Browsing by Subject "Political Science, Administration and Organisations"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 186
  • Virtanen, Sini (Helsingfors universitet, 2012)
    Valtionhallinnon organisaatioissa on viime vuosikymmeninä aktiivisesti siirrytty vanhasta virkapalkkajärjestelmästä uuteen työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvaan palkkausjärjestelmään sekä tulospalkkauksen käyttöönottoon. Taustalla on ollut pyrkimys hallinnon tehostamiseen. Suomen poliisissa siirryttiin työn vaativuuteen ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointiin perustuvaan palkkausjärjestelmään vuonna 2003. Nyt suunnitteilla on ollut myös tulospalkkauksen käyttöönotto. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin poliisin palkkausjärjestelmää, keskittyen pelkästään rahalliseen palkitsemistapaan. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää nykyisen palkkausjärjestelmän toimivuus sekä mahdollisen tulospalkkauksen soveltuvuus poliisiin. Toimivalla palkkausjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä palkkausjärjestelmää, joka on yhteensopiva organisaation tavoitteiden ja ympäristön kanssa, sitä käytetään ja sovelletaan oikein, ja se tuottaa toivottuja vaikutuksia. Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin henkilöstön näkökulmasta. Koska pro gradu -tutkielman mittaisessa työssä ei ollut mahdollista tutkia poliisin koko henkilöstön mielipiteitä, keskitytään tässä työssä ainoastaan paikallispoliisin valvonta- ja hälytystehtävissä työskenteleviin. Tutkimusaineistona käytettiin palkkauksen ja palkitsemisjärjestelmien teoriaa, siihen liittyvää aikaisempaa tutkimusta sekä survey-kyselyä. Kysely tehtiin sähköiselle e-lomakkeelle ja se lähetettiin tutkimuksen kohderyhmälle Suomen Poliisijärjestöjen Liiton toimesta. Kysely lähti koko jäsenistölle, sillä teknisesti ei ollut mahdollista kohdentaa sähköpostilähetystä vain tietylle työntekijäryhmälle. Kyselyyn tuli yhteensä 1 229 vastausta, joista tutkimuksen analyysiin poimittiin valitun kohderyhmän vastaukset (n=641). Aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisen menetelmin. Kyselyn määrällistä aineistoa analysoitiin kuvailevien prosenttijakaumien sekä selittävien monimuuttujamenetelmien avulla. Avovastauksia analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimustuloksista havaittiin, että suurin osa Suomen Poliisijärjestöjen Liittoon kuuluvista, paikallispoliisin valvonta- ja hälytystehtävissä työskentelevistä, ei pidä nykyistä palkkausjärjestelmää toimivana. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, ettei nykyistä palkkausjärjestelmää koeta kannustavaksi eikä soveltuvaksi valvonta- ja hälytystehtävissä työskentelevien poliisien työhön. Moni kokee, että palkkausjärjestelmän soveltaminen ei ole oikeudenmukaista eikä yhdenmukaista, eikä sitä käytetä soveltamisohjeiden mukaisesti. Tuloksista havaittiin myös, että suurin osa vastaajista ei pidä tulospalkkausta soveltuvana poliisiin. Vastaajien mielestä tuloksiin ja suoritteisiin perustuva palkkaus vääristäisi poliisin työntekoa. Kyselyyn vastanneet poliisit olivat erityisen huolissaan kansalaisten oikeusturvasta ja yhdenmukaisesta kohtelusta. Tuloksien perusteella vastaajat näkivät, että tulospalkkaus saattaisi olla kannustava, mutta ohjaisi poliisien työtä liiaksi mitattaviin asioihin, esimerkiksi sakottamiseen. Vastaajat olivat huolissaan, että tulospalkkauksesta etenkin ennalta ehkäisevä toiminta, jonka mittaaminen on haastavaa.
  • Sironen, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    This Master's Thesis approaches the EU-level discussion on posted workers through the theoretical framework based on Vivien A. Schmidt's Discursive Institutionalism, complemented by neo-Gramscian approach to policy studies. The aim of the thesis is to find out how the framings of posted workers have evolved over the period 1991-2018 and whether there is convergence between policy change concerning posted workers and the wider contextual changes at the EU-level. The methodological approach of this study is qualitative. The chosen method is based on policy frame analysis. As the period under consideration is rather long, the most significant events during the formation of the Directive were identified and the material was collected on the basis of this identification. Thus, the research material is comprised upon the key EU documentation related to the phenomenon of posting. Primary research material includes: Proposals for directives (3), the original directives (2), and other related EU-level documentation. Other relevant sources include preparatory documentation regarding the Revision of the Posting Directive and European Commission Work Programmes for the years 2016-2018. The most important finding revealed during the analysis was that the framing of the Posting Directive has shifted from a rather economic framing towards a more social framing during 1991–2018. In the 1990s, posted workers were primarily considered to be part of the free movement of services, whereas during the revision process, the prevalent framing has changed towards emphasizing the free movement of persons and the fundamental social rights of the European Union. However, even though the framings have evolved, the legislative basis of the Posting Directive has remained unchanged. The new social framing in the debate over posted workers is strongly linked to the development of the European Social Pillar, which has been formulated parallel to the Revision of the Posting of Workers Directive. In addition, many other EU-level social initiatives reinforce the reframing of posted workers through the social framework. Thus, the discussion reveals clear convergence between (re)framings of the policy and the wider EU-level ideational change towards a more social Europe. The societal contribution of this thesis lies in its contemporary topic that has been high on the EU agenda for several years but has, nevertheless, remained as a marginal topic for research. By familiarizing themselves with the findings of this thesis, policymakers and authorities could learn to better reflect upon how they frame policy issues and recognise how framing takes place at different levels during the decision-making process. Theoretically, this thesis contributes to the existing literature by focusing on the interaction between institutional change and policy change at ideational level.
  • Antonaki, Marianthi (Helsingfors universitet, 2015)
    This master’s thesis investigates the complementary currency TEM (Local Alternative Unit) operating in the city of Volos, Greece, during 2013-2014. TEM functions on the principles of LETS (Local Exchange Trading Systems) type. The study focuses on the role of solidarity in TEM, as an example of grassroots organisation. A research question seeks the impact of solidary action on the scheme’s members, by examining the experimental housing project which was launched by TEM in 2011. An additional question approaches the different forms of solidarity among the schemes membership and the housing project’s guests, depending on their personal choices, as well as collective decisions. Based on the principles of solidarity, community, and Social and Solidarity Economy, this thesis explores the structural characteristics of TEM. Ethnographic and autoethnographic research methods construct the framework of the project’s analysis, which unfolds by accumulating interviews and participant observation. Various types of solidarity are identified, corresponding to the behavioural interaction between members and guests. The concept of solidarity is found to be voluntary, personal, and diverse, whereas it can appear both as prerequisite and as reaction to change, depending on the circumstances, and influenced by the individual’s sense of community.
