Browsing by Subject "Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 157
  • Karhu, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena on kertoa ja verrata Puolankajärven koulun yläkouluikäisten oppilaiden lukuharrastustottumuksia vuoden 2018 PISA-tutkimustuloksiin lukemiseen sitoutumisen osalta. Tutkimuksen keskiössä on oppilaiden kiinnostus lukemista kohtaan, lukemiseen käytetty aika sekä se, mitä oppilaat vapaa-ajallaan lukevat. Lisäksi tarkastellaan lukuharrastukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan yleisesti PISA-tuloksiin, mutta huomioon otetaan myös sukupuolten väliset erot. Tutkimus mukailee teoreettisesti ja toteutukseltaan PISA-tutkimusta vuodelta 2018 ja joiltakin osin myös vuodelta 2015. Lisäksi oppilaiden lukuharrastuksen taustalla olevia tekijöitä tarkastellaan lukuharrastustutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2020 sähköisen kyselylomakkeen avulla Puolankajärven koulusta. Tutkimukseen osallistui 54 yläkoululaista, joista tyttöjä oli 31 ja poikia 23. Kyselylomake pohjautui vuosien 2018 ja 2015 PISA-tutkimuksiin. Kyselylomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä, jotka analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimus eroaa PISA-tutkimuksesta siten, että mukana on myös avoimia kysymyksiä. Vastausten perusteella kartoitettiin muun muassa pitävätkö oppilaat lukemista tärkeänä, lukevatko he itse vapaa-ajallaan ja minkälaisia lukukokemuksia oppilailla on. Lisäksi tarkasteltiin lukemiseen käytettyä aikaa ja luettavaa materiaalia. Myös oppilaiden verkkokäyttäytymisen vaikutus lukuharrastukseen otettiin huomioon. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka PISA-tutkimuksissa esiin noussut huoli lukemisen laskevasta trendistä on havaittavissa myös Puolangalla. Oppilaiden kiinnostus lukemista kohtaan on vähäistä. Yleisesti Puolankajärven koulun yläkouluikäiset nuoret eivät lue vapaa-ajallaan, ellei ole pakko. Vain yksi oppilas kertoi harrastavansa lukemista. Syyt oppilaiden lukemattomuudelle ovat tämän tutkimuksen mukaan erityisesti aiemmat tylsät lukukokemukset sekä muihin harrastuksiin menevä aika. Tutkimuksen lopussa on esitelty konkreettisia toimintaehdotuksia lukemisen lisäämiseen koulussa.
  • Numminen, Heli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja kirjablogissa. Tutkimuskysymyksiä ovat, millä kielen keinoilla kirjablogin kirja-arvioissa ilmaistaan kielteistä suhtautumista teosta tai jotakin sen osaa kohtaan, millä tavoin bloggaaja esittää puheena olevaan teokseen kohdistuvia kielteisesti arvottavia väitteitä, kielteisiä kannanottoja, kritiikkiä ja kielteistä asennoitumista, miten bloggaaja sitoutuu sanomaansa ja huomioi bloginsa lukijat sekä miten kielteisen suhtautumisen ilmauksia voi lieventää tai vahvistaa. Tutkielman aineisto koostuu viidestä blogitekstistä vuodelta 2018. Aineisto on peräisin ”Mitä luimme kerran” -kirjablogista, joka on yhden henkilön pitämä, henkilökohtainen, julkinen blogi. Tutkimusmetodina käytetään lingvististä tekstintutkimusta ja diskurssianalyysia. Tutkielman taustaluvussa käsitellään tekstilajia sekä yleisesti että kirjablogin näkökulmasta. Luvussa myös esitellään aineiston blogitekstien ja postausten rakennetta. Teorialuvussa kolme esitellään Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriaa ja suhtautuvaa kielenkäyttöä suomenkielisessä tutkimuksessa. Luvussa neljä tarkastellaan kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja kirjablogissa esimerkkikatkelmien avulla. Tarkastelun kohteena ovat kielteiset sanavalinnat, kieltäminen, odotuksenvastaisuus, jäädä-verbin sisältävät rakenteet, metaforat ja ironia. Luvussa viisi käsitellään kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinojen modifiointia vahvistimien, maksimaalistajien, varausten ja solidaarisuuden ilmaisun avulla. Luvussa kuusi esitellään tutkielman keskeiset johtopäätökset. Tutkielmassa havaitaan, että kirjabloggaajalla on käytössään lukuisia kielellisiä resursseja, joiden avulla voi tuoda esiin kielteistä suhtautumista. Subjektiivisten sanavalintojen ja erilaisten rakenteiden kautta syntyy bloggaajan persoonallinen, tunnistettava tyyli. Käy ilmi, että aineistossa esiintyy runsaasti keinoja, joilla lievennetään ja pehmennetään sanotun intensiteetin astetta. Näin voidaan osoittaa varauksellista suhtautumista väitteen totuusarvoon ja suojella sekä omia että toisen kasvoja mahdollisessa erimielisyystilanteessa. Sanotun intensiteetin astetta vahvistavia keinoja puolestaan esiintyy vähemmän. Koska kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja esiintyy runsaasti rajatussakin aineistossa, niistä riittäisi aiheita useampaankin tutkimukseen. Pelkästään odotuksenvastaisuutta voisi tutkia lisää, sillä tässä tutkielmassa tarkasteltujen rakenteiden lisäksi se näyttää ulottavan juurensa myös kieltoilmiöön ja jäädä-verbin sisältäviin rakenteisiin.
