Browsing by Subject "Risk Factors"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 82
  • Schepel, Lotta; Linden-Lahti, Carita; Kinnunen, Marina; Roine, Risto P.; Aaltonen, Leena-Maija (2017)
    Lääkkeitä, joiden käyttöön liittyy erityisiä turvallisuusriskejä, kutsutaan riskilääkkeiksi tai suuren riskin lääkkeiksi. Vaikka ne eivät välttämättä aiheuta enempää vaaratapahtumia kuin muutkaan lääkkeet, virheellisen käytön seuraukset ovat todennäköisemmin vakavia.
  • Tommiska, Pihla; Lönnrot, Kimmo; Raj, Rahul; Luostarinen, Teemu; Kivisaari, Riku (2020)
    Krooninen kovakalvonalainen verenpurkauma eli subduraalihematooma on yleinen neurokirurgista hoitoa vaativa sairaus. Sitä tulisi epäillä etenkin iäkkäillä potilailla, joiden yleistila on selittämättömästi heikentynyt. Taustalla on usein pään lievä vamma, joka johtaa hiljalleen kertyvään siltalaskimovuotoon kovakalvon ja lukinkalvon väliin. Merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ikä, pään vamma, miessukupuoli, alkoholin liikakäyttö, antitromboottinen lääkitys, aivoatrofia ja kallonsisäisen toimenpiteen jälkitila. Tyypillisesti oireet ilmenevät viikkojen kuluttua, kun laajeneva hematooma alkaa painaa aivokudosta. Oireita ovat tasapainovaikeus, raajaheikkous, yleistilan heikkeneminen, päänsärky, sekavuus, puhehäiriö, muistin huononeminen, väsymys tai epileptinen kohtaus. Hoitona tehdään kallonporausleikkaus eli tre-panaatio, jossa hematooma purkautuu ulos. Varhainen diagnoosi ennustaa hyvää hoitotulosta. Etenkin iäkkäillä potilailla kuolleisuus vuoden sisällä on varsin suuri.
  • Oksi, Jarmo; Anttila, Veli-Jukka; Mattila, Eero (2020)
    • C. difficile -infektion tärkeimmät hoitovaihtoehdot ovat vankomysiini ja fidaksomisiini. Metronidatsolia tulee nykysuositusten mukaan käyttää vain nuorehkojen potilaiden lievien tai kohtalaisen lievien infek¬tioiden hoidossa. • Suurin riski infektion uusimiseen on iäkkäillä ja/tai immunosuprimoiduilla potilailla. Heillä voidaan käyttää standardihoidon rinnalla uusimisriskiä vähentämään betslotoksumabi-infuusiota (monoklonaalinen toksiini B:n vasta-aine). • Ulosteensiirto on tehokkain hoitokeino. Sitä suositellaan harkittavaksi jo kolmannen perättäisen infektion yhteydessä.
  • Metsärinne, Kaj; Meinander, Tuula; Mäkelä, Satu; Niskanen, Leo (2020)
    Diabetekseen liittyvä munuaisvaurio on krooninen munuaistauti, jonka kliinisiä ilmentymiä ovat pienentynyt glomerulussuodos (GFR; glomerular filtration rate) ja lisääntynyt albuminuria. Albuminurian määritelmä esitetään PDF-tiedoston taulukossa ja kroonisen munuaistaudin määritelmä PDF-tiedoston taulukossa.
  • Matikainen, Niina; Taskinen, Marja-Riitta (2020)
  • Korhonen, Petri; Parikka, Hannu (2019)
    Eteisvärinässä katetriablaatio on oireiden hoitoa. Sen ei tiedetä vähentävän eteisvärinän vakavia ¬komplikaatioita, eikä se ole vaihtoehto antikoagulanteille. Parhaiten katetriablaatio sopii potilaalle, jolla eteisvärinä on kohtauksellista eikä vasen eteinen ole ¬merkittävästi suurentunut. Merkittävä ylipaino, uniapnea ja verenpainetauti heikentävät tuloksia. Ne on syytä hoitaa hyvin jo ennen ablaatiota. Potilaalle tulee kertoa toimenpiteen onnistumisen todennäköisyydestä ja komplikaatioriskeistä.