  • Lindén, Michael (Helsingfors universitet, 2016)
    Under 2000-talet har det genomförts två stycken större arbetspensionsreformer i Finland. I Finland förhandlar man traditionellt om arbetspensionsreformer på trepartsbas. De tre parterna som förhandlar om arbetspensionsreformerna är de centrala arbetsmarknadsorganisationerna för löntagarna och arbetsgivarna samt staten. Studier visar dock att arbetspensionsreformprocesserna sköts i princip på tvåpartsbas av löntagarna och arbetsgivarna. Statens roll har huvudsakligen endast varit att ge breda riktlinjer och mandat åt förhandlarna. Denna tradition kan ses ha rubbats under de senaste arbetspensionsreformförhandlingarna. Staten har tagit en allt aktivare roll och förflyttat sig från åskådare till en aktivare förhandlingspart. I denna studie beskrivs finländska arbetspensionsreformprocessen och förändringen i denna förklaras med diskursiv institutionella medel. Vanligtvis studeras pensionsreformer från ett historisk institutionellt perspektiv, men eftersom dess förklarningselement är otillräckliga för denna studie måste nya medel, i detta fall diskursiv institutionalism, införas. Meningen är att ge en djupare förståelse av själva reformprocesstrukturen samt att förklara förändringarna och utvecklingen i förhandlingsprocessen. I studien diskuteras också hur denna förhandlingsutveckling och strukturförändring påverkar arbetspensionspolitiken samt möjliga framtida arbetspensionsreformprocesser. Som centrala materialet för studien fungerar intervjuer av aktörer som deltagit direkt och indirekt i arbetspensionsreformprocesserna. Intervjuerna ger en djup bild av reformprocesserna, vilket bidrar till en förståelse av förhandlingsstrukturen och dess förändring. Förhandlingsstrukturförändringar förklaras med hjälp av diskursiv institutionalistiska förklarningar som är huvudsakligen framställt av Vivian Schmidt. Studien kommer fram till att de finländska arbetspensionsförhandlingarna har förändrats. Denna förändring kan förklaras med de lyckade diskursiv kommunikativa och koordinativa handlingarna staten utfört angående hållbarhetunderskottsfrågan. Det centrala fyndet är att staten fått en allt aktivare roll. Detta kan man se bland annat i hurdan roll hållbarhetsunderskottet fått i den senaste reformen. Traditionellt tillhör inte offentliga ekonomis hantering direkt till arbetspensionssystemets uppgifter, men i den senaste arbetspensionsreformen hade denna aspekt en dominerande roll. I studien diskuteras hur denna utveckling påverkar framtiden och de möjliga framtida arbetspensionsförhandlingarna. De senaste arbetspensionsreformerna har även innehållit beslut om en del automatiska stabilitetsmekanismer som påverkar framtida arbetspensionssystemstrukturer. Detta innebär att pensionspolitiken och förhandlingarna kommer att inneha diverse nya element. Denna studie visar att arbetspensionspolitiken och -förhandlingarna har levt turbulenta tider under 2000-talet. En era dominerad av arbetsmarknadsorganisationerna kan ses ha tagit två steg bakåt och statens kontroll över pensionspolitiken ökat. Arbetsmarknadsorganisationerna kvarhåller dock en position i den framtida arbetspensionspolitiken genom att få en lagstadgad rätt att kontrollera automatiska stabilitetsmekanismerna. Framgångsrika diskursiv institutionella angrepp av staten har visat att traditionella förfaringssätt i arbetspensionspolitiken möjligtvis är i förändring.
  • Kontro, Heikki (Helsingin yliopisto, 2019)
    Vuonna 1996 perustettu Arktinen neuvosto on yksi keskeisimmistä kansainvälisistä yhteistyöfoorumeista arktista aluetta koskevissa asioissa. Arktisessa neuvostossa käsitellään ennen kaikkea arktisen alueen ympäristönsuojeluun sekä kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudet noudattavat ennalta määrättyä kiertoa, jossa kukin arktinen jäsenvaltio toimii vuorollaan Arktisen neuvoston puheenjohtajana kahden vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Arktisen neuvoston institutionaalisia toimintatapoja kahden eri jäsenvaltion puheenjohtajuuskausien kautta. Tarkasteltavat puheenjohtajuuskaudet ovat Kanadan vuosille 2013–2015 ajoittunut Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskausi sekä Suomen vuosille 2017–2019 ajoittuva puheenjohtajuuskausi. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia asiakokonaisuuksia kyseisten kahden maan arktisten puheenjohtajuuskausien suunnitelmien ja toteutusten taustalla on, mitä nämä asiat kertovat Arktisen neuvoston virallisista ja epävirallisista institutionaalisista toimintaperiaatteista sekä miten puheenjohtajan on mahdollista käyttää valtaa Arktisessa neuvostossa. Tutkimuskysymys alakysymyksineen on seuraava: - Miten puheenjohtajamaa pyrkii käyttämään valtaa Arktisessa neuvostossa? - Miten puheenjohtajamaa pyrkii edistämään kansallisia intressejään Arktisessa neuvostossa? - Miten puheenjohtaja huomioi muut toimijat toteuttaessaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden toimia? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii rationaalisen valinnan institutionalismi. Tutkimuksen menetelmä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, joka pohjautuu käsiteltävien Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskausien prioriteettiohjelmiin sekä puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Tutkimuksen mukaan Arktisen neuvoston puheenjohtaja pyrkii edistämään omia kansallisia intressejään puheenjohtajuuskautensa aikana. Kansallisia intressejä ei kuitenkaan tule edistää ilmiselvästi, vaan aloitteet tulisi muovata siten, että ne voidaan tulkita koko arktista aluetta palveleviksi. Tutkimuksesta selviää myös, että jatkuvuuden varmistaminen toisiaan seuraavien puheenjohtajuuskausien välillä on ensiarvoisen tärkeää Arktisen neuvoston toiminnan jatkuvuuden, tehokkuuden ja toimintakyvyn varmistamisen kannalta. Tutkimuksesta selviää myös, että viime vuosina lisääntyneet jännitteet Venäjän ja lännen välillä eivät ole liiemmin vaikuttaneet Arktisen neuvoston jokapäiväiseen toimintaan.
  • Tynkkynen, Anna Kaisa Pauliina (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan vastuullisuutta työntekijöiden rutiineissa instituutioteorian viitekehyksessä. Tutkielman tavoitteena on selittää yritystasoisten vastuiden tulemista työntekijöiden arkipäivään, eli mitä yrityksen vastuuteemat tarkoittavat työn käytännöissä. Case-yritys on S-ryhmään kuuluva Osuuskauppa Suur-Savo. Tutkielman pääkysymys on, millä tavoin vastuu näkyy työntekijöiden rutiineissa. Pääkysymystä täydentävät kysymykset ovat, millaisia muutoksia vastuun rutiineissa on tapahtunut ja kuinka toimintaa voidaan työntekijänäkökulmasta kehittää, sekä mistä vastuut tulevat työntekijöiden rutiineihin. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka pyrkii kuvailevaan tutkimusotteeseen. Keskeisen osan tutkimusaineistoa muodostaa 24 työntekijöiden teemahaastattelua. Lisäksi tutkimusaineistona on käytetty Osuuskauppa Suur-Savon ja S-ryhmän vuosiraportteja, verkkosivuja ja vastuullisuuskatsausta. Ennen varsinaisten haastattelujen suorittamista, tutkimusta varten on tehty neljä taustahaastattelua. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Yleisesti vastuu ja vastuullisuus näkyvät työntekijöiden rutiineissa ensisijaisesti vastuuna omasta työstä ja siinä erityisesti asiakkaisiin liittyvänä vastuuna. Osuuskauppa Suur-Savon arvoihin perustuvat vastuullisuusperiaatteet näyttävät olevan jokainen läsnä työntekijöiden arjessa. Asiakaslähtöisyys nousee selkeästi keskeisimpänä työntekijöiden rutiineissa ja muodostaa lähes kaikkea toimintaa ohjaavan ajatuksen ja periaatteen. Tuloksellisuus on myös tiivis osa työn arkea, ja sen arvioimiseen liittyy selkeästi määriteltyjä tavoitteita ja mittareita. Vastuu ihmisistä liittyy työntekijänäkökulmasta ensisijaisesti asiakkaisiin ja henkilöstöön. Vastuu ympäristöstä näkyy erityisesti kierrätykseen ja lajitteluun liittyvinä käytäntöinä. Vastuu ihmisistä ja ympäristöstä ei muodosta työntekijöiden arjessa yhtä selkeää käytäntöjä ja rutiineja ohjaavaa periaatetta, kuin asiakaslähtöisyys ja tuloksellisuus. Työn arjessa koettuja muutoksia vastuuteemoihin liittyen ovat ympäristöasioiden merkityksen kasvu ja työnantajavastuuseen liittyvien käytäntöjen kehittyminen. Toisaalta osa työntekijöistä kokee, ettei muutoksia vastuuasioissa ole työn arjessa tapahtunut. Vastuuteemat tulevat työntekijöiden rutiineihin vahvasti yksilön oman arvopohdinnan kautta ja työkokemuksen vahvistamana. Osuuskauppa Suur-Savon puolelta vastuuteemat tulevat erityisesti perehdytyksestä, mutta myös esimerkiksi koulutusten ja palaverien kautta. Vastuu henkilöstöstä on selkeästi yksi vahvimmista osa-alueista Osuuskauppa Suur-Savon toimintaa vastuullisuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Arvot muodostavat keskeisen lähtökohdan Osuuskauppa Suur-Savon vastuullisuustoiminnalle ja arvojen sisäistäminen nähdään edellytyksenä vastuulliselle toiminnalle työn arjessa.
