Browsing by Subject "Suomen kieli ja kulttuuri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 57
  • Matthiesen, Katriina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiivistelmä ei saatavilla
  • Jimon, Claudia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastelen kuuden Suomessa asuvan au pairin kielikäsityksiä ja suomen kieltä koskevia asenteita. Tutkin työssäni sitä, miten au pairien kielikäsitykset muuttuvat heidän asuttuansa Suomessa ja miten nämä käsitykset ja asenteet vaikuttavat heidän suomen kielen oppimiseensa. Työni aineisto koostuu 11:sta englanninkielisestä nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin vuonna 2021 verkon välityksellä. Tutkimuksessani käytän sisällönanalyysin metodia ja sovellan Kalajan ym (2018) tutkimusta käsityk-sistä ja uskomuksista sekä Garrettin ym. (2003) tutkimustuloksia asenteista ja niiden luokitelusta. Haastattelujen analyysi osoittaa, että au pairien käsitykset suomen kielestä ovat yhteydessä isäntäperheiden asenteisiin sekä heidän ympäristössään käytettäviin kieliin. Haastateltavat kertovat ajattelevansa suomen kielen olevan hyödyllinen työn saamisen kannalta. Ne haastateltavat, jotka asuvat muualla kuin pääkaupunkiseudulla, kertovat suomen kielen ole-van erittäin hyödyllinen työkalu myös jokapäiväisissä tilanteissa. Käsitys suomen kielen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan esiinny pääkaupunkiseudulla asuvien au pairien haastatteluissa. Heidän asenteensa suomen kieltä ja sen oppimista kohtaan on selvästi negatiivisempi verrattuna niihin au pareihin, jotka asuvat muualla Suomessa. Suomen kielen hyödyt-tömyys on yhteydessä englannin kielen lingua franca -statuksen kanssa. Pääkaupunkiseudulla englantia on mahdollista käyttää kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa, joten suomen kielen oppimisella ei ole suuri rooli au pairien elämässä. Tämä aspekti korostuu myös isäntäperheissä, joissa informanteilla on harvoin mahdollisuus käyttää suomea. Haastatte-luista tuli myös ilmi, että isäntäperheet sopeutuvat au pairien kielirepertoaariin ja hyväksyvät englannin lingua francana asioidessaan heidän kanssaan. Haastattelut myös osoittavat, että suomen kielikursseilla on suuri vaikutus au pairien kielikäsityksiin ja asenteisiin. Kaksi tutkittavaa kertoi muuttaneensa käsityksiänsä ja asenteitaan suomen kielikurssilla, kun heidän alkuperäiset odotuksensa eivät täyttyneet. Tulokset myös osoittavat, että haastateltavia yhdistää ajatus suo-men kielen vaikeudesta. Tämä käsitys myös vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja oppimiseensa. Vaikeus esiintyi kaikissa haastatteluissa yhteydessä suomen kielen oppimiseen ja puhumiseen. Au pairien kielikäsityksiä suomen kielestä ei ole tutkittu aikaisemmin, mutta au pair -ryhmä suomi toisena kielenä -oppijoina mahdollistaa mielenkiintoisia jatkotutkimuksia. Asema au pairina antaisi heille mahdollisuuden oppia suomea työssä, vapaa-ajalla sekä kielikurssien kautta, mutta informanttieni tapauksessa kielen oppimiseen vaikuttaa heidän asenteensa kieltä kohtaan. Au pairien kielikäsityksiä voisi lähestyä etnografisen tutkimuksen avulla, mikä myös mahdol-listaisi isäntäperheiden roolin tarkastelun käsitysten muuttamisessa.
  • Koivunen, Aya (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Leena Krohnin romaania Tainaron: Postia toisesta kaupungista japaniksi kääntämisen näkökulmasta: tarkastelun kohteena teoksen sanojen ja kielikuvien merkitysverkosto sekä minäkertoja. Tarkastelun tavoite on tuoda esiin suomenkielisten ilmausten merkityskirjon suhdetta kaunokirjallisuuden teoskokonaisuuteen: sitä, että suomen kieli on olennainen osa teosta, kuinka kieli itse kylvää tekstiä, ja miten kirjailijan sanavalinta ohjaa lukijan teostulkintaa. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, miten japanin kielen luonteesta johtuen käännökseen syntyy lisäsävyä. Merkitysverkoston tarkastelua varten tutkielmassa analysoidaan perusteellisesti romaanin kahta lukua: "Ehtooportti: Kahdeskymmenesviides kirje" ja "Kotini kotelokehto: Kahdeskymmeneskahdeksas kirje". Analysoimalla niissä esiintyvien sanojen, ilmauksien ja kielikuvien merkityksiä ja sivumerkityksiä ja vertaamalla niitä japaninkieliseen käännökseen tarkastellaan lähdetekstin ja käännöksen eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Tarkastelun tarkoituksena on osoittaa, miten hyvin käännös säilyttää lähdetekstin sisällön merkitysverkostoineen tai kuinka se menettää jotakin olennaista. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mitä merkityksiä ja sivumerkityksiä Krohnin romaanin tietyt sanat ja kielikuvat sisältävät? 2) Minkälainen mielikuva niistä syntyy? 3) Pysyykö japaninkielisessä käännöksessä sanojen ja kielikuvien antama mielikuva merkityksine ja sivumerkityksineen samana vai muuttuuko se toisenlaiseksi? Analyysin jälkeen yhteenvedossa pohditaan lähdetekstin ja käännöksen välistä eroa ja samankaltaisuutta teoksen tulkinnan näkökulmasta. Japanin kielessä henkilöön viittaaminen, persoonapronomini, tyyli ja rekisteri mukautuvat sen mukaan, kuka puhuu kenelle missäkin tilanteessa. Japaninnoksen minäkertojan persoona ja suhde muihin henkilöhahmoihin tulevat esille kielellisen valinnan kautta. Tutkielmassa pohditaan minäkertojan japaniksi kääntämisen ongelmallisuutta. Tutkielmassa todetaan, että suomenkielisen romaanin minäkertoja ei ole nainen eikä mies, eikä välttämättä edes ihminen, vaan tietoisuuden perspektiivi, jonka kautta nähdään ja koetaan elettyä maailmaa. Suomen kielellä toteutettu neutraali subjekti ei voi toteutua japanin kielellä. Kielen luonteesta johtuen japaninnoksen minäkertoja paljastaa omalla kielellisellä valinnallaan itsestään enemmän, mikä johdattaa erilaisiin tulkintoihin kuin lähdeteksti. Persoonapronominien valinta ja minäkertojan minäkäsityksen esille tuominen kielellisen valinnan kautta tuovat lisäsävyä Krohnin teoksen japaninnokseen. Kieli pakottaa käännetyssä tekstissä tuomaan esille sellaisia asioita, jotka eivät ilmene lähdetekstissä. Tutkielma osoittaa, että kieli on erottamaton osa teoskokonaisuutta. Teos muuttuu toisenlaiseksi, kun se käännetään toiselle kielelle.
