Browsing by Subject "Suomenkielinen opintolinja"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 339
  • Salo, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.
  • Toivanen, Salla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives. The aim of this study was to describe, in a single and consecutive way, self-repairs of bilingual children in a play situation and to investigate their possible differences between groups. The aim was to increase information on how and what kind of corrections children at different levels of language do, and how the level of language management affects the quality of self-corrections in Finnish. The research questions were what kind of corrections children make, how they start self-repairing and where the repairs are directed. It was also examined whether the groups differed and, if so, how. Methods. A total of 30 were supported, of whom 15 were monolingual and 15 consecutive bilingual children. The L2 language of all children was Finnish and the linguistic development of all the researchers was typical. The study methods were observation and analysis of literates. The data was analyzed both qualitatively and statistically. Elan annotation programme and SPSS statistics programme were used to analyze the data. Results and reflection. Monolingual children produced more self-repairs than bilingual children. Compared to the total number, the share of self-corrections for bilingual children was slightly higher than that of monolingual children. Both monolingual and bilingual children did the most self-repairs by searching for the next word. In the group of monolingual children, the biggest remedy was speech interruptions, while for bilinguals the largest group were different sounds. Self-repairs by both groups most often targeted the sledge hams. The results are partly in line with previous research data. However, previous studies have found that novice bilingual children prefer repetition in their self-repairs. In this study, on the other hand, monolingual children took more initiatives by repeating bilingual control.
  • Koskenvuori, Mika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Organisaation oikeudenmukaisuutta käytetään kuvaamaan sitä, kuinka tasapuolisina organisaation jäsenet kokevat organisaation toimintaa säätelevät säännöt ja normit. Tämä oikeudenmukaisuus jaetaan yleensä kolmeen komponenttiin: 1) vuorovaikutteiseen, 2) menetelmälliseen ja 3) jakavaan oikeudenmukaisuuteen, joita on mahdollisuus seurata toisistaan erillisinä käyttämällä tähän tarkoitukseen soveltuvia kysymyksiä. Tässä työssä tarkastelun kohteeksi otettiin vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan tällä komponentilla on vahvin assosiaatio esimerkiksi työntekijöiden terveyteen. Helsinki Health Study-aineistosta kerättiin v. 2000-2002 peruskyselyn lisäksi tiedot vuosien 2007 ja 2012 seurantakyselyistä ja näistä muodostettiin pitkittäinen tietoaineisto yhdistämällä kyselytutkimuksen tiedot työnantajan rekisteristä saatuihin työaika- ja sairauspoissaolotietoihin. Koska aineistossa toistui saman henkilön kolmen eri aikapisteen tiedot, oli tutkimuksessa mahdollista vertailla vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden kokemuksen muutoksien ja sairauspoissaolojen muutoksien välistä yhteyttä. Jokaisen tutkittavan kokemalle vuorovaikutteiselle oikeudenmukaisuudelle laskettiin pistemäärä perustutkimuksen ja seurantatutkimuksissa toistuvien neljän kysymyksen perusteella ja nämä arvot dikotomisoitiin käyttämällä alimman tertiilin saamaa pistemäärää katkaisupisteenä. Näin jokaiselle tutkittavalle saatiin kolmesta aikapisteestä tieto siitä, olivatko he kokeneet vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden alhaiseksi. Työnantajan rekisteritietojen perusteella laskettiin jokaiselle tutkittavalle sairauspoissaolo-frekvenssi, joka saatiin jakamalla hänen lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä työssäolopäivillä jokaisella tarkastelujaksolla. Samassa yhteydessä tunnistettiin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella mahdolliset sekoittavat tekijät. Kerättyjen tietojen perusteella tehtiin kaksi päämallia, jotka molemmat hyödynsivät negatiivista binomijakaumaa kuvaamaan lyhyiden sairauspoissaolojen ja henkilöiden kokeman vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden välistä yhteyttä. Toinen malleista lähestyi ongelmaa mallintaen yhteyttä yksilöiden välisten erojen (ns. Between-individual malli) ja toinen malli yksilöiden sisäisten erojen (ns. Within-individual malli) kautta. Kummastakin päämallista kehitettiin kolme tarkennettua mallia, jotka ottivat huomioon eri sekoittavien tekijöiden vaikutuksen. Malleista laskettiin sairauslomajaksojen ilmaantumistiheyksien suhteet (IRR) sekä niiden 95 % luottamusvälit. Yksilöiden sisäisen analyysin perusteella todettiin, että alhaiseksi koettu vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä lyhyiden sairauspoissaolojaksojen riskin kasvuun (IRR = 1,05 [1,01-1,09] ja tämä yhteys kesti tarkastelun myös useamman sekoittavan tekijän osalta. Yksilöiden välisten suhteiden analysointi paljasti sen, että vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisellä oli vahvin yhteys lyhytaikaisten sairauspoissaolojen riskin kasvuun, kun sekoittavat tekijät huomioitiin [IRR = 1,17 [1,05-1,30]). Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että johtamiskäytäntöihin ja erityisesti esimiesten käytökseen ja työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun panostaminen ja tätä kautta työntekijöiden kokeman oikeudenmukaisuuden tason säilyttäminen saattaa olla tehokas tapa vähentää lyhytaikaisia sairauspoissaoloja.