  • Vilpponen, Iina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja yhteiskunnallisia yrityksiä sidosryhmäteorian näkökulmasta. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on ajankohtainen aihe ja nouseva trendi liike- ja arvolähtöisen toiminnan yhdistämisessä etsittäessä kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin. Yhteiskunta on murroksessa, perinteinen ajattelumalli julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnasta ja niiden tehtävistä alkaa sekoittua. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimus on vielä melko tuoretta ja käsitteistö elää. Tämä tutkielma pyrkii tuomaan keskusteluun yhden näkökulman suomalaiseen yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen: sidosryhmien merkityksen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkielmassa tarkastellaan yhteiskunnallisten yritysten sidosryhmiä ja niiden vaikutuksia yhteiskunnallisen yrittäjyyteen. Mitä merkityksiä yritykset antavat sidosryhmille ja miten sidosryhmät vaikuttavat yrityksen toimintaan. Taustalla on yhteiskunnalliseen yrittäjyydessä esiintyvät teemat: arvot ja eettisyys, voitontavoittelu- ja tavoittelemattomuus, resurssien hallinta ja riskinotto, innovatiivisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tutkielma on jaettu kahteen osioon, ensin aineistosta on tunnistettu yrityksen sidosryhmät, joilla on merkitystä yrityksen toiminnalle. Toisessa osiossa sidosryhmiä tarkastellaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden kontekstissa. Tutkielman aineisto sisältää 8 teemahaastattelua, joissa haastattelun kohteena ovat olleet yhteiskunnallisten yritysten toimitusjohtajia, liiketoiminnanjohtajia sekä omistajia. Haastattelut on äänitetty marraskuun 2015 aikana, jonka jälkeen ne litteroitiin. Aineiston analyysi koostuu laadullisesta sisällönanalyysistä, jossa on hyödynnetty puolistrukturoitua teemoittelua sekä osittain QCA-metodia. Teemoittelu perustuu aikaisempaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen, mutta toteutettu dialogissa aineiston kanssa yhtenäiseksi analyysiksi. Analyysistä voidaan havaita eri sidosryhmien tärkeyden yritysten toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä. Sidosryhmät ovat olennainen osa menestyvää liiketoimintaa ja sidosryhmien tunnistamista pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset korostavat jatkuvaa kommunikaatiota sidosryhmien kanssa. Yhteistyö ja uusien ratkaisumallien löytäminen yhdessä sidosryhmien kanssa koetaan jopa elinehtona. Yhteiskunnalliset yrityksille arvolähtöisyys ja eettisyys ohjaavat kaikkea toimintaa liiketoiminnasta johtamiseen. Yritykset pyrkivät liiketoiminnallaan pysymään kannattavana ja hengissä, voitokas liiketoiminta nähdään välineenä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, ei itseisarvona. Jatkuva innovatiivisuus ja toiminnan kehittämistä pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset tunnistavat kilpailutalouden ja toimivat sen ehtojen mukaisesti. Erilaisissa vaikutuselimissä tai tutkimushankkeissa toimitaan laajasti. Liiketoiminta ja yhteiskunnalliset arvot kulkevat käsi kädessä. Tuloksia tulkittaessa ei pidä unohtaa rajoituksia, jotka liittyvät aineistoon ja teoreettiseen viitekehykseen, eikä tuloksista voi vetää kovin pitkälle vietyjä päätelmiä. On huomioitavaa, että tutkielman aineisto ei ole kovin laaja ja se edustaa yksittäisten henkilöiden näkemyksiä ja mielipiteitä.
