Browsing by Subject "Politics and Organizations"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 57
  • Villikari, Veera (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ilmastonmuutos näyttäytyy espoolaisnuorten elämässä ja millaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin nuoret ovat valmiita tarttumaan. Ilmastonmuutoksen ympärillä vellovaan keskusteluun liittyy käsitys siitä, että nuorempi sukupolvi tulee olemaan ilmastonmuutoksen ensisijainen kärsijä. Nuorempi sukupolvi ehtii elinaikanaan nähdä, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa. Tutkimusten perusteella ihmisten motivaatio ilmastonmuutosta hillitsevään käytökseen on heikkoa, jos pelissä on oma mukavuus. Ilmastonmuutosta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä. Ihmisten asenteet, avoimuus ja saatavilla oleva tieto ovat osa ihmisten ilmastoasenteita ja sopeutettavia ilmastotoimia. Valtioiden, yritysten ja kansalaisten on sopeutettava arkeensa ilmastonmuutosta hillitsevää käytöstä, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan vähenemään. Tutkielmassa sovelletaan laadullista asennetutkimusta, jonka avulla selvitetään vastausta nuorten ilmastonmuutosta koskevan huolen tasoon ja kokevatko nuoret voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla käyttäytymisellään. Lisäksi tutkitaan, miten nuoret uskovat ilmastonmuutoksen näkyvän konkreettisesti heidän elämässään tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui kymmenen nuorta. Tämän tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä tulosten perusteella valtaosa nuorista ei ole valmis sopeuttamaan ilmastonmuutosta hillitseviä käyttäytymismalleja elämäänsä, jos vaa'an toisella puolella on oma mukavuus. Tulosten perusteella nuorten motivaatio ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on alhainen, sillä nuoret eivät koe olevansa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja he kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen estäväksi motivaattoriksi osoittautui sosiaalinen paine. Erityisesti kasvisruokavalion ja kierrätettyjen vaatteiden ostaminen nähtiin vaikeaksi muiden negatiivisten mielipiteiden takia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nähdään koskevan muita maita kuin Suomea, vaikka nuoret uskoivat ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän elämäänsä.
  • Lehtinen, Julius (Helsingin yliopisto, 2022)
    Sortition – selecting representatives by drawing lots – has played a significant part in the history and development of democracy. When it comes to modern more representative variants of democracy, the custom of sortition has, however, fallen from grace and largely vanished from the main stage of democracy. But how well would it work in modern parliaments, compared to current practice of electing representatives? The thesis undertakes a task to simulate the main functions of a plural parliament in the case where there are no randomised representatives present, and in the case where randomised representatives are present – to different extents – and ultimately contrast them to solve this research question. The thesis takes on the research question with the method of constructing a rather simplistic model of a plural parliament and its functions, generating a metric of the hypothetical quality and volume of the legislation produced by the parliament. The model is run and re-run thousands of times as a so-called Mont Carlo simulation with few randomised and many fixed variables to produce overall results dataset of the simulations with different fractions of randomised legislators present in the parliament. The results dataset is ultimately subjected to an analysis of variance (ANOVA) to determine the likelihood of the different fractions of independent legislators producing legislation of different quantity and quality on average. The result of the conducted ANOVA is that the produced quantity and quality of legislation produced by different fractions of independent legislators very probably is not equal on average. Therefore, the quality and quantity of legislation seems to depend on the fraction of randomised legislators in a plural parliament. The quality and quantity of legislation is, further, higher on average in plural parliaments with a moderate number of randomised legislators than it is in a plural parliament where randomised legislators are not present. The thesis continues to conclude that – as the quality and quantity is on average higher with a moderate number of randomised legislators and as the true quality and quantity of the legislation is very probably not equal across the simulations – the quality and quantity of the legislation is higher with a moderate amount of sortition, i.e., randomised legislators present in a plural parliament. The thesis goes on to briefly discuss the ways the conditions of the model could be enabled in real-life and the best ways to achieve the results that the model points towards.
  • Heikkinen, Aleksander (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viimeisten vuosikymmenien aikana aktiivisesta työvoimapolitiikasta on tullut tärkeä vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kysymys, kun kehittyneet hyvinvointivaltiot ovat toteuttaneet yhä enemmän reformeja työllisyyden kohentamiseksi. Siinä missä suuressa osassa tätä tutkimusta hyvinvointivaltioiden korostetaan kehittyvän kohti uusliberaalia aktivointityyliä, osoitetaan tässä tutkimuksessa kolmen hyvinvointimallien ideaalityyppeinä pidetyn tapauksen lähentyneen sosiaalidemokraattista aktivointilogiikkaa. Tutkimus rinnastuu teoreettisesti kahteen hyvinvointivaltioiden dynamiikkaa eri tavoin selittävään kirjallisuushaaraan. Näistä ensimmäisessä hyvinvointivaltioiden politiikkojen katsotaan säilyvän toisistaan erottuvina, koska niiden kehitystä ohjaa polkuriippuvuus ja muut hyvinvointivaltioiden vakautta aiheuttavat mekanismit. Toisen näkökulman mukaan näiden polkujen ja mekanismien merkitys on heikentynyt eri valtioille yhteisten haasteiden ja ylikansallisen poliittisen yhteistyön myötä. Tästä syystä eri maiden politiikkojen välisten erojen tulisi kaventua eli konvergoitua. Näitä oletuksia testataan tässä tutkimuksessa vertailemalla Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aktiivisia työvoimapolitiikkoja vuosina 2013–2018 keskittyen niissä hyödynnettyihin aktivoinnin kannustimiin. Analyysi perustuu laadullisen LABREF-tietokannan aineistoon tapausmaiden toteuttamasta 41:stä aktiivisen työvoimapolitiikan reformista, jotka koodattiin kahdeksaan kannustinkategoriaan. Näitä kannustimia vertaillaan niin kutsuttua parilähestymistapaa hyödyntämällä sen määrittämiseksi, onko niiden käytössä havaittavissa maiden välisten erojen jatkumista, eriytymistä tai kaventumista. Kannustimien vertailussa tarkastellaan kahta ulottuvuutta: niiden läsnäoloa sekä lukumäärää. Tutkimuksen tulosten perusteella kaikki tapausmaat ovat hyödyntäneet pääosin kannustimia, jotka ovat linjassa niiden hyvinvointivaltiomallien perinnön kanssa. Tähän on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikoissa on hyödynnetty huomattavasti inhimillisen pääoman kehittämiseen tähtääviä kannustimia, jotka ovat linjassa sosiaalidemokraattisen aktivointilogiikan kanssa. Tapausmaiden välillä onkin havaittavissa osittaista konvergenssia kohti tätä kannustintyyppiä. Tapausmaiden toteuttamissa politiikoissa merkittävässä osassa ovat myös sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuoleen kohdistuvat kannustimet. Angloamerikkalaisista maista tutut työnhaun velvoittavuutta ja sanktioita kasvattavat kannustimet ovat sen sijaan merkittävässä osassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan reformeissa, eikä niiden kasvavalle merkitykselle muodostu tukea tämän tutkimuksen viitekehyksessä. Kokonaisuutena tarkasteltuna tutkimuksessa ei löydetä viitteitä myöskään tapausmaiden kannustimien välisten erojen laaja-alaisesta kasvamisesta tai kaventumisesta, vaikka yksittäisten kannustimien kohdalla tällaisia kehityksiä esiintyy.
