Browsing by Subject "Political Science"
Now showing items 1-12 of 12
-
(Helsingin yliopisto, 2020)This dissertation is a study of (post)Euromaidan Ukraine as a socio-political and cultural space which undergoes a multilayered process of struggle over meanings. As a physical and political domain that emerged in a see-saw between Europe and Russia, the Euromaidan revolution was a unified protest that exposed multiple, at times contradictory beliefs: dreams of a just Europe, ultra-nationalist, Far-Right values, demands for prompt democratic transformation, hatred of authoritarian, corrupt government and naming of the ‘enemies’ or the ‘other.’ This research is a critical analysis of the articulation of such socio-political multivocality of the Ukrainian population, which found its physical and discursive expression within the process of post-2013 decommunization. This dissertation examines the evolution of post-Euromaidan de-Sovietization beyond the framework of passing and implementation of the 2015 decommunization laws. I address the process of decommunization as a political and cultural phenomenon at both the regional and national level, where the ordinary citizens and the government are involved in diverse forms of the meaning-making (e.g. political poster exhibitions, preservation or demolition of communist symbols, or renaming of the streets). I examine the process of de-Sovietization of (post)Euromaidan Ukraine as both fragmented and unified in its multivocality, where old symbols and/or judicial structures such as the statues, posters or laws are being replaced by new physical (e.g. architectural) and narrative formations. This dissertation consists of nine chapters, and is an outcome of 4.5 years of fieldwork conducted in western, central, southern, northern and eastern regions of Ukraine. It is an ethnographic study of data that includes 64 interviews, images and videos with the protestors, civic activists, members of non-governmental organizations, politicians, soldiers, artists, and ordinary citizens. To provide comprehensive understanding of different types of material, the method of ‘layered textual analysis’ (Covert 2014) is used. It involves structural analysis of the narratives present in the interview text, visual analysis of the photos, and guiding questions related to the content and relationship of the photos, objects and narratives. In this work, I use the concept of narrative to create a broader framework for categorization of the collected data-- to analyse, for instance, interviews, images, or videos of the protest or toppling of the communist statues as means of construction of the discursive narratives at both the grassroots and state level. As means of examining the empirical data, this work draws theoretical parallels between theory of hegemony (Laclau and Mouffe 1985; Cox 2019; Modelski 1991; Thompson 2015), Mikhail Bakhtin’s (1981) theory of heteroglossia and monologism, and Benedict Anderson’s (1983) idea of the imagined communities. The primary objective of bridging these theories is to examine multivocality in decommunization as both the process and outcome of articulation of polyglossic or multi-voiced practices of civic dialogical interaction. A broader purpose of ‘hegemonic’ reading of the collected data is to explore (post)Euromaidan decommunization as a social phenomenon which is mediated through discourse, where political meanings are articulated, contested, and, as a whole, never permanently fixed. As that of discourse analysis theory, the aim of this work is not to discover which groups exist within the society, or to unravel particular formations that object or support the process of decommunization. The primary objective of this research is to examine multiple mechanisms of selection of the discursive and physical elements that were included (or erased) from the physical space of (post)Euromaidan Ukraine (2013-2018), as well as to identify political and cultural means of the citizens’ and ruling elites’ consolidation of a politically and culturally diverse state.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Lately, it has become almost a cliché to label Recep Tayyip Erdoğan as populist. Turkey’s democratic backsliding under his Justice and Development Party (AKP) government is often raised as a reminder of why all who believe in democracy should protect it against populism and populists in their own societies. But this was not the case until the summer of 2013 when millions took to the streets of Turkey as part of the nationwide anti-government protests. The ruthless suppression of the protests reminded AKP’s liberal-minded supporters at home and abroad of other “populists” with a similar authoritarian streak. Once promoted as the “Nelson Mandela of Turkey”, Erdoğan was turned into its “New Sultan” almost overnight. On the first level, this dissertation examines the epistemological and ontological roots of the