Browsing by Subject "Puola"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Koikkalainen, Anna (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan uusista EU-maista suurimman eli Puolan suhdetta Euroopan unioniin. Tutkimuskysymyksenä on, miten ja millaisin perustein puolalaisuus (eli puolalainen kollektiivinen kansallinen identiteetti) Puolan näkökulmasta tarkasteltuna asemoidaan diskursiivisesti suhteessa Euroopan unioniin. Kansallinen identiteetti nähdään tutkielmassa siis konstruktiona, joka rakentuu relationaalisesti. Tutkielman lähtökohtana on oletus, että puolalaisuuden EU-suhteen tutkimisen avulla voidaan lisätä ymmärrystä siitä perustasta, jonka pohjalta kansakunta edustajiensa välityksellä unionissa toimii. Tutkimuskysymykseen vastataan sanomalehtiaineiston avulla. Primaariaineisto koostuu kahden puolalaisen päivälehden, valtavirtaisen Gazeta Wyborczan sekä katolis-nationalistisen Nasz Dziennikin artikkeleista joulukuulta 2002, jolloin Puolan EU-jäsenyysneuvottelut huipentuivat. Puolalaisuuden suhdetta Euroopan unioniin tarkastellaan tutkielmassa diskurssianalyysin avulla, sen analyyttiseen traditioon kiinnittyen. Teoreettisesti tutkimus ponnistaa yhtäältä identiteettiä, toisaalta kansakuntaa konstruktivistisina ilmiöinä lähestyvästä teoreettisesta keskustelusta. Tutkielman viitekehykseen on omaksuttu vaikutteita mm. Ernest Gellneriltä, Eric Hobsbawmilta, Stuart Hallilta, Pasi Saukkoselta, Vilho Harlelta, Ted Hopfilta ja Anna Triandafyllidoulta. Kansallisen identifioitumisen prosessissa keskeisenä nähdään identiteetin tilallinen ulottuvuus eli eron ja samuuden rakentaminen. Tällöin olennaista on suhde ulkoisiin ja sisäisiin, negatiivisiin ja positiivisiin merkityksellisiin Toisiin. Tutkielmassa luodaan katsaus aiempaan tutkimukseen puolalaisen identiteetin rakentamisesta mm. Ilya Prizelin, Andrzej Walickin ja Norman Daviesin tuotantoa hyödyntäen. Puolalaisesta identiteettitutkimuksesta ja -keskustelusta erotetaan kaksi päälinjaa: kansakunnan poliittista määrittelyä korostava liberaali puolalaisuusnäkemys ja etnistä yhtenäisyyttä painottava etninen puolalaisuusnäkemys. Tutkimuksessa havaitaan, että kahden päivälehden diskursseissa rakentuu EU-suhteen kautta kolme erilaista puolalaisten ryhmää. Gazeta Wyborczassa dominoi europuolalaisuuden diskurssi, jossa unioni näyttäytyy yhteensopivana puolalaisuuden kanssa. Nasz Dziennik puolestaan rakentaa eurorealistisen puolalaisuuden diskurssin avulla unionista puolalaisuuden itsenäisyyttä ja olemusta uhkaavan ulkoisen Toisen, jopa vihollisen. Molempien lehtien hegemoniset diskurssit paikantavat toisensa puolalaisuuden sisäisiksi Toisiksi: europuolalaisille eurorealistit näyttäytyvät antieurooppalaisina demagogeina, eurorealistit taas leimaavat europuolalaiset Kansasta vieraantuneeksi eliitiksi. Lehtien identiteettikamppailun kiistellyimmäksi kohteeksi nousee aitopuolalaisten ryhmä ja ryhmän suhde EU:hun. Kumpikin lehti mystifioi aitopuolalaiset ikiaikaisen, alkukantaisen puolalaisuuden edustajiksi. Puolalaisuuden määrittelyssä Gazeta Wyborcza kytkeytyy paljolti liberaaliin, Nasz Dziennik etniseen näkemykseen. Puolalaisuuden EU-suhteesta erottuvat hierarkiat nostavat aineistosta esiin moniulotteisia ulkoisen toiseuden asetelmia. Yhtäältä kummassakin tutkitussa lehdessä paikannetaan puolalaisuutta moraalisesti EU:ta korkeammalle tasolle. Toisaalta europuolalaisuuden diskurssissa unioni näyttäytyy myös puolalaisuutta ylempänä: korkeampana sivilisationaalisena tasona ja puolalaisuutta lempeän paternalistisesti oikealle tielle opastajana. Aiemmassa tutkimuksessa hahmoteltu positiivista toiseutta kuvaava käsitteistö havaitaan riittämättömäksi, jolloin tutkielmassa jäsennetään europuolalaisuuden ja unionin suhdetta viiteryhmätoiseuden käsitteen avulla.