  • Matthiesen, Katriina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiivistelmä ei saatavilla
  • Salonen, Maria (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan kieli-ideologioita Thomas Frimanin kirjeissä Carl Axel Gottlundille vuosina 1842–1856. Thomas Friman oli pietarinsuomalainen opettaja, kirjailija ja lehtimies, Carl Axel Gottlund taas suomen kielen lehtori, kirjailija ja kielimies. Käytetty aineisto kostuu 44 kirjeestä, joiden alkuperäisiä kappaleita säilytetään Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistossa. Gottlundin vastauskirjeitä on säilynyt yksi, ja se on otettu mukaan analyysin tueksi. Työssä tutkitaan, millaisia kieli-ideologioita Frimanin kirjeissä ilmenee. Ideologioita tutkitaan niin eksplisiittisellä tasolla eli esiin kirjoittaen kuin implisiittisellä tasolla eli kielenpiirteiden käytön näkökulmasta. Tutkimus asettuu historiallisen sosiolingvistiikan erikoisalaan, ja siinä tukeudutaan myös äännehistoriaan ja dialektologiaan. Menetelmistä käytetään sekä määrällisiä että laadullisia. Muun muassa aineiston yhteiskunnallisen ja aatteellisen kontekstin selvittämiseen hyödynnetään historiallista etnografiaa, kun taas kielenpiirteiden erittely tapahtuu variaationtutkimuksen kvantitatiivisten menetelmien avulla. Frimanin eksplisiittiset kieli-ideologiat ilmenevät tekstissä julkilausuttuina asenteina ja uskomuksina, joiden taustalla vaikuttaa erilaisia kielimuotoihin liittyviä arvoja. Kirjeistä ilmenee, että Friman asennoituu positiivisesti Gottlundin kielinäkemyksiin ja kirjakielen kehittämiseen itämurteiden pohjalta, mutta negatiivisesti länsimurteisen pipliasuomen ortografiaan ja orjalliseen noudattamiseen. Friman myös liittää erilaisia uskomuksia Inkerinmaan suomalaisten puheeseen. Lisäksi hän pyrkii tuomaan esiin inkerinsuomalaisten ääntä mukailemalla puhujaryhmän kieltä omissa teksteissään. Implisiittisiä kieli-ideologioita selvitetään kahden kielenpiirteen avulla. Äännehistoriallisen ja dialektologisen selvittelyn alaisina ovat geminaatalliset NUT-partisiippimuodot sekä pitkävokaaliset sanoovat-tyyppiset preesensin monikon 3. persoonan verbimuodot. Molemmat kielenpiirteet ovat melko laajalevikkisiä. Geminaatallisia NUT-partisiippeja kirjoittaja käyttää vain kirjeenvaihdon ensimmäisinä vuosina, mutta pitkävokaalisia monikon 3. persoonamuotoja esiintyy koko kirjeenvaihdon ajan. Tutkimuksessa selviää, että molemmat kielenpiirteet ovat mitä todennäköisimmin Gottlundin vaikutusta. Julki lausuttuihin asenteisiin peilaten niiden käytöllä tavoitellaan luultavimmin itämurteisiin perustuvaa ideaalikielimuotoa. Itäisen kirjoitustyylin tavoittelemisen prosessissa piirteet saavat myös sosiaalisia merkityksiä.
  • Hynynen, Paula (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka sanoja homo, hinttari ja homppeli käytetään Suomi24.fi-keskustelufoorumilla muista kuin itsestä puhuttaessa. Kiinnostuksen kohteena on se, millä tavoin ja kuinka usein sanoja käytetään nimittelytarkoituksessa ja millä muilla tavoin sanojen tarkoitteiden representaatio muodostuu aineistoesiintymissä käytettyjen muiden kielellisten elementtien avulla. Tutkielmassa käytetään kognitiivisen kieliopin teorioita ja käsitteitä, ja ne on yhdistetty diskurssintutkimuksen näkökulmiin kielestä. Sekä kognitiivinen kielentutkimus että diskurssintutkimus ovat funktionaalisia suuntauksia, jotka korostavat kielen kykyä konstruoida maailmaa ympärillämme. Kognitiivisen kieliopin merkitysnäkemyksen mukaan ero muodossa tuo eron merkitykseen, jolloin eri sanavalinnalla olisi automaattisesti jokin eri funktio. Diskurssintutkimus on kiinnostunut siitä, miten kielenkäyttö luo ja ylläpitää sosiaalisia konventioita. Kontekstin merkitys on läsnä molemmissa, ja tutkielmassa osoitetaan, ettei pelkkä sanaesiintymä kerro kaikkea kyseisen sanan merkityksestä, vaan tulkinta muotoutuu vasta yhdessä kontekstin kanssa tarkasteltuna. Tutkielmassa käytettävä aineisto koostuu yhteensä 278 viestistä, joista 100 koskee sanaa homo, 80 sanaa hinttari ja 98 sanaa homppeli. Kunkin sanan esiintymät on jaettu kolmeen ryhmään sen perusteella, sisältävätkö ne haukkumista, neutraalia keskustelua vai muuta muiden olemisen olettamista. Analyysissa tarkastellaan kielellisiä keinoja, joista ryhmäjako on motivoitunut. Hypoteesina ollut oletus siitä, että sanoja käytettäisiin lähes pääasiassa haukkumistarkoituksissa, osoittautuu jokseenkin vääräksi. Erityisesti homo-sanaa käytetään enimmäkseen osana neutraalin oloista keskustelua. Eniten nimittelyyn käytetään hinttari-sanaa, joka saa ympärilleen runsaasti aggressiivisuutta osoittavia elementtejä, kuten voimasanoja ja muita haukkumasanoja. Homppeli-sana näyttää saavan vain vähän voimasanoja ympärilleen, mutta sitä ei ole käytetty useinkaan täysin neutraalissa kontekstissa. Sanojen käyttöympäristöt näyttävät limittyvän osittain, ja ne jakavat joitakin perheyhtäläisyyksiä. Yhteisiä piirteitä eri sanojen representaatiossa näyttävät olevan ajatus keskenkasvuisuudesta, feminiinisyydestä ja vähä-älyisyydestä.
  • Bützow, Verna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan kielten vaihtelua kahden suomenruotsalaisen naisen WhatsApp-keskustelussa. Keskustelun pääkieli on ruotsi, ja siinä esiintyy runsaasti upotettua suomenkielistä ainesta. Tutkielman päämääränä on selvittää, minkälaisissa rakenteissa ja funktioissa suomenkielistä ainesta esiintyy. Kielten vaihtelua tarkastellaan sekä vuorovaikutussosiolingvistisestä että kieliopillisesta näkökulmasta. Aineisto koostuu kahden informantin välisestä WhatsApp-keskustelusta viiden vuoden ajalta. Tuolloin naiset ovat olleet 25-30-vuotiaita. Informanteilla on keskenään hyvin samankaltainen kielellinen tausta: He ovat kasvaneet ruotsinkielisissä perheissä kaksikielisessä Porvoossa. Molempien kotikieli on ollut ruotsi, mutta suomen kieli on tullut tutuksi harrastusten, ystävien ja valtamedian kautta. Kumpikin on työskennellyt myös monikielisissä työyhteisöissä. Aineisto on toimitettu tiedostomuodossa, jossa näkyy tekstin lisäksi hymiöt, eli emoticonit. WhatsApp-keskustelulle ominaiset emojit puuttuvat aineistosta kokonaan, ja animaatiot, videot sekä ääniviestit näkyvät ”Media jätettiin pois” -merkintänä. Viestejä on yhteensä 1072. Niissä on sanoja yhteensä n. 17 000. Viestiketjut on muokattu autenttisemman näköiseen muotoon Fake WhatsApp Chat -generaattorilla. Informanttien ja muiden henkilöiden nimet on muutettu. Kielten vaihtelun analyysissa hyödynnetään sekä sosiolingvistiikkaa että keskustelunanalyysia. Pääkieleen upotettua suomenkielistä ainesta tarkastellaan kieliopillisesta näkökulmasta, mutta piirteille etsitään selitystä myös aiemmasta murre- ja verkkoviestinnän kielen tutkimuksesta. Kielten vaihtelun tarkastelussa hyödynnetään mm. koodinvaihdon tutkimusta. Koodinvaihdon sijaan tutkielmassa käytetään termiä kielten vaihtelu. Suomen kielen käyttö ruotsin kielen seassa on ominaista helsinginruotsille, mutta myös itäuusmaalaisille ruotsin murteille. Viestinnän puhekielisyys ja lopetusmerkkien puuttuminen puolestaan on tyypillistä verkkoviestinnän kielelle. Suomenkielistä ainesta tarkastellaan sekä sanaluokittain että syntaktisissa asemissa. Suomen kieltä esiintyy aineistossa kokonaisina lauseina tai lausekkeina, yksittäisinä sanoina upotettuna matriisikieleen ja sanansisäisenä vaihteluna. Sanansisäisellä tasolla tarkastellaan suomenkielisten nominien ja verbien mukautumista ruotsin kieleen. Lopuksi sivutaan lyhyesti kokonaisina lauseina esiintyviä muunkielisiä aineksia ja muita esiintyneitä kielenpiirteitä. Tutkielmasta ilmenee, että informanttien välisessä keskustelussa on runsaasti sekä murrealueelle että verkkoviestinnälle tyypillisiä piirteitä. Kielten vaihtelussa on havaittavissa tiettyä säännönmukaisuutta mm. taivutuspäätteissä. Aineistosta voi päätellä, että viestintä on muuttunut yleiskielisemmäksi vuosien saatossa. Naisten välinen kielirekisteri siis kehittyy, ja yleiskielisempi suuntaus voi olla työelämän kielenkäytön vaikutusta.
