Browsing by Subject "Polymeerikemia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Peltokoski, Brita (Helsingin yliopisto, 2018)
    The aim of the thesis is to identify and test anionic biopolymer derivatives in flocculation application. Several potential polysaccharides are listed in literature, but chemical modification is often needed to improve their performance in the selected application. Totally 28 polysaccharide derivatives were received from varying suppliers and screened by rheology and charge. The most potential biobased products in addition to synthetic polyacrylamide references were purified by dialysis and characterized by charge density, apparent viscosity in water and brine and intrinsic viscosity in brine. Xanthan gum, carboxymethyl cellulose and guar gum appeared to have the best combination of high viscosity and charge density. Xanthan gum revealed exceptional behavior in brine as its viscosity increases upon salt addition due to helix formation. This phenomenon opens numerous possibilities in brine applications. In the application testing 9 biopolymer derivatives representing 6 different types of polysaccharides in addition to two reference polyacrylamides were studied by flocculating bentonite. The evolution of flocs was monitored online with focused beam reflectance measurement. Xanthan gum, carboxymethyl cellulose and guar gum have the best performance in flocculation as expected based on the characterization results supporting the statement that size and charge are key parameters in flocculation performance. The biobased products fall behind in flocculation efficiency compared to polyacrylamides, but their performance can be improved by chemical modification. A quick thermal stability screening was also performed, and xanthan gum appeared to be even more thermally stable compared to the polyacrylamide reference in the selected environment. As a conclusion it is justified to claim that in the future the biobased products have a great potential to offer alternative solutions in the applications where synthetic fossil-based polymers are currently used. The recommended path forward is to find suitable modification mechanisms to increase the flocculation performance of xanthan gum, carboxymethyl cellulose and guar gum. Nucleophilic reaction of the saccharide oxygen is a typical example of chain modification for polysaccharide chemistry. Based on the results presented in this thesis, the future of biobased products from renewable resources looks promising.
  • Asikainen, Tia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen aiheena oli kehittää elektroniikkateollisuuteen liimoja, joilla on keskenään erilaiset elastiset moduulit. Tavoitteena oli muokata liimojen ominaisuuksia muuttamalla käytettyä siloksaanipohjaista polymeeriä. Ensimmäisessä vaiheessa difenyylisilaanidiolista (DPSD) syntetisoitiin dimeerejä ja trimeerejä; bis-DPSD:a ja tris-DPSD:a. Toisessa vaiheessa syntetisoitiin moolilmassaltaan pieniä kopolymeerejä, joiden synteesiin käytettiin kolmea edellämainittua DPSD:a tetrametoksisilaanin (TMOS) ja trimetoksi[2-(7-oksabisyklo[4.1.0]hept-3-yl)etyleeni]silaanin (ECHETMOS) reaktiossa. Ensimmäiseen kopolymeeriin käytettiin DPSD:a, toiseen dimeeristä bis-DPSD:a ja kolmanteen trimeeristä tris-DPSD:a. Kolmannessa vaiheessa kopolymeereistä valmistettiin liimaa lisäämällä kopolymeereihin täyteaineita, additiiveja ja katalyyttiä, jolla valmis liima saatiin kovetettua. Valmis liima saadaan ristisilloittumaan lämpökatalyytillä, kun ECHETMOS:n epoksiryhmät aukeavat ja reagoivat renkaanavautumispolymerisaatiossa. Tutkimuksen kirjallisessa osuudessa perehdyttiin siloksaani- ja silseskvioksaanipolymeerien reaktioihin, sovelluksiin ja niistä valmistettujen materiaalien ominaisuuksiin. Siloksaani- ja silseskvioksaanipolymeerejä käytetään elektroniikkateollisuudessa optisissa sovelluksissa. Ensin keskityttiin silaanien ja siloksaanien optisten ominaisuuksien tutkimukseen. Tämän jälkeen tutkittiin difenyylisilaanidiolin vaikutusta optisiin sovelluksiin käytetyissä siloksaanipolymeereissä. Dimeeristen ja trimeeristen difenyylisilaanidiolien oletettiin vaikuttavan valmiin liiman elastiseen moduuliin, koska ne ovat selvästi pidempiä ja jäykempiä yksiköitä verrattuna monomeeriseen DPSD:n. Työssä kuitenkin havaittiin, että DPSD:n kondensaatioreaktio trimeeriksi ei onnistunut toivotusti. Sen sijaan osoittautui, että tris-DPSD muodosti ainoastaan rengasmaisia rakenteita lineaaristen sijaan, jolloin tris-DPSD:ssa ei ollut jäljellä enää yhtään vapaita OH-ryhmiä, joiden avulla polymeeriä olisi voinut muodostua. Sen takia trimeerien vaikutusta polymeerin rakenteen jäykkyyteen ei päästy tutkimaan. Bis-DPSD säilyi lineaarisena, mutta tris-DPSD:a muodostui kaikissa reaktioissa, joista saatiin bis-DPSD:a. Käytännössä tämä aiheutti kovettumisongelmia liimoissa, koska liimoihin jäi tällöin aina myös monomeerista tris-DPSD:a, eli materiaalia ei saatu täysin ristisilloitettua. Monomeerista DPSD:a käyettäessä kopolymerointi TMOS:n ja ECHETMOS:n kanssa onnistui, ja tästä kopolymeeristä saatiin mekaanisesti kestävää liimaa.
