Browsing by Subject "Scandinavian Languages (Second Domestic Language)"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 97
  • Hovi-Meronen, Katianna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yhteiskunta muuttuu jatkuvasti ja tämä tarkoittaa muutoksia myös koulumaailmassa. Perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat astuivat voimaan vuonna 2016, mikä on tuonut mukanaan uusia vaatimuksia ja näkökulmia myös oppimiseen. Opetusmenetelmät, jotka aikaisemmin ovat olleet ehkä enemmän opettajakeskeisiä, vaihdetaan vähitellen enemmän oppilaskeskeisempiin menetelmiin, joissa oppilailla on suurempi ja aktiivisempi rooli koko oppimisprosessissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuinka challenging learning – haastava opetus – toimii käytännössä sekä minkälaisia mielipiteitä ja käsityksiä oppilailla ja opettajalla on menetelmästä filosofinen dialogi (Philosophy For Children, PC4) ruotsin kielen ja kirjallisuuden opettamisessa perusopetuksessa. Tavoitteena on myös tutkia kokevatko oppilaat ja opettaja menetelmän antavan oppilaille enemmän haasteita kuin mitä tavallisemmin käytetyt opetusmenetelmät antavat. Haastava opetus, joka on alun perin lähtöisin Englannista, on kasvatustieteellinen suuntaus, jossa oppilaille ei tarjota valmiita vastauksia vaan jossa heidän täytyy oppia ajattelemaan itse. Tämä toteutetaan tarjoamalla oppilaille erilaisia haasteita ja rohkaisemalla heitä monipuolisesti. Tutkimuksen aineisto käsittää oppilaille suunnatun lomakekyselyn, johon on vastannut 26 yhdeksännen luokan oppilasta sekä kaksi heidän opettajalleen tehtyä haastattelua. Materiaali on kerätty Etelä-Suomessa yhdestä suomenruotsalaisesta koulusta. Analyysimenetelmänä käytetään pääasiassa laadullisesti suuntautunutta fenomenografista analyysia, jota täydennetään määrällisillä kuvioilla ja taulukoilla Tutkimustulokset osoittavat, että oppilaiden mielipiteet filosofisesta dialogista menetelmänä ovat melko positiivisia ja suurin osa oppilaista on sitä mieltä, että menetelmä kokonaisuutena on hyvä. Suurin osa oppilaista kokee, että menetelmä tarjoaa heille osittain enemmän haasteita. Oppilaat eivät koe menetelmää erityisen tehokkaaksi oppimista ajatellen, koska suurin osa on sitä mieltä, että he oppivat ainoastaan jotakin tai eivät kovinkaan paljon kun menetelmää käytetään oppitunnilla. Oppilaat suhtautuvat kuitenkin positiivisesti ajatukseen, että menetelmää käytettäisiin opetuksessa useammin. Opettaja kokee filosofisen dialogin menetelmänä, joka saa oppilaat osallistumaan opetukseen melko hyvin. Erityisen hyvin menetelmä aktivoi oppilaita, jotka normaalisti eivät osallistu erityisen aktiivisesti ruotsin kielen ja kirjallisuuden opetukseen tai jotka ovat muuten hieman heikompia. Menetelmää voidaan opettajan mukaan käyttää sekä oppilas- että opettajakeskeisesti. Sitä voidaan myös käyttää monella eri tavalla, mikä tekee erilaisten oppimisstrategioiden käytön sekä opetuksen yksilöllistämisen helpommaksi. Sekä oppilaiden että opettajan rooli tässä menetelmässä on hyvin toisenlainen normaaliin verrattuna ja siksi menetelmä vaatii osittain erilaisia valmisteluja opettajalta ennen oppituntia.
  • Heinola, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan ruotsinkielisissä murteissa käytetään negaatiota inga verrattuna ruotsin kielen tavallisimpiin negaatioihin int, inte ja it. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka informanttien asuinalue, ikä ja sukupuoli näkyvät negaatioiden käytössä. Teoriaosiossa käsittelen sosiolingvistiikkaa ja murteentutkimusta tutkimusalana ja kuinka erilaiset kielenulkoiset tekijät vaikuttavat kieleen. Lisäksi käsittelen Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan murteita sekä negaation inte etymologiaa ja kieliopillista funktiota. Tutkimukseni perustuu puhuttuun ja litteroituun materiaaliin, joka on kerätty puhekorpus Talkoon SLS:n toimesta projektissa Spara det finlandssvenska talet vuosina 2005-2008 sekä vanhemmasta julkaisusta Från Pyttis till Nedervetil. Tutkimuksessa käyttämäni metodi on variaabelianalyysi. Analyysini on määrällinen ja esittelen tuloksia diagrammein ja taulukoin. Tutkimuksessani on 155 informanttia puhekorpus Talkosta. Analyysini osoittaa, että negaatio inga on yleisin Länsi-Turunmaalla ja Itä-Ahvenanmaalla, mutta Uusimaalla negaation esiintyminen on vähäistä ja inga esiintyy lähinnä Itä-Uusimaalla. Informanttien ikä vaikuttaa vaihtelevasti negaatioiden käyttöön. Länsi-Ahvenanmaalla negaatio inga on hieman yleisempi nuorten informanttien keskuudessa, kun taas Itä-Ahvenanmaalla ja Itä-Turunmaalla negaatio inga on yhtä yleinen nuorten ja vanhempien informanttien keskuudessa. Länsi-Turunmaalla inga on yleisempi vanhempien informanttien keskuudessa, kuin myös Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että negaatio inga esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten keskuudessa Ahvenanmaalla, mutta enemmän miesten keskuudessa koko Turunmaalla sekä Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että eri informanttiryhmiä tarkasteltaessa variaatio negaatioidenkäytössä on suurta. Tästä poiketen itäuusimaalaisten nuorten naisten negaationkäytössä ei näy ollenkaan variaatiota, sillä he käyttävät ainoastaan negaatiota int.
  • Aschan, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Under de senaste åren har det flitigt diskuterats att de finska elevernas språkkunskaper försvagats. För att detta påstående ska stämma betyder det att de språkregler eleverna numera behärskar inte i lika hög grad stämmer överens med målspråkets normer som tidigare. Syftet med denna avhandling är att ur ett grammatiskt och lexikalt perspektiv kartlägga ifall det skett någon förändring i provtexter i svenska som det andra inhemska språket i studentexamen under de senaste årtiondena. Hypotesen är att det har skett någon slags förändring i det språk skribenterna använder. Forskningsfrågorna lyder som följande: 1. Vilka avvikelser från målspråksformen förekommer det i studenters uppsatser i studentexamen? 2. Hur har avvikelserna förändrats med tiden? Materialet för denna undersökning består av 26 studentexamensuppsatser i A-svenska, varav hälften är skrivna år 1994 och andra hälften år 2014. Uppsatserna är bedömda med 62-78 poäng, vilket betyder medelgod nivå. Analysmetoden är felanalys. Avvikelserna identifieras och kategoriseras i syntax, morfologi, lexikon samt ortografi. Resultaten visar att det har skett en förändring i det språk som studenterna använder. Skribenterna år 2014 är sinsemellan mer jämna, dvs. avvikelsefrekvenserna mellan de uppsatser som bedömts med under 70 poäng skiljer inte lika stort från de uppsatser som bedömts med över 70 poäng jämfört med 1994. De som bedömts med 62-68 poäng år 1994 har en större avvikelsefrekvens överlag och framförallt i huvudsatsordföljden jämfört med 2014. Däremot har de som år 1994 bedömts med 70-78 poäng en mindre avvikelsefrekvens än 2014. 1994 gör skribenterna överlag fler avvikelser på nivå 4 på Processbarhetsteorins inlärningsskala (PT) medan skribenternad 2014 har en större avvikelsefrekvens i framförallt nominalfrasen som ligger på nivå 3 i PT men samtidigt har de bara en lite större avvikelsefrekvens i syntaxen, som ligger på en högre nivå i PT än nominalfrasen, än vad skribenterna 1994 har. Fastän skribenterna 2014 har en större avvikelsefrekvens på en lägre nivå i PT än skribenterna 1994 har 2014 däremot en mindre avvikelsefrekvens i de betydelsetunga lexikonen verb och substantiv. Där 1994 har större avvikelsefrekvens i de allra vanligaste verben gör 2014 avvikelser i framförallt i sådana verb och substantiv som är ämnesspecifika. Skribenterna 2014 har ett mer kommunikativt språk eftersom syntax och lexikon är de komponenter som anses vara viktiga för kommunikationen, medan skribenterna 1994 noggrannare följer stegen i PT.
