Tämän tutkielman aiheena on tutkia tehokkuuden eetoksen kokemuksia. Tehokkuutta mitataan usein numeraalisilla mittareilla, jolloin tehokkuuteen liittyvät kokemukset ja tunteet sivuutetaan. Tutkielmani tarkoituksena on tehdä näkyväksi tehokkuuden eetokseen piiloutuvia sukupuolistuneita normeja. Maisteritutkielmani pääkysymykset ovat: Miten tehokkuuden eetos materialisoituu? Miten affektit tuottavat tehokkuuden eetoksen toistamista? Tarkastelen maisteritutkielmassani sukupuolistuneita normeja, jotka voivat itsessään olla syrjäyttäviä ja ongelmallisia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta. Tutkimusaineistoni koostuu viiden eri aloilla ja eri puolella Suomea asiantuntijatyötä tekevän nuoren naisen haastatteluista. Aineiston keräsin loka- ja marraskuussa 2021. Tutkimusotteeni on fenomenologinen, jossa ajatellaan, että kaikki kokemamme merkitsevät meille jotain. Fenomenologisessa merkitysteoriassa ihminen nähdään olemuksellisesti yhteisöllisenä. Aineiston analyysissa otteeni on induktiivinen. Teoreettinen viitekehykseni nojaa Ahmedin affektiteoriaan ja kriittiseen työelämä- ja organisaatiotutkimukseen. Tutkimukseni perusteella uusliberalistiseen tehokkuuden eetokseen kytkeytyy sukupuolistuneita normatiivisuuksia liittyen sukupuoleen, ikään, aikaan, vammattomuuteen ja valkoisuuteen. Normatiivisuudet materialisoituvat rakenteissa, käytänteissä, ideoissa ihannetyöntekijyydessä, ideaalityöruumiissa ja habituksessa. Normien valta toimii affektien kautta. Haastateltavien kokemuksissa sukupuolistuneisiin normeihin törmääminen aiheuttaa tahmaisia riittämättömyyden, paineen, ahdistuksen, pelon ja häpeän affekteja. Sukupuolistuneet normit risteävät toistensa kanssa. Useampaan sukupuolistuneeseen normiin törmääminen samanaikaisesti synnyttää erilaisia affekteja, jotka myös risteävät, kerrostuvat, tahmaistuvat ja myös voimistavat niitä. Affektit saavat aikaan tehokkuuden eetoksen toistamista eri elämänalueilla.

In this master’s thesis, I study Estonian pastor Annika Laats’ argumentation in favor of sexual minorities and their right to register their partnerships. I compare Laats’ comments to Patrick S. Cheng’s three definitions of queer theology and my main research question is: How can Annika Laats’ views on LGBT rights and Registered Partnership Act be interpreted through the concept of queer theology? With the research question and the comparison, my aim is to define Annika Laats’ queer theology. Theoretical background of this thesis relies on queer theology. Queer theology questions several doctrines, norms and traditions of Christianity and seeks to observe religion in a new, complex way. Contextuality is at its core. Because of this, I am comparing Annika Laats’ queer theology to Evangelical Lutheran queer theology and my thesis presents one example of Estonian queer theology of 2010s and 2020s. As research material of this thesis, I am using newspaper articles published in four main Estonian national newspapers from October 5th 2017 to December 23rd 2020. Since Estonia is statistically very secular and homophobic country, giving pastor Annika Laats media space was not at all obvious. That makes Estonian national newspapers an interesting research material for this thesis. The method of my thesis is thematic analysis. However, instead of searching, defining and naming the themes for the analysis, I use already existing themes of Patrick S. Cheng’s three definitions of queer theology. Annika Laats’ comments and theology in Estonian newspapers fit to Patrick S. Cheng’s all three definitions. She bases her comments on theology and her personal experiences as a pastor. She also evaluates Christianity from a queer point of view. In her critique of norms, Annika Laats’ comments are connected to the themes of gender studies and queer theory. Annika Laats is not acquainted with queer theology, but I read her comments supporting LGBT rights and Registered Partnership Act from queer theological point of view. In this way, several queer theological features can be found. With these findings, I rely on queer theology’s unruly idea that Christianity itself is undeniably queer, and claim that there are always queer theological features in defending minorities from a Christian perspective.