  • Koikkalainen, Anna (2010)
    Tutkimuksessa tarkastellaan uusista EU-maista suurimman eli Puolan suhdetta Euroopan unioniin. Tutkimuskysymyksenä on, miten ja millaisin perustein puolalaisuus (eli puolalainen kollektiivinen kansallinen identiteetti) Puolan näkökulmasta tarkasteltuna asemoidaan diskursiivisesti suhteessa Euroopan unioniin. Kansallinen identiteetti nähdään tutkielmassa siis konstruktiona, joka rakentuu relationaalisesti. Tutkielman lähtökohtana on oletus, että puolalaisuuden EU-suhteen tutkimisen avulla voidaan lisätä ymmärrystä siitä perustasta, jonka pohjalta kansakunta edustajiensa välityksellä unionissa toimii. Tutkimuskysymykseen vastataan sanomalehtiaineiston avulla. Primaariaineisto koostuu kahden puolalaisen päivälehden, valtavirtaisen Gazeta Wyborczan sekä katolis-nationalistisen Nasz Dziennikin artikkeleista joulukuulta 2002, jolloin Puolan EU-jäsenyysneuvottelut huipentuivat. Puolalaisuuden suhdetta Euroopan unioniin tarkastellaan tutkielmassa diskurssianalyysin avulla, sen analyyttiseen traditioon kiinnittyen. Teoreettisesti tutkimus ponnistaa yhtäältä identiteettiä, toisaalta kansakuntaa konstruktivistisina ilmiöinä lähestyvästä teoreettisesta keskustelusta. Tutkielman viitekehykseen on omaksuttu vaikutteita mm. Ernest Gellneriltä, Eric Hobsbawmilta, Stuart Hallilta, Pasi Saukkoselta, Vilho Harlelta, Ted Hopfilta ja Anna Triandafyllidoulta. Kansallisen identifioitumisen prosessissa keskeisenä nähdään identiteetin tilallinen ulottuvuus eli eron ja samuuden rakentaminen. Tällöin olennaista on suhde ulkoisiin ja sisäisiin, negatiivisiin ja positiivisiin merkityksellisiin Toisiin. Tutkielmassa luodaan katsaus aiempaan tutkimukseen puolalaisen identiteetin rakentamisesta mm. Ilya Prizelin, Andrzej Walickin ja Norman Daviesin tuotantoa hyödyntäen. Puolalaisesta identiteettitutkimuksesta ja -keskustelusta erotetaan kaksi päälinjaa: kansakunnan poliittista määrittelyä korostava liberaali puolalaisuusnäkemys ja etnistä yhtenäisyyttä painottava etninen puolalaisuusnäkemys. Tutkimuksessa havaitaan, että kahden päivälehden diskursseissa rakentuu EU-suhteen kautta kolme erilaista puolalaisten ryhmää. Gazeta Wyborczassa dominoi europuolalaisuuden diskurssi, jossa unioni näyttäytyy yhteensopivana puolalaisuuden kanssa. Nasz Dziennik puolestaan rakentaa eurorealistisen puolalaisuuden diskurssin avulla unionista puolalaisuuden itsenäisyyttä ja olemusta uhkaavan ulkoisen Toisen, jopa vihollisen. Molempien lehtien hegemoniset diskurssit paikantavat toisensa puolalaisuuden sisäisiksi Toisiksi: europuolalaisille eurorealistit näyttäytyvät antieurooppalaisina demagogeina, eurorealistit taas leimaavat europuolalaiset Kansasta vieraantuneeksi eliitiksi. Lehtien identiteettikamppailun kiistellyimmäksi kohteeksi nousee aitopuolalaisten ryhmä ja ryhmän suhde EU:hun. Kumpikin lehti mystifioi aitopuolalaiset ikiaikaisen, alkukantaisen puolalaisuuden edustajiksi. Puolalaisuuden määrittelyssä Gazeta Wyborcza kytkeytyy paljolti liberaaliin, Nasz Dziennik etniseen näkemykseen. Puolalaisuuden EU-suhteesta erottuvat hierarkiat nostavat aineistosta esiin moniulotteisia ulkoisen toiseuden asetelmia. Yhtäältä kummassakin tutkitussa lehdessä paikannetaan puolalaisuutta moraalisesti EU:ta korkeammalle tasolle. Toisaalta europuolalaisuuden diskurssissa unioni näyttäytyy myös puolalaisuutta ylempänä: korkeampana sivilisationaalisena tasona ja puolalaisuutta lempeän paternalistisesti oikealle tielle opastajana. Aiemmassa tutkimuksessa hahmoteltu positiivista toiseutta kuvaava käsitteistö havaitaan riittämättömäksi, jolloin tutkielmassa jäsennetään europuolalaisuuden ja unionin suhdetta viiteryhmätoiseuden käsitteen avulla.
  • Molski, Boguslaw; Bytnerowicz, Andrzej; Dmuchowski, Wojciech (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • Borkowski, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää relevantteja konteksteja puolalaisen kirjailijan Andrzej Stasiukin (1960–) kirjoittaman matkakirjan Matkalla Babadagiin (2006; alkuteos Jadąc do Babadag 2004) tulkintaan sekä esittää tulkinta teoksesta näiden kontekstien valossa. Tutkimuksen ensisijainen tutkimusmateriaali koostuu Matkalla Babadagiin –teoksen puolankielisestä alkuteoksesta sekä siinä olevista rajoja ja rajanylityksiä kuvaavista episodeista. Toissijaisena tutkimusmateriaalina on käytetty konteksteja kuvaavia kirjallisia lähteitä kirjallisuuden- ja kulttuurientutkimuksen alalta sekä poliittisen ja kulttuurisen maantieteen parissa tehdyn rajatutkimuksen alalta. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä on hermeneuttinen lähestymistapa. Tarkemmin teoksen tulkinnassa on käytetty kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Mikko Lehtosen kehittämää kontekstien hermeneutiikkaa, jossa tekstille annettujen merkitysten ja tulkintojen nähdään olevan sidoksissa moninaisiin konteksteihin. Tutkijan tehtävänä on identifioida ja kuvata tulkinnan kannalta relevantit kontekstit. Kontekstien hermeneutiikalla tavoitellaan siten paitsi tekstin myös sen tulkinnassa keskeisten kontekstien ymmärtämistä. Tutkimuksen tulokset jakautuvat kahteen kategoriaan. Ensimmäisen kategorian tulokset ovat Matkalla Babadagiin –teoksen luennassa esille nousseet kontekstit. Näitä ovat raja (geo)poliittisena käsitteenä, 1980-luvulla syntynyt Keski-Euroopan idea ja Andrzej Stasiukin kirjallisessa