  • Parikka, Hannu; Raatikainen, Pekka (2018)
  • Kivelä, Antti; Naukkarinen, Jussi (2018)
  • Mustonen, Pirjo; Lehto, Mika; Putaala, Jukka (2018)
  • Lahdensuo, Kanerva; Huotari, Kaisa; Rannikko, Antti (2018)
  • Kuchenbaecker, K.B.; McGuffog, L.; Barrowdale, D.; Lee, Andrew; Soucy, P.; Dennis, J.; Domchek, S.M.; Robson, M.; Spurdle, A.B.; Ramus, S.J.; Mavaddat, N.; Terry, M.B.; Neuhausen, S.L.; Schmutzler, R.K.; Simard, J.; Pharoah, P.D.P.; Offit, K.; Couch, F.J.; Chenevix-Trench, G.; Easton, D.F.; Antoniou, A.C.; Healey, S.; Lush, M.; Hamann, U.; Southey, M.; John, E.M.; Chung, W.K.; Daly, M. B.; Buys, S.S.; Goldgar, D.E.; Dorfling, C.M.; van Rensburg, E.J.; Ding, Y.C.; Ejlertsen, B.; Gerdes, A.-M.; Hansen, T.V.O.; Slager, S.; Hallberg, E.; Benitez, J.; Osorio, A.; Cohen, N.; Lawler, W.; Weitzel, J.N.; Peterlongo, P.; Pensotti, V.; Dolcetti, R.; Barile, M.; Aittomäki, K.; Nevanlinna, H.; Rantala, J. (2017)
    Background: Genome-wide association studies (GWAS) have identified 94 common single-nucleotide polymorphisms (SNPs) associated with breast cancer (BC) risk and 18 associated with ovarian cancer (OC) risk. Several of these are also associated with risk of BC or OC for women who carry a pathogenic mutation in the high-risk BC and OC genes BRCA1 or BRCA2. The combined effects of these variants on BC or OC risk for BRCA1 and BRCA2 mutation carriers have not yet been assessed while their clinical management could benefit from improved personalized risk estimates. Methods: We constructed polygenic risk scores (PRS) using BC and OC susceptibility SNPs identified through population-based GWAS: for BC (overall, estrogen receptor [ER]-positive, and ER-negative) and for OC. Using data from 15 252 female BRCA1 and 8211 BRCA2 carriers, the association of each PRS with BC or OC risk was evaluated using a weighted cohort approach, with time to diagnosis as the outcome and estimation of the hazard ratios (HRs) per standard deviation increase in the PRS. Results: The PRS for ER-negative BC displayed the strongest association with BC risk in BRCA1 carriers (HR = 1.27, 95% confidence interval [CI] = 1.23 to 1.31, P = 8.2 × 10-53). InBRCA2 carriers, the strongest association with BC risk was seen for the overall BCPRS (HR = 1.22, 95% CI = 1.17 to 1.28, P = 7.2 × 10-20). The OC PRS was strongly associated with OC risk for both BRCA1 and BRCA2 carriers. These translate to differences in absolute risks (more than 10% in each case) between the top and bottom deciles of the PRS distribution; for example, the OC risk was 6% by age 80 years for BRCA2 carriers at the 10th percentile of the OC PRS compared with 19% risk for those at the 90th percentile of PRS. Conclusions: BC and OC PRS are predictive of cancer risk in BRCA1 and BRCA2 carriers. Incorporation of the PRS into risk prediction models has promise to better inform decisions on cancer risk management. © The Author 2017.