mainstream narrative by asking: How could Erdoğan government turn from beloved democrats into wretched populists overnight? Operationalising a post-foundationalist theory of populism that defines it as a fundamentally neutral rather than necessarily antidemocratic discourse, this dissertation demonstrates that rather than undergoing an ideological metamorphosis, the AKP government has been a consistently populist force from the beginning. In fact, it argues that the moment when the mainstream media and scholarship started to label the party as populist was roughly the time authoritarianism and nativism came to fore much more pronouncedly as its core features, effectively transforming the AKP into a populist radical right party. The reason why most accounts failed to define it as such and instead vehemently supported it as a harbinger of liberal democracy for so long is that the AKP successfully integrated the epistemological framework of their thinking into its own political branding. Promoting itself as an antipopulist “conservative democratic” party that was uniquely capable of overcoming the supposedly constitutive antagonism between the Kemalist centre and Islamist periphery in Turkish politics, the AKP perfectly synchronised itself to the post-political zeitgeist whereby the ultimate goal of politics is conceived to be the realisation of a “politics without antagonisms.” On the second level, through an immanent reading of the Laclaudian theory of populism in Turkish case, this dissertation remarks at a significant shortcoming of his model, namely its underlying “emancipatory apriorism” about populism. Insofar as Laclaudian theory tends to categorise political as such only insofar as it refers to democratising and emancipatory endeavours and renders populist reason synonymous with political one, it assigns populism an essentially emancipatory mission. This study inquiring the rightward trajectory of a populist actor seeks to overcome this gap in Laclaudian approaches to populism. Tracing the AKP’s discourse as its trajectory from populism to nativist radical-right has intensified, the empirical part of this dissertation shows that it is indeed possible for populism to take non-emancipatory forms and descent into authoritarianism. As the case of Erdoğanism demonstrates, populist discourses can reach at such an extreme point that they collapse all social differences into a singular political identity with respect to their articulation through the name of the leader. Though at this extreme point, this dissertation asserts, it would be analytically more correct to categorise such cases not as mainly populist but radical right, for it is the nativist/nationalist and authoritarian—rather than populist—features that primarily determine their discourses.
-
(Svenska handelshögskolan, 2002)Economics and Society
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Tutkielmassa käsitellään kansalaisille kohdistettujen tyytyväisyyskyselyjen tulosten tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Toteuttamalla tärkeys-suoritustasoanalyysi kahdella eri tapaa, todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuen, tutkielma havainnollistaa kansalaisten tyytyväisyyden mittaamisen moniselitteisyyttä. Tutkimuskysymys on, kuinka todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tutkielman aineistona ovat Espoon kaupungin asukkaiden tyytyväisyyttä kuntapalveluihin selvittävä Kuntapalvelujen laatu -kyselyt vuosina 2011, 2015 ja 2019. Aineistolle suoritetaan tärkeys-suoritustasoanalyyseja, joissa tarkastellaan samanaikaisesti kansalaisen tyytyväisyyttä palveluosa-alueen suoritustasoon sekä sitä, kuinka tärkeänä kansalainen osa-aluetta pitää. Aineistossa yksittäisinä esiintyvät palvelut on tutkielmassa koottu summamuuttujiksi edustamaan palveluosa-alueita. Palveluosa-alueiden suoritustaso on johdettu suoraan aineistosta. Päätelty tärkeys on muodostettu usean muuttujan regressioanalyysilla, jossa on selvitetty, mikä vaikutus eri palveluosa-alueilla on kokonaistyytyväisyyteen. Palveluosa-alueet on asetettu keskenään tärkeysjärjestykseen vertaamalla niiden standardoituja regressiokertoimia. Todettu tärkeys on muodostettu liittämällä kaksi erillistä kysymystä palveluiden tehostamis- ja parannustarpeista yhteen. Todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvien tärkeys-suoritustasoanalyysien tulokset eroavat toisistaan. Tämä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Eri tavoin tehdyt tärkeys-suoritustasoanalyysit antavat saman suuntaisia tuloksia, mutta myös ristiriitaisuuksia ilmenee. Tulokset muuttuvat ajassa eri lailla riippuen analyysitavasta. Espoon kuntapalveluita on kategorisoitu aiemman tutkimuksen avulla ja lopuksi on esitetty toimintaehdotuksia. Tutkielman johtopäätös on, että todettuun ja pääteltyyn tärkeyteen perustuvat tärkeys-suoritustasoanalyysit mittaavat kansalaisten tyytyväisyyden eri osa-alueita ja täydentävät toisiaan.