  • Niukkanen, Alina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan elaboroidun tekstin ymmärrettävyyttä kotoutumiskoulutuksen alkeistason S2-aikuisopiskelijoiden näkökulmasta. Tekstin elaborointia on tutkittu Suomessa vähän, monet tekstien muokkaamisen menetelmiä käsittelevät tutkimukset keskittyvät selkokieleen. Elaboroinnissa tavoitellaan tekstin monipuolistamista ja selkokielisen tekstin kirjoittamisessa suositaan ytimekkyyttä. S2-opetuksessa tekstillä on usein sekä tietoa välittävä että kielen oppimista edistävä rooli. On johdonmukaista olettaa, että rikastettu, elaboroitu teksti sopisi tähän tarkoitukseen paremmin. On kuitenkin syytä epäillä, että alkeistason oppijalle elaboroidun tekstin pituus voi vaikuttaa lukukokemukseen negatiivisella tavalla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten alkuvaiheen hitaan ryhmän opiskelijat suoriutuvat tekstin lukemisesta ja heijastuvatko kielitaitotason erot tekstin ymmärtämisen tuloksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, kumpaan tekstiversioon, elaboroituun vai selkokielistettyyn opiskelijoiden valinta kohdistuu ja mistä syystä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, mitkä tekstuaaliset keinot vaikuttavat ymmärrettävyyteen tekstiä elaboroidessa. Tutkimukseen osallistui 14 kotoutumiskoulutuksen hitaan polun opiskelijaa, heidän kielitaitotasonsa oli A1.3–A2.1. Informantteja pyydettiin lukemaan elaboroitu teksti ja tekemään siihen liittyvät tehtävät sekä täyttämään itsearviointilomake. Tämän jälkeen informantit tutustuivat selkokieliseen versioon ja kertoivat omat mielipiteensä. Aineisto kerättiin kirjallisten tehtävien, nauhoitettujen yksilöhaastattelujen ja ryhmätehtävien kautta. Tehtävien ja kyselyn tulokset taulukoitiin, yksilöhaastattelujen sekä ryhmätehtävän puheenvuorot litteroitiin ja analysoitiin. Elaboroitu versio kirjoitettiin selkokielisen tekstin pohjalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että elaboroitu teksti tukee sekä yksityiskohtien että kokonaisuuksien ymmärtämistä ja tarjoaa riittävästi vihjeitä onnistuneeseen leksikaaliseen päättelyyn. Selkokielisellä ja elaboroidulla tekstillä on paljon yhteisiä piirteitä (mm. yhtä suuri leksikaalinen tiheys, helpommat ja yleisimmät nominien ja verbien taivutusmuodot, lukijan sinuttelu), mutta elaboroitu teksti tukee uuden oppimista, koska se sisältää yleiskielelle ominaisia ilmaisuja. Elaboroidusta tekstistä pitivät pääosin A2.1-tason opiskelijat, heidän mielestään elaboroitu teksti oli selittävä ja sisälsi tarpeellista sanastoa. A1.3-tason opiskelijat puolestaan kritisoivat elaboroidun tekstin pituutta. Tutkimus osoittaa, että elaboroidut tekstit soveltuvat myös alkeistason opetukseen. Elaboroimisen selittävät keinot, kuten parafraasit, toistot ja esimerkit, parantavat tekstin ymmärrettävyyttä mahdollistaen vaikeamman kieliaineksen säilyttämistä.
  • Rudzyat, Karine (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimukseni kartoittaa kuvaannollisia merkityksiä paikallissijailmauksissa. Tarkastelun kohteeksi nousee sydän-sana, joka esiintyy vakiintuneissa kuvaannollisissa ilmauksissa paikallissijaisena adverbiaalina, statusrakenteen osana ja adpositiolausekkeen täydennyksenä. Tutkin sydän-sanan kuvaannollisia merkityksiä kognitiivisen kieliopin näkökulmasta. Keskityn paikallissijoissa näkyvään monikäyttöisyyteen, joka vuorostaan heijastuu ilmauksen omaan itsenäiseen merkitykseen. Olen hyödyntänyt työssäni Korp-verkkopohjaista työkalua, jonka avulla olen poiminut aineistoni. Aineistoa on kertynyt myös erilaisten sanomalehtien nettisivustoista. Lisäksi kuvaannollisten sydän-ilmausten esimerkkien lähteenä ovat olleet Nykysuomen sanakirja ja Kielitoimiston verkkosanakirja. Kooten yhteen käsittelemiäni sydän-ilmauksia olen saanut selville, miten niiden erilaiset merkityslaajentumat vaihtelevat. Näin ollen olen saanut aikaan tuloksia, joiden mukaan sydän edustaa semanttisesti erityyppisiä tunteita. Ilmausten erot heijastavat monia merkitysvivahteita, jotka vuorostaan riippuvat paitsi kieliopista myös kontekstiin, diskurssiin ja kulttuuriin liittyvistä tekijöistä. Tulokseni pohjalta tutkimusta voi jatkaa esimerkiksi kartoittamalla uusia kuvaannollisia sydän-paikallissijailmauksia, tai tarkastelemalla kuvaannollisia kieliopillissijaisia sydän-ilmauksia, kuten kirvellä/karvastella sydäntä, paaduttaa sydämensä, paljastaa/avata sydämensä, murskata sydämet tms.
  • Almenti, Cira (Helsingfors universitet, 2004)
    Tutkimukseni aineistona on Työväenopiston italian kielen opiskelijoiden lyhyitä, vapaamuotoisia kirjoituksia ja muutama sähköpostiviesti hyvin Italiaa tuntevilta ihmisiltä. Teksteissä kerrotaan mielikuvista Italiasta ja italialaisista. Analysoin aineistoa sosiaalipsykologisen diskurssianalyysin menetelmin. Johtuen aineiston sisällön stereotyyppisyydestä käsittelen teorialle omistetussa kappaleessa menetelmän ohella aiempaa tutkimusta stereotypioista. Analyysi jakautuu kolmeen osaan: ensin käsittelen koko aineistossa toistuvia teemoja, sitten 11 kokonaista kirjoitusta ja lopuksi kokoan analyysin perusteella kolme diskurssia Italiasta ja italialaisista. Nämä diskurssit toteutuvat sekä aineistossani että monissa muissa teksteissä, joissa puhutaan Italiasta tai etelästä ylipäänsä. Diskurssien sosiaalinen funktio on luoda etäisyyttä sisä- ja ulkoryhmän välillä. Ensimmäiset kaksi diskurssia vahvistavat kirjoittajien paremmuuden tunnetta vertailussa "etelämaalaisten" kanssa. Kolmas diskurssi sen sijaan rakentaa kuvaa italialaisista suomalaisia inhimillisempinä. Diskurssit Italiasta voidaan sijoittaa laajempaan kontekstiin, joka koskee kansainvälisiä valtasuhteita. Tässä kontekstissa suomalaisten käyttämät diskurssit Italiasta ovat pieni osa isoa hegemonista diskurssia, joka jakaa planeettamme kehittyneeseen pohjoiseen/länteen ja kehittymättömään etelään, johon Italiakin usein sijoitetaan.
