Browsing by Subject "Sibelius-Akatemia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Juntunen, Marja-Leena (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2013)
    DocMus-tohtorikoulun julkaisuja / DocMus Research Publications
  • Ketomäki, Liisa (2008)
    Tutkimus analysoi Suomen klassisen musiikin institutionalisoitumista ja sen aiheuttaneita tekijöitä. Klassisella musiikilla tutkimuksessa tarkoitetaan länsimaissa renessanssista alkanutta ja yhä jatkuvaa musiikin sävellys- ja esitystapaa. Klassisen musiikin institutionalisoituminen merkitsee tämän musiikin yhteiskunnassamme saamaa arvostettua asemaa. Klassisen musiikin arvostus ilmenee yleisön myönteisissä asenteissa ja käyttäytymisessä sekä näkyy yhteiskunnan kulttuuripolitiikassa ja klassiselle musiikille osoitetuissa tukitoimenpiteissä. Laadukas musiikkielämä edellyttää musiikin vahvaa institutionalisoitumista. Mitä institutionalisoituneempi klassisen musiikin kulttuurimme on, sitä enemmän sen on mahdollista edelleen kehittyä. Suomalaisen klassisen musiikin institutionalisoitumisen aste on nykyään suuri. Klassisen musiikin institutionalisoituminen on vilkastuttanut ja monipuolistanut musiikkielämäämme. Musiikkia harrastetaan lisääntyvässä määrin, ja musiikkitilaisuudet keräävät kuulijoita. Musiikin harrastajien sankasta joukosta erottuvat musiikilliset lahjakkuudet, joista etevimmät ovat nousseet kansainvälisiksi kuuluisuuksiksi suurten oopperatalojen solisteina ja valio-orkestereiden kapellimestareina. Varsinkin nykyisin institutionalisoitumiseen vaikuttaa myönteisesti musiikkialan toimijoiden tason ohella näiden toimijoiden julkisuudessa olo sinänsä. Julkisuuteen päästään tason ansiosta ja julkisuudessa pysytään vain, jos tasoa pidetään yllä. Silti yleisesti saatetaan ajatella, että julkisuudessa olo sinällään merkitsee samalla myös tasokkuutta. Klassisen musiikin institutionalisoituminen on tapahtunut musiikki-instituutioiden vaikutuksesta. Musiikki-instituutiot ovat musiikin alalla toimivia laitoksia, yhteisöjä ja kokoonpanoja. Tutkimus jakaa musiikki-instituutiot kronologisesti kahteen pääryhmään: aikaisempiin ja nykyisiin. Aikaisemmat musiikki-instituutiot ovat saattaneet institutionalisoitumisen liikkeelle 1830-luvulla. Merkittäviä aikaisemmista musiikki-instituutiostamme olivat 1860-luvulla toimintansa aloittaneet seminaari- ja kansakoululaitos, joiden ansiosta musiikkikulttuuri rupesi leviämään. Musiikki liittyi kiinteästi myös kansalliseen heräämiseen. Nykyinen korkea klassisen musiikkimme institutionalisoitumistaso johtuu kuitenkin nykyisistä musiikki-instituutioistamme, jotka tutkimus jakaa kolmeen alaryhmään: kouluttaviin, esittäviin ja taltioiviin. Kouluttavat musiikki-instituutiot kasvattavat uusia sukupolvia musiikillisesti sekä harjoittavat tutkimusta. Kouluttavien musiikki-instituutioiden toiminnassa näkyy etenkin Sibelius-Akatemian osuus institutionalisoitumisen syventäjänä. Esittävät musiikki-instituutiot vaikuttavat musiikin esitystilanteissa. Taltioivat musiikki-instituutiot huolehtivat hyödynnettäviksi tarkoitetuista musiikkidokumenteista. Tutkimus toteaa Yleisradion merkityksen taltioinnin ohella kuulijoidensa musiikkikasvattajana. Musiikki-instituutioista muodostuu organisaatiokenttä, jonka kiinteys riippuu sekä instituutioista itsestään että ympäristöstä. Organisaatiokentän kulloinenkin kiinteys vaikuttaa klassisen musiikin institutionalisoitumisprosessiin sitä heikentäen, samana pysyttäen tai vahvistaen. Suomen nykyiset klassisen musiikin instituutiot toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa monin tavoin, joten klassisen musiikin organisaatiokenttä on kiinteä. Viime aikoina ovat eräät toiset musiikin lajit terävöittäneet toimintaansa musiikki-instituutioissamme, mikä saattaa ajan mittaan tuntua myös Suomen musiikin organisaatiokentässä ja vaikuttaa klassisen musiikin asemaan siinä. Institutionalisoitumisprosessin analyysissaan tutkimus soveltaa uusinstitutionalistisen tutkimussuunnan teorioita. Analyysin teon keskeiset käsitteet musiikki-instituutio ja organisaatiokenttä ovat uusinstitutionalistisen tutkimussuunnan käsitteistöä. Tärkeimmät käytetyt lähteet käsittelevät institutionalisoitumisen teoriaa sekä musiikki-instituutioiden kehittymistä. Mainittakoon seuraavat: DiMaggio & Powell 1983, Halila 1949a, Huttunen 2002, Pajamo 2007, Powell & DiMaggio (eds.) 1991, Scott 1995.