  • Dimitriadis, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkielmassani, millaisia asenteita kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on B-ruotsin opiskelua kohtaan eräällä koululla Vantaalla. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) millaisia asenteita tutkimani koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on B-ruotsin opiskelua kohtaan, 2) mikä heidän asenteisiinsa vaikuttaa ja 3) onko vuosiluokkien välillä eroja. Aihevalintani taustalla on perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 uudistus, jonka myötä B-ruotsin opiskelu on syksystä 2016 alkanut vuosiluokalla 6 ja oma kiinnostukseni aiheeseen. Tutkin yhdeksäsluokkalaisten asenteita B-ruotsinopiskelua kohtaan kandidaatintutkielmassani. Tutkielman teoreettisena taustana toimii toisen kielen oppimiseen, motivaatioon ja asenteisiin liittyvä kirjallisuus. Aineisto on puolestaan kerätty suomenkielisellä, paperisella kyselylomakkeella keväällä 2019. Kyselyyn vastasi yhteensä 122 oppilasta, joista 60 (49 %) oli kahdeksas- ja 62 (51 %) oli yhdeksäsluokkalaisia. Aineiston analysoinnissa on käytetty sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Oppilaiden vastauksia lomakkeen väittämiin on esitetty esimerkiksi diagrammin muodossa, avoimen kysymyksen vastauksia on käsitelty puolestaan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella tutkimani koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten asenteet B-ruotsin opiskelua kohtaan ovat hieman enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Kyselyyn vastanneiden oppilaiden asenteisiin vaikuttaa eniten opettaja (positiivisesti). Muita oppilaisiin vaikuttavia tekijöitä ovat perhe/sukulaiset, kaverit ja kielen mahdollinen tarve tulevaisuudessa. Näiden tekijöiden vaikutus oppilaiden asenteisiin vaihtelee positiivisen ja negatiivisen välillä. Vuosiluokkatasolla tulokset viittaavat siihen, että yhdeksäsluokkalaisilla on hieman positiivisempi asenne ruotsin opiskelua kohtaan kuin kahdeksasluokkalaisilla. Tarkasteltaessa erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaiden asenteisiin ei vuosiluokkien välillä tule esiin suuria eroja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi esimerkki tällaisesta erosta on se, että suurempi osa yhdeksäs- kuin kahdeksasluokkalaisista pitää opettajastaan. Saadut tulokset ovat osin ristiriidassa keskenään. Tekemilläni valinnoilla (esimerkiksi mitkä kyselylomakkeen väittämistä ilmaisevat asennetta ja mitkä puolestaan ovat asenteeseen vaikuttavia tekijöitä) on vaikutusta lopputulokseen. Aihe kaipaakin lisää tutkimusta, jotta voidaan luotettavasti arvioida, millainen vaikutus ruotsin osalta tehdyllä opetussuunnitelmauudistuksella on oppilaiden asenteisiin.
  • Vanninen, Mira (Helsingfors universitet, 2016)
    Potilas menee lääkäriin saadakseen diagnoosin oireisiinsa. Hänellä itsellään ei ole diagnoosiin tarvittavaa lääketieteellistä tietoa. Puuttuva tieto antaa potilaalle oikeuden hakeutua lääkärivastaanotolle. Vaikka diagnoosin antaminen on rutiinia, ja vastaanoton tärkein tehtävä, saattaa siihen liittyä viestinnällisiä haasteita. Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitetään miten lääkäri muotoilee diagnoosin potilaan kuvailemista oireista, millä kielellisillä keinoilla lääkäri antaa diagnoosin, ja miten potilas ottaa diagnoosin vastaan. Päätarkoituksena on tutkia, kuinka varma lääkäri on antaessaan potilaalle diagnoosin. Aineistona käytettiin kahtakymmentä vuosina 1996-2000 tallennettua, suomenruotsalaista lääkäri-potilas –keskustelua. Kaikilla aineiston potilailla oli aiemmin todettu fibromyalgia. Tässä tutkielmassa selvitetään tarkemmin ottaen sitä, kuinka varma lääkäri on vahvistaessaan potilaan aiemman fibromyalgiadiagnoosin, jos hän vahvistaa sen. Diagnoosinantoon liittyviin kysymyksiin etsitään vastauksia keskusteluanalyysin avulla. Keskusteluanalyysissä tutkitaan miten keskustelijat käyttävät kieltä pyrkiessään yhteisymmärrykseen. Fibromyalgiaa ei voida todeta laboratoriokokeiden avulla, vaan diagnosointi perustuu potilaan suulliseen oireenkuvaukseen. Tämän ns. kertomusaspektin ansiosta juuri keskusteluanalyysi sopii hyvin fibromyalgiadiagnoosien tutkimiseen. Teoreettisena lähtökohtana toimivat kaksi erilaista käsitemaailma, jotka kohtaavat lääkärinvastaanotolla. Lääkärin toimintaa ohjaa objektiivisuuden vaatimus. Sairaudet ovat luokiteltavissa kategorioihin, joiden rajat perustuvat mitattaviin arvoihin. Potilas puolestaan käsittelee sairauttaan omien tuntemustensa pohjalta, subjektiivisesti. Toisena tausta-ajatuksena on lääkäri-potilas –keskustelujen institutionaalinen luonne. Potilaalla ja lääkärillä on institutionaalisissa keskusteluissa ennalta määritellyt roolit. Lääkäri johtaa keskustelua koulutukseensa ja asemaansa perustuvaan auktoriteettiin nojaten. Potilaan tehvänä on vastata lääkärin kysymyksiin, siis kertoa oireistaan. Erilaiset käsitemaailmat ja eriarvoiset asemat keskustelussa voivat aiheuttaa haasteita yhteisymmärryksen saavuttamisessa. Kahdestakymmenestä lääkäri-potilas –keskustelusta valikoitui tutkimuskohteeksi kaksitoista. Näissä kahdessatoista keskustelussa annetut diagnoosit jaettiin kolmeen ryhmään lääkärin ilmaiseman varmuusasteen mukaan. Varmuuden asteesta kertoivat lääkärin käyttämät sanavalinnat. Tällaisia sanavalintoja olivat ensimmäisen kolmen, eli varmimman, diagnoosin kohdalla ”alldeles klart”, ”helt förenlig” ja ”utan vidare”. Kahdeksassa kahdestatoista diagnoosista lääkäri oli aivan varma diagnoosistaan (1. Korkea varmuusaste). Kolmessa diagnoosissa lääkäri oli melko varma (2. Melko korkea varmuusaste) ja yhdessä epävarma (3. Matala varmuusaste). Mitä tulee yhteisymmärrykseen, on sen saavuttaminen mahdollista, mutta edellyttää molemmilta osapuolilta joustoa institutionaalisten roolien suhteen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lääkäri tarjoaa potiaalle puheenvuoroa, ja että potilas uskaltaa käyttää tätä puheenvuoroa hyväkseen. Yhteisymmärrykseen pyrkiessään molemmat osapuolet joutuvat kuitenkin tasapainoilemaan. Lääkäri ei voi antaa potilaan puhua liikaa auktoriteetin menettämisen pelon vuoksi. Potilaan taas tulee pitäytyä oireenkuvauksessa, eikä hän saa näyttää tietävänsä liikaa sairautensa hoidosta. Muuten hän menettää oikeutensa hakeutua lääkärin vastaanotolle saamaan häneltä puuttuvaa lääketieteellistä tietoa, diagnoosin.