  • Lewenstam, Jan Maciej (Helsingfors universitet, 2013)
    Puolan asevoimissa ja puolustusjärjestelmässä on suoritettu reilun 20 vuoden aikana useita organisaatiomuutoksia. Asevoimien koko on pienentynyt tänä aikana lähes 300 000 sotilaalla. Yleiseen asevelvollisuuteen perustunut armeija lakkautettiin 1. tammikuuta 2010, minkä jälkeen Puolan puolustuksesta on vastannut ammattiarmeija. Asevoimien ammatillistaminen on tuonut mukanaan paineita eri ideologian mukaan toimivan ammattiarmeijan komentorakenteen uudistamiselle. Tässä tapaustutkimuksessa tutkitaan vuoden 2014 alusta voimaan astuvaa uutta Puolan asevoimien uutta komentorakennetta, sen syntymisen lähtökohtia, suunnitteluvaihetta ja sitä, miten juuri tämänkaltaiseen komentorakenteeseen päädyttiin. Teoreettinen viitekehyksen muodostavat asevoimien organisaatiomuutosteoriat. Tutkimuksessa keskeisessä osassa ovat asevoimien muutosvaikuttimet, jotka on jaettu kolmeen pääkategoriaan: sisäiset vaikuttimet, ulkoiset vaikuttimet sekä liittoutuneisuus muutoksen vaikuttimena. Sisäinen muutos pitää sisällään asevoimien tai valtion sisällä havaituista ongelmista käynnistyvän organisaatiomuutoksen, ulkoisen uhan muodostaman reorganisaatiotarpeen tai siviilihallinnon muutosvaatimuksen. Ulkoisella vaikuttimella käsitetään erityisesti edistyneempien asevoimien esimerkin vaikutuksesta syntyvän muutoksen tai normien diffuusion muista valtioista tai asevoimista. Liittoutumisella asevoimien muutoksen vaikuttimena tarkoitetaan liittoutumisen mukanaan tuomien vaikuttimien sekä yhteistoiminnan tehostamisen tarpeesta syntyvän organisaatiomuutostarpeen. (Terriff ym. 2010; Posen 1984). Puolan asevoimien organisaatiomuutoksen tutkimuksessa käytetään hyväksi kolmea erikaltaista aineistokokonaisuutta. Ensimmäinen kokonaisuus koostuu aikaisemmista, muita Naton jäsenvaltioita ja niiden organisaatiomuutosta käsittelevistä tutkimuksista, sotateorioiden parissa kehittyneistä asevoimien organisaatioteorioista Toinen aineistokokonaisuus koostuu Puolan puolustusministeriön, Puolan asevoimien, sekä Puolan turvallisuusviraston virallisista asiakirjoista. Kolmas aineistokokonaisuus pitää sisällään poliitikkojen, sotilaiden sekä virkamiesten eri julkaisuille antamat haastattelut sekä muiden instituutioiden aineistot. Tutkimuksen metodologiana käytetään deskriptiivistä (kuvailevaa) tutkimusmenetelmää sekä tapaustutkimuksen metodeja. Tässä tapaustutkimuksessa deskriptiivisen menetelmän avulla pyritään selittämään, miksi havaittu tapaus on sellainen kuin on (Routio 2007). Tutkimus perustuu kvalitatiiviseen kuvailevaan analyysiin, joka toteutetaan kerättyä aineistoa ja kirjallisuutta hyväksikäyttäen. Aineiston perusteella todettuja tosiasioita analysoidaan tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kautta, minkä avulla kyetään havaitsemaan, mitkä vaikuttimet ovat kuhunkin komentorakenneuudistusprosessin vaiheeseen vaikuttaneet. Analyysin perusteella luodaan Puolan asevoimien komentorakenneuudistusta ja sen vaikuttimia hahmottava malli, jota verrataan edelleen teoreettisen viitekehyksen malleihin. Analyysin tuloksista voidaan havaita, että Puolan aikaisemmat asevoimien organisaatiomuutokset ovat johtaneet asevoimien hallinnon tehottomuuden korostumiseen. Keskeistä on ollut päällekkäisten funktioiden purkaminen. Muutos on käynnistynyt sisäisistä tekijöistä. Komentorakenteen suunnitteluvaiheessa katse on tutkimustuloksen mukaan selkeästi kääntynyt ulkomaille ja erityisesti Natoon yhteensopiva rakenne muodostui tavoitteeksi. Puola on erittäin voimakkaasti sitoutunut Natoon ja pitää sitä myös oma turvallisuuden tärkeimpänä takaajana. Erityisen suuri vaikutus Puolan asevoimien komentorakenneuudistuksen käynnistämiselle on ollut yhteistoimintaa haittaavilla rakenteilla, jotka heikensivät operatiivista tehokkuutta lisääntyvissä kansainvälisissä operaatioissa. Tulokset paljastavat, että Puolan asevoimien uusi komentorakenne on muodostettu Naton komentorakenteiden periaatteelle, tarkoituksenaan taata mahdollisimman tehokas yhteistoimintakyky sotilasliiton kanssa. Tutkimustuloksien perusteella erityisesti puolustushaarojen lakkauttaminen ja niiden siirtäminen yhden 'joint' -esikunnan alaisuuteen viestii Naton suuresta vaikutuksesta Puolan uuteen komentorakennemalliin. Myös operatiivisen esikunnan vastuu- ja toimialueen laajentaminen on merkki liittoutumisen vaikuttimen vaikutuksesta uudistuksen lopputulokseen. (BBN 2.2.2013; MoN 2012; Terriff ym. 2010).
  • Lindkvist, Markus (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman aiheena on asuntopolitiikka Suomessa asuntotuotannon näkökulmasta. Tutkimusaiheen valinnan perusteena on jatkuvasti toistuva ja osin pysyvä asuntopula kasvukeskuksissa, mikä on myös tämän työn tutkimusongelma. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten asuntopolitiikalla on pyritty ratkomaan asuntopulaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja onko valituissa toimintalinjoissa tapahtunut muutoksia tutkimusjakson aikana. Tutkimustyön aihealuetta taustoitetaan asumisen ja asuntopolitiikan historialla sekä kansainvälisellä asuntotutkimuksella. Asuntopolitiikan teoreettisena viitekehyksenä käytetään asuntopolitiikan tutkija, professori John Dolingin teoretisointia asuntopolitiikasta. Tutkimusaineisto koostuu vuosien 1990-2010 aikana laadituista poliittisista ohjelmista ja saman ajanjakson niistä valtiopäiväasiakirjoista, jotka sisältävät tutkimusaiheen kannalta oleellista tietoa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Suomelle ominaisia piirteitä asuntopolitiikassa ovat olleet nopeat suunnanmuutokset ja vaihtelevat toimintatavat. Asuntopolitiikan rooli ja merkitys osana yhteiskunnallista päätöksentekoa on myös herättänyt keskustelua läpi vuosien ja joidenkin tutkimusten mukaan asuntoasiat ovat ajoittain jääneet liian vähälle huomiolle politiikassa. Asuntotilanteen kärjistyessä asuntopolitiikka on noussut esiin ja ongelmia on yritetty ratkoa vaihtelevilla keinoilla. Tutkimuksen tuloksiin perustuen ilmenee, että liian vähäiseen asuntotuotantoon kiinnitetään huomiota noususuhdanteissa asuntopulan vaikuttaessa työvoiman saantiin. Näin tapahtui sekä 1980-luvun loppupuolella, 2000-luvun taitteessa että voimakkaan kasvun aikana vuosina 2005-2007 ennen alkanutta taantumaa. Taloudellisesti heikompana ajankohtana lähes yhtä lailla olemassa olevaan asuntopulan perusongelmaan ei kiinnitetty riittävästi huomiota 1990-luvun laman aikana eikä sen jälkeen aina vuosikymmenen lopulle asti. Sen sijaan vuosien 2008-2009 taantumassa asuntopulaan kiinnitettiin huomiota myös taantumassa ja valtio pyrki omalla asuntotuotannollaan voimakkaasti vaikuttamaan kokonaistuotantomääriin. Nähtävissä on, että asuntopolitiikassa yhä useammat päätökset etenevät asuntotuotannon lisäämiseksi kasvukeskuksissa, mutta käytännön toteutus on edelleen hyvin vaihtelevaa. Kaikesta huolimatta asuntopolitiikkaan on saatu valtakunnallisempaa otetta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella Matti Vanhasen hallituskausien aikana. Yhteistyö valtion, kuntien ja rakentamisesta vastaavien tahojen välillä on tiivistynyt ja ongelmia on alettu tarkastella laajemmassa mittakaavassa. Asuntopolitiikka on siis kehittymässä suuntaan, jossa nopeat, paikalliset ja keskenään osin linjattomat asuntopoliittiset päätökset ovat vähitellen vaihtumassa kokonaisvaltaisempaan ja pidemmän tähtäimen suunnitteluun, mikä on oleellinen keino yritettäessä hallita asuntoasioiden kehityksen suuntaa Suomessa.
