Browsing by Subject "Pohjoismaiset kielet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 58
  • Lundström, Carina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Vid sekelskiftet 1900 emigrerade ca. 70 000 finlandssvenskar till Amerika i hopp om ett bättre liv. Där talade de svenska hemma och engelska ute i samhället. Emigranterna blev successivt tvåspråkiga och deras modersmål färgades av kontakten med engelskan. I den här avhandlingen analyseras sju finlandssvenska amerikaemigranters talspråk med fokus på engelsk interferens. Syftet är att lyfta fram de språkkontaktfenomen som kan urskiljas i emigranternas talade språk samt genom en jämförelse med talare från andra generationen beskriva skillnader och likheter. Dessutom görs jämförelser med en emigrant som efter emigrationen hade betydligt mindre kontakt med svenskan. Materialet består av sammanlagt sju inspelade intervjuer på svenska. Fem av intervjuerna är gjorda med emigranter och två med amerikafinlandssvenskar från andra generationen. Intervjuerna är gjorda av Amerikaexpeditionen 1971 och är publicerade av Svenska litteratursällskapets arkiv på webbresursen Finna. Analysen fokuserar på ord och uttryck som kan härledas till engelskan och hur dessa används i svenskan. Resultatet jämförs med tidigare forskningsresultat om amerikafinlandssvenskan samt studier om amerikasvenskan. Resultatet visar att den svenska som emigranterna talar har många likheter med den amerikasvenska som beskrivs i tidigare studier. I informanternas tal förekommer både tillfälliga lån, lånord som integrerats i svenskans grammatiska system samt en varierande mängd sambands- och samtalssignaler. De engelska inslagen i emigranternas tal är i huvudsak enstaka ord som är nära anknytna till vardagen i Amerika. Andra generationen använder färre lånord och verkar mer måna om att hålla sig till svenska. De frågar efter svenska ord då de är osäkra och då de använder engelska, korrigerar de genast med den svenska motsvarigheten.
  • Leppänen, Mari (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten tervehdyssanojen käyttöä ruotsin kielessä. Pyrin selvittämään, mitkä tervehdykset ovat mieluisimpia ja mitkä vähiten mieluisia, ja miten mieltymyksiä ja valintoja perustellaan. Selvitän myös, missä määrin osallistujat kokevat vastapuolen, tervehtimistilanteen ja vastapuolen ensin tulleen tervehdyksen vaikuttavan omaan tervehdykseensä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, nouseeko tervehtimiskäyttäytymisessä esille eroja, kun osallistujat jaotellaan lesboihin ja biseksuaaleihin sekä kolmeen eri ikäkategoriaan. Tutkielma ponnistaa sosiolingvistisistä lähtökohdista ja nojaa ruotsinruotsalaisessa ja suomenruotsalaisessa kieliyhteisössä tehtyyn tutkimukseen tervehdyssanojen käytöstä. Tutkielma tukeutuu myös kielen ja identiteetin, kielen ja sukupuolen ja lopulta kielen ja seksuaalisen suuntautumisen yhtymäkohtiin. Tavoitteena on, että tutkielma auttaa osaltaan laajentamaan aiemman, tervehtimiskäyttäytymistä koskevan tutkimuksen sukupuolinäkökulmaa kattamaan myös seksuaalisen suuntautumisen. Käytetty tutkimusaineisto koostuu 62 vastauksesta, jotka saatiin kahdessa ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä julkaistusta kyselytutkimuksesta. Ryhmät on suunnattu seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluville naisille ja niiden sijainniksi on merkitty Ruotsi. Ylivoimainen enemmistö osallistujista ilmoittikin kotipaikakseen Ruotsin. Kyselylomakkeen avoimilla kysymyksillä saatuihin vastauksiin sovellettiin kvalitatiivista analyysimenetelmää, suljetuilla kysymyksillä saatuihin vastauksiin kvantitatiivista. Tuloksia verrattiin aiempaan tervehdyssana -tutkimukseen. Tulosten perusteella ylivoimaisesti eniten käytetty tervehdyssana seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten keskuudessa on hej. Toiseksi suosituin on hej:n toistettu muoto hej hej, ja kolmannen sijan jakavat hallå ja tjena(re) variaatioineen. Selvästi vähemmän raportoidaan tervehdyssanaa hejsan ja etenkin fraasia god dag. Tulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa etenkin hej:n ja god dag:n osalta, mutta aiempiin tuloksiin verrattuna tässä tutkimuksessa nousevat esille miehisiksikin mielletyt tjena(re) ja hallå. Kysyttäessä, mitä tervehdystä osallistujat eivät käyttäisi, ylivoimainen ykkönen on god dag, ja toiselle sijalle nousee tjena(re) variaatioineen. Tjena(re) siis jakaa mielipiteitä. Muut tervehdyssanat jäävät tuloksissa kauas taakse. Biseksuaalit näyttäisivät suosivan lesboja enemmän tervehdyssanaa hej hej ja lesbot vastaavasti biseksuaaleja enemmän hejsan:ia. Iän vaikutusta tarkasteltaessa hej, tjena(re) ja hallå nousevat esiin nuoremmilla vastaajilla tulosten ollessa yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa. Enemmistö osallistujista kokee, että vastapuoli ja tapahtumapaikka vaikuttavat siihen, minkä tervehdyksen he valitsevat. Esiin nostetaan etenkin vastapuolen ikä ja tuttavuuden ”syvyys” sekä yleisemmin tilanteen koettu luonne asteikolla muodollinen–epämuodollinen. Puolet uskoo, ettei vastapuolen ensin tuleva tervehdys vaikuta heidän omaan tervehdykseensä, kun taas puolet uskoo sen vaikuttavan. Jälkimmäinen puolisko valitsee vastatervehdykseksi usein saman tai ainakin tyylillisesti samalla tasolla olevan tervehdyksen.
  • Harjula, Janika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu –tutkielmani aiheena ovat suomalaiset ja Suomen vähemmistöt lukion A-ruotsin oppikirjoissa. Tutkin miten lukion oppikirjat kuvailevat suomalaisia ja Suomen vähemmistöjä, sekä onko kirjojen välillä eroja. Keskityn tutkielmassani lukion pitkän ruotsin kolmanteen kurssiin ja kolmanteen kurssikirjaan. Valitsemani kirjasarjat ovat Varför inte! ja Inne, ja molemmat kirjat on kirjoitettu vuoden 2003 lukion opetussuunnitelman mukaan. Tässä tutkielmassa Suomen vähemmistöihin lasketaan suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, juutalaiset, tataarit, vanhavenäläiset, karjalaiset ja maahanmuuttajat. Tutkimuksen menetelmä on aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Analysoin oppikirjojen kuvausten mukaan suomalaisia ja Suomen vähemmistöjä omissa alaluvuissaan, sekä luomieni kategorioiden pohjalta: alkuperä, historia, maantiede, kulttuuri, kieli, uskonto ja luonteenpiirteet. Varför inte! -kirjassa esitellään suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat, saamelaiset, romanit, juutalaiset ja vanhavenäläiset. Inne -kirjassa puolestaan esiintyvät suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat, saamelaiset, juutalaiset ja karjalaiset. Tataarit eivät esiinny kummassakaan oppikirjassa. Varför inte! esittelee suomenruotsalaiset monipuolisesti, mutta kirjassa esiintyy myös paljon stereotypioita. Inne puolestaan keskittyy suomenruotsalaisten oletettuihin luonteenpiirteisiin. Kummatkin oppikirjat nostavat saamelaisuudessa esiin kielen, ja Varför inte! korostaa sitä myös muissa vähemmistöissä. Kummatkin oppikirjat korostavat vähemmistöjen, erityisesti maahanmuuttajien, alkuperää. Molemmat oppikirjat kuvailevat Suomea ja suomalaisia monipuolisesti: kategoriat maantiede, historia, kulttuuri, ja kieli nousevat esille kummassakin oppikirjassa. Suomalaisten luonteenpiirteitä kuvataan myös kummassakin oppikirjassa, mutta enemmän ja positiivisemmin Inne -kirjassa. Suomenruotsalaisten luonteenpiirteitä kuvatessa ovat kirjojen adjektiivit lähes pelkästään positiivisia, kun taas suomalaisia kuvataan myös kielteisillä adjektiiveilla. Kirjoissa suomalaiset esitellään ennakkoluuloisina maahanmuuttajia kohtaan. Varför inte! -kirjan tehtävässä opiskelijoita pyydetään haastattelemaan luokan ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita heidän äidinkielestään ja kulttuuristaan. Inne-kirjan tehtävässä opiskelijat puolestaan esittävät pakolaisia. Maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset ovat joissain määrin integroitu kirjojen materiaaliin, mutta vähemmistöstatus nostetaan kirjoissa silti esiin. Kirjoissa korostetaan suomalaisia ja vähemmistöjä tarkastellaan enemmistön, eli suomalaisten, näkökulmasta.