tuotannossa hahmottuva keskieurooppakuva sekä vuoden 1989 jälkeinen transformaation aikakausi yhteiskunnallisena ja kulttuurisena kontekstina. Ensimmäisen kategorian tuloksina voidaan pitää myös tarkennettuja tutkimuskysymyksiä: mikä on rajojen merkitys Andrzej Stasiukin keskieurooppakuvan muodostumisessa ja miten transformaation aikakausi selittää keskieurooppakuvan muodostumista ja kertojan kokemuksia rajojen ylittämisestä. Toisen kategorian tulokset ovat tutkimuksen päätulokset. Tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää ymmärrystä siitä, että rajojen ylittämisellä eli matkustamisella on keskeinen merkitys Andrzej Stasiukin keskieurooppakuvan rakentumisessa. Rajojen avautuminen vuoden 1989 jälkeen toi vapauden matkustaa ja mahdollisuuden alkaa luoda subjektiivista omaa Eurooppaa (puol. moja Europa), mutta samalla se aloitti vääjäämättömän kehityksen kohti rajojen ja niiden tuoman matkustamisen konkretian vähittäistä katoamista. Vaikka Stasiukin omassa Euroopassa on kyse subjektiivisesta keskieurooppakuvasta, jää hän Matkalla Babadagiin –teoksen kertojan kautta tulkittuna ulkopuoliseksi tässä itse rakentamassaan Euroopassa. Rajoihin liittyy myös kokemus niiden absurdiudesta. Kertojan kokemus rajoista ei muodosta yhtenäistä kertomusta, joka auttaisi jäsentämään sitä tilaa, jossa hän matkustaa. Jokainen raja on erilainen ja kokemus rajan kohtaamisesta on subjektiivinen. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että kertojan kohtaamista rajoista muodostuu verkko, jolla on ajallinen ja tilallinen ulottuvuus. Matkustaessaan kertoja ylittää nykyisiä valtionrajoja, mutta hän kohtaa myös maisemaan ja kulttuuriseen muistiin tallentuneita reliikkirajoja. Reliikkirajojen kohtaaminen havainnollistaa sitä, miten muistaminen ja mielikuvitus ovat Stasiukin keskieurooppakuvan rakentamisen strategioita konkreettisen matkustamisen ohella. Tutkimuksen toinen oleellinen johtopäätös on, että ilman matkustamisen ja rajojen ylittämisen konkretiaa Stasiukin luoma keskieurooppakuva pohjautuisi pelkästään alati neuvoteltavissa olevaan muistamiseen ja diskursiiviseen tulkintaan. Matkustamisen konkretian tarve selittää myös vuoden 1989 ja transformaation ajan merkitystä Stasiukin keskieurooppakuvan muodostumisessa. Rajojen avautuminen loi konkreettisen mahdollisuuden ylittää rajoja, kerätä passiin leimoja ja vierailla paikoissa, jotka lähitulevaisuudessa saattaisivat muuttua tunnistamattomiksi. Rajojen avautuminen mahdollisti myös vaihtoehtoisen tilan tulkinnan ja “Eurooppaan paluun” –reitin esittämisen, jollaiseksi Stasiukin keskieurooppakuva voidaan myös tulkita kuten tämän tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään.
  • Rezai Jahromi, Bijan (Helsingin yliopisto, 2021)
    Donald Trump aloitti Yhdysvaltain presidenttinä tammikuussa 2017. Pian valtaantulonsa jälkeen Trump tapasi Britannian pääministerin, Theresa Mayn. Trump onnitteli Britanniaa EU eron johdosta. Trumpin valtaantulolla transatlanttiset suhteet kokivat kovan kolauksen. Transatlanttisilla suhteilla tarkoitetaan historiallisia, kulttuurillisia, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia suhteita Atlantin valtameren molemmin puolin sijaitsevien maiden välillä. Trump kyseenalaisti NATO:n 5. artiklan turvatakuut eurooppalaisille liittolaisille. Lisäksi Trump jäädytti transatlanttisen kauppa- ja investointi kumppanuus -sopimuksen. Tutkielma käsittelee EU:n ja Puolan suurvalta politiikan yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Suurvalloilla tarkoitetaan Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Venäjää. Venäjä liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan Venäjän federaatioon vuonna 2014. Tämän tapahtuman jälkeen Puola on lähentynyt Yhdysvaltoja sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Puola on NATO:n jäsen ja se on ottanut osaa Kosovo, Afganistan, Irak ja ISIS operaatioihin. Maaliskuussa 2018 Puola solmi sopimuksen, jonka mukaan se tulee saamaan Yhdysvalloilta Raytheonin keskipitkän kantaman patriot järjestelmän. Sopimus on arvoltaan useita miljardeja dollareita. Lisäksi Puola on ostanut Yhdysvalloilta F-35 hävittäjiä, jotka ovat niin ikään miljardien dollareiden hankintoja. EU on asettanut Venäjälle laajoja talouspakotteita, mutta talouspakotteet eivät koske kuitenkaan Venäjän kaasusektoria. Puola pitää Venäjää suurimpana turvallisuuspoliittisena uhkana ja se on järjestelmällisesti vähentänyt energia riippuvuuttaan Venäjästä. Puola pystyy tuottamaan itse 20 % sen maakaasun tarpeesta. Lisäksi Vuoteen 2022 mennessä Puola ostaa loput sen energia tarpeesta pääsääntöisesti Norjasta. Trump erosi presidenttiytensä aikana sekä Pariisin ilmastosopimuksesta että Iranin ydinsopimuksesta. EU:n ja Kiinan voimien yhdistäminen multilateralismin puolustajina on kuitenkin epäonnistunut. Liian suuret eroavaisuudet arvoissa on ollut EU:n ja Kiinan yhteistyön syventämisen esteenä. Puolan Kiina politiikalla on paljon yhtäläisyyksiä EU:n Kiina politiikan kanssa. Kiinan globaalia lähestymistapaa, kuten korkean teknologian yritysten ja lainapohjaisten yritysten haltuunotto sekä investoinnit, jotka voivat lisätä julkista velkaa ja antavat Kiinalle pääsyn strategisiin kohteisiin. Nämä faktorit ovat saaneet Puolan miettimään uudelleen politiikkaansa Kiinaa kohtaan. Kiinan strateginen kumppanuus ei ole täyttänyt Puolan odotuksia vielä.