  • Soininen, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sananvapauden rajoja ja määritelmiä arvioidaan yhteiskunnassa jatkuvasti – ja hyvä niin, sillä se on samalla sananvapauden toteutumisen ydintä. Siinä missä sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, on se toisaalta myös vahvasti yksilön näkemyksistä riippuvainen aihe. Tässä tutkielmassa tarkastelen kymmentä eri kolumnia, jotka käsittelevät sananvapautta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia argumentointistrategioita sananvapauskolumneissa käytetään? Miten eri tavoin sananvapauteen asennoidutaan? Millaisissa argumentatiivisissa yhteyksissä tietyt kielelliset ilmaukset korostuvat? Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on diskurssianalyysissa ja kriittisessä lingvistiikassa. Keskeistä on ajatus kielen ideologisuudesta. Argumentaatioteoriaan ammennan uuden retoriikan ajatuksia Perelmanin (1996) mukaisesti. Hyödynnän myös Kakkuri-Knuuttilan (1998) näkemyksiä argumentoinnista sekä Mäntysen ja Sääskilahden ajatuksia uuden retoriikan ja genretutkimuksen yhdistämisestä. Lisäksi teoriataustaa tukee Martinin ja Whiten (2005) suhtautumisen teoria. Tuloksista erottuu seitsemän erilaista argumentointistrategiaa. Vastakkainasetteluissa (1) hyödynnetään myönnyttelyrakennetta ja aikajaottelua, lisäksi oma sisäryhmä arvotetaan positiivisesti ja “muiden” muodostama ulkoryhmä negatiivisesti. Ryhmien kategorisointiin käytetään myös nimeämisen (2) eri resursseja. Lisäksi molemmilla strategioilla luodaan jännite poliittisesti erilaisten ryhmien välille: tällöin sananvapaus ja vihapuheeseen liittyvä keskustelu koetaan uhkana omaa puoluetta kohtaan. Uhkakuvien ja yksioikoisuuden (3) tuntua luodaan esimerkiksi passiivilla, teonnimillä ja predikatiivilauseilla. Sananvapauskolumnien moniäänisyys (4) on lähinnä kiistämiseen pohjautuvaa dialogista supistamista. Kiisto toimii myös vastakohtaistavana keinona. Lainausmerkeillä paitsi referoidaan myös irtisanoudutaan väitteestä, jolloin esimerkiksi vihapuhe tai sananvastuu arvottuu negatiivisesti. Auktoriteettiin vedotaan (5) niin henkilöiden kuin yleisten uskomusten tai ajankohtaisuuden nojalla. Inhimillisen toiminnan arvottaminen (6) linkittyy muihin strategioihin, ja sen avulla tuodaan esiin etenkin sananvapauden moraaliargumentoinnin aspektia. Ajallista jaottelua (7) esiintyy kolumneissa kattavasti ja sen avulla perustellaan lukijalle, miksi sananvapauden määrittely on nykyisin vaikeaa. Tutkielma osoittaa, että sananvapauden määrittely on monimutkaista, sillä aihe määrittyy suhteessa yksilön arvoihin, ideologiaan ja kokemuksiin. Samalla nuo elementit heijastuvat sananvapauden tosiasiallisen toteutumisen tasoon eli siihen, millainen sananvapausnäkemys sen hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vallitsee.
  • Klemetti, Anna-Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sörnäisten slanginimien Sörkka ja Sörkkä käyttöä digitaalisissa diskursseissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisissa diskursseissa slanginimiä Sörkka ja Sörkkä käytetään. Lisäksi selvitetään, eroavatko slanginimien diskurssit toisistaan tai alueen virallisen nimen diskursseista. Tutkimusaineistona on Suomi24-keskustelupalstalle kirjoitetuista keskusteluviesteistä koostuva korpus, josta on muodostettu osakorpus kokoamalla kaikki Sörkan, Sörkän ja Sörnäisten esiintymät kappalekonteksteineen. Keskusteluviestit on kirjoitettu vuosina 2001–2016. Tutkielmassa hyödynnetään korpusavusteista diskurssintutkimusta (Corpus-Assisted Dis-course Studies, CADS) ja avainsana-analyysia. Tutkimuksen kohteena ovat Sörkan ja Sörkän avainsanat eli sanat, jotka esiintyvät slanginimen kanssa suhteellisen usein. Tarkasteluun on otettu 63 Sörkän ja 95 Sörkan keskeisintä avainsanaa. Avainsanat on luokiteltu semanttisin perustein merkitysryhmiin, joiden avulla tutkimuksessa muodostetaan kuva Sörkan ja Sörkän diskurssiprosodioista. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että Sörkan ja Sörkän diskurssiprosodiat ovat pääpiirteittäin hyvin samanlaisia. Molemmille nimille erityisen keskeisiä ovat paikkoihin liittyvä diskurssi sekä vankiladiskurssi. Tavallisia ovat myös asumiseen, liikenteeseen ja stadilaisuuteen liittyvät diskurssit. Pieniä eroja on diskurssien laadussa ja slangisanojen käytössä. Sörnäisten kaupunginosan viihtyvyyteen ja turvallisuuteen liittyvä diskurssi on Sörkälle tavallisempaa kuin Sörkalle. Sörkän kanssa slangin käyttö on maltillisempaa ja Sörkan kanssa leimallisempaa. Vertailu Sörnäisen diskursseihin osoittaa, että Sörkalla ja Sörkällä on erityinen merkitys vankiladiskurssissa. Slanginimiä käytetään erityisesti silloin, kun vankilaa katsotaan omasta kokemusmaailmasta käsin.
