Browsing by Subject "Saimaa"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 23
  • Kumar, Eva; Koponen, Jani; Rantakokko, Panu; Airaksinen, Riikka; Ruokojärvi, Päivi; Kiviranta, Hannu; Vuorinen, Pekka J.; Myllylä, Timo; Keinänen, Marja; Raitaniemi, Jari; Mannio, Jaakko; Junttila, Ville; Nieminen, Janne; Venäläinen, Eija-Riitta; Jestoi, Marika (Elsevier BV, 2022)
    Chemosphere
    Occurrence and distribution of perfluoroalkyl acids (PFAAs), a sub-category of per- and polyfluoroalkyl substances (PFASs), is widespread in the environment. Food, especially fish meat, is a major pathway via which humans are exposed to PFAAs. As fish is an integral part of Nordic diet, therefore, in this study, several fish species, caught in selected Baltic Sea basins and freshwater bodies of Finland, were analysed for PFAAs. Perfluorooctane sulfonate (PFOS) was detected in all Baltic Sea fish samples and in >80% fish samples from freshwaters. PFOS contributed between 46 and 100% to the total PFAA concentration in Baltic Sea fish samples and between 19 and 28% in fish samples from freshwaters. Geographically, concentration ratios of PFOS to other PFAAs differed between fish from the Baltic Sea and Finnish lakes suggesting that distribution of PFAAs differ in these environments. Results were compared with current safety thresholds – environmental quality standard for biota (EQSbiota) set by the European Commission and a group tolerable weekly intake (TWI) for the sum of four PFASs (∑PFAS-4) i.e. perfluorooctanoic acid (PFOA), perfluorononanoic acid (PFNA), perfluorohexane sulfonate (PFHxS) and PFOS, recommended by the European Food Authority (EFSA). EQSbiota compliance was observed for PFOS in all species except smelt caught in the Baltic Sea and also in the River Aurajoki, where smelt had migrated from the Baltic Sea for spawning. Moderate consumption of most Baltic fishes (200 g week−1) results in an exceedance of the new TWI (4.4 ng kg−1 body weight week−1) for ∑PFAS-4.
  • Heinonen, Pertti; Kettunen, Ilppo (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 16
  • Kettunen, Ilpo (Vesihallitus. National Board of Waters, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 34, 47-51
    Veden laadun horisontaaliset erot jätevesien pilaamalla vesialueella Saimaalla.
  • Roitto, Yrjö (Suomen metsätieteellinen seura, 1963)
  • Heinonen, Pertti (Vesihallitus, 1972)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 5
    Engl. summary: The effect of waste water on lake recipient
  • Liukko, Ninni; Huttula, Timo (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 6/2013
    Suomen ympäristökeskus teki Pien-Saimaan alueelle Coherens-mallisovelluksen, jolla simuloitiin vaihtoehtoisia pumppaustilanteita avovesikaudella 2010 ja jaksolla 2001-2006. Mallin virtaus- ja vedenlaatuosat antoivat avovesikauden 2010 tilanteessa tyydyttäviä tuloksia verrattuna havaintoihin. Jaksolla 2001-2006 käytettiin alueelle sisään tulevasta kuormituksesta vain karkeita arvioita, joten malli ja havainnot eivät vastaa toisiaan yhtä hyvin kuin avovesikauden 2010 tilanteessa. Pitkäaikaiset laskennat nykytilanteesta ja yhdestä pumppausratkaisusta tukevat kuitenkin avovesikaudelta 2010 saatuja tuloksia. Avovesikauden 2010 tulosten perusteella vaihtoehto VE5D, jossa Kopinsalmessa virtausta kiihdytetään pumppaamalla vettä etelään 20 m3/s ja Kivisalmessa etelään 10 m3/s, vaikuttaa lasketuista vaihtoehdoista parhaalta parantamaan Maaveden, Riutanselän ja Sunisenselän vedenvaihtoa. Tällä pumppausvaihtoehdolla myös kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet vähenevät eniten Taipalsaarentien länsipuolella ja Maavedellä mallitulosten mukaan. Taipalsaarentien itäpuolella Niemisenselän eteläosassa ainepitoisuudet kuitenkin kasvavat hieman sekä avovesikauden 2010 että jakson 2001-2006 mallitulosten mukaan.
