Browsing by Subject "Practical Theology"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 165
  • Lehto, Pentti (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomessa alkoi perjantaina 28.11.2014 poikkeuksellisen suuri kirkosta eroamisaalto. Kyseisenä perjantaina ja sitä seuranneena viikonloppuna Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi yli 13000 henkilöä. Tässä pro gradu –tutkielmassani tutkin ja analysoin niitä syitä, jotka johtivat suuren määrän ihmisiä eroamaan kirkosta kyseisenä ajankohtana. Tutkimusaineistonani käytän eroakirkosta.fi nimisen, kirkosta eroamista varten luodun verkkopalvelun palautteita. Palautteissa kirkosta eroavat henkilöt voivat kertoa syynsä kirkosta eroamiselleen. Tutkimusaineistona ovat 600 kappaletta palautetta 28.11.2014 kello 13.12 – 18.35 väliseltä ajanjaksolta. Kyseinen ajanjakso on valittu siksi, että perjantaina 28.11.2014 kello 13 alkaneessa täysistunnossa Suomen eduskunnassa äänestettiin ensi kertaa Suomen historian aikana kansalaisaloitteesta alkunsa saaneesta lakimuutosehdotuksesta. Äänestyksen kohteena oli kansalaisaloite avioliittolain rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta. Valitessani kyseisen tutkimusajankohdan voin tutkia myös sitä, oliko kyseisellä eduskunnassa suoritetulla äänestyksellä vaikutusta kirkosta eroamisiin tutkimusajankohtana. Tutkimuksessa sovellan kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tutkimusaineiston suuren määrän vuoksi, aineisto on syötetty SPSS-tilastollisten analyysien tekemiseen tarkoitettuun tietokoneohjelmaan. Kun havainnoista oli ohjelman avulla muodostettu datamatriisi, suoritin aineistosta tilastollisen analyysin. Analyysin perusteella muodostin 9 kappaletta erilaista klusteroitua muuttujaa kirkosta eroamisen syistä. Muuttujien klusteroinnissa olen soveltanut myös kvalitatiivisen sisällön analyysin periaatteita. Aineistosta nousi suurimmaksi kirkosta eroamista kuvaavaksi klusteroiduksi muuttujaksi (1) sukupuolineutraali avioliitto. Muuttuja (2) jokin arkkipiispan lausunto tai kommentti, oli palautteiden perusteella toiseksi suurin kirkosta eroamiseen johtanut syy. Tutkimuksen tuloksista voi päätellä sen, että Suomen eduskunnan täysistunnossa 28.11.2014 äänestetty tulos sukupuolineutraalista avioliittolaista ja siihen liittyvä keskustelu ja kommentointi eri medioissa, sekä joidenkin henkilöiden myönteiset kannanotot asiasta saivat suuren joukon ihmisiä eroamaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta tutkimusajankohtana.
  • Rantala, Jaana Ilona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava herätysliike, jonka laulukirja on Siionin virret. Siionin virsistä toimitettiin uusi laitos, joka otettiin käyttöön kesällä 2017 Nilsiän herättäjäjuhlilla. Herännäisyydelle on tunnusomaista ikävöivä usko ja alhaalla liikkuva armo. Ihminen on pieni, Jumala on suuri ja luotujaan rakastava ja armahtava. Kristuksen ja ihmisen väliin ei saa asettaa mitään estettä, vaan Jumala armahtaa Kristuksen tähden syntisen ihmisen. Tutkimukseni käsittelee ystävyyttä Siionin virsissä. Herännäisyyden sydänäänet ja kristinuskon tulkinta on luettavissa Siionin virsistä. Virsissä ja puheissa puhutaan usein ystävyydestä. Heränneet kutsuvat toisiaan ystäviksi. Myös suhde Jeesukseen Kristukseen kuvataan usein ystävä-käsitteen avulla. Tämä tekee Jeesuksesta helposti lähestyttävän. Jeesus-ystävä paljastaa salatun Jumalan armolliset kasvot. Ystävyyttä voidaan pitää herännäisyyttä avaavana avainkäsitteenä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena niin, että virsistä on tehty temaattinen sisällönanalyysi, mutta sen rinnalla on käytetty lähiluvun (close reading) metodia. Ystävyys ymmärretään Siionin virsissä ystävyydeksi, joka muodostuu seura- ja veisuuystä-vyydeksi, jossa jaetaan yhteinen hengellinen kokemusmaailma ja jossa toista tuetaan ja kannetaan Jumalan eteen. Ystävät tarvitsevat vuorotellen toistensa tukea. Moralisointia vältetään ja sitä tulee välttää. Uudistetuissa Siionin virsissä on paljon niitä virsiä, joissa edellisten laitosten minä-muotoisten virsien sanat on muutettu me-muotoisiksi, jota kautta vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja uskonkokemusten kollektiivista luonnetta. Ystävyydellä tarkoitetaan Siionin virsissä ja herännäisyydessä eri asioita kuin tavanomaisesta ystävyydestä puhuttaessa. Kun tavallisesti ystävyys määritellään sosiologisesti ja psykologisesti, Siionin virsien ystävyys on ystävyyttä yhdessä veisattavien virsien ja seuraliikkeen sisällä. Arkisia ohjeita ja ihmissuhteiden mutkikkuutta ei Siionin virsissä ilmene. Sielunhoidollisuus ei poissulje ystävyyttä myös sellaisena ilmiönä, kuin se näyttäytyy sekulaarissa ympäristössä ja nykymediassa, mutta se ei ilmene Siionin virsien ystävyydessä. Ystävyyden korostus herännäisyydessä ja Siionin virsissä on osaltaan peräisin herännäisyyden piirissä 1800-luvulla vaikuttaneesta Margareta Högmanin johtamasta ystäväliikkeestä. Siionin virsissä ystäviä ovat ne, jotka jakavat samankaltaisen hengellisen kokemuksen ja todellisuuden. Ystävät jakavat keskenään hengellisen köyhyyden ja armon ikävöinnin. Siionin virsien Jumala on salattu. Hänen syvin olemuksensa paljastuu ystävässä Jeesuksessa Kristuksessa, jossa Jumala ilmoittaa rakkautensa ja armonsa.
  • Yrjä, Hanna-Leena (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkielmassa selvitetään hengellisen musiikin vaikutusta ihmiseen. Tutkimuskysymyksiä ovat, mitä merkityksiä ihmiset musiikille antavat ja kuinka se vaikuttaa heidän spiritualiteettiinsa. Erityisesti huomioidaan musiikin kietoutuminen Ninian Smartin uskonnon ulottuvuuksiin. Lisäksi taustalla on Rudolf Otton teoria numinoosista. Tutkimus on toteutettu havainnoimalla, kyselylomakkeella ja haastattelemalla pääkaupunkiseudulla toimivan kansainvälisen tunnustuskuntiin sitoutumattoman seurakunnan kävijöitä. Musiikki toteutuu vapaaehtoisista koostuvan musiikkitiimin soitosta sekä laulusta, johon seurakunta yhtyy. Soittimina on useimmiten kitara ja basso sekä muita instrumentteja, riippuen soittajista. Musiikki on yleensä contemporary Christian music-tyylisuuntaan kuuluvaa. Aineiston pohjalta voidaan musiikilla nähdä olevan vaikutusta kolmeen suuntaan. Ensinnäkin musiikki nähdään Jumalan tarkoituksenmukaisena lahjana ihmiselle. Sen kautta voi kokea Pyhän Hengen läsnäoloa. Jumalan läheisyyden kokemus vaikuttaa jumalasuhdetta vahvistaen. Lisäksi laulut auttavat seurakuntalaisia keskittymään Jumalaan, ja muistelemaan hänen tekojaan ja suunnitelmaansa heidän elämässään. Informantit kertovat myös saaneensa rukousvastauksia laulujen välityksellä. Toiseksi, laulut ovat jumalasuhteelle merkittäviä myös ihmisestä Jumalaan suuntautuvan kanssakäymisen kannalta. Ne ovat rukousta, joiden kautta voi myös ilmaista itseään ja tunteitaan Jumalalle. Kolmas tapa, jolla hengellinen musiikki vaikuttaa, on seurakuntataso. Uskonnon rituaalinen ja sosiaalinen ulottuvuus yhdistyvät tällä tasolla. Yhteislaulu yhdistää seurakuntalaisia toisiinsa ja auttaa ihmisiä juurtumaan seurakuntaan. Laulut ovat informanttien mukaan heitä rohkaisevia, voimaannuttavia ja mielialaa nostattavia. Niiden mystinen taika perustuu aineiston mukaan sanomaan Kaikkivaltiaasta ja armollisesta Kristuksesta. Sanoitusten tulee olla teologisesti oikeita eli Raamattuun pohjaavia. Siinä tapauksessa ne voivat toimia seurakunnan yhteisen uskon ja opin tunnustuksena. Musiikki on spiritualiteetin sekä jumalasuhteen hoitamisen kannalta merkittävä väline. Se nähdään rakastavan Jumalan lahjana, joka on luotu ihmisten lohduksi ja iloksi.