  • Gutowski, Joanna Mária (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma on tapaustutkimus, jossa käsitellään erään suomalais-unkarilaisen pariskunnan kahdenkeskistä kielenkäyttöä ja siinä esiintyvää koodinvaihtoa keskustelunanalyysin menetelmää hyödyntäen. Tutkimus valottaa unkarin ja suomen käyttöä vuorovaikutuksessa, jossa tutkittavat taitavat toistensa äidinkieltä. Tarkasteltavana on, milloin ja millä tavoin kielet vaihtuvat, mitä vuorovaikutuksellisia funktioita koodinvaihtokohdissa voi ilmetä, ja millä tavoin koodinvaihtovuoro vaikuttaa koodinvaihtovuoron vastaanottajan kielivalintaan. Tutkimusaineistona on viisi tuntia äänitallennetta. Tutkimusmetodina on keskustelunanalyysi: aineistoa tarkastellaan vuorottelun näkökulmasta. Lisäksi analyysissa hyödynnetään aiempia koodinvaihtotutkimuksia ja pyritään havainnoimaan, milloin koodinvaihto toimii kontekstivihjeenä ja milloin se on pikemminkin tutkittavien kiteytynyttä kielenkäyttöä. Analyysissa keskitytään havainnoimaan tutkittavien kielenkäytössä esiintyviä ilmiöitä ilman ennalta määrättyjä luokitteluja. Ensin tarkastellaan unkarinkielistä ilmausta izé ’t(u)ota’, joka on vakiintunut toisen puhujan suomeen, ja havainnollistetaan, kuinka monipuolisesti ilmaus toimii muuten suomenkielisessä puheessa. Toisessa analyysiluvussa käsitellään korjausjaksoja, joissa esiintyy koodinvaihtoa: ensin tarkastellaan unkarin kysymyssanaa mi ’mikä, mitä’ korjausaloitteena, ja sen jälkeen käsitellään ymmärtämisen ongelmallisuutta viestiviä korjausaloitteita. Korjausjaksoissa esiintyvistä koodinvaihtotapauksista osa näyttää olevan tyypillinen käytänne tutkittavien kielen-käytössä. Esimerkiksi mi-korjausaloite osoittautuu kiteytyneeltä ilmaisulta, eikä se automaattisesti synnytä kielenvaihtoa korjausvuoroissa. Lisäksi esimerkeistä näkyy, että mi-korjausaloite osin toimii merkitystä kantavana koodinvaihtona. Seuraavaksi käsitellään koodinvaihtokohtia, jotka toimivat kontekstivihjeenä. Ensin tarkastellaan koodinvaihtokohtia, jotka esiintyvät siirtymäkohdissa, kuten esimerkiksi uutta topiikkia aloitettaessa ja uuteen toimintaan siirryttäessä, jolloin koodinvaihdon funktioksi osoittautuu vastaanottajan huomion ohjaaminen kontekstissa tapahtuviin muutoksiin. Toisena tarkastelun kohteena ovat huudahduskäytänteissä ja tunneilmaisuissa esiintyvät koodinvaihtokohdat, joiden merkitys on toimia asennonvaihdoksen merkkinä. Viimeiseksi tarkastellaan koodinvaihtotapauksia, jotka liittyvät jollain tavalla tutkittavien kulttuuriin, kuten esimerkiksi henkilökohtaiseen historiaan tai kulttuurihistoriaan, jolloin koodinvaihdon funktioksi voi katsoa puhujan näkökulman muuttumisen merkitseminen. Tutkielman tulokset nostavat esiin jatkotutkimusaiheita. Osa koodinvaihtotapauksista, kuten esimerkiksi izén ja mi-kysymyssanan käyttö korjausaloitteena, osoittautuvat olevan vakiintuneita tutkittavien kielenkäytössä. Silti esimerkiksi avointen korjausaloitteiden tapauksessa olisi syytä lisätutkimuksiin: viestivätkö erikieliset korjausaloitteet esimerkiksi siitä, liittyykö ongelma kuulemiseen vai ymmärtämiseen. Aineiston muutamat tapaukset antavat viitteitä siitä, että mi-korjausaloite on lyhyt kiteymä ja se viestii mekaanisesti kuulemisongelmasta, kun taas mitä-korjausaloite vihjaa paitsi kuulemis- myös ymmärtämisongelmasta.
  • Virtanen, Liivika (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä työ edustaa kirjeiden tutkimusta. Tutkimuksen kohteena on kaksi kirjailijaa ja kääntäjää. Työssä tarkastellaan Aino Kallaksen ja Friedebert Tuglasin kirjeenvaihtoa ja selvitetään millaista oli kirjailijan työ 1900-luvulla. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytetään Kallaksen ja Tuglasin kirjeitä, jotka ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Kirjeet on kirjoitettu vuosina 1909–1942. Tutkimuksessa hyödynnetään hermeneuttista lähestymistapaa, ja sen avulla pyritään ymmärtämään Kallaksen tuotannon syntymiseen liittyviä kysymyksiä. Kallaksen kirjailijakuvan selventämiseksi käytetään kirjeiden lisäksi hänen henkilöarkistonsa materiaalia ja päiväkirjoja. Tutkimus koostuu yhdeksästä luvusta. Työn alussa kuvataan kirjeiden hyödyntämisen tapaa historiantutkimuksessa, johon myös tämä tutkimus kytketään. Sen jälkeeen esitellään tutkimuksen kohteena olevat kirjailijat ja heidän taustansa. Luvussa neljä esitetään tutkimuksen lähestymistapa ja tutkimuskysymys. Seuraavissa luvuissa tuodaan esille tutkimuksen tavoite, joka syventää ymmärrystä Kallaksesta kirjailijana. Kuudennessa luvussa esitellään aikaisempia tutkimuksia ja käsityksiä Aino Kallaksesta ja hänen tuotannostaan. Seitsemännessä luvussa tuodaan esille arkistotutkimuksen luonne ja esitellään henkilöarkistot. Kahdeksannessa luvussa siirrytään Kallaksen ja Tuglasin kirjeisiin, joita tutkitaan osana Kallaksen henkilöarkistoa. Laajan aineiston takia Kallaksen ja Tuglasin kirjeenvaihto on jaettu kolmeen kauteen, jotka ovat kirjeenvaihdon alkuvuodet, Kallaksen Lontoon vuodet ja yhteistyön katkeamisen jälkeinen aika. Työn päätösluvussa kootaan yhteen analyysin tulokset. Tutkimuksessa osoitetaan, että Aino Kallas ja Friedebert Tuglas ovat kulttuurihistoriallisia henkilöitä. Työssä esitetään, että Kallas haaveili kirjailijan ammatista jo lapsena ja työskenteli koko ikänsä suunnitelmallisesti. Kirjeenvaihdon analyysin perusteella todetaan, että Tuglas ei ollut ainoastaan Kallaksen teostensa kääntäjä vaan hän huolehti Kallaksen tuotannon julkaisemisesta kokonaisvaltaisesti. Tuglasilla oli ratkaiseva rooli Kallaksen tuotannon Virossa tunnetuksi tekemisessä. Tuglas sai puolestaan Kallaksen tuotannosta uutta aineistoa Looming- aikakauslehteen. Kirjailijoina molemmat osapuolet hyötyivät toistensa töistä ja heidän kirjeenvaihtonsa oli alusta lähtien hyvin ammattimaista. Viron kieliuudistukset ja käsikirjojen korrehtuurit olivat koko kirjeenvaihtoa läpäiseviä teemoja.