  • Tyster, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aplastisen anemian autoimmuunimuodossa (IAA) elimistön oma immuunipuolustus tuhoaa verta muodostavia luuydinsoluja, mistä seuraa usean solulinjan kattava pansytopenia. Tämän sairauden tarkkaa patologista mekanismia ei tunneta, mutta aiemmat kliiniset ja kokeelliset tutkimukset osoittavat kyseessä olevan pääosin lymfosyyttien välittämä autoimmuunireaktio. Tässä tutkimuksessa löysimme uuden autovasta-aineen IAA-potilaiden plasmasta käyttäen laajaa proteiinimikrosirupaneelia. Suuressa kansainvälisessä IAA-potilasaineistossa tämän uuden autovasta-aineen prevalenssi oli 36 %, ja autovasta-ainepositiivisilla potilailla todettiin matalammat verihiutaleiden määrät diagnoosihetkellä. Autovasta-ainepositiiviset potilaat olivat myös selvästi vanhempia verrattuna negatiivisiin. Erityisesti tämä autovasta-aine oli yhteydessä luokan II HLA (human leukocyte antigen) alleeliin; 86 % autovasta-ainepositiivisista potilaista kantoi HLA-DRB1*15-alleelia, negatiivisista vain 31 %. Lisäksi tämän uuden autovasta-aineen suhteen positiivisilla potilailla todettiin useammin merkittäviä PNH-klooneja (paroxysmal nocturnal hemoglobinuria) verrattuna autovasta-ainenegatiivisiin. Single-cell RNA-sekvenointianalyysillä todettiin luuytimen soluista hematopoieettisten kantasolujen ilmentävän tämän autovasta-aineen kohdeproteiinia koodaavaa geeniä. IAA-potilailla tämän geenin ilmentyminen oli selvästi suurempaa verrattuna terveisiin kontrolleihin sekä myelodysplastista syndroomaa sairastaviin potilaisiin. Nämä löydökset viittaavat siihen, että tämä uusi autovasta-aine voisi osallistua IAA:n patologiseen mekanismiin Lisäksi sitä voitaisiin hyödyntää differentiaalidiagnostisena työkaluna aplastisen anemian erilaisten ilmentymien kliinisessä hoidossa.
  • Häkkinen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2022)
    Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
  • Palonen, Essi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Some medical procedures are expected to generate significant number of aerosols. Aerosol generation has been observed especially during use of drills, electrocauteries, and laser. The objective of this thesis was to study aerosol generation during two common paediatric procedure: adenoidectomy and tonsillotomy. Aerosol generation was measured with Optical Particle Sizer during procedures. Data of aerosol generation in empty and clean operation room and during voluntary coughing were used as reference. Procedures and used instruments were compared to references and to each other. Aerosol generation was measured during five combined adenoidectomy-tonsillotomy and two adenoidectomies. Significant number of aerosols was generated compared to background during both adenoidectomy and tonsillotomy (p < 0,001; p < 0,001). However, neither adenoidectomy nor tonsillotomy generated as much aerosols as voluntary coughing (p = 0,013, p = 0,018). Same applied to cold instruments and electrocauteries; significant number of aerosols was generated compared to background (p < 0,001; p < 0,001) but less than during voluntary coughing (p = 0,017, p = 0,017). Even though relative number of aerosols were generated during adenoidectomy and tonsillotomy, this study suggests that they should not be classified as high-risk aerosol generating procedures. In addition, both procedures are relatively short, approximately 4 minutes not including anesthesia steps and haemostasis. Thus, based on this study aerosol load to personnel during adenoidectomy or tonsillotomy seems to be small.
