Browsing by Subject "Slovenia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Väyrynen, Mikko (2004)
    Pro gradu-työni käsittelee yhdistyneen Saksan päätöstä tunnustaa Jugoslavian liittovaltiosta eroamaan pyrkineiden Slovenian ja Kroatian tasavallat itsenäisiksi valtioiksi joulukuussa 1991. Tutkimuskohteeni liittyy kiinteästi sekä Jugoslavian sodan puhkeamiseen että hiljattain yhdistyneen Saksan ensiaskeliin ulkopolitiikassa. Saksan tuolloinen ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher on kuvannut Slovenian ja Kroatian tunnustamista ”eurooppalaiseksi päätökseksi”. Genscherin määritelmä perustuu siihen, että Saksan politiikkaa ohjasivat Genscherin mukaan yhdistyneen Saksan ulkopolitiikassa keskeisestä roolia näytelleet moraaliset ja poliittiset arvot kuten itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä väkivallattomuuden korostaminen konfliktien ratkaisussa. Monet tutkijat ja poliitikot ovat kuitenkin haastaneet Genscherin perustelut ja he ovat yrittäneet selittää Saksan aktiivista roolia Slovenian ja Kroatian tunnustamiseksi sisäpoliittisella painostuksella ja Saksassa asuneen kroaattiyhteisön vaikutuksella Saksan politiikan suuntaan. Etsin työssäni Saksan aktiivisen politiikan takana olleita motiiveja punniten ja arvioiden samalla kriittisesti tämän politiikan selitysyrityksiä. Argumentoin, että Saksan moraalisilla arvoilla ja periaatteilla perustelema politiikka oli vailla uskottavaa pohjaa, koska näitä arvoja ja periaatteita sovellettiin Jugoslavian kriisin yhteydessä valikoiden eikä Saksa ollut valmis asettamaan takeita politiikkansa tueksi. Väitän myös, ettei Saksan politiikan selittäminen pelkästään sisäpoliittisella painostuksella ole mahdollista. Lisäksi tuon esiin myös sen, että Saksan politiikkaan vaikuttivat kylmän sodan jälkeisen Itä-Euroopan vakauteen liittyvät näkökohdat sekä Jugoslavian kriisin näkeminen ennakkotapauksena. Tutkimukseni koostuu neljästä pääluvusta sekä loppuluvusta, jossa esitetään saavutetut johtopäätökset. Luku 2 käsittelee Jugoslavian sisäisen tilanteen kehitystä ja ulkopoliittista asemaa kylmän sodan aikana sekä Saksan liittotasavallan ja Jugoslavian kahdenvälisiä suhteita toisen maailmansodan jälkeen. Luvussa 3 kuvataan Saksan osuutta EY:n sovitteluyrityksissä syksyn 1991 aikana sekä Saksan pyrkimyksiä taivutella muut EY-maat Slovenian ja Kroatian tunnustamisen kannalle. Samassa luvussa pohdin myös myyttejä Saksan ulkopoliittisesta sooloilusta ja tunnustamisen ennenaikaisuudesta. Luku 4 pureutuu kriittisesti Saksan tunnustamispolitiikan virallisiin selityksiin ja myös pohtii tunnustamispäätöstä yhdistyneen Saksan ulkopoliittisten prioriteettien ja tavoitteiden kannalta. Luvussa 5 tarkastellaan tunnustamiskysymyksestä käytyä sisäpoliittista kädenvääntöä. Tutkimuksessa käytetään hyväksi monipuolisesti erityyppistä lähdemateriaalia. Tutkimuskirjallisuuden (kirjat ja artikkelit) lisäksi lähteet koostuvat muistelmateoksista, saksalaisista ja kroatialaisista sanomalehdistä, dokumenttikokoelmista, saksalaisten ja kroatialaisten poliitikkojen ja diplomaattien haastatteluista sekä Saksan ulkoministeriön arkiston ja Saksan hallituksen tiedotustoimiston avoimesta arkistomateriaalista.
  • Stern, T.; Ranacher, L.; Mair, C.; Berghäll, S.; Lähtinen, K.; Forsblom, M.; Toppinen, A. (2018)
    New innovations are called for to renew the European forest sector into bioeconomy. However, little research exists on how the industry innovativeness is publicly perceived. Using data collected with an online questionnaire in four European countries, we investigate perceptions related to forest sector innovations on 13 current and new bioeconomy-related products and services. Altogether, 218 valid responses were received in 2015, and the data were analysed using descriptive statistics, performance-importance analysis, and Gartner's innovation hype cycle. Based on our results, the respondents were in the strongest agreement that the forest sector has since the year 2000 has produced innovations related to wood building systems, construction materials, and wood composites. In the next 15 years, they foresaw a decline in innovations related to biofuels and paper products. The European forest sector also has future potential in wood construction, which is likely related to international policy targets related to carbon mitigation and capture. The observed variation in perceptions among the respondents on forest sector innovativeness calls for strengthening industry R&D, as well as by improving societal awareness of ongoing innovation projects by developing better communication.