  • Viukari, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Paperittomien henkilöiden oikeus terveyspalveluihin on herättänyt laajaa keskustelua Suomessa viime vuosina. Huolena ovat terveysongelmat ja se, kuinka terveyspalvelut tulisi rajata luvattomasti maassa oleskeleville. Väestöryhmän terveyspalveluiden puutteisiin on vastattu perustamalla vuonna 2011 vapaaehtoisvoimin ylläpidetty maanalainen klinikka, joka tarjoaa maksutonta terveydenhoitoa paperittomille ja muille Suomen julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääville ryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää piilotetun klinikan arkea ja sen vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiantuntijatyötä, joka todentuu työntekijöiden välisissä tilanteissa ja potilaiden kohtaamisissa. Tarkastelussa painotetaan työntekijän näkökulmaa: millaisia kohtaamistilanteita arkityöhön liittyy ja miten näitä tilanteita tulkitaan? Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä sovelletaan Erving Goffmanin (1974) kehysanalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastellaan klinikan toimintaa ja työntekijöiden kohtaamisista tulkittuja merkitysrakenteita. Ensisijaisena aineistona hyödynnetään havainnointi- ja haastatteluaineistoa, joka on kerätty Helsingin alueella sijaitsevalta paperittomien klinikalta. Tukevana aineistona hyödynnetään klinikan tapahtumaraportointia tutkimuskontekstin suppean ajantasaisen tutkimuksen vuoksi. Kehysanalyysin avulla analysoidaan niitä keinoja ja käytäntöjä, joita hoitohenkilökunta käyttää eri tilanteissa. Tutkimus osoittaa klinikkatyöhön liittyvien toimintojen sijoittuvan neljään toimintakokonaisuuteen tai kehykseen: käytännölliseen, henkilökohtaiseen, professionaaliseen ja arkihallinnan kehykseen. Jokainen kehys välittää oman merkitysrakenteensa ja selittää ne velvollisuudet ja oikeudet, joita vuorovaikutustilanteessa läsnä olevat arvioivat itsellään ja muilla olevan. Käytännöllisessä kehyksessä työ määrittyy ihmisten, ympäristön ja ajan päivittäisenä organisointina. Henkilökohtaisessa kehyksessä työntekijä asettuu tuntevaksi ja kokevaksi subjektiksi, joka seuraa haavoittuvassa asemassa olevien kärsimystä. Professionaalisessa kehyksessä työn keskiössä on ruumiillisten tapahtumien arviointi ja hoito lääketieteellisen tiedon, käsitteistön ja instrumenttien avulla. Arkihallinnan kehyksessä työ määrittyy järjestyksen ylläpitämisenä ja kaaoksen välttämisenä. Työ klinikalla on ensisijaisesti lääketieteellistä työtä, mutta sen rinnalla toimii muita kehyksiä, joissa toiminta näyttäytyy lääketieteellisestä perspektiivistä poikkeavalla tavalla kullekin kehykselle ominaisten piirteiden mukaisesti. Tutkimus mahdollistaa päättäjien ja muiden tahojen perehtymisen paperittomien klinikan arkielämään, joka on suljetun luonteensa vuoksi osittain arkiymmärryksen ulkopuolella. Paperittomien terveyspalveluita tuottavat työyhteisöt voivat hyödyntää tutkimusta oman työnsä arvioinnissa. Sen tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi hoitotyön -ja vapaaehtoistyön täydennys -ja peruskoulutuksissa.
  • Lindroos, Christoffer (Helsingfors universitet, 2013)
    William Niskanen framförde år 1971 teorin om den budgetmaximerande byråkraten. I uppsatsen undersöker jag huvuvida vi kan tillämpa Niskanens teori i ett modernt sammanhang. Jag testar systematiskt de påståenden om byråkratiskt beteende inom budgetförhandlingarna som teorin framför. Urvalet utgörs av fem ämbetsverk som jag valt enligt sådana kriterier, att de uppfyller Niskanens definition av en statlig byråkrati. Som metod använder jag såväl intervju av personer med arbetserfarenhet från statsförvaltningen som statistisk analys. I den statistiska undersökningen studerade jag hur ämbetsverkens budgetförslag har förändrat längs med dess handläggning, ända tills en anslagssumma godkänts i statsbudgeten. Det huvudsakliga materialet utgjordes av ämbetsverkens och ministerierna budgetförslag, regeringens budgetproposition samt statsbudgeten. Som resultat av intervju-undersökningen fick jag, att intervjuobjekten i regel inte tyckte att teorin på ett pålitligt sätt beskriver verkligheten idag. Fastän de höll med om flera av de observationer som Niskanen gjort, så anser de att tolkningarna för de bakomliggande orsakerna allmänt taget inte stämmer. Den allmänna åsikten var också, att budgetprocesse idag är till den graden öppen, att den inte tillåter budgetmaximering från ämbetsverkets sida. Också det spridda inflytandet inom processen garanterar, att ingen enskild person kan forma resultat i en betydlig grad. Resultatet är, att summan av de kontrollmekanismer som tillämpas, garanterar objektiviteten inom budgetprocessen. I den statistiska analysen fann jag vissa stöd för Niskanens antaganden, t.ex. det, att storleken för ämbetsverkens budgetförslag tenderar att stiga år för år. Ämbetsverken har också en tendens av föreslå en större budgetsumma än storleken av förra årets anslag. Niskanens antaganden om ministeriets passiviet och riksdagens aktivitet fann jag ändå inga belägg för.
  • Tamminen, Bob (Helsingin yliopisto, 2017)
    Finlands lokal- och regionalförvaltning är högst aktuella i och med den omdebatterade social- och hälsovårdsreformen. Kommunfusioner har hamnat i skuggan av denna diskussion men dessa sker regelbundet och utgör en betydande förändring för medborgarna. År 2009 genomfördes flest kommunsammanslagningar i Finlands historia. Dessa kommuner och kommunsammanslagningar överlag är i fokus i denna studie. Syftet med studien är att undersöka ifall kommunsammanslagningar leder till effektivare kommuner. Dessutom undersöks med hjälp av kontingensteorin ifall man kan märka effektivitetsskillnader mellan kommuner som befinner sig i olika miljöer. I studien diskuteras demokratiska aspekter till kommunsammanslagningar men betoningen är på ekonomiska parametrar. Effektivitet som mäts i denna studie är därför en typ av kostnadseffektivitet eller intern effektivitet. Studien bygger främst på statistiska data från statistikcentralen och jämför förändringar mellan år 2009 och 2014 för de kommuner som genomförde kommunsammanslagningar år 2009 med övriga kommuner. Dessutom ingår en mera detaljerad fallstudie där tre skärgårdskommuner står i fokus. De områden som undersöks i studien är kommunens verksamhetskostnader, lönekostnader och personalmängd i sin helhet och för tre olika delförvaltningar. Delförvaltningarna är den allmänna förvaltningen, utbildnings- och kulturverksamhetens förvaltning och den grundläggande utbildningen. Studien visar att kommunernas personal i förhållande till kommuninvånare och kommunernas verksamhetskostnader ökade inom den granskade tidsperioden medan lönekostnaderna hölls på samma nivå. Skillnaderna mellan kommuner som genomförde kommunsammanslagningar år 2009 och övriga kommuner är inte betydande men kostnaderna för kommunerna som genomförde kommunsammanslagningar ökade mera. Studiens resultat antyder också att miljön kommunerna befinner sig i inverkar mera på utvecklingen av kommunens effektivitet än faktorn ifall kommunen har genomfört en kommunsammanslagning eller ej. Denna studie kan inte visa några effektivitetsfördelar i sin helhet för de kommuner som genomfört kommunsammanslagningar, däremot visar studien att effektiviteten inom vissa delområden förbättrades för dessa kommuner. Man dock komma ihåg att denna studie enbart fokuserade på kommunsammanslagningar och effektiviteten ur ekonomiska synpunkter och att flera andra faktorer bör tas i beaktande då man diskuterar kommunfusioner och effekter av dem.