  • Aaltomaa, Nelli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tutkin suomenruotsalaista viittomakieltä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa syksyllä 2018 opiskelleiden opiskelijoiden näkemyksiä omasta kielitaitotasostaan sekä kielenoppimisestaan. Tutkimusryhmän opiskelijat osallistuivat kukin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan tulkkikoulutusprojektiin, jonka tavoitteena oli kouluttaa lisää suomenruotsalaista viittomakieltä tulkkaavia tulkkeja ja siten elvyttää suomenruotsalaista viittomakieltä. Tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijat arvioivat kielitaitoaan suomenruotsalaisessa viittomakielessä hyödyntäen arvioissaan Euroopan neuvoston luomia kielitaitotasokuvauksia kolmessa kielen eri osa-alueessa, jotka ovat kielen ymmärtäminen, kielen tuottaminen sekä vuorovaikutus. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka opiskelijat kuvailevat suomenruotsalaisen viittomakielen oppimistaan. Tutkimukseen osallistui internetissä julkaistuun kyselylomakkeeseen vastaamalla 15 opiskelijaa, jotka olivat syksyllä 2018 iältään 19–58-vuotiaita. Tulosten analysointia varten jaoin opiskelijat kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka kauan he olivat opiskelleet suomenruotsalaista viittomakieltä. Ryhmä 1 oli aloittanut kielen opiskelun vuonna 2018 opintojen alkaessa, ryhmä 2 oli opiskellut kieltä 1–5 vuoden ajan, ja ryhmä 3 oli opiskellut kieltä vähintään 15 vuoden ajan. Tutkimustulosten mukaan ryhmän 1 valitsemat kielitaitotasot vaihtelivat tasojen A2 ja C1 välillä, ja yleisimmin valitut tasot olivat B1 ja B2. Ryhmässä 2 opiskelijat olivat valinneet kielitaitotasot B1-C1, ja kaikkien opiskelijoiden valitsemat taitotasot olivat keskimäärin korkeammat verrattuna ensimmäiseen ryhmään. Ryhmä 3 valitsi kaikista opiskelijaryhmistä keskimääräisesti korkeimmat tasot, joskin taitotasot vaihtelivat ryhmässä tasojen A2 ja C2 välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijat valitsivat taitotasokseen sitä korkeamman tason, mitä kauemmin he olivat suomenruotsalaista viittomakieltä opiskelleet. Tulosten mukaan erot eri ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet kovin merkittäviä. Opiskelijoiden näkemyksissä omasta kielenoppimisestaan selkeinä yksittäisinä asioina erottuivat muun muassa kasvavan viittomavaraston merkitys, suomalaisen viittomakielen vaikutus sekä haasteet kommunikoida sellaisten viittojien kanssa, joiden murre tai kielen tyyli erosi oppijan omasta.
  • Puro, Aleksina (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielma käsittelee ruotsin kielen päälauseiden monimerkityksisyyttä, joka johtuu sanojen några ja inte sekä många ja inte välisestä epäselvästä vaikutusalasuhteesta lauseessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko tällainen monimerkityksisyys ainoastaan teoreettista, vai onko se merkityksellistä myös käytännössä. Tutkimus pohjautuu kielioppisääntöihin, jotka selittävät monimerkityksisyyden mahdollisuutta ruotsin kielessä. Tällaiset säännöt liittyvät erityisesti päälauseen sanajärjestykseen sekä sanoihin (esim. tietyt kvanttorit kuten några ja många ), joiden vaikutusalalla on merkitystä koko lauseen tulkintaan. Tulkinnassa oleellista on myös lauseen konteksti, sillä aidossa kielenkäytössä lauseet eivät esiinny irrallaan asiayhteydestään. Tutkimuksen aineiston pohjana on Göteborgin yliopiston Kielipankin korpus, joka sisältää lehtiartikkeleita vuodelta 2001. Oma aineistoni rajoittuu korpuksesta löytyviin monimerkityksisiin lauseisiin sekä niitä ympäröiviin konteksteihin. Aineisto on kaksiosainen, sillä kvanttorit några ja många käsitellään erikseen kieltosanan inte kanssa. Yhteensä aineistossa on 41 kvantitatiivisin menetelmin kerättyä teoreettisesti monimerkityksistä lausetta. Lauseiden analysointi on kvalitatiivista, ja se toteutetaan sekä lause- että kontekstitasolla. Kontekstin tulkintaan sovelletaan tekstianalyysin menetelmiä. Tutkimuksesta ilmenee, että autenttisessa kirjoitetussa kielessä käytetään monimerkityksisiä lauseita, joita ei voi tulkita ilman kontekstia. Merkittävää on kuitenkin, että monimerkityksisyys häviää kontekstin myötä. Tämä tarkoittaa, että monimerkityksisyys ei ole huomattavaa aidossa kontekstisidonnaisessa kielenkäytössä. Mielenkiintoinen tulos on myös tulkinnallinen ero kvanttoreiden några ja många välillä. Kvanttori några kuuluu lähes poikkeuksetta kieltosanan inte vaikutusalaan, kun taas kvanttori många määrittelee kieltosanan tulkinnan. Variaatiota näistä tulkinnoista ei juuri löydy, mikä kyseenalaistaa monimerkityksisyyden myös lausetasolla. Aihe vaatii vielä lisätutkimusta, mutta tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että monimerkityksisten lauseiden tulkinta on hyvin säännönmukaista. Eri tulkintamahdollisuuksia ei käytetä, vaan lauseet tulkitaan systemaattisesti kvanttoreille några ja många ominaisella tavalla.
