Browsing by Subject "Streptococcal Infections"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Puustjärvi, Anita; Voutilainen, Arja; Pihlakoski, Leena (2016)
    Tic- ja pakko-oireet ovat lapsilla tavallisia varsinkin lyhytaikaisina ja ohimenevinä. Pitkäkestoisten oireiden kulku on usein aaltoileva. Oireet voivat alkaa myös äkillisesti ja voimakkaina. Streptokokki-infektioon yhteydessä olevassa PANDAS-oireyhtymässä tic- tai pakko-oireet alkavat ­poikkeuksellisen äkillisinä ja voimakkaina infektion jälkeen. Tutkimustieto syy-yhteydestä on ristiriitaista. Lapsuusiän äkillisten neuropsykiatristen oireyhtymien PANS ja CANS määritelmissä akuutin pakko-oireisuuden kanssa esiintyy lisäoireita ja etiologia on laveampi kuin PANDAS-oireyhtymän. Psykoterapia ja lääkehoito tehoavat myös infektion laukaisemien neuropsykiatristen oireiden hoidossa.
  • Vuorela, Marjo; Ruotsalainen, Eeva; Valtonen, Kirsi; Vuopio, Jaana; Lyytikäinen, Outi (2017)
    A-streptokokin aiheuttama tautikirjo ulottuu lieväasteisista nielutulehduksesta vakaviin yleisinfektioihin. Nielu- ja ihoinfektiot aiheuttavat huomattavan tautitaakan. ?A-streptokokki tarttuu kosketus- ja pisaratartunta oireettomasta kantajasta ja sairastuneesta henkilöstä, mutta myös kosketuspintojen ja elintarvikkeiden välityksellä. ?Perheissä ja laitosolosuhteissa A-ryhmän streptokokki aiheuttaa epidemioita, joissa sairastuneilla esiintyy nieluinfektiota, tulirokkoa, perianaali-infektiota tai märkärupea. ?Avohoitoepidemiaa epäiltäessä otetaan yhteys kunnan tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin ja epidemia-kriteerien täyttyessä pyritään mahdollisimman samanaikaiseen näytteidenottoon ja viljelypositiivisten -henkilöiden mikrobilääkitykseen. ?Invasiiviset A-streptokokki-infektiot ovat harvinaisia. Hoitoon liittyvän invasiivisen A-streptokokki-infektion havaitseminen johtaa aina epidemiaselvitykseen
  • Suvinen, Mikko; Toppila-Salmi, Sanna (2016)
  • Kiilavuori, Anna; Pätäri-Sampo, Anu (2021)
    • Esimurrosiässä vulvovaginiitti on tyttöjen yleisin gynekologinen vaiva. Sille altistavat anatomiset ja ¬fysiologiset syyt ja hygieniatavat. • Hyvä anamneesi ja kajoamaton tutkiminen ovat diagnostiikan perusta. • Yleisin on epäspesifinen tulehdus. Hoitona on hygieniatapojen korjaaminen avohoidon ohjein. • Toistuva tai jatkuva oireilu, verinen tai muu runsas emätinvuoto viittaavat spesifiseen tulehdukseen, vierasesineeseen tai muuhun harvinaiseen syyhyn. • Streptococcus pyogeneksen ja kihomatojen aiheuttama tulehdus voidaan hoitaa avohoidossa. Muut epäilyt lähetetään erikoissairaanhoitoon.
  • Björklund, Verna; Saxén, Harri (2016)
  • Kuitunen, Mikael (2020)
    Teinitytön kurkkukipu ei alkanut helpottua antibioottikuurilla ja hänet ohjattiin erikoissairaanhoidon päivystykseen.
  • Ivaska, Lauri; Kuitunen, Mikael (2020)
    Kun teinitytön kurkkukipu ei alkanut helpottua antibioottikuurilla, hänet ohjattiin erikoissairaanhoidon päivystykseen.