  • Matrone, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa hahmotellaan elämäkerroissa esiintyvien epävarmuuden ilmausten käyttötapoja. Selvityksessä on, millaisia epävarmuusilmaisuja elämäkerroissa on, millaisiin tekstijaksoihin epävarmuusilmaisut kuuluvat ja millaisia funktioita niillä tekstissä on. Epävarmuusilmaisujen määrittämisen lähtökohta on episteemisen modaalisuuden käsite ja sen epätodennäköinen−todennäköinen-akseli. Tutkielmassa analysoidaan myös epävarmuusilmaisujen yhteydessä esiintyviä lähteisiin viittaamisen keinoja. Huomiota kiinnitetään tekstin rakentumiseen, sillä funktion tarkastelussa kontekstin merkitys on olennainen. Tutkimuksen aineistoteoksina on kaksi vuonna 2018 ilmestynyttä elämäkertaa. Varsinaisena tutkittavana aineistona on leipäteksti kummankin teoksen noin kahdeltakymmeneltä alkupuolen sivulta. Näiltä sivuilta tarkempaan tarkasteluun on valikoitunut kolme episteemisen modaalisuuden kategoriaa: adverbit ja partikkelit, kysymyslauseet ja potentiaalimuotoiset verbit. Tutkielmassa näiden kategorioiden ilmentymiä tulkitaan kontekstissaan. Työn teoreettisena pohjana on erityisesti J. R. Martinin ja P. R. R Whiten suhtautumisen teoria. Analyysissa keskitytään etenkin epävarmuusilmaisujen yhteistoimintaan ja pyritään tuomaan esiin mahdollisimman erilaisia funktioita. Tutkielmasta selviää, että elämäkertateoksissa käytetään epävarmuusilmaisujen kategorioista erityisesti partikkeleita ja adverbejä. Tutkielma osoittaa myös, että tarkastelluilla epävarmuusilmaisuilla on elämäkerroissa monenlaisia tehtäviä. Yleisin on puhtaasti episteeminen eli varmuusasteen ilmaiseminen. Muunlaisia funktioita ovat: spekulaatio, tarinallistaminen, uuden tiedon tuomisen mahdollistaminen ja kohteen liittäminen osaksi ajankuvaa tai puheenaihetta. Toisinaan funktiot risteävät keskenään. Tarkasteltavien epävarmuusilmaisujen osoitetaan liittyvän kahdenlaisiin elämäkerran kannalta olennaisiin tekstijaksoihin: juonellisiin ja taustoittaviin. Juonelliset jaksot liittyvät elämän isoihin tapahtumiin ja edistävät kerronnan kohteen elämäntarinaa. Taustoittavat jaksot puolestaan tuovat tärkeää taustatietoa lukijalle ja auttavat asettamaan elämäkerran kohteen kontekstiinsa. Epävarmuusilmaisujen yhteydessä viitataan lähteisiin pääasiallisesti neutraalilla lähdemaininnalla. Tutkimus osoittaa, että elämäkerta on moniääninen laji ja että epävarmuusilmauksilla on tutkitun aineiston valossa tärkeä rooli historiallisissa elämäkerroissa. Tarkastelemieni epävarmuusilmausten käytöstä voidaan päätellä, että elämäkerroissa voi olla tietokirjallisuudelle epätyypillisiä piirteitä.
  • Lehto, Hanna-Maarit (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kiasman näyttelyjulkaisuissa esiintyviä tekstejä, joissa kuvaillaan nykytaiteilijoita ja näiden taideteoksia. Tekstejä nimitetään lyhyemmin teoskuvauksiksi. Tutkielmassa pohditaan, muodostavatko aineiston tekstit tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Lisäksi vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia teoskuvaukset kielellisesti ovat? Millaisista välttämättömistä tai valinnaisista jaksoista teoskuvaukset rakentuvat? Millainen on jaksojen suhde toisiinsa? Entä millaisia toistuvia kielellisiä keinoja eri jaksoista voi tunnistaa? Tutkimuksessa selvitetään myös, sopivatko alkujaan rajattujen ja yksinkertaistettujen tekstilajien tutkimiseen kehitetyt metodit vapaamuotoisemman aineiston tutkimiseen. Tutkielman aineisto koostuu viidestätoista suomen kielellä kirjoitetusta nykytaiteen teoskuvauksesta, jotka on koottu vuosina 2001–2019 ilmestyneistä Kiasman näyttelyjulkaisuista ja Kiasma-lehdestä. Työ sijoittuu tekstilajitutkimuksen kentälle ja sen taustateoriana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Aineistoa tarkastellaan erityisesti Hasanin kehittämän yleisen rakennepotentiaalin mallin ja tähän liittyvän jaksoanalyysin keinoin. Aineiston tekstit ryhmitellään jaksoihin erilaisten funktioiden ja topiikkien perusteella ja jaksoista tarkastellaan erilaisia leksikaalis-kieliopillisia piirteitä. Kielen lisäksi myös tekstien typografiset piirteet otetaan analyysissä huomioon. Tutkielmassa nostetaan esiin neljä erilaista teoskuvauksissa esiintyvää jaksoa, jotka ovat teosjakso, aihejakso, taiteilijajakso sekä taustoitusjakso. Kyseiset jaksot ovat aineistossa selkeästi toistuvia, luokiteltavissa ja tekstien funktion kannalta tärkeitä. Tutkielma osoittaa, että nykytaiteen teoskuvauksille luonteenomaisia ja leimallisia piirteitä ovat muun muassa konkreettisen ja abstraktin tason vaihtelu teosta kuvailevissa teosjaksoissa sekä erilaisten laajempien puheenaiheiden tuominen tekstiin aihejaksoissa. Esiin nousee myös teosjakson ja aihejakson vaikutus katsojan tekemän tulkinnan ohjaamisessa. Työn tulosten perusteella teoskuvausten voi nähdä muodostavan suhteellisen vakiintuneen tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Tekstityypiltään teoskuvaukset näyttäytyvät kertovina ja kuvailevina. Ainoana teoskuvauksen välttämättömänä jaksona voi pitää teosjaksoa, joka voisi potentiaalisesti muodostaa teoskuvauksen yksinäänkin. Prototyyppisessä teoskuvauksessa esiintyy kuitenkin teosjakson lisäksi ainakin yksi valinnainen jakso. Aineistosta löytyvät toistuvat jaksot ja muut työn löydökset osoittavat, että myös tämänkaltaisia varioivia tekstilajeja voi jäsentää jaksoanalyysin keinoin.