  • Fagterapi 
    Skurnik, Mikael (2018)
  • Kemppainen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) on vallitsevasti periytyvä kolesteroliaineenvaihdunnan sairaus, johon liittyy LDL-kolesterolin korkea pitoisuus veressä ja kertyminen verisuonten seinämiin. Suomessa FH:n esiintyvyydeksi on arvioitu 0.12%. FH:n esiintyvyyttä kaulavaltimoahtaumapotilailla ei tiedetä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, assosioituuko FH kaulavaltimoahtaumaan liittyvään aivoinfarktiin. Lisäksi selvitimme, altistaako polygeeninen (useiden geenien yhteisvaikutuksesta koostuva) alttius korkealle LDL-kolesterolille oireiselle kaulavaltimoahtaumataudille. Menetelmät: Helsinki Carotid Endarterectomy Study 2 (HeCES2) -tutkimuskohortti koostuu 500 kaulavaltimoahtaumapotilaasta, joille on tehty kaulavaltimon puhdistusleikkaus. Potilaille tehtiin kliininen Dutch Lipid Clinic Network Criteria (DLCNC) -pisteytys FH:n todennäköisyyden arvioimiseksi. Niille, joiden kliininen todennäköisyys sairastaa FH:ta oli vähintään ”mahdollinen” (3 pistettä tai enemmän), tehtiin geenitestit, jotka kattoivat seitsemän Suomessa yleisintä FH-geeniä, joiden on arvioitu kattavan 86 % suomalaisista FH-tapauksista. Potilaille tehtiin polygeeninen riskipisteytys, ja sen yhteyttä oireiseen kaulavaltimoahtaumatautiin testattiin. Tulokset: Vähintään mahdollisen FH:n esiintyvyys oli 14,6 %, ja todennäköisen tai varman FH:n 1,8 %. Yhtään geenivirhettä ei löytynyt, lukuun ottamatta yhtä jo aiemmin tiedossa olevaa FH-Pogosta -mutaation kantajaa. Varmistettujen FH-tapausten esiintyvyys oli siis 0.2%. Polygeeninen riskipisteytys korreloi korkean LDL-kolesterolin ja DLCNC-pisteiden kanssa. Oireisten ja oireettomien potilaiden välillä ei kuitenkaan ollut eroa FH:n kliinisessä todennäköisyydessä tai polygeenisessä riskissä. Pohdinta: Aineistossamme FH:n esiintyvyys kaulavaltimoahtaumapotilailla ei ole suurempi, kuin normaaliväestössä, eikä sitä kannata seuloa tässä potilasryhmässä. Polygeeninen riski ainakin osittain selittää korkean kliinisen FH:n esiintyvyyden tässä potilasryhmässä. Polygeeniset alttiustekijät korkealle LDL-kolesterolille eivät assosioidu oireiseen kaulavaltimoahtaumaan.
  • Ylinen, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Personer med typ 1-diabetes har en ökad risk att insjukna i stroke. Målet med denna studie är att utreda familjära riskfaktorers betydelse för stroke vid typ 1-diabetes. Vi ämnar undersöka hur riskfaktorer så som hypertoni, diabetes, stroke och hjärtinfarkt hos föräldrarna påverkar risken för personerna med typ 1-diabetes att insjukna i stroke. I denna undersökning ingår 4011 personer med typ 1-diabetes som deltagit i FinnDiane-studien sedan den grundades 1997 och som inte har haft en tidigare stroke. Personer med stroke identifierades från frågeformulär, dödscertifikat och vårdanmälningssystemet. Under medianuppföljningstiden på 12,4 (10,9 - 14,2) år insjuknade 188 personer i sin första stroke, varav 134 i hjärninfarkt och 54 i hjärnblödning. Cox-regressionsanalyser utfördes för att undersöka familjära riskfaktorernas betydelse för strokerisken. I studien framkom det att stroke hos modern medförde en 2,86-faldig risk att insjukna i hjärnblödning, även efter korrigering för förklarande faktorer. Inga andra signifikanta samband mellan föräldrarnas sjukdomshistoria och insjuknandet i hjärninfarkt eller hjärnblödning hos personerna med typ 1-diabetes framkom. Stroke hos modern ökar risken för personer med typ 1-diabetes att insjukna i en hjärnblödning. Familjära riskfaktorer verkar för övrigt ha liten betydelse för strokerisken vid typ 1-diabetes.