  • Lampinen, Erkki (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tarkoitus oli analysoida vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseuroissa pidettyjä radiosaarnoja. Tutkimus kiinnittyi kahteen tutkimukselliseen pääkohtaan saarnojen sisältöön ja retoriikkaan. Tutkimustehtävänä oli tutkia miten puhujat argumentoivat puheitaan sekä millaisia teemoja ja retorisia tehokeinoja he käyttivät radiosaarnoissa, jotka Yleisradio lähetti suviseuroista vuosina 1959–1961. Ajankohta valikoitui sen mielenkiintoisten historiallisten tapahtumien vuoksi. Vanhoillislestadiolainen herätysliike kamppaili opillisissa ristiriidoissa, jotka johtivat hajaannukseen vuonna 1961. Suomalainen yhteiskunta eli murroksessa, joka näkyi vahvana muuttoliikkeenä maalta kaupunkiin. Samoihin aikoihin syntyi opiskelijoiden ja vasemmiston keskuudessa radikalismiin pyrkivää liikehdintää. Tutkimuksessa haluttiin myös tarkastella vaikuttivatko nämä tapahtumat saarnojen sisältöön. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n arkiston vuosikokouspöytäkirjoista kopioitua saarnaa. Saarnojen sisällön tutkimus tehtiin argumenttianalyysin menetelmällä ja retoriikkaa tutkittiin retorisen analyysin keinoin. Metodit perustuivat pääsääntöisesti Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan ja Chalm Perelmanin kirjallisuuteen. Muita viitekehyksiä olivat Heikki-Tapio Niemisen, Voitto Huotarin, Markku Heikkilän, Martin Lönnebon sekä Jukka-Pekka Puron tutkimukset. Tutkimuksen kulku eteni siten, että ensin kysymyksenasettelulla määriteltiin pääargumentti ja siitä johdettuna pääteema sekä sivuteemat, joita peilattiin Raamatun tekstiin. Määrittelyä auttoi aiheen esiintymistiheys saarnassa, mutta lopullinen valinta argumenteista ja teemoista perustui tutkijan näkemykseen. Radiosaarna tutkimuskohteena oli mielenkiintoinen sen retorisen tilanteen monimuotoisuuden johdosta. Suviseuroissa paikalla olevien ihmisten lisäksi kuulijakunnan muodostivat radion kuuntelijat, joista suurimman osan oletettavasti muodostivat liikkeen ulkopuoliset. Saarna täytyi kohdistaa sekä ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Puheen lajit muodostuivat tämän johdosta parannussaarnoiksi, että opetus-ja lohdutuspuheiksi. Saarnojen retorisista tehokeinoista painottuivat Kaanaan kieli, kielikuvat, kysymykset, antiteesit. Toistojen painopiste kohdistui erityisesti synninpäästön julistukseen. Retorisen kokonaisuuden tarkastelu tiivisti tutkimustuloksen saarnojen sisällön osalta niin, että esiin nousi niiden merkittävin funktio, joka oli: Saarnata parannusta ja julistaa evankeliumia, sekä liikkeen ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Tässä näkymässä aikaan liittyvät historialliset tapahtumat jäivät vain joihinkin yksittäisiin mainintoihin. Saarnat välittyivät retorisesti rikkaina kuulijoilleen. Jatkotutkimusaiheina merkittävintä olisi tutkia muutosta vanhoillislestadiolaisessa saarnassa
  • Jurvelin, Hilla (Helsingin yliopisto, 2017)
    Mediatisaation vaikutus lisääntyy yhteiskunnassa ja uskonnoissa. Sosiaalinen media muodostaa foorumin, jota käytetään yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen. Aikaisemmin yksityinen suru on tullut julkisemmaksi surublogien myötä ja ovat luomassa omalta osaltaan uutta kuolemankulttuuria. Tässä pro gradu -työssäni tutkin, miten nuorten leskien suru näyttäytyy blogeissa. Tutkimusaineisona on vuoden tekstit eli postaukset viiden 21–36 vuotiaan naislesken blogeista, sen kirjoittamisen aloittamisesta tai puolison kuolemasta. Blogit ovat julkisesti luettavissa internetissä.Taustateorioina ovat perinteinen Elisabeth Kübler-Rossin suruteoria ja Mari Pulkkisen analyysimalli surusta kokonaisvaltaisena kokemuksena sekä Kenneth I. Pargamentin uskonnollinen coping -teoria. Laadullinen tutkimukseni metodi on narratiivinen, jossa olen tehnyt aineistosta sekä kategoris-sisällöllisen että holistis-sisällöllisen analyysin. Tiivistin blogeista minikertomukset, tein exceliin jokaisesta blogista aikajanat, joihin sijoitin toimintaa, tunteita ja uskonnollisuutta kuvaavat ilmaisut. Aikajanan avulla piirsin kuvaajat tunneilmaisuista. Tutkimuskysymykseni ohjaamana poimin blogeista sitaatteja, jotka muodostivat kolme ryhmää, joiden alle jakautuivat blogeista esiin nousseet suruun vaikuttavat tekijät. Nämä teemat ovat tutkimukseni tulosluvut: Tunteiden vuoristorata, Leskeyden ”varjot ja hunnut” ja Apua, voimaa, turvaa. Lesket kirjoittavat värikkäästi suruun liittyvistä tunteista ja tuntemuksista. Blogeissa suru ei näyttäyty vaiheteorian mukaisena vaan ”vuoristoratana”, jossa ”romahduksen” aiheuttaa esimerkiksi tuoksu, mielikuva, merkkipäivä. Koko vuoden ajan ja vielä vuosipäivänä toivotaan puolison paluuta. Lesket käsittelevät kirjoituksissaan surun vaikutusta elämänsä kaikilla alueilla, joista nousevat leskeyteen liittyvät haasteet. Neljässä blogissa pohditaan kuoleman jälkeiseen elämään ja iäisyyteen liittyviä teemoja ja Jumalalta pyydetään vastauksia. Yliluonnolliset kokemukset puolison läsnäolosta ja todentuntuiset unet ovat voimavarana leskillä. Blogeissa tulevat esille sosiaalinen kontrolli ja sosiaalinen väistäminen, ihmissuhteiden katkeaminen ja jopa kiusaaminen. Näitä vastaan lesket puolustautuvat blogeissa. Lapset, läheiset ja ystävät ovat tärkeitä auttavia tekijöitä surusta selviämisessä. Elämänvoima ajaa heitä eteenpäin tekemään rohkeita muutoksia elämässä ja kolme solmiikin uuden parisuhteen. Blogi on osa leskien surumatkaa. Se on heille terapiana, muistina ja mittarina toipumisesta ja toiveena olla apuna vastaavassa elämäntilanteessa oleville. Tutkimuksessani olen analysoinut blogiin kirjoitettua surua, mutta leskien henkilökohtainen ja koettu suru voi olla jotain enemmän, mitä blogiin ei ole kirjoitettu. Tutkimukseni avaa kokonaisvaltaisesti menetyksen jälkeisen vuoden todellisuutta leskien elämässä.