  • Kolu, Emma (Helsingin yliopisto, 2017)
    Concerning immigration and refugee issues, in politics, media and research, often the focus seems to be from an administrational point of view only the asylum process. However, especially in administration, refugee reception does not end in asylum decisions. This study examines organizational decision-making and public policy formation in the case of Finnish refugee reception, after granted residence permits. Instead of political decision-making, the focus is on how the issue is dealt with before authoritative politics, on the ministry level. The particular interest is municipal refugee resettlement, complemented with questions of ministry division of labor and connections between administrational and political levels, which emerged during the analysis. The time perspective is from the 1970s, the start of modern refugee reception, until today. The theoretical background is in the bounded rationality paradigm of organizational decision-making theories. The framework is more specifically a combination of the garbage can theory by Cohen, March and Olsen, and the agendas and alternatives approach to policy formation processes by Kingdon. The study analyses general development and 11 decision situations more closely. The ministry level documents of these situations are analyzed through interpretive content analysis, with coding and a strive to thick analysis. Based on the theories, load, effectivity, access structure, participation, agenda and the problems and solutions are looked at. After reflecting the streams and structures of this considered organized anarchy, it is concluded, that the long-term development path of refugee reception administration can not be seen as a classically rational and efficient progress, but more of a coincidental, chaotic and stalled process. Changes either go back and forth, like the responsible ministry, or stay very still, like the municipal resettlement compensation system. Even though solutions claimed to address problems and despite decisions, many problems persisted and resurfaced often. Decision-making is not only an activity of solving problems, but a collection of separate streams. There were problems looking for solutions and decision situations, but also decision situations looking for problems and solutions, and solutions looking for situations and problems. According to this analysis the process and outcomes are affected by features, such as context, load and structures. The theoretical background provided suitable concepts and definitions to examine this type of ambiguous policy field, with multiple actors, problems and solutions, and complex relations to politics. The strength of this framework is especially in distinguishing elements.
  • Krokfors, Anna (Helsingfors universitet, 2012)
    Det finns ett ständigt tryck på kommunerna, så väl som på hela den offentliga förvaltningen, att utvecklas för att upprätthålla sin legitimitet. Utmaningar som sjunkande valdeltagande och växande klyftor mellan grupper i samhället har satt statens legitimitet på prövning. Olika lösningar på problemen har diskuterats. Ett förslag är att i allt högre grad utnyttja informations- och kommunikationsteknologi (IKT). Ett begrepp som använts för att beskriva detta är elektronisk förvaltning (e-förvaltning). Under detta paraplybegrepp har det etablerats begrepp som elektroniska tjänster (e-tjänster) och elektroniskt deltagande (e-deltagande) samt elektronisk demokrati (e-demokrati). E-förvaltning har förväntats öka förvaltningens effektivitet och produktivitet, främja demokrati samt förbättra kvaliteten på de offentliga tjänsterna. I den här avhandlingen studeras vad demokratisk e-förvaltning är samt hur e-förvaltning kan främja demokrati. Demokratisk e-förvaltning definieras enligt dess mål samt enligt vilka medel det finns för att uppnå demokratisk e-förvaltning. Målen med demokratisk e-förvaltning kan sammanfattas som ökat förtroende, ökad legitimitet och förståelse, ökad tillfredsställelse bland invånarna och bättre service, ökad tillgänglighet och jämlikhet, bättre representativitet och bättre beslut, ökad medborgarinsats i beslutsprocessen samt mer engagerade medborgare. Medel för att uppnå demokratisk e-förvaltning kan vara relevant information, kommunikation och interaktion, deltagande i planering och beredning, folkomröstningar och höranden, gruppbaserad deliberation och diskussion, brukardemokrati och delaktighet i implementeringen samt fungerande e-tjänster. Dessa medel erbjuds främst via offentliga webbplatser. Strukturella faktorer som kan påverka servicenivån diskuteras också. I denna avhandling beaktas bakgrundsfaktorerna kommunstorlek (invånarantal), stad/glesbygd, ekonomiska faktorer och språkförhållanden. Den empiriska undersökningens material samlades in från 40 kommuners webbplatser. Tio e-tjänster och fyra former av e-deltagande utvärderades. Ur det kvantitativa materialet sammanställdes ett index som kallas e-poäng. Åtta kommuner i urvalet var tvåspråkiga, med finska och svenska som officiella språk. I dessa kommuner utvärderades både den finska och den svenska versionen av webbplatsen samt skillnaderna mellan dessa. Materialet analyserades främst med hjälp av kvantitativa analysmetoder, såsom variansanalys och regressionsanalys. Olika former av e-deltagande analyserades kvalitativt. I analysen av materialet kom det fram att det fanns stora skillnader mellan kommunerna i nivån på e-tjänsterna och e-deltagande. Analysen visade att kommunstorlek samt skatteintäkter per invånare hade en stor inverkan på e-poängen. E-deltagande på kommunernas webbplatser var rätt så outvecklat. Denna studie kunde inte visa att demokratin skulle ha förbättrats i kommunerna tack vare e-förvaltning. Däremot pekar studien på stor ojämlikhet då det gäller e-tjänster och e-deltagande. Små kommuner har inte tillräckliga resurser för att erbjuda e-tjänster och möjligheter till e-deltagande för sina invånare, eftersom initialkostnaderna är så stora. För att utveckla e-förvaltningen behövs både ekonomiska resurser och aktiva aktörer.
  • Söderman, Caspian Robin (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tidigare studier tyder på att politiska systemet inte längre njuter av samma förtroende från medborgarnas sida som tidigare, tecken på detta är bland annat sjunkande valdeltagande och lägre förtroende till politiska institutioner. Denna pro-gradu avhandling behandlar så kallade demokratiska innovationer som enligt vissa kan fungera som ett botemedel för den representativa demokratins utmaningar. I denna pro-gradu avhandling har jag som syfte att utföra en systematisk forskningsöversikt av tillgänglig forskning om demokratiska innovationer. Min huvudsakliga forskningsfråga är: till vilken grad uppfyller demokratiska innovationer kriterier för en demokratisk process och vilka effekter kan påvisas? Förutom denna forskningsfåra vill jag jämföra de olika demokratiska innovationers styrkor och svagheter som organiseringsformer av demokrati. För att utföra min meta-analys kommer jag konstruera analyskriterier utifrån teorier om deltagardemokrati och deliberativ demokrati. Utifrån analyskriterier kommer jag att utföra en tematisk analys som baserar sig på tidigare studier. Mitt material är tidigare forskning om demokratiska innovationer, som inkluderar bland annat publicerad forskning i diverse vetenskapliga tidskrifter och olika typer av forskningsrapporter. Jag har avgränsat mig till demokratiska innovationer som haft diskussion som en viktig aspekt av processen. I analysdelen har jag fokuserat mig på tre olika typer av demokratiska innovationer, så kallade deliberativa mini-publiker, medborgarbudgeter och elektroniska demokratiska innovationer. Resultaten från min analys tyder på att demokratiska innovationer har i allmänhet svårt att hantera representativet. Demokratiska innovationer som baserade sig på självselektion, det vill säga att alla som ville fick delta, hade ofta problem med elitisering av processen. Mina resultat tyder också på att de fall som försökt skapa representativa urval att det i praktiken är mycket svårt att lyckas med det. Ett annat centralt resultat var att det var ofta oklart på vilket sätt resultaten av demokratiska innovationer skulle implementeras i traditionell policy process. Det var även vanligt att medborganas påverkningsmöjligheter var främst symboliska. Gällande de olika organiseringsformerna så kan man konstatera att de har egna för- och nackdelar enligt de analyskriterier jag ställt upp. De så kallade mini-publikerna kan lämpa sig bäst i situationer där man vill poängerna diskussion mellan medborgare och myndigheter. Medborgarbudeter kan lämpa sig bäst i situationer där man har ett tydligt mål som kan förverkligas genom en medborgarbudget. E-demokratiska innovationer kan fungera bäst i situationer där man vill inkludera ett stort antal personer i processen på ett stort geografiskt område.
