Browsing by Subject "Sosiaalinen media"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Vähänen, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    The objective of this research was to determine what sorts of risks pre-adolescent children are able to recognize on social media and how they act once they have acknowledged these dangers. Additionally, the goal was to study the effects of school and media education on the preadolescents’ social media behavior. In this research social media has mostly been de-fined according to previous studies, as applications favored by children and adolescents. One class of fifth graders from the Helsinki metropolitan area participated in the research. The material was collected through themed small-group interviews. There were a total of 21 participants and seven interview groups. The data was categorized and analyzed by using the content analysis method. Four different content types were identified from the material, and were categorized as social media risks recognized by the pre-adolescents. These labelled risks were bullying, personal information, hoaxes and unpleasant content. Bullying on social media was brought up the most often. The adolescents had been taught media education at school, but they still would have preferred to receive further education especially on the subject of social media har-assment. Some of them felt they were already familiar with the content of the media educa-tion curriculum beforehand, and had not learned any new useful information. The pre-adolescents’ behavior on social media aligned with the risks they had identified and the media education they had received. They valued their own privacy on social media, but were not able to react to bullying otherwise than by blocking the harassers. The pre-adolescents con-sidered bullying to be a substantial part of social media, without any possible solutions.
  • Trémouille, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa asiantuntijoiden suhtautumista sosiaalista mediaa ja niiden algoritmeja sekä personointia kohtaan. Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalisen median muuttama tapamme vastaanottaa tietoa maailmasta ja ajankohtaisista aiheista. Sosiaalisen median vaikutus esimerkiksi sosiaalisten kuplien muodostumiseen on puhuttanut julkisuudessa paljon, mutta aihe jakaa tutkijoiden mielipiteitä vahvasti. Vaikka monet tutkijat ovat kyseenalaistaneet kuplien muodostumisen, niistä puhutaan edelleen paljon. Ja vaikka julkisessa keskustelussa on lisääntynyt puhe sosiaalisen median mahdollisista haittapuolista ja sen seurauksena luottamus palveluita kohtaan on käyttäjien keskuudessa horjunut, palveluiden käyttö ei ole suinkaan vähentynyt. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, kuinka sosiaalinen media vaikuttaa tapaamme saada tietoa ja mikä rooli käyttäjän omalla toiminnalla on tiedon kulussa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää sosiaalisen median ja algoritmien parissa työskentelevää asiantuntijaa. Kaksi haastateltavaa työskentelee tutkijana ja kaksi sosiaalisen median algoritmien parissa konsultteina. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Haastateltujen asiantuntijoiden näkemykset sosiaalisesta mediasta ja algoritmeista sekä suhtautuminen niitä kohtaan mukailivat vahvasti yleistä asiantuntijoiden suhtautumista: he näkivät palveluissa paljon hyvää, mutta suhtautuivat kriittisesti moniin vallitseviin suuntauksiin ja kehityskulkuihin. Haastateltavien näkemyksen mukaan palveluiden käyttäjillä on merkittävä vaikutus siihen, millaista sisältöä algoritmit näille personoivat. Käyttäjät eivät kuitenkaan ole tietoisia omasta vaikutuksestaan tai mahdollisuuksistaan vaikuttaa sisältöjen personointiin. Kaikissa haastatteluissa korostui sosiaalisen median kasvanut merkitys ihmisten arjessa. Sosiaalisen median hyödyt yksittäisille käyttäjille ovatkin niin suuret, että mahdollisia haittoja on helppo ylenkatsoa. Sen sijaan, että käyttäjien tietoisuutta potentiaalisista ongelmista pyrittäisiin lisäämään, ehkä tärkeämpää olisikin saada käyttäjät välittämään. Vaikka sosiaalisen median vaikutusta sosiaalisten kuplien muodostumiselle on monissa tutkimuksissa kyseenalaistettu, ei ajatusta niistä kannata kuitenkaan haudata ja hylätä. Erityisesti, koska sosiaalisen median palvelut ja niihin liittyvä teknologia kehittyvät huomattavasti nopeammin kuin kattava tutkimustieto aiheesta, on sosiaaliseen mediaan liittyvä keskustelu ajankohtaista ja tärkeää.