  • Vähämurto, L.; Juonala, M.; Ruohonen, S.; Hutri-Kähönen, N.; Kähönen, M.; Laitinen, T.; Tossavainen, P.; Jokinen, E.; Viikari, J.; Raitakari, O. T.; Pahkala, K. (2018)
    Aims: Eastern Finns have higher risk of coronary heart disease (CHD) and carotid intima-media thickness than western Finns although current differences in CHD risk factors are minimal. Left ventricular (LV) mass and diastolic function predict future cardiovascular events but their east-west differences are unknown. We examined the association of eastern/western baseline origin with LV mass and diastolic function. Methods : The study population included 2045 subjects of the Cardiovascular Risk in Young Finns Study with data from the baseline survey (1980) and the latest follow-up (2011) when echocardiography was performed at the age of 34-49 years. Results: Subjects with eastern baseline origin had in 2011 higher LV mass (139 +/- 1.0 vs. 135 +/- 1.0 g, p=0.006) and E/e-ratio indicating weaker LV diastolic function (4.86 +/- 0.03 vs. 4.74 +/- 0.03, p=0.02) than western subjects. Results were independent of age, sex, area of examination and CHD risk factors such as blood pressure and BMI (LV mass indexed with height: p
  • Strandberg, Timo (2018)
  • Rahkola-Soisalo, Päivi; Raatikainen, Kaisa; Mikkola, Tomi (2019)
  • Pitkänen, Mikko; Kontio, Risto; Förster, Johannes (2018)
    Lähtökohdat Hammasvaurio on yleinen anestesiaan, intubaatioon ja elvytykseen liittyvä haittatapahtuma. Menetelmät Analyysi perustuu Potilasvakuutuskeskuksessa v. 2000–13 loppuun käsiteltyihin vahinkoilmoituksiin. Tulokset Hammasvaurioita anestesian ja intubaation yhteydessä koski 137 vahinkoilmoitusta. Potilaille oli tehty leikkaus (83 %), intubaatio hätätilanteessa (7 %) tai muu toimenpide (mm. kardioversio). Tapauksista 66 % liittyi laryngoskopiaan ja intubaatioon ja vajaa 20 % nielutuubin tai kurkunpäänaamarin käyttöön.Vaikea intubaatio oli riskitekijä. Terve hammas vaurioitui 7 %:ssa. Vaurio korvattiin neljälle potilaalle (2,9 %). Päätelmät Hammasvahingolle altistavat heikentynyt hampaisto ja intubaatio. Oikeusturvan takia on tärkeää kirjata hammasstatus etukäteen. Potilasvakuutuskeskus korvaa anestesian aikaisen hammasvaurion harvoin. Nopea hoito voi pelastaa vaurioituneen hampaan.
  • Karipohja, Tuula; Jokinen, Ewa; Heinonen, Pia; Seikkula, Jaana; Vehkaoja, Liina (2020)
    Gynekologiset vuotohäiriöt ovat tavallisin syy naistentautien poliklinikoiden potilaskäynteihin. Tärkeää vuotohäiriöiden selvittelyssä on tarkka vuotoanamneesi ja kliininen tutkimus. Hoidot aloitetaan perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa potilaan jatkotutkimuksiin kuuluvat emättimen kautta tehtävä kaikukuvaus ja sen yhteydessä tehtävä keittosuolaruiskutus kohdunsisäisen rakenteellisen muutoksen poissulkemiseksi. Erikoissairaanhoidossa vuotohäiriöiden hoidon suunnittelu tapahtuu ensikäynnin yhteydessä. Merkittävä osa kohdunsisäisistä toimenpiteistä voidaan nykyään tehdä polikliinisesti, jolloin toiminta on potilaslähtöistä ja kustannusvaikuttavaa.
  • Nikander, Eini; Koskela-Koivisto, Tiina; Söderström-Anttila, Viveca (2020)
    Hedelmöityshoidot suunnitellaan hedelmättömyyden syyn ja keston sekä naisen iän mukaan. ¬Niistä saa avun 80 % pareista, kun naisen ikä on korkeintaan 35 vuotta. Koeputkihedelmöityksessä joka neljäs yhden alkion siirto johtaa lapsen syntymään. Lasten perinataali¬tuloksissa on pieniä eroja spontaanisti hedelmöityneiden lasten tilanteeseen. Suomessa hedelmöityshoitoja saa sekä omilla että luovutetuilla sukusoluilla julkisilla ja yksityisillä klinikoilla.