  • Kuuliala, Aino (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten norjalaiset suhtautuvat Norjan radiokanavien ruotsinkielisten toimittajien ja haastateltavien kielenkäyttöön. Ruotsi ja norja ovat sekä geneettisesti että kieliopillisesti hyvin lähellä toisiaan, joten niiden käyttäjät ymmärtävät toisiaan hyvin. Tämä ”grannspråksförståelse” Skandinavian alueella mahdollistaa suurelta osin sen, että ruotsinkielinen mediatoimija voi käyttää ruotsia norjankielisessä mediassa. Huomionarvoista on myös, että Norjassa toleranssi kielellistä variaatiota kohtaan on suurta sekä historiallisista että kielipoliittisista syistä. Vaikka ruotsinkieliset toimijat teoriassa voivatkin käyttää äidinkieltään norjalaisessa mediassa, käytännössä norjalaisten asenteet tätä kohtaan kuitenkin vaihtelevat. Käytin tutkielmassani metodina internetkyselylomaketta, joka tutkielman aiheen puolesta osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Tein kyselylomakkeen SurveyMonkey-ohjelman avulla ja lähetin lomakkeen vastaajille Facebookin kautta. Lomakkeessa kartoitettiin muun muassa vastaajien ikä, maantieteellinen asuinpaikka, kuinka hyvin vastaajat kokevat ymmärtävänsä ruotsia, asenteet norjalaisessa mediassa esiintyvää ruotsia kohtaan sekä asenteet ruotsin kielen käyttäjiä kohtaan. Aineistoni koostuu yhteensä 115 vastauksesta. Päätulos on, että norjalaiset suhtautuvat hyvin positiivisesti norjalaisessa mediassa esiintyvään ruotsin kieleen. Suurin osa vastaajista oli selvästi sitä mieltä, että ruotsinkielisten mediatoimijoiden tulisi käyttää ruotsia norjalaisessa mediassa. Ikä vaikutti tutkimuksessani asenteisiin enemmän kuin maantieteellinen asuinpaikka. Vanhempien ikäluokkien asenteet ruotsin kielen käyttöä kohtaan olivat positiivisempia kuin nuorempien, kun kyse oli ruotsinkielisistä toimittajista. Norjalaisten asenteet ruotsin kieltä kohtaan norjalaisessa mediassa ovat tutkielmani perusteella hyvinkin positiivisia. Aihe kaipaa lisätutkimusta globalisaation aiheuttaman kieliolosuhteiden jatkuvan muuttumisen vuoksi, sillä tulevaisuudessa tulokset eivät ehkä enää pidä paikkaansa. Lisäksi tutkimusta tulisi kohdistaa enemmän niin, että vastaajaryhmät olisivat lukumääriltään samansuuruisia.
  • Nurmio, Maiju (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä ruotsin kielestä ja sen opiskelusta ammattikorkeakoulussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä omasta ruotsin kielen taidostaan sekä heidän motivaatiotaan käyttää ruotsia ruotsinkielisten potilaiden/asiakkaiden kanssa käytännön harjoittelujaksoilla tai työpaikoilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kokevatko sairaanhoitajaopiskelijat ruotsin kielen opiskelusta ja ammattikorkeakoulun ruotsin opinnoista olevan hyötyä heidän tulevassa ammatissaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mahdollisia eroja motivaatiossa ruotsin kieltä ja sen käyttöä kohtaan tutkimukseen osallistuvien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden välillä. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kieliopinnot ja niiden määrä vaihtelevat ammattikorkeakouluittain. Sairaanhoitajan tutkintoon kuuluu vähintään yksi pakollinen ruotsin kurssi, jonka laajuudeksi suositellaan 5 opintopistettä. Jokainen ammattikorkeakoulu päättää kuitenkin itse opetussuunnitelmastaan ja kieliopintojen laajuudesta. Tässä tutkimuksessa esitellään mukana olleiden ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ruotsin kielen opintojen osalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu motivaatiota ja asenteita koskevasta kirjallisuudesta ja erityisesti keskeisimmistä motivaation käsitteistä. Tämän lisäksi tarkastellaan toisen kielen oppimisen käsitteitä ja keskeisimpiä teoriasuuntauksia tämän tutkimuksen kannalta sekä esitellään kommunikatiivista kompetenssia osana kielenoppimista. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016 suomenkielisellä sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi yhteensä 125 sairaanhoitajaopiskelijaa Turun, Vaasan ja Laurean ammattikorkeakouluista. Suurin osa kyselyyn vastanneista opiskeli toista tai kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi, mutta joukossa oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Enemmistö opiskelijoista oli suorittanut tutkintoon kuuluvan pakollisen ruotsin kurssin kyselyn toteutuksen aikaan. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Kyselylomakkeen avoimien vastausten analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lisäksi osa kyselylomakkeen vastauksista analysoitiin määrällisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että sairaanhoitajaopiskelijoiden käsitykset ruotsin opiskelusta ovat pääosin positiivisia. Opiskelijat kokevat ruotsin kielen taidosta ja ruotsin opiskelusta olevan hyötyä tulevassa ammatissaan ja enemmistö tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajaopiskelijoista on melko tai hyvin motivoitunut kehittämään omia ruotsin kielen taitojaan. Erityisesti ammattisanaston oppiminen ja kyky keskustella ruotsiksi ruotsinkielisten potilaiden kanssa on opiskelijoille tärkeää. Sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatio käyttää ruotsia on hyvä, sillä yli puolet tutkimukseen vastanneista opiskelijoista käyttää ruotsia ruotsinkielisten potilaiden kanssa. Opiskelijat perustelevat ruotsin kielen käyttöä muun muassa sillä, että Suomi on kaksikielinen maa ja potilaita tulee palvella heidän omalla äidinkielellään. Sairaanhoitajaopiskelijat antavat kritiikkiä vähäiselle ruotsin kurssien määrälle ja toivovat lisää ruotsin kursseja ja opetusta ammattikorkeakouluihin. Tutkimukseen osallistuneiden ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatiossa ja asenteissa ruotsin kieltä kohtaan ei ollut havaittavissa suuria eroja. Ruotsin kielen käyttö potilaiden kanssa on yleisintä Vaasan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoilla.