-
(Svenska handelshögskolan, 2004)Working PapersTutkimuksen tavoitteena on kartoittaa luottamusmiesten organisaatio- ja ammattijärjestösitoutumiseen liittyviä tekijöitä sekä kuvata eri tavoin sitoutuneita ryhmiä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat siten: Rapauttavatko hyvät esimies-alaissuhteet ja sujuviksi koetut neuvottelusuhteet työnantajan ja ammattiyhdistyksen välillä perustaa luottamusmiesten ammattijärjestösitoutumiselta? Mitkä tekijät vaikuttavat luottamusmiehen organisaatio- ja ammattijärjestösitoutumisen taustalla? Tutkimustulokset osoittavat, että oman johtajan/esimiehen ja luottamusmiehen välinen molemminpuolinen hyväksyntä ja siitä syntynyt motivoituneisuus ja työtyytyväisyys yhdistyneenä pitkän työsuhteen antamaan turvallisuuden tunteeseen ovat voimakkaammin pääkonttorien luottamusmiesten organisaatiositoutumisen taustalla. Kun taas kentän luottamusmiesten työssään kokema epävarmuus, oman työn autonomian puute, haasteeton työnjohtoilmasto tuntuivat aiheuttavan enemmän kritiikkiä työorganisaatiota kohtaan ja suuntaavan samaistumista oman ammattijärjestön suuntaan. Enemmistö tutkimuksen luottamusmiehistä oli kuitenkin kaksoissitoutuneita ja he kokivat ammattiliittonsa ja työnantajansa välisten suhteiden perustuvan yhteistyöhön ja luottamukseen organisaation johtoon. Luottamusmiesten sitoutuminen professioon ja työnantajaan näyttäisi olevan toinen vaihtoehtoinen tulevaisuuden kaksoissidoksen malli.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia osallistumisesta Helsingin kaupungin osallistuvaan budjetointiin, eli OmaStadiin. OmaStadissa jo 12-vuotiaat voivat osallistua kaupungin varojen käytöstä päättämiseen. Tutkimusongelma kumpuaa nuorten poliittisessa osallistumisessa havaituista haasteista, kuten muuta väestöä vähemmän aktiivisesta vaaliosallistumisesta. OmaStadissa nuoret osallistuivat kaupungin väestöstä kaikkein aktiivisimmin äänestykseen. Tutkimus pyrkii selvittämään, onko OmaStadissa tekijöitä, jotka herättävät nuorissa intoa poliittiseen osallistumiseen ja jos on, niin mitä nämä tekijät ovat. Poliittisen osallistumisen tutkimuksessa sisäinen ja ulkoinen kansalaispätevyys sekä poliittinen kiinnostuneisuus ovat olennaisia poliittisen kiinnittyneisyyden osa-alueita, joiden on myös havaittu olevan yhteydessä poliittiseen osallistumiseen. Sisäinen kansalaispätevyys kertoo, miten henkilö kokee pystyvänsä ja osaavansa vaikuttaa poliittisessa järjestelmässä. Ulkoinen kansalaispätevyys taas kuvastaa, miten henkilö kokee poliittisen järjestelmän kuuntelevan kansalaisia. Poliittinen kiinnostuneisuus puolestaan kuvastaa henkilön valmiutta poliittiseen toimintaan ja kiinnostuneisuutta poliittisiin asioihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko osallisuus OmaStadissa herättänyt tuntemuksia, joiden perusteella prosessin voi olettaa tuottavan positiivisia vaikutuksia kyseenomaisiin asenteisiin. Jos havaitaan, että OmaStadi mahdollisesti edistää kansalaispätevyyttä tai poliittista kiinnostuneisuutta, OmaStadin voi nähdä tuke-van myös nuorten poliittista osallistumista. OmaStadia tarkastellaan tutkimuksessa myös poliittisen sosialisaation keinona. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto on 14 peruskoululaiselta kerätyt teemahaastattelut. Nuorten kokemusten perusteella on mahdollista, että OmaStadi tukee eri tavoin nuorten sisäistä ja ulkoista kansalaispätevyyttä sekä poliittista kiinnostuneisuutta. Toisaalta aineisto paljasti myös monia tekijöitä, joiden osalta nuorten osallistaminen prosessissa olisi voinut olla kattavampaa. OmaStadin toteutuksessa hyödynnettiin aineiston perusteella monia poliittista sosialisaatiota tukevia tekijöitä. Varovaisena johtopäätöksenä tehdään, että prosessi voisi toimia paremmin poliittisen sosialisaation keinona sekä tukea kansalaispätevyyttä ja kiinnostuneisuutta, jos prosessin yhteydessä olisi paremmat mahdollisuudet oppia ja ymmärtää prosessisia sekä kommunikoida prosessista vertaisten kanssa.