  • Lind, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassani analysoin kohteliaisuuskeinoja suomenkielisten ja venäjänkielisten opiskelijoiden kirjoittamissa sähköpostiviesteissä. Analysoin alku- ja lopputervehdyksiä, puhuttelua, nimen käyttöä puhuttelussa, viittausta kolmanteen henkilöön, anteeksipyyntöjä ja pyyntöjä. Aineistona on opiskelijoiden opettajille suomeksi kirjoittamia sähköpostiviestejä: 57 suomenkielisten kirjoittamaa ja 101 venäjänkielisten kirjoittamaa sähköpostiviestiä Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu 318 opiskelijoiden kirjoittamaa venäjänkielistä viestiä. Analyysini osoittaa, että venäjänkielisten opiskelijoiden suomeksi kirjoittamat sähköpostiviestit eroavat suomenkielisten kirjoittamista viesteistä ja sisältävät venäjän kielelle tyypillisiä kohteliaisuuskeinoja. Venäjänkielisten opiskelijoiden suomeksi käyttämät tervehdykset ja lopputervehdykset ovat suurimmaksi osaksi samantyyppiset kuin suomekielisten käyttämät. Toisin kuin suomalaiset opiskelijat, venäjänkieliset opiskelijat aina teitittelevät opettajaa venäjäksi ja joskus myös suomeksi. Teititellessään he käyttävät kuitenkin epämuodollisia ilmauksia. Suomeksi he käyttävät puhuttelussa nimeä ja pronominia useammin kuin suomenkieliset, mitä voi pitää venäjän kielen vaikutuksena. He saattavat käyttää myös anteeksipyyntöjä eri tilanteissa kuin suomenkieliset. Venäjänkielisten opiskelijoiden suomeksi kirjoittamista viesteistä löytyi esimerkkejä pyynnöistä ja viittauksista kolmanteen henkilöön, jotka poikkeavat suomenkielisten käyttämistä. Selityksenä voi olla merkittävä ero suomen ja venäjän kielen välillä pyyntöjen ilmaisutavassa ja viittauksessa kolmanteen henkilöön, joka tulee myös tutkimuksessani esille.
  • Kuzmina, Ekaterina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia henkilötarkoitteisia ilmauksia suomentajat käyttävät kääntäessään yksikön 3. persoonan henkilöviittauksia venäjästä suomeen. Aineistona on käytetty Boris Akuninin romaanin Turetski gambit suomennosta. Tutkimuksessa käsitellään 3. persoonan pronominien ja leksikaalisten ilmaisujen käyttöä. Tutkimusongelma on: millaisia vastineita suomentaja valitsee, kun venäjän kielen tekstissä pronomini-ilmauksista ilmenee romaanin kahden päähenkilön sukupuoli? Keskeiset kysymykset ovat: millaisia vastineita suomentaja käyttää venäjän persoonapronomineja kääntäessään ja mitä vastineita suomentaja käyttää kun alkuperäisteksissä tekijän sukupuolen ilmaisee vain verbimuoto? Työn lähtökohtana on, että venäjän kielen pronominijärjestelmä eroaa suomen kielen pronominijärjestelmästä. Tutkielmassa analysoidaan molempien kielten pronomineja kääntämisen kannalta, varsinkin yksikön kolmatta persoonaa ja viittauskeinoja. Tarkastelun kohteina ovat romaanin nais- ja miespäähenkilöt Varvara Suvorova ja Erast Fandorin. Tutkielmassa käsitellään noin 400 henkilöviittausta. Tutkimuksen teoriaosa esittelee tarkemmin kolmanteen persoonaan viittaamisen keinoja ensin venäjässä ja sitten suomessa. Analyysiluvuissa vertaillaan toisiinsa alkuperäisiä 3. persoonan viittauksia ja niiden suomenkielisiä käännösvastineita. Analyysiluvuista ilmenee, että teoksen Turkkilanen gambiitti suomennoksessa käytetään hän-, tämä- ja se-pronomineja, kun viitataan romaanin henkilöihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, milloin suomentaja käyttää persoonapronomineja, milloin leksikaalisia viittauksia ja mikä vaikuttaa suomentajan valintaan. Tutkimuksen mukaan molempiin päähenkilöihin viittaavat käytetyimmät suomennosvastineet ovat pronomineja, joista käytetyin on persoonapronomini hän. Demonstratiivipronominia tämä suomennoksessa on käytetty aika harvoin. Suomentaja käyttää myös leksikaalisia mainintoja, kun ei ole mahdollisuutta käyttää persoonapronomineja. Tutkielma pyrkii herättämään kysymyksiä ja lisäämään ymmärrystä kaunokirjallisuuden käännöksen merkityksestä, varsinkin erilaisten kielten pronominijärjestelmästä. Tutkielman päätelmät voivat auttaa tulevia suomentajia käännöksessä.
  • Bogoiavlenskaia, Aleksandra (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan konferenssitulkkauksen strategioita tulkattaessa englannin kielestä suomen kielelle. Työn tarkoituksena on tutkia miten tulkkauksen tavoite eli lähdekielisen viestin välittäminen kohdekielelle toteutetaan, ja mitä vaikeuksia konferenssitulkki kohtaa tulkatessaan englannin kielestä suomen kielelle. Sen lisäksi tavoitteena on luoda suomenkielinen konferenssitulkkauksen strategioiden luokittelu muissa kieliparissa käytettyjen luokittelujen perusteella. Konferenssitulkkausta ei ole tutkittu paljon, koska sen prosessiin vaikuttavat monet tekijät, jotka tekevät siitä vaikean tutkimuskohteen. Suomenkielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa konferenssitulkkausta, sen prosessia, siinä käytettyjä strategioita, eikä tulkin roolia ei ole tutkittu ollenkaan. Aineistona on Nokian tiedotustilaisuus, joka pidettiin Suomessa, Espoossa 3. syyskuuta 2013. Aineisto litteroitiin sekä englanniksi että suomeksi. Nauhan pituus on noin 55 min, joista litteroitu pätkä on noin 18 min. Litteroidussa tekstissä on sekä alkuperäinen puhe, että sen tulkkaus, ja siihen kuuluu noin 18 minuuttia koko tilaisuudesta. Litteroitu teksti löytyy työn liitteenä. Aineiston analyysin perusteella konferenssitulkkauksessa englanti-suomi-sanaparissa hyödynnetään samoja strategioita kuin muissakin kielipareissa, mikä todistaa universalistien teorian siitä, ettei kielipari vaikuta strategian tai niiden yhdistelmän valintaan. Aika usein huonosti suoritettu tulkkaus selitetään sillä, että tulkki oli väsynyt tai tulkkauksen olosuhteet eivät olleet sopivia hyvään työntekoon, mutta tulkkauksen menestykselliseen suoritukseen vaikuttavat myös tulkin valitsemat strategiat. Konferenssitulkkaus tapahtuu aina suullisessa kaksikielisessä diskurssisissa, jossa on erilaisia osallistujia, minkä takia strategioiden valintaan vaikuttavat eri tekijät. Strategioiden valinta riippuu sekä lingvistisistä että ekstralingvistisistä tekijöistä, mm. tulkin kielitaidosta ja tulkkauskompetenssista, puhujan puhenopeudesta ja siitä, millaiset taustatiedot kuulijoilla on aiheesta. Tutkimuksen tulokset todistavat kognitiivisen näkökulman merkitystä tulkkausprosessin ymmärtämisessä. Tämän näkökulman mukaan konferenssitulkkaus on ajatusten ja viestien välittämistä, ei pelkkää merkkien välittämistä kielestä toiseen.