  • Karhumaa, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maahanmuuton kasvun myötä suomi toisena kielenä -tutkimus on painottunut tällä vuosituhannella funktionaaliseen oppimiseen ja autenttisiin oppimisympäristöihin. Tämä tutkimus asettuu samaan riviin. Tässä työssä tutkin, minkälaiset tekijät edesauttavat ja minkälaiset heikentävät suomenkielistä osallisuutta työkontekstissa. Tarkastelen myös sitä, miten aikuiset maahanmuut-tajat oppivat suomea luokan ulkopuolella. Työn aineisto on kerätty Helsingin yliopiston Suomen kielen tilanteinen oppiminen -hanketta varten. Aineisto koostuu yhdestätoista puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on tehty kahdella eri työpaikalla: kirjastossa sekä yliopiston tutkimusyksikössä. Työyhteisöt ovat hyvin erilaiset keskenään sekä työympäristöinä että kielellisesti. Kirjaston työkieli on suomi ja tutkimusyksikön englanti. Tutkimukseni keskeiset osallisuutta ja oppimista edesauttavat tekijät ovat motivaatio, johon liittyy monta tekijää, sekä työyhteisön tuki, oma aktiivisuus ja monikielisyyden tukeminen. Toista ei kuitenkaan välttämättä olisi ilman toista, ja edistävät tekijät muodostavatkin yhdessä suotuisan osallisuus- ja kielenoppimiskokonaisuuden. Osallisuutta ja kielenoppimista edistävät tekijät ko-rostuivat kirjaston suomenkielisessä työympäristössä. Heikentävinä tekijöinä aineistossa näyttäytyivät työpaikan tiukka kielipolitiikka, puhekumppaneiden kielivalinnat, motivaation puute, työn luonne sekä aikapaine ja virheiden pelko. Kielenoppimista heikentävät tekijät painottuivat englanninkielisen tutkimusyksikön aineistossa. Kielenoppimisen tapoja informantit mainitsivat runsaasti aina uutisten katsomisesta asiointitilanteisiin.
  • Tamminen, Olli (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan 15 emojin merkitystä, ja huomio keskittyy erityisesti siihen, miten eri-ikäiset vastaajat tulkitsevat emojeita. Tarkasteltavat ikäryhmät ovat lukioikäiset eli noin 16–19-vuotiaat sekä keski-ikäiset eli noin 40–60-vuotiaat. Motiivina tälle on se, että 40–60-vuotiaat voisivat olla lukioikäisten vanhempia, minkä seurauksena pystytään helposti tarkastelemaan sukupolvien välisiä eroavaisuuksia emojeille nähtävissä merkityksissä. Aineisto on kerätty pääosin erään lukion oppitunneilla sekä internetissä jakamalla kyselyloma-ketta, johon vastaajat pääsivät sekä kirjoittamaan näkemyksensä emojien merkityksistä että liit-tämään mukaan autenttisia viestejä, joissa ovat kyseisiä emojeita käyttäneet. Analyysissa noste-taan esille sekä vastaajien kuvailuja että autenttisia viestejä. Vastaukset on jaettu merkitysryh-miin sen perusteella, millaisia ominaisuuksia, tekoja, tunteita tai muita ilmiöitä ne vastaajien mu-kaan välittävät. Yksi vastaus voi kuulua useampaan merkitysryhmään. Tulokset ovat monipuolisia, mutta voi tiivistää, että keski-ikäiset tulkitsevat emojeita konkreetti-semmin kuin lukioikäiset. Lukioikäisten keskuudessa joillekin emojeille on muodostunut hyvin spesifejä käyttötarkoituksia tai merkityksiä, joihin otetaan usein mallia sosiaalisesta mediasta. Tällaiset spesifit käyttötavat voivat esimerkiksi kääntää emojin alkuperäisen merkityksen pääla-elleen tai tuottaa alleviivauksen kaltaisia korostavia käyttötarkoituksia.
  • Tuominen, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Pro Gradussani vertailen kahden uralilaisen kielen, pohjoissaamen ja niittymarin deverbaalista verbijohtoa. Tutkin verbijohtoa lähinnä synkronisella tasolla. Tarkastelun lähtökohta on morfo-syntaktinen ja kuvaileva. Työn keskiössä ovat pohjoissaamen mannat 'mennä' ja niittymarin kajaš 'mennä' -verbit, joita tarkastelen derivaatiomorfologisesta näkökulmasta. Selvitän, mitkä kielten deverbaalisista johdinsuffikseista voivat liittyä 'mennä'-verbeihin ja millaisia syntaktisia ja semanttisia vaikutuksia derivaatio aiheuttaa. Tarkastelen johdoksia keräämieni lause-esimerkkien valossa. Johto-opin lisäksi kiinnitän huomiota niittymarissa yleiseen konverbirakenteeseen, joka verbijohdon ohella osallistuu aspektuaalisten suhteiden ilmaisuun. Pohdin myös kieliareaalien vaikutusta kielten johto-opissa esiintyviin tendensseihin ja kielten 'mennä'-verbien leksikaalisiin ominaisuuksiin. Aineistoni edustaa kirjoitettua kieltä. Aineiston keruussa olen hyödyntänyt erilaisia digitaalisia aineistoja. Sanakirjojen ohella lause-esimerkkien lähteinä ovat olleet molemmilla kielillä julkaistut Korp-kielipankin tekstikorpukset, joihin on koottu erilaisia tekstityylejä edustavia lause-esimerkkejä. Täydentäviä hakuja olen tehnyt myös mm. verkossa julkaistavista sanomalehdistä. Keräämäni aineisto pyrkii esittämään mahdollisimman kattavan otoksen pohjoissaamen mannat-verbistä ja niittymarin kajaš-verbistä muodostettavista johdoksista. Verbijohtoa lähestyn ensisijaisesti morfologian kautta. Toiseksi tarkastelen johdinsuffiksien tuottamia syntaktisia vaikutuksia ja johdosten semantiikkaa. Työssäni noudatan johdinten jakoa aspektuaalisiin eli merkitystä modifioiviin johtimiin ja kieliopillisiin eli lauserakennetta muuttaviin johtimiin. Vaikka molempien kielten runsas johtimisto antaa paljon mahdollisuuksia suffiksaaliin johtamiseen, on aineiston perusteella nähtävissä, että mennä-verbin johtaminen on kielissä epäsymmetristä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pohjoissaamen mannat-verbi on niin aspektuaalisen kuin kieliopillisen johtamisen suhteen huomattavan moniulotteinen niittymarin kajaš-verbiin verrattuna. Marin sananmuodostukseen tuo oman lisänsä aspektuaalisen konverbirakenteen runsas käyttö derivaation rinnalla. Voidaan todeta, että kielisukulaisuudestaan huolimatta kielten syntaktisissa ja semanttisissa ratkaisuissa on huomattavia eroja. Pohjoissaamen ja niittymarin 'mennä'-verbiin liittyvissä johdinaineksissa sekä johdosten merkityksissä on havaittavissa omien kieliareaaliensa vaikutukset.