  • Zidan, Aishi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sosiaalista mediaa hyödyntävistä naisten uraverkostoista on tullut suosittuja Suomessa, mutta niitä on ehditty tutkia vasta vähän. Tutkielma kysyykin, millaisesta ilmiöstä näissä ryhmissä on kyse. Kysymystä lähestytään käyttäen esimerkkinä lähes 34 000 jäsenen Facebook-ryhmää Ompeluseuraa, jossa naiset ja sukupuolivähemmistöt keskustelevat työelämään liittyvistä kysymyksistä. Ompeluseura on myös esimerkki siitä, miten vapaaehtoisilla ylläpitäjillä on keskeinen rooli verkkoyhteisöjen rakentajina. Viime vuosina ylläpitämisen tutkimus on keskittynyt sosiaalisen median alustojen vastuuseen sekä kaupalliseen moderointiin. Tutkielma paikkaa tätä aukkoa kysyessään, miten naisten uraryhmiä ylläpidetään sosiaalisessa mediassa ihmisen ja teknologian yhteistyössä. Tutkielman keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimi Jenny Preecen määritelmä verkkoyhteisöjen luonteesta. Tätä määritelmää täydennetään muun muassa Barry Wellmanin verkostotutkimukseen perustuvalla lähestymistavalla. Ompeluseuraa tarkastellaan osana sosiaalista mediaa hyödyntävää feminististä aktivismia käyttäen erityisesti Katie Blevinsin määritelmää sosiaalisen median feminististä tietoisuutta levittävistä yhteisöistä. Vapaaehtoista ylläpitämistä tarkastellaan hoivan logiikan käsitteen kautta. Käsite perustuu Annemarie Molin työhön, jota Minna Ruckenstein ja Linda Lisa Maria Turunen ovat kehittäneet tutkiessaan kaupallista moderointia. Hoivan logiikkaa noudattavassa ylläpitämisessä päätöksiä pohditaan vuorovaikutuksessa ajatellen yhteisön kulttuuria. Tutkielman aineistona toimivat Ompeluseuran perustajien, ylläpitäjien ja jäsenten teemahaastattelut. Analyysimenetelmänä toimi teemoittelu, jonka avulla pyrittiin tarkastelemaan erityisesti Ompeluseuran luonnetta, tavoitteita, ryhmän merkitystä haastateltaville, osallistumisen motiiveja sekä ylläpidon logiikkaa. Myös sukupuolen ja alustan merkitystä analysoitiin omina teemoinaan. Ompeluseuraa voi pitää luonteeltaan verkkoyhteisönä, joka on muovautunut yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille. Ryhmän jäsenet hakivat Ompeluseurasta vertaistukea ja tietoa. Vuorovaikutusta ohjasi vahvasti Nancy Baymin kuvaama ystävällisyyden etiikka, jossa jäsenet pyrkivät välttämään konflikteja. Ompeluseuraa voi pitää myös sosiaalista mediaa hyödyntävänä feminististä tietoisuutta levittävänä yhteisönä. Ryhmän selvä yhteinen tarkoitus oli tasa-arvon edistäminen työelämässä. Tähän pyrittiin erityisesti tukemalla yksilöitä, vaikka toiminnan toivottiin edesauttavan myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Vaikka voimaannuttamisen kohteena olivat yksilöt, ylläpitämisen kohteena oli yhteisö. Ylläpitämisen keskeiseksi tavoitteeksi oli muodostunut Ompeluseuran hyvähenkiseksi kuvaillun kulttuurin vaaliminen hoivan logiikan keinoja noudattaen. Myös jäsenet osallistuivat tähän hoivaamiseen aktiivisesti. Tutkielma laajentaa kuvaa erityisesti tavoista, joilla vapaaehtoiset ylläpitäjät hoivaavat yhteiskunnallista yhteisöä, joka ei ole järjestäytynyt. Feministisyys oli keskeinen osa ryhmän luonnetta, mutta liian poliittisuuden pelättiin myös vaarantavan hoivan kohteen eli Ompeluseuran hengen. Hoiva oli tässä suhteessa monimutkaista tasapainoilua. Tutkielma täydentää myös kuvaa verkkoyhteisöjen ylläpitäjien, jäsenten ja alustan välisestä vuorovaikutuksesta. Facebook nähtiin Ompeluseuran synnyn ja kasvun mahdollistaja, mutta se loi myös haasteita hoivalle. Haastateltavat halusivat suojella ryhmää Facebookin kehnona pitämältään keskustelukulttuurilta. Alustan algoritmit taas näyttäytyivät arvaamattomana toimijana hoivan prosesseissa.