  • Honkalammi, Henri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Propargyl or methacrylate end-functionalized polylactides are important intermediates in polymer synthesis towards their application in the biomedical field. Through these intermediates hydrophobic polylactides are post polymerized with hydrophilic monomers or coupled with preformed hydrophilic homopolymers to obtain amphiphilic copolymers that possess qualities that they wouldn’t otherwise have. These systems show a unique property: self-assembly into micellar structures that can be utilized in drug delivery applications. Polylactides (PLA) offer biocompatibility and biodegradability to its non-toxic and non-carcinogenic metabolites for these biomedical applications. Understanding the synthesis, modification and processing of PLA in this light is a cornerstone for successful development of new PLA-based biomaterials. This thesis gives an overview of polylactide end functionalization, their post polymerization and documents attempts to synthesize different end functional polylactides. The experimental part of this thesis focuses on the synthesis of propargyl and methacrylate end-functionalized PLA:s with different chain lengths and their characterization with the appropriate polymer characterization techniques.
  • Zhu, Lin (Helsingfors universitet, 2016)
    Hydrogels are promising biomaterials for tissue engineering. Concerning hydrogels chemical structures, the hydrogen bonding towards water makes them hydrophilic compounds. Hydrogels contain 95% ~ 99% water as the swelling agent and have the characteristics of extracellular matrix. Therefore, they are suitable for cell growth and appropriate for forming cell culture. Hydrogels can mimic the cell microenvironments and promote cell differentiation by interactions with cells. Cells can get oxygen, nutrients exchange as well as removal of metabolic waste to live. Hydrogels can be categorized into natural hydrogels, synthetic hydrogels and hybrid hydrogels by sources. Agarose, Collagen and Calcium alginate are the most popular natural hydrogels. Polyethylene (glycol) and its derivative Polyethylene (glycol) Diacrylate (PEGDA) are indispensable synthetic hydrogels. In this thesis, hydrogels are studied for their chemical structure, physical and mechanical properties and gel formation. Typical hydrogels, i.e. agarose, polyethylene (glycol) diacrylate (PEGDA), collagen and calcium alginate, are reviewed for their methodology of formation, mechanical properties and applications. Since hydrogel is a solid containing a given amount of water, it has viscoelasticity. Rheology test mechanism is described for viscoelastic materials. Micropatterning methods of hydrogels are investigated in variety of approaches. How the patterned surfaces affect cell behaviour is discussed in our literature review. From the experimental results, agarose and polyethylene (glycol) diacrylate are successfully fabricated and their micropatterned hydrogels show promising properties. In addition, impact of mechanical properties, such as water diffusion in hydrogels, how temperatures influence hydrogel structures and durability of the structures storage are investigated. Hydrogel viscoelasticities are measured by rheometer. Hydrogels are also tested in chips and cell wells for future cell growth study. Finally, this research has successfully fabricated the 3D micropatterned hydrogels for cell culture.
  • Köykkä, Joel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Most packaging solutions require adequate protection from water and water vapor. Concerns over current thermoplastic barrier materials due to lack of biodegradability, recyclability and repulpability have sparked interest in more environmentally friendly and economical alternatives such as water-based barrier coatings (WBBC). With WBBCs the barrier to water vapor still remains most challenging task, owing to hydrophilicity of available materials and required thin coating. In this thesis, the performance of latex-pigment dispersion coatings on a special paper was studied. The fundamentals of moisture transportation and emulsion polymerization are presented. The effects of amount of pigment, drying temperature, coat weight and temperature-humidity environment to water vapor transmission rate (WVTR) were studied using styrene-acrylate latex and clay pigment coating colour blends. Filler-binder compatibility and possible tortuous effect studies on diffusion were made by using a range of pigment grades, such as carbonates and clay blends, along with a range of latices of different composition. Coatings were made using laboratory scale coater, and the WVTR was determined with gravimetrical cup method. Experimental emulsion polymerizations were also carried out to study the role of latex hardness and functional monomers with different crosslinking ability. Great improvement in suppressing both WVTR and water absorption in paper is possible using styrene-acrylate based dispersion coatings. Water vapor barrier can be improved with higher coat weigh with optimized clay filler amount and drying conditions. It was evident that hydrophobic latex structure provides the main barrier component to the film structure. Functionalizing or internally crosslinking the styrene-acrylate latex can have minor impact on the barrier performance. Tropical environment WVTR tests proved to be challenging to acrylate based coatings, resulting in multiplication in WVTR values compared to standard 23 °C and 50 % relative humidity conditions.