  • Myllymäki, Gina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.
  • Granqvist, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Syftet med denna pro gradu -avhandling är att undersöka medborgares attityder till myndighetsövervakning. Avhandlingen undersöker hur medborgare förhåller sig till olika former av myndighetsövervakning samt vilka grupper av människor som är mer eller mindre accepterande till myndighetsövervakning. Det som undersöks är attityder till kameraövervakning på offentliga platser, myndigheters rätt till övervakning av e-post och annan information som utbyts över internet, samt attityder till myndigheters rätt att samla in information om vem som helst som bor i Finland utan att personen själv får veta om det. Logistiska regressioner görs på data av frågorna om myndighetsövervakning i European Values Study Svenskfinland 2018. Ur resultaten framkommer det att attityder gentemot de olika formerna av övervakning skiljer sig från varandra. Kameraövervakning är mest accepterat, medan en större skepsis kan urskiljas mot e-postövervakning och insamling av information utan samtycke. Därtill fastställs att äldre personer i regel är mer accepterande gentemot kamera- och e-postövervakning än de yngre. Det finns en skillnad mellan könen där kvinnor accepterar kameraövervakning i större utsträckning än män. Ur resultaten framkommer också att lägre utbildade är mer accepterande till e-postövervakning och myndigheternas rätt att samla information än högre utbildade. Institutionellt förtroende konstateras ha en signifikant effekt på inställningen till myndighetsövervakning, där de med högt institutionellt förtroende i större utsträckning accepterar internet- och e-postövervakningen samt att myndigheter samlar in information. Politisk orientering var den enda faktorn som gav signifikanta resultat på alla tre former av övervakning som i avhandlingen undersöktes. Där kunde konstateras att vänsterorienterade personer är mer kritiska till alla tre former av övervakning och informationsinsamling än högerorienterade.
  • Moring, Selma (Helsingin yliopisto, 2022)
    År 2019 demonstrerade unga runtom i världen på grund av klimatkrisen. Finland var inget undantag, även här demonstrerade de unga. Trots att det inte var första gången de unga demonstrerat så blev året speciellt för de ungas aktivitet inom klimatrörelsen på grund av den uppmärksamheten de ungas demonstrationer fick av medier. Syftet med studien är att identifiera de ramar som finns i de utvalda finska medierna och belysa dessa ramar med exempel ur mediernas texter. Meningen med studien är att svara på frågan vilka ramar som tydligt träder fram i dessa medier då de behandlar de ungas miljödemonstationer. Syftet är att kunna definiera de viktigaste ramarna samt kunna namnge dem och svara på vilka värderingar som ligger bakom dem. Som material för studien används artiklar ur tre nationella finska tidningar, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat samt Iltalehti, som behandlar de ungas miljödemonstrationer. En orsak till valet av dessa tidningar är att de har uppmärksammat de ungas klimatdemonstrationer i flera olika artiklar, vilket skapar en möjlighet att studera ramarna närmar och ger möjligheten att använda många olika artiklar som exempel i analysen. Som metod för studien har använts ramanalys, med hjälp av vilken materialet analyserats. Genom ramanalysen har det varit möjligt att hitta och identifiera de ramar som funnits i materialet. Den teoretiska referensramen har byggt på demokratiteori. Referensramen har även inkluderat teorier om deltagandedemokrati samt sociala rörelser. Demokratiteorierna har använts för att analysera ramarna samt skapa förståelse kring de ungas deltagande i demokratin genom demonstrationer samt mediernas uppfattning om de unga som en del av demokratin. I avhandlingen analyseras materialet från de utvalda tidningarna samt ges exempel på ställen i artiklarna där ramarna framkommer. I analysen identifieras och presenteras tre olika ramar. De unga som experter (ram 1), de unga som offer (ram 2) och de ungas deltagande som en del av demokratin (ram 3). Ramarna analyseras genom att granska artiklarna och deras innehåll. Som stöd för analysen av materialet används teori kring ramanalys samt teori om deltagandedemokrati. I analysen argumenteras det för att dessa tre ramar är specifikt framträdande och det pekas på de olika sätten som ramarna träder fram i texterna. I slutsatsen av avhandlingen kan konstateras att dessa tre ramar framträder tydligt i de utvalda mediernas artiklar. Dessa tre ramar kan även konstateras hänga ihop med deltagardemokratiska värderingar och kan alla konstateras hänga ihop med en positiv syn på de ungas deltagande i klimatdebatten.