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)This dissertation examines the relationship between the colonial state and Indigenous peoples by focusing on the case of elderly care. Studying the Tayal in Taiwan, it investigates aging, care and well-being from the Indigenous paradigm. The aim is to develop the hermeneutic perspective of the Tayal to privilege their voices in reconfiguring the concept of care. Three research questions are posed: 1) What are the “Indigenous problems” represented in long-term care (LTC) policies in Taiwan? 2) How do the Tayal experience care in a care center funded by the state? How do they contest the policies and what visions of care do they have? 3) What are the discrepancies between policy and practice? How do they reflect the relationship between coloniality and indigeneity in multicultural Taiwan? The data consists of policy documents, participant observation, field notes, interviews and personal narratives concerning the everyday experiences of Tayal elders (bnkis). Methodologically, the dissertation employs critical policy analysis and critical ethnography. The dissertation arrives at three main conclusions. First, the identified three frames depoliticize the “problem” of elderly care for the Indigenous peoples and make them “invisible.” Through frames of secludedness and inadequacy, the construction of the Indigenous problem is depicted as caused by their geographical location and by their lack of ability to be service providers or consumers. By contrast, the frame of culture emphasizes unique traditions, allowing more agency but running the risk of imposing an image of static and unchanging indigeneity. Second, the ethnographic analysis shows the strength, resilience and resistance of the bnkis. The idealized “tribal care” promoted in the Day Club, the social center which served as the core location for my fieldwork, turns a blind eye to the fluid, contextual and living Tayal culture, which underlies the kind of care that the bnkis prefer. Investigation of the experiences of bnkis shows that the Day Club is appropriated, repurposed and redefined by the Tayal community to negotiate identities and contest predominant conceptualizations of aging and care. Third, the findings indicate that contrary to Taiwan’s claims to be multicultural and its promise to recognize Indigenous rights, the approach to accommodate Indigenous elders is still predicated on a middle-class, urban, Han-Chinese norm. The novelty of this study lies in its aspiration to develop Indigenous epistemology and Tayal hermeneutics in the context of care. The results contribute to literature in critical policy analysis, care studies, Indigenous studies, critical gerontology and Taiwan studies, as they raise important questions about what indigeneity is and the role that the nation-state plays in the making of social policy for Indigenous elders.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)This doctoral dissertation investigates the development of the norm of sovereignty as responsibility by focusing on its institutionalization in the framework of the International Criminal Court (ICC). Prominent observers have regarded the emergence of a new norm of sovereignty as responsibility as one of the most significant normative shifts in international society since the aftermath of World War II. Against this backdrop, accounts have proliferated situating the ICC at the cutting edge of normative change. The present study critically engages with the whole set of theoretical foundations underlying this view, including the conventional constructivist understanding of norm development upon which the latter is premised. This, on the one hand, emphasizes the importance of norm institutionalization within “tangible” sets of rules or organizations. On the other, it understands