  • Tiainen, Tony (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä työssä valmistettiin sarja pinta-funktionalisoitavia ja lämpöherkkiä mikrogeelipartikkeleita lääkeainekuljettajiksi. Partikkelit syntetisoitiin dispersiopolymeroinnilla vinyylikaprolaktaamista (VCL), metakryylihaposta (MAA) ja vinyylibentsyyliatsidista (VBA) käyttäen N, N'-bis(akryyli)kystamiinia silloittajana. Komponentit valittiin niiden funktionaalisuuksien ja bioyhteensopivuuden vuoksi, VBA sisällytettiin partikkeleihin sen liittämisreaktioihin sopivan atsidiryhmän takia. Monomeerisuhteita vaihdeltiin parhaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Partikkeleiden atsidiryhmien reaktiivisuutta testattiin ATRP menetelmällä valmistetuilla alkyyni-pääteryhmäisillä PDMAEMA-ketjuilla. Ne liitettiin partikkeleihin käyttäen kuparikatalysoitua atsidi-alkyyni sykloadditiota (CuAAC). Partikkelien kemiallista rakennetta selvitettiin NMR- ja IR-analyyseillä. Partikkelien koko mitattiin lämpötilan funktiona dynaamisella valonsironnalla. Oikean reagenssisuhteen ja reaktio-olosuhteiden löydyttyä partikkeleita syntetisoitiin onnistuneesti. Niiden todettiin olevan stabiileja vesiliuoksessa ja niiden todettiin muuttavan kokoaan lämpötilan funktiona. Atsidiryhmien reaktiivisuus todettiin havaitsemalla PDMAEMA IR- ja NMR-spektristä intensiivisen puhdistuksen jälkeen.
  • Missonen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä työssä tutkittiin RAFT-polymeroinnilla syntetisoidun lämpöherkän poly(etyleeniglykoli)- b-poly(vinyylibentsyylimetyyliammoniumtriflaatin) (PEG93-PVBTMA62-OTf) liuoskäyttäytymistä ja aggregoitumista eri LiOTf-konsentraatioilla. Polymeerin hydrofobinen pääteryhmä poistettiin onnistuneesti radikaalireaktiolla, ja myös muokatun polymeerin faasikäyttäytymistä LiOTf-vesiliuoksessa tutkittiin ja verrattiin alkuperäiseen polymeeriin. Myös homopolymeeri PVBTMA-OTf polymeroitiin RAFT-menetelmällä, ja sen faasimuutoksen lämpötiloja mitattiin eri LiOTf-konsentraatiolla. Tutkimusmenetelminä käytettiin UV-Vis-spektrometriaa, NMR-spektroskopiaa ja dynaamista valonsirontaa. Alkuperäisellä polymeerillä (PEG93-PVBTMA62-OTf) havaittiin sekä alemman- (LCST), että ylemmän kriittisen liuoslämpötilan (UCST) –tyypin faasimuutos vesiliuoksessa, johon oli lisätty OTf-ioneja. Lisätyn suolan määrällä on suuri merkitys havaittuihin samentumispisteisiin. Polymeerin pääteryhmällä ei havaittu olevan suurta merkitystä liuoskäyttäytymiseen, erot alkuperäisen ja muokatun lohkokopolymeerin samentumispisteiden lämpötilojen välillä olivat korkeintaan muutamia asteita. Homopolymeerillä havaittiin ainoastaan UCST-tyypin faasimuutos, joten LCST-faasimuutos on vahvasti riippuvainen PEG-lohkosta.