  • Kanervisto, Mari (2000)
    Tutkielman kohteena on Euroopan unionin tuleva laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan (KIE) maihin ja erityisesti Puolaan, joka on hakijamaista kaikkein suurin ja väkirikkain. EU on tulevina vuosina historiallisen haasteen edessä, koska sen laajentuminen 15 jäsenmaasta mahdollisesti jopa 28 maan yhteisöksi aloittaa uuden aikakauden Euroopassa. Tähän johtanut kehityskulku alkoi vuoden 1989 tapahtumista, kylmän sodan päättymisestä ja Neuvostoliiton romahtamisesta. Tutkielmassa pyritään selvittämään sitä, millaisia vaikutuksia Puolan liittymisellä on nähty olevan Euroopan unioniin. Puolan liittymistä ja sen seurauksia ja vaikutuksia tarkastellaan Euroopan unionin kannalta. Millainen jäsenvaltio Puolasta tulisi? Miten poliittiset voimat suhtautuvat Puolassa EU-jäsenyyteen? Millaiset suhteet Puolalla on naapurimaihinsa ja mitkä olisivat sen intressit esimerkiksi unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen? Tutkielman viitekehys on muodostettu Euroopan unionin tulevan laajentumisen vaikutuksista tehtyjen tutkimusten pohjalta. Vaikutukset on luokiteltu kolmeen eri ryhmään: EU:n laajentumisen poliittisiin, taloudellisiin ja turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin. Tutkielman empiirisessä osassa Puolan liittymisen vaikutuksia tarkastellaan viitekehyksessä esilletuotujen aihepiirien avulla. Tutkimustuloksissa todetaan muun muassa Puolan liittymisen poliittisten vaikutusten osalta, että Puolassa ei tähän mennessä voida sanoa olevan merkittäviä EU-integraatiota vastustavia ryhmittymiä, sillä ainoastaan pienet ääriryhmittymät ovat julistautuneet avoimesti integraatiovastaisiksi. Puolan ja muiden KIE-maiden ei myöskään odoteta olevan EU:n jäseninä yhtä euroskeptisiä EU:n tulevan kehityksen suhteen kuin esimerkiksi Tanskan ja Iso-Britannian, koska niiden liittymismotiiveissa korostuvat poliittiset ja turvallisuuspoliittiset näkökohdat. Taloudellisessa mielessä noin 40 miljoonan asukkaan Puola nähdään houkuttelevana markkina-alueena ja sen liittyminen Euroopan unioniin nähdään enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana. Tosin maataloussektori tulee olemaan Puolalle ykkösongelma seuraavien 15-20 vuoden ajan ja sen integroiminen unioniin saattaa aiheuttaa paineita EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten jatkamiseksi. Turvallisuuspolitiikan osalta todetaan, että Puolan intressien kannalta tärkeää on EU:n ja Ukrainan suhteiden kehittäminen. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta Puolan jäsenyys ei ole ongelmallinen, sillä Puola on jo Naton jäsen ja toivooo myös WEU:n jäsenyyttä. Vaikka tulevan laajentumisen odotetaankin tuovan yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalle uusia toimintaresursseja, uudet jäsenet tekevät siitä heterogeenisemman ja sitä kautta päätösten tekeminen yhteisistä intresseistä ja niiden puolustuskeinoista vaikeutuu. Tutkielman aineisto koostuu pääasiallisesti tulevaa itälaajentumista käsittelevästä akateemisesta kirjallisuudesta ja artikkeleista sekä Euroopan komission raporteista ja lausunnoista. Taustamateriaalina on käytetty asiantuntijahaastatteluja.