  • Henriksson, Mikaela (Helsingin yliopisto, 2020)
    Denna magistersavhandling studerar om det finns könsstereotyper bland de kandidater som ställde upp i riksdagsvalet i Finland år 2019. Med stereotyper menas i detta fall en generalisering av karaktärsdrag av en grupp, som inte tar i beaktande de individuella skillnaderna inom gruppen. Stereotyper är en kognitiv struktur som påverkar hur vi tar in och använder oss av information. Stereotyper hänger på det sättet ihop med diskriminering samt att stereotyper kan användas för att rättfärdiga diskriminering. Könsstereotyper kan leda till ojämlik representation och ojämlikt deltagande i politiken. Denna forskning är baserad på Riksdagskandidatundersökningen 2019. Forskningsfrågan som studeras är ”Finns det könsstereotyper bland politikerna i Finland? Vilka faktorer påverkar dessa antaganden?”. Utöver denna forskningsfråga studeras fem följande hypoteser: H1: Äldre personer har mera stereotyper än yngre. H2: Kandidater från högerpartier har mera stereotyper än kandidater från vänsterpartier. H3: Män har mera könsstereotyper än kvinnor. H4: Högutbildade har mindre stereotyper än lågutbildade. H5: Invalda i riksdagen har mindre stereotyper än icke invalda kandidater. Resultaten visar i likhet med teorin kring stereotyper och könsstereotyper samt tidigare forskningsresultat att det finns könsstereotyper bland riksdagskandidaterna i Finland och därmed i politiken. Det finns dock skillnader mellan könsstereotyper om policyområden samt karaktärsdrag. Resultaten för när vi studerar policyområde visade att tre av fem hypoteser är sanna. Det vill säga bland riksdagskandidaterna i Finlands riksdagsval år 2019 visade det sig att äldre har mera stereotyper än yngre samt att män har mera stereotyper än kvinnor. Utbildningsnivån bland kandidaterna är även det en påverkningsfaktor som tyder på att kandidater med högskoleutbildning har mindre stereotyper än de med lägre utbildningsnivå. Resultaten visar att kandidaterna från partierna Sannfinländarna, Centern och de små partierna som inte är representerade i riksdagen har mera stereotyper än de andra partiernas kandidater. Däremot är det anmärkningsvärt att ingen av de fem hypoteserna kunde konstateras signifikanta för karaktärsdrag.
  • Jyrkinen, Wilma (Helsingin yliopisto, 2022)
    Maisterintutkielma tarkastelee EU:n liittymisehdollisuuden tilaa Serbian liittymisprosessin kontekstissa vuosien 2019–2021 aikana ja pyrkii ymmärtämään unionin laajentumista ohjaavien sasiakirjojen taustaa peilaamalla niitä Kiinan lisääntyneeseen toimintaan. Euroopan unionin laajentuminen Länsi-Balkanille ollut hidasta tiukkojen liittymisehtojen myötä ja samanaikaisesti Kiinan on onnistunut nousemaan alueella yhdeksi keskeisimmistä ulkoisista toimijoista. Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön on arvioitu asettavan ehdokasvaltiot alisteiseksi sen intresseille ja heikentävän unionin laajentumiseen liittyviä ehdollisuuden mekanismeja. Tutkimus pyrkii tulkitsemaan onko unionin ehdollisuuspolitiikan heikentymisestä havaittavissa osana Serbian jäsenyysneuvotteluja. Tutkielma keskittyy taustoittamaan Kiinan lisääntyneen toiminnan lähtökohtia Länsi-Balkanilla sekä ymmärtämään niitä osana sen laajempaa ulkopoliittista strategiaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu rationaaliseen valinnan institutionalismiin, jota soveltamalla voidaan tarkastella kannustinpohjaisen ehdollisuuspolitiikan toimivuutta osana EU:n laajentumista. Tutkimusaineisto koostuu EU:n virallisista dokumenteista, jotka analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin nostamalla niistä tutkimusongelman kannalta keskeisiä havaintoja sekä vertailemalla niitä toisiinsa, jolloin voidaan ymmärtää niiden taustalla vaikuttavia muutosprosesseja. Tutkimustulokset osoittavat, että Serbian kohdalla liittymisehdollisuus on ollut erityisen heikkoa vuosien 2019–2020 aikana, jolloin valtion suhteet Kiinaan ovat syventyneet entisestään. Kun taas vuoden 2021 aikana voidaan havaita viitteitä liittymisehdollisuuden tehostumisesta, jota voidaan ymmärtää unionin uuden laajentumismenetelmän kautta. Dokumenttianalyysi osoittaa, että EU on pyrkinyt tehostamaan ehdollisuuden toimivuutta pyrkimällä vaikuttamaan ehdokasvaltioiden strategiseen hyödynmaksimointiin. Lisäksi tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että Kiinan toiminta Länsi-Balkanilla voi heikentää unionin ehdollisuuden mekanismeja tarjoamalla hyötyjä pienemmillä omaksumiskustannuksilla.
  • Hämäläinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa analysoidaan EU:n strategista kumppanuutta Kiinan kanssa, ja etenkin sen kehitystä vuosina 2016–2019. Osapuolten välinen strateginen kumppanuus alkoi vuonna 2003, ja se on hiljalleen laajentunut etenkin taloudellisten intressien motivoimana jopa yli 60 aladialogia kattavaksi koordinoiduksi yhteistyöverkostoksi. Toimivien EU–Kiina-suhteiden merkitys on korostunut etenkin viime vuosikymmeninä Kiinan noustua sekä taloudellisella, poliittisella että sotilaallisella mittapuulla merkittäväksi suurvallaksi. Suhteiden kehityksen lisäksi tutkielmassa analysoidaan sitä, miten strateginen kumppanuus toimii EU:n suhteellisen ja rakenteellisen ulkopolitiikan välineenä. Suhteellinen ulkopolitiikka viittaa toimijan pyrkimyksiin vaikuttaa muiden toimijoiden käyttäytymiseen, asenteisiin, sekä suhteisiin heidän kanssaan, kun taas rakenteellinen ulkopolitiikka on pidemmän aikavälin rakenteellisten muutosten ja reformien tukemista tietyssä yhteisössä. Toisaalta sekä suhteellinen että rakenteellinen ulkopolitiikka ovat myös keskeisessä osassa EU:n ulkopoliittisen identiteetin ja roolin rakentumisessa. Tutkielman metodina on käytetty kehystämisanalyysia, jonka avulla hahmotetaan komission kannalta suhteiden diskursiivisia sekä toiminnallisia painopisteitä ja kehitystä. Aineistona puolestaan toimii komission vuosien 2016 ja 2019 Kiina-strategiat, sekä avoimista lähteistä kerätyt tiedot aikavälillä toteutetusta käytännön yhteistyöstä. Vuoden 2016 ja 2019 tiedonantoja vertailtaessa keskeiseksi huomioksi nousee se, että vuoden 2019 strategiassa EU:n retoriikka Kiinaa kohtaan on selkeästi suorempaa ja tylympää kuin edeltäjässään. Taustalla piilee etenkin jo 2000-luvulla alkunsa saanut tyytymättömyys Kiinan hitaaseen taloudellisten uudistusten tahtiin, joka käytännössä heijastaa siis EU:n rakenteellisen ulkopolitiikan tavoitteiden epäonnistumista. EU:n turhautumisesta huolimatta kumppaneiden välisen yhteistyön tuloksellisuus on kuitenkin ollut kaikkein tehokkainta taloudellisen ja kestävän kehityksen aloilla, jossa molempia osapuolia kannustaa myös yhteiset taloudelliset intressit. Yhteistyö rauhan ja turvallisuuden puolella puolestaan on lähinnä diskursiivista, mutta alan korostaminen on silti EU:lle tärkeää sen oman toimijaidentiteetin rakentumisessa.