  • Heinämäki, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista slangia henkilöhahmot käyttävät Jens Lapiduksen kirjoittamassa rikosromaanissa Snabba Cash. Henkilöhahmot, joiden repliikkeihin ja käyttämään kieleen aineisto pohjautuu, ovat ulkomaalaistaustaisia tukholmalaisia. Analyysiisa keskitytään erityisesti siihen, miten henkilöhahmojen käyttämä kieli eroaa ruotsin yleiskielestä sekä kieliopin että sanaston osalta. Tutkielman materiaalin analysoinnin pohjana käytän aikaisempia tutkimuksia, jotka perustuvat maahanmuuttajien käyttämään erityiseen kieleen Tukholman esikaupunkialueella. Teoriaosuudessa käytän lähteenä mm. kielitieteilijä ja professori Ulla-Britt Kotsinasin tutkimuksia ja teoksia aiheesta. Aineistossa esiintyy useita esimerkkejä, jotka aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan kategorisoida ns. rinkebysvenskaksi tai maahanmuuttajaruotsiksi. Tämä slangimuoto on syntynyt ruotsissa Tukholman esikaupunkialueella 1960- luvulla, kun Ruotsiin värvättiin teollisuustyövoimaa ulkomailta. Asuinalueella asuvat maahanmuuttajat puhuivat ruotsia enimmäkseen keskenään ja pikkuhiljaa kieli muotoutui sellaiseksi kuin se nykyään on. Kirjan henkilöhahmojen juuret ovat Chilessä, entisessä Jugoslaviassa ja _Lähi-idässä. Henkilöhahmojen äidinkieli vaikuttaa heidän käyttämäänsä sanastoon siten, että slangisanat otetaan usein omasta äidinkielestä. Yksi henkilöhahmoista on sen sijaan kantaruotsalainen ja hänen käyttämänsä slangi on kategorisoitavissa Tukholmassa käytettävään slangiin, jossa on piirteitä myös nuorisokielestä. Tutkielman analyysi-osuudessa esitellään poikkeavan sanaston lisäksi poikkeavuutta ruotsin kielioppisääntöihin. Keskeisimpiä kielioppipoikkeavuuksia ilmenee ruotsin V2- säännössä, verbimuodoissa ja verbien käytössä ylipäätään. Tutkielman lopussa pohditaan rinkebysvenska-slangin tulevaisuutta perustuen siihen, miten kieltä puhuvat muuttavat kielenkäyttöään aikuistuessaan. Kirjan henkilöhahmot ovat aikuisia, minkä voi päätellä vaikuttaneen heidän puheessa käyttämäänsä slangisanojen määrään. Kuitenkin slangin asema säilyy heidän puheessaan, joskin hieman muuttuneena.
  • Pantzar, Ella (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan modaalisten lauseadverbiaalien esiintymistä oppijanruotsissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä modaaliset lauseadverbiaalit esiintyvät kielenoppijoiden teksteissä eri taitotasoilla, ja miten lauseadverbiaalien käyttö eroaa L1- ja L2-ruotsissa. Kielenoppijoiden tekstejä verrataan kahteen eri ensikielen aineistoon: oppikirjateksteihin ja blogiteksteihin. Vertailulla pyritään havaitsemaan modaalisten lauseadverbiaalien mahdollista yli- tai alikäyttöä kielenoppijoiden teksteissä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan automaattisesti annotoitujen korpusten soveltuvuutta tämän tyyppiseen tutkimukseen. Tutkimus on korpuspohjainen, ja analyysin teoreettisena pohjana toimii kontrastiivinen välikielianalyysi. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 25:ä Göteborgin yliopiston Språkbankenin korpuksesta. Taitotasoa tutkimuksessa mitataan Eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen (CEFR) mukaisesti. Tutkimus osoittaa, että modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa oppijankielessä taitotasolla A2 sanan kanske käytön alkamisen myötä. Suuremmissa määrin modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa kuitenkin vasta taitotasolla B1. Kielitaidon kehittyessä paitsi modaalisten lauseadverbiaalien esiintyvyys, myös niiden leksikaalinen variaatio teksteissä kasvaa. Kanske on selvästi yleisin modaalinen lauseadverbiaali oppijanruotsissa, minkä voidaan olettaa johtuvan ennen kaikkea sanan monikäyttöisyydestä. Myös ju esiintyy yleisesti kielenoppijoiden teksteissä tasolta B1 lähtien, mikä selittynee sanan runsaalla esiintyvyydellä sekä oppikirjateksteissä että puhekielessä. Muista modaalisista lauseadverbiaaleista erityisesti verkligen, naturligtvis ja egentligen esiintyvät yleisesti kielenoppijoiden teksteissä. Vertailu ensikielen aineistoihin osoittaa, että mahdollista modaalisten lauseadverbiaalien alikäyttöä esiintyy kielenoppijoiden teksteissä sanojen väl ja gärna osalta, kun taas sanaa naturligtvis voidaan materiaalin perusteella epäillä ylikäytettävän. Varmojen johtopäätösten tekeminen tämän tutkimuksen materiaalin pohjalta ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan edellyttää lisää tutkimusta aiheesta, sillä mahdollinen lauseadverbiaalien yli- tai alikäyttö saattaa selittyä eri tekstityyppien välisillä eroavaisuuksilla. Tutkimuksessa osoitetaan myös automaattisen annotoinnin vaikuttavan vääristävällä tavalla tutkimuksen lopputuloksiin, minkä johdosta tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Tutkimuksessa todetaan, että tutkimusmateriaalin edustavuuteen, eri materiaalien keskinäiseen vertailukelpoisuuteen sekä automaattiseen annotointiin liittyvät ongelmat vaikuttavat merkittävästi tulosten luotettavuuteen. Tämän vuoksi varmoja johtopäätöksiä modaalisten lauseadverbiaalien käytöstä oppijanruotsissa ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä, vaan tulokset tulee nähdä suuntaa antavina. Tutkimus luo kuitenkin hyvän pohjan jatkotutkimuksille aiheesta ja tarjoaa myös hyödyllistä tietoa automaattisen annotoinnin tämänhetkisistä mahdollisuuksista ja haasteista.
  • Kiviniemi, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman tavoitteena on analysoida, minkälaista kieltä kaksi ruotsalaista aktivistia käyttävät sosiaalisen median palvelu Instagramissa. Sosiaalista mediaa on tutkittu melko paljon, mutta koska suuri osa analyyseistä käsittelee naispuolisia käyttäjiä, halusin perehtyä erityisesti miesten kirjoittamiin teksteihin. Aktivistit, joiden kuvatekstejä analysoitiin, kirjoittavat pitkälti samankaltaisista aiheista. Tutkimus toteutettiin sisällöllisenä analyysina, tarkemmin tyyli- ja diskurssianalyysina. Analyysiin valittiin yhteensä kahdeksan tekstiä. Tekstien valinta perustui siihen, että niiden sisältö ei saisi olla liian arkista ja niissä täytyisi kuulua kirjoittajan oma ääni. Toisin sanoen sellaiset tekstit, joiden sisältö kuvasi henkilön arkea tai jotka sisälsivät paljon sitaatteja tai muita lainauksia, jätettiin kokonaan pois. Tekstit on julkaistu loppuvuodesta 2020 tai alkuvuodesta 2021. Analyysin tuloksena aktivistien tekstit eroavat tyyliltään toisistaan, vaikka niissä käsitelläänkin samankaltaisia teemoja, kuten machokulttuuri, psyykkinen pahoinvointi ja rasismi. Tekstit ovat kantaaottavia, ja yhteisenä piirteenä niissä on omakohtaisten kokemusten jakaminen. Toisen kirjoittajan tekstit ovat helppolukuisempia ja muodoltaan tyylitellympiä, kun taas toisen tekstit ovat pitempiä ja niiden tyyli on yleisesti arkisempaa. Aktivistit nostavat esille feministisen miesnäkökulman yhteiskunnallisiin aiheisiin. Diskurssianalyysissa nousee kuitenkin myös esille joitakin ristiriitoja, joita teksteistä löytyy. Myös kaikki se, joka teksteissä jätetään aiheista mainitsematta, voidaan lukea osaksi diskurssia.