Tutkielman aihe on amatonormatiivisuus Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteissa. Amatonormatiivisuudella tarkoitetaan sitä yhteiskunnassa vallitsevaa oletusta, että elämän fokus olisi tai pitäisi olla avioliitto tai romanttinen parisuhde. Amatonormatiivisuutta on tutkittu vähän ja termi ei ole tunnettu. Amatonormatiivisuus kuitenkin koskettaa kaikkia ja aihe on ajankohtainen pandemian vuoksi. Tutkin amatonormatiivisuutta Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteiden kautta, koska ääriolosuhteet paljastavat helpommin yhteiskunnassa olevia rakenteita. Mediassa keskusteltiin paljon hallituksen asettamista koronarajoituksista, jotka aiheuttivat hämmennystä siitä ketä saisi tavata kodin ulkopuolella. Aikaisemmin on tutkittu miten monogaamiset ja romanttiset parisuhteet laitetaan muunlaisten läheissuhteiden edelle lainsäädännössä, mutta pandemia tuo tähän uuden näkökulman. Tutkimuskysymykseni onkin siis millaista läheissuhdemallia rakennetaan hallituksen koronatiedotteissa ja niiden kritiikissä? Analyysimateriaalina on hallituksen koronarajoitustiedotteet koskien Uudenmaansulkua (2020) ja suuniteltua ulkoliikkumiskieltoa (2021) Näiden lisäksi on myös käyty läpi THL:n korona-aiheisia suosituksia juhlapyhien ajalle. Analyysissa on käytetty menetelmänä diskurssianalyysia. Hallituksen aineistoa on tärkeä tutkia, koska hallituksen käyttämillä diskursseilla on suora kirjaimellinen vaikutus kaikkiin ihmisiin ja konkreettisia seurauksia heidän elämäänsä.. Hallituksen koronarajoitustiedotteita on tärkeä tutkia niiden sisällyttämän vallan vuoksi, mutta ne voivat myös kertoa yleisesti ympäröivästä yhteiskuntamme ja kulttuurimme normeista ja arvoista. Koronapandemia on jo itsessään tärkeä tutkimusaihe, koska se on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään niin monelta osin jo parin vuoden ajan. Tällaisen kriisitilanteen tutkiminen voi selkeämmin paljastaa yhteiskunnan rakenteita ja valtasuhteita, kun tutkitaan hallituksen toimeenpanemia määräyksiä ja rajoituksia. Tutkielma jatkaa keskustelua tuoden uusia näkökulmia liittyen amato- ja parisuhdenormatiivisuuteen. Hyödynnän teorioita suhdepyramidista, onnellisuuden skriptistä sekä ydinperheen ideaalista. Analyysin perusteella väitän, että hallituksen määräämät rajoitteet ovat amatonormatiivisia, ja että hallitus laillisesti suosii monogaamisia parisuhteita ja väheksyy muunlaisia läheissuhteita, esimerkiksi ystävyyssuhteita.