  • Isotalo, Kirsi-Marja (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin narratiivisella tutkimusotteella Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjaan liittyvän neitsyysaatteen vaikutusta tutkittavien elämään. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ihanne seksuaalisesta pidättäytymisestä avioliittoon asti näkyi vastaajien elämäntarinassa. Tutkimuksen teoreettisenä viitekehyksenä toimivat seksuaalimoraalin muutos, kristillinen fundamentalismi ja evankelisuus, häpeän teoria sekä James Fowlerin teoria uskon vaiheista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Aineiston muodostivat 11 teemahaastattelua ja 12 kirjallista kertomusta. Aineisto analysoitiin narratiiviseen tutkimusotteeseen kuuluvien holistis-sisällöllisen ja kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena aineistosta oli hahmoteltavissa viisi erilaista kertomustyyppiä: 1) säilyttäjät, 2) etääntyjät, 3) etsijät, 4) itsetutkiskelijat sekä 5) maailmanparantajat. Tutkimuksessa verrattiin kertomustyypeille ominaisia piirteitä James Fowlerin teoriaan uskon vaiheista. Lisäksi tutkittiin kertomuksissa ilmenevää tyytyväisyyttä neitsyysaatetta kohtaan suhteessa uskonvaiheteoriaan. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla puolestaan pyrittiin löytämään kertomuksissa toistuvia, vastaajille yhteisiä teemoja neitsyysaatteeseen liittyen. Analyysin perusteella neitsyysaatteen vaikutukset näkyivät tutkittavien kertomuksissa kolmessa suhteessa: 1) suhteessa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, 2) suhteessa Jumalaan ja 3) suhteessa hengelliseen yhteisöön. Fowlerin teorian valossa neitsyysaatetta voidaan pitää pyhän symbolina, joka näyttää edellyttävän teini-iälle tyypillistä synteettis-sovinnaista uskoa. Tutkimuksen valossa neitsyysaate näyttäytyy suurimmalle osalle vastaajia häpeää ja syyllisyyttä tuottavana käytäntönä, joka näkyy vastaajien elämäntarinassa vuosia sitoutumisen jälkeenkin. Tutkimus tarjoaa näkökulmia nuorten seksuaalieettiseen kasvatukseen. Se haastaa pohtimaan seksuaalieettiseen opetukseen liittyvää vastuuta sekä siinä ilmeneviä valtasuhteita.
  • Ahtiainen, Salli (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin pro gradu –tutkielmassani Juha Tapion tuotantoa vuosilta 1999–2015. Olen etsinyt tuotannosta hengellisiä ulottuvuuksia ja kristillisiä arvoja abduktiivisen päättelyn, deduktiivisen sisällönanalyysin ja intertekstuaalisen analyysin perusteella. Tarkoitan tässä yhteydessä hengellisillä ulottuvuuksilla esimerkiksi uskonnollista symboliikkaa tai muita kielikuvia, ja kristillisillä arvoilla muun muassa lähimmäisenrakkautta ja oikeudenmukaisuuteen pyrkimistä. Nostin aineistostani tuloslukujen teemoiksi neljä eri osa-aluetta: jumalakuva, rakkaus, häpeän ja syyllisyyden tunteet sekä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Hengellisten ulottuvuuksien ja kristillisten arvojen tutkimisen lisäksi otin tutkimukseeni myös rituaalisen näkökulman. Sekularisoituvassa yhteiskunnassa uskonnon ja uskonnollisten rituaalien merkitys on muuttunut, joten halusin toissijaisena tutkimustehtävänä selvittää, miten kristillisyydestä on mahdollista puhua nykypäivänä, jolloin kaikki eivät välttämättä ymmärrä hengellistä terminologiaa tai koe hengellisyyttä merkittäväksi asiaksi omassa elämässään. On etsittävä keinoja, joilla hengellisyys saataisiin lähemmäs ihmisten tavallista arkea ja muuttumaan jälleen tärkeäksi asiaksi. Tutkimustulosteni perusteella totean, että Juha Tapion urakehityksestä gospel-muusikosta populaarimusiikin esittäjäksi huolimatta hänen kappaleissaan esiintyy edelleen huomattavan paljon uskonnollisia viittauksia ja kristillistä arvomaailmaa tukevaa materiaalia. Sanoituksissa ei puhuta tästä tematiikasta nykyään yhtä suoraan kuin uran alkuvaiheessa, vaan kristillisen sanoman omaksi ottaminen on jätetty siihen verrattuna enemmän kuulijan vastuulle. Analyysia tehdessä näiden teemojen nostaminen ei kuitenkaan ollut huomattavan haastavaa, vaan niistä sai suhteellisen helposti otteen. Musiikin merkitys kristillisen sanoman välittäjänä on nykyäänkin tärkeää, ja rituaalisuuden tutkiminen olisi ajankohtaista myös jatkossa. Opillisten seikkojen sijaan ihmiset hakevat elämästään yhä useammin yhteisöllisyyden tunnetta vahvistavia asioita. Nykyajan yhteiskunnan ajoittainen armottomuus ja hektisyys kannustavat pohtimaan vastaisuudessakin keinoja, joilla ihmisten välistä yhteyttä ja kristillisyyden myötävaikutusta siihen voitaisiin edistää hektisen elämäntavan helpottajaksi ja vastapainoksi.
  • Keitanen, Maarit (Helsingfors universitet, 2015)
    Venäjän ortodoksisen kirkko on ollut koko historiansa ajan eri tavoin sidoksissa valtioon. Vaikka Venäjä on sekulaari valtio eikä maassa ole muodollisesti valtiokirkkoa, ortodoksiselle kirkolle muodostui erityisasema suhteessa muihin uskonnollisiin yhteisöihin. Monet tutkijat tuovat esille ortodoksisuuden erityismerkityksen maan historiassa sekä venäläisen kulttuurin ja hengellisyyden kehityksessä. Vaikka kirkon ja eräiden muiden arvioiden mukaan noin 80 prosenttia venäläisistä on ortodokseja, yhteiskunta on käytännössä sekularisoitunut, side kirkkoon on usein symbolinen, uskonnon harjoittaminen on maallistunut ja ortodokseiksi itsensä mieltävät eivät aina jaa kirkon moraalikäsityksiä. Ei-uskovaisista ortodoksiksi itsensä mieltävistä puolet pitää itseään ateistina, mikä tarkoittaa ortodoksiksi identifioitumisen tarkoittavan ylpeyttä venäläisyydestä. Mielipidemittausten mukaan suurin osa venäläisistä katsoo, että ortodoksisella kirkolla tulisi olla erityisasema ja että uskonto ja kansallisuus linkittyvät yhteen: uskonnon määrittää kansakunta ja kansakunnan uskonto on perinteisesti ortodoksisuus. Kirkon ja valtion välinen suhde on Putinin kolmannella kaudella tiivistynyt yhteiskunnallisen ilmaston konservatiivistuessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää perinteisten arvojen retoriikkaa ja teeman roolia venäläisen identiteetin rakentamisessa kirkon ja valtionjohdon puheissa. Tutkimus selvittää paitsi niin kutsuttujen perinteisten arvojen sisällöllistä tematiikkaa, myös niiden argumentoinnissa käytettyjä retorisia keinoja Venäjän ortodoksisen kirkon johdon ja presidentti Vladimir Putinin puheissa Putinin kolmannen presidenttikauden alussa vuosina 2012–2014. Tutkielman aineisto muodostuu kirkon johdon, pääasiassa metropoliitta Hilarionin, ja presidentti Putinin puheista, joita analysoin monitieteisin menetelmin. Laadullisen, hermeneuttiseen metodologiaan nojaavan tutkimuksen tutkimusmenetelmä on Chaïm Perelmanin retoriikan tutkimus, jota täydennän aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Venäjän perinteisten arvojen yksiselitteinen määrittely on vaikeaa, mutta useissa määrittelyissä toistuu venäläisten traditioiden ja isänmaan merkitys. Venäjän väestöpoliittisessa ohjelmassa (2007) tavoitteeksi on määritelty perheinstituution vahvistaminen sekä perhesuhteiden henkisten ja hengellisten perinteiden elvyttäminen ja turvaaminen. Tässä tutkimuksessa perinteisten arvojen käsitteen sisältö jakautuu aineistolähtöisen analyysin tuloksena kolmeen temaattiseen kokonaisuuteen. Näitä ovat perinteiset arvot ja kulttuurinen traditio (perinteisen perheen narratiivi, kulttuuri ja venäläinen identiteetti); perinteiset kristilliset arvot (rauha, solidaarisuus ja kansojen välinen ystävyys, kristilliset traditiot ja sekularismin kritiikki) sekä valtiosuhde (yhteistyö valtion ja muiden kirkkokuntien kanssa, jakolinjojen välttäminen ja kirkon yhtenäisyys). Teemat mukailevat kirkon sosiaalisessa konseptissa esille tuomia teemoja, samoin kuin kysymyksiä joissa kirkko näkee voivansa toimia valtion kanssa. Samalla