This dissertation is a study of (post)Euromaidan Ukraine as a socio-political and cultural space which undergoes a multilayered process of struggle over meanings. As a physical and political domain that emerged in a see-saw between Europe and Russia, the Euromaidan revolution was a unified protest that exposed multiple, at times contradictory beliefs: dreams of a just Europe, ultra-nationalist, Far-Right values, demands for prompt democratic transformation, hatred of authoritarian, corrupt government and naming of the ‘enemies’ or the ‘other.’ This research is a critical analysis of the articulation of such socio-political multivocality of the Ukrainian population, which found its physical and discursive expression within the process of post-2013 decommunization. This dissertation examines the evolution of post-Euromaidan de-Sovietization beyond the framework of passing and implementation of the 2015 decommunization laws. I address the process of decommunization as a political and cultural phenomenon at both the regional and national level, where the ordinary citizens and the government are involved in diverse forms of the meaning-making (e.g. political poster exhibitions, preservation or demolition of communist symbols, or renaming of the streets). I examine the process of de-Sovietization of (post)Euromaidan Ukraine as both fragmented and unified in its multivocality, where old symbols and/or judicial structures such as the statues, posters or laws are being replaced by new physical (e.g. architectural) and narrative formations. This dissertation consists of nine chapters, and is an outcome of 4.5 years of fieldwork conducted in western, central, southern, northern and eastern regions of Ukraine. It is an ethnographic study of data that includes 64 interviews, images and videos with the protestors, civic activists, members of non-governmental organizations, politicians, soldiers, artists, and ordinary citizens. To provide comprehensive understanding of different types of material, the method of ‘layered textual analysis’ (Covert 2014) is used. It involves structural analysis of the narratives present in the interview text, visual analysis of the photos, and guiding questions related to the content and relationship of the photos, objects and narratives. In this work, I use the concept of narrative to create a broader framework for categorization of the collected data-- to analyse, for instance, interviews, images, or videos of the protest or toppling of the communist statues as means of construction of the discursive narratives at both the grassroots and state level. As means of examining the empirical data, this work draws theoretical parallels between theory of hegemony (Laclau and Mouffe 1985; Cox 2019; Modelski 1991; Thompson 2015), Mikhail Bakhtin’s (1981) theory of heteroglossia and monologism, and Benedict Anderson’s (1983) idea of the imagined communities. The primary objective of bridging these theories is to examine multivocality in decommunization as both the process and outcome of articulation of polyglossic or multi-voiced practices of civic dialogical interaction. A broader purpose of ‘hegemonic’ reading of the collected data is to explore (post)Euromaidan decommunization as a social phenomenon which is mediated through discourse, where political meanings are articulated, contested, and, as a whole, never permanently fixed. As that of discourse analysis theory, the aim of this work is not to discover which groups exist within the society, or to unravel particular formations that object or support the process of decommunization. The primary objective of this research is to examine multiple mechanisms of selection of the discursive and physical elements that were included (or erased) from the physical space of (post)Euromaidan Ukraine (2013-2018), as well as to identify political and cultural means of the citizens’ and ruling elites’ consolidation of a politically and culturally diverse state.

Tutkielmassa käsitellään kansalaisille kohdistettujen tyytyväisyyskyselyjen tulosten tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Toteuttamalla tärkeys-suoritustasoanalyysi kahdella eri tapaa, todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuen, tutkielma havainnollistaa kansalaisten tyytyväisyyden mittaamisen moniselitteisyyttä. Tutkimuskysymys on, kuinka todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tutkielman aineistona ovat Espoon kaupungin asukkaiden tyytyväisyyttä kuntapalveluihin selvittävä Kuntapalvelujen laatu -kyselyt vuosina 2011, 2015 ja 2019. Aineistolle suoritetaan tärkeys-suoritustasoanalyyseja, joissa tarkastellaan samanaikaisesti kansalaisen tyytyväisyyttä palveluosa-alueen suoritustasoon sekä sitä, kuinka tärkeänä kansalainen osa-aluetta pitää. Aineistossa yksittäisinä esiintyvät palvelut on tutkielmassa koottu summamuuttujiksi edustamaan palveluosa-alueita. Palveluosa-alueiden suoritustaso on johdettu suoraan aineistosta. Päätelty tärkeys on muodostettu usean muuttujan regressioanalyysilla, jossa on selvitetty, mikä vaikutus eri palveluosa-alueilla on kokonaistyytyväisyyteen. Palveluosa-alueet on asetettu keskenään tärkeysjärjestykseen vertaamalla niiden standardoituja regressiokertoimia. Todettu tärkeys on muodostettu liittämällä kaksi erillistä kysymystä palveluiden tehostamis- ja parannustarpeista yhteen. Todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tämä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Eri tavoin tehdyt tärkeys-suoritustasoanalyysit antavat saman suuntaisia tuloksia, mutta myös ristiriitaisuuksia ilmenee. Tulokset muuttuvat ajassa eri lailla riippuen analyysitavasta. Espoon kuntapalveluita on kategorisoitu aiemman tutkimuksen avulla ja lopuksi on esitetty toimintaehdotuksia. Tutkielman johtopäätös on, että todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvat tärkeys-suoritustasoanalyysit mittaavat kansalaisten tyytyväisyyden eri osa-alueita ja täydentävät toisiaan.