  • Sormunen, Laura (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämän tutkimuksen ensisjaisena tavoitteena on selvittää, miten kielikylpyryhmässä olevien lasten kielitaito kehittyy esikouluvuoden aikana. Myöskin opettajan toimintaa ja erilaisia tapoja edistää lasten kielen ymmärtämistä seurataan havainnointikäyntien aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien näkemyksiä lasten kielitaidon kehityksestä ja kielikylvystä.Tutkimuksessa perehdytään lyhyesti kielikylpymetodin historiaan Kanadassa ja Suomessa. Varhainen täydellinen kielikylpy aloitetaan päiväkoti-iässä ja lapselle puhutaan ainoastaan kylpykieltä päiväkodissa. Kielenoppimisen teorioiden avulla pyritään selittämään lapsen toisen kielen oppimista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että päiväkoti on otollinen paikka kielikylvyn aloittamiseen. Toistuvien rutiinien avulla kielenoppiminen tapahtuu päiväkodin arkitilanteissa. Tutkimusaineisto kerättiin helsinkiläisen päiväkodin kielikylpyryhmästä. Kielikylpyryhmässä oli viisi- ja kuusivuotiaita lapsia. Aineisto kerättiin tarkkailemalla ryhmän yhdeksän esikouluikäisen lapsen esikoulutuokioita yhteensä kuusi kertaa vuosien 2011 ja 2012 aikana. Lisäksi aineistoa kerättiin kahden eri kyselykaavakkeen avulla. Kyselykaavakkeiden avulla selvitettiin opettajan näkemystä ryhmän toiminnasta ja lasten kielen kehittymisestä sekä vanhempien näkemyksiä kielikylvystä. Vanhempien kyselykaavakkeeseen vastasi jompikumpi lapsen vanhemmista ja vastauksia saatiin yhteensä kahdeksasta perheestä. Tutkimus osoitti, että lasten kielikylpykielen kehitys esikouluvuoden aikana oli merkittävää. Syksyn seurantakerroilla lapset vastasivat opettajan kysymyksiin pääsääntöisesti yksittäisin sanoin tai lyhyin lausein. Myöskin suomen kieltä käytettiin sekaisin ruotsin kielen kanssa. Kielen kehitys oli selvä syksyn ja kevään seurantakertojen välillä. Lasten puheessa lauseet olivat pidempiä, lauserakenteet olivat automatisoituneita ja puhe oli luontevampaa. Lasten puhe ei ollut pelkästään kysymyksiin vastaamista, vaan muistutti enemmänkin luonnollista keskustelua. Suomen kieltä esiintyi edelleen ruotsin kielen lomassa. Opettaja käytti tuntien aikana monipuolisia työtapoja ja otti hyvin huomioon erilaiset oppijat. Sekä suunnitelmissa että käytännössä oli otettu huomioon, että lapsilla olisi mahdollisimman paljon ruotsinkielisiä virikkeitä päiväkotipäivän aikana. Opettajan ja vanhempien näkemys lasten ruotsin kielen kehityksestä oli hieman ristiriitainen, mutta tämä johtui siitä, että opettaja näki päiväkotipäivän aikana lapsen aktiivisen ja passiivisen kielitaidon kehityksen. Ne vanhemmat, joiden lapset eivät käyttäneet kieltä päiväkodin ulkopuolella, kokivat, että kehitys oli hitaampaa kuin he olivat odottaneet. Yleisesti ottaen vanhempien suhtautuminen kielikylpyyn ja kielenoppimiseen oli positiivista ja he pitivät tärkeänä kielitaitoa, joka kielikylpymetodin avulla voidaan saavuttaa.
  • Vuorinen, Minna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmani tarkoituksena on ottaa selvää mitä digitaalisia työkaluja ruotsinopettajat käyttävät opetuksessaan ja miten he suhtautuvat niiden käyttämiseen. Selvitän myös, mihin opetuksen osa-alueisiin ja kuinka usein ruotsinopettajat käyttävät digitaalisia työkaluja. Lisäksi otan selvää, millaisia hyviä ja huonoja puolia sekä uhkia ja mahdollisuuksia ruotsinopettajat kokevat digitaalisten työkalujen tuovan opetukseen. Uudet opetussuunnitelmien perusteet (2014 & 2015) painottavat vahvasti digitaalisten työkalujen asemaa opetuksessa. Ylioppilaskokeiden sähköistymisen lisäksi Lukion opetussuunnitelmassa (2015) edellytetään, että jokaisella opiskelijalla on oma, opiskeluun käytettävä tietokone. Lukion ja perusopetuksen opetussuunnitelmien lisäksi tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lyhyesti digitalisaation kehittymistä Suomessa sekä avataan opetuksen digitalisoitumisen kannalta olennaisia, kansainvälisesti käytettyjä käsitteitä. Lisäksi esittelen niin kansainvälisiä kuin Suomessa tehtyjä, aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Tutkimukseni aineisto koostuu 50 ruotsinopettajan sähköisestä lomakevastauksesta, joita täydennän yhdellä haastattelulla, johon osallistui kaksi ruotsinopettajaa. Sähköinen lomake, joka toimi myös haastattelun pohjana, sisälsi 16 monivalintakysymyksiä sekä neljä avointa kysymystä. Vastaukset sähköisen lomakkeen monivalintakysymyksiin on analysoitu määrällistä menetelmää käyttäen, joita haastattelun vastaukset laadullisesti täydentävät. SWOT-analyysi perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin ja vastauksissa nostan anonyymisti esiin ruotsinopettajien vastauksia. Tutkimustuloksista käy ilmi, että ruotsinopettajat käyttävät aktiivisesti ja monipuolisesti digitaalisia työkaluja opetuksessaan. Lisäksi ruotsinopettajat suhtautuvat digitaalisten työkalujen käyttöön positiivisesti, vaikka selkeä enemmistö haluaisikin säilyttää perinteiset oppikirjat. Ruotsinopettajien kokemus omista taidoista hyödyntää digitaalisia työkaluja opetuksessa vaihtelee, mutta suurin osa haluaisi saada lisää koulutusta. Suurimpina vahvuuksina digitaalisten työkalujen käytössä ruotsinopettajat mainitsevat vaihtelun ja monipuolisuuden, kun taas suurimpina heikkouksina he kokevat aikaresurssit ja laitteiden epävarman toimivuuden. Digitaalisten työkalujen mahdollisuuksina ruotsin opetuksessa arvioidaan olevan oppilaiden motivointi sekä eriyttäminen. Ruotsinopettajien omat taidot ja aikaresurssit puolestaan koetaan suurimpina uhkina.