  • Mezhevich, Olga (Helsingfors universitet, 2013)
    Syftet med avhandlingen är att kartlägga och förklara vilka strategier som tillämpas vid översättning av kulturbundna element i svenskspråkiga beskrivningar av rysk kultur. Jag undersöker hur kulturspecifika ord och uttryck överförs samt vilka faktorer som påverkar valet av strategier för språkparet ryska-svenska. Forskningsmaterialet består av en reseguide och två reseskildringar över S:t Petersburg: 1) S:t Petersburg: en guidebok 2) S:t Petersburg. Metropolen runt hörnet och 3) Entusiasternas väg från Leningrad till S:t Petersburg. För den kvalitativa analysen skapas en analysmodell där materialen delas in i tre kulturella områden: sevärdheter och geografiska namn; seder, bruk och livsstil; konst, litteratur, arkitektur, musik. Därtill analyserar jag kort element som är knutna till stadens historia. För varje område genomför jag en analys av tillämpade översättningsstrategier: lån (inklusive direkt lån), direkt översättning, hybrid, beskrivning och analogi. I varje delanalys förklarar jag också hur grafiska och strukturella särdrag bidrar till översättning och markering av kulturbundna element i texten. Resultatet visar att alla fem översättningsstrategier är användbara men i olika grad. I alla tre kulturella områden, samt vid beskrivningar av historia, är strategierna lån, direkt översättning och beskrivning produktiva. Vad gäller strategierna hybrid och analogi framstår de som effektiva enbart vid vissa tillfällen. För att överföra både form och betydelse tillämpas ofta flera strategier tillsammans och olika kombinationer av dem kan användas. Grafiska särdrag som kursiv, citatecken, fetstil, primär- och sekundäranvändningar av samma element bidrar till markering av översatta kulturbundna element i texten. Som det framgår av analysen av mitt material finns det också faktorer som kan påverka valet av översättningsstrategi. Till de här faktorerna hör det kulturella område som beskrivs och texttypen.
  • Koskinen, Pia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan besluta-verbin kahden eri taivutusparadigman (arkaistinen: besluta, besluter, beslöt, beslutit ja moderni: besluta, beslutar, beslutade, beslutat) käyttöä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa sanomalehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, onko eri taivutusparadigmojen käytössä vaihtelua suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä, ja onko arkaistiseksi luokiteltua taivutusparadigmaa perusteltua pitää finlandismina. Tutkielman pääpaino on suomenruotsissa, ja ruotsinruotsalaiset tekstit toimivat vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään kahden eri sanomalehden, Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin, korpuksia. Aineistoon on valittu viisi eri vuosikertaa molemmista lehdistä 1990-luvulta 2010-luvulle. Korpukset ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämää korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki besluta-verbin taivutusmuodot. Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta tuloksia analysoidaan myös kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että taivutusparadigmojen käyttö on sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa epäjohdonmukaista ja eri taivutusmuotoja käytetään ristikkäin. Suomenruotsalaisessa aineistossa on esiintymiä molempien taivutusparadigmojen kaikista taivutusmuodoista. Preteritimuodossa arkaistinen beslöt on tavallisempi kuin moderni taivutusmuoto beslutade, ja sen käyttö on pysynyt melko tasaisena 1990-luvulta 2010-luvulle. Preesensmuodossa puolestaan arkaistisen taivutusmuodon besluter käyttö on vähentynyt merkittävästi ja 2010-luvulla moderni besluta, on huomattavasti tavallisempi. Muutamia yksittäisiä esiintymiä lukuun ottamatta supinimuodoista käytettiin pääasiassa vain modernia taivutusmuotoa beslutat. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa ainoastaan preteritissä käytettiin arkaistista muotoa modernin muodon rinnalla ja kaikissa muissa aikamuodoissa käytettiin vain modernia taivutusmuotoa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että arkaistiset preesens- ja preteritimuodot ovat käytössä 1990-luvun ja 2010-luvun suomenruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta arkaistisen preesensmuodon käyttö on vähentynyt merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun taas preteritimuodoista arkaistinen muoto on modernia tavallisempi edelleen 2010-luvulla. Arkaistinen supinimuoto esiintyy vain kahdessa vuosikerrassa ja esiintymät ovat vähäisiä. Arkaistinen preteritimuoto on käytössä myös ruotsinruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta moderni preteritimuoto on tavallisempi. Arkaistisen preteritimuodon käyttöä molemmissa kielivarianteissa selittänee se, että arkaistinen preteritimuoto on edelleen kielenhuollon hyväksymä ja se esitetään myös Svenska Akademiens ordlistassa vaihtoehtoisena preteritimuotona modernin taivutusmuodon rinnalla. Muista aikamuodoista sanakirjan viimeisin painos (2015) esittelee vain modernin taivutusmuodon. Arkaistisen preesensmuodon käytön merkittävää vähenemistä 2000-luvun alussa selittänee osittain se, että Hufvudstadsbladet aloitti vuonna 19994 yhteistyösopimuksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nyk. Kotimaisten kielten keskus) kanssa.
  • Tähkäpää, Tua (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman kysymyksenasetteluiden tavoitteena on selvittää, miten ruotsinkielinen koronavirusta koskeva kriisiviestintä toteutuu käytännössä valtioneuvoston kansliassa. Lisäksi tarkastellaan, onko valtioneuvoston kanslian nettisivuilla yhtä monta ruotsinkielistä tiedotetta kuin suomenkielisiä ja missä aikaikkunassa ruotsinkieliset tiedotteet on julkaistu. Näistä ruotsinkielisistä tiedotteista analysoidaan myös selkokielisyyden piirteitä. Tutkielman teoriataustana toimivat erityisesti Jannika Lassuksen (2017) artikkelit, joissa syvennytään ruotsinkieliseen viranomaiskieleen ja viranomaisteksteihin Suomessa. Lisäksi Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisut selkokielen kriteereistä toimivat sekä teoriana että analyysipohjana tutkimukselle. Aineistona tutkimuksessa on käytetty sähköpostikeskustelua valtioneuvoston kanslian kanssa sekä kahdeksaa tiedotetta, jotka on julkaistu valtioneuvoston kanslian nettisivuilla ajalla 16.3.2020-15.4.2020. Kyseiset tiedotteet käsittelevät poikkeusoloja ja rajoituksia Suomessa. Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Havainnot valtioneuvoston kanslian kanssa käydystä sähköpostikeskustelusta teemoitellaan, samoin huomiot ruotsinkielisten tiedotteiden määrästä ja julkaisuajankohdista. Virallista menetelmää selkokielianalyysille ei ole, joten tiedotteiden tarkempi analysointi perustuu Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisuissa esitettyihin selkokieltä koskeviin sääntöihin ja ohjeisiin. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että valtioneuvoston kanslian kaksikielinen kriisiviestintä noudattaa kielilakia (423/2003) siltä osin, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden kannalta oleellinen tieto on annettu molemmilla kansalliskielillä: kaikista suomenkielisistä tiedotteista on annettu siis myös ruotsinkielinen vastine. Kahdeksasta tutkimuksessa käytetystä tiedotteesta seitsemän on julkaistu ruotsiksi alle kahdessa tunnissa suomenkielisen alkuperäistekstin julkaisemisen jälkeen, eli valtioneuvoston kanslian voidaan nähdä myös noudattavan sen tehostetun viestinnän periaatteita oikea-aikaisella viestinnällään. Selkokielianalyysi osoittaa kuitenkin, ettei hallintolain (434/2003) 9 § säädetty velvoite asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä täysin täyty ruotsinkielisissä tiedotteissa. Selkokielen periaatteisiin kuuluu esimerkiksi lyhyiden lauseiden kirjoittaminen, mutta analysoidussa materiaalissa havaitaan jopa 46 sanasta muodostuva lause. Myöskään selkokielen vaatimus erikoistermien selittämisestä ei aina täyty analysoiduissa tiedotteissa.