  • Kiiski, Essi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa perehdytään Helsingin kaupungin OmaStadiin eli osallistuvan budjetoinnin projektiin vuonna 2021 ja siinä yhteiskehittämisvaiheen työpajoissa eli raksoissa tapahtuneeseen fasilitointiin. Työ vastaa tutkimuskysymykseen: Minkälainen rooli fasilitoinnilla oli OmaStadin alue- ja teemaraksoissa? OmaStadin lähtökohdissa mainitaan puntaroivan kansalaiskeskustelun eli deliberaation vahvistaminen, ja fasilitoinnilla on todettu olevan kiinteä yhteys deliberaation periaatteiden toteutumiseen. Aiheena fasilitointia ei ole juurikaan tutkittu tai teorisoitu, ja tämän työn tavoite on tuottaa lisätietoa OmaStadin fasilitoinnin tavoista ja siihen liittyvistä haasteista. OmaStadissa järjestettiin kaksi työpajakierrosta. Ensimmäisten eli alueraksojen tavoite oli saada avattua mahdollisimman monta kriteerit täyttävää ehdotusta OmaStadin nettisivuille. Toisten työpajojen eli teemaraksojen tavoitteena oli muokata ehdotuksista sellaisia, että niille voitiin laskea kustannusarviot. Näissä raksoissa kaupungin asiantuntijat tarjosivat osaamistaan liittyen ehdotusten käytännöntoteutukseen ja kustannuspuoleen. Työn aineisto koostuu työpajojen havainnoinnista sekä täydentävistä puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Aineiston analyysi perustuu määrälliseen sisällönerittelyyn sekä laadulliseen sisällönanalyysiin. Fasilitoinnissa voidaan havaita selkeä kehityskaari ja aktiivisuuden tason nousu työpajojen edetessä. Analyysi osoittaa, että kaupunkilaisten kokemukset raksoissa vaihtelivat kuitenkin suuresti fasilitoinnin osalta niin määrällisesti kuin laadullisesti. Ehdotusten suuri määrä oli fasilitoinnin kannalta haasteellista, sillä resurssit eivät mahdollistaneet fasilitoijan kokoaikaista osallistumista kaikkiin ryhmiin, ja tästä johtuva pirstaloituneisuus tuotti osallistujien välistä eriarvoisuutta. Raksat toimivat kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan areenoina, ja fasilitoijien tehtävä näyttäytyi tämän mahdollistajana sen sijaan, että olisi vaikutettu siihen millä tavoin kehittämistä tehtiin tai keskustelua käytiin. Fasilitoinnin roolissa korostui keskustelun johtamisen sijaan siihen mukautuminen. Työpajat mobilisoivat kansalaisia ajamaan omaan asiantuntijuuteensa tai kiinnostukseensa pohjautuvaa ehdotusta eteenpäin kohti äänestystä sen sijaan, että kyseessä olisi ollut deliberatiivista demokratiaa vahvistanut tilaisuus.
  • Rönnblad, Annika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Politik och kommunikation är tätt sammankopplade i samhället idag. Idag pågår politiken ständigt då politiker, organisationer och inte minst medborgarna kan vara uppkopplade och kommunicera med varandra i realtid. I avhandlingen undersöks hur aktivt och mångsidigt finländska partier och ungdomsorganisationer kommunicerar på sociala medier i jämförelse med varandra. De beroende variablerna är aktivitet och mångsidighet. Förklaringar till de eventuella skillnaderna i kommunikationen söks i de oberoende variablerna organisationskultur, generation och resurser. Som teoretiskt ramverk fungerar teorier om samhällets utveckling och mer specifikt utvecklingen av postmoderna drag i samhället. I avhandlingen granskas hur partier med drag av det moderna samhället fungerar på sociala medier som präglas av postmoderna drag. Speciellt hur utvecklingen mot ett samhälle med allt fler postmoderna drag och hur de påverkar organisationernas kommunikationsomgivning granskas i avhandlingen. Kommunikationsomgivningen i ett samhälle med postmoderna drag präglas av att kommunikationsprocessen är mer komplex. Eftersom politiken pågår ständigt på sociala medier kan man säga att det är en ständigt pågående valkampanj för partierna. Mycket av forskningen kring partiernas kommunikation är utförd under en valkampanj. Min avhandling genomfördes däremot under en så kallad politisk vardag för att granska hur partierna kommunicerar utanför valkampanj. Den empiriska delen av avhandlingen består av en kvantitativ och en kvalitativ innehållsanalys. I avhandlingens första del inkluderas samtliga finländska partier som fanns representerade i riksdagen under hösten 2018 och deras ungdomsorganisationer. I den kvantitativa innehållsanalysen består det empiriska materialet i avhandlingen av 1366 inlägg på sociala medier som gjordes av samtliga 18 organisationer under två veckor i september 2018. I den andra delen av avhandlingen inkluderas sju organisationer och det empiriska materialet består av intervjuer med ett representanter organisationerna.