  • Pankeeva, Natalia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä tutkielmassa olen käsitellyt liitepartikkelin -hAn merkityksiä ja sen leksikaalisia vastineita venäjän kielessä. -hAn on monimerkityksellinen sävypartikkeli, jolla ei ole yhtä tiettyä vastinetta. Tästä syystä kääntäjät käyttävät merkitykseltään mahdollisimman lähellä olevia kielellisiä yksiköitä sen venäjäntämisessä kattaakseen sen pragmaattiset implikaatiot. Tarkastellessani liitepartikkelia -hAn olen pääsääntöisesti nojautunut Nykysuomen sanakirjan artikkeliin aiheesta ja Auli Hakulisen ja muiden tutkijoiden tutkimuksiin. Venäjännöskeinoina toimivat sävyjä tuottavat diskurssisanat ja nonverbaaliset käännöskeinot. Tutkimukseni on luonteeltaan empiirinen laadullinen korpustutkimus. Tämän menetelmän mukaan analysoidaan tietokonejärjestelmän avulla suuria tekstimääriä. Vertaillakseni –hAn-liitepartikkelillisia lausumia niihin venäjännettyihin vastineisiin olen käyttänyt ParFin2016 -rinnakkaiskorpusta. Se sisältää suomalaisia kaunokirjallisia tekstejä vv. 1870 –2014 ja niiden venäjännöksiä sovitettuna lausetasolle. Aineistoni koostuu 737 esimerkistä, jotka ovat koottu kolmesta kaunokirjasta. Esimerkeissä esiintyy liitepartikkeli -hAn ja sitä vastaavia venäjännöksiä. Nämä esiintymät on luokiteltu vastineiden perusteella. Tutkimuksen puitteissa laatimani tilasto esittää leksikaalisten vastineiden ja muiden käännöskeinojen esiintymistiheyden. Liitepartikkelin -hAn ja sen vastineiden tutkimuksessa on välttämätöntä tarkastella konteksteja, joissa ne esiintyvät. Täten olen käsitellyt 42 esimerkin kontekstia tarkkaan erikseen, mikä on edesauttanut esiintymien ymmärrystä. Tutkimuksen tuloksena olen havainnut, että liitepartikkelin -hAn yleisimpinä venäjännöksinä toimivat diskurssisanat mm. ved’, že, i, da, konečno, interesno. Esimerkkien pohjalta tulee selväksi, missä merkityksissä mitkä diskurssisanat vastaavat liitepartikkelin -hAn implikaatioita. Korpusaineiston esimerkkien tarkastelu osoittaa, että nonverbaaliset käännöskeinot ovat jopa suositumpia kuin leksikaaliset vastineet. Monessa tapauksessa kääntäjät vain jättävät kääntämättä liitepartikkelin -hAn tai käyttävät parafraasia välittääkseen sen implikaatioita venäjännöksissä. Tutkimus luo laajaa kuvaa liitepartikkelin -hAn venäjännöskeinoista ja tarjoaa kiinnostavan sovellusmahdollisuuden sävypartikkeleiden opettamisesta S2-opiskelijoille. Sen tuloksia voi myös hyödyntää suomen kielen opettamis-ja kääntämisprosessissa.
  • Saloheimo, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan adessiivin käyttöä tunnekausatiivilauseen kokijan sijana. Tarkastelu kohdistuu sekä tunteita että tuntemuksia ilmaseviin tunnekausatiiviverbeihin. Adessiivimuotoisesta kokijasta käytetään tutkielmassa nimitystä adessiivikokija. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii kognitiivinen kielitiede. Sen näkemys kaikkien kielenainesten osallisuudesta merkityksen rakentajina toimii lähtökohtana adessiivimuotoisen kokijan syntaktis-semanttiselle tarkastelulle. Tutkielman välineinä hyödynnetään kognitiivisen kieliopin sekä kieliopillisen tutkimuksen käsitteitä, kuten semanttisia rooleja ja aktiivisen vyöhykkeen käsitettä. Adessiivimuotoisen kokijan käyttö on laaja-alaisinta suomen pohjoisilla murrealueilla, mikä kytkee tutkielman myös murresyntaksin tutkimusperinteeseen. Adessiivimuotoista kokijaa tarkastellaan Suomi24-keskustelualustalta kerätyssä korpuksessa. Esiintymistä ja esiintymismääriä tarkasteltaessa huomio kohdistuu adessiivikokijan esiintymiin koko korpuksessa. Lähempää tarkastelua varten korpuksesta on rajattu pienempi 450 virkkeen aineisto. Tutkielman analyysi jakautuu kvantitatiiviseen ja semanttis-syntaktiseen analyysiin. Kvantitatiivisessa analyysissa selviää, että adessiivi on huomattavasti yleisempi tuntemusta kuin tunnetta kuvaavien kausatiiviverbien kokijan sijana. Syntaktis-semanttinen analyysi paljastaa, että adessiivimuotoista kokijaa käytetään hyvin laaja-alaisesti. Se voi esiintyä kaikkien persoonien ja kaikkien tempusten yhteydessä. Persoonapronominien lisäksi kokija voi olla nominilauseke tai muu pronomini. Tempuksista yleisin on preesens ja persoonista yleisin on yksikön ensimmäinen persoona. Lisäksi havaitaan, että adessiivimuotoisen kokijan yhteydessä esiintyy partitiivimuotoista kohdeobjektia. Vastaava ei ole mahdollista yleiskielen tunnekausatiivilauseessa, jossa partitiivi merkitsee kokijaa. Analyysissa kiinnitetään huomiota myös aineistosta esiin nousseeseen mahdollisuuteen ilmipanna kokijasta tuntemuksen tai tunteen tarkempi ala, jotamerkitään useimmiten partitiivilla. Yleiskielessä tunnekausatiivilauseen kokijaa merkitään tyypillisesti partitiivilla, jolloin sekä kokemuksen alaa että kokijaa ei voida välttämättä ilmaista samassa lauseessa. Adessiivimuotoisen kokijan yhteydessä se tulee mahdolliseksi. Kokemuksen alan ilmipaneminen on selkeästi yleisempää tuntemusta kuin tunnetta ilmaisevien tunnekausatiivien yhteydessä. Kokijan adessiivi ilmaisee datiivista merkitystä. Tämä tutkimus tuokin uuden näkökulman ulkopaikallissijojen datiiviisuutta koskevaan tutkimukseen. Adessiivin funktion on havaittu muuttuneen lähisukukielissä datiiviseen suuntaan. Tämän tutkielman aihe nostaa esiin uuden näkökulman adessiivin funktion mahdolliseen muuttumiseen suomen kielen osalta.