  • Rämänen, Mirka (Helsingfors universitet, 2015)
    Saksassa juutalaisvastaisuudesta tuli merkittävä poliittinen voima 1800-luvun lopulla, jolloin konservatiivit arvostelivat muun muassa saksalaiselle olemukselle vierasta juutalaista keinottelua. Ensimmäisessä maailmansodassa koettu tappio herätti sekä nationalistien että kirkkojen piirissä lisää kielteisiä tunteita. 1920-luvun alkuun osunut hyperinflaatio sai porvaristossa aikaan epämääräistä suuttumusta, mutta elämä koheni pian pääosin Amerikasta saatujen lainojen avulla. Kunnes New Yorkin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen Eurooppaan levinnyt syvä lama näytti seurauksensa myös Saksan puoluepolitiikassa – maltillisten kansallisten puolueiden kannatus heikentyi muiltakin suunnilta ääniä keränneen Hitlerin hyväksi. Konservatiivinen oikeisto ei välittänyt demokratiasta, ja tuhotessaan Weimarin tasavallan se avasi tajuamattaan oven Hitlerille. Ihmiset hakivat turvaa kansallissosialisteista, ja Hitler nousikin uusine järjestyksineen valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933, päällimmäisinä tavoitteinaan Saksan valtakunnan laajentaminen sekä hiljalleen äärimmilleen kehittynyt juutalaisten vainoaminen. Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Kansallissosialistien lopulta toimeenpanema juutalaisten joukkotuho ei ollut ainoastaan Saksan kansaa koskettava kysymys, sillä valtaosa uhreista tuli muista maista. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nuoren puolalaisen juutalaistytön Mary Bergin päiväkirjaa Varsovan ghetosta toisen maailmansodan ajalta vuosilta 1939–1944. Sanalla ghetto tutkimuksessani viittaan natsien rakennuttamiin muurien ympäröimiin juutalaiskortteleihin. Tarkoituksenani on ensisijaisesti tarkastella, minkälaiset olivat nuoren tytön kasvun vuodet Varsovan ghetossa hänen omia päiväkirjatekstejään tulkiten. Berg joutui viettämään sodan kentällä myöhäisteini-ikänsä 15-vuotiaasta 19 ikävuoteen saakka. Bergin perhe oli varakas ennen sotaa. Tästä syystä Berg vietti myös ghetossa huomattavasti monimuotoisempaa elämää kuin sen keskivertoasukkaat. Berg oli mukana avustustoiminnassa ja sai nauttia kulttuurielämyksistä. Hän kuului etuoikeutettuun vähemmistöön perheensä vaurauden ansiosta. Hän oli etuoikeutettu myös äitinsä amerikkalaisuuden johdosta – nämä kaksi tekijää edesauttoivat hänen selviytymistään ghetossa. Berg tajusi asian myös itse, ja oli tästä huolimatta tietoinen kärsimyksestä ympärillänsä. Bergin perhe sai paketteja ja kirjeitä Yhdysvalloista ghettoon. Tämän lisäksi perheen talteen pistämät rahat ja arvoesineet kenties auttoivat Marya ymmärtämään epäoikeudenmukaisuuden myös gheton päivittäisessä elämässä. Bergin perhe asui niin kutsutun Pikkugheton puolella, joka oli ghetossa varakkaampaa aluetta, ja johon moni kulttuuririento keskittyi. Bergin päiväkirja on osittain eräänlainen henkilökohtainen kärsimyksen todistajanlausunto, johon hän on tallentanut todistajanlausunnon sekä kollektiivista että henkilökohtaista kärsimystä sisältäville tapahtumille. Parhaita lääkkeitä ghetossa selviytymiseen olivat huumori, kulttuurielämä ja uutiset.
  • Roos, Jeja Pekka (2016)
  • Räike, Antti; Koskela, Jarkko; Knuuttila, Seppo; Lehtoranta, Jouni; Pitkänen, Heikki; Risto, Maarit; Vuorinen, Jyrki (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 3/2015
    The report describes the results of the joint Polish–Finnish sampling expedition aimed at estimating the possible effects of the two Polish phosphogypsum stacks located in Wislinka (Gdańsk) and Police on the loading of the Baltic Sea and the nearby watercourses. The joint expedition was based on the agreement between the Polish and Finnish Ministers of the Environment in June 2013. The results indicate a clear effect of the phosphogypsum stack on phosphate and total phosphorus concentrations in the Martwa Wisla. The physical nature of the basin with no permanent flow into the sea weakens mixing and dilution and may cause a local enrichment of pollutants from external sources, compared with a normal river having a constant water flow into the sea. Our suggestion is that a comprehensive study should be carried out in the stack area of Wislinka, as well as in the Martwa Wisla and its catchment area, to be able to calculate water and phosphorus mass balances in the area, and the magnitude of inputs of phosphorus to the Baltic Sea caused by the stack. The role of sediments as sinks and sources of phosphorus and other pollutants in the Martwa Wisla should be studied as well. In Police the effects of the phosphogypsum stack were less obvious. This could be expected as a result of effective mixing and dilution due to the high flow in the Oder River. Additionally, measures have been implemented to prevent leakage, by means of a hydraulic barrier and by collecting runoff water and directing it to the local wastewater treatment plant (WWTP). However, the results of the present expedition and also the results of the local monitoring programme from 2008 to 2012 indicate that the effects of the phosphogypsum stack on the quality of the recipient water cannot be ruled out. In order to estimate possible leakages in Police we suggest that an intensive monitoring programme for both groundwater and surface waters would be initiated. The sampling frequency for monitoring the leakage from the phosphogypsum stack should be increased to at least 12 annual samples at both the upstream and downstream stations. In addition, the water flow of the Oder between the stack and the nearby island should be continuously monitored. This would enable a reliable estimation of the potential phosphorus load into the Baltic Sea caused by the stack.