  • Rossi, Teemu (Helsingfors universitet, 2013)
    Työssä valmistettiin poly(N-isopropyyliakryyliamidia) vesipohjaisissa liuoksissa atominsiirtoradikaalipolymeroinnilla. Valmistettuja polymeerejä liitettiin kemiallisilla sidoksilla poly(bentsimidatsobentsofenantroliiniin), minkä huomattiin parantavan jälkimmäisen kolloidista stabiiliutta vesidispersiossa. Poly(N-isopropyyliakryyliamidi) on huoneen lämpötilassa vesiliukoinen, mutta kun liuosta lämmitetään yli polymeerin alemman kriittisen liuoslämpötilan, joka on noin 32 °C, saostuu se ulos liuoksesta. Työssä pyrittiin valmistamaan hallitusti moolimassaltaan pieni ja iso homopolymeeri, missä myös onnistuttiin. Samalla saatiin tietoa erilaisten initiaattorien soveltuvuudesta ja niiden rakenteen vaikutuksesta poly(N-isopropyyliakryyliamidin) vesipohjaisiin liuospolymerointeihin. Initiaattorin valinnassa painotettiin nopeaa radikaalinmuodostusta ja soveltuvuutta liitosryhmäksi kahden polymeerin välille. Poly(bentsimidatsobentsofenantroliini) on täysin konjugoitu rengasrakenteinen polymeeri. Rakenteensa takia se soveltuu hyvin esimerkiksi n-tyypin puolijohteeksi, mutta on rakenteeltaan erittäin jäykkä. Tästä johtuen se on niukkaliukoinen yleisimpiin neutraaleihin liuottimiin. Poly(bentsimidatsobentsofenantroliini) syntetisoitiin polyfosforihapossa ja muodostuneeseen polymeeriin liitettiin karboksyylihappo- ja amiinipääteryhmien muodostamalla amidisidoksella poly(N-isopropyyliakryyliamidi) in situ. Valmistettuja homopolymeerejä ja lohkokopolymeerejä karakterisoitiin erilaisin menetelmin. Poly(N-isopropyyliakryyliamidin) moolimassoja ja moolimassajakaumia tutkittiin kokoekskluusiokromatografialla, sekä MALDI-TOF -spektroskopialla. NMR-mittauksia käytettiin polymeerien rakenteiden selvittämiseen ja polymerointikinetiikan tutkimiseen. Rakenteita tutkittiin myös UV-Vis - ja infrapunaspektroskopialla, sekä alkuaine- ja termogravimetrisellä analyysillä. Dispersioiden stabiilisuutta tutkittiin visuaalisesti. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voitaisiin keskittyä N-isopropyyliakryyliamidin propagaationopeuden hallintaan ja lohkokopolymeerin muodostamien partikkeleiden pintavarausten tutkimiseen esimerkiksi zeta-potentiaalimittauksilla. Synteesiä voitaisiin yrittää muokata poly(N-isopropyyliakryyliamidin) tehokkaamman kiinnittämisen saavuttamiseksi.
  • Korpi, Antti (Helsingfors universitet, 2016)
    Ring opening polymerization and click reaction was used to synthesize thermo-responsive glyco-block copolymers consisting of a polyether block with pendant α-D-mannose groups and random copolymer blocks of poly(glycidyl methyl ether)-poly(epoxyhexane). The thermo-responsive block was synthesized as a random copolymer to decrease the phase transition temperature to usable region. Temperature-responsiveness would enable the polymers to switch between dissolved and aggregated states. Such glycopolymers would be interesting candidates for studying carbohydrate-lectin interactions and drug delivery properties. The synthesized polymers were analyzed using nuclear magnetic resonance and Fourier-transform infrared spectroscopy, turbidimetry and differential scanning calorimetry. Both glycopolymers and thermo-responsive copolymers were synthesized. The latter showed good control over the polymerization, leading to clickable azide functionality and desired ratios of monomers in the copolymers. Altering the ratios of glycidyl methyl ether and epoxyhexane in the feed led to variations in the cloud points and glass transition temperatures of the copolymers. The synthesis of glycopolymers proved difficult and could not be initiated using clickable propargyl alcohol. Also, no effective way to purify the glycopolymers initiated using bezyl alcohol was found. Combination of the glycopolymers and thermo-responsive copolymers was attempted using click reaction. A triazole signal was detected using nuclear magnetic resonance spectroscopy suggesting the reaction was successful. However, further studies are required to confirm this.
  • Varadharajan, Divya (Helsingfors universitet, 2014)
    Solutions of thermoresponsive polymers exhibit a drastic and discontinuous change in their properties with temperature. A thermoresponsive polymer that is soluble at low temperatures but undergoes reversible phase transition in a solvent with rising temperature resulting in precipitation or cloud formation is said to exhibit Lower Critical Solution Temperature (LCST)-type behaviour. On the other hand, polymers that exhibit Upper Critical Solution Temperature (UCST)-type behaviour are soluble in water at temperatures above UCST and become reversible insoluble when temperature decreases below upper critical solution temperature. This work deals with the synthesis of novel upper critical solution temperature block copolymers and the effect of pH and electrolyte on their cloud point temperatures. The polymers poly(N-acryloylglycinamide) (PNAGA), poly(ethyleneoxide)-b-poly(N-acryloylglycinamide) (PEO-b-PNAGA), poly(N-isopropyl acrylamide)-b-poly(N-acryloylglycinamide) (PNIPAAm-b-PNAGA) and poly(ethyleneoxide)-b-poly(N-acryloylglycinamide)-b-poly(N-isopropyl acrylamide) (PEO-b-PNAGA-b-PNIPAAm) were synthesized by Reversible Addition-Fragmentation chain-Transfer polymerization in dimethyl sulphoxide. PEO-b-PNAGA and PEO-b-PNAGA-b-PNIPAAm exhibited UCST-type behaviour both in pure water (studied by NMR) and 0.1M NaCl solutions (studied by turbidimetry). Poly (ethyleneoxide) (PEO) block played an important role in enhancing the UCST behaviour of PNAGA by improving the polymers solubility. Yet, higher cloud points in 0.1M NaCl were observed than for PNAGA due to the presence of hydrophobic dodecyl end group. Measuring the particle size between 10-50 °C by dynamic light scattering proved that the polymers phase separated on cooling below the UCST. PEO-b-PNAGA-b-PNIPAAm showed multiresponsive behaviour both in pure water and electrolyte solution exhibiting both LCST and UCST. Change in pH had a dramatic effect on the UCST of PNAGA owing to the carboxylic acid end group shifting the cloud points to higher temperatures with increase in pH. The cloud points were lower for the PNAGA block copolymers in pH 4 buffer solutions compared to that of PNAGA itself due to high solubility of poly (ethylene oxide) block in aqueous solutions.