  • Rousu, Fanny (Helsingin yliopisto, 2020)
    Opettajat kohtaavat työssään päivittäin heterogeenisia ryhmiä, joiden oppilaat eroavat toisistaan niin tarpeiltaan kuin oppimistavoiltaan. Suomessa opettajiin ja heidän ammattitaitoonsa luotetaan, joka antaa opettajille mahdollisuuden toteuttaa työtään omalla tavallaan opetussuunnitelman puitteissa. Luokkahuoneessa tavoitteena on, että jokainen oppilas kehittyy. Jotta kehitystä tapahtuu, täytyy opettajien tuntea oppilaansa ja sitä kautta pystyttävä muokkaamaan työskentelytapojaan sekä materiaalejaan. Pedagogisia ratkaisuja, joita opettajat tekevät päivittäin luokkahuoneessa, kutsutaan eriyttämiseksi. Käytännössä eriyttämisellä tarkoitetaan opetuksen mukauttamista oppilaan taitotasoa vastaavaksi. Eriyttämisellä on kaksi suuntaa: ylöspäin ja alaspäin eriyttäminen. Ylöspäin eriyttämisellä tarkoitetaan opetusta, joka ottaa huomioon lahjakkaat ja nopeasti etenevät oppilaat, kun taas alaspäin eriyttämisellä viitataan opetukseen, joka ottaa huomioon esim. oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia tai tehostetun tuen tarve. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa peruskoulun ruotsinopettajien kokemuksia liittyen alaspäin eriyttämiseen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisia metodeja ruotsinopettajat käyttävät eriyttäessään opetustaan alaspäin?, 2) Millaisia materiaaleja ruotsinopettajan käyttävät eriyttäessään opetustaan alaspäin? ja 3) Millaisia haasteita ruotsinopettajat kohtaavat liittyen alaspäin eriyttämiseen?. Tutkimus toteutettiin lomaketutkimuksena ja vastaukset analysoitiin kvalitatiivisesti. Vastauksia tuli yhteensä 39 kappaletta. Keskeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinopettajat pitävät alaspäin eriyttämistä tärkeänä ja he toteuttavat sitä opetuksessaan päivittäin, jos ei jopa jokaisella oppitunnillaan. Metodit, joita opettajat käyttävät liittyvät suurimmaksi osaksi tehtäviin, joita tehdään sekä tunneilla että kotona, sekä kokeisiin. Tehtäviä ja kokeita muokataan siten, että oppilaat voivat työskennellä omalla tasollaan. Esim. säätämällä tehtävien määrää, vaikeusastetta tai aikaa, jota niiden tekemiseen käytetään, voivat oppilaat itse valita heille parhaiten sopivan työskentelytavan. Myös tietotekniikkaa, erilaisia pelejä ja leikkejä sekä visuaalisia keinoja hyödynnetään. Opettajat tekevät myös paljon omia materiaaleja täydentämään oppikirjan tarjoamia materiaaleja. Erot oppikirjasarjojen sekä etenkin A- ja B-ruotsin välillä voivat olla hyvinkin suuret. Suurimmaksi haasteeksi opettajat nimesivät ajan puutteen. Koska opettajat joutuvat itse tekemään ja muokkaamaan materiaaleja opetustaan varten, vaatii se heiltä motivaatiota, resursseja ja aikaa. Oppitunneilla opetukselta vie aikaa myös esim. työrauhan ylläpitäminen. Tuki, jota voi saada eriytyisopettajilta, koulunkäyntiavustajilta tai kollegoilta, vaihtelee koulun omien resurssien mukaan. Suurimmaksi osaksi opettajat joutuvat selviämään yksin suurienkin ryhmien kanssa. Myös aineenopettajien koulutuksen toivottiin olevan kattavampi, jotta esim. erilaiset oppimisvaikeudet tulisivat tutuiksi jo ennen työelämään astumista.
  • Järveläinen, Satu Marianne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan asiatekstien kääntämistä. Tutkimusmateriaalina on 17 kappaletta ruotsinkielisiä yksityiskirjeitä ja niiden suomennoksia. Kirjeet ovat peräisin Paul Sinebrychoffin jäämistöstä ja käsittelevät pääasiassa taidetta. Käytetty tutkimusmateriaali on itse suomennettu. Lähdeteksti on yli 100 vuotta vanhaa, mikä voi tarkoittaa monenlaisia käännösongelmia. Ajallinen ero näyttäytyy kielessä, kuten alkuperäistekstin ortografiassa ja sanastossa. Myös tekstikonventiot voivat vaikuttaa vanhahtavilta. Kääntämisen apuvälineinä on käytetty muun muassa tavallisia sanakirjoja sekä vanhempia sanakirjoja ja tietosanakirjoja, joita voi käyttää Project Runebergin internetsivujen kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia adaptaatioita käännöksessä esiintyy ja esiintyykö käännöksessä standardisoitumista. Teoriana on Gideon Touryn kääntämistä koskeva teoria, tarkemmin sanoen lisääntyvän standardisoitumisen laki. Analyysi lähtee Ritva Leppihalmeen yksinkertaistetusta ajatusmallista, jonka mukaan kääntäjällä on työssään neljä vaihtoehtoa: muuttaa, säilyttää, lisätä tai jättää pois. Adaptaatiot, joita materiaalissa esiintyy, ovat erilaisia lisäyksiä, jotka toimivat selittävinä ilmauksina, eri syistä pois jätettyjä ilmauksia ja muutoksia layoutiin sekä säilytettyjä ja lisäyksin selitettyjä ilmauksia. Standardisoitumista tapahtuu muun muassa poisjätettyjen ilmausten vuoksi.
  • Levlin, Theo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma käsittelee toisen aloittamia korjauksia ruotsinkielisissä ryhmäkeskusteluissa. Tutkielmassa analysoidaan strategioita, joita keskustelijoilla on käytössään intersubjektiivisuuden ylläpitoon arkikeskusteluissa. Havaintoja verrataan pääasiassa angloamerikkalaisiin tutkimustuloksiin. Ruotsinkielisiä toisen aloittamia korjauksia ei ole aikaisemmin tutkittu yhtä kattavasti. Tutkielma perustuu keskusteluanalyyttiseen metodiin ja pohjautuu Schegloffin, Jeffersonin ja Sacksin (1977) esittelemään korjauskäsitteeseen. Tutkielman esittelemä jäsentelymalli perustuu Kendrickin (2015), Couper-Kuhlen ja Seltingin (2018) ja Lindströmin (2008) aikaisempiin analyyseihin toisen aloittamista korjauksista. Materiaali koostuu arkisista ryhmäkeskusteluista, joita on yhteensä nauhoitettuna noin 3 tuntia ja 21 minuuttia sekä Ruotsista että Suomesta. Osallistujat ovat toisilleen ennestään tuttuja ja he ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki naisia. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 36 korjauksen aloitusta ja nämä aloitukset jaetaan avoimiin (öppna), kysyviin (utfrågande), toistaviin (upprepande) ja tulkitseviin (uttolkande) korjauksen aloituksiin sekä selityksen pyyntöihin (begäran om förklaring). Useampi alakategoria esitellään näiden kategorioiden alla. Tutkielman keskeinen havainto on, että avoin korjauksen aloitus va sa du keskellä vuorovaikutustilannetta lausutaan ympäröivää puhetta nopeammalla tempolla. Yksittäiset kysyvät sanat ja äännähdykset kuten huh tai häh ja avoin korjaus va ovat harvinaisia materiaalissa, mikä on selkä ero angloamerikkalaisiin tutkimuksiin verrattuna. Ongelmakohdan toistot sekä selityksen pyynnöt ovat sen sijaan tavallisia ja materiaalissa esiintyy useampi muoto tulkitsevista korjauksen aloituksista.