  • Meuronen, Tomi (2003)
    Euroopan unioniin on liittymässä jopa 10 uutta jäsenmaata toukokuussa 2004 ja vielä kaksi vuonna 2007. Tutkimuksessa on ollut pitkälti unionin näkökulma, eikä hakijamaiden liittymismotiiveja ole tutkimuksessa juurikaan arvioitu. Tässä tutkimuksessa pyritään vertailemaan kuuden EU-jäsenyyttä hakeneen maan motiiveja deutschilaisen turvallisuusyhteisöteorian valossa. Arvioimalla hakijamaiden motiiveja tutkimus voi samalla sanoa myös jotain EU:n tulevaisuudesta, kuten esim. yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä. Karl W. Deutsch jaottelee turvallisuusyhteisöt kahteen eri tyyppiin ja arvioi niitä kahdella ulottuvuudella, integraatiolla ja sulautumisella. Edellinen johtaa pluralistiseen yhteisöön arvojen yhdistymisen sekä solidaarisuuden tunteen muodostumisen kautta, jolloin jäsenten välisestä sodasta tulee mahdoton ajatus. Jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa lähinnä päätöksenteon yhdistymistä ja mikäli sekä integraatio että sulautuminen ovat läsnä, puhuu Deutsch sulautuneesta turvallisuusyhteisöstä. Tällaiseen yhteisöön jäsenet pyrkivät Deutschin mukaan, mikäli niillä on myös muita tavoitteita kuin pelkkä sodan välttäminen. Tutkielman pääasiallisen primaariaineiston muodostaa kuuden hakijamaan virallisten edustajien Helsingissä pitämät puheet, joissa kukin maa esitteli omia jäsenyyspyrkimyksiään. Tutkimus nojaa pääasiassa Deutschin muotoilemaan turvallisuusyhteisöteoriaan, mutta lähteinä on käytetty myös muita Euroopan unionia turvallisuustoimijana arvioivia teoksia. Vaikka Euroopan unioni ei sotilaallinen toimija olekaan, voivat hakijamaat kuitenkin haluta unioniin turvallisuussyistä. Unioni kykenee taloudellisilla keinoillaan luomaan vakautta ja siten myös turvallisuutta sekä tarjota turvaa poliittista painostusta vastaan. Selkeimmin yhteisiä arvoja ja me-tunnetta korostavat tutkimuksen mukaan Kypros ja Puola, joille Euroopan unioni on ennen kaikkea arvoyhteisö. Viro ja Bulgaria taas eivät pitäneet näitä tekijöitä kovinkaan tärkeinä. Virolle EU-jäsenyys onkin lähinnä taloudellinen hanke, ja Bulgarialle keino lisätä maan turvallisuutta. Euroopan unionia voidaan pitää hakijamaiden kannanottojen perusteella pluralistisena turvallisuusyhteisönä, jolla on myös monia sulautuneelta yhteisöltä vaadittavia ominaisuuksia. Deutschin akselistolla pisimmälle kohti sulautunutta turvallisuusyhteisöä ovat matkalla Puola ja Malta, vähiten sitoutuneita ovat Latvia ja Kypros. Malta, Kypros, Puola, Latvia ja Bulgaria odottavat kannanottojen perusteella EU:lta turvallisuutta myös ulkosuhteissaan, eli niille pelkkä unionin sisäinen turvallisuus ei riitä. Myös hakijamaiden kansalaiset ovat voimakkaasti sekä yhteisen ulko- että yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisen kannalta. Tutkimuksen perusteella näyttää todennäköiseltä, että näillä politiikan aloilla yhdentymiskehitys ei ainakaan hakijamaiden takia hidastu. EU:n tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden kannalta on myönteistä, että monissa hakijamaissa jaksetaan korostaa yhteisiä arvoja eikä EU:iin siten ole liittymässä uusia jäseniä puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista.
  • Märkälä, Anu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu-tutkielmani tarkastelee liberaalin demokratian rapautumista Puolan ja Euroopan unionin välille tammikuussa 2016 puhjenneen oikeusvaltioperiaatekiistan kautta. Vakiintunutta liberaalia demokratiaa on totuttu pitämään valtioiden demokratisoitumiskehityksen lopullisena päätepisteenä. Viime vuosina ympäri maailmaa suosiotaan kasvattaneet populistiset puolueet ja lisääntyneet loukkaukset Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja vastaan ovat kuitenkin piirtäneet esiin uudenlaisen ilmiön, joka on haastanut tutkijat katsomaan liberaalin demokratian oletettua pysyvyyttä uusin silmin. Nojaan tutkielmani teoriaosuudessa Roberto Stefan Foan ja Yashcha Mounkin (2017) sekä Larry Diamondin (2015) tutkimuksiin demokratian vakiintumisesta ja rapautumisesta. Puolassa syksyllä 2015 valtaan noussut kansallismielinen oikeistopopulistinen puolue Laki ja Oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) sai muodostettua vaalituloksensa perusteella historiallisen yksipuoluehallituksen, joka on ajanut kuluvan hallituskauden aikana läpi monia kyseenalaisia lakiuudistuksia. Erityisen raskauttavaa sen toiminnassa on ollut oikeuslaitosreformin aloittaminen, joka on heikentänyt maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. EU on aloittanut viralliset neuvottelut ja sanktiotoimenpiteet oikeusvaltioperiaatteen toteutumista koskevan kiistan ratkaisemiseksi. Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista, joille unioni rakentuu. Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä Puolan valtionjohdon ja EU:n vallitsevia käsityksiä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian merkityssisällöistä sekä kartoittaa, millaisia merkityksiä ne liittävät Euroopan unioniin oikeusvaltioperiaatekiistan kontekstissa. Kyseessä on siis kuvaileva tapaustutkimus poliittisesti ajankohtaisesta aiheesta. Aineistoni koostui erilaisista kiistan aikana julkaistuista tiedotteista, selvityksistä, kannanotoista ja täysi-istuntokeskusteluista, joita analysoin teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni tieteenfilosofinen tausta on konstruktivismissa ja käyttämäni tutkimusstrategia oli hermeneuttinen. Sisällönanalyysin tulokset paljastivat, että Puolan valtionjohdon ja EU:n demokratiakäsitykset poikkeavat monin tavoin toisistaan, vaikka molemmat jakavat saman lähtökohdan suvereenista kansasta. Osapuolten käyttämien samojen käsitteiden taakse kätkeytyi hyvin erilaisia merkityssisältöjä, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan tutkimukseni kirjoittamishetkellä edelleen kesken olevan oikeusvaltioperiaatekiistan ratkaisemista. Lisäksi analyysini tulokset osoittavat, ettei Puolaa voida enää luokitella vakiintuneeksi liberaaliksi demokratiaksi. Sen sijaan populistinen demokratia (Pappas 2014) sopii paremmin kuvaamaan maan nykyisen valtionjohdon näkemystä demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta.