  • Bidel, Kamran (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aggressiolla ja suuttumustaipumuksella voi olla yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla isoja kustannuksia, sekä rahallisesti mitattuna että mielenterveydellisenä taakkana. Näiden tekijöiden aiheuttamat taloudelliset menot voidaan huomata vahingonkorvauksissa ja terveydenhuollossa. Yksilön tasolla ongelmat ovat muun muassa työpaikkojen, parisuhteiden ja yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään aggression ja suuttumuksen itsenäistä kuolleisuutta kohottavan riskin mahdollisuus huomioiden mahdollisia sekoittavia tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen avulla käydään läpi aggression merkityksiä sekä eri muotoja, katsotaan aiheesta aiempaa tutkimustietoa sekä löydöksiä ja verrataan näitä meidän tutkimuksemme tuloksiin. Tutkimusta varten käytettävä aineisto suuttumustaipumuksen tason selvitykseen on Suomen kaksoskohortin (the Finnish twin cohort study) avulla tehty kysely vuodelta 1990. Tähän kyselyyn vastanneiden kaksosten kuolleisuutta sitten seurattiin vuoteen 2018 asti ja näiden tietojen avulla luotiin kuolleisuusanalyysit noin 12 000 vastaajasta. Edellä mainitussa kirjallisuuskatsauksessa ilmenee muiden tuloksissa kohonneen suuttumustaipumuksen ja kuolleisuuden sekä tämän riskitekijöiden, kuten sydän- ja verisuonitautien, välisiä korrelaatioita, joka näyttäytyy myös meidän tuloksissamme. Tästä huomataan vähemmän tutkitun aggression ja suuttumustaipumuksen sekä kuolleisuuden välistä yhteyttä, joka oikein ajoitetulla preventiolla olisi mahdollinen terveydenhuoltoa ja yhteiskunnan varoja säästävä toimenpide. (163 sanaa)
  • Rahkila, Tommi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Nykyaikainen karieksen hoito pyrkii ensisijaisesti reikiintymisen ennaltaehkäisyyn ja pysäytyshoitoon. Paikkaushoidot kuluttavat kuitenkin suuren osan hammaslääkärin työajasta, ja aiemman kirjallisuuden perusteella ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito aikuisille on harvinaista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ikäryhmittäin paikkaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteiden määrä, niissä tapahtuneet muutokset kahden tutkimusvuoden välillä ja toimenpiteiden sisältö. Tutkielma suoritettiin retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2012 ja 2017 Helsingin kaupungin hammashoitoloissa hoidetuista 20–60-vuotiaista potilaista ja heille suoritetuista toimenpiteistä. Tulokset tilastoitiin ja analysoitiin 10-vuotisikäryhmissä, nuorimman ikäryhmän ollessa 20–29-vuotiaat ja vanhimman 50–60-vuotiaat. Tulokset ilmoitettiin prosenttiosuuksina ja tunnuslukuina. Tutkimusvuosien välillä ikäryhmien populaatio kasvoi 6,2 %, hoidettujen potilaiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrät kasvoivat noin 20 %. Paikkauspotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 48 % ja paikkaustoimenpiteet kattoivat 11 % koko aineiston toimenpiteistä. Vastaavasti ennaltaehkäisypotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 3 % ja ennaltaehkäisytoimenpiteet kattoivat 0.3 % koko aineiston toimenpiteistä. Paikkauspotilaiden- ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Paikkaustoimenpiteiden suhteelliset osuudet ikäryhmien sisällä erosivat ikäryhmien kesken; laajemmat paikkaustoimenpiteet olivat suhteellisesti yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Viiden vuoden aikana havaittiin pienempien paikkaustoimenpiteiden määrän kasvua ja laajempien vähentymistä. Ennaltaehkäisyksi luokiteltujen potilaiden ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Ennaltaehkäisevät suun terveydenhoidon toimenpiteet olivat yleisempiä nuoremmilla ikäryhmillä. Paikkaushoitojen vähentyminen voi johtua työikäisten parantuneesta suunterveydestä, sekä muuttuneista hoitokäytännöistä. Ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ei ollut tutkielmassa yleistä ja huolestuttava muutos oli toimenpiteiden huomattava väheneminen tutkimusvuosien välillä. Syiden selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia, jotka olisivat ajankohtaisia ottaen huomioon tulevan sosiaali- ja terveysalojen uudistuksen.