  • Leporanta, Miro (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän maisterintutkielman tarkoitus on tarkastella katolisen kirkon roolia poliittisena toimijana Jugoslavian hajoamiskriisissä 1991–1995. Tarkastelen tätä toimijuutta kuuden paavi Johannes Paavali II:n pitämän puheen kautta. Tutkimuskysymyksenäni on: “minkälainen rooli katolisella kirkolla oli poliittisena toimijana Jugoslavian hajoamisprosessissa 1991–1995?”. Tutkimuskysymyksen alakysymyksiä ovat: “mihin tämä poliittinen toimijuus perustui ja miten se näkyy paavin puheissa ” ja “miten tämä poliittinen toimijuus vaikutti Jugoslavian seuraavavaltioiden kehitykseen, erityisesti Jugoslavian katolisissa osissa?” Katolisella kirkolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa katolista kirkkoa instituutiona, jonka ulkopoliittisia suhteita johtaa Pyhä Istuin eli paavi. Jugoslavian hajoamisen aikaan paavina toimi Johannes Paavali II. Tutkin aihettani abduktiivisen analyysin avulla, missä lähteeni ja tutkimuskirjallisuuteni keskustelevat keskenään. Esittelen ensiksi Jugoslavian historiaa, katolisen kirkon diplomatiaa sekä suhdetta Jugoslaviaan. Tämän jälkeen esittelen katolisen kirkon poliittisen ajattelun perusteita, paavi Johannes Paavali II:n poliittista näkemystä sekä katolisen kirkon suhdetta Eurooppaan. Tämän jälkeen tutkin Jugoslavian pääosin katolisten alueiden ja katolisen kirkon suhdetta sekä katolisen kirkon suhdetta nationalismiin. Katolisen kirkon poliittinen toimijuus perustuu tuhansien vuosien teologiseen ajatteluun, jonka juuret ovat Raamatussa, ja ovat sen jälkeen kehittyneet eri katolisten ajattelijoiden ja paavien kautta nykyiseen muotoonsa. Tämä poliittisen ajattelun perinne oli kuitenkin rajoittunutta ennen Vatikaanin II:sta konsiilia 1960-luvulla, jolloin kirkko alkoi suhtautua yhteiskunnallisiin ja poliittisiin ilmiöihin avoimemmin. Johannes Paavali II oli teologiselta kannalta monella tapaa Vatikaanin II:n konsiilin liberalismin vastusta, mutta yhteiskunnalliselta kannalta hän noudatti konsiilin suuntaa. Henkilökohtaisesti Johannes Paavali II:n toi katolisen kirkon poliittiseen toimijuuteen näkemyksensä vastuullisesta personalismista sekä kokemuksensa kommunistisesta Puolasta. Johannes Paavali II koki myös kristillisyyden tärkeänä eurooppalaisen identiteetin luojana – olivathan pääasiallisesti kristillisdemokraattiset puolueet ja ajattelijat luoneet idean eurooppalaisesta yhteisöstä. Katolinen kirkko toimi poliittisesti Jugoslavian hajoamiskriisissä monitahoisesti: se kannatti ensi sijassa pasifistista ratkaisua. Toisaalta kirkko myös halusi saattaa Jugoslaviasta irronneet Kroatian ja Slovenian kohti Eurooppaa. Johannes Paavali II:n johtamalla katolisella kirkolla oli oma idän- ja Eurooppa-politiikkansa, jonka pohjalta he toimivat. Tämä käsitti Jugoslavian katolisten osien saattamisen takaisin katolisen kirkon vaikutusalueeseen pitkän sosialismin kauden jälkeen, näiden alueiden ohjaamisen kohti eurooppalaista integraatiota sekä katolisuuden lujittamisen osaksi näiden itsenäistyneiden valtioiden kansallista identiteettiä. Katolinen kirkko oli kuitenkin varovainen uusien valtioiden kanssa, sillä se ei halunnut, että katolinen usko nähtäisiin osana primordiaalista nationalismia, joka synnyttäisi etnisiä erimielisyyksiä sekä rasismia. Johannes Paavali II halusi toteuttaa visionsa ”kahdella keuhkolla” hengittävästä Euroopasta, jossa Euroopan läntiset ja itäiset osat toimisivat yhdessä, ja joka perustuisi kristillisille periaatteille. Euroopan johtavat katoliset valtioita olivat olleet perustajina Euroopan yhteisössä – Jugoslavian hajoamisessa syntyneiden uusien katolisten valtioiden saattaminen osaksi tätä yhteisöä oli katolisen kirkon intresseissä.