tarkastelujaksolla presidentti Putinin puheissa toistuivat samat teemat hieman erilaisin painotuksin. Putinin puheissa perinteisiin arvoihin viittaava sisältö jaotellaan tutkimuksessa kolmeen osaan, joita ovat perhe, vanhempien kunnioitus ja moraali; valtion yhtenäisyys, arvot ja patriotismi, Venäjän paikka ja identiteetti maailmassa sekä kristillisyys osana venäläistä kulttuuria, historiaa ja identiteettiä. Aineiston sisällönanalyysi osoittaa, että molemmille toimijoille on yhteistä venäläisten kulttuuristen traditioiden ja maan erityisluonteen puolustaminen, kristillisiin periaatteisiin viittaavan perhe- ja yksilön arvon korostaminen sekä siihen perustuvan perinteisen, konservatiivisen perhemallin vaaliminen, patriotismi sekä vahvan, perinteisen arvoperustan omaavan valtion tukeminen. Aineiston perusteella valtion ja kirkon näkökulmasta perinteiset arvot ovat kiteytettävissä neljään sanaan: perhe, kotimaa, venäläisyys ja patrioottisuus. Ortodoksisuudella on rooli näiden taustatekijänä, kulttuurin, kulttuuristen traditioiden ja identiteetin rakennusaineksena sekä arvostettavana pidettävän moraalin ja perhe-etiikan arvoperustana. Presidentin puheet ovat laajaa medianäkyvyyttä saavia instituutioita, joiden tärkein yleisö muodostuu venäläisistä, kansasta, joka vastaanottaa puheiden viestit median välityksellä. Metropoliitta Hilarionin puheet koostuvat useissa erilaisissa tilanteissa ja erilaisille yleisöille pidetyistä puheista. Venäläiset eivät seuraa kirkon viestintää Moskovan patriarkaatin internet-sivujen kautta, joten puheiden yleisöt ovat erityisyleisöjä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin tärkeimmän yleisöryhmän voidaan olettaa jakavan ainakin osan retoriikan taustalla vaikuttavista premisseistä. Argumentaation tarkoituksena on siten uusintaa yhteistä ymmärrystä. Sekä Putin että Hilarion soveltavat useita Perelmanin teoriasta tunnistettavia argumentaatiokeinoja. Abstraktit ja konkreettiset arvot limittyvät puheissa ja myös temaattiset kokonaisuudet esiintyvät toisiinsa liitettynä. Venäjän kansallisen identiteetin uudelleenmäärittely tapahtuu suhteessa menneeseen ja tulevaan, yhteisiin traditioihin ja kokemuksiin sekä lännen omaksumiin, Venäjän kritisoimiin liberaaleihin arvoihin. Tämä näkyy puheissa vastakkainasettelun, uhkien rakentamisen, venäläisen erityisyyden korostamisen kautta. Puheissa esiintyviä retorisia ja temaattisia keinoja ovat perinteisen perheen narratiivi, historialliseen jatkuvuuteen, auktoriteettiin ja tunteisiin vetoaminen, esimerkkitapausten kautta luodut yleistykset sekä kansakunnan eheyden ja hyvinvoinnin säilyttämisen korostaminen.
  • Hernesaho, Matti (Helsingfors universitet, 2016)
    Twaarnat ovat vuoden 2013 syyskuusta lähtien mikroblogipalvelu Twitterissä julkaistuja korkeintaan 140 merkin mittaisia uskonnollisia viestejä, joita kutsutaan Twitterin minisaarnoiksi. Tässä tutkimuksessa tutkin, millaista uskonnollista viestintää tai saarnaa twaarnat ovat. Tutkimuksen kohteena ovat myös ne vaiheet, joita twaarnalla on ilmiönä ollut vuoden 2015 syyskuun loppuun mennessä. Lisäksi tutkimuksessani selvitän, keitä aktiiviset twaarnaajat ovat. Tutkimus on menetelmällisesti aineistolähtöinen. Twaarnojen analyysissä päädyin käyttämään teema-analyysimenetelmää. Rajasin tutkimuksessa käyttämäni twaarna-aineiston aineiston ohjaamana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin mukaisesti. Twaarnojen analyysissä lähestymistapa on laadullinen ja twaarnaamisen vaiheiden tarkastelussa historiallinen. Twaarnaajia kartoittavassa kyselytutkimuksessa on mukana määrällisiä menetelmiä. Twaarnaaminen alkoi syyskuussa 2013 rehtori Saija Hellströmin aloitteesta. Twaarnoissa käytettävän aihetunnisteen #twaarna keksi teologian opiskelija Visa Viljamaa. Twaarnata voi kuka tahansa Twitter-käyttäjä. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yli 300 käyttäjää on julkaissut yhteensä yli 3000 twaarnaa. Tutkimuksen mukaan enemmistö twaarnaajista on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Noin joka kymmenes twaarnaaja kuuluu muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Noin kolmannes twaarnaajista on evankelis-luterilaisia maallikkoja. Twaarnaajat edustavat laajasti eri ikäluokkia. Useampi kuin kaksi kolmesta twaarnaajasta on miehiä. Yli 70 % twaarnaajista pitää twaarnaamista vähintään jossain määrin osana työtään. Tutkimukseni mukaan twaarnat ovat monipuolista uskonnollista viestintää. Merkittävimmät yksittäiset twaarnoja ohjaavat viitekehykset ovat kirkkovuoden ajankohdan mukainen kirkkopyhän otsikko ja tuon otsikon kuvaus sekä tuohon ajankohtaan linkittyvät evankeliumikirjan mukaiset tekstit. Twaarnoihin vaikuttavat myös Twitterin oma konteksti sekä ajankohtaiset ilmiöt. Twaarnat jakautuvat lähtökohdiltaan yhtäältä kirkkovuoteen liittyviin twaarnoihin ja toisaalta monista muista lähtökohdista nouseviin twaarnoihin. Suurin osa twaarnoista julkaistaan sunnuntaisin. Ajallisesti kirkkovuoteen liittyvät twaarnat painottuvat pyhäpäiviin ja muut twaarnat arkipäiviin.
  • Lahtela, Leila (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse.
  • Porkola, Riikka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa on tutkittu Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon venäjänkielisen työn merkitystä inkerinsuomalaisten kotoutumiseen. Haastattelututkimukseni tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, mikä evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien toiminnassa edistää venäjänkielisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja minkälaisia tarpeita muuttajilla on kirkon toiminnan suhteen niin uskonnollisesti kuin sosiaalisestikin. Tarkastelen myös suomalaisen ja venäläisen elämän eroja sekä kuvasin inkeriläisten historiaa, koska ilman ymmärrystä tutkimani ilmiön laajemmasta kontekstista on vaikea ymmärtää yksittäisiä muuttajien kokemuksia tai kotoutumisen tarpeita Suomessa. Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka tein Helsingin Matteuksen kirkon venäjänkieliseen työhön osallistuvien kanssa. Haastateltavani ovat ensimmäisen polven inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, jotka ovat muuttaneet entisen Neuvostoliiton alueilta. Heidän äidinkielensä on venäjä. Keskeisintä tutkimuskäsitteistöäni ovat kotoutuminen, akkulturaatio ja uskonnollinen identiteetti. Haastatteluaineistoni järjestin sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä toimi John Berryn akkulturaatioasenteiden malli, mikä koostuu integraation, assimilaation, separaation ja marginalisaation käsitteistä. Tarkastelin aineistoani myös kaksisuuntaisen akkulturaation kautta siten, että tapahtuuko kotoutuminen kaksisuuntaisen vaikuttamisen kautta. Haastateltavat tunsivat Matteuksen kirkon venäjänkielisen työn yhteisön kuin toiseksi perheekseen. Siellä oli tilaa omalle monikulttuuriselle identiteetille ja sieltä ovat myös löytyneet parhaat ystävät. Toisaalta kaikki toiminta on venäjäksi, eikä yhteyksiä suomenkielisten kanssa ole. Se aiheuttaa eristäytymistä. Henkilöillä oli tarve saada ruohonjuuritason kontakteja kantaväestön kanssa. Kirkon venäjänkielinen työ on tärkeä osa haastateltujen akkulturaatioita, mutta esteenä onnistuneelle kotoutumiselle osoittautui kaksisuuntaisen akkulturaation puute. Valtaväestön kanssa ei ole jatkuvaa ja välitöntä kontaktia. Inkeriläiset pyrkivät sopeutumaan Suomeen, mutta eivät kokemuksensa mukaan pääse altistamaan valtakulttuuria uusille vaikutteille, eivätkä he pääse vaikuttamaan sen arvoihin tai käyttäytymisnormeihin. Vaikka laissa ja kirkon strategiassa määritellyt periaatteet monikulttuurisesta vaikuttamisesta ovatkin tärkeitä, vielä tärkeämpää olisi niiden soveltaminen käytäntöön.