Tutkielma on tapaustutkimus ensimmäisten maakuntavaalien ajoittamisesta käydystä keskustelusta ja päätöksenteosta Sipilän hallituskauden aikana vuosina 2015-2019. Maakuntauudistukseen tähdänneen lainsäädäntöprosessin myötä syntyi uusi perustuslaillinen tulkinta ensimmäisten maakuntavaalien ajankohdan ja lainsäädännön hyväksymisen välisen kuuden kuukauden vähimmäisajasta. Tämän tutkimus kysyy, miksi tämä perustuslaillinen tulkinta kuuden kuukauden vähimmäisajasta omaksuttiin. Vastatakseni kysymykseen hyödynnän lopputulosorientoitunutta prosessin seurannan analyysimenetelmää, joka pyrkii rakentamaan minimaalisesti riittävän selityksen kiinnostavalle lopputulokselle. Aineistona hyödynnetään eliittihaastatteluja sekä virallis- ja medialähteistä koostuvaa dokumenttiaineistoa. Teoreettisesti tutkielma rakentaa siltaa vaalien sääntelyn, perustuslaillistuneen politiikan ja kansainvälisten normien kirjallisuuksien välille lähestyen niitä historiallisen institutionalismin mekanismien kautta. Tutkimus lähtee hypoteettisesta olettamuksesta, että selitys kuuden kuukauden normin syntymiselle löytyisi perustuslaillisen kehikon historiallisista palautemekanismeista ja kansainvälisten normien kotimaisista vaikutuksista. Prosessin seuranta -analyysin perusteella kansainväliset suositukset eivät itsessään ole selityksessä kausaalisesti merkittäviä vaan osa perustuslaki-instituution alaisia mekanismeja. Selitykseksi kuuden kuukauden normin omaksumiselle tutkimus esittää perustuslakipolitisoitumista. Perustuslakipolitisoitumisen selitys perustuu ajatukselle institutionaalisen kehikon ohjaamasta poliittisten kilpailijoiden ja perustuslain tulkitsijoiden vuorovaikutuksesta koskien yhtä aikaan perustuslaillistunutta ja politisoitunutta politiikkakysymystä. Tutkielman tulokset osoittavat teknisluonteisen vaalisääntelyn ja vähittäisen institutionaalisen muutoksen tutkimuksen merkittävyyden. Ne nimittäin tuottavat sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia poliittisten toimijoiden asemaan ja vuorovaikutussuhteeseen perustuslakitoimijoiden kanssa. Tulokset kiinnittävät lisäksi huomiota toimijoiden pyrkimyksiin siirtää tai delegoida käsiteltäviä kysymyksiä itselleen otollisemmille areenoille ja tähän liittyviin epävarmuustekijöihin. Tältä osin korostuu erityisesti hallituksen, parlamentaarisen opposition ja eduskunnan ulkopuolisten puolueiden erilainen institutionaalinen asema konsensuspoliittisessa valmistelussa, päivänpoliittisessa kamppailussa ja perustuslakipolitiikassa.

Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka politiikka on edistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja vuonna 2017 sen puitteissa toimeenpantiin Pysyvä rakenteellinen yhteistyö, jonka tavoitteena on yhteensovittaa ja tehostaa siihen osallistuvien jäsenvaltioiden puolustuskykyä niin yhtenäisesti kuin kansallisellakin tasolla. PRY on ollut kunnianhimoinen ja inklusiivinen policy, jolla on huomattavia vaikutuksia myös kansalliseen puolustuspoliittiseen päätöksentekoon myös Suomessa. Työn tavoitteena on pyrkiä arvioimaan näitä vaikutuksia jälkistrukturalistisella kriittisellä lähestymistavalla, keskittymällä policyn representoimiin ongelmiin. “What’s the Problem Represented to be”, eli WPR-metodi pyrkii arvioimaan policyja niiden representoimien ongelmien kautta, analysoimalla tekstiä ja tunnistamalla olennaiset ongelman representaatiot, niiden taustat ja vaihtoehtoiset ilmentymät. Arvioinnissa keskitytään siihen, mitä ongelmia policy itsessään on luonut, kun sen olemassaoloa on pyritty legitimoimaan. WPR sisältää kuusi kysymystä, joiden avulla ongelman representaatioita pyritään tunnistamaan aineistosta, joka koostuu EU:n ja Suomen valtion julkisista dokumenteista. Dokumentit ovat Lissabonin sopimus, osallistuvien jäsenvaltioiden PRY-ilmoitus, Euroopan unionin neuvoston päätös PRY:n toimeenpanosta, Suomen EU-puheenjohtajakauden ohjelma vuodelta 2019, PRY:n Strateginen arviointi vuodelta 2020 ja Suomen puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2021. Näiden lisäksi on huomioitava PRY:n historiallinen kehittymisen prosessi. Analyysista voidaan huomioida, että sekä EU:n että Suomen dokumentit ovat painottaneet vahvasti Euroopan turvallisuusympäristön muutosta ja sen laaja-alaisia vaikutuksia. Turvallisuusympäristön muutos ja uudet, monimuotoiset ja laaja-alaiset uhkat ovat luoneet tarpeen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehostamiselle, etenkin puolustuskykyjen ja puolustusrahoituksen yhteensovittamiselle ja kehitykselle ja autonomisen toiminnan takaamiselle. Yhteistyö hyödyntää niin EU:ta kuin sen jäsenvaltioita keskittämällä resursseja puolustustutkimukseen ja -teknologiaan, jolla yhteistä puolustuskykyä voidaan edistää. Osallistuvan jäsenvaltio Suomen näkökulmasta on kuitenkin ollut tärkeää säilyttää kansallisen päätöksenteon ensisijaisuus. Yhteistyötä on kuitenkin Suomen tasolla lisätty ja se nähdään positiivisena vaikutuksena kansallisen puolustuskyvyn kehitykselle. Kriittinen tutkimus voi tarjota normaalisti instrumentaaliselle turvallisuuden tutkimuksen kentälle uusia näkökulmia, joiden pohjalta voidaan tehdä syvällisempää tutkimusta puolustusyhteistyön merkityksistä, tavoitteita ja tehokkuudesta. Myös PRY:n ongelmien representaatioiden ja niiden vaikutusten Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan analysoiminen on osoittanut, että ongelmia taustoittaa pitkä retorisen legitimaation prosessi, joka on johtanut yhteisen policyn institutionalisoitumiseen. Analyysi osoittaa myös, että PRY:n ja Suomen puolustuspolitiikan tutkimuksessa on tilaa kriittiselle jatkotutkimukselle.