  • Nuutinen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisten lasten ruotsinkielenopetus on järjestetty suomenkielisissä yläkouluissa. Kaksikielisillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä, joilla on sekä suomi että ruotsi kotikielinä. Opetussuunnitelmassa on kaksikielisille tarkoitettu äidinkielenomainen ruotsi, mutta aiempien tutkimusten ja uutisten mukaan sitä ei ole tarjolla monissakaan kouluissa. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistona oli opetussuunnitelma ja eri oppimäärien taitotavoitteita verrattiin toisiinsa. Toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus, jonka vastauksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 95 yläkoulun ruotsin opettajaa ympäri Suomen. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimustulokset osoittavat, ettei äidinkielenomaista ruotsia ole edelleenkään tarjolla kovin laajalti. Kyselyn avulla löytyi kaksi kuntaa, joissa äidinkielenomaista ruotsia on tarjolla. Lisäksi löytyi viisi kuntaa, joissa on mahdollista tarvittaessa järjestää opetusta äidinkielenomaisessa ruotsissa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 40 % ei ottanut kantaa, miten ruotsin opetus on kaksikielisille järjestetty heidän kouluissaan. Äidinkielenomaista ruotsia ei kuitenkaan heidän mukaansa ole tarjolla. Niistä, jotka ottivat asiaan kantaa, 47 % kertoi kaksikielisten opiskelevan A-ruotsin oppimäärän mukaan. 32 % kantaa ottaneista kertoi kaksikielisten opiskelevan B-ruotsin oppimäärän mukaan. Sekä A-ruotsi että B-ruotsi ovat yksikielisille tarkoitettuja oppimääriä. Kyselyyn osallistuneista opettajista 86 % antaa (mahdollisille) kaksikielisille oppilailleen haastavampia tehtäviä ja pyrkii eriyttämään opetusta ylöspäin. Kaksikielisille oppilaille kuuluvan äidinkielenomaisen ruotsin opetusta ei ole tarjolla suurimmassa osassa maatamme, eikä suomenkielistä koulua käyville kaksikielisille siten tarjoudu mahdollisuutta saavuttaa vastaavaa kielitaitoa molemmissa kotikielissään kuin ruotsinkielistä koulua käyvillä on.
  • Kiema, Maria (Helsingin yliopisto, 2022)
    Yhteiskuntamme muuttuu yhä digitaalisemmaksi, mikä vaatii sopeutumiskykyä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Tämä näkyy myös koulumaailmassa, jossa tulee tasapainotella todellisen ja virtuaalisen maailman välissä. Digitalisaatiosta on tullut osa koulun arkipäivää ja tästä seuraa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia asenteita lukion opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin, digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median käytöstä lukion B- ja A-ruotsin opetuksessa pääkaupunkiseudulla Suomessa. Aihetta on tutkittu aiemmin lähinnä opettajien näkökulmasta ja siksi on tärkeää, että myös oppilaiden äänet ja asenteet tulevat kuuluviin. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, millaista digitaalista materiaalia ja digitaalisia laitteita käytetään ruotsin opetuksessa, millaisia asenteita opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa ja mitä ehdotuksia opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tutkimus liittyen digitalisaatioon, digiin, sosiaaliseen mediaan, asenteisiin ja motivaatioon koulukontekstissa. Digitalisaatio sisältää sekä digin että sosiaalisen median. Digillä viitataan tutkimuksessani lähinnä digitaaliseen materiaaliin ja digitaalisiin laitteisiin. Sosiaalista mediaa käsitellään omana käsitteenään. Tutkimuksessani on tärkeää ymmärtää, kuinka asenteet ja motivaatio kulkevat käsi kädessä ja mikä on niiden rooli etenkin oppimisessa ja mielipiteen muodostamisessa. Materiaali on kerätty viiden puolistrukturoidun opettajahaastattelun sekä oppilaille toteutetun kyselylomakkeen (N=114) avulla. Puolistrukturoidun haastattelun avulla on mahdollista saada selville opettajien todellisia mielipiteitä ja asenteita (Hirsijärvi & Hurme 2001, s. 47). Oppilaiden kyselylomakkeeseen olen valinnut suurilta osin avoimia kysymyksiä, jotta voitaisiin saada selville oppilaiden aitoja mielipiteitä ja asenteita. Opettajien haastattelut ja oppilaiden kyselylomakkeiden vastaukset on kategorisoitu niiden teemojen mukaan, jotka nousivat vahvimmin esille. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin pääosin laadullisena, ja tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty sisällönanalyysiä, jossa materiaali toimii lähtökohtana ja teoria toimii apuvälineenä analyysissä. Lisäksi SWOT-analyysiä on hyödynnetty menetelmänä tutkielmassa. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla ja oppilailla on sekä positiivisia että negatiivia asenteita digin ja sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Opettajien vastaukset vaihtelivat melko paljon, mutta negatiivisilla asenteilla vaikutti olevan hieman enemmän painoarvoa, kun taas oppilaiden vastauksissa korostuivat enemmänkin positiiviset asenteet. Oppilaista 35 % koki, että digin käyttö lisää motivaatiota opiskella ruotsia, mutta noin 40 % oppilaista oli puolestaan eri mieltä. Osalla opettajista ja 46 %:lla oppilaista oli myös ehdotuksia, kuinka digiä ja sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää ruotsin opetuksessa tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen avulla voidaan nostaa esille opettajien ja oppilaiden osittain eriäviä asenteita ja mielipiteitä digin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ruotsin opetuksessa siten, että myös oppilaiden ääni tulee kuuluviin. Huomioimalla oppilaiden mielipiteitä ja asenteita oppimis- ja opetustapoihin sekä opetusmateriaaliin liittyen voidaan mahdollisesti lisätä oppimismotivaatiota, mutta tutkimusta tästä aihepiiristä tarvitaan vielä lisää.
  • Syrjälä, Jani (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimukseni käsittelee Ruotsiin lähetettyjen sotalasten muistoja sekä kokemuksia heidän palattua Suomeen sotien jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sotalapset muistavat nyt omia kokemuksiaan sotien jälkeisestä ajasta, ja miten ympäristö- ja kielimuutokset ovat vaikuttaneet heihin myöhemmin elämässä. Tutkimuksen aihe on unohtunut monelta tai käsittelee usealle täysin tuntematonta aihealuetta. Siitä syystä sen taltiointi on erittäin tärkeää, varsinkin koska haastateltavien omat kokemukset ovat vahvasti läsnä ja henkilökohtaisia. Tutkimus koostuu tutkimuslomakkeeni kyselyyn vastanneiden kahdeksan sotalapsen muistoista ajastaan sotalapsena. Haastateltavat kävivät Ruotsissa koulua tai olivat aloittamassa koulun ennen Suomeen palaamistaan. Näin ollen heillä kaikilla oli ruotsi vahvempana kielenä sieltä palatessaan. Tutkimuksen taustana ja haastattelutulosten tukena käytin aikaisempaa tutkimusmateriaalia lapsen kehityksestä, traumoista, kielellisestä kehityksestä, pedagogiikasta sekä talvi- ja jatkosotaan liittyvistä tapahtumista. Tutkimuksen perusteella haastateltavien sotalasten muistot koulunkäynnistä ovat pääasiassa positiivisia. Heille kielen vaihtaminen tuotti vaikeuksia, ja siitä syystä suurin osa muutti opintojen jälkeen takaisin Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. Tutkimus osoittaa myös sen, että vaikka sotalasten siirrot Ruotsiin olivat suurimmaksi osaa onnistuneita, on myös tapauksia missä näin ei ollut, ja tätä on sotien jälkeisinä vuosina uutisoinnissa peitelty. Ruotsista palanneiden lasten jälkihoito oli myös puutteellista, eikä heille järjestetty koulussa tai sen ulkopuolella riittävää tukea kielen tai muun trauman hoidossa. Kielitaidon puuttuminen sekä biologisten vanhempien ja sisarusten etääntyminen sotien jälkeen oli myös syy siihen, miksi haastateltavista seitsemän kahdeksasta asuu tällä hetkellä Ruotsissa.