institutionalization itself as a moment of clarity and stabilization, thus largely reducing it to an end-point of the norm emergence process. In other words, norm institutionalization is confined to a positivist view in which institutions fall back to the role of neutral fora. The result is a linear, static, and largely depoliticized account of norm content, which, while yielding to the traditional lack of communication between normative and empirical studies, ends up reiterating a dichotomic and simplistic view in which norms are scripts of emancipation, and power a practice of domination. The dissertation aims to unravel this dilemma altogether by offering a step forward in the development of a post-positivist constructivist approach. In other words, it takes a genuinely trans-disciplinary perspective and delves into the configuration of normativity as part of institutional practice, paying special attention to how the relative power of relevant actors reconstitutes norms during norm negotiation and implementation. Hence, the study unfolds from an unusual location – at the intersection between normative international theory and the politics of international criminal law; and from there, it seeks to revive discussions about the power-laden nature of the normative fabric of international society, its own dis-symmetries, and its outright hierarchies. To this end, the dissertation asks two major sequential questions: how the overarching system negotiated by states at the Rome Conference affects the selection of situations and cases before the ICC and their outcomes; and how the selection of situations and cases and their outcomes, in turn, “feeds back” to the norm of sovereignty institutionalized through the Court’s practice. The resulting analysis shows the following. While the Rome Statute reflects the persistence of the state as the primary site of political authority and coercion, it also cuts against the normative aspirations of sovereignty as responsibility by leaving the Court specifically ill-equipped to break with a notorious pattern of hyper-protected sovereignty. Outstanding issues such as the ICC’s selectivity and African bias, as well as the Court’s future prospects, are then reconsidered under this light. Those findings are then discussed in the final part of the study. Focusing on questions of delegation to international institutions, this ends with a note of caution. It concludes that the prospects of sovereignty as responsibility, as well as the broader discussion about cosmopolitan governance, lie more with the re-politicization of the debate than a straightforward invocation of greater forms of supranationalism.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Suomalaisten puoluejohtajien pehmeän vallan tyylit ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Tutkin puolueiden puheenjohtajien esiintymistä vapaamuotoisemmassa kontekstissa kuin perinteisemmät vaaliväittelyt. Keskiössä on erilaisten vallan tyylien tunnistaminen, sekä keskeisten pehmeän vallankäytön keinojen tuominen esille. Aihe on ajankohtainen, sillä pehmeän vallan käyttämistä on tutkittu melko vähän maailmanpolitiikan tutkimuksen ulkopuolella. Se on kuitenkin yksi keskeisistä nykyajan vallankäytön muodoista, joten sen käytön ja vaikutusten tutkiminen on keskeinen tekijä poliittisia muutoksia tutkittaessa. Tutkimukseni tarkoitus on avata keskeiset keinot, joita pehmeää vallankäyttöä harrastavat tahot käyttävät toiminnassaan, sekä avata keskeiset syyt niiden toimimisen taustalla. Tutkimukseni lopputulema on se, että ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja keskeinen vallankäytön tyyli oli vallankumouksellinen. Keskeinen vallankäytön keino oli omien kannattajien ja arvojen, sekä niitä seuraavien henkilöiden esittäminen ryhmänä ”me”, sekä muiden tahojen esittäminen ”heinä”, joka antoi ihmisille mahdollisuuden tuntea sekä yhteenkuuluvuutta, että yhteisen vastustajan. Pohdin myös tutkielmassani, kuinka pehmeän vallankäytön keskeiset keinot edesauttavat politiikan henkilöitymisen, sekä vastakkainasettelun syntyä ja kehitystä.