  • Puputti, Jenny (Helsingin yliopisto, 2021)
    Akuutti umpilisäketulehdus on yksi yleisimmistä lasten päivystysleikkauksien aiheista. Viime vuosina kuvantamismenetelmiä on käytetty aiempaa enemmän akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikan apukeinoina. Tutkimme Uudessa lastensairaalassa vuosina 2013 - 2020 akuutin umpilisäketulehduksen diagnoosilla hoidettua potilasmateriaalia. Tutkimme myös kuinka hyvin kuvantamistutkimukset ja yleisimmät laboratoriotutkimukset tukivat diagnostiikkaa heidän kohdallaan. Tutkimus oli retrospektiivinen rekisteritutkimus ja potilaiden tiedot kerättiin potilastietojärjestelmistä. Vuosikohtaiset vaihtelut ja kuvantamistutkimuksien tarkkuudet laskettiin yleisillä matemaattisilla kaavoilla Excelin avulla. Laboratoriotutkimusten kliinistä merkittävyyttä laskettiin Mann-Whitleyn U-testillä ja KHi2 -neliökenttätestillä. Avoin leikkaustekniikka väheni ja ultraäänikuvantaminen lisääntyi vuosien aikana. Patologiselta näytteeltään normaalien umpilisäkkeiden prosenttiosuus laski. Kun yli 95% potilasta kuvattiin ultraäänellä ennen diagnosointia laski normaalien umpilisäkkeiden leikkausprosentti 11,2%:sta 8,3%:n. Normaaleja umpilisäkkeitä leikattiin useammin tytöiltä ja pidempään oireilleilta potilailta. Ultraäänitutkimuksen herkkyys akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikassa oli hyvä kuten myös magneettikuvantamisen ja tietokonetomografian. Laboratorioarvojen valossa ei voida poissulkea akuuttia umpilisäketulehdusta. Ultraäänitutkimuksen todettiin olevan herkkä akuutin umpilisäketulehduksen diagnostiikassa. Ultraäänikuvantamisen lisääntynyt määrä on vähentänyt patologiselta näytteeltään normaalien umpilisäkkeiden leikkauksia.
  • Jokinen, Ida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää alainkisiivin poiston merkitys kiinnityskudoksille sekä vertailla sentraalisen ja lateraalisen alainkisiivin poiston seurauksia ortodonttisissa hoidoissa. Kirjallisuuden mukaan hampaan poiston ja oikomishoidon kiinnityskudoksiin kohdistuvat mahdolliset haittavaikutukset ovat ientulehdus, ientaskujen syveneminen, ienpapillan menettäminen, ienvetäymät, ienlaskokset ja alveoliluun menetys. Alainkisiivin poiston vaikutuksista kiinnityskudoksille ei juurikaan löydy aiempaa tutkimustetoa. Oikomishoidon potilaiden PTG-tutkimuksista mitattiin poistetun alainkisiivin naapurihampaiden pituusakselien välistä kulmaa sekä kiille-sementtirajan ja alveoliluun välistä etäisyyttä ennen hampaan poistoa ja kolmessa eri hoitovaiheessa poiston jälkeen. Sentraalisen alainkisiivin poistosta seurasi keskimäärin enemmän hampaiden kallistumista juurten divergoinnin suuntaan sekä kiille-sementtirajan ja alveoliluun välisen etäisyyden suurenemista kuin lateraalisen alainkisiivin poistosta. Tulosten perusteella sentraalisen alainkisiivin poisto saattaa altistaa alveoliluun menetykselle sekä divergoivien juurten myötä ienpapillan menettämiselle enemmän kuin lateraalisen alainkisiivin poisto. Aihetta tulisi jatkossa tutkia laajemmalla aineistolla tulosten vahvistamiseksi. Tällä tiedolla voitaisiin vahvistaa parodontologista näkökulmaa hoitovaihtoehtojen ja poistettavan hampaan valintaan.
