Browsing by Subject "SLCO1B1"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Hirvensalo, Päivi; Tornio, Aleksi; Neuvonen, Mikko; Kiander, Wilma; Kidron, Heidi; Paile-Hyvärinen, Maria; Tapaninen, Tuija; Backman, Janne T.; Niemi, Mikko (2019)
    Abstract The aim of this study was to investigate how variability in multiple genes related to pharmacokinetics affects fluvastatin exposure. We determined fluvastatin enantiomer pharmacokinetics and sequenced 379 pharmacokinetic genes in 200 healthy volunteers. CYP2C9*3 associated with significantly increased area under the plasma concentration-time curve (AUC) of both 3R,5S- and 3S,5R-fluvastatin (by 67% and 94% per variant allele copy, P = 3.77 ? 10-9 and P = 3.19 ? 10-12). In contrast, SLCO1B1 c.521T>C associated with increased AUC of active 3R,5S-fluvastatin only (by 34% per variant allele copy; P = 8.15 ? 10-8). A candidate gene analysis suggested that CYP2C9*2 also affects the AUC of both fluvastatin enantiomers and that SLCO2B1 single nucleotide variations (SNVs) may affect the AUC of 3S,5R-fluvastatin. Thus, SLCO transporters have enantiospecific effects on fluvastatin pharmacokinetics in humans. Genotyping of both CYP2C9 and SLCO1B1 may be useful in predicting fluvastatin efficacy and myotoxicity. This article is protected by copyright. All rights reserved.
  • Taskinen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pravastatiini on plasman kolesterolitasoa alentava lääke, jota käytetään sydän- ja verisuonisairauksien primaari- ja sekundaaripreventiossa. Pravastatiini on useiden solukalvojen kuljetusproteiinien substraatti. Näistä transporttereista erityisesti SLCO1B1 -geenin koodittaman OATP1B1 kuljetusproteiinin yhden nukleotidin muutoksen (single-nucleotide variation, SNV) c.521T>C (p.Val174Ala; rs4149056) on aiemmissa tutkimuksissa todettu toistuvasti vaikuttavan merkittävästi pravastatiinin farmakokinetiikkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ensimmäistä kertaa perintötekijöiden vaikutuksia pravastatiinin farmakokinetiikkaan koko perimän laajuisessa tutkimuksessa (genome-wide association study, GWAS). Sataseitsemänkymmentäkolme tervettä vapaaehtoista tutkittavaa otti kerta-annoksen pravastatiinia, jonka jälkeen kerätyistä verinäytteistä määritettiin pravastatiinin farmakokineettiset muuttujat. Geenimuutokset määritettiin koko perimän kattavalla sirulla. Tämän lisäksi tehtiin meta-analyysi, jota varten geenimuutokset määritettiin myös 96 aiemmin pravastatiinia vastaavissa tutkimuksissa saaneiden tutkittavien joukolta. Meta-analyysissä vain SLCO1B1 c.521T>C geenimuutos assosioitui perimänlaajuisesti merkitsevästi suurentuneeseen pravastatiinin kokonaisaltistukseen (pitoisuus-aika –käyrän alle jäävä alue) ja huippupitoisuuteen. SLCO1B1 c.521T>C geenimuutos voi siten lisätä pravastatiinin aiheuttaman lihashaittavaikutuksen riskiä. Tämä tulos vahvistaa aiempia käsityksiä pravastatiinin farmakokinetiikkaan vaikuttavista geenimuutoksista. Tutkielman tekijä rekrytoi koehenkilöt tutkimukseen ja huolehti tutkimuspäivien käytännönjärjestelyistä. Lisäksi hän ohjaajan avustuksella laski farmakokinetiikan ja suoritti tilastollisen analyysin. Tekijä piirsi taulukot ja kuvaajat itse.
  • Mykkänen, Anssi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Repaglinidi on diabeteslääke, jota suositellaan koetinlääkkeeksi sytokromi P450 (CYP) 2C8 -entsyymin välityksellä tapahtuvien lääkkeiden yhteisvaikutusten tutkimiseen kliinisissä lääketutkimuksissa. Repaglinidin farmakokinetiikassa on paljon yksilöiden välistä vaihtelua ja aiemmissa tutkimuksissa SLCO1B1- ja CYP2C8-geenien perinnölliset muutokset ovat assosioituneet muutoksiin repaglinidin farmakokinetiikassa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin kattavasti perimän vaikutusta repaglinidin farmakokinetiikkaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin koehenkilötutkimuksissa kerättyä dataa repaglinidin pitoisuuksista 173 terveeltä vapaaehtoiselta, joiden perimä määritettiin lähes koko perimän laajuisella DNA-sirulla. Perimän vaikutusta repaglinidin farmakokinetiikkaan tutkittiin perimänlaajuisessa assosiatiotutkimuksella. Vahvin assosiaatio oli OATP1B1-kuljetusproteiinia koodaavan SLCO1B1-geenin c.521T>C-mutaation yhteys suurentuneeseen repaglinidin altistukseen ja huippupitoisuuteen. Uutena löydöksenä SLCO1A2-geenin muutos rs11045916 assosioitui alentuneeseen repaglinidin altistukseen. Rs11045916 oli täysin kytkeytynyt SLCO1A2 c.38T>C -mutaatioon, joka aiheuttaa muutoksen OATP1A2-kuljettajaproteiinissa. Molemmat muutokset olivat vahvasti kytkeytyneet SLCO1B1-geenin c.463C>A-muutokseen, joka on aiemmissa tutkimuksissa assosioitunut alentuneeseen altistukseen repaglinidille. Repaglinidin ei ole aiemmin osoitettu kulkevan OATP1A2-transportterin kautta ja yksi mahdollinen selitys mekanismille alentuneen altistuksen taustalla on kytkeytyminen SLCO1B1-geenin muutokseen. Kandidaattigeenianalyysissa myös CYP2C8*3-alleeli oli yhteydessä alentuneisiin repaglinidipitoisuuksiin. Tutkimus vahvistaa aiemmat havainnot SLCO1B1- ja CYP2C8-geenien perinnöllisen vaihtelun merkittävästä vaikutuksesta repaglinidin farmakokinetiikkaan. Tutkimuksessa havaitun SLCO1A2:n mutaation osalta tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, jotta voidaan arvioida, onko mekanismi taustalla OATP1A2:n vai OATP1B1:n toimintaan liittyvä.