Videopelit ja digitaalinen pelaaminen ovat nykyisin sukupuolesta riippumatta merkittävä tapa käyttää aikaa. Vaikka pelaajakunta on nykyisin monipuolistunut, mielikuva tyypillisestä pelaajasta on edelleen miehinen. Naisten pelaamisella viitataan laajasti sekä naisten pelaamiseen että naisten asemaan videopelikulttuurissa. Naisiin ja naistapaisiin pelaajiin kohdistuvat ennakkoluulot ottavat monia muotoja ja niillä on monitahoisia seurauksia. Maisterintutkielmassani pohdin kriittisen diskurssianalyysin keinoin videopelaaviin naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Aineistonani toimii Milla Seppälän vuonna 2020 keräämä 14 vastaajan aineisto videopelaavien naisten kirjoituksista. Tarkastelen, millaisia diskursseja aineiston vastaajien kirjoituksissa nousee esiin naisten pelaamiseen ja ennakkoluuloihin liittyen. Lisäksi analysoin, miten vastaajat jäsentävät heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tutkielmani teoreettinen tausta on feministiteoreetikko Sara Ahmedin teoksissaan esittelemä moninaisuustyön käsite, joka viittaa siihen sosiaaliseen työhön, jota täytyy tehdä, kun ei sovi jonkin instituution normeihin. Tarkastelemani instituutio on pelikulttuuri ja pelaajayhteisöt. Tunnistin käyttämästäni aineistosta kolme erilaista diskurssia. Ihmettelydiskurssi piti sisällään kummastelua naisten pelaamista kohtaan. Ihmettely kohdistui vastaajien sukupuoleen, pelaamiseen itsessään ja yhdessä vastauksessa ennakkoluulojen perusteet ristesivät sukupuolen ja pelaamisen kesken. Sukupuolittuneiden reaktioiden diskurssi piti sisällään esimerkiksi flirttailua ja sukupuoleen perustuvaa ”huutelua”. Ennakkoluulodiskurssiin sisältyvät esimerkiksi kokemukset toisten pelaajien myrkyllisestä käyttäytymisestä peleissä sekä ennakkoluulot yleisemmin. Aineistoni vastaajat jäsensivät kohtaamiaan ennakkoluuloja esimerkiksi arvioimalla erilaisia strategioita ennakkoluulojen torjumiseksi tai välttämiseksi. Tutkielmani tuo esiin, että tyypillisen pelaajan odotetaan edelleen olevan mies ja siihen normiin sopimattomia pelaajia kummastellaan. Miesten hallitsema ja miehille suunnattu pelikulttuuri edellyttää muilta kuin miehiltä ylimääräisen sosiaalisen työn tekemistä, jotta he voivat toimia siinä ympäristössä ja osallistua pelikulttuuriin ja pelaamisen maailmaan. Aiempi tutkimus on nostanut esiin kuvauksia hyvin syvistä sukupuoleen perustuvista ennakkoluuloista, mutta käyttämässäni aineistossa kuvataan pääosin hyvin arkisia, joskin sinällään vakavia ennakkoluulon tilanteita. Tutkielmani ei tältä osin tuottanut yllättäviä tuloksia, vaan aineistossani kuvattiin samankaltaisia kokemuksia ennakkoluuloista kuin muissakin aineistoissa ja tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielmani siten täydentää olemassaolevaa tietoa naisten pelaamisesta ja ennakkoluuloista. Tutkielmassani totean, että pelaamisen naisvihamielinen sosiaalinen todellisuus rakentuu naisvihamielisten puhumisen ja kirjoittamisen tapojen kautta. Jatkotutkimusta kaipaa edelleen maskulinistisen ideologian ja puhetapojen yhteys pelaavien naisten arkitodellisuuteen videopelikulttuurissa. Toisaalta myös intersektionaalinen tarkastelu laajemmalla aineistolla tuottaisi hienosyisempää kuvaa naisten pelaamisesta eri sosiaalisissa ryhmissä.

Tässä maisteritutkielmassa tutkitaan hoitajien kevään 2022 työtaistelun yhteydessä käytyä julkista keskustelua. Tutkielman menetelmä on diskurssianalyysi ja tutkielma sijoittuu sukupuolentutkimuksen ja erityisesti työelämän segregaation alaan. Suomessa työelämä on sukupuolittuneesti eriytynyt. Toisin sanoen ammatit jakautuvat maassamme mies- ja naisvaltaisiin aloihin ja sektoreihin. Yksi sukupuolittunut sektori on hoiva. Niin palkkatyönä kuin yksityiselämässä hoivaa tekevät enimmäkseen naiset. Arvostuksen puute, liian pieni palkka ja huonot työolot terveydenhoitoalalla ovat johtaneet hoitajien työtaisteluun kevään 2022 työehtosopimusten neuvottelukierroksella. Työtaistelusta käyty keskustelu näkyi niin perinteisessä- kuin sosiaalisessakin mediassa. Tutkielmani aihe hahmottui kuin huomasin, että perinteinen media toi lakkouhan alla enimmäkseen työnantajan näkemyksiä esille. Päätin tutkia