  • Sundström, Anette (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan själv-pronominin käyttöä predikatiivisena attribuuttina ja itsenäisenä predikatiivina Göteborgin yliopiston ylläpitämän Kielipankin (Språkbanken) kokoamissa ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa vuosilta 1965, 1976, 1995 ja 1997. Erityisesti tarkastelun kohteena on edellä mainittujen taivutusmuotojen esiintyminen kongruenssissa yhdessä monikon ensimmäisen, toisen ja kolmannen persoonan (vi, ni ja de) sekä neutrisukuisen barn-sanan kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, esiintyykö själv-pronomini lehtikielessä puhekieliseen tapaan taipumattomana, vaikka sen kieliopillisesti kongruenssin mukaan pitäisi taipua vi-, ni- ja de-pronominien kanssa monikkomuotoisesti sekä vastaavasti barn-sanan kanssa neutrisukuisesti. Lisäksi tavoitteena on laskea, kuinka monta kertaa nämä kieliopillisesti poikkeavat muodot esiintyvät sanomalehdissä sekä selvittää, onko käytön määrässä tapahtunut muutoksia vuosikymmenien aikana. Teoreettisena taustana toimivat kieliopillinen analyysi sekä korpusanalyysi, joita täydentää kvantitatiivinen osio tulosten yhteenlaskua ja jaottelemista varten. Käytännössä tein Kielipankin aineistossa haun kullekin själv-pronominin muodolle erikseen, laskin kieliopillisesti poikkeavat, säännönmukaiset ja hakukoneen väärinluokittelemat tapaukset ja kokosin tulokset taulukkoon. Tämän jälkeen analysoin syitä poikkeavan kongruenssin käytölle ja tein johtopäätökset ruotsalaisen lehtikielen käytöstä. Tutkielman tulokset osoittavat, että själv-pronominin esiintyminen yhdessä vi-, ni-, de- ja barn-referenttien kanssa on kaiken kaikkiaan niukkaa. Tarkasteltaessa niitä viittätoista tapausta, joissa kongruenssi persoona- ja själv-pronominien välillä on puutteellinen, käy ilmi, että yhteensä viisi niistä on lainauksia puheesta. Tämä selittää puhekielisen muodon käytön. Selvästi yleisemmän kieliopillisesti säännönmukaisen kongruenssin käytön perusteella voi kuitenkin sanoa, että tässä tapauksessa ruotsalainen lehtikieli pitäytyy mieluummin muodollisessa kielenkäytössä. Tulosten perusteella voi sen sijaan todeta, että barn-sanan kohdalla lehtikieli on mukana kielen muutoksessa kohti semanttista, eli merkityslähtöistä kongruenssia pitkään vallalla olleen kieliopillisen kongruenssin sijaan. Kaikissa kuudessa haun antamassa tapauksessa själv-pronomini pysyy taipumattomana huolimatta siitä, että sukukongruenssin mukaan sen pitäisi olla neutrisukuinen. Semanttisen kongruenssin käytön lisääntymistä niin puheessa kuin kirjoitetussa tekstissäkin vahvistaa se, että vain yksi tapauksista on lainaus puheesta. Koska molemmissa tapauksissa kieliopillisesti poikkeavien kongruenssin esiintymismäärä on suhteellisen pieni, ei pidemmän linjan muutosta käytön yleisyydessä pysty toteamaan.
  • Hjerp, Pirkko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Pirkko Marjatta Linnea Hjerp Työn nimi – Arbetets titel Att samtala i klassrummet. Frågorna i niondeklassisternas muntliga övningar. Oppiaine – Läroämne – Subject Nordiska språk Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-avhandling Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 119 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielman tarkoitus on kuvata mitä kysymyksiä ja miten aikuisopiskelijat niitä käyttävät suullisissa pienryhmäkeskusteluissa, joissa opettaja ei ole mukana. Keskustelut ovat dyadeja ja 3-4 hengen lyhyitä haastatteluja, puhelinkeskusteluja, palvelutilanteita, arkikeskustelua. Opiskelijat ovat Rakennusliiton 9:n luokan PK-linjalla. He ovat iältään ja ruotsin kielen taidoiltaan hyvin heterogeeninen ryhmä. Keskustelut nauhoitetaan ja translitteroidaan. Tutkimusmenetelmänä on keskusteluanalyysi ja vuorovaikutuslingvistiikka. Aineistoa tutkitaan sekä kvalitatiivisesti analysoimalla yksittäisiä nauhoitettuja keskusteluja että kvantitatiivisesti taulukoin, Aineisto sisältää 15 lyhyttä n. 3-4 minuuttia kestävää keskustelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat ovat käyttäneet kysymyksiä varsin monipuolisesti. Saadut kysymykset on jaoteltu projektiivisiin ja responsiivisiin kysymyksiin lauserakenteen (syntaksi) perusteella. Projektiiviset Kysymykset viittaavat eteenpäin. Niitä ovat perinteiset rogatiivit, deklaratiivit, kvesitatiivit, direktiivit je ekspressiivit. Ne ovat multifunktionaalisia. Siten muoto ja merkitys eivät aina vastaa toisiaan. Siitäkin on aineistossa esimerkkejä. Responsiiviset kysymykset viittaavat taaksepäin edelliseen puhujaan. Niitä ovat elliptiset kysymykset ja vastaukset, ekokysymys vastauksena, ekspressivinen kysymys, korjaukset. Oppilaiden vastaukset on käsitelty vastauksen laajuuden mukaan: laajat vastaukset, minimaaliset, osittaiset tai ei vastausta. Lisäksi materiaalista löytyy kompleksisia lauseita, joissa on 2-4 rakenneyksikköä. Niitä on analysoitu sekä sisäisen että ulkoisen rakenteen mukaisesti. Ulkoinen rakenne viittaa eteenpäin tai taaksepäin tai molempiin suuntiin samassa kompleksisessa lauseessa. Nämä kompleksiset lauseet on kategorisoitu sen mukaan mitä rakenneyksiköitä ne sisältävät. Korjausjäsennys: Suullisissa harjoituksissa esiintyy kaksi tapaa tehdä korjauksia. Niitä ovat toisen tekemät korjaukset seuraavassa puheenvuorossa ja ongelman tuottajan omat korjaukset samassa puheenvuorossa. Suurimpana ryhmänä itsekorjauksissa on sanahaku sanaa venyttämälla ja toiseksi suurin sanojen ja tavujen toistaminen. Vuorottelujäsennys: Dyadissa vuoronvaihto kahden puhujan välillä tapahtuu säännöllisesti AB, AB, AB. Oppilailla esiintyy myös seuraavanlaista vuorottelua: AC, BC, AC, BC sekä AB, AC, AB, AC (trans. 1, 2, 4, 10). Lisäksi on esimerkki, jossa viitataan useampaan edellä olevaan puheenvuoroon (tr.9). Kaiken kaikkiaan nämä suulliset harjoitukset osoittavat, että tämä harjoitusmuoto on ollut monella tapaa suositeltava. Myös opiskelijat olivat aktiivisia ja innostuneita. 1Avainsanat – Nyckelord – Keywords keskustelunanalyysi, ruotsin kielen oppiminen Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Sundholm, Minna Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu tutkielma selvittää mitä Siuntion kunnan asutusnimet kertovat. Käytän niistä tässä yhteydessä nimitystä kylännimet. Siuntio on pieni, kaksikielinen länsiuusimaalainen kunta, jossa on noin 6000 asukasta. Siuntion rajanaapureita ovat Kirkkonummi, Vihti, Lohja ja Inkoo. Siuntiosta löytyy niin laajoja peltoaukeita, kuin korkeita kallioita ja reheviä metsiä. Lisäksi on järviä, jokia ja merenrantaa. Näissä historiallisissa kulttuurimaisemissa on paljon pieniä kyliä. Tutkielmani selvittää mitä kylännimien jälkiosa kertoo kylien nimistä. Lisäksi tutkielmassani selvitetään, miksi kolme kylännimeä kirjoitetaan vain suomeksi, kun muu kylännimistö on joko ruotsiksi, tai sekä ruotsiksi, että suomeksi. Tutkimuksessani on 103 kylännimeä, jotka on kerätty Lars Huldénin elektronisesta teoksesta, Finlandssvenska bebyggelsenamn (2014). Kylät jaetaan nimien jälkiosan perusteella kolmeentoista ryhmään. Jokaisen ryhmän kylännimen yhteinen jälkiosa analysoidaan. Lisäksi tutkitaan tarkemmin yksi, tai useampi kylännimi. Suomenkieliset kylännimet analysoidaan vielä erikseen. Jälkiosat kertovat esimerkiksi kylännimien yleisyydestä, iästä, ympäristöstä, ihmisistä, koosta, kielisyydestä tai rakenteesta. Suomenkielisten kylien taustalta löytyy kielen rakenteellista todistusaineistoa nimen suomenkielisyydestä. Lisäksi eräät historialliset tapahtumat, sijainti sekä ympäristö selittävät tai vahvistavat nimien suomenkielisyyttä. Jokaisella kylännimellä on oma, ainutlaatuinen tarinansa, joka on pala historiaa.