  • Soini, Maija (2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kokemuksia hyvinvointivaltion seurauksia Puolassa, Slovakiassa, Tšekissä ja Unkarissa eli Visegrád-maissa. Tutkimus paikantuu hyvinvointivaltion kannatusperustan tutkimukseen. Koettuja seurauksia tarkastellaan moraalisten, taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien kautta. Olettamuksena on, että erilaiset yksilölliset intresseihin ja ideologioihin liittyvät tekijät selittävät kokemuksia. Visegrád-maissa hyvinvointivaltioiden juuret ovat bismarckilaisessa sosiaalivakuutuksessa ja reaalisosialismin perinnössä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen maiden sosiaalipoliittiset reformit ovat tuottaneet erilaisia poikkeustilassa olevien hyvinvointivaltioiden ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin. Tämän kehityksen pohjalta tarkastellaan maittain mahdollisia yhteneväisyyksiä ja eroja koetuissa seurauksissa. Aineistona tutkimuksessa on European Social Survey (ESS) tutkimusaineisto vuodelta 2008. Tutkimus on kvantitatiivinen ja aineiston analyysissä käytetään kuvailevia menetelmiä, faktorianalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Hyvinvointivaltion kannatusperustan osalta tutkimuksessa ei ole olennaista se, millaisia hyvinvointivaltion todelliset moraaliset, taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat, vaan se, millaisina ihmiset kokevat nämä seuraukset. Mikäli ihmiset arvioivat hyvinvointivaltion aiheuttavan vain negatiivisia seurauksia yhteiskunnalle, on mahdollista, että hyvinvointivaltion saama kannatus ja ihmisten osoittama luottamus järjestelmää kohtaan heikkenee. Tulosten perusteella koetut negatiiviset moraaliset ja taloudelliset seuraukset ovat kaikissa Visegrád-maissa koettuja positiivisia sosiaalisia seurauksia yleisempiä. Unkarin kohdalla ihmisten kokemat seuraukset ovat erityisen negatiivisia. Puolan,Slovakian ja Tšekin osalta kokemukset ovat lähempänä toisiaan ja myönteisemmät kokemukset ovat hieman yleisempiä. Seurausten taustalla vaikuttavia seikkoja mittaavat intressit eli vastaajan ikä, sukupuoli, koulutusaste ja koettu subjektiivinen tulotaso selittävät heikosti koettuja seurauksia. Selitysvoimaisempia ovat ideologiset tekijät eli miten vastaaja on sijoittanut itsensä vasemmisto-oikeisto -akselille, miten egalitaariset hänen arvonsa yleisesti ovat, kuinka paljon hän odottaa julkisen vallan vastuuta hyvinvoinnin takaamisesta sekä miten vastaaja suhtautuu työttömiin. Kokemuspohjainen hyvinvointivaltion kannatusperusta on näissä maissa hatara, mutta hyvinvointivaltion taustalla olevia arvoja kannatetaan.
  • Gnosspelius, Maria (2010)
    Pro gradu tutkielma Solidarity with Solidarity - The Polish Democracy Movement and civil activity in Southern Sweden käsittelee Ruotsissa 1980-luvulla vaikuttanutta diaspora-puolalaisten ryhmää, joka Etelä-Ruotsista käsin tuki Puolan oppositioliike Solidaarisuutta (Solidarnosc). Svenska stödkomiten för Solidaritet perustettiin Lundissa joulukuussa 1981 Puolassa julistetun poikkeustilalain päätettyä Solidaarisuus-liikkeen laillisen toiminnan jakson. Ryhmä pyrki tukemaan maanalaista Solidaarisuutta kolmella tavalla: salakuljettamalla liikkeelle tarpeellista materiaalia kuten painokoneita, paperia ja kirjoja, keräämällä ja levittämällä länsimaihin uutisia ja valokuvia Puolan tapahtumista sekä tukemalla Ruotsiin saapuneiden puolalaisten pakolaisten tilannetta. Komitea toimi aktiivisesti koko 1980-luvun ajan aina vuoden 1989 tapahtumiin ja ensimmäisiin Puolassa järjestettyihin puolivapaisiin vaaleihin asti. Tutkielma vastaa kahteen kysymykseen: Minkälainen organisaatio komitea oli ja miten se toimi1980-luvulla? Millä tavalla Lundin komitea sijoittui Solidaarisuutta Puolan ulkopuolelta tukeneeseen verkostoon? Aiempaa akateemista tutkimusta komiteasta ei ole olemassa, minkä vuoksi tutkielman yhtenä tavoitteena on ryhmän toiminnan kartoittaminen ja merkitseminen muistiin. Tutkimusmetodeiltaan tutkielma sivuaa suullisen historian (oral history) kenttää, sillä sen pääasiallinen lähdeaineisto ovat komitean jäsenten ja muiden Solidaarisuus-aktiivien haastattelut. Tutkimusaineistona on käytetty myös arkistomateriaalia, komitean ja muiden Solidaarisuus-aktiivien tapahtumahetkellä tuottamaa kirjallista materiaalia sekä lehtileikkeitä, jonka valossa haastatteluaineiston luotettavuutta on arvioitu. Tutkielman tuloksiksi voidaan lukea ryhmän historian muistiin merkitseminen. Komitea edusti Solidaarisuutta tukeneessa kansainvälisessä verkostossa ruohonjuuritason melko itsenäistä toimijaa, erotuksena kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen organisoimasta virallisesta avusta. Tätä ruohonjuuritasoa ei Solidaarisuus-tutkimuksessa ole vielä juurikaan tutkittu ja komitean historia avaa yhden, varsin edustavan kurkistusaukon monipuolisemman kuvan luomiseen. Ryhmän merkitys Solidaarisuutta Puolan ulkopuolelta tukeneessa verkostossa oli sen sijainti lähellä Puolaa ja hyvät yhteydet maahan. Tutkimusaineistoni perusteella voidaan sanoa, että komitea muodosti koko verkoston kannalta tärkeän kauttakulkupaikan, jonka kautta tapahtui merkittävä osa Puolaan suuntautuneesta, Solidaarisuutta tukeneesta salakuljetuksesta.