kenen ääni kuuluu missäkin mediassa ja sen avulla analysoida hoiva-alan ongelmia sekä keskustelun valtasuhteita. Tutkielman aineistona on käytetty 41 Ylen verkkosivuilta haettua artikkelia sekä yhden julkisen Instagram-tilin 20 julkaisua. Hahmotin aineistosta kolme diskurssia, joiden avulla pyrin analysoimaan keskustelua ja tutkimaan diskursiivisen vallan liikkeitä keskustelussa. Diskurssit ovat huolidiskurssi, oikeusdiskurssi sekä tasa-arvoinen työelämä -diskurssi. Nämä kolme diskurssia auttoivat hahmottamaan ensinäkin hoiva-alan ongelmakohtia ja sitä, miten niitä käsiteltiin eri subjektipositioista. Hahmotin aineistossa kolme eri subjektipositioita: hoitajat, työnantaja sekä päättäjät. Tutkielman tulokset osoittavat, että työtaistelua koskevan keskustelun valta-asetelma muuttui. Hoitajat toivat aktiivisesti näkemyksiään esiin sosiaalisessa mediassa ja saivat näkökulmilleen kannatusta. Ajan kuluessa myös Ylen uutisissa hoitajien näkökulma sai enemmän huomiota. Työnantajien, hoitajien ja poliitikkojen hoivaan liittämät merkitykset ovat ennen kaikkea sen tärkeys ja kriittisyys yhteiskunnalle. Hoitajien työtaistelu ja heidän näkökulmiensa esiin tuonti liitti tärkeyden merkitystä myös hoivaa tekeviin työntekijöihin. Näin ollen tutkielman konteksti voi avata mahdollisuuksia myös yksityisessä elämässä tehdyn hoivan arvostukseen. Se voi myös avata näkökulmia työelämän segregaation kaventumiseen tarjoamalla suuntaviivoja matalapalkka-alojen tutkimukseen.

Tutkielmassa selvitetään, ovatko Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen suomenkielisissä päiväkodeissa työskentelevät kasvattajat ja päiväkotien johtajat saaneet koulutusta varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämän sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseksi sekä sitä, miten he suhtautuvat sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Tutkielma paikantuu feministiseen kasvatustutkimukseen. Suomessa tehdyn feministisen kasvatustutkimuksen mukaan suomalaisissa päiväkodeissa ylläpidetään sukupuolittavia käytänteitä, jotka ovat sukupuolten tasa-arvon este. Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella murretaan sukupuolistereotypioita ja edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Lähetin kyselyn Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen suomenkielisissä päiväkodeissa työskenteleville kasvattajille ja päiväkotien johtajille. Kyselyssä kysyin, ovatko vastaajat saaneet tutkintoon johtavassa koulutuksessa tai onko työnantaja tarjonnut koulutusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kysyin myös, kokevatko vastaajat tarvitsevansa lisää koulutusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseksi, sekä miten he suhtautuvat sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Kyselyyn vastasi 114 henkilöä. Kyselyn tausta-aineistoksi haastattelin sähköpostitse Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen edustajaa, jolta kysyin, miten päiväkodeissa on pyritty edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Haastattelin myös Helsingissä eniten varhaiskasvatukseen lähihoitajia, sosionomeja ja kasvatustieteen kandidaatteja kouluttavien koulutusohjelmien edustajia. Kysyin, miten koulutusohjelmissa opetetaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Kyselyn vastausten ja koulutusohjelmien edustajien haastattelujen perusteella koulutus sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta on vuosien saatossa parantunut. Vuosina 2009–2018 valmistuneet kasvattajat kokivat, että heillä on tutkinnon pohjalta paremmat välineet toteuttaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaista sukupuolisensitiivistä kasvatusta kuin vuosina 1978–2008 valmistuneilla vastaajilla. Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen edustajan haastattelun mukaan päiväkodeissa työskentelevät kasvattajat olivat saaneet jonkin verran koulutusta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kyselyn perusteella koulutus oli ollut erittäin vähäistä. Suurin osa vastaajista koki tarvitsevansa koulutusta ainakin yhdellä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisella sukupuolisensitiivisen kasvatuksen osa-alueella.