  • Aho, Emma (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan samakantaisen johdospesyeen adjektiivijäsenien merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä työnjakoa. Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityskategorioita pesyeen sisällä muodostuu, miten ne jakautuvat tutkimieni adjektiivien kesken ja minkälaiset semanttiset ja syntaktiset piirteet tutkittuja adjektiiveja yhdistävät ja erottavat. Tutkielman aineistona toimii Korp-palvelun Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet 1880-, 1920- ja 1960-luvuilta sekä Suomi24-keskustelupalstan keskustelut vuosilta 2001–2020. Hakusanoina on käytetty adjektiiveja merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä, joista kaikista on tehty erilliset haut ja koottu omat aineistot. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii perinteinen kielioppi ja semantiikan tutkimus, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös väljästi kognitiivisen kielentutkimuksen ja Ronald W. Langackerin kehittämän kognitiivisen kieliopin näkemyksiä. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat synonymia ja polysemia. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta kontekstuaalisen semantiikan avulla. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen tutkimus, jossa tutkitaan aitoja kielenkäyttöaineistoja ja pyritään tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että syntaktisten piirteiden osalta merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä ovat hyvin samankaltaisia. Niiden kaikkien tehtävänä on toimia lauseessa ensisijaisesti substantiivin määritteenä tai predikatiivina, joskus myös predikatiiviadverbiaalina tai objektina. Merkittävän ja merkitsevän tyypillisin funktio lauseessa on substantiivin määrite, kun taas merkityksellisellä se on predikatiivi. Kaikki tutkitut adjektiivit saavat myös yleisimmin abstraktin elottoman edussanan. Semanttisesti tarkasteluna johdospesyeen sisällä muodostuu merkityskategorioita, joita pesyeen jäsenet jakavat eri tavoin. Jotkut merkityskategoriat menevät päällekkäin, ja jotkut taas ovat ominaisia vain yhdelle tutkitulle adjektiiville. Kaikkien tutkittujen adjektiivien yleisin merkityskategoria on ’merkitystä omaava’. Tutkituilla adjektiiveilla on joitakin yhteisiä piirteitä: Niiden merkittävyys tietylle kognitiiviselle tausta-alueelle voidaan osoittaa -sti-päätteisellä adverbilla. Sijamuodoista allatiivilla voidaan osoittaa, mille tai kenelle asia on merkittävä. Niitä luonnehditaan intensiteettimääritteillä erittäin, hyvin, todella ja sangen. Niiden skalaarisuus tulee esiin muun muassa komparatiivi- ja superlatiivimuodoilla. Tutkittujen adjektiivien erot tulevat parhaiten esille niiden muodostamissa kollokaatioissa, joissa niitä ei aina voi korvata toisillansa.
  • Linnankivi, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen affektisuutta ja sen merkitystä vuorovaikutuksellisena resurssina yritystenvälisissä myyntineuvottelutilanteissa. Tarkastelen työssä affektisuutta erityisesti vuorovaikutuksessa esiintyvän samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden kautta. Työssä hyödynnän keskustelunanalyyttista viitekehystä ja luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivinen. Tarkoituksenani on vastata siihen millaisin resurssein ja miten affektiivisuus ilmenee myyntineuvotteluissa ja millaisissa sekventiaalisissa paikoissa affektiivisuus tulee osaksi vuorovaikutusta. Työni tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä yleisesti myyntineuvotteluissa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta sekä siitä, millä tavoilla myyntineuvottelujen vuorovaikutuksen sujuvuutta ja tuloksellisuutta voitaisiin parantaa. Tutkimusaineistona toimii MANIA-hankkeeseen kerätyt videotallenteet yritystenvälisistä myyntineuvottelutilanteista sekä niistä koostetut litteraatit. Tutkielman aineisto on videoitu kuudesta eri neuvottelutilanteesta. Työssäni käy ilmi, että samanlinjaisuutta esiintyy kautta myyntineuvottelujen: alussa, keskellä ja lopussa. Erityisesti myyjät pyrkivät olemaan asiakkaan kanssa samanlinjaisia sekä luomaan tilanteita, joissa osapuolet voisivat löytää yhteisymmärrystä. Myyjien samanlinjaisuuteen pyrkivää toimintaa sekä samanlinjaisuuden ilmaisuja esiintyy tarjousten yhteydessä sekä vuoroissa, jotka valmistelevat tarjouksen esittämistä. Analyysini osoittaa, että myyntineuvotteluissa myyjät luovat yhteisymmärrystä ja samanlinjaisuutta korostamalla osapuolten yhteisiä intressejä. Lisäksi samanlinjaisuuden rakentaminen näyttäisi olevan keskustelussa työkalu, jolla myyjä valmistelee mahdollista hyväksyntää neuvottelun edetessä esittämälleen tarjoukselle. Analyysissani tulee myös ilmi, että erilinjaisuutta esiintyy erityisesti keskustelujen keskivaiheessa myyjäyrityksen palveluiden esittelyn jälkeen sekä alustavia tarjouksia käsitellessä. Erilinjainen toiminta ilmenee asiakkaalle tyypillisempänä toimintana. Asiakkaat voivat toimia erilinjaisesti joko kieltäytyessään tarjouksesta, kyseenalaistaessaan myyjän osaamisen tai myyjän palvelun sopivuuden ja onnistuneisuuden. Vastaavanlaisia myyjän esittämiä kriittisesti asiakkaaseen tai asiakasyritykseen suhtautuvia vuoroja ei esiinny aineistossa lainkaan.
  • Heinonen, Katja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan "vitsiä" ja "hitsiä" sekä niiden muodostamia kiteymiä puhutussa vuorovaikutuksessa. Tutkimusmetodina käytetään etnometodologista keskustelunanalyysia. Tutkimuksen aineisto on noin 20 tuntia ja 7 minuuttia keskustelua, jossa "vitsejä" on 76 kappaletta ja "hitsejä" 11 kappaletta. Yhteensä "vitsejä" ja "hitsejä" on 87 kappaletta. Tutkimuksessa osoitetaan, että "vitsi" kiteymineen on yleisempi vuorovaikutuksen resurssi kuin "hitsi" kiteymineen. Aineistona tutkimuksessa käytetään suomenkielisiä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Aineisto on arkikeskustelua. Tutkimuksessa selvitetään "vitsin" ja "hitsin" funktioita sekä affekteja, joita "vitsillä" ja "hitsillä" ilmaistaan tai joihin kyseisillä kiteymillä reagoidaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että "vitsi" ja "hitsi" sekä niiden muodostamat kiteymät ovat sekä kertojan affektiivisia keinoja kerronnassa että vastaanottajan affektiivisia keinoja kerrontaan reagoinnissa. Lisäksi tutkimuksessa tehdään havaintoja "vitsin" ja "hitsin" käytön eroista ja esitetään "vitsin" ja "hitsin" käytölle tyypillisiä konteksteja. Luvussa 3 käsitellään esimerkkejä, joissa "vitsillä" tai "hitsillä" aloitetaan uusi topiikki. Tutkimuksessa todetaan, että "vitsin" sisältämillä lausumilla voidaan palauttaa keskustelu topiikkiin, jota ei ole saatu päätökseen: kertojan on mahdollista palauttaa keskustelu alkuperäiseen aiheeseen, antaa uusi näkökulma tai syventää kertomusta. Tällöin "vitsi" liittyy esimerkiksi siirtymää ilmaisevaan adverbiin. Lisäksi tutkimuksessa näytetään, että "vitsi" on tyypillinen kertojan keino kerrontaa evaluoivissa vuoroissa. Luvussa 4 tarkastellaan kiteymää "voi vitsi" responssina monitulkintaiseen kerrontaan kerronnan ollessa kesken. Luvussa osoitetaan, että "voi vitsi" voi saada enemmän positiivisen tai negatiivisen sävyn. Lisäksi osoitetaan, että "voi vitsi" merkitsee topiikin päättymistä, asian jatkokäsittelyn tarpeettomuutta tai laajemman kokonaisuuden päättämistä. Luvussa 5 käsitellään "vitsiä" reaktiona fyysisen ympäristön ärsykkeeseen: "vitsillä" ei reagoida ainoastaan toisen keskustelijan tuottamaan kielelliseen tekoon, vaan reaktio voi nousta myös esimerkiksi näkö- tai makuhavainnosta. Jatkotutkimuksen aiheena tutkielmassa esitetään "vitsin" ja "hitsin" käyttöä institutionaalisia keskusteluja sekä tarkempaa tutkimusta hitsistä kiteymineen.