  • Lehtonen, Tarja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastelen alkoholistiperheissä kasvaneiden aikuisten tunteita, kokemuksia ja seurakunnan tukea. Tutkimus on laadullinen ja löyhästi teoriaohjaava. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysi nosti esiin kolme teemaa: 1. Tunteet, 2. Kokemusten tuoma trauma, 3.Yhteyden puute läheisiin. Tutkimukseen osallistuvien ryhmä kerättiin erään evankelisluterilaisen seurakunnan seurakuntalehden ja sen facebook sivuston kautta. Lisäksi erilaisten facebook- ryhmien kautta, joissa oli mahdollisuus tavoittaa kohderyhmää. Haastateltavien vinkit olivat lisänä aineiston keruussa. Tutkimusta varten perustettiin oma sähköpostitili, jonka kautta tutkimukseen osallistuvilla oli mahdollisuus ilmoittautua tai ottaa yhteyttä tutkijaan. Aineisto koostuu viidestä aikuisikään ehtineen haastateltavan kokemuksista. Neljä heistä on 35-55-vuotiaita ja yksi alle 35-vuotias.Kaikki haastateltavat olivat naisia, mikä ei ollut tarkoituksellinen valinta. Yhtään miestä ei ilmoittautunut tutkimukseen. Tutkimus näyttää valottavan tunteita monipuolisesti, ja osoitti, että alkoholistiperheissä tunteiden käsittely oli jäänyt vajaaksi. Tunteille ei lapsuuskodissa ollut tilaa niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Piiloon jääneet käsittelemättömät tunteet pyrkivät aikuisuudessa pintaan ja saamaan äänen. Tunteet näyttäytyvät kokonaisvaltaisesti ja muodostavat kehollisia polkuja ihmisen sisimpään. Lapsuuskodin tunneilmapiiri ei ole ollut vapaa, vaan tunteita on joutunut peittelemään. Turva ja yhteys ovat puuttuneet. Aikuisuudessa piiloon jääneet tunteet kärjistyvät usein kehollisiksi, fyysisiksi oireiluiksi. Aikuisiässä lapsena ja nuorena koetut tilanteet nostavat esiin jo unohduksiin painuneita tunteita, jotka ahdistavat ja saavat aikaan fyysistä ja henkistä kipua, sekä kärsimystä. Analyysivaiheen jaottelin viiteen osaan: 1. Mielen puheeseen, 2. Kehon puheeseen, 3. Tunteiden puheeseen, 4. Yhteyden ja kohtaamisen vaille jäämisen puheeseen 5. Seurakunta tukiverkkona osioon. Alkoholistiperheissä kasvaneet kaipaavat erityisellä tavalla yhteyttä läheisiin, koska vanhemmuus lapsuuskodissa on ollut vajaata ja turvatonta. Tutkimus nostaa esiin myös seurakuntien mahdollisuudet lisätä huomiota niiden ihmisten ja perheiden suuntaan, joissa alkoholi on toisen tai molempien vanhempien ongelma. Aikuisiässä kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat hakeutuneet jonkinlaisen avun piiriin. Oman lapsen syntymä näytti olevan eräs vahva tekijä, joka sai tunteet pintaan ja avun hakemisen ajankohtaiseksi. Positiivisen tutkimuksessa näyttäytyykin se, että aikuisena tunteita tunnistettiin hyvin. Vaikeat elämänkokemukset olivat kasvattaneet näkemään asioita syvemmin ja tuoneet viisautta ja ymmärrystä elämään. Hengellisyys ja usko kantoivat myös eteenpäin. Turvallista, hyvää parisuhdetta arvostettiin. Hyvän ja välittävän parisuhteen koettiin antavan korvaavaa kokemusta menneisyyden raskaille kokemuksille. Tutkielmassa sivutaan teologisen tutkimuksen lisäksi hoitotieteitä, sosiaalitieteitä ja psykiatrista tutkimusta.
  • Vepsäläinen, Timo (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä on laadullinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Espanjan Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan vapaaehtoistyöstä ja sen merkityksestä seurakunnalle ja vapaaehtoistyöntekijöille. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia syitä, miksi vapaaehtoiset osallistuvat työhön, mikä heitä motivoi ja mitä he kokevat saavan työstänsä. Toinen lähestymistapa tutkimusongelmaan, seurakunnan vapaaehtoistyön merkitykseen, oli haastatella virassa olevaa henkilökuntaa ja selvittää työn tärkeyden merkitystä organisaattorin eli seurakunnan näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2015,2016 ja 2017 tehdyistä viidestätoista seurakunnan vapaaehtoisen ja kolmen virassa olevan työtekijän haastatteluista. Seurakunnan työntekijöistä haastateltiin johtavaa pappia, talvipappia ja diakoniapappia. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluna. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa teemahaastattelukysymykset nauhoitettiin kovalevyllä varustetulle nauhurille, jonka jälkeen aineisto litteroitiin, redusoitiin ja abstrahoitiin. Vapaaehtoisten sitoutuminen ja innokas osallistuminen seurakunnan tehtäviin oli tutkimusongelman kannalta tärkeää. Se antoi perustelut kysymykselle, mitä vapaaehtoistyö merkitsee seurakunnalle ja vapaaehtoistyöntekijöille. Vapaaehtoisten motivaatio oli korkea. Tutkielmassa tarkasteltiin kysymyksiä, mitä työsi antaa tekijälleen ja mitä se antaa kirkolle. Tavoitteena oli selvittää, miksi ja mihin seurakunta tarvitsee vapaaehtoisia ja toisaalta, mitä kokemuksia ja tuntemuksia työntekijöillä on. Tuloksena muodostui viisi pääluokkaa vapaaehtoistyön merkityksestä. Aurinkorannikon suomalainen seurakunta on aktiivinen toimija. Siellä toimii noin 120 vapaaehtoistyötekijää. Tutkielman tuloksista voi havaita, että ulkosuomalaisuus yhdistää heitä ja tärkeä motivaation lähde on yhdessä tekeminen muiden suomalaisten kanssa. Vapaaehtoisista valtaosa on eläkeläisiä, jolloin heille annetut tehtävät ja työt ovat osa heidän elämäänsä Espanjassa. Tutkielmassa myös osoitettiin, että sopivasti rytmitettynä vapaaehtoistyö antaa tekijälleen viikkoon sopivan rytmin, jolloin he kokevat työnsä myös tärkeäksi osaksi omaa ajankäyttöään. Seurakunnan toiminta luo yhteisöllisyyttä. Kirkon tehtävät ja pastorin tavoitettavuus havaittiin tutkimuksessa tärkeäksi. Tunnelma haastatteluissa oli rento ja haastattelijan havaintona oli, että seurakuntakodin toiminta oli osa vapaaehtoistyöläisten arkea. Vapaaehtoistyö on tutkimuksen mukaan välttämätön osa seurakunnan toiminnassa.