  • Domokos, Edit (Helsingfors universitet, 2017)
    Työnantajat ovat havahtuneet tarpeeseen kehittää vieraskielisten työntekijöidensä ammattikielen hallintaa. Tämä pro gradu -työ on osa Suomi toisena kielenä ja tilanteinen oppiminen -hanketta, jonka tarkoituksena on tukea suomen kielen oppimista työympäristössä. Työ tarkastelee sairaalassa käytyjä kotiuttamiskeskusteluja. Analyysin keskiössä on potilaskontaktissa käytetty sairaanhoitajien ammattikieli ja sen piirteet. Tutkielmassa tarkastellaan kotiuttamiskeskusteluiden kielellisiä piirteitä aineistoesimerkkien avulla sekä selvitetään, millaisia keinoja sairaanhoitaja käyttää hoitotieteessäkin tärkeäksi todettujen ammattikielenkäytön tilanteissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin etnografisella menetelmällä, johon kuului osallistuva havainnointi, puolistrukturoidut haastattelut ja kotiuttamiskeskusteluiden videonauhoitukset. Pääasiallisina informantteina olivat tutkittavalla osastolla toimivat sairaanhoitajat ja hoitajaopiskelijat, sekä potilaat. Laadullinen analyysi on vahvasti aineistolähtöinen. Kotiuttamiskeskustelu on hyvin kompleksinen toiminto. Hoitajat käyttävät ammattitaitoon kuuluvaa ammattikieltä taitavasti tilanteisiin sopeutettuna. Potilaskontaktissa hoitaja pyrkii erilaisilla kielellisillä keinoilla rakentamaan ja ylläpitämään luottamuksellista ilmapiiriä. Keskustelun aikana hoitaja pyrkii saamaan ohjeita ymmärretyksi ja tarkastelee jatkuvasti niiden vastaanottoa. Hoitajan ammatillinen rooli rakentuu ohjaustilanteissa. Kielenkäyttöön sosiaalistumisen myötä sekä äidinkieliset, että vieraskieliset hoitajat omaksuvat sellaisia pieniä puheen vivahteita, joiden avulla hoitaja pystyy erilaisissa tilanteissa suoriutumaan vuorovaikutuksesta luontevasti. Tämä onnistuu luonnollisimmin työpaikoilla, joissa muiden kollegoiden malli on esillä. Tarjoamalla esimerkkejä näistä tilanteista on helpompi havaita ja kiinnittää huomiota hiljaisessa tiedossa oleviin seikkoihin, joiden avulla työyhteisö pystyy tarjoamaan kielellisen kehityksen tarpeessa olevalle käytännön apua. Tämän työn tulosten pohjalta on mahdollista kehittää kotiuttamiskeskusteluiden malleja. Nämä mallit tarjoavat tukea sairaaloissa työskentelevien sairaanhoitajien suomen kielen taidon kehittämiseksi työn ohessa.
  • André, Alexandre (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa käsitellään suomen ja ranskan kuvaannollisia fraseemeja, joissa esiintyvät substantiivit kissa, koira, chat ja chien. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa, jota opiskelijat ja kääntäjät voivat hyödyntää. Teoreettisen osuuden tavoitteena on määritellä fraseemi, tarkastella sen piirteitä ja luokitella tutkittavat fraseemit tyypeittäin. Aineiston analyysin tavoitteena on selvittää tutkittavien fraseemien merkitykset, esittää käännösvastineita kohdekielessä sekä tarkastella, minkälaisiin piirteisiin suomen ja ranskan kissa- ja koira-fraseemit viittaavat. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Kvalitatiivisessa osuudessa selitetään merkityksiä ja esitetään käännösvastineita. Kvantitatiivisessa osuudessa taas analysoidaan käännösvastineet ekvivalenssiasteittain. Lähdekielen fraseemien ja niiden käännösvastineiden välistä vastaavuutta tarkastellaan neljän ekvivalenssiasteen pohjalta (1: täysekvivalenssi, 2: osaekvivalenssi, 3: funktionaalinen ekvivalenssi, 4: korvike-ekvivalenssi). Tutkimusaineisto on kerätty neljästä yksikielisestä sanakirjasta. Aineisto koostuu 126 kissa-, koira-, chat- ja chien-fraseemista variantteineen. Se on jaoteltu kahteen pääluokkaan (lauseke- ja lausefraseemeihin) ja edelleen pienempiin alaluokkiin. Jotkin fraseemit ovat monimerkityksisiä, siksi aineistossa esiintyy enemmän merkityksiä (139) kuin fraseemeja. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan fraseemin (tai lähikäsitteiden) määritelmiä ja kuvauksia. Siinä annetaan myös fraseemin määritelmä tämän tutkimuksen kannalta, jolloin fraseemin olennaisiksi piirteiksi nousevat polyleksikaalisuus, (epä)kompositionaalisuus, leksikaalinen tai morfosyntaktinen kiteytyminen sekä leksikaalistuminen. Kyseiset piirteet selitetään. Myös fraseemin valinnaisia piirteitä tarkastellaan, jolloin käy ilmi muun muassa, että fraseemi ei aina ole metaforinen. Tutkimushypoteesina oli se, että kissa ja koira ovat yleisiä kotieläimiä sekä Suomessa että Ranskassa, joten suomen ja ranskan välillä on paljon vastaavia kissa- ja koira-fraseemeja, ja että kummankin kielen kissa- ja koira-fraseemit viittaavat samanlaisiin piirteisiin. Tämä hypoteesi toteutui vain osittain: 16 %:lla suomen kissa-fraseemeista on ranskankielinen kissa-vastine, 15,5 %:lla ranskan kissa-fraseemeista on suomenkielinen kissa-vastine, 41 %:lla suomen koira-fraseemeista on ranskankielinen koira-vastine, 31,5 %:lla ranskan koira-fraseemeista on suomenkielinen koira-vastine. Sen sijaan kummassakin kielessä kissa ja koira yleisesti assosioidaan kuvaannollisesti samanlaisiin piirteisiin – muutamista eroavaisuuksista huolimatta.