  • Saukkonen, Lumi-Sisko (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia henkilöstöjohtamisen roolia julkisten organisaatioiden moraalin kehittämisessä. Tutkielman määritellessä erilaisia moraalittomuutta edesauttavia epäkohtia, se samalla pyrkii tarkastelemaan, kuinka henkilöstöjohtajat ja henkilöstöalan ammattilaiset huomioivat moraalin henkilöstöjohtamisessa ja henkilöstön moraalisen sopivuuden julkisiin organisaatioihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään henkilöstöjohtajien ja henkilöstöalan ammattilaisten käsityksiä henkilöstön ja moraalisen toiminnan yhteydestä julkisissa organisaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on edistää moraalia yhteiskunnassa henkilöstöjohtamisen myötä. Tutkimus muodostuu kvalitatiivisesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta, joka on toteutettu henkilöstöjohtajille ja henkilöstöalan ammattilaisille. Tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millainen rooli henkilöstöjohtamisella on moraalin kehittäjänä julkisissa organisaatioissa. Tutkimukseen suunniteltu kyselytutkimuksen kyselylomake lähetettiin kohderyhmälle sähköpostitse. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteensä 47 asiantuntijan vastauksista. Tutkimuksen aineisto on analysoitu teemoittelun avulla julkisten organisaatioiden etiikan ja henkilöstöjohtamisen teoriaa hyödyntäen. Tutkimus suoritettiin 1/2020-5/2021 välisenä aikana. Tutkimuksen tulokset ovat suhteellisen linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa ja ne osoittavat, että moraalin tärkeyttä ei osattu tunnistaa julkisissa organisaatioissa asenteiden tai konkreettisten strategioidenkaan suhteen. Henkilöstöhallinto ei pyrkinyt myöskään hyödyntämään aikaisempia moraaliteorioita tai moraaliin liittyviä tutkimuksia moraalin edistämisen vuoksi. Kuitenkin tutkimustulosten perusteella henkilöstöjohtamista sekä moraalisia kykyjä pidetään erittäin tärkeänä moraalin muodostumisen suhteen julkisissa organisaatioissa. Moraalin edistämisen keinot ovat vielä epäselviä ja suunnittelemattomia, eikä yhteistä linjaa tai erilaisia työvälineitä tai malleja sen edistämiseksi ole vielä kunnolla löydetty. Motivaatio edistää moraalia, jäi vain ajatuksen tasolle, sillä moraalin kehittämistä pidettiin enemmänkin toissijaisena, eikä pakottavaa velvoitetta julkishallinnossa siihen ollut pääsääntöisesti annettu. Johtamisen merkitys oli erittäin tärkeä henkilöstön moraalisen toiminnan kannalta, kun taas tarkkailua pidettiin vähiten tärkeänä. Epävirallisiin etiikan hallintastrategioihin oli kiinnitetty varsin vähän huomiota keskittyen pääasiassa vain muodollisiin etiikan hallintastrategioihin.
  • Neuvonen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.
  • Aulake, Marianne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma selvittää, miten Suomen turvallisuuspolitiikassa puhutaan ilmastonmuutoksesta turvallisuusuhkana. Ilmastonmuutoksen uhkaa määrittää se, mihin tai keneen se kohdistuu, millä tavoin se kohdistuu Suomeen, millainen se on uhkana ja kenen vastuulla siihen vastaaminen on. Suomen ilmastoturvallisuuspolitiikan yleistilan ja ilmastonmuutoksen poikkileikkaavan luonteen ymmärtäminen on tärkeää tulevaisuuden päätöksenteolle. Tutkielmassa tarkasteltiin kehysanalyysilla 22 aineistodokumenttia, joihin kuului ulko-, sisä- ja puolustusministeriöiden selontekoja, tulevaisuuskatsauksia, sekä muita turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä dokumentteja 2000-luvun ajalta. Perinteisesti suppean turvallisuuskäsityksen ja ”kovan politiikan” ministeriöiden julkaisuja lähestyttiin laajan turvallisuuskäsityksen ja ilmastoturvallisuuden teorian kautta. Ilmastoturvallisuuden viitekehyksen ja aiemman turvallisuustutkimuksen perusteella luotiin malli tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tätä mallia sovellettiin aineistoanalyysin edetessä. Tulosten perusteella suomalainen aineisto ei suoraan vastaa kirjallisuudessa esitettyjen ilmastoturvallisuuden diskurssien ja kansainvälisen tutkimuksen oletuksia. Vaikka aineistodokumentit puhuvat ilmastonmuutoksen vakavuudesta, ne näkevät sen luomat riskit pääsiassa kaukaisina ja hitaasti kehittyvinä. Jo havaittavissa olevien vaikutusten, kuten köyhyyden lisääntymisen ja luonnonvaroihin liittyvien aseellisten konfliktien oletetaan tapahtuvan tulevaisuudessakin Suomen rajojen ulkopuolella. Suomessa ilmastonmuutoksen uhan kuvataan kohdistuvan ensi sijassa sään ääri-ilmiöiden kautta ihmisten terveyteen, yhteiskunnan perustoimintoihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Asiakirjoissa ei kuitenkaan huomioida ilmastonmuutoksen vaikutusten eroa eri asemassa olevien ihmisten tai Suomen alueiden välillä. Valtion suvereniteettia tai kansalaisten luottamusta valtion toimintakykyyn ilmastonmuutos ei aineiston mukaan uhkaa. Päävastuu uhkiin vastaamisessa on kansainvälisellä järjestelmällä, erityisesti EU:lla ja YK:lla, eikä kansalaisille anneta minkäänlaista toimijuutta. Asiakirjat jättävät myös paljon määrittelemättä, eikä jokaisessa puhuta ilmastonmuutoksesta ollenkaan.