  • Westerberg, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa kieltenopettajien kokemuksia lukivaikeuteen liittyen opetustyön näkökulmasta. Tarve tutkimukselle syntyi siltä pohjalta, että lukivaikeuden yleisyydestä huolimatta sitä käsiteltiin aineenopettajakoulutuksessa kokemukseni perusteella erittäin vähän ja todella pintapuolisesti. Aiempi tutkimus osoittaa, että lukivaikeuden taustalla on usein fonologisen tietoisuuden ja työmuistin heikkoutta, mikä luo omat haasteensa niin ensikielen kuin vieraiden kielten oppimiselle ja opiskelulle. Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten kieltenopettajien kokemuksia heidän koulutuksesta, resursseista ja kyvyistään huomioida lukivaikeutta päivittäisessä opetustyössä. Lisäksi selvitetään millaisia konkreettisia keinoja ja toimintatapoja kieltenopettajat ovat havainneet toimiviksi päivittäisessä opetustyössään ja lukivaikeuden kanssa kamppailevia oppilaita ja opiskelijoita kohdatessaan. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja materiaalin keräämiseen käytettiin verkkopohjaista kyselylomaketta. Vastauksia lomakkeeseen kertyi kuuden viikon aikana syystalvella 2020 yhteensä 128 kappaletta. Tilastoinnin ja saatujen tilastojen vertailun ohella käytettiin myös tekstianalyysin keinoja avointen vastausten tutkimisessa sekä kategorisoinnissa. Tutkimus osoitti, että suomalaiset kieltenopettajat ovat saaneet hyvin vähän tai ei lainkaan koulutusta lukivaikeuteen liittyen opettajankoulutuksensa aikana. Lisäksi vain noin puolet vastaajista ilmoittaa saaneensa jonkinlaista täydennyskoulutusta aiheesta. Täydennyskoulutuksen laajuus ja sisällöt kuitenkin vaihtelee paljolti. Yli puolet vastaajista myös kokee, ettei heillä ole riittävästi aikaa tai he eivät tiedä sopivista keinoista ja työtavoista, joita voisi hyödyntää päivittäisessä opetustyössä lukivaikeuden aiheuttamien haasteiden lievittämiseksi. Vastaajat olivat kuitenkin havainneet muun muassa eriyttämisen keinot, suullisen työskentelyn painottamisen sekä lisäajan antamisen varsin toimiviksi. Näiden lisäksi mainittiin myös erilaiset visuaalisesti kokonaisuuksia havainnollistavat ja tekstejä selkeyttävät menettelyt ja tukitoimet, olennaisimpien oppiainesten korostaminen sekä positiivisen ja kannustavan palautteen merkitys. Näitä opettajien hyväksi havaitsemia keinoja tukee myös aiempi kirjallisuus ja tutkimus aiheesta.
  • Koski, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on saada selville, miten Hufvudstadsbladetin (Hbl) mainokset vaikuttavat kuluttajaan erilaisin verbaalisin ja visuaalisin keinoin. Vuonna 2019 96 prosenttia suomalaisista luki painettua tai digitaalista sanomalehteä vähintään kerran viikossa. Koska sanomalehti on mediamuotona merkittävä osa suomalaisten arkipäivää, on tärkeää tutkia, miten niissä sijaitsevat mainokset yrittävät vaikuttaa kuluttajaan. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa siitä, miten mainoksilla luodaan vuorovaikutusta ja yritetään suostutella kuluttajaa. Koska tutkielmassa kieli nähdään yhteiskunnan peilinä, tarkastellaan siinä myös mainosten sisältämiä kuluttajaidentiteettejä sekä millaisia näkyviä tai kätkettyjä kulutusyhteiskunnan arvoja ja asenteita mainoksista on löydettävissä. Tutkielma on multimodaalinen analyysi, jossa yhdistyy sosiosemiotiikan interpersoonainen metafunktio ja diskurssianalyysi (Björkvall 2003). Analyysin ensimmäisessä osassa tutkitaan interpersoonaista metafunktiota ja tarkastellaan mainosten vuorovaikutusta kielitapahtumien, etäisyyden, asenteiden ja harmonian näkökulmasta (Björkvall 2009; Holmberg & Karlsson 2006; Kress och van Leeuwen 2006). Seuraavassa osassa tarkastellaan mainosten suostuttelua retoriikkatutkimuksen ja markkinoinnin näkökulmasta (Hellspong 2011; Johannesson & Hedlund 1993, 1998; O'Shaughnessy & O'Shaughnessy 2004). Viimeinen analyysiosio on lyhyt diskurssianalyysi, jossa tutkitaan mainosten suhdetta kulutuskulttuuriin. Analyysissa tutkitaan, millaisia kuluttajaidentiteettejä mainoksissa on sekä millaisia arvoja, asenteita ja ajatuksia ne sisältävät. Analyysi toteutettiin lähilukuna, jossa tarkasteltiin neljää eri Hufvudstadsbladetin mainosta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mainosten verbaalisissa ja visuaalisissa elementeissä on merkittävä ero vuorovaikutuksen näkökulmasta. Verbaaliset keinot olivat erityisen interaktiivisia sinuttelun, suorien kehotuksien sekä asenteiden kautta, kun taas vuorovaikutuksen luominen visuaalisilla resursseilla oli vähäistä. Tutkimuksen toinen keskeinen havainto on, että lähes kaikki mainokset käyttivät suostuttelukeinonaan tunteisiin vetoamista. Mainokset vetosivat kuluttajan pelkoon ja tarjosivat helpotusta mainostamallaan tuotteella tai palvelulla. Tutkimuksesta tulee myös ilmi, että mainokset sisältävät enemmän kuin yhden kuluttajaidentiteetin ja että tietyt kuluttajaidentiteetit ovat yhteydessä toisiinsa, esimerkiksi ekologisen kulutuksen näkökulmasta. Samalla kun ostopäätökseen vaikuttaa ekologisuus ideologiana, kuluttaja peilaa identiteettiään ihmisenä, joka välittää ympäristöstä. Tutkielman merkittävä havainto on myös mainokseen piilotetut arvot, asenteet ja ajatukset, jotka peilaavat nykyajan yhteiskuntaa. Mainoksissa esiintyi stereotyyppisiä sukupuolirooleja, jossa nainen esitetään yhteiskunnan ihannenaiskuvan mukaisesti hyvinvoivana, hoikkana ja kauniina tai nainen yhdistetään mainoksessa ruoanlaittoon. Tutkielman tuloksista tulee myös ilmi, että vaikka Hufvudstadsbladetin kohderyhmä on suomenruotsalaiset, mainoksissa tai yritysten nettisivuilla käytetään silti suomea. Näin ollen mainonnan tärkeintä tavoitetta, kuluttajaan vaikuttamista, ei välttämättä saavuteta.