  • Hiitelä, Marjo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa vertailen tapoja, joilla virolaisia ja vironvenäläisiä representoidaan suomalaisuutisoinnissa. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien kevään 2007 uutisista Tallinnan pronssipatsasmellakoista, joissa vastakkain olivat virolaisten ja vironvenäläisten käsitys patsaan merkityksistä ja käytöstä. Tarkastelen virolaisten ja vironvenäläisten representaatioiden eroja seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Millä tavoin virolaisten ja vironvenäläisten representaatiot eroavat toisistaan pronssipatsaskohun suomalaisuutisoinnissa? 2) Millaisin lauserakenteellisin keinoin virolaisten ja vironvenäläisten representaatioita aineistossa rakennetaan? 3) Millaisina subjekteina virolaiset ja vironvenäläiset aineistossa esiintyvät? 4) Millaista agentiivisuutta nuo ryhmät lausetasolla toteuttavat aineistossa? Teoreettiselta taustaltaan tutkielma lähestyy aihetta monitieteisesti. Yhdistän tutkielmassani niin yhteiskuntatieteellistä kuin sosiologista ja ryhmäpsykologista toiseuden teoriaa lingvistiseen tutkimusotteeseen. Tutkielman keskeiset havainnot ovat, että virolaisten ja vironvenäläisten subjektien välille tuotetaan aineistossa selkeitä eroja. Ne subjektit, joiden viittauskohde on vironvenäläinen yksilö tai ryhmä, esiintyvät aineistossa selvästi epäagentiivisemmissa asemissa kuin vastaavat virolaisen viittauskohteen saavat subjektit. On myös nähtävissä, että vironvenäläisiä kuvaavassa aineiston osassa esiintyy enemmän esimerkiksi oppikirjamaista predikatiivilausetta, joka pyrkii esittämään lauseen informaation kyseenalaistamattomana, neutraalina faktana, sekä passiivilauseita. Vironvenäläisten representaatiossa yleisempää on käsitellä kansanosaa yhtenäisenä, stereotypisena ryhmänä. Virolaisten representaatioissa taas erityisesti subjektiasemassa korostuvat laillista valtaa ylläpitävät instituutiot. Niiden vastakohdaksi nousee, joskin pienessä mittakaavassa, vain vironvenäläisten subjektien saama aktivisti-viittauskohde. Vironvenäläinen subjekti henkilöidään harvemmin kuin virolainen ja erityisesti nimettyjen henkilöiden esiintyminen aineistossa painottuu hyvin vahvasti virolaisten ryhmään.
  • Koivumaa, Saana (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Levi.fi-sivustolla esitettyjä Levin ravintoloiden markkinointinimiä. Tavoitteena on luoda yleiskuva nimien rakenteesta ja merkityksestä sekä selvittää, millaisena tavalliset kielenkäyttäjät näkevät Levin ravintoloiden nimet. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi sitä, miten nimet ilmentävät paikallisuutta. Tutkimuksessa on käytetty kahdenlaista aineistoa. Toinen osa-aineisto koostuu 52:sta Levin ravintolan nimestä, joiden rakennetta tarkastellaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Nimiä tarkastellaan niiden rakenteen, merkityksen ja funktion kautta. Toinen osa-aineisto on kyselytutkimus, jossa selvitetään adjektiiviparien vertailun avulla vastaajien mielipiteitä kahdeksasta Levin ravintolan nimestä sekä pyydetään nimiehdotuksia kuvitteelliselle Levin uudelle ravintolalle. Kyselytutkimukseen vastasi 81 vastaajaa. Levin ravintoloiden nimet ovat pääasiassa yksikielisiä suomenkielisiä nimiä. Suurin osa nimistä sisältää liikeideaa ilmaisevan nimenosan, joka on tyypillisesti ravintola (esim. Ravintola Kiisa). Selventäviä täydennysosia esiintyy nimissä erittäin vähän. Levin ravintoloiden nimien yksilöivät nimenosat ovat suurimmaksi osaksi epäsuorassa merkityssuhteessa tarkoitteeseensa (esim. King Crab House). Suurin osa Levin ravintoloiden nimistä ilmentää paikallisuutta jollain tavalla. Näitä tapoja ovat esimerkiksi suomen tai pohjoissaamen kieliainesten esiintyminen nimissä (esim. Ahku), suora viittaussuhde johonkin Levillä sijaitsevaan paikkaan (esim. Immelkartano) sekä epäsuoraviittaussuhde paikallisuuteen liittyviin semanttisiin kenttiin, kuten Lappi-aiheisiin asioihin ja ilmiöihin tai saamelaiskulttuuriin (esim. Poron Bensis, Joiku Music Bar). Kyselytutkimuksessa suomenkieliset Levin ravintoloiden nimet saivat enemmän positiiviseksi miellettäviä arvioita vastaajilta kuin englanninkieliset. Miellyttävimpiä ja houkuttelevimpia nimiä olivat esimerkiksi Ravintola Wanha Hullu Poro, Ravintola Sapuška ja Ravintola Saamen Kammi. Nimet Ravintola Gastro K., Ravintola Horizont ja Ristorante Renna saivat puolestaan enemmän arvioita epämiellyttävä, vieras, tylsä ja luotaantyöntävä. Uuden ravintolan nimiehdotusten aiheissa esiin nousivat luonto ja lappilaisuus. Nimet olivat pääosin yksikielisiä suomenkielisiä nimiä (esim. Lapin lumo, Ravintola Kaamos).