  • Hanhela, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitalisaatio on megatrendi, joka asettaa paineet myös julkisen sektorin organisaatioille ottaa käyttöön modernimpia työskentelytapoja ja -välineitä. Tutkielman tutkimuskohteena oleva Verohallinto on yksi julkisen sektorin edelläkävijöistä digitalisaation saralla, sillä he ovat sähköistäneet palveluitaan jo 1990-luvulta asti. Verohallinto päätti toteuttaa historiansa suurimman hankkeen korvatessaan kaikki sähköiset järjestelmänsä yhdellä uudella valmisohjelmistolla. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin Verohallinto mittaa ja arvioi tästä valmisohjelmistohankkeesta saamiaan hyötyjä. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia valmisohjelmistohankkeesta saadut hyödyt ovat, asettaako lainsäädäntö vaatimuksia hyötyjen mittaamiselle ja arvioinnille sekä onko Verohallinnolla suunnitelmissa parantaa hyötyjen mittaamista ja arviointia tulevaisuudessa. Tutkimuksen aineistona on tutkimusta varten kerätyt asiantuntijahaastattelut, jotka kerättiin teemahaastatteluina Verohallinnon ja valtiovarainministeriön edustajilta. Haastatteluaineiston lisäksi tukena käytetään Verohallinnolta ja valtiovarainministeriöltä saatuja virallisia valmisohjelmistohankkeen dokumentteja. Haastatteluaineisto analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja teoreettiseen viitekehykseen tukeutuen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii yhdistelmä eri tutkijoiden näkemyksiä suoritusmittausteorioista. Näistä tutkielman kannalta merkittävin on Wouter Van Doorenin, Geert Bouckaertin ja John Halliganin viiden askeleen suoritusmittausprosessi. Tutkielman keskeisimpänä tuloksena on havainto siitä, että Verohallinto mittaa ja arvioi valmisohjelmistohankkeesta saamiaan hyötyjä laajemmin kuin viitekehyksenä käytetty viiden askeleen suoritusmittausprosessi ohjeistaa. Näiden viiden askeleen, jotka ovat mitattavien hyötyjen priorisointi, mittausindikaattorien valinta, datan keräys, analyysi ja raportointi, lisäksi Verohallinnon mittausprosessissa korostuu mittaaminen hankkeen elinkaaren eri vaiheissa hyvin organisoidusti. Toinen keskeinen havainto tutkielmassa on, että Verohallinto määritti mitattavat hyödyt erinomaisesti jo hanketta asetettaessa, mutta tämän jälkeen se ei ota kantaa ennakoimattomiin hyötyihin tai sellaisiin hyötyihin, jotka eivät ole mitattavissa. Kolmantena havaintona tutkielmassa todetaan, että kaikki haastateltavat ovat hyvin tyytyväisiä Verohallinnon toimintaan hyötyjen mittaamiseksi ja arvioimiseksi, eivätkä he aktiivisesti koe tarvetta toiminnan kehittämiselle. Tutkielma tarjoaa perusteelliset vastaukset kaikkiin asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Se tarjoaa myös hyvän pohjan mahdolliselle jatkotutkimukselle. Tutkielmassa todetaan, että tarve jatkotutkimukselle digitalisaation hyötyjen mittaamisesta on suuri, sillä tieteellisiä viitekehyksiä ei ole kehitetty viime vuosina, vaikka tämä olisi digitalisaation nopea kehitys huomioon ottaen tärkeää. Tutkielman tulokset eivät ole sellaisenaan yleistettävissä laajemmin yhteiskuntaan, sillä tutkimuskohteena on vain yksi rajattu hanke. Tutkimukseen liittyy myös jonkin verran rajoitteita haastattelujen suhteen, mutta nämä eivät todennäköisesti vaikuttaneet merkittävästi tutkimustuloksiin.
  • Staniloae, Anamaria (Helsingfors universitet, 2017)
    The idea of researching transparency in the European Central Bank came during one course on European Monetary Union – a legal, economic and historical approach when a debate on how transparent or not transparent European Central Bank in its communications during the crisis. The discussion started from the announcement of the OMT Program; which is rather short and brief. In the previous years before the crisis, the European Central Bank had been recognized in several research studies as one of the most transparent banks in the world; but transparency does not have only one definition and there is no agreement in the research field about it. No study, so far has taken into consideration analyzing transparency based on the organizational set up and the legal framework. The definition of transparency and how the term is used in a social context, combining theoretical and practical sides of the term and offering insights on the understanding of the organization regarding transparency and its limits. The result of the research is that transparency appears briefly in the legal framework, as well in the organizational set up of the ECB, like a characteristic that is acknowledged and must be improved and, in the same time, as a tool for improving the communication between the public organization and the citizens to increase the democratic deficiency. The definition of transparency is related with elements of the ECB organizational set-up like primary objective, tasks, reports and access to documents. The primary objective and tasks can be easily identified in the mission of the ECB, but the communication strategy is dispersed as the ECB main duty is to publish reports regarding its activities, but communicating the decisions it is up to the Governing Council. Last but not least, the access to documents is strictly described in terms of when access is denied and what is considered citizens’ interest. These rules have been conducting the behavior of the ECB when announcing the OMT Program and their behavior through the entire time. In the context of the economic crisis, the OMT Program is a changing element that transformed the ECB way of communicating in a more efficient way and emphasizing that what and how communicates it is important as adapting the style to the audience.
  • Ikonen, Teemu (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma syventyy poliittisten identiteettien muodostumisen logiikkaan. Spesifiksi kohteeksi on valikoitunut Donald Trumpin vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanja sekä sitä seuraava ajanjakso, johon tutkielman analyysi tulee pureutumaan populismin kontekstissa. Tutkielman tarve perustuu populistisen politiikan lisääntyneeseen määrään ja tästä kumpuavaan aiheen paremman ymmärryksen lisäämiseen. Populistiset prosessit ja toimintamallit ovat lähtökohtaisesti kompleksisia sekä emootioita herättäviä käytäntöjä, joten tutkielma pyrkii objektiivisella sekä tieteellisellä lähestymistavalla edellä mainittujen sosiaalisten tapahtumaketjujen yksityiskohtaiseen purkamiseen. Käytännössä tutkielma koostuu Donald Trumpin puheiden analysoinnista. Valitun materiaalin prosessoinnin metodikäytännöksi eli työkaluksi on valittu Ernesto Laclaun diskurssianalyyttinen lähestymistapa. Valittu metodi on hyödyllinen väline analysoitaessa abstraktia sekä vaikeasti lähestyttävää populistisen kansan identiteetin muodostumista. Laclaun metodikäytännön tieteenfilosofinen perusta voidaan sijoittaa postmarxilaiseen, antiessentialistiseen sekä jälkistrukturalistiseen ajattelutapaan. Nämä lähtökohdat yhdistettynä metodin käytännössä tarjoamaan analyysitapaan tekevät siitä relevantin lähtökohdan yhteiskunnallisen poliittisen instanssin tarkasteluun. Aineiston pohjalta valitaan neljä diskurssia tai teemaa, joiden perusteella Donald Trumpiin keskittyneen kansanliikkeen poliittisen identiteetin muodostuminen puretaan osiin. Laclaun metodikäytäntö paljastaa kansanliikkeen koostuvan suuresta määrästä yksittäisiä vaatimuksia, jotka yhdistyvät tutkielman populistisen määrittelyn mukaisesti heterogeeniseksi ryhmittymäksi. Tätä näennäisesti yhtenäistä kansan identiteettiä yhdistää ja pitää koossa yhteinen tyytymättömyys nykyistä valtaa pitävää eliittiä kohtaan sekä dominoivan statuksen omaavat merkitsijät, jotka edustavat koko pluralistista vaatimusten järjestelmää. Kansanliikkeen poliittisen identiteetin mallintamisen jälkeen Donald Trumpin populismia verrataan tutkielmassa aikaisemmin esiteltyyn yhdysvaltalaisen populismin perinteeseen. Vertailu osoittaa populistisen perinteen jatkuvan Trumpin luoman poliittisen identiteetin muodossa. Lisäksi huomataan vastaavanlaisen populististen identiteettien muodostumisen olleen osa yhdysvaltalaista poliittista historiaa.