  • Repo, Moona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Olen kiinnostunut tutkimaan, millä eri tavoin englannin kieli näyttäytyy ruotsin kielessä sekä kuinka merkittävässä roolissa englannin kieli on ruotsin kielellä kirjoitetuissa kirjoitelmissa. Tarkastelen, kuinka usein ja millä eri tavoin englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Lisäksi tarkastelen, kuinka monella eri tapaa englannin kieli tulee esiin yksittäisissä kirjoitelmissa sekä millaisia eroavaisuuksia kirjoitelmien välillä esiintyy. Tutkielman aineistona on viisikymmentä B1-ruotsin ylioppilaskirjoitusten pidempää kirjoitelmaa. Kirjoitelmat on kirjoitettu syksyn 2019, kevään 2020 ja syksyn 2020 ylioppilaskirjoituksissa. Kirjoitelmien aiheita ovat muun muassa musiikki, opinnot, asuminen, hyvinvointi sekä politiikka ja mielenosoittaminen. Aiheiden lisäksi myös kirjoitelmien muoto vaihtelee. Vaadittava muoto voi olla esimerkiksi kirje, mielipidekirjoitus, blogiteksti, raportti tai artikkeli. Tutkimusmenetelmäni on kielellinen analyysi, jonka avulla olen tarkastellut kirjoitelmien kieltä. Tämän jälkeen olen ryhmitellyt kirjoitelmista havaitsemani englannin kielen vaikutukset sekä pyrkinyt löytämään kirjoitelmien välillä olevia yhteneväisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Tulokset osoittavat englannin kielen vaikuttavan ruotsin kieleen merkittävästi. Kirjoitelmat sisältävät kahdeksaa eri englannin kielen vaikutusta. Viidestäkymmenestä kirjoitelmasta kolmekymmentäneljä kirjoitelmaa sisältää englannin kielen vaikutusta. Kirjoitelmat sisältävät vaihtelevasti yhdestä seitsemään eri englannin kielen vaikutusta yhdestä yhdeksääntoista kertaan. Kielten välinen sukulaisuus, opiskelijoiden kielitaitotaso sekä muut kirjoitelmien kirjoitushetkenä vallinneet ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa englannin kielen merkittävään vaikutukseen kyseisissä kirjoitelmissa. Tutkimukseni tulokset ovat aiempien tutkimusten tulosten mukaisia. Aineiston suhteellisen suppean määrän vuoksi tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yksinään kovinkaan yleistettäviä. Tutkimus antaa kuitenkin verrattain mielenkiintoisen käsityksen, kuinka englannin kieli vaikuttaa nykypäivänä suomalaisten B1-ruotsin opiskelijoiden ruotsin kieleen.
  • Kivi, Krista (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen ja Pohjoismaiden etnisiä vähemmistöjä esitetään ruotsin oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä etnisiä vähemmistöjä representoidaan oppikirjoissa ja millaisia diskursseja oppikirjat tuottavat näistä vähemmistöistä. Diskurssi tarkoittaa tässä yhteydessä kirjallisen ja kuvallisen esittämisen tapaa. Lisäksi vertaan, miten oppikirjat täyttävät nykyisen opetussuunnitelman (POPS 2014) vaatimukset kulttuurisen moninaisuuden esiintymisestä sekä kulttuurisen kompetenssin kehittämisestä. Tutkielman aineistona on kaksi B-ruotsin oppikirjasarjaa, Megafon ja På gång, jotka on tarkoitettu 6.–9. vuosikurssille. Tutkielman rajallisuuden vuoksi keskityn ainoastaan tekstikirjoihin, eli tehtäväkirjat eivät sisälly aineistooni. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Olen ensin havainnoinut etnisten vähemmistöjen representaatioita oppikirjojen teksteissä, kuvissa ja henkilöhahmoissa. Tämän jälkeen olen tarkastellut, millaisia diskursseja representaatioista muodostuu. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti olen tarkastellut, keiden näkökulmasta etniset vähemmistöt esitetään ja millaisia piileviä asenteita diskursseihin liittyy. Tutkimustulokset osoittavat, että Megafon- ja På gång -oppikirjoihin sisältyy maahanmuuttajien, saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten representaatioita. Oppikirjat esittävät näitä vähemmistöjä neljän diskurssin avulla: vähemmistöt esitetään joko ihailun kohteena eli julkisuudenhenkilöinä, stereotypioina, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä tai anonyymeina kuvituskuvina. Tutkimustuloksien perusteella on ilmeistä, että etnisten vähemmistöjen representaatiot eivät ole tarpeeksi monipuolisia tai samastuttavia, vaikka jotkut vähemmistöön kuuluvat henkilöhahmot ovat onnistuneita. Tutkimuksen aineistona olleet oppikirjat eivät täysin saavuta opetussuunnitelman vaatimuksia kulttuurisesta moninaisuudesta eivätkä oppikirjat yksinään anna tarpeeksi välineitä oppilaiden kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen.
  • Fransman, Jessica (Helsingfors universitet, 2011)
    Syftet med studien är att undersöka sydfinlandssvenska högskolestuderandes kännedom om och inställning till ett urval finlandssvenska ord och uttryck samt till dessa ords allmänsvenska motsvarigheter. För att undersöka detta har jag gjort en enkätundersökning bland svenskspråkiga högskolestuderande i Helsingfors. Jag undersöker i vilken utsträckning informanterna använder finlandssvenska ord och uttryck och i vilken utsträckning allmänsvenska. Jag undersöker även vilka finlandssvenska ord och uttryck de använder mest och vilka minst, samt vilka allmänsvenska ord och uttryck de använder mest och vilka minst. Dessutom undersöker jag om informanternas språkliga bakgrund har ett samband med deras kännedom om och användning av finlandssvenska respektive allmänsvenska ord och uttryck. Avsikten med den här undersökningen är att öka kunskapen om hur unga finlandssvenskar förhåller sig till sin finlandssvenska varietet samt till den allmänsvenska varieteten som de i vuxen ålder förutsätts behärska åtminstone i någon mån. Idén till enkätundersökningen kommer från Margareta Södergårds och Sofie Tjärus studie Blivande barnträdgårdslärares syn på finlandismer (2008). Urvalet finlandismer kommer från en mindre undersökning Goda och onda finlandismer som Mikael Reuter (2004) har gjort bland en grupp finlandssvenska och sverigesvenska språkvårdare. Sammanlagt ingår 55 finlandismer av olika slag i enkäten. För varje finlandism finns det även en eller fler allmänsvenska motsvarigheter och sammanlagt ingår därför 122 ord och uttryck i enkäten. Mina informanter är 162 studerande vid två svenska högskolor i Helsingfors. För att få reda på relevanta bakgrundsfakta om informanterna har jag använt samma formulär som Therese Leinonen i Svenskan i Finland ett språk i kläm? (Leinonen & Tandefelt 2000). Jag har utgående från informanternas generella språkanvändning delat in dem i tre grupper. En grupp vars vardag är finskdominerad, en vars vardag är svenskdominerad och en vars vardag utspelar sig till ungefär lika stor del på svenska som på finska. Undersökningen är kvantitativ och för att behandla materialet har statistikprogrammet SPSS använts. Studien visar att informanterna förhåller sig rätt lika till finlandismerna och de allmänsvenska orden och uttrycken. De känner ungefär lika bra till de finlandssvenska och de allmänsvenska orden och uttrycken, men de prefererar ändå i viss mån finlandismerna framför de allmänsvenska orden och uttrycken. Mina informanter förefaller i viss mån vara mer accepterande mot finskpåverkade finlandismer än vad Reuters (2004) informanter är, och de förhåller sig mindre positiva till metaforiska uttryck än vad Reuters informanter gör. Informanter med en svenskspråkig vardag verkar använda allmänsvenska ord och uttryck i högre utsträckning än vad informanterna med en finskspråkig vardag gör. Resultaten tyder dessutom på att informanterna med en svenskspråkig vardag också känner till fler allmänsvenska ord och uttryck även om de inte alltid själva är beredda att använda dem. Studien visar även att informanter med en svenskspråkig vardag använder en del metaforiska uttryck mer än vad informanterna med en finskspråkig vardag gör. Det är överlag tydligt att undersökningens informanter, finlandssvenska högskolestuderande från södra Finland, varken har en speciellt stor kännedom om metaforiska uttryck eller en speciellt positiv inställning till dessa. Bristande behärskning av metaforiska uttryck, idiom och kollokationer kan ses som ett första steg mot språkförlust och sett ur den synvinkeln är resultatet oroväckande. Det stärker den rådande uppfattningen att allt inte står helt rätt till med den svenska språkbehärskningen bland unga finlandssvenskar.