  • Vanhanen, Mikko (2006)
    Yliopistot ovat Suomessa valtion yliopistoja. Valtio ohjaa ja rahoittaa yliopistojen toimintaa tulosohjauksen kautta. Tulosohjaus otettiin käyttöön opetusministeriön ja yliopistojen välillä 1990-luvun alussa. Sen tavoitteena on tehostaa julkisten palveluiden tuotantoa ja virastojen toimintaa. Yhtenä tulosohjauksen osa-alueena on organisaation toiminnan laatu. Yliopistojen osalta niiden toiminnan laatu, laadunvarmistus ja laadunvarmistusjärjestelmät tulivat ajankohtaisiksi vuonna 1999 alkunsa saaneen Bologna-prosessin myötä. Tämän prosessin tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Yhtenä keinona tämän tavoitteen edistämiseksi ovat yliopistoihin kehitettävät laadunvarmistusjärjestelmät, joiden avulla voidaan kehittää yliopistojen omaa toimintaa ja parantaa niiden vertailtavuutta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä sitä, miten Suomen ainoassa musiikkiyliopistossa Sibelius-Akatemiassa sekä opetusministeriössä suhtaudutaan ensinnäkin niiden väliseen tulosohjaukseen ja sen tulevaisuuteen. Toiseksi käsitellään tutkimuksen osapuolten suhtautumista yliopistoissa ja erityisesti Sibelius-Akatemiassa tapahtuvaan laadunvarmistukseen ja niissä kehitettäviin laadunvarmistusjärjestelmiin. Kolmantena keskitytään pohtimaan miten Sibelius-Akatemiaan kehitettävää laadunvarmistusjärjestelmää pystyttäisiin mahdollisesti hyödyntämään Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa. Kyseessä on kvalitatiivisella tutkimusotteella toteutettu tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla, jotka toteutettiin vuosien 2005-2006 vaihteessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aihepiiristä aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella. Empiirinen aineisto osoitti, että tutkimuksen molemmat osapuolet ovat pääosin tyytyväisiä voimassaoleviin tulosohjauskäytäntöihin. Kritiikkiä kuitenkin esitettiin tulostavoitteita ja varsinkin tulosten mittaamiseen käytettäviä mittareita kohtaan. Tulosohjauksen tulevaisuudesta nousi esiin useita eri näkökulmia, mutta todennäköisimpänä nähtiin ohjaavien tahojen ja markkinaohjautuvuuden lisääntyminen. Yliopistoissa tehtävän laadunvarmistuksen ja niihin kehittävien laadunvarmistusjärjestelmien osalta molemmat osapuolet näkivät nämä todella hyödyllisinä yliopistojen omalle toiminnalle. Sibelius-Akatemiassa esiin nostettiin myös laadunvarmistusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät haasteet. Sibelius-Akatemiaan kehitettävän laadunvarmistusjärjestelmän mahdolliseen hyödyntämiseen Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa nähtiin useita vaihtoehtoja. Tärkeimpänä hyödyntämiskeinona nähtiin laadunvarmistusjärjestelmän tuottama lisäinformaatio. Laadunvarmistusjärjestelmän toivottiin tuovan esiin entistä tarkempaa ja laadukkaampaa tietoa Sibelius-Akatemian toiminnasta. Tätä informaatiota voitaisiin hyödyntää tulosohjaukseen kuuluvissa raportoinnissa ja tulosneuvotteluissa. Sibelius-Akatemia kykenisi entistä paremmin perustelemaan sen kannalta tärkeitä asioita tulosohjausprosessiin liittyen. Opetusministeriölle tarjoutuisi lisääntyneen informaation kautta mahdollisuus tutustua ohjaamansa organisaation toimintaan paremmin ja lisäksi sen mahdollisuudet tarkastella koko ohjausjärjestelmän toimintaa paranisivat.