  • Reitamo, Emilia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani käsittelee toisen aloittamia korjausjaksoja kymmenessä tanskalais-ruotsalaisessa keskustelussa, joiden kaikki osallistujat ovat pohjoismaalaisia ja puhuvat tanskaa tai ruotsia toisena kielenään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisiin keskustelussa syntyviin ongelmakohtiin informanttini interaktiivisesti reagoivat, miten korjausjaksot aloitetaan ja miten ongelmat ratkaistaan. Toinen tavoite on selvittää, onko toimiva kommunikaatio skandinaavisilla naapurikielillä (englannin asemesta) ylipäätään mahdollinen vaihtoehto suomalaisille, islantilaisille, färsaarelaisille ja grönlantilaisille. Ruotsi ja tanska ovat läheisiä sukukieliä ja keskenään ymmärrettäviä. Naapurikielinen keskustelu ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä kielissä on eroja foneettisella, prosodisella ja foneemitasolla sekä sanastossa. Useat tutkijat, mm. Delsing ja Åkesson (2005) ovat todenneet suurimpien ongelmien yhteispohjoismaisessa vuorovaikutuksessa olevan juuri ruotsin ja tanskan välillä. Suomalaiset oppivat koulussa ruotsia, islantilaiset, grönlantilaiset ja färsaarelaiset harvoin poikkeuksin tanskaa. Teoriaosuudessa esittelen yhteispohjoismaisen kommunikoinnin tutkimusta sekä yleisellä tasolla että tanskalais-ruotsalaisen kommunikoinnin näkökulmasta. Lisäksi nostan esiin toisen kielen oppimisen tutkimuksen erilaisia suuntauksia, vuorovaikutuksen käyttämistä oppimistilanteissa sekä kommunikointistrategioita ja keskustelutilanteen erilaisten roolien ylläpitämistä. Korjauksella tarkoitetaan keskustelunanalyysissä erilaisia tapoja käsitellä puhumiseen, kuulemiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Vuorovaikutustilanteessa osallistujien yhteisenä tavoitteena on intersubjektiivisuus eli keskinäinen ymmärrys, ja keskustelussa syntyviä ongelmia ratkotaan korjausjäsennyksen keinoin. Korjausjakso koostuu ongelmavuorosta, korjausaloitteesta ja korjauksesta, jonka tekee joko ongelmavuoron puhuja (itsekorjaus) tai joku muu (toisen korjaus). Käsittelen tässä tutkielmassa ainoastaan toisen aloittamia korjausjaksoja eli jaksoja, joissa korjausaloitteen tekijä on joku muu kuin ongelmavuoron puhuja. Tutkielmani aineistona on kymmenen 20 minuuttia kestävää, Skype-pikaviestintäohjelman kautta äänitettyä epämuodollista keskustelua, jossa ilmoittautumisjärjestyksessä pareiksi muodostetut informantit käyvät läpi annettua tehtävää käyttäen ruotsia ja tanskaa. Aineisto kerättiin joulukuun 2013 ja helmikuun 2015 välillä. Aineiston litterointi on suoritettu käyttämällä tavallista oikeinkirjoitusta ja siinä on korostettu sisältöä muodon sijaan. Pidemmät tauot on kuitenkin huomioitu. Esittelen tuloksiani sekä kvantitatiivisesti (taulukoissa) että kvalitatiivisesti siten, että nostan esille esimerkkitapauksia korjauksista. Analyysini osoittaa, että itsekorjaus on huomattavasti toisen korjausta yleisempi. Yleisimmin ongelmia aiheuttavat yhden lauseen muodostamat kokonaisuudet sekä vieraskieliset (useimmiten naapurikieliset) sanat. Tavallisimmat korjausaloitteet ovat pidempi tauko ja varmistuksen pyytäminen epäselvän sanan tai ilmauksen merkityksestä, kysymyssanat ja lyhyet kysymykset. Ruotsia puhuvat ovat aineiston perusteella hieman aktiivisempia korjausaloitteiden tekijöitä (58 % aloitteista). Englantia käytettiin usein yhteisenä kielellisenä resurssina ongelmien ratkaisussa. Valtaosa (78 %) ongelmista tulee ratkaistua, eikä ainuttakaan keskustelua jouduttu keskeyttämään. Informanttini korjasivat kärsivällisesti ongelmia, mikä mielestäni osoittaa, että naapurikielillä tapahtuva toimiva kommunikointi toisen kielen puhujien kesken on mahdollista, vaikka se vaatiikin vaivannäköä.