  • Pitkänen, Hanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tavoitteenani on selvittää ja eritellä uskollista ja kristillistä kerrontaa Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoissa. Kuvailen ja tarkastelen kirjojen kuvitusta ja kerrontaa sekä niiden yhteiseloa. Toteutan tutkimuksen käyttäen laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla pohditaan kuvitellun suhdetta todellisuuteen. Keskityn tutkielmassani kolmen pääkohdan tarkkailuun Kunnaksen Koiramäki-kirjoissa. Ensimmäiseksi tarkastelen mitä ja miten kirjoissa kerrotaan kirkkovuodesta, toiseksi Koiramäen kirkon sekä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon yhtäläisyyksistä ja kolmanneksi tarkastelen seurakuntaelämää muun muassa kiertokoulua ja kinkereitä Koiramäen aikana vuoden 1853 tienoilla. Mauri Kunnas kuvaa Koiramäki-kirjoissaan elämää Koiramäessä, arkea sekä juhlaa. Juhlahetkiin kuuluvat usein oleellisena osana kirkolliset pyhät, joihin liittyi myös runsaasti kansanperinnettä. Koiramäki-kirjoissa liikutaan vahvasti kansanperinteen ja talonpoikaiskulttuurin alueella. Uskonnollinen ja kristillinen kerronta ilmenee Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoissa varsin kattavasti ja värikkäästi. Vaikka kyseessä ovat lapsille suunnatut kirjat, niistäkin löytyy aikuiselle hieman vallattomampia ja suuriakin asioita ja asiakokonaisuuksia tutkittavaksi. Kirjoissa pääsee ensilukemalta vilkaisemaan vain pintapuolta. Kansanperinteisiin, talonpoikaiselämään sekä kirkkovuoden vanhoihin tapoihin tutustumalla Koiramäki-kirjoista löytyy toisen ulottuvuuden. Kirjat ovat monipuolisuudessaan yllättävänkin yleissivistäviä. Kuten Kunnaskin on kertonut pyrkivänsä pysyttelemään todenmukaisuudessa, näin asia myös todellakin on. Muun muassa yhtymäkohdat jouluperinteisiin sekä Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ovat merkittäviä. Toki Kunnas kirjailijana ottaa hieman vapauksia ja leikittelee tarkemmin ajateltuna vakavammillakin asioilla, seikkaileehan 1800-luvun talonpoikaiskulttuurissa koirat. Hän ei tee sitä ehkä kuitenkaan siellä, missä sillä on merkitystä, tärkeissä asioissa hän on todenmukainen, kertoo asioita tiivistetysti, pintaraapaisulla ja leikittelee kuvissa olevilla yksityiskohdilla. Kirjojen ollessa lapsille suunnattuja, kerronta ei voikaan olla hurjan rönsyilevää. Kunnas on sijoittanut Koiramäen lapset kaupungissa –kirjasta lähtien tapahtumat vuoden 1853 tienoille. Hänellä on ollut tähän varsin perusteltu syy, koska 1800-luvulla yleisesti tapahtui niin paljon muutoksia muun muassa sekä alkuopetuksessa että kinkeriperinteessä ja papiston asemassakin. Myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon osalta valinta on ollut perusteltu: kirkko oli tuolloin vielä seurakuntakäytössä, kun kaksi vuotta myöhemmin kirkollinen toiminta siirtyi uuteen kirkkoon. Kunnas on kuvannut kuitenkin asiat omista lähtökohdistaan, peilaten alueita, tapahtumia sekä asioita omasta historiastaan ja elämänkokemuksestaan käsin. Hän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Vammalan seudulla, jolloin Tyrvään Pyhän Olavi kirkko on tullut hänelle kovinkin tutuksi ja hänelle on muodostunut kirkkoon läheinen suhde. Kävihän hän nuorena poikana kurkkaamassa suljettuun Tyrvään kirkkoon sisälle, joka muistutti pientä seikkailunhaluista poikaa Viisikon jännittävien tapahtumapaikkojen tapaisesta miljööstä Kunnas on onnistunut kuitenkin varsin mallikkaasti kopioimaan Tyrvään kirkon arkkitehtuuria ja interiööriä niihin kirjoihin, joissa selkeästi käyttää kyseistä kirkkoa mallina. Tätä historian ja elämän luomaa merkitystä ei voi kiistää Koiramäki-kirjoja lukiessa: kirjat ovat tekijänsä näköisiä tuotoksia, kukin omalla tavallaan ja omassa aihepiirissään.
  • Mäkinen, Liina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkimus käsittelee Instagramia, joka on Facebookin omistamaa sosiaalisen median sovellus. Vuoden 2014 aikana useat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat liittyneet käyttämään Instagramia. Esitän tutkimuksessa kaksi tutkimuskysymystä: ”Millaisia kuvia kirkosta, kristinuskosta ja elämästä seurakunnat viestivät Instagramissa?” ja ”Minkälaisia kuvia seurakunnat jakavat uudessa viestintäkanavassa käytön alkuvaiheessa vuonna 2014?” Tutkimuksen aineistona olivat kymmenen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan Instagram-tilit ja niiden kuvat kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta. Seurakunnat olivat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Kymi, Lieto, Mynämäki, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja YläSavo. Kuvia kertyi yhteensä 262. Luvussa neljä tapahtuvaan syvempään analyysiin valittiin seitsemän seurakuntaa ja kultakin seurakunnalta enintään kahdeksan ensimmäistä kuvaa. Valitut seurakunnat ovat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Lieto, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja Ylä-Savo. Aineisto kerättiin 25.5.2015 ja tässä tutkimuksessa aineistoa käsiteltiin sellaisena kuin se kyseisenä päivänä oli katsojille näkyvissä. Tutkimusmenetelmänä käytin Janne Seppäsen laadullista mediakuvien analyysimenetelmää. Menetelmässä kuvissa keskeisesti näkyvät havaintoyksiköt luokiteltiin koodausyksiköiksi. Tässä tutkimuksessa yhdellä kuvalla oli vähintään yksi ja enintään neljä koodausyksikköä. Aineistosta löytyi vastauksia molempiin kysymyksiin. Aineistosta rakentui kuva eloisasta ja nuorekkaasta kirkosta, joka on ensisijaisesti nuorten ihmisten muodostama yhteisö. Toiseksi kuvissa esiintyi paljon rakennuksia ja luontoa sekä jonkin verran kristillisiä symboleja. Alkuvaiheessa kuvissa ei juurikaan näkynyt huumoria, vaikka kuvien tunnelma olikin pääasiassa hyvin positiivinen. Seurakunnat näyttivät käyttävän Instagramia yhtenäisyyden luomiseen, tiedottamiseen ja oman toimintansa mainostamiseen.
  • Kumpukallio, Minna (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vankilapappien ammatillista identiteettiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitä vankilassa pappina oleminen on, millaisilla teologisilla tausta-ajatuksilla papit vankiloissa työskentelevät sekä mitkä ovat ne tekijät, joiden kautta vankilapappien ammatillinen identiteetti rakentuu. Varsinaista ammatilliseen identiteettiin liittyvää tutkimusta ei ole vankilapapeista aiemmin tehty. Tutkimus esittelee haastattelemalla saadun aineiston avulla vankilapappien näkemyksiä omasta työstään ja oman ammattinsa kokemisesta. Tutkimuksen lävistävät ammatillisen identiteetin neuvottelun tilat, joiden kautta vankilapappien identiteetin rakentumista hahmotetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu kymmentä päätoimista vankilapappia eri puolilta Suomea. Otos on kattava, sillä tutkimusta tehdessä Suomessa oli 13 päätoimista vankilapappia. Haastattelut tehtiin joulukuussa 2012 ja alkuvuodesta 2013. Aineisto käsiteltiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että vankilapappien työtä leimaa käsitys siitä, että sielunhoito on ennen kaikkea rakastava ja kunnioittava asenne toista ihmistä kohtaan. Se toimii pappien työn perustana vankilassa. Papit korostavat luomisen teologian kautta ihmisarvoa ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Ammatillinen identiteetti rakentuu identiteetin neuvottelun tilojen kautta. Erityisesti identiteetti rakentuu sosiaalisten suhteiden kautta. Suhteet vankilan henkilökuntaan ja vankeihin vaikuttavat pappien kokemuksiin itsestä vankilan työntekijänä.
