Browsing by Subject "Socioeconomic Factors"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Lahelma, Eero; Pentala, Oona; Helldán, Anni; Helakorpi, Satu; Rahkonen, Ossi (2017)
    Lähtökohdat Tutkimusten mukaan väestön terveys on alemmissa koulutusryhmissä huonompi kuin ¬ylemmissä. Pitkän aikavälin tutkimustieto terveyserojen muutoksista on kuitenkin puuttunut. Selvitimme 25–64-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten koetun terveyden koulutusryhmittäisten erojen muutoksia 36 vuoden aikana. Menetelmät Aineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Suomalaisen aikuisväestön terveys¬käyttäytyminen ja terveys -tutkimus vuosilta 1979–2014 (n = 2 183–4 089). Terveysmuuttujana oli itse ilmoitettu keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi koettu terveys. Ikävakioiduille prevalensseille laskettiin viiden vuoden liukuvat keskiarvot ja 95 %:n luottamusvälit. Koulutusvuodet jaettiin kolmanneksiin kunakin vuonna. Tulokset Keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi terveytensä kokevien osuus pieneni hieman 36 vuoden aikana. Alimmassa koulutusryhmässä koettu terveys pysyi selvästi huonompana kuin kahdessa ylemmässä koulutus¬ryhmässä. Miehillä ja naisilla terveyserot olivat lähes yhtä suuret ja ne kaventuivat jonkin verran 1980-luvulta 1990-luvulle. Tämän jälkeen terveyserot ovat säilyneet ennallaan 2010-luvulle saakka. Päätelmät Kansanterveysohjelmat ovat tähdänneet sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen, mutta erot ovat säilyneet suurina. Terveyseroihin tulisi puuttua aikaisempaa tehokkaammin, jotta kehityssuunta saataisiin käännetyksi.
  • Korpilahti, Ulla; Hakulinen, Tuovi; Parkkari, Jari; Koivusilta, Leena; Parkkari, Inkeri; Rajamäki, Riikka; Heinonen, Kristiina; Ojanperä, Ilkka; Serlo, Willy; Lillsunde, Pirjo (2019)
  • Vesikansa, Aino; Jokelainen, Jari; Mehtälä, Juha; Mutanen, Katja; Lundqvist, Annamari; Laatikainen, Tiina; Yli-Saukko-oja,; Saukkonen, Tero; Pietiläinen, Kirsi H. (2020)
    Lähtökohdat : Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää lihavuuden yhteyksiä elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Menetelmät : Aineistoon kuului 4 956 FinTerveys 2017 -tutkimuksen terveystarkastukseen satunnaisesti valittua täysi-ikäistä henkilöä. Elämänlaatua eri painoindeksiryhmissä selvitettiin EUROHIS-QOL 8 -¬elämänlaatumittarilla. Koettua psyykkistä ja fyysistä työkykyä sekä työstä poissaolojen määrää kartoitettiin kyselylomakkeella. Tulokset : Ylipainoisten ja lihavien elämänlaatu oli merkitsevästi heikompi kuin normaalipainoisten. Lihavat kokivat fyysisen ja psyykkisen työkykynsä heikommaksi kuin normaalipainoiset ja heillä oli enemmän itse raportoituja poissaoloja työstä. Päätelmät : Lihavuus on yhteydessä yksilön kokemukseen terveydestä sekä hyvinvoinnista ja heikentää työkykyä. Lihavuuden tehokkaalla hoidolla voidaan liitännäissairauksien ehkäisyn lisäksi parantaa väestön työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua.