  • Koivisto, Eerik (Helsingin yliopisto, 2022)
    Alkoholin ongelmakäyttö koskee isoa osaa suomalaisista. Viimeisten laajojen väestötason kyselytutkimusten mukaan alkoholin ongelmakäytön esiintyvyys on noin 11% ja alkoholiriippuvuuden esiintyvyys noin 5% suomalaisessa väestössä. Kaikille päihde- ja lääkeriippuvuuksille on samankaltaisia riskitekijöitä kuten perintötekijät, lapsuuden kehitysympäristö sekä psykiatriset häiriöt. Riippuvuuksissa on keskenään samankaltaiset syntymekanismit. Tutkielmassa esitellään lyhyesti riippuvuuksien kehittymiselle keskeiset riskitekijät sekä nykykäsitys riippuvuuksien kehittymisen mekanismeista.   Tutkielmassa tarkastellaan yleisellä tasolla alkoholin vaikutusta suomalaisten työterveyteen. Alkoholin runsas kulutus vaikuttaa väestötasolla negatiivisesti työkykyyn ja lisää sairauspoissaolojen määrää ja ennenaikaista työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tarkastelun keskiössä on alkoholi päihteenä ja sen käyttö Suomessa. Kuinka runsasta alkoholinkäyttö suomalaisilla on ja miten käyttö ilmenee työterveyden vastaanotolla? Onko ammattiryhmällä, sosioekonomisella statuksella sekä potilaan iällä tai sukupuolella väliä alkoholiriippuvuuden kehittymisen kannalta? Kuinka suuri osa työpoissaoloista tai työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy runsaaseen alkoholinkäyttöön? Tutkielmassa selvitellään myös alkoholiriippuvuuden ja alkoholin suurkulutuksen yhteyttä Tutkielman tarkoituksena on selvittää nykykäytännöt alkoholiongelmien havaitsemisprosessissa työpaikoilla ja työterveyshuollon vastaanotolla. Minkälaisia käytäntöjä työpaikoilla on sovittu alkoholiongelmien ilmetessä ja miten hoitoonohjaus tapahtuu? Minkälaisia seurauksia alkoholiongelmilla on työntekijän kannalta ja miten työhön palaaminen tapahtuu alkoholiongelman hoidon aloittamisen jälkeen? Tutkielman päämääränä on perehtyä työterveyshuollon ja työpaikkojen yhteisiin keinoihin alkoholiriippuvuuden varhaiseksi tunnistamiseksi ja selvittää olisiko muita mahdollisia keinoja parantaa alkoholiongelmien varhaista tunnistamista.
  • Rautiola, Jesper (Helsingin yliopisto, 2021)
    Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä, kuolemaan johtava, neurodegeneratiivinen sairaus, jolle tyypillistä on raaja-alkuinen lihasheikkous, lihasjäykkyys ja atrofia. Noin 25-30% potilaista sairastaa bulbaarialkuista tautia, jolle tyypillistä on puheentuoton ja nielemisen häiriöt. Taudin esiintyvyys Euroopassa on 4.1-8.2 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensisijaisesti korva-, nenä- ja kurkkutaudeille hakeutuvien ALS-potilaiden ja erityisesti bulbaarista tautia sairastavien potilaiden tyypillinen oirekirjo, mahdollinen läheteviive ja taudin kulku sekä nielemisfunktiotutkimusten käyttökelpoisuus ja hoidon tulokset. Toissijainen tavoite oli selvittää parenteraalisen ravitsemuksen ja trakeostomian esiintyvyys koko potilasryhmässä. Tutkimusta varten kerättiin kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnosoidut ALS-potilaat vuosilta 2010–2014, joita oli yhteensä 327, ja näistä 110 bulbaari-ALS-potilaita. Kaikista potilaista selvitettiin sukupuoli, taudin tyyppi ja kesto, tehdyt toimenpiteet, ja lisäksi bulbaarialkuista tautia sairastavilta nielemisfunktiotutkimuksiin, hengitys- ja nielemisoireiden alkuun, ensimmäiseen hoitokontaktiin, erikoislääkärikontaktiin sekä ensimmäiseen neurologikontaktiin liittyvää dataa. Aineisto analysoitiin käyttäen vakiintuneita tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa selvisi, että korva-, nenä- ja kurkkutaudeille tyypillisesti hakeudutaan bulbaarialkuisen taudin tyyppioireiden takia. ALS-potilaiden hoitotulokset eivät merkittävästi riipu siitä, mille erikoisalalle potilas ensimmäisenä lähetetään. Lisäksi taudin insidenssi, hoitotulokset ja tehtyjen toimenpiteiden kumulatiivinen insidenssi vastaa kirjallisuuskatsauksessa ilmeneviä eurooppalaisia lukuja. Tutkimuksemme perusteella parenteraalinen ravitsemus näyttää parantavan bulbaarialkuista tautia sairastavan elinajan ennustetta, mutta hieman yllättäen huonontavan raaja-alkuista tautia sairastavan potilaan elinajan ennustetta. Tutkimus selkeyttää korva-, nenä- ja kurkkutautilääkäreille hakeutuvien potilaiden oirekuvaa ja selvittää ALS:n hoidon tilaa ja tuloksia Suomessa.