  • Amberla, Anna-Liisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nykyaikainen sosiaalinen media on alkuvuosistaan 2000-luvun alussa kasvanut merkittäväksi viestinnän, verkostoitumisen ja vaikuttamisen kentäksi. Asiakkaiden kohtaaminen sosiaalisessa mediassa voi tuoda sosiaalityön asiakastyöhön uudenlaisia mahdollisuuksia ja joustavuutta. Sosiaalinen media tarjoaa myös mahdollisuuden julkiseen viestintään. Sosiaalisen median käyttö sosiaalityössä on uusi asia ja tutkimusta aiheesta on vähän. Tässä tutkimuksessa selvitetään miten sosiaalityössä hyödynnetään sosiaalista mediaa ja millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on sosiaalisen median käyttöönotosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesän 2018 aikana järjestämällä sosiaalista mediaa aktiivisesti työssään käyttäville sosiaalityöntekijöille ryhmäkeskusteluja. Keskustelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Ryhmäkeskustelujen osallistujat käyttävät sosiaalista mediaa monipuolisesti. Tavoitteena sosiaalisen median käyttöönotolle on ollut työn kehittäminen. Käytetyt kanavat ovat valikoituneet sosiaalityöntekijöiden omien kiinnostusten kohteiden ja jatkossa työssä tehtyjen havaintojen perusteella. Käytössä ovat mm. Facebook, blogit, Twitter, Instagram ja WhatsApp. Keskustelijoiden näkemyksen mukaan on tärkeää valita sosiaalisen median käytön tavoiteisiin parhaiten soveltuvat kanavat. Sosiaalista mediaa käytetään ryhmäkeskustelupaikoissa paljon toiminnasta tiedottamiseen. Tiedotus on suunnattu asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Sosiaalinen media mahdollistaa myös uusien yhteistyötahojen löytämisen. Tiedottamisen yhteydessä julkaistaan tunnelmakuvia ja muita päivityksiä, joilla pyritään vaikuttamaan sosiaalityöstä syntyvään mielikuvaan. Pikaviestisovellusten käyttäminen asiakastyössä ei tietosuojasyistä ole mahdollista kaikissa keskustelupaikoissa. Ne keskustelijat, jotka käyttävät työssään pikaviesti-sovelluksia, kokevat niiden vaikuttavan työhönsä, etenkin asiakassuhteisiin, erittäin myönteisesti. Keskustelijoilla on myös positiivisia kokemuksia rakenteellisen sosiaalityön tekemisestä sosiaalisessa mediassa. Sosiaalityön viestinnän koetaan herättävän mielenkiintoa. Sosiaalisen median käyttö on keskustelupaikoissa vapaaehtoista ja työntekijälähtöistä. Sosiaalinen media nähdään kiinnostavana ja tärkeänä, mutta keskustelijoiden kokemus on, että kiireisen työtahdin vuoksi julkisten päivitysten tekemistä varten on vaikea löytää aikaa. Toisena esteenä sosiaalisen median hyödyntämiselle, etenkin rakenteellisessa sosiaalityössä, nousee esiin ohjeistuksen puute kantaaottavien julkaisuiden suhteen.
  • Matikainen, Janne; Huovila, Janne (2017)
    Sosiaalinen media on muuttanut viestintää huomattavasti. Muutos koskee tavallisten ihmisten lisäksi organisaatioita ja viranomaisia. Sosiaalisessa mediassa yleisöstä tulee aktiivinen toimija ja sisällön tuottaja. Sosiaalisen median myötä viestinnästä tulee yhä mediavälitteisempää. Viestintämaiseman muutos on haastanut totunnaisen asiantuntijuuden. Toisaalta sosiaalinen media avaa myös monia mahdollisuuksia asiantuntijuuden luomiseen ja terveysviestintään. Sosiaalisessa mediassa yhteisöistä voi tulla merkittäviä tiedon ja asiantuntijuuden tuottamisen paikkoja. Niissä voi syntyä hyödyllistä toimintaa terveystiedon ja arkielämän yhdistämisen kannalta, mutta toisinaan niistä voi myös tulla valheellisen tiedon syntysijoja. Sosiaalinen media mahdollistaa eri muodoissaan terveysviestinnälle monipuolisen areenan, jossa voidaan kohdata ihmisiä vuorovaikutteisesti.