  • Turunen, Mark (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suolistosyövän seulontaohjelma käynnistyi Suomessa vuonna 2004 ja osallistuvuus on ollut kohtalaisen hyvällä tasolla, noin 70 %:ssa. Tähän mennessä on tarkasteltu vain rajallisesti sitä, millaiset ihmiset seulontaan osallistuvat ja millaiset eivät. Tutkielman tavoitteena on selvittää eroja osallistuvuudessa eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Lisäksi tarkastellaan sukupuolen, kielen ja asuinpaikan vaikutusta. Aineiston muodostivat 5185 henkilöä, joille lähetettiin kutsu suolistosyövän seulontaan ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Osallistumista tarkasteltiin Poisson-regressiomallin avulla ja luottamusvälit saatiin ylihajonnan huomioivalla keskivirheellä. Korkeammassa sosioekonomisessa ryhmässä osallistuttiin seulontaan suhteellisesti noin viidenneksen enemmän kuin alemmassa. Sekä kouluttautuminen että korkeampi ammattiasema kasvattivat osallistuvuutta myös itsenäisesti. Muita osallistumista lisääviä tekijöitä olivat maaseudulla asuminen, kotimainen äidinkieli, Tampereen tai Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella eläminen ja ennen seulontaa lähetettyyn elintapakyselyyn vastaaminen. Tuloksia voidaan hyödyntää uudessa suolistosyövän seulontaohjelmassa ottamalla jo suunnitteluvaiheessa sosioekonomiset erot huomioon ja etsimällä keinoja erojen kaventamiseen ennen ohjelman käynnistämistä. Sosioekonomiset erot osallistuvuudessa lisäävät eriarvoisuutta ja heikentävät seulontaohjelman vaikuttavuutta.
  • Heiskala, Hannu (2020)
    • Lapsen kehitykseen vaikuttavat geneettiset, epigeneettiset ja ympäristötekijät. • Lapsi kehittyy parhaimpaansa, kun hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa vastataan. Keskeistä on tukeva ja ennustettava huoltajasuhde sekä stimuloiva oppimisympäristö. • Kasvuympäristön ollessa kehitykselle suotuisa terapiainterventioilla voidaan edistää haluttuja spesifisiä taitoja. Interventioilla ei kuitenkaan voida muuttaa kokonaiskehitystä. • Lasten ja perheiden palveluiden osaamis- ja tukikeskukset voisivat arvioida eri interventioiden hyötyjä ja muutenkin tukea perustason moniammatillista työtä.
  • Mäkelä, Niklas; Partanen, Airi; Alho, Hannu; Kuussaari, Kristiina (2019)
    LÄHTÖKOHDAT Kotimaiset tutkimukset opioidiriippuvuuden lääkkeellisestä vieroitus- ja korvaushoidosta ovat rajautuneet hoitoyksiköihin tai alueisiin. Tavoite oli saada tietoa potilaista ja hoidon sisällöstä koko maasta. MENETELMÄT Vuoden 2015 päihdetapauslaskennan 10 844 päihde-ehtoisen asioinnin asiakkaat luokiteltiin vertailua varten opioidikorvaushoidossa oleviin, muihin opioidien käyttäjiin ja muihin päihdeasiakkaisiin. TULOKSET Asioinneista 1 585 koski korvaushoitoa. Korvaushoidossa olevat ja muut opioidien käyttäjät olivat muita päihdeasiakkaita nuorempia ja heidän päihteidenkäyttönsä oli rankempaa. Korvaushoitolääkkeen jakoa lukuun ottamatta potilaat saivat palveluja vähemmän kuin muut päihteiden vuoksi asioivat. PÄÄTELMÄT Päihdetapauslaskenta tavoittaa korvaushoitopotilaat kohtalaisen hyvin. Heidän elämäntilanteensa näyttää olevan jossain määrin vakiintuneempi kuin muiden opioidien käyttäjien, mahdollisesti hoidon ansiosta.
  • Appelqvist-Schmidlechner, Kaija; Tuisku, Katinka; Tamminen, Nina; Nordling, Esa; Solin, Pia (2016)
    Mielen­terveys on osa hyvin­vointia, ja posi­tii­vinen mielen­terveys on voima­vara, jol­la si­tä voi­daan edistää. Posi­tii­vista mielen­ter­veyttä voi­daan vah­vistaa toi­mimaan suo­jana sai­rauksia vas­taan, selviy­tymään nii­den kans­sa ja edis­tämään toipu­mista. Väes­tön ter­veyttä koske­vissa tutki­muk­sissa on keski­tytty pääa­siassa mielen­ter­veyden oi­reisiin, häi­riöihin ja sai­rauksiin. Sen si­jaan posi­tii­vinen ulot­tuvuus on jää­nyt vähem­mälle huo­miolle. Posi­tii­visen mielen­ter­veyden mittaa­misen vaikeu­tena on ol­lut kä­sitteen moni­muo­toisuus ja toi­saalta so­pivien mit­tarien puuttu­minen. Posi­tii­vista mielen­ter­veyttä voi­daan mi­tata esi­mer­kiksi suo­meksi käänne­tyllä Warwick-Edinburgh men­tal well-being scale (WEMWBS) -mit­ta­rilla.