  • Siltaloppi, Satu (Helsingfors universitet, 2016)
    I den här avhandlingen studerar jag hurdana funktioner den icke-dominanta handen har i det finlandssvenska teckenspråket. Språket är i behov av vitaliseringsåtgärder och ett av målen för avhandlingen är att vara en del av dessa åtgärder, samt bidra till språkdokumentation. Syftet för denna avhandling är att ta reda på hur den icke-dominanta handen används i finlandssvenskt teckenspråk samt om man på basis av min studie kunde göra generaliseringar gällande teckenspråk överlag. Materialet i studien består av fem korta videon och finns fritt tillgängligt på internet. En av videorna är Justitieministeriets teckenspråkiga översättning över Teckenspråkslagen (359/2015), en av videorna är ett tecknat meddelande om SignWiki-projektet på YouTube och tre är teckenspråkiga texter på Dövas Förbunds nätsida. Materialet är annoterat med Elan -annotationsprogram. Analysskedens kategorisering baserar sig på studier i den icke-dominanta handens funktioner i andra språk. Ett av den här studiens resultat är en kategorisering som tillämpar sig i att beskriva de funktioner den icke-dominanta handen har i finlandssvenskt teckenspråk. Andra resultat är användningen av vissa funktioner i finlandssvenskt teckenspråk som förekommer i finskt teckenspråk (listboj), andra som i svenskt teckenspråk (pekboj, temapek). Dessutom finns det funktioner som inte används i finlandssvenskt teckenspråk (temaboj, framställande boj), åtminstone inte i ett standardspråkigt, planerat språkbruk som mitt material för denna studie. Min studie påvisar ett behov av flera fortsatta studier gällande både teckenspråken allmänt (textuella markörer) och det finlandssvenska teckenspråket. Det är väsentligt att i nära framtid bevara diskussioner mellan de finlandssvenska teckenspråkets språkanvändare i olika åldrar. Sådant material frambringar en bred botten till fortsatta studier från olika synvinklar – kan till exempel de funktioner som inte fanns med i materialet i denna studie användas i en fri diskussion?
  • Laaksonen, Annika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin ja kuinka kaunokirjallisuutta käytetään ruotsi toisena kielenä opetuksessa suomalaisissa lukioissa. Näiden lisäksi pyrin selvittämään syitä, miksi opettajat käyttävät tai eivät käytä kaunokirjallisuutta. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan opettajille suunnatun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa ja tutkimuksessani olen jakanut käsitteen kaunokirjallisuus kolmeen kategoriaan: lyriikka, proosa ja draama. Käsittelen näitä kategorioita erikseen selvittäessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini. Kyselylomake sisältää avoimia ja suljettuja mielipidekysymyksiä ja se on lähetetty opettajille elektronisena kevään 2017 aikana. Aineistoni koostuu 36 opettajan vastauksista. Kyselyyn vastanneet opettajat jakaantuvat ikävuosittain tasaisesti 25- ja yli 55-vuotiaiden välille. Myös opettajien työssäolovuodet jakaantuvat tasaisesti yhdestä vuodesta yli 31 vuotta opettaneiden välille. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Analyysissä on käytetty sisällönanalyysimenetelmää. Teoriaosassa käsittelen kaunokirjallisuuden käyttöä toisen kielen opetuksessa. Selvitän kaunokirjallisuuden käytön hyötyjä ja haasteita sekä kaunokirjallisuuden erilaisia käsittelytapoja. Tämän lisäksi tarkastelen suomalaisten nuorten lukutapoja omalla äidinkielellään. Tutkimukseni osoittaa, että kaunokirjallisuutta käytetään varsin vähän ruotsi toisena kielenä opetuksessa. Lyriikkaa käytetään kategorioista eniten ja draamaa vähiten. Suurimmat syyt kaunokirjallisuuden vähäiselle käytölle ovat aikapula, oppilaiden huono kielitaito ja sekä oppilaiden että opettajien puuttuva kiinnostus kaunokirjallisuutta kohtaan. Opettajat, jotka käyttävät kaunokirjallisuutta, käsittelevät sitä monin eri tavoin. Aineistosta löytyy esimerkkejä tavoista, joissa kaunokirjallisuutta tarkastellaan lukijan, kontekstin, kielen ja tekstin kautta. Kukaan opettajista ei kuitenkaan käytä kaikkia tarkastelutapoja yhdessä. Keskustelussa tuon esille opettajien kokemukset siitä, ettei nykyisessä lukiomaailmassa ehdi tai voi ottaa kaunokirjallisuutta osaksi opetusta. Esitänkin, että kaunokirjallisuutta voisi käyttää eriyttävästi vahvempien opiskelijoiden kanssa tai ainakin käsittelyssä eriyttää tehtäviä eritasoisten oppilaiden välillä. Lisäksi, jos lukemista halutaan edistää myös ruotsi toisena kielenä tunneilla, tulisi se ilmetä Opetussuunnitelman perusteista, jolloin siitä tulisi pakollinen osa kielenopiskelua. Myös oppikirjoilla on suuri rooli kaunokirjallisuuden käyttämisessä. Tämä ilmeni opettajien vastatessa käyttävänsä kaunokirjallisuutta, joka löytyy oppikirjoista. Kaunokirjallisuuden käyttö saattaisi lisääntyä lisäämällä kaunokirjallisia tekstejä ja tehtäviä niihin liittyen oppikirjoihin.
  • Rimpiläinen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.
  • Huldén, Susanne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin suomalaisen virallisen työvoimapalvelun suomenruotsalaisen palvelusivuston (TE-palvelut/ Yrkesinfo.fi) ja vastaavan ruotsalaisen palvelusivuston (Arbetsförmedlingen.se/Yrken A–Ö) sisältösivujen ammattia kuvaavia haastatteluja. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia tekstityyppejä, yhteensä 12 ammatinkuvausta Webbissä, edustavat. Tutkielmani metodinen lähtökohta on diskurssianalyyttinen (Van Leeuwen 2005, 2008 ym.). Sovellan tekstianalyyttisessä tutkimuksessani sekä määrällistä että laadullista metodia. Aikamuodot ja puhujan näkökulma ovat tekstin rakenneosia, joiden kautta tutkin tekstien yhteyttä eri tekstipiirteisiin ja tekstityyleihin, sekä millä tavoin tekstit viestivät läheisyyttä (persoonallinen tyyli). Laadullinen analyysini perustuu määrällisten tulosten tulkintaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkin tekstejä osana viestinnän prosessia (Hadenius & Weibull 2003; 2008). Tutkimusmateriaali edustaa tyylillisesti monenkirjavia tekstejä, joten tulkitsen niitä sekä käyttöteksti- että kirjallisuustieteen teorioiden kautta (Hallberg 1992 ym.) huomioiden erityispiirteet, joita Webbiteksteissä ja viranomaisviestinnässä on havaittu (Karlsson 2006; Nyström Höög & al. 2012). Tulokset osoittavat, että kaikissa tutkituissa teksteissä on kertomuksen piirteitä, mikä ilmenee eri aikamuotojen käytössä. Preesensin runsas käyttö yhdistää kaikkia tekstejä. Suomenruotsalaisissa teksteissä (yht.7092 sanaa) käytetään kokonaisuutena tarkastellen enemmän eri aikamuotoja, ruotsalaisissa teksteissä (yht.4351 sanaa) käytetään kaikkia muita aikamuotoja paitsi pluskvamperfektiä. Tulosten perusteella ilmenee neljässä suomenruotsalaisessa ja kolmessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa enemmän persoonallista tyyliä, suhteessa ei-persoonalliseen tyyliin. Puhujan näkökulmia suomenruotsalaisissa teksteissä esiintyy 1-3, kun taas ruotsalaisissa teksteissä niitä esiintyy 3-5. LIX-vertailussa tekstit sijoittuvat helppo- tai keskivaikeaan luettavuuskategoriaan. Tulkitsen tulosten perusteella viidessä ruotsalaisessa ja kahdessa suomenruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa kaunokirjalliselle tyylille ominaisia piirteitä. Minämuotoinen kerronta on hallitseva piirre neljässä suomenruotsalaisessa tekstissä, tekstimuotoista dialogia esiintyy kahdessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa.