Browsing by Subject "Ruovesi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Iltanen, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä psykobiografis-taidehistoriallisessa tutkielmassa kohtaan Suomen rakastetuimpiin ja kuuluisimpiin kuuluvan taideteoksen Haavoittunut enkeli vuodelta 1903 sekä sen tekijän, kuvataiteilija Hugo Gerhard Simbergin (1873–1917) uutta etsivällä mielellä löytöretkeillen hänen omaleimaisen taiteilijuutensa ja tematiikkansa alkulähteille. Fokusoidun teoksen kiehtovan originelliin, mysteerinomaiseksi miellettyyn enkeliyteen ja sen jäljittämiseen detaljeja myöten nostaen analyysiin Simbergin varhaistuotannon merkittävät teokset, Haavoittuneen enkelin esiäidiksi osoittautuvat vuoden 1895 pienoisakvarelli Satu I sekä vuoden 1897 pienoisakvarelli Tuuli puhaltaa. Näin tavoitteenani on avartaa Simberg-tutkimuksen näköalaa siitä, miten vuonna 1903 valmistuneen Haavoittuneen enkelin tematiikan merkittävät, toistuvat jäljet detaljeineen yltävät pitkälle jo Simbergin varhaistaiteilijuuteen, hänen elämänsä käännekohtaan vuoteen 1895 Ruoveden ensimmäisen kauteen luonnon lumossa Axel Gallénin yksityisopissa, alkajaisiin Simbergin omaleimaiselle taiteilijantielle symbolismiin. Arkistotyön tuloksena paljastuu jopa symbolisesti sanoen aivan konkreettinen Simbergin omaleimaisen taiteilijuuden alkulähde paikkakunnalta, Haavoittuneen enkelin esiäidin Sadun I todellisen maiseman lähtökohta Ruovedellä sijaitsevalta Runebergin lähteeltä. Tuolla alkaneen omaleimaisen taiteilijatien huipentumana Haavoittunut enkeli ilmestyy alkuperäisaineiston valossa vahvasti itsekriittisen, mutta toivorikkaan Simbergin omana mieliteoksena, jonka tematiikka enkeliyden merkityksineen kehittyi lähes vuosikymmenen kohti täydellisempää, mielekästä lopputulemaa. Tässä fokus on kehityksen alkulähteillä elämäkerrallisesti Simbergin merkittävissä, käänteentekevissä vuosissa 1895 ja 1897 Ruoveden aikakaudella näin psykobiografisin ääriviivoin hahmottaen. Temaattisesti sanoen fokus on tämän ajan varhaistuotannon enkelitematiikan käännepisteistä soljuen itse Haavoittuneen enkelin detaljisessa teosanalyysissa enkeliyden johdattamana niin taidehistorian, psykologian kuin teologiankin kohtaamispisteessä. Tämä on alustus oppia tuntemaan Simbergin luoma enkeliys kokonaisvaltaisemmin. Kiteyttävästi kysyen, miten Simbergin omaleimainen Haavoittunut enkeli on kehittynyt saaden ensimmäisiä jälkiään, tematiikkansa esiäitejä, jo vuosilta 1895 ja 1897 varhaistaiteilijuudessa Ruovedellä? Mihin jäljittyy detaljeja myöten merkityksineen tämän pitkään kehittyneen Simbergin mielimaalauksen omaleimainen mysteerinen enkeliys – yhdessä poikien kanssa matkaa tekevä siipeensä saanut näyttävä ilmestys? Arkistolähtöisesti korostuu teosten rinnalle mittavasti jäljelle jääneiden alkuperäislähteiden, Simbergin ja hänen lähipiirinsä kirjeenvaihdon, muistiinpanojen, lukuisten luonnosten ja valokuvien kirjo Kansallisgallerian kokoelmista yksityisarkistoihin avaten ensisijaisesti Haavoittuneen enkelin tekijän elämää ja mentaliteettia. Punon kokonaisuutta aiemmasta Simberg-tutkimuksesta laajempaan taidehistorialliseen kehykseen etenkin varhaisrenessanssin enkeliyden merkkiteoksiin Leonardo da Vincilta Francesco Botticiniin teoretisoiden teologian rinnastuvia enkelimerkityksiä. Keskeisesti Suomen kaksi tunnetuimpaa enkeliä, toistensa aikalaiset, kohtaavat ensi kertaa. Immi Hellénin Enkeli taluttaa (”Maan korwessa kulkewi – –”) alun perin kristillisenä runona vuodelta 1884 ja suosittuna hymninä jo vuonna 1901 näyttää alkuperäiskuvalöytöineen omaleimaista tietä Simbergin kummalle enkelille nimenomaan Simbergin aikalaisena. Simbergin enkelin vahvimmat jäljet johtavat näin oikukkaasti, mutta moni-ilmeisesti suojelusenkeliyden apokryfisille alkujuurille sekä arkkienkeliyteen Rafaelin, Gabrielin, Mikaelin ja Luciferin jäljille. Näin Haavoittunut enkeli ilmestyy Simbergin pitkäaikaisen, sisukkaan toivontäyteisen työn tuloksena: omaleimaisesti ympäröivästä elämästä, kulttuuriperinnön jäljistä mielikuvituksen kautta yllätyksellisin kääntein se johdattuu harmoniseksi, yliluonnollisen ja luonnollisen atmosfäärissä väreileväksi, taiteelliseksi kiteymäksi. Simbergin mystifioitu haavoittunut enkeli-ilmestys osoittautuu paradoksisesti vahvaksi, moninaiseksi enkeliydeltään, jonka kautta tämä kansainvälisestikin kiehtova, mutta samaten Simbergille niin henkilökohtainen teos kiteytyy monitulkintaisuuden suovaksi symboliksi elämänmatkasta toivon siivittämänä yhä eteenpäin.