  • Knaappila, Noora; Kosola, Silja; Kaltiala, Riittakerttu (2021)
    • Suomalaisnuorten ongelmakäyttäytyminen, kuten tupakointi, humalajuominen ja rikekäyttäytyminen, on viime vuosikymmenten aikana jatkuvasti vähentynyt. • Sen sijaan sosioekonomiset erot suomalaisnuorten ongelmakäyttäytymisessä eivät ole kaventuneet, vaan ne ovat jopa kasvaneet. • Hyvinvointierojen kaventamiseksi varhaista tukea tulisi tarjota erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville perheille.
  • Wartiovaara, Kirmo (2017)
  • Ahola-Launonen, Johanna (2018)
    Terveydenhuoltoa koskevassa keskustelussa on juuri nyt läsnä yksilöä vastuullistava poliittinen trendi. Vastuunäkökulma on keskustelussa kuitenkin hyvin kapeakatseinen.
  • Blomgren, Jenni; Jäppinen, Sauli; Rahkonen, Ossi; Pekkala, Johanna; Lahelma, Eero (2019)
    Lähtökohdat Tarkastelimme Kelan korvaamien sairauspoissaolojen esiintyvyyden ja poissaolopäivien määrän maakunnittaista vaihtelua ja sitä selittäviä tekijöitä. Menetelmät Kelan rekisteristä poimittiin vuoden 2012 lopun 25–62-vuotiaasta väestöstä 70 %:n satunnaisotos, johon yhdistettiin Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteritietoja. Kelan korvaamalla sairauspäivärahakaudella olleiden väestöosuus ja poissaolopäivien keskimäärä vuonna 2013 laskettiin maakunnittain. Regressiomalleilla vakioitiin sukupuoli, ikä, siviilisääty ja ammattiasema sekä Kelan sairastavuusindeksi. Tulokset Maakuntien välillä oli selviä eroja sekä sairauspoissaolojen esiintyvyydessä että poissaolopäivien määrässä. Poissaolot olivat keskimääräistä harvinaisempia ja lyhyempiä Uudellamaalla. Sosiodemografisen väestörakenteen vakioiminen selitti neljänneksen maakuntien välisistä eroista poissaolleiden osuudessa ja noin puolet eroista poissaolopäivien keskimäärässä. Sairastavuusindeksin vakioiminen selitti osan lopuista alue-eroista. Päätelmät Pitkien sairauspoissaolojen maakunnittaiset erot ovat selvät, eivätkä ne selity väestörakenteen tai sairastavuuden eroilla. Sairauspoissaolojen alue-erojen taustasyitä on tärkeää selvittää.