  • Mäkelin, Minnea (Helsingin yliopisto, 2022)
    Abstract Introduction: Children with nonsyndromic cleft lip and/or palate have smaller consonant inventories, less accurate articulation, and more speech errors than their peers without clefts. Speech and dental arch relationships have widely been the primary outcome measure of palate repair. Aims: The aim was to evaluate the occurrence of misarticulations of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ and their possible relationship with maxillary dental arch dimensions in 5-year-old children with unilateral cleft lip and palate (UCLP). Materials and methods: Subgroup analysis was conducted within a multicenter controlled trial of primary surgery (Scandcleft project). 46 Caucasian Finnish-speaking patients (29 boys) with non-syndromic complete UCLP were evaluated retrospectively. Production of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ was assessed from standardized audio recordings at the mean age of 5.06 years (range 4.82-5.89). Articulation errors were categorized as either correct, distortion, substitution, or omission. Maxillary dental arch measurements were assessed using the technique of Moorrees from plaster casts taken at the same age. Additionally, the anterior and posterior palatal heights were measured. Aspin-Welch Unequal-Variance T-Test, Equal-Variance T-Test and Mann-Whitney U test were used in the statistical analyses. Kappa statistics were calculated to assess reliability. Results: Only one of the children articulated all the studied sounds correctly. 93.2% misarticulated /r/, 63.0% misarticulated /s/ and 39.1% misarticulated /l/. Distortions and substitutions were common. Omissions were sparse. There was no relationship between the occurrence of alveolar consonant misarticulations and the maxillary dental arch dimensions. Intra- and interrater agreements varied between moderate to excellent. Conclusions: Children with UCLP have a notable amount of alveolar consonant misarticulations. Maxillary dental arch dimensions were not related to the misarticulation of /s/, /l/ or /r/ in 5-year-old children with UCLP.
  • Tolonen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketieteen lisensiaatti Tekijä: Suvi Tolonen Työn nimi: Ammattialtistus suunielun syövän riskitekijänä -kirjallisuuskatsaus Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: 12/2021 Sivumäärä: 22, liitteet 5 Avainsanat: oropharyngeal neoplasm, oropharynx, neoplasm, occupation, work Säilytyspaikka: E-thesis Muita tietoja: Tiivistelmä: Suunielun syöpä oli vuonna 2018 maailmanlaajuisesti 24. yleisin syöpätyyppi ja uusia suunielun syövän diagnooseja tehtiin yhteensä 92 887. Suunielun syövän tärkeimmät riskitekijät ovat nykytiedon mukaan tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä krooninen papilloomavirusinfektio suunielun alueella. Suunielun syövän ilmaantuvuus on lisääntynyt tasaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Syytä tälle ei täysin tunneta, vaikkakin lisääntyneiden suunielun papilloomavirusinfektioiden ja niiden aiheuttamien suunielun syöpien on ajateltu selittävän osittain ilmaantuvuuden lisääntymistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa haluttiin selvittää ammatin ja työperäisten altisteiden vaikutusta suunielun syövän syntyyn. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin huhti-toukokuussa 2021 PubMed tietokannasta aihetta koskevat artikkelit. Yhteensä PubMed tietokannasta löydettiin 479 artikkelia, joista jäi karsimisen jälkeen jäljelle 18 ammatin ja suunielun syövän yhteyttä käsitelevää artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löytyi viitteitä siitä, että eräät ammatit, joissa altistutaan työuran aikana suurelle määrälle erilaisia kemikaaleja, viruksia, orgaanisia yhdisteitä tai erilaisia karsinogeenisiä yhdisteitä saattavat lisätä suunielun syövän syntymisen riskiä. Tällaisia riskiammatteja olivat artikkelien perusteella esimerkiksi asfaltti- ja asbestityöntekijän sekä automekaanikon ammatit. Joissain tapauksissa artikkelien tulokset ammatin ja suunielun syövän yhteydestä olivat ristiriitaisia. Esimerkiksi maataloudessa työskentelevien ja puupölylle altistuvien työntekijöiden kohdalla oli eriäviä näkemyksiä suunielun syöpään sairastumisen riskistä. Altistuminen radonille tai hitsauskaasuille työssä ei näyttänyt kirjallisuuskatsauksen perusteella lisäävän suunielun syövän synnyn riskiä. Suunielun syövän ja ammattialtistuksen välistä yhteyttä on tutkittu vielä melko vähän. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan sanoa, onko tietyillä ammattiryhmillä kohonnut riski sairastua suunielun syöpään.
