognizing deductive processes in qualitative research, and by utilizing deductive qualitative research, the study suggests that there is a potential for both Japan and North Korea interests to be integrated in such manner, so to create joint value and attain the normalization of diplomatic relations. The qualitative data analysis suggests it has always been omnipresent chronic failure of negotiation efforts, outlining that in the past the parties have not identified shared interests and opportunities to realize mutual gains through trades across multiple issues, which gap this study is aimed to fill in. There are two key findings in this thesis. First, there are identifiable, shared interests and opportunities for realizing mutual gains, which could be used in initiating and nurturing negotiations between Japan and North Korea towards the goal for diplomatic normalization. Second, the IBA/IBB is the theoretical approach, prescribing proper techniques on how to reduce the bulk of multiple conflicts and enable engagement by the two neighboring states that reflects only issues in which they both recognize mutual interests and possible gains.