Browsing by Subject "Sex Factors"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Vuori, Miika; Aronen, Eeva; Sourander, Andre; Martikainen, Jaana E.; Jantunen, Tuulia; Saastamoinen, Leena (2018)
  • Kurko, Terhi; Saastamoinen, Leena; Tuulio-Henriksson, Annamari; Taiminen, Tero; Tiihonen, Jari; Airaksinen, Marja; Hietala, Jarmo (2018)
    Lähtökohdat Rekisteritutkimuksessa selvitettiin bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäytön yleisyyttä lääkeaineittain, ikäryhmittäin ja sukupuolittain koko väestössä. Menetelmät Kelan reseptitiedostosta tarkasteltiin sairausvakuutuksesta korvattuja bentsodiatsepiinien lääkeostoja vuosina 2006–2014. Pitkäaikaiskäytöksi määriteltiin vähintään 180 vuorokausiannoksen lääkeosto kalenterivuoden aikana. Tulokset Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö väheni kaikissa ikäryhmissä merkittävästi. Eniten se väheni75 vuotta täyttäneillä, mutta silti heistä 9,7 % oli pitkäaikaiskäyttäjiä vuonna 2014. Unilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö oli yleisintä vanhimmissa ikäryhmissä ja rauhoittavien lääkkeiden 50–64-vuotiailla. Tsopikloni oli käytetyin lääkeaine ja myös sen pitkäaikaiskäyttö oli yleisintä. Tsolpideemin pitkäaikaiskäyttö lisääntyi kaikissa ja klonatsepaamin muissa paitsi 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä. Päätelmät Vaikka bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on kokonaisuutena vähentynyt, käytön pitkittymiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota.
  • Strandberg, Timo (2021)
    .
  • Sumanen, Hilla; Piha, Kustaa; Pohjonen, Tiina; Lahelma, Eero; Pietiläinen, Olli; Rahkonen, Ossi (2018)
    Lähtökohdat Tarkastelimme Helsingin kaupungin työntekijöiden sairauspoissaolotrendejä ikäryhmittäin. Menetelmät Tutkimusjoukkona olivat 18–29-, 30–39-, 40–49- ja 50–59-vuotiaat työntekijät vuosilta 2002–16 (noin 37 700/vuosi). Tarkastelussa olivat vuosittaiset sairauspoissaolopäivät yhteensä ja omalla ilmoituksella pidetyt 1–3 päivän sairauspoissaolot. Tulokset Sairauspoissaoloja vuodessa oli eniten 50–59-vuotiailla. Poissaolot omalla ilmoituksella olivat yleisimpiä 18–29-vuotiailla. Vähiten niitä oli 50–59-vuotiailla. Kaikki sairauspoissaolot lisääntyivät tutkimusjakson alkupuolella, mutta trendi taittui laskuun 2005–09. Poissaolot omalla ilmoituksella alkoivat vähetä 2008–11. Uusi nousu alkoi 2013–14. Päätelmät On tärkeää selvittää, onko nykyisillä nuorilla paljon omaan ilmoitukseen perustuvia sairaus¬poissaoloja iän karttuessa, jolloin poissaoloja aiheuttavat myös vakavammat sairaudet.
  • Lehtinen, Matti; Nieminen, Pekka; Paavonen, Jorma (2018)
  • Markus, Henna; Soininen, Leena; Eronen, Anna-Kaisa; Tiihonen, Miia (2018)
    Lähtökohdat Myrkytystietokeskukseen tulevista yhteydenotoista osa koskee lääkkeitä. Tutkimus selvitti yhteydenottojen syitä ja niihin liittyneitä lääkkeitä iäkkäillä. Menetelmät Aineisto koottiin HUS Myrkytystietokeskuksen vuosina 2012–2016 vastaanottamista, iäkkäitä koskeneista myrkytyskyselyistä. Tulokset Kyselyistä yli puolet liittyi lääkkeisiin, ja tavallisimpia syitä olivat virheet annoksessa tai annostelussa sekä toisen potilaan lääkkeet. Yleisimmin kyselyt koskivat sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä sekä hermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Päätelmät Iäkkäiden myrkytyksiin liittyy yleisiä lääkkeitä, ja myrkytyksiin johtavat yksinkertaiset virheet lääkehoidon toteutuksessa. Myös terveydenhuollon ammattilaisten virheet aiheuttavat runsaasti vältettävissä olevia myrkytystapahtumia.
  • Lehtonen, Sanna; Groop, Per-Henrik (2020)
    Diabeettinen munuaistauti kehittyy jopa joka toiselle diabetesta sairastavalle. Siihen liittyy suurentunut riski sairastua sekä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Diabeettisen munuaistaudin syntyyn vaikuttavat sekä ympäristötekijät että geneettinen alttius. Suurentunut verenglukoosipitoisuus, epäedulliset rasva-arvot ja korkea verenpaine johtavat moniin solutason muutoksiin, jotka vaikuttavat sairauden kehittymiseen ja etenemiseen. Näihin kuuluvat muun muassa insuliiniresistenssi, lievä tulehdus, hypoksia, oksidatiivinen stressi, lipotoksisuus, endoplasmakalvoston stressi ja epigeneettiset muutokset. Diabeettiselle munuaistaudille ei ole kohdennettua hoitoa eikä sen syntymistä voida estää, mutta useat jo käytössä olevat lääkkeet hidastavat sen etenemistä. Monet molekulaariset mekanismit ja signalointikaskadit liittyvät sairauden kulkuun. Niiden tarkempi ymmärtäminen luo mahdollisuuksia kehittää räätälöityjä, munuaistautiin kohdennettuja hoitoja.