  • Blomgren, Karin; Wikstén, Johanna (2021)
    Toistuvat nielurisatulehdukset heikentävät elämänlaatua ja aiheuttavat poissaoloja töistä ja koulusta. Virukset aiheuttavat suurimman osan nielurisatulehduksista, ja ne voidaan hoitaa oireenmukaisesti. Taudin aiheuttajaa ei voi päätellä oireiden ja löydösten perusteella, ja mikrobilääkitys tulee aloittaa ainoastaan todennetuissa bakteeritaudeissa. Nielurisatulehdusten toistuessa on käytävä läpi edellisen taudin hoito ja etsittävä tartunnan lähdettä potilaan lähipiiristä. Nielurisatulehduskierre voi loppua myös ilman hoitoa, mutta hankalissa tapauksissa kannattaa tehdä lähete korvalääkärille nielurisaleikkausharkintaan. Toimenpidepäätöksessä on punnittava taudin aiheuttaman haitan ja leikkauksen riskien ja kivuliaan toipumisajan suhdetta.
  • Järveläinen, Marko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet: Määrittää suun alueen märkänäytteistä sekä veriviljelynäytteistä eristettyjen viridans- ja anginosus-ryhmän streptokokkilöydösten mikrobilääkeherkkyys ja hoitosuositusten mukaisten mikrobilääkkeiden soveltuvuus näiden kattamiseen suun infektioiden hoidossa ja mikrobilääkeprofylaksissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena oli HUSLAB bakteriologian osastolla vuosina 2011-2015 tutkitut suun alueen märkäviljelynäytteistä ja veriviljelynäytteistä todetut viridans-ryhmän streptokokkilöydökset ja löydösten herkkyys mikrobilääkkeille. Tarkastelujakson aikana mikrobilääkeherkkyys oli tutkittu märkänäytteistä 283 viridans-ryhmän streptokokille ja 295 anginosusryhmän streptokokille. Vastaavat luvut veriviljelylöydöksistä olivat 594 ja 264. Herkkyyksien tulkinnassa oli käytetty EUCAST- ja CLSI-standardien mukaisia herkkyystulkintarajoja. Tulokset: Viridans-ryhmän streptokokeista märkänäytteissä 16 % ja veriviljelynäytteissä 8 % oli resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita penisilliinille, kun taas kaikki anginosus-ryhmän löydökset olivat penisilliinille herkkiä. Klindamysiinille resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita viridans-ryhmän kantoja oli märkänäytteissä 19 % ja veriviljelylöydöksissä 7 % löydöksistä. Vastaavat luvut anginosusryhmän streptokokeille olivat 6 % ja 4 %. Eniten resistenssiä todettiin erytromysiinille: Resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden löydösten määrä märkänäytteiden viridans-ryhmän löydöksistä oli 50 % ja veriviljelylöydöksistä 28 % sekä anginosus-ryhmän löydöksille vastaavat luvut olivat 10 % ja 6 %. Johtopäätökset: Viridans-ryhmän ja anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys penisilliinille on edelleen hyvä, kuten myös anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys klindamysiinille ja erytromysiinille. Viridans-ryhmän streptokokeilla todettiin klindamysiiniresistenssiä märkänäytteissä huomattavasti enemmän kuin veriviljelynäytteissä. Tämä voi mahdollisesti selittyä sillä, että suun alueen märkänäytteissä on eri streptokokkilajeja kuin veriviljelylöydöksissä. On olemassa myös pieni mahdollisuus, että osa märkänäytteiden streptokokeista on tunnistunut fenotyyppiin perustuvassa tunnistuksessa väärin tai viljelmä ei ole ollut herkkyystutkimuksessa täysin puhdas muista bakteereista. Vastaava ilmiö todettiin selvästi myös erityisesti viridans-ryhmän streptokokin erytromysiiniherkkyydessä sekä pienemmässä määrin kaikissa muissakin tutkituissa herkkyyksissä. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että nykyisten mikrobilääkehoitosuositusten mukaisesti viridans-ryhmän streptokokkien sekä anginosusryhmän bakteerien hoitoon hammasperäisissä infektioissa ja mikrobilääkeprofylaksissa soveltuu parhaiten penisilliiniryhmän lääke. Klindamysiiniherkkyys oli hyvä veriviljelykannoilla, mutta märkänäytteissä todettu resistenttien kantojen osuus löydöksistä antaa aiheen seurata klindamysiiniherkkyyttä tarkkaan jatkossa. Erytromysiini tai muut makrolidiryhmän mikrobilääkkeet eivät tulosten perusteella sovellu suun viridans-streptokokkien hoitoon anginosus-ryhmän streptokokkeja lukuunottamatta. Tämä olisi tärkeää huomioida etenkin endokardiittiprofylaksiohjeistuksissa.