  • Lavikainen, Janni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ocular drug delivery is a complex field of pharmaceutics due to the unique conditions on the eye surface. Currently used drug carriers have disadvantages like irritation and blurred vision, and moreover, the bioavailability of drug formulations is low. This research aimed to synthesize novel and safe drug carriers for ocular drug delivery that could prolong retention on the eye and resist a tear washout effect. The drug carrier consists of a gellan gum that is an anionic polysaccharide having a property for in situ gelling. Gellan gum was modified with short poly(2-ethyl-2-oxazoline) grafts that have shown to have minimal unspecific organ deposition and rapid renal excretion. The choice of synthetic procedure, solvents, and reagents was dictated by biocompatibility of the materials and possible medical application. Graft copolymers were synthesized in a two-step synthetic procedure in which at first 2-ethyl-2-oxazoline was polymerized via cationic ring-opening polymerization. Next, living polymer chains were combined with deprotonated gellan gum to attach grafts onto the gellan backbone. Grafting was performed in three different degrees of grafting by changing poly(2-ethyl-2-oxazoline)-to-gellan mass ratio in the feed. Grafted copolymers were studied by nuclear magnetic resonance spectroscopy (NMR) and infrared spectroscopy (IR) and by thermogravimetric analysis (TGA). In addition, the molecular weights of PEtOx grafts were determined by size exclusion chromatography (SEC). Based on the results, synthesized copolymers had different degrees of grafting. The thermogravimetric analysis demonstrated a two-step degradation process for copolymers, in which the steps and weight losses correlated well with the grafts content. The diffusion-ordered spectroscopy (DOSY) proved that the grafting had actually taken place, but a lower diffusion coefficient for copolymer in relation to the diffusion of a native gellan revealed degradation of the backbone.
  • Salminen, Linda (Helsingin yliopisto, 2018)
    Työssä syntetisoitiin poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaattia) ja tutkittiin sen alemman kriittisen liuoslämpötilan riippuvuutta puskurista, pH:sta ja ionivahvuudesta. Lisäksi valmistettiin dimetyyliaminoetyylimetakrylaatista ja di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatista koostuva lohkopolymeeri ja tutkittiin sen pH- ja lämpöherkkyyttä. Kaikki polymeerit syntetisoitiin reversiibelillä additio-fragmentaatio ketjunsiirto -polymeroinnilla ja karakterisoitiin NMR-spektroskopialla ja kokoekskluusiokromatografisesti. Poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatin) faasitransitioita tutkittiin transmittanssimittauksin, differentiaalisella pyyhkäisykalorimetrialla, valonsironnalla ja fluoresenssimittauksin. Faasitransitioita seurattiin eri pH-arvoissa, puskuriliuoksissa ja ionivahvuuksissa. Lisäksi tutkittiin bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidi-ionien lisäyksen vaikutusta polymeerin liuoskäyttäytymiseen. Tärkeä havainto oli, että poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatilla) ei havaittu faasitransitiota puhtaassa vedessä. Faasien erottumisen nähtiin riippuvan voimakkaasti liuoksen pH-arvosta, käytetystä puskurista ja/tai ionivahvuudesta. Sitraatin käyttö puskurina johti teräviin ja helposti havaittaviin transitioihin. Fosfaatilla puskuroidulla poly(di-isopropyyliaminoetyylimetakrylaatilla) havaittiin myös transitio, mutta laajemmalla lämpötilavälillä hystereesin ollessa huomattavaa. Koska sitraatin ionivahvuus on fosfaattia suurempi, mitattiin natriumkloridia käyttäen mittaussarja, jossa ionivahvuus ylitti sitraatilla puskuroitujen näytteiden ionivahvuudet merkittävästi. Koska kyseisen mittaussarjan transitiot olivat vielä heikompia, voitiin päätellä, ettei kyse ollut yksinomaan ionivahvuudesta. Pääteltiin, että syy piilee puskurin ja polymeerin välisissä vuorovaikutuksissa; mahdollisesti puskurin kyvystä vastaanottaa protoneita faasitransition aikana ja siten edesauttaa faasierottumista. Bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidilisäyksen nähtiin vaikuttavan polymeerin liuoskäyttäytymiseen. Kun lisäys oli riittävä ja liuoksen pH matala, havaittiin ylemmän kriittisen liuoslämpötilan faasikäyttäytymistä. Kun anionin pitoisuus oli pieni ja/tai kun liuoksen pH oli korkeampi, polymeerilla havaittiin alempi kriittinen liuoslämpötila. Lohkopolymeerin niin ikään nähtiin olevan pH- ja lämpöherkkä ja mahdollisesti muodostavan misellejä pH:n ja lämmön vaikutuksesta.