Tutkielma tarkastelee dokumenttielokuvien Cow (2021) ja Gunda (2020) tuotantoeläinrepresentaatioiden empaattista potentiaalia, joka voi aktivoitua elokuvien katselukokemuksessa ja vaikuttaa katsojan käsityksiin muunlajisista eläimistä. Tutkielma asettuu teoreettisesti elokuva- ja sukupuolentutkimukselliseen viitekehykseen. Tutkielman sukupuolentutkimuksellinen painopiste on ekofeministisessä teoriassa empatiateorian kautta ja elokuvateoreettinen painopiste on feministisessä mediatutkimuksessa representaatioteorian kautta. Tutkielman empatiakäsitys rakentuu Lori Gruenin (2015) sotkuisen empatian (entangled empathy) käsitteen varaan. Sotkuisessa empatiassa korostuu muunlajisen toisen hyvinvoinnista huolehtiminen ja empaattisen kokemuksen sekä tunteellinen, kognitiivinen että eettinen ulottuvuus. Aineiston analyysissa hyödynnän elokuva- ja sukupuolentutkimuksellista vastakatseen teoretisointia sekä lajirajat ylittävän äitiyden teoretisointia. Tutkielma luo tutkimusmenetelmän elokuvarepresentaatioiden ja -kerronnan empaattisen potentiaalin tarkastelemiseen yhdistämällä representaatio- ja empatiateorioita keskenään. Useat seikat selittävät aineistoelokuvieni omaamaa empaattista potentiaalia. Ne paljastavat katsojille tuotantoeläinten karun todellisuuden, asettavat muunlajiset eläimet kerrontansa keskiöön, tukevat elokuvatyylillisillä ratkaisuillaan niissä esitettyihin muunlajisiin eläimiin sitoutumista ja esittävät kaikessa järkyttävyydessään emotionaalisesti vaikuttavia kohtauksia.

Lukiolain mukaan jokaisella opiskelijalla on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen opiskeluympäristöön. Oppilaat ja opiskelijat eivät kuitenkaan aina ole koulussa yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Aikaisemman tutkimuksenmukaan esimerkiksi kiusaamisen ja syrjinnän kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä transnuorten keskuudessa verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa lukiossa opiskelevien transnuorten kouluhyvinvoinnista. Teemaa lähestytään kahden tutkimuskysymyksen kautta: Minkälaisia eroja on trans- ja cisnuorten kouluhyvinvoinnissa? Miten sukupuolen ohella seksuaalisuus, toimintakyky, syntyperä ja taloudellinen tilanne ovat yhteydessä kouluhyvinvointiin? Tutkielman teoreettinen perusta nojaa foucaultlaiseen valtakäsitykseen, cisnormatiivisuuteen sekä intersektionaalisuuteen. Lähtökohtana on Foucaultin ajatus tuottavasta vallasta ja koulusta yhtenä vallankäytön väylänä. Normit ovat yksi vallan teknologia,joiden kautta koulussa muovataan yksilöitä tietynlaisiin normeihin sopivaksi. Normien osalta perehdytään erityisesti cisnormatiivisuuteen, jonka kautta voidaan ymmärtää transihmisten kokemaan rakenteellista ja institutionaalista ulossulkemista yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kouluhyvinvointia lähestytään myös intersektionaalisesti tutkimalla, miten sukupuolen ohella seksuaalisuus, toimintakyky, syntyperä sekä perheen taloudellinen tilanne ovat yhteydessä kouluhyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman Kouluterveyskyselyn vuoden 2017 lukiolaisten aineisto. Aineisto muodostuu lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden vastauksista, ja transnuoria aineistossa on yhteensä 1140. Tutkielmassa kouluhyvinvointia kuvataan 16 eri Kouluterveyskyselyn indikaattorin avulla. Tutkielma on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelminä ovat ristiintaulukointi sekä binäärinen logistinen regressioanalyysi. Ristiintaulukoinnin avulla tutkitaan trans- ja cisnuorten välisiä kouluhyvinvointieroja. Binäärisen logistisen regressioanalyysin keinoin laajennetaan näkökulmaa sukupuolen ulkopuolelle ja analysoidaan kouluhyvinvointia kuvaavia indikaattoreita käyttämällä useita selittäviä muuttujia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että