  • Tarkiainen, Lasse; Martikainen, Pekka; Peltonen, Riina; Remes, Hanna (2017)
    Lähtökohdat Koulutusryhmien ja etenkin tuloryhmien väliset sosioekonomiset erot elinajanodotteessa kasvoivat merkittävästi v. 1988–2007. Kasvu johtui pääasiassa alimman tuloviidenneksen elinajanodotteen epäsuotuisasta kehityksestä alkoholikuolleisuuden lisäännyttyä. Menetelmät Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen väestörekisteriaineistoihin ja kattaa Suomessa v. 1996–2014 asuneet henkilöt. 25-vuotiaiden elinajanodotteet laskettiin vuosittain ja neljän vuoden jaksoissa miehille ja naisille tuloviidenneksittäin ja koulutusryhmittäin. Elinajanodotteiden erot ja muutokset sosiaaliryhmittäin analysoitiin ikäluokan ja kuolemansyyn mukaan jaksoilta 2006–09 ja 2011–14. Tulokset Ylimmän ja alimman tulo- ja koulutusryhmän elinajanodotteen erojen kasvu on pysähtynyt ja jopa kaventui hieman 2010-luvulla lukuun ottamatta naisten eroja koulutusryhmittäin. Alimman tuloviidenneksen elinajanodote lähti jälleen kasvuun 2010-luvulla, kun alkoholiperäinen, tapaturmainen ja väkivaltainen kuolleisuus väheni alimmissa sosiaaliryhmissä etenkin miehillä. Naisilla erot syöpäkuolleisuudessa ovat yhä kasvaneet. Päätelmät Erot elinajanodotteessa ovat yhä suuret, vaikka tulo- ja koulutusryhmien ero kaventui hieman. ¬Alkoholikuolleisuuden vähenemisellä oli suuri merkitys erojen kaventumiseen etenkin miehillä. Kuolleisuuserot saattavat selvästi pienentyä, jos alimmissa sosiaaliryhmissä edistetään alkoholiperäisistä ja iskeemisistä sydänsairauksista johtuvan kuolleisuuden vähenemistä.
  • Savijärvi, Saana (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Vuonna 2014 maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu ilmaantuvuus oli miehillä 28.3 ja naisilla 20.6 100000 henkilövuotta kohti. Korkean sosioekonomisen aseman on aikaisemmissa, ennen 2000-lukua, Suomessa tehdyissä tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä korkeampaan suolistosyövän ilmaantuvuuteen kuin matalan sosioekonomisen aseman. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla suolistosyövän ilmaantuvuutta ja ilmaantuvuustrendejä kalenteriajassa sosioekonomisen aseman ja koulutustason mukaan erikseen paksusuolen, distaalisen ja proksimaalisen paksusuolen ja peräsuolen osalta. Tutkimusaineistona käytettiin Suomen Syöpärekisterin syöpätapauksia (n=78099) ja Tilastokeskuksen tietoja sosioekonomisesta asemasta ja koulutustasosta Suomen väestössä vuosina 1976–2014. Sosioekonomisen aseman osalta tarkastelu rajattiin lisäksi alle 85-vuotiaaseen väestöön vuosina 1995–2014, jotta useimmille pystyttiin määrittämään eläköitymistä edeltävä asema. Koulutusmuuttujan analyysissä mukana oli 77641 tapausta ja sosioekonomisen aseman tarkastelussa 40675. Syöpätapausmäärä suhteutettiin vastaavan väestöryhmän henkilövuosimäärään. Ryhmien välisiä eroja ja niiden muutoksia vertailtiin Poisson-regressiomallien avulla. Tarkastelujakson alussa (1976–1979) sekä keskiasteen että korkeakoulutettujen miesten paksusuolen syövän ilmaantuvuus oli suurempi kuin peruskoulun käyneillä (30% ja 55%). Viimeisellä periodilla (2010–2014) vastaavat erot olivat enää -3% ja 0%. Koulutusryhmien väliset ilmaantuvuuserot kapenivat tilastollisesti merkitsevästi miehillä paksusuolen (p=1.76x10-8) ja distaalisen paksusuolen (p=4.5x10-7) osalta. Naisilla ja peräsuolen osalta molemmilla sukupuolilla koulutusryhmien väliset erot olivat vähäisiä tarkasteluperiodin alussa, eikä tilastollisesti merkitseviä ilmaantuvuuden muutoksia havaittu. Sosioekonomisen aseman osalta suolistosyövän ilmaantuvuudessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia ryhmien välillä. Paksusuolen syövän ilmaantuvuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan etenkin peruskoulutetuilla miehillä. Tulos korostaa suolistosyövän elintapoihin liittyviin riskitekijöihin perustuvan ehkäisyn merkitystä erityisesti tässä ryhmässä.
  • Tolkkinen, Anniina; Madanat-Harjuoja, Laura; Taskinen, Mervi (2019)
  • Patja, Kristiina (2020)
  • Ahinko, Katja; Peltonen, Reetta (2020)
  • Lahelma, Eero; Pentala-Nikulainen, Oona; Helldán, Anni; Helakorpi, Satu; Rahkonen, Ossi (2017)