  • Häkkinen, Satu (Helsingfors universitet, 2017)
    Preparation of polymer nanoparticles has become of great interest to polymer scientists due to their wide range of applications. Block copolymer nano-objects have been studied for decades, however new production methods are still needed to achieve better commercial viability and thus a wider use of the materials. Polymerization-induced self-assembly (PISA) is a new approach to preparing block copolymer nanoparticles, in which the polymerization of the second block and the self-assembly of the particles are achieved in one step. The method exploits the growing insolubility of the propagating chain to induce the self-assembly already during the polymerization, yielding nano-objects of various morphologies. The approach has gained significant attention in the last few years, and its popularity is expected to grow in the future. This thesis presents the fundamentals of PISA, while offering insight into both the benefits and challenges of the method. The focus of the work is on aqueous emulsion RAFT PISA formulations. Additionally, a new method for the preparation of poly(ethylene glycol)-block-poly(N-vinylcaprolactam) nanoparticles through PISA was developed. The synthesis exploited the lower critical solution temperature behaviour of poly(N-vinylcaprolactam) by conducting the polymerization of said block above its phase transition temperature in water. The polymerizations were carried out as RAFT reactions in emulsion and the resulting particles were characterized by dynamic light scattering. The method yielded particles of 200 nm in diameter that dissolved in water upon cooling to room temperature. Moreover, the purified and dried polymers were analysed using size-exclusion chromatography, NMR spectroscopy and turbidimetry. Preliminary tests showed that the stable particles can be physically crosslinked with salicylic acid to prevent dissolution upon cooling.
  • Silva, Oscar S. (Helsingin yliopisto, 2020)
    Asymmetrical flow field-flow fractionation (AF4) is a separation and characterization technique for macromolecules and particles, which has been gaining popularity in a multitude of scientific and industrial applications. AF4 is considered a challenging experimental technique to optimize and relatively few tools exist for this purpose. One of the main aims of the work was to provide practitioners of AF4 techniques with software tools, which bridge the gap between domain knowledge and AF4 theory for a more fluid experimental design workflow. This is made possible by a feature of AF4, which makes it stand out from related separation methods by enabling theory-driven prediction of sample behavior over the course of the experiment. In the first part of the computer experiments carried out, an algorithm based on probability theory was developed for predicting the ideal separation of samples based on readily obtainable sample properties. Among the obtained results is a predicted fractogram, which is the end product of an AF4 experiment run. The ability to predict separation of samples finds use in AF4 method development as well as other applications relevant to experimental work. The algorithmic models were constructed to describe real life systems for which experimental data was available and against which performance could be tested. The real world systems modeled included two AF4 instrument channels with different geometries and both natural and synthetic polymer samples. Prediction by the algorithm was compared to previously published experimental data from other authors, after configuring the algorithm to the corresponding experimental setups. The results suggest that the algorithm can relatively closely approximate predictions made by the underlying ideal AF4 theory. For a disperse polymer sample in a separation program for which no simple theoretical result was available, the algorithm's predictions gave promising results for approximating the shape of fractogram curve. In the second part of the computer experiments, a theory based model was fitted to experimental data and performing statistical inference was explored as a technique. Bayesian data analysis was used therein to complete a routine task in AF4 operation and subsequent data processing. The data analysis provided an estimate congruent with theory and external estimates given for the same data by other researchers. Looking forward, possible enhancements to the presented models and their applicability more widely to AF4 work as well as possible developments of computational models in the field are discussed.
  • Salminen, Reeta-Maaret Emilia (Helsingfors universitet, 2013)
    In this study polymeric fluorescence quenchers were studied. The focus was on the quenching efficiency assessed with Stern-Volmer -plotting. Poly(4-vinylpyridine) and poly(nitrostyrene), poly(allylamine) and two other polymers were used as quenchers. Measurements with other than poly(nitrostyrene) were conducted in DMF. The measurements in aqueous solutions were conducted with different pH and with water and methanol as solvents for the pyrene. Using methanol as the solvent for pyrene made possible variation of pyrene concentration. Poly(4-vinylpyridine) was found to be an excellent quencher of fluorescence in aqueous solutions at pH 3.5, as was also poly(nitrostyrene) in DMF solutions. The Stern-Volmer -plot showed linear dependency of intensity ratio to quencher concentration, whereas the other polymeric quenchers tested showed downwards curvature implying that perhaps the polymer conformation prevents the fluorophore quencher interactions. Also the quenching of fluorescence was found to be independent of pH.