  • Partanen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Kelan virkakieltä Instagramissa. Sosiaalisen median käyttö on yleistynyt varinkin nuorten keskuudessa viime vuosikymmenen ajan (Tilastokeskus 2017) ja yritysten ja mainostajien lisäksi myös viranomaiset (mm. Verohallinto, Kela, Skatteverket) ovat löytäneet tiensä sosiaaliseen mediaan. Aikaisempi tutkimus virkakielestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa on keskittynyt ruotsalaisten viranomaisten verkkosivujen tutkimukseen (Hanell 2012) ja viranomaisen ja kansalaisen väliseen viestintään Facebookissa (Sörlin & Söderlundh 2014; Nord & Sörlin 2016). Kela on liittynyt Instagramiin vuonna 2016, mutta laajempaa tutkimusta Kelan tai muiden viranomaisten kielenkäytöstä Instagramissa ei ole tehty. Tästä syystä tutkielma keskittyy aluksi kartoittamaan eksploratiivsella menetelmällä, millä kielillä Kela viestii Instagramissa ja minkälaisia julkaisut ovat visuaalisesti ja temaattisesti. Tutkielman toinen osa tarkastelee virkakieltä systeemis-funktionaalisen kieliteorian (Holmberg & Karlsson 2006; Holmberg, Karlsson & Nord 2011) kautta keskittyen interpersoonaiseen merkitykseen ja erityisesti puhefunktioihin. Tutkimus tarkastelee, minkälaista Kelan virkakieli on Instagramissa, minkälaisia puhefunktioita Kela käyttää julkaisuissa ja minkälainen suhde Kelan ja kansalaisen välille muodostuu puhefunktioiden avulla. Analyysissä keskitytään ruotsin kielen neljään olennaiseen puhefunktioon, jotka ovat väite, käsky, kysymys ja tarjous. Funktionaalisen teorian lisäksi Kelan ja kansalaisen suhdetta analysoidaan, miten ja miksi osallistujia tehdään näkyviksi tai näkymättömiksi. Materiaali koostuu 78 julkaisusta, jotka ovat julkaistu Kelan julkisella @kela_fpa Instagram-tilillä aikavälillä 16.4.2019-18.2.2020. Julkaisut on kerätty manuaalisesti Excel-taulukkoon, johon kirjattiin julkaisun päivämäärä, julkaisukuvatyyppi, julkaisutekstin kieli ja sanamäärä sekä emojien ja hashtagien määrä. Materiaali on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Eksploratiivinen analyysi osoittaa, että Kela viestii pääosin suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielisten tekstien määrä on n. 70 % kaikista julkaisuteksteistä. Kielilaki (423/2003, 6 §) velvoittaa Kelan kaksikielisenä julkisoikeudellisena laitoksena viestimään molemmilla kansalliskielillä. Vain parissa julkaisutekstissä on käytetty saamen ja englannin kieliä. Kelan julkaisukuvista suurin osa on valokuvia, mutta kuvitettujen ja tekstiä sisältävien julkaisukuvien osuus on merkittävä. Vähiten Kela julkaisee videoita. Julkaisu-tekstien teemat vaihtelevat paljon, mutta yleisimmät teemat liittyvät lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Muita teemoja ovat mm. työttömyys ja työehdot, asuminen sekä asiointipalvelut ja muut palvelukanavat. Tutkielman toisen osan keskeisimmät tulokset viittaavat siihen, että Kelan ja kansalaisen suhde on hierarkkinen ja asymmetrinen. Kela viestii lukijalle eniten puhefunktion käskyn kautta sekä kongruentisti että inkongruentisti. Käsky toteutuu kongruentisti verbin ollessa imperatiivissa, kun taas inkongruentti toteutus muodostuu esimerkiksi väitelauseen kautta. Käskyn toteutuminen väitelauseen muodossa inkongruentisti koetaan yleisesti ruotsin kielessä tapana ilmaista kohteliaisuutta. Se, että käsky on yleisin puhefunktio, kertoo Kelan ja lukijan hierakisesta ja asymmetrisestä suhteesta. Myös puhefunktioita väitettä käytetään usein, joka on aikaisemman tutkimuksen valossa yleistä virkakielessä (Lassus 2010, Lind Palicki 2010), sillä usein institutionaalisten tekstien tarkoitus on informoida. Kysymys ja tarjous ovat vähiten esiintyvät puhefunktiot. Huomion arvoista on se, että Kela viestii kysymysten avulla, jotka on muotoiltu siten, että kysymyksen lukija voisi itse mahdollisesti esittää kysymyksen Kelalle. Nämä keinotekoiset kysymykset voi tulkita Kelan toimesta yritykseksi luoda läheisempää suhdetta lukijan kanssa. Kelan ja lukijan asymmetrinen suhde vahvistuu, kun tarkastellaan, miten tekstin vastaanottajaa, kansalaista, ja tekstin lähettäjää, Kelaa, puhutellaan. Lukijaa puhutellaan yksikön toisella persoonalla useasti, mutta Kelaa ei puhutella lainkaan monikon ensimmäisessä persoonassa, joka olisi luonteva vastapari sinuttelulle symmetrisessä suhteessa. Kelaan viitataan institutionaalisella nimellään FPA vain viidesti, kun taas lukijaan viitataan useasti substantiiveilla pappan ja föräldern. Lukijan puhuttelu nostaa hänet myös näkyväksi osallistujaksi ja se, että lukijalla on näkyvämpi rooli kuin viranomaisella on yhteneväinen tulos aikaisemman tutkimuksen kanssa (Lassus 2010; Tolvanen 2016; Alén 2017). Lukija ja Kela tehdään näkymättömiksi osallistujiksi eri tavoin. Lukija jää usein näkymättömäksi imperatiivin ansioista, kun Kela jää näkymättömäksi s-passiivin ansiosta. Huomioitavaa on myös se, että Kela ei ole osallistujana yli 60 % lauseissa, joka on puolet enemmän kuin verrattuna lukijaan, joka ei ole osallistujana n. 30 % lauseista.