  • Pakarinen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2022)
    Koululakko ilmastonpuolesta on Greta Thunbergin aloittama kansalaisliike, joka protestoi nopeamman ja voimakkaamman ilmastopolitiikan puolesta. Protesti on poikkeuksellinen, sillä ilmastolakkojen osallistujat ovat pääosin alaikäisiä lapsia ja nuoria. Tutkielma tavoite on tunnistaa, miten lasten ja nuorten ilmastolakkoja käsiteltiin suomalaisessa mediassa. Se, miten media esittää nuorten vaikuttamisen, vaikuttaa siihen, miten nuorten osoittama huoli nousee poliittisen päätöksenteon agendalistalle. Tutkielma keskittyy alaikäisiin nuoriin ja lapsiin, joilla ei ole vielä äänioikeutta ja näin mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon parlamentaarisin keinoin. Tällaisten nuorten poliittisen osallistumisen mahdollisuudet ovat rajatut. Tämän päivän ilmastopolitiikka vaikuttaa kuitenkin eniten juuri heidän sukupolveensa. Tutkielmassa on kaksi menetelmää: määrällinen sisällönanalyysi ja kehysanalyysi. Määrällistä havainnointia käytetään aineiston organisoinnissa, mutta tutkielman pääpaino on laadullisessa analyysissa. Tutkielman ote on aineistolähtöinen, mutta sitä ohjaavat aiempi tutkimus protestiuutisoinnista sekä lapsista ja nuorista poliittisina toimijoina. Tutkielman viitekehykseen vaikuttavat etenkin Ruth Listerin tutkimus lasten kansalaisuudesta sekä protestiparadigman käsite, jota muun muassa Joseph Man Chan ja Chi-Chuan Leen sekä Joseph Douglas McLeod ja James Hertog ovat tarkastelleet. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuista uutisista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Aineisto käsittää julkaistut artikkelit aikavälillä 1.1.-30.9.2019. Tarkasteluväli kattaa kaksi kansainvälistä ilmastolakkoa sekä kevään 2019 eduskunta- ja eurovaalit. Aineisto pitää sisällään 110 artikkelia. Aineistosta on erotettavissa viisi erilaista kehystämisen tapaa: koululaiset-, aktivistit-, lapsukaiset-, tapahtuma- ja keulakuvakehys. Aktivistit-kehys esiintyy aineistossa eniten ja etenkin tarkastelujakson loppupuolella. Se esittää ilmastolakkoon osallistuvat lapset ja nuoret aktiivisina ja itsenäisinä kansalaisina, joiden vaatimukset on huomioitava julkisessa keskustelussa. Koululaiset-kehys esiintyy aineistossa toiseksi eniten ja erityisesti tarkastelujakson alussa. Se kehystää lapset ja nuoret ensisijaisesti koululaisstatuksen kautta. Keulakuva-kehys löytyy artikkeleista, joissa ilmastolakoista kerrotaan sen perustajan, Greta Thunbergin kautta. Tapahtuma-kehys keskittyy pintapuoliseen tapahtumakuvaukseen, joka korostaa protestin osallistujamäärää, kulkureittiä ja haittaa liikenteelle. Keulakuva- ja tapahtuma-kehystä on aineistossa yhtä paljon ja ne ovat havaittavissa etenkin tarkastelujakson lopussa. Lapsukaiset-kehys esittää lapset ja nuoret suhteessa aikuisiin. Aikuisilla on vastuu suojella lapsia ja nuoria, mikä typistää lasten ja nuorten omaa itsenäistä roolia. Lapsukaiset-kehys esiintyy aineistossa tasaisesti koko tarkastelujakson ajan, mutta huomattavasti muita kehyksiä harvemmin. Uutisointi ilmastolakoista on pääosin myönteistä. Lakkoileviin lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan neutraalisti tai kannustavasti.
  • Heinonen, Jooel (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän maisteriohjelma Opintosuunta: Politiikan ja organisaatioiden opintosuunta Tekijä: Jooel Heinonen Työn nimi: Kehysanalyyttinen tarkastelu vuoden 2019 Posti-skandaalista ja Antti Rinteen asemasta Helsingin Sanomien uutisoinnissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 1/2022 Sivumäärä: 69 + liitteet Avainsanat: Posti, skandaali, Rinne, luotettavuus, tabloidisaatio, moraaliset rajat, Thompson, kehysanalyysi, Helsingin Sanomat, viihteellistyminen, sensaationhakuisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Turo Virtanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tämän työn tarkoituksena on tutkia, miten entisen pääministerin Antti Rinteen eroon johtaneesta Posti-skandaalista uutisoitiin Helsingin Sanomissa vuoden 2019 loppupuolella. Posti-skandaalissa oli kyse tapahtumavyyhdistä, joka sai alkunsa Postin aikeista siirtää useita työntekijöitään toisen työehtosopimuksen piiriin. Tämä herätti merkittävää vastustusta työntekijäjärjestöiltä ja myös Rinteen hallitukselta. Rinteen asema alkoi olla uhattuna, kun hänen toimiaan Postin työehtokiistassa alettiin kyseenalaistaa. Lopulta hän joutui jättämään paikkansa pääministerinä, kun häntä syytettiin epärehellisyydestä eduskunnan edessä väittäessään, että Posti oli toiminut Rinteen hallituksen tahtotilan vastaisesti toteuttaessaan työehtosopimussiirrot. Postin hallitus kiisti nämä väitteet. Tämä työ pyrkii tapaustutkimuksellisesti selvittämään, missä määrin kyseisessä skandaalissa oli Helsingin Sanomien kirjoittelun osalta viitteitä tabloidisaatiosta ja poliittisen skandaalin kulttuurin voimistumisesta. Tutkimuksen aineistona käytetään Helsingin Sanomien kirjoittelua skandaaliin liittyen aikavälillä 25.11.2019 - 10.12.2019. Sopivia artikkeleita valikoitui analysoitavaksi aineistoksi tässä tutkimuksessa 59 kappaletta. Artikkeleita etsittiin hakusanoilla “antti rinne posti”. Metodologisena työkaluna tässä tutkimuksessa toimii kehysanalyyttinen ote, jolla pyrittiin tunnistamaan, nimeämään ja analysoimaan teksteissä esiintyviä vallitsevia kehyksiä. Kehysanalyysi on varsinkin median tutkimuksessa hyödynnetty tutkimustekniikka, jolla pyritään hahmottamaan, mitkä ovat jonkin tekstin vallitsevat kehykset. Näin ollen kyseisen tutkimustekniikan avulla voidaan määrittää, mitä ilmiöiden ja tapahtumien näkökulmia teksteissä painotetaan ja korostetaan, ja mitä niiden puolia taas häivytetään ja painetaan taka-alalle. Tässä tutkimuksessa analysoitavasta aineistosta tunnistettiin kaksi hallitsevaa kehystä: Rinne epäluotettavana toimijana- kehys sekä Politiikka pelinä- kehys. Molempien kehysten taustaoletuksena oli, että Rinteen toiminta oli epärehellistä ja tuomittavaa, tai ainakin hyvin epäselvää ja kyseenalaista. Näin ollen näissä kehyksissä ja Helsingin Sanomien kirjoittelussa ylipäätään muodostui kuva Rinteestä skandaalin pääsyyllisenä. Ensin mainitussa kehyksessä painotettiin enemmän Rinteen toiminnan kyseenalaisuutta ja rehellisyyden arvon tärkeyttä politiikassa. Jälkimmäisessä kehyksessä taas politiikka esitettiin enemmänkin kylmänä pelinä, jossa kukaan ei ole viaton, ja rehellisyyden arvostusta käsiteltiin lähinnä keskustan verukkeena hankkiutua eroon Rinteestä. Molemmissa kehyksissä oli viitteitä poliittisen skandaalin kulttuurin voimistumisesta, jonka merkittävimmät piirteet ja tunnusmerkit ovat henkilöitymisen, moraalisten rajojen ylittämisen sekä luotettavuuden tärkeyden painottaminen. Molemmissa kehyksissä oli myös viitteitä tabloidisaatiosta eli viihteellistymisestä, vaikka kumpikaan kehys ei täyttänyt tabloidisaation kaikkia tunnusmerkkejä, joihin lukeutuvat muun muassa henkilökohtaisten ominaisuuksien huomattava painottaminen, henkilöityminen, viihteellistyminen, sensaationhakuisuus ja tunteellisuuden korostuminen uutisoinnissa.