trans- ja cisnuorten kouluhyvinvoinnissa on merkittäviä eroja. Trans- ja cisnuorten välillä on eroja cisnuorten eduksi jokaisen tarkastellun indikaattorin kohdalla. Erityisen huolestuttavaa on, että transnuoret kokevat cisnuoria huomattavan paljon enemmän kiusaamista sekä yksinäisyyttä. Kouluhyvinvoinnin intersektionaalinen tarkastelu alleviivaa, kuinka mihin tahansa marginaaliseen ryhmään (sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen, toimintarajoitteisuus, ulkomaalaistausta, heikompi taloudellinen tilanne) kuuluminen lisää riskiä alhaisempaan kouluhyvinvointiin. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että erityisen haastavassa asemassa ovat oppilaat ja opiskelijat, jotka samanaikaisesti kuuluvat useampaan edellä mainittuun ryhmään. Kouluterveyskyselyn perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä siitä, mitkä ovat juurisyitä havaittujen erojen taustalla. Analyysimenetelmät kertovat ainoastaan tiettyjen muuttujien välisistä yhteyksistä. Teoreettiseen viitekehykseen perustuen tulosten tulkitaan kertovan yhteiskunnasta, jossa institutionaalistuneet normit arvottavat erilaisia ihmisiä eri tavoin. Tutkielman tulokset kertovat cisnormatiivisesta yhteiskunnasta, jossa transnuoret ja muut normeja haastavat nuoret kamppailevat omasta tilastaan. Kouluhyvinvoinnista kertoviin eroihin on syytä suhtautua vakavasti ja pohtia, miten kouluissa voitaisiin edistää yhdenvertaisuuden kokonaisvaltaisempaa toteutumista. Koulutusjärjestelmä ja koulut ovat keskeisiä paikkoja, jossa normeja voidaan purkaa ja alkaa toistaa toisin

Queer-utopioiden tehtävä on nykyhetken kritiikki, joka mahdollistaa utopistisen tulevaisuuden kuvittelemisen. Tässä sukupuolentutkimuksen alan maisterintutkielmassa analysoin muunsukupuolisten* omakuvien avulla sitä, miten taiteen kuvat ja prosessit voivat toimia queer-utopioiden välineinä. Miten ne voivat auttaa purkamaan binäärisiä sukupuolinormeja ja näin edesauttaa muunsukupuolisten* ihmisyyden tunnistamista? Tutkimuksessa ’muunsukupuolinen*’ toimii kattoterminä, joka kattaa kaikki sellaiset henkilöt, jotka eivät itsestään selvästi tai ainoastaan identifioidu binääristen sukupuolinormien mukaisten sukupuolikategorioiden mukaan naisiksi tai miehiksi. Asteriski muistuttaa tutkimusaineistossa esiintyvästä moninaisuudesta. Tutkimuksessa haastattelin muunsukupuolisia* heidän tekemistään omakuvista, jotka toteutettiin osana taiteen maisterintutkielmaani IN/VISIBILITY – Queer(ing) Photography (2020). Haastatteluja tehtiin kaikkiaan kaksitoista, ja ne toteutettiin virikehaastatteluina, joissa omakuva oli mukana haastattelutilanteessa. Tutkimuksen läpäisevänä teemana toimii utopia, johon pyrin myös yhteistyötä korostavalla metodologialla ja aineiston moninaisuuden huomioivalla tulosten analyysillä. Lähestyn aihettani queer-teoreettisesti, jolloin sukupuoli näyttäytyy kontingenttina ja sitä rajoittavat erilaiset historiallisesti ja kulttuurisesti määrittyvät normit. Visuaaliset representaatiot ovat yksi niistä tavoista, jolla sukupuolta ja sen normeja tehdään ja puretaan. Omaa sukupuolen representaatiota pohtiessaan muunsukupuoliset* osallistujat joutuvat ottamaan huomioon sekä binääriset sukupuolinormit että muunsukupuolisuuteen* liittyvän transnormatiivisuuden. Nämä normit myös rajoittavat muunsukupuolisuuden* tunnistamista. Queer-utopioiden kannalta tärkeiksi nousevat sellaiset tilanteet ja yhteisöt, joissa muunsukupuolisuus* tunnistetaan ehdoitta ilman binääristen sukupuolinormien tai muunsukupuolisuuteen* liittyvän transnormatiivisuuden rajoituksia. Tutkimus yhdistää queer- ja transtutkimusta sekä visuaalisen kulttuurin tutkimusta. Se osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun sukupuolen moninaisuudesta, transihmisten itsemääräämisoikeudesta sekä vähemmistörepresentaatioiden merkityksestä.