  • Jääskelä, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten suomalaisen elintarvikealan B2B-yritykset hyödyntävät sosiaalisen median sisältöä asiakashankinnassaan. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin haastateltiin kolmea kansainvälistä elintarviketeollisuusyritystä. Yrityksistä haastateltiin yhteensä neljää henkilöä markkinoinnista ja myynnistä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää yritysten kokemuksia ja asenteita sosiaalisen median ja sen sisällön hyödyntämisestä B2B-yrityksen asiakashankinnassa. Lisäksi haluttiin saada lisätietoa mahdollisista hyödyistä, joita sosiaalinen media voi tarjota asiakashankinnalle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aiempien tutkimusten pohjalta. Viitekehys rakentui vetovoimaisen sisältömarkkinoinnin, digitaalisen myyntitunnelin, sosiaalisen myyntityön ja sosiaalisen median teorioiden ympärille. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sosiaalisella medialla ja sen sisällöllä on merkitystä tutkimusyritysten asiakashankinnassa, mutta sen ei kuitenkaan koeta korvaavan perinteisen markkinoinnin tai myynnin keinoja. Sosiaalisella medialla nähtiin silti olevan selvä rooli näiden keinojen ohella tai niitä tukevana työkaluna. LinkedIn osoittautui yrityksissä tärkeimmäksi sosiaalisen median kanavaksi, sillä sen ympäristö koettiin eri kanavista selvästi ammattimaisimmaksi ja sen kautta tavoitettiin parhaiten B2B-asiakkaita. Lisäksi WeChat nähtiin edellytyksenä Kiinan markkinoilla toimimisessa. Sosiaalisen median suurimpana hyötynä nähtiin vuorovaikutuksen ja asiakassuhteiden ylläpidon helpottaminen B2B-asiakkaiden kanssa. Tulevaisuudessa sosiaalisen median ja sen sisällön hyödyntäminen tulee todennäköisesti kasvamaan B2B-yritysten markkinoinnissa ja myynnissä. Tämä tulee vaatimaan yrityksiltä lisää resursseja sekä työntekijöiden osaamisen lisäämistä sisältömarkkinoinnista ja sosiaalisesta myynnistä. Olennaista sosiaalisen median sisällön hyödyntämisessä asiakashankinnassa on tutkimuksen perusteella erilaisten työkalujen hyödyntäminen ja asiakkaille merkityksellisen sisällön luominen myyntiprosessin jokaisessa vaiheessa.
  • Antonacci, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä työssä käsitellään sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin sääntelyä ja sen kehitystä 1970 – luvulta nykypäivään. Tutkimuskysymykseksi muodostuu, miten ja miksi sääntely on kehittynyt kyseisenä ajanjaksona. Tutkimuskysymystä käsitellään erityisesti kuluttajiin kohdistuvan markkinoinnin näkökulmasta, joka perustelee valittua aikaväliä, sillä Kuluttajansuojalaki astui voimaan 1978. Tutkimuksen tukena käytetään lainsäädäntöä, alan itsesääntelyä, oikeuskäytäntöä, sekä markkinointia valvovien tahojen, kuten Kilpailu – ja kuluttajaviraston ja Mainonnan eettisen neuvoston päätöksiä ja suosituksia. Tutkimuskysymykseeni nähden alan itsesääntelyllä, oikeuskäytännöllä ja markkinointia valvovien tahojen päätöksillä ja suosituksilla on korostunut merkitys sosiaalisen median ollessa vielä tuntematon termi lainsäädännössämme ja lain ollessa yleisluontoista. Oikeuskirjallisuuden osalta tutkimuskysymystäni suoraan käsittelevää lähdekirjallisuutta on niukasti aiheen ollessa sen verran tuore, mutta oikeuskirjallisuudesta löytyy kuitenkin markkinointioikeutta ja kuluttajansuojaa käsitteleviä perusteoksia, jotka toimivat myös hyvin tutkimuksen tukena. Sosiaalisen median ja siellä käytettävien uusien markkinointimuotojen syntymisen myötä markkinointijuridiikan kenttä on kasvanut ja monimutkaistunut. Suomessa markkinointioikeus ei ole täysin pysynyt yhteiskunnan kehityksen perässä ja muun muassa termit ”sosiaalinen media” ja ”sisältömarkkinointi” ovat Suomen lainsäädännölle tuntemattomia. Tästä johtuen markkinointia koskevien säädöksiemme soveltaminen sosiaalisessa mediassa pelkästään lainsäädäntöä tukea käyttäen on mahdotonta, sillä lainsäädännössä ei ole huomioitu uusien markkinointialustojen ja markkinointikeinojen erityispiirteitä. Tarve yhtenäisille pelisäännöille ja yhtenäiselle linjalle on kuitenkin myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin osalta suuri, koska markkinointitavasta huolimatta markkinoinnille asetettujen vaatimusten, kuten esimerkiksi kuluttajansuojan on toteuduttava. Tarve korostuu vielä sen osalta, että sosiaalisen median käyttäjäkunta ja sen ikähaarukka on laaja. Sosiaalisen median kanavat ovat todella suosittuja niin täysi-ikäisten kuin alaikäistenkin keskuudessa. Tällä hetkellä suuressa roolissa aiemmin mainitun tarpeen täyttämisessä on alan itsesääntely, sekä esimerkiksi Kilpailu – ja kuluttajaviraston antamat ohjeet ja kuluttaja-asiamiehen päätökset.