  • Kaugonen, Olga (Helsingfors universitet, 2017)
    Investigating the role of cell membrane proteins has increased over the last decade, as drugdrug interactions and genetic polymorphisms have been found to cause changes in drug pharmacokinetics and dynamics. In this study the characteristics of the OATP1B1 transporter were reviewed and new in vitro research method to study protein functions was developed. Human Embryonic Kidney cells (HEK) is a human derived mammalian cell-line that is widely used in the study of OATP1B1 transporter. The Sf9 cell line is isolated from Spodoptera frugiperda insect and is one of the standard in vitro tools in a genetic engineering study. In the experimental part of this thesis the goal was to express OATP1B1 transporter in Sf9 and HEK293 cell lines. The wild-type SLCO1B1-gene encoding the OATP1B1 was virulent with baculovirus into the cells by the Bac-to-Bac® Baculovirus Expression System. For expression in the Sf9 cells, the aim of the study was to clone the SLCO1B1-gene into the pFastBac vector. The cloning was not successful in this study although attempts were made for several approaches. The expression of OATP1B1 transporter in HEK293 cells was successful. HEK293 cells expressing OATP1B1 transporter are well suited for the study of the SLCO1B1-gene. The in vitro method developed in this study remains in the research team as a tool to investigate the polymorphisms of the SLCO1B1-gene, the inhibition of the transporter and possible drug interactions.
  • Jaakkonen, Liina (Helsingin yliopisto, 2022)
    OATP1B1 is an influx transporter that is predominantly expressed in the liver, and it mediates the uptake of many clinically important endogenous compounds and drugs from portal vein blood into hepatocytes. OATP1B1-mediated uptake affects the rate of hepatic elimination of substrate drugs, directly affecting their plasma concentrations. Some naturally occurring single nucleotide variants (SNVs) in the SLCO1B1 gene encoding OATP1B1 can alter the transport function of the transporter resulting in alterations in pharmacokinetics, efficiency and toxicity of substrate drugs. The aim of this master´s thesis was to examine the effect of four naturally occurring SNVs of the SLCO1B1 gene on transport activity, expression, and localization of the OATP1B1 transporter in vitro. SNVs 170G>A (R57Q), 388A>G (N130D), 452A>G (N151S) and 758G>A (R253Q) were created using site-directed mutagenesis in the SLCO1B1 gene presenting in the pENTR221 plasmid. Recombinante baculoviruses were produced in Sf9 cells using the Bac-to-Bac® Baculovirus Expression System and used to transduce HEK293 cells for the overexpression of OATP1B1 wild type and variant proteins. An uptake assay was used to study the transport activity of the OATP1B1 variants in HEK293 cells. Western blotting was used to study the expression of OATP1B1 proteins in membrane vesicles. Immunofluorescence staining was used to determine the localization of OATP1B1 wild type and variants in HEK293 cells. Transport activity of the OATP1B1 variants R57Q and R253Q was significantly decreased compared to wild type. In contrast, transport activity of the N130D ja N151S variants was not significantly altered. The reasons for the changes in transport activity could not be reliably estimated due to the failure to measure the expression levels of OATP1B1 proteins by Western blotting. However, immunofluorescence microscopy revealed that the localization and expression of the all the studied OATP1B1 in baculovirus transduced HEK293 cells were comparable to the wild type. The results of this master´s thesis indicate that SNVs 170G>A and 758G>A can impair the transport activity and substrate uptake functions of OATP1B1 in vitro. Additional in vitro studies of transport activity, expression and localization of the variants R57Q and R253Q will be required to confirm these results. In the future, the R57Q and R253Q variants should be also studied for their possible clinical significance in pharmacokinetics and pharmacodynamics of substrate drugs, as SNVs 170G>A and 758G>A may increase the exposure and the risk for adverse effects of OATP1B1 substrate drugs.