  • Hazane, Juliana (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkielman pääpaino on suomen kielen morfologiassa. Tutkielmassa tarkastellaan latvialaisten suomen kielen opiskelijoiden nominintaivutuksen oppimista ja siihen liittyviä ongelmia. Työssä pohditaan myös suomen nominintaivutuksen vaikeutta sekä tuotosten että oman arvion pohjalta. Tulosten analyysissa tarkastellaan, miten hyvin informantit osaavat muodostaa eri nominityyppien perusmuodoista yksikön genetiivin ja monikon partitiivin sijamuodot. Analyysin tärkeänä osana on virheellisten tuotosten analyysi. Tutkimuksella selvitetään, mitkä ovat vaikeimpia nominityyppejä ja ovatko tietyt virheet tyypillisiä tietyille nominityypeille tai tietyn sijan muodostukselle. Tutkimuksessa selvitetään myös eri astevaihtelujen vaikeutta. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on Martinin väitöskirja (1995). Taivutustestin tuloksia verrataan Martinin taivutustestin tuloksiin. Aineistona ovat keväällä 2008 Latvian yliopistossa pidetyn taivutustestin tulokset. Informantteina olivat latvialaiset toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka kaikki opiskelevat suomen kieltä pääaineena suomalais-ugrilaisten kielten kandidaattiohjelmassa. Informantteja oli yhteensä 24. Ryhmä oli oppimistaustaltaan hyvin homogeeninen. Työssä osoitetaan, että latvialaiset opiskelijat hallitsevat suomen nominintaivutuksen toisella ja kolmannella vuosikurssilla jo kohtuullisen hyvin. Parhaiten hallitaan kaksitavuisten u-päätteisten nominien, nen- ja in-päätteisten nominien, astevaihteluttomien e:ee-nominien sekä Us:Ukse-nominien taivutus. Huonoiten hallitaan tOn-päätteisten nominien taivutus. Usein taivutusvaikeus on kytköksessä tiettyyn sijaan: osa nomineista on helpompi taivuttaa monikon partitiivissa, osa yksikön genetiivissä. Virheisiin johtavat syyt ovat yleensä nominin sijoittaminen väärään taivutustyyppiin, vartalonmuodostusongelmat sekä astevaihtelun ja taivutussääntöjen soveltamisen ongelmat. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia Martinin tulosten kanssa. Sanojen tuttuus ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vahvasti taivutustuloksiin – tekosanat hallittiin lähes yhtä hyvin kuin todelliset sanat. Sen sijaan nominin leksikaalinen tuttuus on avainasemassa informanttien omassa taivutusvaikeuden arvioinnissa. Semanttisesti tai taivutustyypiltä tutut sanat luokiteltiin useammin helpoiksi. Taivutustestini tulokset osoittavat enemmän hajontaa morfofonologisen kompleksisuuden edellyttämän järjestyksen osalta Martinin tuloksiin nähden. Taivutusvaikeuteen morfofonologisen kompleksisuuden, nominityypin käyttöyleisyyden sekä lekseemin tuttuuden lisäksi vaikuttavat myös oppimiskonteksti ja nominiin kytkeytyvä ongelmapotentiaali. Informanttien taivutusstrategioista yleisin on taivutussääntöjen käyttö.
  • Yatagai, Tomoko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma tarkastelee suomenkielisten kaksivuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa välistä arkivuorovaikutusta ja sitä, miten siinä käsitellään sanoja, joita lapsi on opettelemassa. Tutkimuksen menetelmä on keskustelunanalyysi, ja keskeinen käsite on korjausjäsennys eli käytänteet, joiden avulla käsitellään keskustelussa esiintyviä puhumisen, puheen kuulemisen ja ymmärtämisen ongelmia. Tutkimus keskittyy vuorovaikutuksessa ilmeneviin leksikaalisiin ongelmiin ja niiden käsittelyprosessiin, ja aineiston tarkastelussa keskitytään lasten aloitteellisiin toimintoihin, jotka osoittavat aikuisen puheen vastaanottamisessa olevia leksikaalisia ongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa, miten lapset tunnistavat leksikaalisia ongelmia vuorovaikutuksessa ja miten he silloin toimivat. Tutkimuksessa pyritään myös kuvailemaan vuorovaikutuksen jäsennyksen merkitystä lapsen kielen kehityksessä. Aineisto koostuu videoiduista lapsen ja hänen vanhempansa arkivuorovaikutustilanteista. Lapsia on viisi, ja aineistoa on yhteensä noin kymmenen tuntia. Aineisto on Lapsen kehittyä kieli ja vuorovaikutus -tutkimushankkeesta (Hankkeen vastuullinen johtaja on Minna Laakso Turun yliopistosta). Aineistosta löydettiin kolme leksikaalisten ongelmien ilmenemisympäristöä: 1) aikuisen esittäessä uuden tarkoitteen, 2) lapsen tehdessä virheen ja 3) aikuisen tehdessä virheen tai väärän tulkinnan lapsen puheesta. Näissä ympäristöissä kaksivuotiaat lapset pystyvät nostamaan esiin tietyn tarkoitteen käsiteltäväksi. Vuorovaikutussekvenssien tarkastelussa osoitetaan, että lapsen aloitteelliset toiminnot edistävät sanojen käsittelyä siten, että ne saavat aikuiset selittämään esiin nostetun sanan merkitystä tai osoittamaan, mihin kyseinen sana viittaa. On kuitenkin huomioitava, että korjaussekvenssejä on suhteellisen vähän, ja korjaus ei ole välttämättä keskeinen toiminta sanojen käsittelyssä ja oppimisessa arkivuorovaikutuksessa. Tarkastelluista vuorovaikutussekvensseistä löydettiin lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen erityisiä piirteitä, joiden voi ajatella johtuvan lapsen vielä kehittyvästä kielestä. Tarkastelluissa tapauksissa on samanlainen korjausjakson rakenne kuin aikuisten välisissä keskusteluissa, mutta lapsen käyttämiä keinoja osoittaa ongelma on usein hankalaa luokitella aikuisten välisissä keskusteluissa vakiintuneiden kielellisten keinojen mukaan. Korjaustoiminta on kaksivuotiaiden käytössä, mutta sen kielellinen toteutumistapa on vielä vakiintumaton. Tämän ajatellaan olevan yksi vuorovaikutustaitojen ja kielen kehityksen välisen riippuvuussuhteen ilmenemismuoto. Aineiston tarkastelussa osoitetaan lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen erityiseksi piirteeksi myös se, että korjausjakso ei muodosta selkeää välisekvenssiä, joka katkaisee keskustelun päälinjan. Tarkastelluissa tapauksissa usein jää epäselväksi, onko ongelma lapsen mielestä ratkaistu vai ei. Niissä kuitenkin kaksivuotiaat lapset osoittavat kiinnostusta ja herkkyyttä esineiden nimeämisen täsmällisyyttä kohtaan. Toisin kuin aikuisten välisissä symmetrisissä keskusteluissa, lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa korjaus näyttää olevan enemmän päätoimina kuin sivutoiminta, ja sen toistuvuuden voi ajatella olevan merkityksellistä kielen kehityksen kannalta. Tutkimuksessa tehty korjaussekvenssien tarkastelu tukee aikaisempien tutkimusten osoittamia havaintoja ja johtopäätöksiä siitä, että kaksivuotiaat lapset pystyvät hyvin monitoroimaan sekä omaa ja toisen puhetta ja meneillään olevaa vuorovaikutuksellista toimintaa. Vaikka lapsen ja aikuisen välisessä arkivuorovaikutuksessa esiintyvien lapsen aloittamien korjausten tutkimus on haasteellista, tutkittavien sekvenssien analyysi hahmottaa kaksivuotiaiden ymmärrystä vuorovaikutuksen etenemisestä ja kertoo heidän kehittyvistä keinoistaan osallistua vuorovaikutukseen.