  • Unkuri, Pauli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielman aiheena ovat Suomen työehtosopimusjärjestelmässä sekä työmarkkinapolitiikan piirissä tapahtuneet muutokset keskitetyn sopimisen lopun myötä. Keskusjärjestöjen kesken solmitut sopimukset työehdoista vaikuttavat olevan lopullisesti historiaa sopimisen siirryttyä liittotasolle vuoden 2016 kilpailukykysopimuksen jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan työehtosopimusjärjestelmän muutoksia ja muutoksen syitä institutionaalisesta lähestymistavasta: samanaikaisesti ollaan kiinnostuneita, kuinka työehtosopimusjärjestelmä on institutionaalisesti muuttunut, ja mikä muutosta on institutionaalisesti tarkasteltuna aiheuttanut. Tutkielmassa käsitellään myös muita työmarkkinapoliittisia muutoksia keskitetyn sopimisen jälkeen ja kuinka muutokset vaikuttavat korporatismin rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielmassa hyödynnetään historiallis-institutionalistista tutkimusotetta. Työehtosopimisen ja suomalaisen korporatismin historialla on merkitystä, sillä historiallisen institutionalismin mukaan tapahtumat ja muutokset eivät ole yksittäisiä itsenäisiä tapahtumia vaan osa pitempää jatkumoa. Tutkielman aineistona käytetään sekä dokumentti- että haastatteluaineistoa. Dokumenttien avulla analysoidaan kolmen sopimusalan työehtosopimusneuvotteluja vuoden 2019–2020 neuvottelukierroksella sekä vuosina 2020 ja 2021 tapahtuneita irtiottoja valtakunnallisesta työehtosopimisesta. Tutkielmaa varten haastateltiin lisäksi helmi-maaliskuussa 2021 kuutta henkilöä, jotka edustavat Suomen työmarkkinaeliittiä. Tutkielman keskeinen havainto on suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän hajautuminen. Vahvasti keskittyneestä järjestelmästä on siirrytty liittokohtaiseen työehtosopimiseen ja viimeaikaisten muutosten myötä kohti yrityskohtaista työehtosopimista. Samalla työlainsäädännön ja sosiaaliturvan kehittäminen on eriytynyt työehtosopimisesta. Institutionaalisesti muutoksia selittää Mahoneyn ja Thelenin (2010) mallin mukainen sääntöjen korvaaminen (displacement) eli vanhojen sääntöjen korvaaminen uusilla, jossa toimijoiden eli työnantajajärjestöjen strategioilla on ollut suuri vaikutus muutosten syntyyn. Työehtosopimusjärjestelmän perustuminen institutionaalisiin tapoihin on mahdollistanut merkittävien muutosten tekemisen järjestöjen sääntömuutosten kautta eli käytännössä kieltämällä järjestöä solmimasta esimerkiksi työehtosopimuksia. Palkanmuodostuksen osalta tutkielman havainto on, että lopputulos liittokohtaisen sopimisen aikana on lähes sama kuin keskitetyn sopimisen aikana, vaikka mekanismi ja neuvottelujärjestelmä on hajautuneempi. Ns. neuvottelukierroksen päänavaajan instituutio on vahva, ja yhdessä valtakunnansovittelijan kanssa päänavaajasopimus on toiminut myös kansantaloudellisen palkkakoordinaation mekanismina. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että palkkatasa-arvokysymyksen ratkaisemiseksi ei liittokohtaisen sopimisen aikakaudella vaikuta olevan työkaluja eikä haastatteluaineiston perusteella konsensusta työmarkkinatoimijoiden kesken. Päänavaajan instituution vahvuus vaikuttaa myös palkkatasa-arvokysymykseen, sillä päänavaajasopimuksena on toiminut kahdella viime kierroksella miesvaltainen teknologiateollisuus. Tutkielman johtopäätöksenä nähdään suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän ja korporatismin olevan tällä hetkellä murroksessa. Muutoksia on tapahtunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla, etenkin jos kehitystä verrataan keskitetyn sopimisen ajan institutionaaliseen vakauteen. Silti kehityksen lopputulos ei vielä ole selvä, vaan vasta tulevaisuus näyttää yleistyykö yrityskohtainen sopiminen valtakunnallisten työehtosopimusten kustannuksella, ja mitä vaikutuksia valtakunnallisten työehtosopimusten vähentymisellä olisi laajemmin esimerkiksi suomalaisen korporatismin vahvan aseman osalta.
  • Pirtonen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Kiertotalous on talousmalli, jossa on siirrytty kestämättömän kulutuksen sijaan materiaalien tehokkaaseen ja kestävään hyödyntämiseen siten, että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Siirtymä kiertotalouteen vaatii kokonaisvaltaista muutosta koko järjestelmässä ja niissä säännöissä ja käytännöissä, joiden mukaan yhteiskunta toimii. Tämä vaatii muutoksia päätöksenteossa ja ohjauksessa, suunnittelussa, sekä eri toimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä. Tutkielman tavoitteena on luoda malli kiertotalousilmiöstä ja kuvata siirtymää mallin avulla. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten eri toimijat ja toimijaryhmät ovat arvioineet kiertotalousohjelmaa siinä esitettyjen muutoskeinojen näkökulmasta. Mitkä keinot ovat saaneet eniten painoarvoa, ja mitä keinoja on mahdollisesti kritisoitu? Tavoitteena on lisäksi tuottaa kuvaus siitä, ketkä ovat keskeiset toimijat tai toimijaryhmät, jotka ovat käyneet diskurssia kiertotalousohjelmasta tai ketkä on huomioitu ohjelmassa keskeisiksi kiertotalousmurroksen toimijoiksi. Tutkimusaineistona käytin valtioneuvoston julkaisemaa kiertotalousohjelmaa sekä siitä lausuntopalvelun kautta annettuja lausuntoja. Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista tutkimusta. Sen avulla on mahdollista tarkastella tutkittavaa ilmiötä perusteellisemmin ja myös käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Aineiston analyysitapana käytin sisällönanalyysiä. Se soveltui tutkimukseeni, koska keskityin nimenomaan diskurssin sisältöön ja analysoin aineistoa siitä näkökulmasta, mitä sisältö kertoo muutoksen mahdollisuuksista. Myös toimijoiden rooli oli keskeinen, sillä kiertotaloussiirtymä vaatii aktiivista toimijuutta. Toimijoissa korostui valtion, ministeriöiden ja kuntien rooli sekä elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen toimijat. Hieman yllättäen tiede ja tutkimus sai vähemmän painoarvoa. Useita toimenpiteitä oli kritisoitu konkretian tai resurssien puutteesta. Lisäksi yhteensopivuus muiden tavoitteiden, strategioiden ja kannustimien kanssa aiheuttivat kritiikkiä. Ohjelmaehdotuksen hallintoa koskevat toimenpiteet saivat eniten huomiota lausunnoissa. Tämä viittaa siihen, että ohjauksella katsotaan olevan merkittävä rooli kiertotaloussiirtymässä. Toisaalta myös ekosysteemitoiminta ja tiede ja tutkimus huomioitiin laajalti. Vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa oli paljon mainintoja innovaatioista ja tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, kiertotaloussiirtymän näkökulmasta molemmat pohjautuivat kuitenkin ennemmin olemassa olevan lineaarisen talousjärjestelmän muokkaamiseen kuin kokonaan uuteen kiertotalouteen siirtymiseen. Tämä korostaa regiimin polkuriippuvuutta.