  • Lukkari-Lohi, Aliisa (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Laulun tasosuoritusten arviointi toteutetaan lautakunta-arviointina, joka on tyypillinen musiikkioppilaitosten arvioinnin muoto. Tämän tutkielman tavoitteena on saada monipuolista laadullista tietoa laulun tasosuoritusten arviointikriteereistä ja lautakunta-arvioinnista arviointimuotona. Tutkielma valottaa arviointimuotoon liittyviä ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Teoriaosuus käsittelee arvioinnin lajeja ja tehtäviä, eettisiä periaatteita, sekä arvioinnin kehittymistä ja sen kehittämistä, musiikkiesityksen arviointia ja laulamisen eri osa-alueita. Teoriaosuus valaisee erilaisia oppimiskäsityksiä ja niiden vaikutusta arviointitapoihin. Tutkimuskysymykseni koskevat laulun arviointikriteereitä ja lautakunta-arviointia tasosuoritusten yhteydessä, sekä arvioinnin kehittämistarpeita ja kirjallisen kriteeristön julkaisemista. Auditointiraportti (2010) edellytti Sibelius-Akatemialta opiskelija-arvioinnin arviointikriteereiden pohdintaa ja läpinäkyvyyttä. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän laulun arvioinnin osalta. Tutkimustuloksia ovat laulun arviointikriteerit, jotka jaetaan seitsemään osioon: ääneen, tekniikkaan, ohjelmaan, musikaalisuuteen, artikulaatioon ja fonetiikkaan, taiteellisuuteen ja yleiskuvaan. Arviointikriteerit on myös laadittu jokaiselle tasosuoritustasolle erikseen. Lautakuntatyöskentelyn kehittymistä ja nykytoteutusta kuvataan. Ongelmakohtina nähdään arvioinnin jonkinasteinen subjektiivisuus, kollegan työn arvioiminen ja oppimiskäsitysten muutoksesta johtuvat ristiriidat arvioijien ajatusten ja arvioinnin institutionaalisen toteutuksen välillä. Lautakunta-arvioinnin kehittämisehdotuksia olivat ulkopuolisen arvioijan käyttö, arvioinnin ajankohdan pohdinta ja arvioinnin laadun pohdinta, mm. kirjallista arviointia lisäämällä. Kaikki tutkittavat ovat valmiita kirjallisten arviointikriteereiden julkaisemiseen, mikä lisäisi arvioinnin validiutta ja reliaabeliutta. Tasosuorituskäytäntö pohjautuu behavioristiseen oppimiskäsitykseen, mutta laulun lehtoreiden ajatukset ovat konstruktivistisia eli on tarve ottaa arvioinnissa huomion oppimiseen liittyviä asioita, joita nyt arviointimuoto ei mahdollista huomioon otettavaksi.
  • Sannelvuo, Kati (Sibelius-Akatemia, 2013)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä on Sibelius-Akatemian klassisen musiikin tasosuoritusten ja niiden arvioinnin merkitys opiskelijalle ja millaista olisi ideaali arviointi musiikin opiskelussa. Ihminen motivoituu tavoitteista ja hänen toimintansa on palautehakuista. Opetusalalla arvioinnilla tarkoitetaan kasvatuksen edellytysten, prosessien ja tulosten arvon tai ansioiden määrittämistä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa haastateltiin kolmea Sibelius-Akatemian klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopintojen opiskelijaa. Tutkimustulosten mukaan tasosuoritukset jaksottavat opiskelua ja ovat haastavia ja erityisiä esiintymistilanteita. Arvioinnin ja palautteen saaminen on opiskelijoille tärkeää kehittymisen kannalta, jos palaute osataan antaa rakentavalla, kannustavalla ja yksilöllisellä tavalla tukien muusikon itsetunnon kasvua. Opiskelijat korostivat myös vuorovaikutuksen merkitystä palautteenantotilanteissa. Tasosuoritukset arvioidaan numeroin 0–5. Numeroarvioinnilla ei kuitenkaan ole haastateltaville merkitystä, eikä se heitä sinänsä motivoi. Opiskelijoita motivoi ennen kaikkea halu soittaa ja laulaa, kehittyminen taitavaksi muusikoksi sekä esiintyminen. Sibelius-Akatemiassa ei ole virallisia tasosuoritusten arviointikriteerejä, eikä haastateltavillakaan ollut tietoa siitä, millä perusteella heitä arvioidaan ja heille annetaan arvosanat. Tutkimukseni tavoitteena on herättää arviointikeskustelua ja lisätä ymmärrystä musiikin, tasosuoritusten ja musiikin opiskelijoiden arvioinnista.
  • Kuikka, Markus (Taideyliopisto, 2013)