  • Kuha, Jonna; Liukko, Ninni; Huttula, Timo (Suomen ympäristökeskus, 2011)
  • Lahtinen, Veikko (2005)
    Tässä pro gradu -tutkimuksessa selvitetään mitä erityisiä vaikutuksia Pietariin käydyllä halkokaupalla on ollut Suur-Saimaan alueen talouteen autonomian ajan lopulla, ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pietarista, emämaan pääkaupungista, tuli osaksi halkokaupan kautta enenevässä määrin muidenkin elämän alojen asiointikeskus. Kaupungin merkitys tutkimusajan Suomelle korostui kaupungin suuren suomalaisväestön takia. Saimaan kanavan avaamisen (1856) kautta Suomi kääntyi yhä enemmän Venäjän suuntaan. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan halkokaupan taloudellisia vaikutuksia erityisesti työllisyyden kautta kolmessa valitussa esimerkkikunnassa: Ristiinassa, Anttolassa ja Puumalassa. Näillä kunnilla on välitön yhteys Saimaan kanavaan ja sitä kautta Pietariin. Lisäksi tutkimuksessa esitellään malli halkokaupan taloudellisista vaikutuksista. Tarkasteltavien kuntien halkokauppaa käsitellään sitten mallin avulla. Mallin vaiheessa 1. tarkastellaan halonhakkuun, vaiheessa 2. halkojen kuljetuksen (metsästä halkotarhalle), vaiheessa 3. halkojen pilkkomisen (halkotarhalla), vaiheessa 4. halkojen laivaanlastauksen, vaiheessa 5. halkojen (vesiteitse tapahtuvan) kaukokuljetuksen ja viimeksi vaiheessa 6. halkojen purun ja loppukäyttäjille jakamisen työllisyysvaikutuksia. Työn teoreettisena taustana toimii Reino Ajon teoria liikennealueiden muodostumisesta. Teoriasta on apua erityisesti keskityttäessä tutkimaan Saimaan kanavan kautta käydyn kaupan suuntautumista Pietariin, joka oli tutkimusaikana merkittävä taloudellinen keskus Venäjällä. Saimaan kanavan tarkastelun lisäksi käydään lävitse myös sen liityntäliikennettä sekä vesillä että maalla. Lisäksi työssä paneudutaan halkokaupan kuljetustekniikkaan ja sen kehittymisen mukanaan tuomiin vaikutuksiin. Ristiinassa halkokauppa työllisti puoleksi vuodeksi vuonna 1900 kokonaisuudessaan 5,4 %:ia maataloustyöväestöstä. Saimaan kanavan kautta vuonna 1900 kuljetetuista 155400 pinokuutiometristä halkoja Ristiinan osuus oli 4,9 %. Ristiinan osalta tulee muita otosvuosia (1890 ja 1894) tarkastellessa huomioida, että osa kunnan halkokaupasta on todennäköisesti merkitty tilastoihin Mikkelistä lähteneeksi. Tämän takia Ristiinan ilmoitetut halkomäärät ovat luultavasti alhaisempia kuin vienti on todellisuudessa ollut. Mikkelin kaupungin alueelta ei halkoja ole voitu vientiin hakata. Puumalasta vietiin vuonna 1900 7,7 % Saimaan kanavan kautta kuljetetuista halkolasteista. 1800-luvun loppuvuosiin asti halonhakkuu tapahtui Puumalassa, kuten muissakin tarkastelluissa kunnissa, pelkän kirveen voimin. Anttolasta vietiin vuonna 1900 4,4 % kaikista Saimaan kanavan läpi kuljetetuista haloista. Halkolastien määrä kasvoi Anttolassa tasaisesti vuosien 1890 ja 1900 välillä. Väätämönsalmen ruoppaus- ja kunnostustyö vuosina 1896-1897 vaikutti todennäköisesti kasvuun tarkasteluajanjakson lopussa. Halkokaupan myötä kasvanut lotjanrakennustoiminta lisäsi anttolalaisten työmahdollisuuksia. Lotjia rakennettiin myös muualla Suur-Saimaan alueella. Lotjista kehittyi niihin asennettujen koneiden myötä erityinen Saimaan laivatyyppi, jota kutsuttiin tervahöyryksi. Rakentamisen lisäksi välillisiin taloudellisiin vaikutuksiin kuului halkokuljetuksen (vienti) mahdollistama edullinen paluulasti (tyhjä rahtitila), jonka kautta laivan omistaja sai kuljetuksista rahtituloja. Välillisiin vaikutuksiin voidaan lukea myös kulkuväylien parantamiseen liittyneet työt ja investoinnit.
  • Roitto, Yrjö (Suomen metsätieteellinen seura, 1958)
  • Kyröläinen, Helena (Vesihallitus, 1978)
    Vesihallitus. Tiedotus 139
  • Höytämö, Jukka; Leiviskä, Pekka (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    KASra 2/2009
    Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelma laadittiin vuonna 1997. Siinä kuvattiin perusteellisesti Saimaan tulvan toteutumismahdollisuuksia, tulvan suuruutta ja tulvantorjuntaan liittyviä erilaisia keinoja ja tulvasta aiheutuvia vahinkoja. Vesistöjen käyttötoiminnassa tai käyttäytymisessä ei kuluneiden kahdentoista vuoden aikana ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuoden 1997 jälkeen on kuitenkin tullut paljon tutkimus- ja selvitystietoa ilmaston muuttumiseen liittyen. Saimaan alueella on tehty myös lukuisia tulvavaarakarttoja ja tulvariskienhallinnan yleissuunnitelmia sekä arvioitu tulvista aiheutuvia vahinkoja. Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmaan 2009 on sisällytetty vuodesta 1997 lähtien saatua lisätietoa Saimaan tulviin liittyen. Ilmastonmuutoslaskelmien ja vahinkojen kuvauksen lisäksi on keskitytty viranomaisyhteistyön sekä rakentamisen ohjauksen kuvaukseen. Tulvantorjuntasuunnitelma 2009 täydentää aiempaa suunnitelmaa vuodelta 1997.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1976)
    Vesihallitus. Tiedotus 118
  • Ollila, Markku; Niittyniemi, Visa; Dubrovin, Tanja; Faehnle, Maximo (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2009
  • Heinonen, Pertti; Kettunen, Ilppo; Kivinen, Jarmo (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 89
  • Siirala, Maisa (Vesihallitus, 1973)
    Vesihallitus. Tiedotus 49
  • Seppänen, O. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Motovilov, Juri; Vehviläinen, Bertel (The National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the water and environment research institute 3, pp. 17-26
  • Kuusisto, Esko (Vesihallitus, 1978)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 26
    Summary: Conceptual modelling of inflow into Lake Suur-Saimaa from the surrounding watersheds
  • Korobova, Dina; Poizner, Valentin; Oziranskii, Yuri; Plotkin, Yuri; Egorow, Andrew; Maunula, Markku; Porttikivi, Reijo (The National Board of Water and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the water and environment research institute 3, pp. 5-16