  • Pettersson, Dann (Helsingfors universitet, 2014)
    I denna pro gradu avhandling har maktförhållandena i Finland undersökts. Avhandlingen innefattar två olika undersökningshelheter, den första behandlar näringslivet och den andra näringslivets förhållande till riksdagen. Studiet av näringslivet är intressant med tanke på att isolera makten och kunna undersöka maktens utformning i Finland utan hinder. Den andra delen, jämförelsen mellan riksdagen och näringslivet, motiveras främst av den en demokratisk aspekt. Ifall Finlands hade en utvecklad maktelit, uppgjord av riksdagsledamöter och toppar inom näringslivet kan detta inte sägas inverka positivt på demokratin. I studiet av maktförhållandena, har elitbildningar i det finländska samhället eftersökts. Den första delen av avhandlingen är en litteraturöversikt över det pluralistiska och det elitistiska synsättet av makt. I presentationen av den elitistiska synen av makt lyfts främst Dahl (1958) fram som kritik. Orsaken till detta är gränsen han drar upp mellan faktisk och potentiell elit. Efter detta avsnitt följer en genomgång av tidigare forskning, av internationell karaktär samt tidigare finländsk forskning. Den första delen av undersökningen i denna avhandling behandlar de 500 största företagen i Finlands styrelser. Detta område är intressant då personer här kan röra sig fritt och man kan studera uppkomsten och den naturliga förekomsten av eliter i Finland. Resultaten pekar på att det förekommer en elit inom det finländska näringslivet. Var man drar gränsen för förekomsten är dock svårt, inom denna undersökning föreslås att man drar gränsen var personer inte längre har en naturlig sannolikhet att mista maktpositioner. Undersökningsmetodiken är här, i den första delen kvantitativ analys. Det som klargörs är ifall det finns en kontinuitet över åren, ifall makten kan visas vara kumulativ utöver detta formas en modell för hur man förlorar maktpositioner. Den andra delen av undersökningen fokuserar på kopplingen mellan näringslivet och riksdagen. Detta för att undersöka Mills (1956) tanke på sammanflytande spelplaner. Det kan dock konstateras att det inte förekommer i någon stor utsträckning. Det förekommer undantag men generellt kan man utesluta ett sammanflytande av spelplaner mellan politiken och näringslivet på högsta nivå i Finland. Denna del av undersökningen är av kvalitativ karaktär.
  • Japisson, Emma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu tutkielmassani tutkin sitä, miten kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista voidaan selittää Alasuutarin, Rautalinin ja Syväterän kehittämällä episteemisen pääoman teorialla. Tarkastelen tutkielmassani Ihmisoikeuskeskuksen, oikeusasiamiehen ja eduskunnan julkaisuja sekä Helsingin Sanomissa julkaistuja artikkeleita teoriaohjautuvan teemoittelun keinoin. Episteemisen pääoman teorian mukaan instituutioiden levittämiseen liittyy neljän tyyppistä auktoriteettia: ontologista, moraalista, kapasiteettiperusteista ja karismaattista auktoriteettia. Globaalien instituutioiden diffuusion tutkimuksessa promoottorien rooli ja vallan kerääntyminen jäävät tyypillisesti vähälle huomiolle. Aikaisemmassa instituutioiden leviämistä käsittelevässä tutkimuksessa on tarkasteltu laajalti valtioiden syitä instituutioiden omaksumiseen. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, ketkä instituution perustamista edistävät ja mitkä heidän motiivinsa ovat. Ontologisella auktoriteetilla tarkoitetaan asiantuntijavaltaa: asiantuntijoina koetut henkilöt puoltavat instituution perustamista. Asiantuntijat voivat episteemisen pääoman teorian mukaan määritellä jossain määrin instituution ympärillä olevaa todellisuutta ja siten oikeuttaa instituution luomisen. Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution luomisessa asiantuntijoiden kommentit instituution perustamisen puolesta olivat merkittävässä roolissa. Kaikki instituution perustamista kommentoineet esiintyivät jonkinlaisina asiantuntijoina. Ihmisoikeusinstituutio ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut keskeistä roolia suomalaisena ihmisoikeuksien asiantuntijana. Moraaliseen auktoriteettiin vedotaan yhteisten arvojen tai normien kautta. Ihmisoikeusinstituution perustamista edeltäneissä keskusteluissa ja kannanotoissa vedottiin yllättävän vähän moraalisiin syihin. Koko kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää voidaan kuitenkin pitää moraalisen auktoriteetin ilmentymänä. Ihmisoikeudet ovat samat kaikkialla ja niiden tunnustamatta jättäminen voi asettaa kansallisvaltion haastavaan asemaan. Ihmisoikeusinstituution perustamista perusteltiin eniten nimenomaan kapasiteettiperusteisen auktoriteetin näkökulmasta. Kapasiteettiperusteista auktoriteettia luotiin Ihmisoikeuskeskuksen perustamisen yhteydessä useasta näkökulmasta. Toisaalta viitattiin ulkoisiin auktoriteetteihin ja niiden resursseihin, eniten YK:n vaatimuksiin ja potentiaalisiin uhkiin, jos instituutio jätetään perustamatta. Toisaalta tukeuduttiin instituution tuleviin resursseihin: siihen, miten ihmisoikeusinstituutio kokoaa hajanaisen kentän toimijat yhteen ja tehostaa resurssien käyttöä ja miten ihmisoikeustyö kaipaa lisää resursseja, jotta ongelmiin voidaan tehokkaasti puuttua. Episteemisen pääoman teorian mukaan karismaattista auktoriteettia voi olla joko henkilöllä tai organisaatiolla. Organisaatiossa tai instituutiossa tulisi kuitenkin olla jotain vetovoimaista, jotain erityisen vaikuttavaa. Tutkielmani aineistossa ei ilmennyt selkeitä karismaattisen auktoriteetin piirteitä. Tämä voi kertoa joko tapauksen poikkeuksellisuudesta tai episteemisen pääoman teorian heikosta selitysvoimasta. Episteemisen pääoman teorian avulla voidaan selittää Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista. Teorian selitysvoima ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä teoria ei esimerkiksi tarjoa välineitä instituution perustamisen vastustamisen analyysiin.