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä käytävä keskustelu Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin sidosryhmien tekemiä argumentteja, sekä analysoida niiden merkitystä koalitioiden muodostumisessa. Yritysvastuusta on esitetty useita eri teoretisointeja, mutta sen empiirinen tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Suomessa käynnistetty prosessi yritysvastuulain säätämiseksi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia organisaatioiden esittämiä näkemyksiä vastuullisuudesta ja auttaa selventämään organisaatioiden asemoitumista poliittisessa päätöksentekoprosessissa. Aineistona tutkielmassa käytettiin työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman oikeudellisen selvityksen avoimella kommenttikierroksella organisaatioiden antamia lausuntoja. Oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista valmistui Ernst & Youngin tekemänä 30.6.2020. Lausuntokierros oli avoinna 30.9.2020 asti ja aineistona käytettyjä lausuntoja kertyi 41 kappaletta 46 toimijan tekemänä. Tutkimusmetodina käytettiin diskurssiverkostoanalyysia, joka yhdistää laadullista ja määrällistä tutkimusta. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Advocacy Coalition Frameworkia (ACF), joka näkee toimijoiden muodostavan advokaatiokoalitioita yhdessä jakamiensa uskomusten perusteella. ACF:n mukaan organisaatioilla on hierarkkinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaisesti ne muodostavat mielipiteitään. Erityisesti tässä tutkielmassa keskityttiin toisen tason uskomuksiin, eli policy-ydinuskomuksiin, jotka määrittävät toimijoiden mielipiteitä tietystä poliittisesta kysymyksestä tai toimenpiteestä, tässä tapauksessa kansallisesta yritysvastuulainsäädännöstä. Aineisto luettiin ja siitä etsittiin toimijoiden käyttämiä argumentteja, jotka heijastelevat niiden policy-ydinuskomuksia. Lisäksi aineiston käsittelyssä käytettiin Discourse Network Analyzer -ohjelmistoa, jonka avulla toimijoiden uskomuksista koodattiin konsepteja diskurssiverkoston visualisointia varten. Konsepteista muodostettiin Gephi-ohjelmiston avulla koalitioita visualisoiva verkostograafi, jonka avulla toimijoiden asemoituminen koalitioihin voitiin havainnollistaa. Tulokset osoittavat, että yritysvastuulainsäädännön ympärille on muodostunut kaksi koalitiota: puolustava ja vastus-tava koalitio. Koalitiot muodostuvat toimijoiden yhdessä jakamiensa mielipiteiden perusteella, eikä esimerkiksi toimijan toimialalla ole merkitystä sen asemoitumisessa tiettyyn koalitioon. Puolustavan koalition näkemyksen mukaan kansallinen yritysvastuulainsäädäntö tulisi säätää, sillä se edistäisi ihmisoikeuksien toteutumista ja tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden toimia yritysvastuun edelläkävijä- ja mallimaana. Vastustavan koalition mukaan kan-sallisen lainsäädännön valmistelua ei tulisi jatkaa, sillä se olisi tehoton, hallinnollisesti raskas ja kansainvälisten yritysten kilpailukykyä heikentävä. Vastustava koalitio kannattaa vähintään EU-tasoista yritysvastuulainsäädäntöä tai yritysten itsesääntelymekanismien hyödyntämistä velvoittavan lainsäädännön sijasta. Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien Advocacy Coalition Framework -tutkimusten kanssa. Koalitiot muodostuvat sektori- ja toimialarajoista riippumatta policy-ydinuskomustensa perusteella. Koalitioita jakaa erityisesti niiden näkemys lainsäädännön toivotusta sääntelytasosta ja sen vaikutuksista yritysten kilpailukykyyn. Jatkotutkimusaiheita ovat esimerkiksi yritysvastuukeskustelussa tapahtuva toimijoiden keskinäinen koordinaatio tai laajempi vertailu erilaisten lainsäädäntöprosessien yleisimpien argumenttien ja uskomusten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.