  • Mäkelä, Johanna (2016)
    Neurodegenerative diseases are characterized by the progressive loss of structure and function of neurons, but the underlying mechanisms for this are largely unknown. Disturbed cell signaling and protein metabolism as well as mitochondrial dysfunctions are thought to be involved in several neurodegenerative diseases. Mitochondria are the major source of energy in the cell, and they also regulate cell death. In brain, neurons are highly dependent on oxidative energy metabolism. Mitochondrial dysfunctions cause oxidative stress with an excess production of reactive oxygen species (ROS). In neurodegenerative diseases such as Parkinson s disease (PD), ROS are thought to contribute to the loss of dopaminergic neurons in substantia nigra pars compacta (SNpc), which leads to dopamine depletion in striatum. Peroxisome proliferator-activated receptor γ coactivator-1α (PGC-1α) is a transcriptional co-activator that regulates mitochondrial biogenesis, ROS defense and respiration. The lack of PGC-1α has been shown to increase the sensitivity of neurons to oxidative stress and brain injuries. In this study we show that increasing the expression of PGC-1α protects against toxin-induced oxidative stress in dopaminergic neurons. We show that PGC-1α expression in dopaminergic neurons can be modulated by resveratrol (RSV), fibroblast growth factor 21 (FGF21) and peroxisome proliferator- activated receptor γ (PPARγ) that are known to regulate metabolism in other tissues. The increase in PGC-1α expression and activation was linked to metabolic changes mimicing low energy levels in the cell, and an increase in SIRT1, a metabolic regulator sensing changes in energy levels. PGC-1α activation was further associated with an increase in mitochondrial respiration and antioxidant levels suggesting that the neuroprotective effect of PGC-1α was due to an improved capacity to combat oxidative stress. These results show that regulation of metabolism by PGC-1α activators could be a useful tool to prevent neurodegeneration in PD. In addition to modulating PGC-1α, RSV was also found to increase the expression of dopamine transporter (DAT) in dopaminergic neurons of female mice. The increase in the level of DAT increases the uptake of dopamine, further indicating that RSV has beneficial effects in dopaminergic neurons. By affecting DAT, RSV also contributes to maintaining functional neurons, as a decline in DAT has been associated with degeneration of dopaminergic neurons. This effect on DAT expression was mediated by estrogen receptors, indicating that the effect of RSV differs between genders that should be considered if RSV is used as therapy for patients with PD.
  • Knaappila, Noora; Kosola, Silja; Kaltiala, Riittakerttu (2021)
    • Suomalaisnuorten ongelmakäyttäytyminen, kuten tupakointi, humalajuominen ja rikekäyttäytyminen, on viime vuosikymmenten aikana jatkuvasti vähentynyt. • Sen sijaan sosioekonomiset erot suomalaisnuorten ongelmakäyttäytymisessä eivät ole kaventuneet, vaan ne ovat jopa kasvaneet. • Hyvinvointierojen kaventamiseksi varhaista tukea tulisi tarjota erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville perheille.
  • Nurmi-Lüthje, Ilona; Lillsunde, Pirjo (2018)
    Päihteiden käyttö lisää tapaturmariskiä ja vammojen vakavuutta. Vaara kuolla päihtyneenä tapaturmassa on miehillä kuusinkertainen naisiin verrattuna. Alkoholin aiheuttama kuormitus päivystyksissä lisääntynee uuden alkoholilain vuoksi. Päivystysyksiköissä on hyödyllistä testata tapaturmapotilaan veren alkoholipitoisuus ja keskustella testin tuloksesta. Päihdeongelmien varhainen tunnistaminen sekä potilaan tukeminen ja hoitoonohjaus ovat tärkeitä haittojen ehkäisemiseksi.
  • Suomen kliinisen fysiologian yhdistyksen ja Suomen keuhkolääkäriyhdistyksen nimeämä asiantuntijaryhmä; Timonen, Kirsi L.; Malmberg, Pekka; Kainu, Annette; Piirilä, Päivi (2021)
    Suosittelemme suomalaisten aikuisten diffuusiokapasiteetin viitearvoiksi Kainun ym. viitearvoja, joissa normaalin alaraja on z-arvo –1,65 eurooppalaisen standardin ¬mukaisesti. Lapsille suosittelemme kansainvälisiä GLI-viitearvoja. Lisäksi suosittelemme vaikeusasteen arviointia kolmiportaisesti: normaali (z-arvo ≥ –1,65), lievästi pienentynyt (–3,0 ≤ z-arvo < –1,65) ja selvästi pienentynyt (z-arvo < –3,0).
  • Mäki, Päivi; Lehtinen-Jacks, Susanna; Vuorela, Nina; Levälahti, Esko; Koskela, Timo; Saari, Antti; Mölläri, Kaisa; Mahkonen, Raimo; Salo, Jarmo; Laatikainen, Tiina (2017)
    Lasten ylipainon yleisyydestä on ollut hyvin vähän koko lapsiväestöä edustavaa, mittauksiin perustuvaa tietoa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko tiedonhankinnassa hyödyntää Avohilmo-rekisteriä. Avohilmosta poimittiin tiedot ajalta 1.6.2014–31.5.2015 kaikilta lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveydenhoitokäynneillä käyneiltä lapsilta kunnista, joissa pituus- ja painotietojen kattavuus oli vähintään 65 %, eli vain noin viidesosasta kuntia. Ylipainoisia oli noin 25 % 2–16-vuotiaista pojista ja 16 % tytöistä. Pojista 7 % ja tytöistä 3 % oli lihavia. Avohilmo antaa hyvät edellytykset lasten ylipainon yleisyyden seurantaan valtakunnallisesti. Kasvutietojen siirtoa kunnista Avohilmoon tulee kehittää.