  • Kiryluk, Halina; Glińska, Ewa; Ryciuk, Urszula; Vierikko, Kati; Rollnik-Sadowska, Ewa (Public Library of Science, 2021)
    PLoS ONE 16: 6, e0253166
    Stakeholder participation is particularly important when dealing with mobility problems in touristic remote areas, in which there is a need to find sustainable solutions to increase transport accessibility. However, the literature lacks research linking the issues of establishing stakeholder groups with the most desirable level of involvement and methods ensuring involvement on the indicated level. The aim of the paper is to fill this gap on example of project dedicated to six Baltic Sea Regions. In the first stage key stakeholder groups were identified, then different methods and tools were proposed depending on levels of engagement of given group of stakeholders on solving the problems of local mobility. Two research methods were implemented–the case study and the content analysis of documents. The results of the research point to the existence of five key groups of stakeholders interested in solving transport problems of touristic remote areas: authorities, business and service operators, residents, visitors and others (like experts and NGOs). Among the five–authorities and business representatives–should be to a higher degree engaged. However, the main conclusion is that engagement local government units, when developing their own, long-term strategies for social participation, should adapt the selection of participation methods and techniques to a specific target group and the desired level of their involvement so as to include stakeholders in the co-decision processes as effectively as possible and achieve effective regional co-management.
  • Unknown author (Executive Committee of the Third International, 1920)
  • Ahlfors, Mikael (2002)
    Tutkimus käsittelee ympäristöongelmien vaikutuksia Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin turvallisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää ympäristöongelmien liittyminen alueen turvallisuuteen ja tutkia erityistapauksena Slovakian ja Unkarin patohanketta ympäristökonfliktina. Aihetta on lähestytty laajan turvallisuuden käsitteen määrittelyn tutkimisen pohjalta, sekä analysoimalla ympäristön hallinnan malleja alueen maiden ympäristöpolitiikassa. Laajan turvallisuuden käsite kattaa realistista ja uusrealistista turvallisuuskäsitettä laajemman yhteiskunnallisen turvallisuusnäkemyksen sen kattaessa myös sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöuhat. Tutkimuksessa yksi oleellisimmistä käytetyistä käsitteistä on laajan turvallisuuden käsitteeseen sisältyvä ympäristöturvallisuuden käsite. Tutkittavaa ympäristökonfliktia lähestytään lisäksi määrittelemällä Gabcikovo-Nagymaros patohankeeseen liittyvää alueellista ympäristöniukkuutta. Tutkimuksessa havaitaan Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin ympärisönhallinnan olevan voimakkaasti riippuvainen valtioiden taloudellisesta kehityksestä. Alueen vaikeat ympäristöongelmat toimivat symbolisena lähtökohtana poliittisen järjestelmän muutoksessa 1990-luvun taitteessa ja jo aikaisemminkin. Ympäristöongelmat eivät kuitenkaan nykyään ole saavuttaneet vastaavanlaista painoarvoa alueen demokratisoituvassa poliittisessa toiminnassa; taloudellisen hyödyn tavoittelun nimissä otetaan tietoisia riskejä ympäristön kustannuksella luottaen pitkälti rationalistiseen näkemykseen ympäristönhallinnasta. Demokratian kehittyminen on kuitenkin osittain jo näkyvissä ympäristönhallinnassa, vaikka edistys on varsin hidasta muun muassa edellä mainitusta syystä johtuen. Tutkittavan ympäristökonfliktin havaitaan olevan lievä johtuen ympäristöniukkuuden vähäisyydestä ja hallinnon käytännöistä. Euroopan unionin vaikutus unionin jäsenyyden hakijamaihin on myös ollut merkittävä vähentäen konfliktin eskaloitumisen mahdollisuutta. Kuitenkin konfliktin ratkaiseminen on ollut vaikeaa johtuen valtioiden eriävistä taloudellisista eduista hankkeen suhteen, sekä hankkeen toteuttamisen taustasta, mikä nojasi Neuvostoliiton etuihin alueella. Toteutetut ympäristövaikutusten arvioinnit eivät myöskään ole ratkaiseet kiistaa, joka on viety Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionin taustavaikutuksella. Tuomioistuimen päätös ei tuonut lopullista ratkaisua kiistaan, vaan jätti valtioille mahdollisuuden sopia kiistan ratkaisusta. Unkari on kuitenkin esittänyt asian viemistä toiseen kertaan tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tutkimuksen aineistona on käytetty pääosin maiden ympäristön tilaa kuvaavia tutkimuksia, sekä alueen ympäristöturvallisuuteen ja laajan turvallisuuskäsitteen analysointiin liittyvää teoreettista tutkimusta. Ympäristökonfliktia analysoidaan pääasiassa Thomas Homer-Dixonin ympäristöniukkuuden käsitteen pohjalta. Ulrich Beckin teoria riskiyhteiskunnasta nivoutuu tutkimuksessa tutkittavien Itä-Euroopan maiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen laajemmin.