This doctoral dissertation investigates the development of the norm of sovereignty as responsibility by focusing on its institutionalization in the framework of the International Criminal Court (ICC). Prominent observers have regarded the emergence of a new norm of sovereignty as responsibility as one of the most significant normative shifts in international society since the aftermath of World War II. Against this backdrop, accounts have proliferated situating the ICC at the cutting edge of normative change. The present study critically engages with the whole set of theoretical foundations underlying this view, including the conventional constructivist understanding of norm development upon which the latter is premised. This, on the one hand, emphasizes the importance of norm institutionalization within “tangible” sets of rules or organizations. On the other, it understands institutionalization itself as a moment of clarity and stabilization, thus largely reducing it to an end-point of the norm emergence process. In other words, norm institutionalization is confined to a positivist view in which institutions fall back to the role of neutral fora. The result is a linear, static, and largely depoliticized account of norm content, which, while yielding to the traditional lack of communication between normative and empirical studies, ends up reiterating a dichotomic and simplistic view in which norms are scripts of emancipation, and power a practice of domination. The dissertation aims to unravel this dilemma altogether by offering a step forward in the development of a post-positivist constructivist approach. In other words, it takes a genuinely trans-disciplinary perspective and delves into the configuration of normativity as part of institutional practice, paying special attention to how the relative power of relevant actors reconstitutes norms during norm negotiation and implementation. Hence, the study unfolds from an unusual location – at the intersection between normative international theory and the politics of international criminal law; and from there, it seeks to revive discussions about the power-laden nature of the normative fabric of international society, its own dis-symmetries, and its outright hierarchies. To this end, the dissertation asks two major sequential questions: how the overarching system negotiated by states at the Rome Conference affects the selection of situations and cases before the ICC and their outcomes; and how the selection of situations and cases and their outcomes, in turn, “feeds back” to the norm of sovereignty institutionalized through the Court’s practice. The resulting analysis shows the following. While the Rome Statute reflects the persistence of the state as the primary site of political authority and coercion, it also cuts against the normative aspirations of sovereignty as responsibility by leaving the Court specifically ill-equipped to break with a notorious pattern of hyper-protected sovereignty. Outstanding issues such as the ICC’s selectivity and African bias, as well as the Court’s future prospects, are then reconsidered under this light. Those findings are then discussed in the final part of the study. Focusing on questions of delegation to international institutions, this ends with a note of caution. It concludes that the prospects of sovereignty as responsibility, as well as the broader discussion about cosmopolitan governance, lie more with the re-politicization of the debate than a straightforward invocation of greater forms of supranationalism.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä käytävä keskustelu Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin sidosryhmien tekemiä argumentteja, sekä analysoida niiden merkitystä koalitioiden muodostumisessa. Yritysvastuusta on esitetty useita eri teoretisointeja, mutta sen empiirinen tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Suomessa käynnistetty prosessi yritysvastuulain säätämiseksi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia organisaatioiden esittämiä näkemyksiä vastuullisuudesta ja auttaa selventämään organisaatioiden asemoitumista poliittisessa päätöksentekoprosessissa. Aineistona tutkielmassa käytettiin työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman oikeudellisen selvityksen avoimella kommenttikierroksella organisaatioiden antamia lausuntoja. Oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista valmistui Ernst & Youngin tekemänä 30.6.2020. Lausuntokierros oli avoinna 30.9.2020 asti ja aineistona käytettyjä lausuntoja kertyi 41 kappaletta 46 toimijan tekemänä. Tutkimusmetodina käytettiin diskurssiverkostoanalyysia, joka yhdistää laadullista ja määrällistä tutkimusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Advocacy Coalition Frameworkia (ACF), joka näkee toimijoiden muodostavan advokaatiokoalitioita yhdessä jakamiensa uskomusten perusteella. ACF:n mukaan organisaatioilla on hierarkkinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaisesti ne muodostavat mielipiteitään. Erityisesti tässä tutkielmassa keskityttiin toisen tason uskomuksiin, eli policy-ydinuskomuksiin, jotka määrittävät toimijoiden mielipiteitä tietystä poliittisesta kysymyksestä tai toimenpiteestä, tässä tapauksessa kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä. Aineisto luettiin ja siitä etsittiin toimijoiden käyttämiä argumentteja, jotka heijastelevat niiden policy-ydinuskomuksia. Lisäksi aineiston käsittelyssä käytettiin Discourse Network Analyzer -ohjelmistoa, jonka avulla toimijoiden uskomuksista koodattiin konsepteja diskurssiverkoston visualisointia varten. Konsepteista muodostettiin Gephi-ohjelmiston avulla koalitioita visualisoiva verkostograafi, jonka avulla toimijoiden asemoituminen koalitioihin voitiin havainnollistaa. Tulokset osoittavat, että yritysvastuulainsäädännön ympärille on muodostunut kaksi koalitiota: puolustava ja vastus-tava koalitio. Koalitiot muodostuvat toimijoiden yhdessä jakamiensa mielipiteiden perusteella, eikä esimerkiksi toimijan toimialalla ole merkitystä sen asemoitumisessa tiettyyn koalitioon. Puolustavan koalition näkemyksen mukaan kansallinen yritysvastuulainsäädäntö tulisi säätää, sillä se edistäisi ihmisoikeuksien toteutumista ja tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden toimia yritysvastuun edelläkävijä- ja mallimaana. Vastustavan koalition mukaan kan-sallisen lainsäädännön valmistelua ei tulisi jatkaa, sillä se olisi tehoton, hallinnollisesti raskas ja kansainvälisten yritysten kilpailukykyä heikentävä. Vastustava koalitio kannattaa vähintään EU-tasoista yritysvastuulainsäädäntöä tai yritysten itsesääntelymekanismien hyödyntämistä velvoittavan lainsäädännön sijasta. Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien Advocacy Coalition Framework -tutkimusten kanssa. Koalitiot muodostuvat sektori- ja toimialarajoista riippumatta policy-ydinuskomustensa perusteella. Koalitioita jakaa erityisesti niiden näkemys lainsäädännön toivotusta sääntelytasosta ja sen vaikutuksista yritysten kilpailukykyyn. Jatkotutkimusaiheita ovat esimerkiksi yritysvastuukeskustelussa tapahtuva toimijoiden keskinäinen koordinaatio tai laajempi vertailu erilaisten lainsäädäntöprosessien yleisimpien argumenttien ja uskomusten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä.