  • Lehikoinen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa analysoidaan Syyrian regiimin kannattajien Facebook-sivuja ja -ryhmiä, niissä julkaistua materiaalia, sekä käyttäjien vuorovaikutusta vuoden 2019 heinäkuusta syyskuuhun. Tutkielmassa kysytään, miten Syyrian regiimin kannattajat käyttävät Facebookia identiteetin ja yhteisöllisyyden diskursiiviseen tuottamiseen, merkityksellistävät sodan vaikeita kokemuksia, ja legitimoivat Syyrian regiimiä erityisesti itsen ja toisen representaatioiden kollektiivisen tuottamisen kautta. Tutkielma pyrkii arabiankieliseen lähdemateriaaliin perustuvana tapaustutkimuksena ja diskurssianalyysina tarkastelemaan aikaisemmin hyvin vähän tutkittua demografiaa – Syyrian regiimiä kannattavia syyrialaisia – ja heidän kokemustaan sodasta. Analyysi rakentuu useamman pääteeman ympärille. Tutkimuksessa pohditaan Assadien perheen ja Syyrian armeijan roolia nationalistisina symboleina ja analysoidaan marttyyrien ja haavoittuneiden asemaa internetissä tapahtuvissa yhteisöllisyyden performansseissa. Toiseuden rakentaminen terrorismina, ja uskonnon rooli regiimin kannattajien maailmassa muodostavat toisen tulkinnallisen akselin, minkä lisäksi analysoidaan sitä, kuinka ’virallinen’ Syyria asemoidaan suhteessa kansainväliseen yhteisöön ja miten sodan traumaa kompensoidaan toisaalta tuottamalla kuva normaalista ja toimivasta yhteiskunnasta, ja kuinka toisaalta yhteisöllisyyttä rakennetaan idyllisen menneisyyden kollektiivisen muistelun kautta. Tämän lisäksi työssä pohditaan, mikä Facebookin merkitys Syyrialaisille regiimin kannattajille on laajemmin, ja mitä eri käyttötarkoituksia se käytännössä palvelee. Tutkielman löydösten perusteella kysytään, onko sektarianismiin perustuvia selitysmalleja kenties sovellettu Syyrian sotaan turhan kritiikittömästi, todetaan, että Syyrian regiimi ja sen kannattajat käyvät tärkeässä mielessä ’eri sotaa’ kuin aseistettu oppositio, ja korostetaan Syyrian regiimin kannattajien merkitysmaailmaan kohdistuvan tutkimuksen tärkeyttä. Lisäksi pohditaan Facebookin ominaisuuksia erilaisten sosiaalisten prosessien mahdollistajana ja sitä, miten Facebookin erityispiirteet muovaavat alustalla tapahtuvaa vuorovaikutusta.
  • Linko, Maaria (Suomen tietokirjailijat, 2016)
    Miten tietokirjallisuus näkyy mediassa? Entä miten tietokirjailijat nousevat esiin sosiaalisen median uutisvirrassa? Elämme enenevässä määrin selailukulttuurissa, jossa mittaamaton määrä informaatiota on tarjolla koko ajan siellä, missä itsekin olemme. Digitalisaation myötä lukemisen tapamme ovat jatkuvassa muutoksessa. Ei ole ihme, että kirjan asemasta ja tulevaisuudesta puhutaan enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Tiedon määrä verkossa lisääntyy jatkuvasti, myös sellaisen tiedon, jota ennen painettiin kansien väliin. Joillakin tietokirjallisuuden aloilla muutos näkyy voimakkaasti, toisilla aloilla tietokirjat myyvät edelleen hyvin. Selvityksessään Maaria Linko tarkastelee, miltä osin tietokirjallisuuden näkyvyys on siirtynyt verkkoon, mikä rooli perinteisillä sanoma- ja aikakauslehdillä on tietokirjallisuuden näkyvyyden kannalta, mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media tuo tietokirjallisuuden näkyvyydelle, mistä lukijat saavat tietoa uusista tietokirjoista ja minkä tyyppisistä kirjoista puhutaan.