  • Luoma, Marjukka (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän tutkimuksen kohteena on pappien pitämät siunauspuheet hautaan siunaamisen toimituksessa Espoon Tapiolan seurakunnassa vuosina 2011–2012. Siunauspuheiden kehitystä ja historiaa on tutkittu monipuolisesti myös aiemmin. Tässä tutkimuksessa aiempaa tutkimusta syvennetään selvittämällä, millainen on nykypäivän siunauspuhe. Vuoden 2006 kirkollisten toimitusten oppaassa ohjeistetaan, että siunauspuhe rakentuu tavallisesti kolmen aihepiirin varaan. Puheessa käsitellään vainajan persoonaa ja elämää, ihmisen katoavaisuutta ja sen kohtaamista sekä ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta kuoleman voittajana ja syntisten vapahtajana. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten papit tuovat esille näitä kolmea teemaa ja miten he eri teemoja painottavat. Teoreettisen taustan tutkimukselle luo keskustelu siunauspuheen luonteesta. Onko siunauspuhe saarna vai puhe? Miten kristinuskon sanoma suhteutuu pappien puheessa vainajan elämään ja omaisten elämäntilanteeseen? Aineisto koostuu kahdeksan Tapiolan seurakunnan papin pitämistä toimituksista ja heidän haastatteluistaan. Kultakin papilta on nauhoitettu kaksi toimitusta, yhteensä 16 kappaletta. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu. Toimitukset ja haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Analyysi kohdistuu siunauspuheisiin, ja haastattelujen kautta etsitään selitystä näiden puheiden sisältöön. Analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua eli pilkkomista ja ryhmittelyä aineistosta nousevien teemojen mukaan. Analyysin kautta muodostuvat neljä päälukua, joista ensimmäinen käsittelee puheiden rakennetta ja valmistelua. Kolme seuraavaa päälukua käsittelevät puheiden sisältöä: Rakenneluku luo pohjan kolmelle sisältöä käsitteleville luvuille. Pappien tavat rakentaa puhe vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia sisältöjä puheissa tuodaan esille ja miten eri sisällöt painottuvat. Rakenneluvussa käsitellään myös pappien raamatuntekstien valintaa ja käyttöä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan sitä, miten papit viittaavat puheessa vainajan elämän vaiheisiin. Vainajan elämää ja persoonaa tuodaan puheissa esille hyvin eri tavoin ja painotuksin. Vainajan elämän muistelun kautta toisaalta haetaan yhteyttä omaisiin ilosanoman välittämiseksi, mutta eletty elämä myös itsessään puhuttelee läsnäolijoita. Analyysin perusteella selviää, että papit ovat kokeneet paljon käytännöllisiä haasteita elämänkerrallisen ja vainajan persoonaan liittyvän aineksen kanssa ja että he ovat ratkaisseet nämä haasteet monenlaisin tavoin. Kolmannessa pääluvussa käsitellään sitä, miten papit sanoittavat omaisten tuntoja ja kysymyksiä kuolemantapauksen äärellä. Aineisto osoittaa, että papit pyrkivät sanoittamaan erityisesti surun kokemusta mutta myös katoavaisuuden herättämiä ajatuksia. Kuolemaa vasten avautuu elämän arvo ja merkitys. Neljännessä pääluvussa tarkastellaan sitä, miten papit sanoittavat siunauspuheissa kristinuskon erityissanomaa Kristuksen sovitustyön kautta avautuvasta ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä. Siihen miten ilosanomaa sanoitetaan, vaikuttavat erityisesti pappien tavat rakentaa puhe. Toisaalta kristillistä sanomaa lähestyttiin puheissa Kristus-keskeisesti, mutta toisaalta osa papeista sanoitti kristityn toivoa selvästi abstraktimmin. Papit kertoivat haastatteluissa myös etsivänsä tietoisesti omanlaistaan tapaa sanoittaa toivon sanomaa. Lisäksi tutkimus antaa ymmärtää, että myös pappien oma elämänkokemus ja työikä vaikuttavat ilosanoman sanoittamiseen puheessa. Tutkimus voi toimia keskustelun herättäjänä pappien kesken siitä, mitä on kristinuskon ilosanoman sanoittaminen hautaan siunaamisen toimituksessa. Miten sanoittaa kristillistä toivoa ajankohtaisesti ja mikä on eletyn elämän ja omaisten tilanteen asema siunauspuheessa?
  • Kyyhkynen, Leena (Helsingfors universitet, 2014)
    Anteeksianto on ollut kiistanalainen käsite lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa. Anteeksiannon on havaittu voivan helpottaa lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä kokenutta uhria, mutta epäsensitiivisesti käytettynä sen on havaittu voivan heikentää uhrin vointia. Tutkimus selvittää syvähaastattelun keinoin, millaisena psykoterapeutit, jotka hoitavat lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, käsittävät anteeksiannon. Mihin psykoterapeuttien mielestä uhrien anteeksianto kohdistuu? Mikä psykoterapeuttien mielestä mahdollistaa uhrien anteeksiannon? Mitä psykoterapeuttien mielestä uhrien anteeksiannosta seuraa? Tutkimuksen empiriaosa (2014) koostui syvähaastatteluilla hankitusta aineistosta. Haastateltavat olivat psykoterapeutteja (n=5), jotka hoitivat psykoterapialla lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneita uhreja. Haastateltavat olivat naisia ja miehiä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Teoriaviitekehyksenä oli F. Acquaron teoria anteeksiannon kolmesta ulottuvuudesta. Tutkimuksen mukaan psykoterapeutit käsittivät anteeksiannon pääosin psykologisesta, mutta myös oikeudellisesta ja syvällisesti uskonnollisesta näkökulmasta. Psykologinen anteeksiantokäsitys tarkoitti psykoterapeuteilla keskittymistä uhrin psykofyysiseen hyvinvointiin. Oikeudellinen anteeksianto sisälsi näkemyksen tekijän rikosoikeudellisesta vastuusta, mutta ei sovittelua tai suhteiden ennallistamista tekijään ensisijaisesti sekä uhrin kostosta vapautumisen. Syvällisesti ymmärretty uskonnollinen näkemys anteeksiannosta näkyi psykoterapeuteilla uhrin rakkaudellisena ja arvostavana kohtaamisena. Heidän työtapansa olivat yhdensuuntaiset anteeksiantokäsityksensä kanssa. Psykoterapeuttien mielestä uhreilla oli monia anteeksiannon kohteita; itse, läheiset, tekijä, ammattilaiset ja Jumala. Uhrin itselle anteeksianto oli työläin ja tärkein anteeksiannon kohde. Psykoterapeuttien mielestä uhrien anteeksianto saattoi tapahtua traumasta toipuminen ohella tai sen seurauksena. Traumasta toipuminen kesti pitkään eikä silti merkinnyt samaa kuin antaa anteeksi toisille. Anteeksiannon he määrittivät keskeisimmin itsen hyväksymiseksi, traumasta vapautumiseksi, mikä muistutti alkuperäistä anteeksiannon uskonnollista määrittelyä. Haastateltavat näkivät uhrin valinnan olla antamatta anteeksi tekijälle tärkeäksi uhrin minuuden kehittymisessä. Uhrin toipuessa traumasta hän saattoi helpommin antaa anteeksi toisille. Uhrin anteeksiantoa psykoterapeuttien mukaan edisti traumatyö tunne-, kognitiivisella ja kehotyöskentelyllä, joihin sisältyi jumalasuhteen käsittely. Sosiaalinen tuki edisti uhrin toipumista ja anteeksiantoa sekä tekijän saamat oikeudelliset tuomiot. Haastateltavien mukaan uhrien aitoa anteeksiantoa esti pakottaminen anteeksiantoon tekijälle, uhrin hylätyksi tulo läheisten tai uskonnollisen yhteisön osalta, vaikeneminen hyväksikäytöstä ja traumatyön ohittaminen. Uhrin aito anteeksianto itselle tai toisille johti myönteisiin psykologisiin, hengellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin uhrissa. Uhrin epäaito, pakotettu anteeksianto lukitsi uhrin toipumisen, trauma jäi työstämättä ja uhrin jumalasuhde saattoi jäädä kehittymättä haastateltavien mukaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että traumapsykoterapia on yksi hyvä keino uhrille vapautua traumasta, antaa itselle anteeksi itsensä hyväksyen sekä ehkä antaa anteeksi toisille ihmisille ja Jumalalle. Uskonnolliset yhteisöt hyötyisivät tämän tutkimuksen mukaan, jos he tarkastelisivat uhrin anteeksiantoa syvällisestä uskonnollisesta, psykologisesta ja oikeudellisesta, ei ennallistavasta ja ei sovittelevasta näkökulmasta uhria kunnioittaen yksilönä. Tämä tutkimus osoitti, että uhrien asemaan ja oikeuksiin on syytä kiinnittää huomiota suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä, perheissä ja yhteiskunnassa.
