Browsing by Subject "Southern African Development Community (SADC)"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Weckström, Ari (2006)
    Eteläinen Afrikka on siirtomaa-ajan jälkeen kärsinyt köyhyydestä, levottomuuksista ja hitaasta taloudellisesta kehityksestä. Osaltaan tämän seurauksena alueen maat ovat muodostaneet eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n, jotta sen jäsenmaat pääsisivät yhteistyössä irti aluetta leimanneesta negatiivisesta kehityksestä. Yhteisön tavoite on kestävästi ja tasapuolisesti kehittää kaikkia alueen maita ja nostaa alueen ihmisten hyvinvointia. SADC pyrkii tavoitteisiinsa erityisesti kahdella tavalla: kehittämällä alueen infrastruktuuria ja syventämällä yhteisön maiden taloudellista yhteistyötä vapaakaupan ja tulliunionin muodossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää lisäävätkö toisiaan tukevat taloudellinen integraatio ja infrastruktuurihankkeet jäsenmaiden hyvinvointia SADC:n toivomalla tavalla. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkielman ensimmäinen teorialuku perustuu Bougheasin et al. vuonna 1999 kirjoittamaan artikkeliin "Infrastructure, Transport Costs and Trade" ja se käsittelee infrastruktuurin vaikutusta kahdenvälisen kaupan volyymiin. Teoria osoittaa, että infrastruktuurilla on positiivinen yhteys kaupan volyymin kasvuun. Infrastruktuurihankkeen mielekkyyteen taas vaikuttaa maiden alkupääoma ja maantieteelliset tekijät. Infrastruktuuriin ei välttämättä kannata sijoittaa, jos alkupääomaa on niukasti ja maantieteelliset esteet ovat suuria. Toinen teorialuku perustuu pääosin Venablesin vuonna 2003 kirjoittamaan artikkeliin ”Winners and Losers from Regional Integration Agreements”, joka tarkastelee kehitysmaiden muodostaman tulliunionin hyvinvointivaikutuksia jäsenmailleen suhteellisen edun näkökulmasta. Luvussa osoitetaan, että köyhien maiden tulliunioni laskee köyhimpien jäsenmaiden hyvinvointia samalla kun rikkaampien jäsenmaiden hyvinvointi lisääntyy. Köyhien maiden kannattaakin teorian mukaan luoda tulliunioni mieluummin maailman mittakaavassa rikkaan maan kanssa. SADC:n tavoitteiden tulkinta teorian valossa antaa ymmärtää, että yhteisön kannattaa investoida infrastruktuuriin, huolimatta siitä, että monilla mailla ei luonnollisestikaan ole teorian edellyttämää alkupääomaa. Sijoitus infrastruktuuriin kannattaa, sillä jäsenmaat saavat infrastruktuurihankkeisiin tukea kansainvälisiltä avunantajilta, kuten EU:lta. SADC levittäytyy myös melko yhtenäiselle alueelle, jolloin maantieteelliset tekijät eivät muodosta infrastruktuurihankkeille merkittäviä esteitä. SADC:n tavoite muodostaa alueen kattava tulliunioni ei sen sijaan teorian valossa näyttänyt järkevältä ellei SADC samalla muodosta vapaakauppajärjestelyjä alueen ulkopuolisten, rikkaampien talouksien kanssa. Yhteisön kannattaa siis investoida infrastruktuuriin, mutta sen tulee pitää huolta siitä, ettei se pyri muodostamaan oppikirjamaista tulliunionia, joka teorian mukaan laskee osan maiden hyvinvointia. Jos SADC ei ota integraatioprosessissaan huomioon tulliunionin negatiivisia vaikutuksia osalle jäsenmaista, saattaa koko SADC:n olemassaolo ja sen positiivinen alueellinen vaikutus vaarantua.
  • Heinonen,Hannu (2001)
    The thesis studies the possibilities of regional integration in the Southern African Development Community (SADC). The aim is to view the viability of the integration strategy chosen by SADC. The starting point of the theoretical framework is the traditional theories of economical integration, which do not give much hope for succesful economic integration among developing countries. Certain qualifications have been made to these traditional market integration theories, which would enable their use also in the context of developing countries. Special emphasis is given to an integration strategy called development integration model, because it is the strategy that SADC claims that it is pursuing. The development integration model emphasises the equal distribution of benefits among the members of a regional grouping. This problem can be tackled with so-called corrective mechanisms. Establishment of those mechanisms depend largely on the attitude of member countries, and especially on the leading countries that bear the economical burden of the costs. In the empirical analysis it is seen that the current economical situation and trade patterns in Southern Africa do not favour integration according to the traditional models. Most of the economical benefits will concentrate to South Africa when a SADC free trade area will be formed. At the same time the less-developed members of the region could end up economically even worse-off than at the moment. This problem can be solved only with the corrective mechanisms. The success of establishing the corrective mechanisms and the whole development integration model depends largely on the future role of South Africa. The theoretical material of the work consists mainly of the traditional integration theories, but also of the more recent studies on the regionalization in Southern Africa mainly by Bertil Odèn. The empirical analysis is mainly based on the official statistics of SADC countries, but also on other academic research and official publications of SADC.