  • Doesburg, Charlotte (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän pro -gradun tutkielman tavoitteena on hahmottaa, miten Kalevalan vaikutus on nähtävissä Tolkienin teoksissa. Laulamisella, musiikilla ja taikavoimalla on samankaltainen asema molemmissa teoksissa. Teosten samankaltaisuudet tulevat esiin muun muassa hahmoissa ja tapahtumissa mutta myös tematiikassa ja motiiveissa. Tärkeät motiivit ovat myyttisiä vastakohta-asetelmia, ne ovat muinaisuus-nykyisyys, harmonia-disharmonia ja muistaminen-keksiminen. Käsittelen asetelmia silloin kuin ne esiintyvät musiikin, laulamisen tai taikavoiman yhteydessä. Englantilainen J.R.R. Tolkien löysi Kalevalan vuonna 1912, ja oli välittömästi lumoutunut. Myöhemmin hän kirjoitti että Kalevalan Kullervon tarina toimi Silmarillionin alkuna. Käsittelen tutkielmassani erilaisia tarinoita Tolkienin tuotannosta sekä Kalevalasta, muun muassa Silmarillionin suuren soinnun tarinaa ja Berenin ja Lúthienin rakkaustarinaa. Esittelen Kalevalasta muun muassa Väinämöisen ja Joukahaisen laulukilpailua, kanteleen rakentamista ja tarinaa, jossa kaikki liikuttuivat kyyneliin. Vertailen tarinoiden kohtauksia, hahmoja, teemoja ja motiiveja keskenään. Välillä Tolkienin kirjoittamisprosessi muistuttaa Kalevalaa, erilaisista kohtauksista tulee esiin, että Tolkien näki itsensä mytologian keräilijänä. Myös Silmarillionin Leithianin Laulu muistuttaa suomalaista kansanrunoutta, koska molemmat ovat ikivanhoja ja runojen sanat vuosien kuluessa unohtuneet. Suurin ero on, että Kalevalan laulut ovat peräisin autenttisesta kansanperinteestä, kun taas Tolkienin folklore on hänen mielikuvituksensa tuote. Kaiken kaikkiaan Tolkienin tuotannossa on monia kohtauksia, jotka muistuttavat Kalevalan kohtauksia. Kaikki kohtaukset liittyvät musiikkiin, laulamiseen ja taikavoimaan. Myyttiset vastakohta-asetelmat tulevat esiin kaikki pro -gradussani käsitellyissä kohtauksissa.
  • Frunza, Madalina Narcisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin tutkielmassani ammatillisessa koulutuksessa kiinteistöpalvelualan maahanmuuttajaopiskelijoiden suomen kielen oppimismotivaatiota. Tutkimukseni perustuu haastatteluaineistoon. Haastateltavina on viisi kiinteistönhoitajan ammatillista koulutusta käyvää maahanmuuttajataustaista opiskelijaa. Aihe on ajankohtainen, sillä maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt huomattavan paljon, ja täten myös ammattikoulutuksissa opiskelevien maahanmuuttajien määrä lisääntyy tulevina vuosina. Tässä tutkimuksessa pyrin löytämään vastauksen kolmeen kysymykseen: millainen on maahanmuuttajaopiskelijoiden suomen kielen oppimismotivaatio ammatillisessa koulutuksessa; millaisia ovat maahanmuuttajaopiskelijoiden näkemykset siitä, miten opiskelun haasteet ja onnistumiset ovat vaikuttaneet heidän suomen kielen opiskelumotivaatioonsa ja miten suomen kielitaito vaikuttaa työllistymiseen. Tutkimusaineisto kerättiin viiden suomi toisena kielenä -maahanmuuttajaopiskelijan yksilöhaastatteluilla ja aineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastattelemani maahanmuuttajaopiskelijat kuvasivat kokemuksiaan ja näkemyksiään suomi toisena kielenä -opiskelusta ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimukseni osoittaa, että ammatillisessa koulutuksessa aikuisen maahanmuuttajataustaisen opiskelijan tilanne on usein hyvin vaikea, sillä hän tarvitsee tukea esimerkiksi tilanteessa, jossa käytetään paljon monimutkaisia ammatillisia termejä. Siitä huolimatta haastattelemani maahanmuuttajaopiskelijoiden omat kokemukset ja näkemykset suomen kielen opiskelusta ammattikoulutuksessa ovat positiivisia. Suomen kielen oppimismotivaatioon vaikuttavat keskeiset tekijät ovat muun muassa opiskelijoiden kiinnostus opiskeltavaan alaan, oppimisen tyytyväisyys ja merkityksellisyys, työllistyminen sekä sosiaalinen ympäristö. Haastateltavat olivat sekä integratiivisesti että instrumentaalisesti motivoituneita suomen kielenoppimiseen. Osalla haastatteluista oli tarkka jatko-opiskelusuunnitelma kun taas osa heistä aikoi päästä heti töihin ammattikoulutuksen päätyttyä. Tässä tutkielmassa haastattelemani maahanmuuttajataustaiset opiskelijat olivat erittäin motivoituneita suomen kielen oppimiseen, sillä tulevaisuudessa hyvä suomen kielen taito tulee helpottamaan heidän työllistymistään ja integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
  • Kass, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkimuksessani Aapelin alias Simo Puupposen lastenkirjaa Koko kaupungin Vinski ja Välja Künnapin vironnosta Üle linna Vinski. Tarkempaan käsittelyyn olen ottanut kummassakin teoksessa esiintyvät idiomit ja niiden vastineet, keskittyen erityisesti somaattisiin eli ihmisen kehoon liittyviin idiomeihin. Käsittelen myös idiomeihin läheisesti liittyviä, kiinnostavimpia metaforia sekä idiomaattisia yhdyssanoja. Koska kyseessä on suomen- ja vironkielisten idiomien vertaileva, kontrastiivinen tutkimus, on tavoitteenani ollut tutkia niin idiomin muotoa kuin merkitystä, mutta olen pitänyt tärkeänä tarkastella myös tyylillisiä seikkoja. Käytän idiomien ja niiden käännösvastineiden analysoinnin apuna esimerkkilauseita. Päätavoitteenani on ollut selvittää, kuinka tasapuolisesti Aapelin lastenkirja ja sen vironnos sisältävät idiomeja, toisin sanoen, ovatko alkuperäisteos ja käännös idiomien osalta tasapainossa. Oletuksenani on, että näin läheisissä sukulaiskielissä