Tilastokeskuksen lukujen mukaan parisuhdeväkivalta on lisääntynyt Suomessa. Koronavuonna 2020 parisuhdeväkivaltaluvut jatkoivat kasvuaan miesten naisiin ja naisten miehiin kohdistaman väkivallan osalta. Tässä tutkielmassani tarkastelen naisten väkivaltaisuutta parisuhteessa. Naisten väkivallan kontekstina on heterosuhde. Sijoitan tutkimukseni feministisen väkivallan tutkimuksen kentälle, jossa sukupuoli nähdään osana väkivaltaan liitettyjä merkityksiä ja selitystapoja. Sukupuoli on mukana niin väkivallan tekemisessä, kokemisessa kuin sen määrittelemisessäkin. Sukupuoli ja väkivalta kytkeytyvät myös valtaan eri tavoin. Tutkimukseni on teoreettinen ja metodina käytän systemaattista tutkimuskatsausta. Tutkimusaineistoni muodostuu seitsemästä vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimusartikkelista, jotka käsittelevät naisten väkivaltaisuutta parisuhteessa. Olen muodostanut tutkimusartikkeleista tutkimussynteesin, jonka avulla vastaan tutkimuskysymykseeni: miten parisuhteessa tapahtuvaa naisten väkivaltaa voidaan ymmärtää aikaisempien tutkimusten perusteella? Analysoin aineistoa hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä soveltuvin osin. Aineistosta muodostamani tutkimussynteesi sisältää viisi naisten väkivaltaisuuteen liittyvää teemaa. Ensimmäinen teema käsittelee naisten väkivaltaan liittyviä syitä. Toisessa teemassa tarkastelen naisten väkivaltaisuuteen liittyvää kontekstin merkitystä. Kolmas teema keskittyy miesten ja naisten väkivaltaisuuksien eroihin ja yhtäläisyyksiin. Neljännessä teemassa käsittelen lähinnä kahteen kansalliseen tutkimukseen pohjautuen sukupuolineutraalin ja sukupuolistuneen väkivallan dilemmaa. Viides teema keskittyy intersektionaalisen tutkimusotteen merkitykseen naisten väkivallan tutkimuksessa. Tutkimussynteesini perusteella naisten väkivaltaisuus parisuhteessa liittyy useimmiten itsepuolustukseen. Miesten ja naisten tekemä väkivalta sekä sukupuoliin kiinnittynyt valta näyttäytyvät parisuhteessa epäsymmetrisinä. Naisten väkivallan tutkimuksessa sekä eri viranomaistahojen puuttuessa parisuhdeväkivaltaan, on erityisen tärkeää huomioida väkivaltaan liittyvä laajempi konteksti. Intersektionaalinen tarkastelutapa, jossa huomioidaan erilaisia risteäviä eroja, lisää ymmärrystä naisten väkivaltaisuudesta parisuhteessa. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee sukupuolineutraaliuden ihanne, johon kietoutuu erilaisia sukupuoliin sidottuja essentialisoivia oletuksia, kun taas feministinen väkivallan tutkimus tunnustaa sukupuolistuneen väkivallan olemassaolon. Naisten väkivaltaisuus parisuhteessa on erittäin kompleksinen, monimuotoinen ja sensitiivinen ilmiö. Tutkimukseni perusteella esitän, että naisten tekemä väkivalta tulee ymmärtää osana sukupuolistunutta väkivaltaa. Naisten väkivallan ymmärtäminen edellyttää monipuolista, eri tieteenalojen sisällä tehtävää tutkimusta, jossa huomioidaan myös tutkimusmenetelmien sekä näkökulmien monipuolisuus.