  • Demirtas, Susan (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmannen sektorin roolia sellaisten urheiluun ja liikuntaan liitettyjen, lasten ja nuorten toimintaan kohdistettujen tavoitteiden implementoinnissa, johon kolmannen sektorin toimijoita ollaan osallistettu. Tarkemmassa tarkastelussa on syksyllä 2019 julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”Väkivallaton lapsuus” -toimenpidesuunnitelma ja siinä asetettu tavoite ohjatussa harrastustoiminnassa esiintyvän kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vähenemisestä. Tavoitteen toteutumisen vastuutahoiksi on toimenpidesuunnitelmassa merkitty opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus sekä esimerkiksi lajiliitot. Tutkimuksessa selvitetään näiden kolmannen sektorin toimijoiden, eli lajiliittojen, roolia implementoinnissa, implementoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä Matlandin (1995) epäselvyys-konflikti -mallin avulla, lajiliittojen tilivelvollisuutta, julkisen hallinnon keinoja valvoa implementoinnin onnistumista sekä mahdollista implementointivastuun siirtymistä organisaatiotasolta seuraavalle. Tutkimuksen aineistona toimii Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman lisäksi kuusi teemahaastattelua, jotka edustavat niin julkisen kuin kolmannen sektorin toimijoita. Analyysi osoittaa, että toimenpidesuunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen liittyy kolmannen sektorin toimijoilla epäselvyyttä, mutta konfliktin kokemus on matalaa. Lajiliitoilla ei ole tässä tapauksessa tilivelvollisuutta toiminnastaan. Julkishallinnon valvonnan keinot ovat rajalliset tapauksissa, joissa kolmannen sektorin toimijoille asetetaan implementointivastuuta. Myös implementointivastuun siirtymistä on havaittavissa. Tutkimuksessa selviää, että implementointikuilut ovat mahdollisia ja implementointi on Matlandin (1995) mallin perusteella kokeellista, eli implementointi ei välttämättä toteudu halutulla tavalla. Käytännön toteutuksessa voi myös tällöin olla isojakin eroja. Toimenpidesuunnitelman implementointi on tutkimuksen tekovaiheessa vielä kesken ja saadut tulokset kuvaavat implementoinnin tilannetta keväällä 2021.
  • Helenius, Iina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista osallisuuden kokemusta Martinlaakson peruskoulussa käytössä oleva kiusaamisen vastainen M-Crew-toiminta on siinä mukana oleville nuorille rakentanut, ja kuinka tällaisen koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeen kautta saatava osallisuuden kokemus voisi vahvistaa nuorten valmiuksia myös myöhempään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyöstä on toistaiseksi vain vähän empiiristä tutkimustietoa, eikä nuorisotyötä yleisestikään ole juuri politiikan tutkimuksen piirissä tarkasteltu, vaikka sillä on useita osallistumiseen ja kansalaiskäsityksen vahvistamiseen liittyviä tavoitteita. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan nuorisotutkimuksellista keskustelua myös politiikan tutkimukseen. Nuorten osallisuuden kokemuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamishalun kytköksiä tarkastellaan tässä haastattelututkimuksen kautta. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta 15–22-vuotiasta nuorta, joista kolme on kuluvana lukuvuonna 2021–2022 mukana M-Crew-toiminnassa, ja kolme on ollut mukana aiemmin. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraista otantamenetelmää käyttäen, ja haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Aineiston analyysiin käytettiin osin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, kun haluttiin peilata nuorten osallisuuden kokemuksia aiempaan osallisuuskirjallisuuteen. Muilta osin tutkielmassa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, kun haluttiin poimia tärkeät analyysiyksiköt suoraan aineistosta ilman aiemman kirjallisuuden vaikutusta. Aineistosta nousee esiin kolme tärkeää teemaa: osallisuuden kokemus M-Crew’ssa, M-Crew’sta opitut tiedot ja taidot, sekä nuorten käsitykset itsestään laajemmin osana yhteiskuntaa. Haastatellut nuoret olivat saaneet M-Crew’sta kolmenlaisia osallisuuden kokemuksia: vahvaa tunnustusta koko kouluyhteisöltä; ryhmään kuulumisen ja toimimisen kokemuksia; sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia M-Crew-toiminnan sisällä ja laajemmin kouluyhteisössä. Toiminnassa menneinä lukuvuosina olleet nuoret kertoivat suoraan saaneensa M-Crew-toiminnasta intoa ja valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä he olivat ymmärtäneet voivansa vaikuttaa sekä oppineensa kiusaamisen ja syrjinnän vakavuudesta. Tulokset kertovat, että M-Crew-toiminnasta saatu vahva osallisuuden kokemus sekä oppimiskokemukset vaikuttavat nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamishalun vahvistumiseen. Jotta koulu- ja oppilaitosnuorisotyön mahdollisuudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen opettajana ymmärrettäisiin paremmin, nuoria tulisi kuitenkin haastatella laajemmin paitsi M-Crew’n osalta, myös muiden koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeiden puitteissa.