  • Burman, Will (Holger Schildts, 1919)
    Schildts 6 marks böcker ; 17
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Notkosillanmäki Ruovesi Tietokantatunnus: MOR-Y04-007 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 3 Karttalehti: 2231 04 Alueen pinta-ala: 4,3 ha Korkeus: 175 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 15 m Muodon suhteellinen korkeus: 15 m Moreenimuodostuman sijainti: Notkosillanmäki sijaitsee Ruoveden kunnan eteläosassa Pohjan kylässä, kartta-alueen suurimman hiekkamuodostuman, Siikakankaan länsipuolella Pirttijärvestä noin kilometri etelään
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Pikkunevan muodostuma Ruovesi Tietokantatunnus: MOR-Y04-017 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 4 Karttalehti: 2142 03 Alueen pinta-ala: 15,5 ha Korkeus: 180 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 10 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Pikkunevan muodostuma sijaitsee Ruoveden Siikanevan ja Särkikankaan itäpuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Jakamakangas Ruovesi Tietokantatunnus: MOR-Y04-018 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni Arvoluokka: 3 Karttalehti: 2142 03 Alueen pinta-ala: 13,1 ha Korkeus: 173 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 12,5 m Muodon suhteellinen korkeus: 12,5 m Moreenimuodostuman sijainti: Jakamakankaan reunamoreenimuodostuma sijaitsee laajan Jakamakankaan luoteiskulmassa, Siikanevan lounaispuolella
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Isomäki Ruovesi Tietokantatunnus: MOR-Y04-020 Muodostumatyyppi: Kumpumoreenityypin suurmuoto Arvoluokka: 4 Karttalehti: 2213 11 Alueen pinta-ala: 8,7 ha Korkeus: 183 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 32,5 m Muodon suhteellinen korkeus: 32,5 m Moreenimuodostuman sijainti: Isomäen muodostuma sijaitsee Ruovedellä, Mäenalanen-järveltä noin 300 metriä etelään, Helvetinjärven kansallispuiston kaakkoispuolella
  • Kijanen, Tellervo (1938)
  • Kuusisto, Emilia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimus käsittelee Ruoveden seurakuntaa vuosina 1865–1896. Kunnallishallinnon perustamisen yhteydessä vaivaishoito siirtyi seurakunnalta kunnan tehtäväksi, jolloin seurakunta jäi kolmeksi vuosikymmeneksi ilman organisoitua sosiaalista auttamistyötä. Tilanne muuttui, kun vuonna 1895 perustettiin Ruoveden diakonaattiseura. Seuraavana vuonna seurakunta sai ensimmäisen diakonissansa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, tehtiinkö Ruovedellä seurakunnan toimesta sosiaalista auttamistyötä kunnan perustamisen ja ensimmäisen diakonissan saapumisen välillä, ja jos tehtiin, miten se ilmeni. Tärkeimpiä lähteitä ovat erilaiset kunnan ja seurakunnan pöytäkirjat ja tilikirjat, tutkimuskirjallisuudessa paikallishistorioilla on keskeinen rooli. Ruoveden kunta perustettiin poikkeuksellisen nopeasti ja maallikkojohtoisesti. Kirkkoherra J.W. Durchman irtisanoutui vaivaishoitohallituksen puheenjohtajuudesta varhaisessa vaiheessa, mutta kunnan perustamisessa olivat mukana kirkonisäntä sekä suntio, joka toimi vaivaishoidosta vastaavan kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Nälkävuosien koetellessa tuoretta kunnallishallintoa, toimi kirkkoherra Durchman avustustoiminnan tukihenkilönä ja avustusten jakajana. Kirkkoherran henkilökohtainen panos näkyi Ruovedellä myös koulutuksen, terveydenhuollon sekä kulttuurielämän tukemisena. Vuosisadan loppua kohden Durchmanin pariskunta antoi suurehkoja lahjoituksia sairaala- ja koulutushankkeisiin. Kunnan vaivaiskassaan seurakunta lahjoitti eri tilaisuuksissa kerättyjä lahjoituksia ja vaivaisukon tulot. Merkittävä osa seurakunnan kolehdeista kerättiin auttamistyöhön, pääosin kunnan ulkopuolelle, mutta paikallisista kohteista ainakin koululle ja sairashuoneelle. Seurakunta lainasi ja maksoi korkoa kunnan hyväntekeväisyystilille. Köyhimmät vapautettiin seurakunnan maksuista. Ruoveden diakonaattiseura perustettiin vuonna 1895 ja seuraavana vuonna saatiin Hämeen seurakuntien ensimmäinen diakonissa. Tutkimus osoittaa, ettei Ruoveden seurakunta luopunut auttamistyöstä, vaikka sillä ei vielä ollut yhtä organisoitua kanavaa auttamiselle.