Tutkielma tarkastelee ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä. Tavoitteena on selvittää eri sidosryhmien näkemyksiä menettelyn tavoitteista ja toimeenpanosta. Ydinenergian suosio on ollut kasvussa viime vuosina ilmastonmuutokseen liittyvän huolen ja huoltovarmuuden takia, mutta aihe jakaa edelleen mielipiteitä. Aiheen poliittisuuden takia tutkielman laajana metodologisena viitekehyksenä toimii monitahoarviointi. Monitahoarviointi on arviointitutkimuksen lähestymistapa, jonka lähtökohtana on ajatus siitä, että eri sidosryhmät arvioivat politiikkatoimen tai organisaation vaikuttavuutta eri kriteerien perusteella. Tutkielmassa eritellään aiemman kirjallisuuden perusteella neljä eri menettelyn tavoitetta eli arvioinnin osa-aluetta. Tavoitteiden kohdalla käsitellään sekä niiden sisäistä monitulkintaisuutta että niiden keskinäisiä painoarvoja. Arvioinnin osa-alueet ovat varovaisuusperiaatteen toteutuminen, osallistuminen, tehokkuus sekä riippumattomuus. Toimeenpanon kannalta varovaisuusperiaatteen tulkinta ohjaa menettelyn sisällön laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Osallistumisen toimeenpano vaikuttaa sisällön lisäksi menettelyn hyväksyttävyyteen. Tehokkuutta lähestytään erityisesti vaihtokauppana varovaisuusperiaatteen ja osallistumisen lisäämiselle. Tutkielman yhteydessä riippumattomuus liittyy työ- ja elinkeinoministeriön asemaan ydinenergiahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhteysviranomaisena. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä ydinenergia-alalla ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyiden kanssa työskennelleen asiantuntijan haastattelusta. Haastateltavat ovat työskennelleet viranomaistehtävissä, ydinenergia-alan yrityksissä, ympäristöjärjestöissä, kuntapolitiikassa ja tutkimuksen parissa. Haastatteluita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Suurin osa haastateltavista oli tyytyväisiä nykyisen menettelyn laatuun ja työ- ja elinkeinoministeriön toimintatapoihin. Eri sidosryhmien väliltä löytyi kuitenkin eroja varovaisuusperiaatteen, osallistumisen laajuuden ja tehokkuuden painottamisessa, minkä lisäksi näkökulmat toimeenpanon onnistumisesta vaihtelivat. Myös suhtautuminen työ- ja elinkeinoministeriön riippumattomuuteen vaihteli haastateltavien välillä organisaatiotaustan mukaisesti. Kriittisimpiä menettelyn nykyistä toimeenpanoa kohtaan olivat ympäristöjärjestöjen edustajat, jotka kannattivat menettelyn laajentamista ja osallistumismahdollisuuksien syventämistä sekä pitivät työ- ja elinkeinoministeriön roolia epäsopivana. Tämä heijastaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa erityisesti ydinenergiaa vastustavat tahot kokevat menettelyt liian keveinä ja epäoikeudenmukaisina. Menettelyn laajuuden hallinta ja tuotetun materiaalin luettavuus nostettiin kuitenkin ongelmaksi lähes kaikkien haastateltujen toimesta. Tulokset vahvistavat osittain myös aiemmassa tutkimuksessa havaitun ristiriidan varovaisuusperiaatteen toteuttamisen ja tehokkuuden välillä.

Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.