  • Siirilä, Joonas (Helsingfors universitet, 2013)
    Pro Gradussa käsitellään vuorottelevan lisäys-irrotusketjunsiirto- eli RAFT-menetelmän soveltamista alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Tavoitteena oli valmistaa tuotteita, joilla on kapeampi kokojakauma kuin alkydi-akrylaattikopolymeereilla, jotka on valmistettu perinteisellä miniemulsiopolymeroinnilla. Tiettävästi RAFT-menetelmää ei ole käytetty aiemmin alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Kokeellisessa osassa alkydista valmistettiin makroketjunsiirtäjä liittämällä alkydiin esterisidoksella ketjunsiirtäjäryhmiä. Liitettävä ketjunsiirtäjä oli joko 3- (bentsyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-propaanihappo (CTA2) tai 2-(dodekyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-2-metyylipropaanihappo (DDMAT). Makroketjunsiirtäjiä valmistettiin kolmea eri synteesireittiä, joista jokaisella onnistuttiin liittämään ketjunsiirtäjäryhmiä alkydiin. Liittyneiden ketjunsiirtäjäryhmien määrää ei kyetty määritettämään, ainoastaan vertaamaan ketjunsiirtäjiä toisiinsa. CTA2-pohjaisia alkydimakroketjunsiirtäjiä käytettiin alkydi-butyyliakrylaatti(BA)-kopolymeerien valmistamisessa miniemulsio- ja massapolymerointina. Massapolymeroinnit tehtiin auttamaan miniemulsiopolymerointituotteiden analysoinnissa. Ketjunsiirtäjäryhmien läsnäolon havaittiin vaikuttavan massapolymeroinnissa muodostuvan tuotteen lukukeskimääräiseen moolimassaan (Mn) ja polydisperisteetti-indeksiin (PDI). Kun ketjunsiirtäjäryhmien määrä kasvoi, pieneni muodostuvan tuotteen Mn sekä PDI. Valitettavasti miniemulsiopolymeroinneissa ei havaittu vastaavaa vaikutusta, mikä viittaa siihen, että CTA2-pohjainen alkydimakroketjunsiirtäjä ei kykene kontrolloimaan BA:n miniemulsiopolymerointia. CTA2:ta käytettiin myös vapaana ketjunsiirtäjänä (ilman alkydia) BA:n miniemulsio- ja massapolymeroinnissa. Massapolymeroinneissa onnistuttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 27 000 g/mol ja PDI alle 1,2. Miniemulsiopolymeroinneissa onnituttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 69 000 g/mol ja PDI noin 1,8.
  • Ahola, Johanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä työssä tutkittiin poly(2-(dimetyyliamino)etyyli metakrylaatin) (PDMAEMA) oksastamista eri savipartikkelien pintaan kontrolloidulla radikaalipolymerointimenetelmällä ja sen vaikutusta partikkelien kykyyn absorboida tuoksumolekyylejä (tässä appelsiiniöljy) verrattuna puhtaisiin saviin. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten polymerointi vaikuttaa tuoksun pidättymisaikaan savimateriaaleissa ja onko tuoksun vapautuminen polymeroinnin jälkeen kontrolloitua. Ennen tuoksumolekyylien imeytymis- ja vapautumistutkimusta tavoitteena oli löytää toistettava pintainitioitu atominsiirtoradikaalipolymerointi-synteesimenetelmä (SI-ATRP) savi/polymeerikomposiittien valmistamiseksi. Savi/PDMAEMA-komposiitit valmistettiin syntetisoimalla ensin savi/aminosilaanikomposiitteja, joihin liitettiin initiaattori 2-bromoisobutyryylibromidi. DMAEMA:n polymerointi suoritettiin savi/initiaattori-komposiittien pintaan ‘grafting from’ -tekniikalla käyttäen ATRP-menetelmää. Savina käytettiin montmorilloniittia, halloisiittia ja wollastoniittia, joista montmorilloniitti- ja halloisiitti/PDMAEMA-komposiittien syntetisoinnissa onnistuttiin. Lähtöainesavien rakenne ja dimensiot tutkittiin kuvaamalla ne kenttäemissiopyyhkäisy-elektronimikroskoopilla. Väli- ja lopputuotteiden rakenteet karakterisoitiin IR- ja 1H-NMR-spektrometrisesti sekä termogravimetrisesti. Imeytyneen/vapautuneen appelsiiniöljyn määrä ja öljyn pysyminen savissa ja savi/PDMAEMA-komposiiteissa todennettiin termogravimetrisesti (dynaamisilla ja isotermisilla TGA-määrityksillä). Polymeerien ketjunpituudet ja polydispersiteetit määritettiin kokoekskluusiokromatografisesti (GPC). Savi/PDMAEMA-komposiittien valmistamiseksi löydettiin toimiva SI-ATRP-menetelmä, ja polymeeriketjujen kiinnittyminen saven pintaan todistettiin. Tutkimus osoitti PDMAEMA-oksastuksen vaikuttavan appelsiiniöljyn imeytymis- ja vapautumisominaisuuksiin siten, että öljyä imeytyi oksastettuun komposiittiin enemmän ja se pysyi komposiittimateriaalissa kauemmin verrattuna puhtaisiin saviin. Vaikka tutkimuksen tulokset osoittivat polymeroinnin merkittävän hyödyn tuoksuominaisuuksien parantamisessa, täysin kontrolloitua vapautumissysteemiä ei onnistuttu luomaan.