  • Korkalainen, Milla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan läheisensä menettäneiden lasten suhdetta menetettyyn sururyhmän kontekstissa. Tutkielman tehtävänä on ymmärtää, miten lasten suhde ja side menetettyyn rakkaaseen tulee esiin heidän piirustuksissaan ja kertomuksissaan, ja toisaalta, mikä rooli sururyhmällä on lasten surussa. Lapsen ja kuolleen läheisen suhdetta tutkielmassa tarkastellaan jatkuvan tunnesiteen paradigmaa soveltaen. Tunnesiteen katsotaan jatkuvan kuoleman jälkeen läheisen menettäneen ja kuolleen välillä. Suhde läheisen menettäneen ja kuolleen läheisen välillä kuitenkin muuttuu elämän mittaan, sillä surun ajatellaan olevan elämänmittainen kokemus. Tutkielman aineisto koostuu neljästä eri materiaalista: visuaalisesta (piirustukset), kirjoitetusta (lasten taustatiedot), puhutusta (haastattelut) ja osallistuvasta havainnoinnista sururyhmässä. Tutkimusaihetta lähestytään sekä visuaalis-narrativiisella otteella viiden latenssi-ikäisen (9−11 vuotiaan) lapsen piirustuksien ja kertomusten kautta sekä temaattisnarratiivisella näkökulmalla sururyhmän ohjaajien haastattelun perusteella. Visuaalis-narratiivisen analyysin pohjalta nousee esiin kolme erilaista suhdetta ja sidettä menetettyyn: erottamaton side, muuttuva side ja tunnusteleva side. Nämä erilaiset tunnesiteet vaikuttavat olevan jatkuvan neuvottelun alla. Ne voivat muuttua ajan mittaan lapsen kasvaessa ja kehittyessä, ja ovat sidoksissa elämän sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin latenssi-ikäisen lapsen tunnustellessa omaa rooliaan yhteiskunnassa. Temaattis-narratiivisesta analyysistä nousevien teemojen perusteella sururyhmässä menetetyt läheiset tulevat muistelun kautta näkyviksi ja muistelun pohjalta rakentuu side menetettyyn, vaikkakaan tuonpuoleisuuden ajatukset eivät ryhmässä nouse esiin. Sururyhmä antaa apukeinoja ja voimavaroja erityisesti ryhmän tarjoaman vertaistuen kautta surun kohtaamiseen, joka saattaa olla monelle ammattilaiselle haasteellista. Lopulta, surun sanoittaminen ja surun kokonaisvaltaisuuden käsittäminen sekä tulevaisuuden näkeminen merkityksellisenä tarjoavat surun kanssa eläville lapsille voimavaroja tulevaan. Näin ollen tutkielman tulokset osoittavat sururyhmän olevan tarpeellinen surun käsittelyssä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä yhdistää kriisikeskusten ja seurakunnan lasten sururyhmätoiminta sekä tehdä pitkittäistutkimusta, sillä se mahdollistaisi suhteen ja tunnesiteen tarkastelun pidemmällä aikavälillä.
  • Valtonen, Krista (Helsingfors universitet, 2010)
    Demokraattisella päätöksentekotavalla on vahva kannatus suomalaisessa yhteiskunnassa, ja demokratiaa edellytetään entistä enemmän myös julkisen vallan ulkopuolisilta organisaatioilta, kuten yrityksiltä ja kansalaisyhteiskunnan erilaisilta järjestöiltä ja muilta yhteenliittymiltä, kuten uskonnollisilta yhteisöiltä. Uskonnollisista yhteisöistä Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on juridinen erityisasema ortodoksisen kirkon ohella ja jäseninään suurin osa Suomen kansalaisista, joten vaatimukset demokraattisuudesta kohdistuvat erityisesti siihen. Kirkollinen demokratia on moni-ilmeinen ja monella tapaa ymmärretty ilmiö, ja se on historiassa kehittynyt rinnan valtiollisen ja kunnallisen päätöksenteon kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä seurakunnissa toimivilla luottamushenkilöillä (useimmiten niin sanotuilla maallikoilla) on kirkon demokratian tilasta ja miten he ovat kokeneet luottamustehtävässään demokratian toimivuuden. Tavoitteena oli siis jäsentää käsitettä kirkollinen demokratia - mitä kaikkea se sisältää ja millaisia muutospaineita siihen kohdistuu. Tutkimus toteutettiin Espoon hiippakunnan seurakuntiin/ seurakuntayhtymiin lähetetyllä kyselylomakkeella. Aineisto käsitti lopulta 273 vastausta, ja sitä tutkittiin pääasiassa tilastomatemaattisin keinoin. Analyysissa hahmottui kuusi kirkollisen demokratian faktoria eli ulottuvuutta: 1. Politiikka kirkossa , 2. Luottamus johtoon, 3. Vaikutusmahdollisuudet, 4. Demokratian toimivuus, 5. Vallankäyttö ja avoimuus ja 6. Tulevaisuus ja uudistukset. Kaikkiin mainittuihin kuuteen osa-alueeseen on syytä kiinnittää huomiota, mikäli tavoitteeksi asetetaan demokraattisesti toimiva, kansaa lähellä oleva kansankirkko. Kaikki ulottuvuudet liittyvät myös toisiinsa, sillä jos jokin osa-alue voi erityisen huonosti, vaikuttaa se myös muihin. Kirkollista demokratiaa tulisikin katsoa siis kokonaisuutena, eivätkä yksittäiset mittarit (esimerkiksi äänestysaktiivisuus kirkollisvaaleissa) kerro koko totuutta, vaikka ne yhdessä muun tunnetun tiedon kanssa tarkasteltuna antavatkin suuntaviivoja. Kirkollista demokratiaa määrittävät myös ihmiset, jotka sitä toteuttavat päätöksentekoelimissä; kyselyssä selvisikin yleiskuva luottamushenkilöiden ikä-, sukupuoli- ja puoluepoliittisesta rakenteesta. Samoin saatiin tietoa luottamushenkilöiden motivaattoreista luottamushenkilötoimintaan - ne vaihtelivat yleisluontoisesta halusta vaikuttaa yhteisiin asioihin aina jonkin yksittäisen epäkohdan poistamiseen. Luottamushenkilöiden näkemykset ja kokemukset kirkollisesta demokratiasta olivat pääosin myönteisiä. Päätöksenteko- ja vaalijärjestelmä sekä omat vaikutusmahdollisuudet siinä koettiin hyvinä. Samoin kirkon johtajiin seurakuntien kirkkoherrojen ja piispojen tasolla oltiin tyytyväisiä. Ilmi tuli toki myös täysin päinvastaisia kielteisiä kokemuksia demokratian soveltamisesta käytännössä. Ne jäivät kuitenkin pääasiassa yksittäistapauksiksi. Demokratiaa ei nähdä pelkkänä itsetarkoituksena, vaan hallinnollisena välineenä mahdollisimman hyvin toimivaan seurakuntaan ja kirkkoon. Toisaalta monet luottamushenkilöt suhtautuivat myönteisesti, vaikka eivät varauksettomasti siihen, että kristillisestä opista voidaan päättää demokraattisesti. Kirkollinen demokratia ei ole tuolloin siis vain käytännön, vaan myös kirkon opillisen itseymmärryksen asia.