kuin suomi ja viro, käytetään myös idiomaattisia ilmauksia suurin piirtein yhtä paljon ja ne ovat samantapaisia. Ryhmiteltyäni ja analysoituani idiomit päädyin kuitenkin sellaiseen tulokseen, että käännös sisältää huomattavasti enemmän idiomeja kuin alkuteos. Pohdin syitä siihen. Käytetäänkö virossa enemmän idiomeja kuin suomessa? Onko kielikuvilla puhuminen ollut Viron kansan keino selvitä neuvostoajan painostavasta kielipolitiikasta? Aapelin vuonna 1954 julkaistu kirja ilmestyi viroksi vuonna 1971 – Viro eli niihin aikoihin ”isoveljen” valvonnassa. Ja lopuksi, onko se, että käännöstekstissä esiintyy enemmän kielikuvia, hyvä vai huono asia? Tulin siihen lopputulokseen, että vironnos on tarkka, taidokas, ja mikä tärkeintä – välittää lukijalle yhtä leppoisan humoristisen tunnelman kuin alkuperäisteoskin. Kahden kielen fraseologian vertaileminen on toki kiinnostavaa ja opettavaista, mutta kielikuvia käännettäessä komponenttien samuus on toisarvoinen seikka. Lastenkirjallisuus ja sen kääntäminen valikoitui tutkimusaiheekseni jo yli 20 v. sitten. Kirjailija-kääntäjäperheen kasvattina minustakin tuli (lasten)kirjailija ja kääntäjä. Niinpä nyt, pitkän tauon jälkeen tätä tutkimusta jatkaessani ja loppuun saattaessani, olen lisännyt siihen myös ripauksen kielikuvilla leikittelevää lastenkirjailijaa.
  • Sergeeva, Iuliia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu –työssä perehdytään neuvottelutulkin rooleihin ja valintoihin neuvottelutulkkien näkökulmien ja kokemuksien kautta. Työssä selvitetään, mikä ohjaa neuvottelutulkkia: ammattisäännöstön periaatteet, tulkin oma kokemuksensa, ammattietiikka vai jokin muu. Tutkimuksessani tutkin neuvottelutulkkien työhön liittyviä valintoja eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta haastattelemalla neljää ammattilaista tulkkia. Aihetta lähestytään haastateltavien tulkkien näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten ja millä perusteella neuvottelutulkki suhtautuu tulkkauksen eri keinoihin kuten esimerkiksi poistoon, lisäykseen ja korvaukseen. Neuvottelutulkkaus on vaativa ja verrattuna muihin tulkkauslajeihin vähän tutkittu tulkkauslaji, jota nykyään tarvitaan yritysmaailmassa yhä enemmän. Työssäni käytän Inkeri Vehmas-Lehdon (1999) pragmaattisten adaptaatioiden luokittelua. Käytän taustana myös Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska neuvottelutulkeilla sitä ei ole käytössään ollenkaan. Vaikka haastateltavat käyttävät avuksi Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska siinä on tulkin yleisiä periaatteita, haastatteluista kävi ilmi, ettei neuvottelutulkki siihen pysty vetoamaan aina. Tutkimukseni kohdistuu venäjä-suomi-venäjä –kieliparissa toteutettavaan neuvottelutulkkaukseen. Tutkielmani osoittaa, että työssään neuvottelutulkki joutuu jatkuvasti tekemään perusteltavia valintojaan eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta. Aineiston tarkastelu osoittaa, että neuvottelutilanteessa haastateltavat joutuvat käyttämään lisäyksiä, korvauksia ja poistoja pääosin tilannekohtaisesti. Esimerkiksi, haastateltavilla on eriäviä näkemyksiä esimerkiksi kirosanojen tulkkauksesta neuvottelutilanteessa. Olen havainnut aineistosta, että neuvottelutulkin eettisiin periaatteisiin liittyy se, että neuvottelutulkki on neutraali ja puolueeton ja neuvottelutulkkia sitoo salassapitovelvollisuus.
  • Yang, Di (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman aiheena on paikkakunnan asukkaiden nimitaito Sastamalassa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka hyvin Sastamalalaiset tuntevat kadunnimiä Sastamalassa ja mitkä ovat nimien osaamisen syitä. Lisäksi tarkastellaan nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä ja ja asukkaiden käsityksiä kadunnimien etymologioista. Tutkimuksen kohteena on kahdenkymmenen Sastamalassa sijaitsevan kadun nimet kahdeksasta eri kaupunginosasta. Pääaineisto koostuu paperi- ja verkkokyselyaineistoista. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään sosio-onomastiikkaa sekä nimien etymologiaa ja semantiikkaa käsittelevää tutkimusta. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että Sastamalan keskustan kadunnimet tunnettiin parhaiten. Lisäksi kunkin kaupunginosan kadunnimistöä tuntevat parhaiten ja käyttävät eniten sen ja lähialueiden asukkaat. Keskustan lähellä sijaitsevien kaupunginosien kadunnimet osattiin paremmin kuin kaukana sijaitsevien. Tutkimuksen perusteella ikä ja asumisaika olivat merkittäviä nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä. Vastaajilla vaikuttaa olevan melko laaja tietämys kadunnimistä, mikä liittyy ilmeisesti ikään ja asumisaikaan. Sukupuoli ei taas tutkimuksen mukaan vaikuttanut kadunnimien osaamiseen suhteellisen pienellä tutkimusalueella. Sastamalan asukkaiden keskuudessa kadunnimien tunnettuuteen vaikuttavat kyselyvastausten perusteella eri tekijät. Paikan sijainti on yleisin kadunnimien osaamiseen vaikuttava tekijä. Kadunnimet tunnetaan myös siksi, että kadulla asuu sukulainen tai kaveri. Kadunnimet tunnetaan lisäksi muiden ihmisten keskusteluista. Kadunnimet, jotka ovat monille vieraita, ovat enimmäkseen sijainniltaan erikoisia: katu on umpikatu tai vaikeasti huomattavissa. Tutkimus osoittaa, että maallikoiden nimitulkinnat kadunnimien etymologiasta ovat yllättävän osuvia. Sastamalan asukkailla on hyvin laaja tietämys paikan kulttuurista ja historiasta ja samoin kadunnimistä.