  • Jiang, Tao (Helsingfors universitet, 2017)
    Dually thermoresponsive poly(sulfobetaine methacylate)-graft-(poly(poly(ethylene glycol) methyl ether methacrylate)-co-poly(di(ethylene glycol) methyl ether methacrylate) were synthesized via single electron transfer living radical polymerization (SET-LRP). Two different such graft copolymers S70-g-P25D25 and S70-g-P70D280 with different side chain lengths were prepared and studied. These polymers showed 'schezophrenic' self-assembly behavior in response to temperature and ionic strength in aqeuous solution in water. S70-g-P25D25 formed nanostructures at temperatures both above the lower critical solution temperature (LCST) and below the upper critical solution temperature (UCST) with inversed core-shell nature in aqueous solution. Under saline condition no nano structure could be observed at temperatures below the UCST. For S70-g-P70D280, LCST type self-assembly was observed with the formation of similar nanostructures, but at temperatures below UCST, instead of intermolecular aggregation, unimolecular self-assembly was obsverved due to the much more crowded side chains.
  • Overton, Philip (Helsingfors universitet, 2015)
    The acid-triggered formation of Silica-Polyelectrolyte (S–PE) nanocomposites prepared by condensation of poly(silicic acid) (PSA) in the presence of polyelectrolytes in aqueous solution is presented. Poly(2-(dimethylamino)ethyl methacrylate) (PDMAEMA) and block copolymers of DMAEMA and oligo(ethylene glycol) methyl ether methacrylate (OEGMA) were synthesized by Reversible Addition Fragmentation chain Transfer (RAFT) polymerization and fulfilled the role of weak polyelectrolytes used in S–PE composite formation. The strong polyelectrolyte poly(methacryloxyethyl trimethylammonium iodide) (PMOTAI) is prepared by quaternization of PDMAEMA. Quaternization of P(DMAEMA-block-OEGMA) is also achieved. The effect of polyelectrolyte strength, the OEGMA block and the polymer molecular weight on the formation of S–PE composites is assessed with respect to S–PE composites prepared using the PDMAEMA homopolymer. Water-dispersible and precipitate S–PE particles are prepared and analysed by Dynamic Light Scattering (DLS), Thermogravimetric Analysis (TGA) and Scanning Electron Microscopy (SEM). The size of the prepared water-dispersible S–PE composites is presented as a function of the solution pH at which the composite formation was achieved. Recent developments in the synthesis of silica-polymer nanocomposites and polymeric hybrids containing silicon are discussed. RAFT and Atom Transfer Radical Polymerization (ATRP) are presented as effective techniques for the synthesis of well-defined polymers used in the preparation of polymeric hybrids containing silicon. This research was conducted under the supervision of Dr. Vladimir Aseyev and MSc Erno Karjalainen in the Polymer Chemistry Laboratory of the University of Helsinki. The reported work was achieved within the wider aims of the ERA.Net RUS project entitled Bioinspired Synthesis of Silica Materials and Nanocomposites Based on Smart Polymers as Matrices, also known as SILICAMPS.
  • Haarman, Ties (Helsingfors universitet, 2014)
    Recent years have seen an increasing interest in green chemistry and an emphasis on renewable resources. New methods for more efficient fractioning and processing of biomass have been explored as a potential replacement for the current pulping industry. It was found that a number of imidazolium based ionic liquids are capable of dissolving cellulose, lignin and even wood as a whole. Although many ionic liquids have been studied for their dissolution properties, the exact dissolution mechanism is not yet fully understood. In the current research, solid state NMR was applied to study the dissolution process of woodpulp in an ionic liquid. A set of spectral techniques, 13C CPMAS, HETCOR, 1H HRMAS and NOESY, was applied to partly dissolved softwood dissolving pulp. The ionic liquid 1-ethyl-3-methylimidazolium acetate (EMIMAc) was used as a solvent. The used samples were 66 wt%, 50 wt%, 33 wt% and 25 wt% pulp in EMIMAc. The CPMAS spectra proved useful in studying the breakdown of the cellulose crystalline structure. Cellulose fibril surfaces were effected already in the 66 wt% pulp sample. The in core crystallinity remained mainly intact up to 33 wt% pulp and then almost completely disappeared for the 25 wt% sample. The HETCOR experiments yielded no information on specific interactions between cellulose and EMIMAc because of too low signal intensities. The HRMAS spectra showed large changes in chemical shifts between the samples for EMIMAc and cellulose protons. The largest changes 0.3-0.7 ppm, were observed for the acidic EMIMAc protons and water. This means a change in hydrogen bonding interactions is taking place for both EMIMAc and cellulose upon increasing the EMIMAc concentration. The NOESY spectra showed that in the 50 wt% sample cellulose mainly interacts with water. In the 25 wt% sample water is largely replaced by acetate anions at the cellulose chains.