  • Toivanen, Alisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Anatomian tuntemus on olennainen osa hammaslääkärin osaamisen perustaa. Suomessa hammaslääketieteen peruskoulutukseen sisältyvä anatomian opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi kahden ensimmäisen vuoden eli prekliinisen vaiheen aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Helsingin yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelman prekliinisen vaiheen anatomian opetuksen kattavuutta sekä hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelijoiden kokemuksia anatomian opetuksesta ja opiskelusta moniammatillisessa ympäristössä. Opetuksen kattavuuden arvioinnissa aineistona on vuoden 2018 prekliinisten opintojaksojen ydinainesanalyysit. Vertailuaineistona toimii brittiläisen The Anatomical Society -järjestön laatima anatomian ydinopetussuunnitelma. Vertailu tehtiin Microsoft Excel -ohjelman avulla. Lisäksi opiskelijoiden kokemuksien kartoittamiseen käytettiin kyselyaineistoa, joka kerättiin lomekkeella, jonka lähetettiin Helsingin yliopiston 3.-6. vuoden hammaslääketeiteen ja yleislääketieteen opiskelijoille toukokuussa 2021. Vastauksia tuli 117. Vastausprosentti oli 15%. Vastausten tilastollinen analyysi tehtiin IBM SPSS -ohjelmalla. Tutkimuksessa ilmeni, että Helsingin yliopiston prekliinisen vaiheen anatomian opetus ei kata osittain tai kokonaan 42,2% brittiläisen hammaslääketieteellisen ydinopetussuunnitelman osatavoitteista, mutta opetukseen sisältyi ydinopetussuunnitelman ulkopuolisia asioita. Tämän ylimääräisen opetuksen osuus anatomian opetuksesta vaihteli 8,3-78,4% välillä opintojaksoittain. Tutkimuksessa hammaslääketieteen opiskelijat arvioivat saamansa anatomian opetuksen vähemmän hyödylliseksi ja vähemmän oleelliseksi kuin lääketieteen opiskelijat. Huolimatta yhteisistä opinnoista myös vastaajien arviot omasta eri anatomisten rakenteiden osaamisesta erosivat koulutusohjelmien välillä. Kummankin koulutusohjelman opiskelijat arvioivat keskimäärin, että yhteisopetus on ”enemmän yleislääketieteen opiskelijoille suunnattu”. Tutkimuksen avulla löydettiin selviä epäkohtia anatomian opetuksessa. Nämä epäkohdat voivat heijastella laajemmin prekliinisen vaiheen yhteisopetuksen toteuttamisen mahdollisia ongelmia, joihin on syytä pureutua, jotta prekliiniset opinnot vastaisivat paremmin hammaslääkärikoulutuksen tarpeita ja opiskelijoiden odotuksia.
  • Jalkanen, Iina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suun limakalvojen pintaepiteelin erilaisilla muutoksilla ja tiloilla on toisinaan taipumus malignisoitua levyepiteelikarsinoomiksi. Keinoja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten käyttäytymisen ennustamiseen etsitään jatkuvasti, sillä vain pieni osa niistä muuttuu maligniksi. Epävarmuus maligneista muutoksista kumpuaa geneettisistä ja molekylaarisista syövän alkuprosesseista, joista tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa. Aneuploidian yhteyttä malignisoitumiseen on tutkittu ja sitä on ehdotettu markkeriksi suusyöpävaaraa lisäävien muutosten ennustamiseen. Aneuploidia tarkoittaa alle yhden kokonaisen solun kromosomiston lisäystä tai menetystä ja se kuvastaa solun kokonaisvaltaista geneettistä epätasapainoa. Aneuploidia syntyy solunjakautumisen aikaisesta virheestä, jossa kromosomit eivät erotu toisistaan oikein, mikä johtuu solusyklin tarkistuspisteiden säätelyn epäonnistumisesta. Suurien ja paljon geenejä sisältävien kromosomien aneuploidia voi aiheuttaa muutoksia tuhansien geenien ilmentämisessä ja aneuploidia itsessään voi edistää toisten kromosomien geeniekspressiota koodaamiensa transkriptiotekijöiden kautta. Genomin epästabiliteetti on kaikkien syöpien yhteinen piirre ja perustavanlaatuinen tekijä. Rutiinihistopatologista dysplasian määritystä biopsiasta on kritisoitu subjektiiviseksi, suhteellisen hitaaksi ja kalliiksi menetelmäksi, joka vaatii pitkälle koulutetun patologin, joiden saatavuus ei kaikissa terveydenhuoltojärjestelmissä ole aina mahdollista. Tämän vuoksi vaihtoehtoisia, mahdollisimman objektiivisia ja luotettavia tekniikoita malignisoitumisen ennustamiseen on jo pitkään suunniteltu ja testattu. Aneuploidiaa pidetään lupaavana biomarkkerina malignien muutosten prognostiikassa. Sitä voidaan tutkia eri menetelmillä, kuten kuva- ja virtaussytometrialla sekä fluoresenssi in situ -hybridisaatiolla. Näistä menetelmistä kuvasytometrialla on tehty eniten aneuploidiatutkimusta ja se on osoittautunut menetelmistä sensitiivisimmäksi. Kuvasytometrian käyttöä aneuploidian määrittämisessä puoltavat monet seurantatutkimukset, joissa aneuploidialöydös suusyöpävaaraa lisäävästä muutoksesta on lisännyt malignisoitumisriskiä 3,12-kertaiseksi. Pätevin keino hallita suun potentiaalisesti maligneja muutoksia ja tiloja voisi olla säännöllinen seuraaminen, jonka frekvenssiä voitaisiin mukauttaa ploidiamäärityksen ja histopatologisen arvion perusteella. Tämä vaatii kuitenkin lisää tutkimusta aneuploidiasta sekä sen tutkimismetodien kehittämistä.
  • Salaja, Lauri (Helsingin yliopisto, 2022)
    Aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto on hengenvaarallinen välitöntä sairaalahoitoa vaativa sairaus, joka johtuu puhjenneesta aivovaltimosta. Aneurysmaattisen vuodon oleellisimmat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja sukualtistus. Aneurysmaattiseen SAV:n liittyy useita komplikaatioita: uusintavuoto, aivovaltimospasmi ja likvorkierron häiriö eli hydrokefalus. Hydrokefalus voi kehittyä akuutisti ja sitä voi pitää kroonisena, jos se kestää yli kaksi viikkoa. Hydrokefalusta voidaan akuutisti hoitaa väliaikaisella ulkoisella likvordreneerauksella, joita ovat ventrikulostooma ja lumbaalinen spinaalidreeni. Osalla potilaista hydrokefalus vaatii pysyvän likvordreneerauksen eli sunttihoidon, jos likvorkierron häiriö ei hoidosta huolimatta helpota. Helsingissä on perinteisesti luotettu tutkimustuloksiin, joissa SAV:n akuutissa vaiheessa väliaikaisten dreenien kautta likvoria poistamalla vähennetään pysyvän suntin tarvetta. Sunttihoidettujen SAV-potilaiden vointi ja elämänlaatu ovat huonompia kuin ilman sunttia pärjäävien, joten suntin välttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan vointiin. Tromssassa on perinteisesti ajateltu varhaisen suntin asentamisen edesauttavan nopeampaa toipumisen ja kuntoutumisen alkamista, ja hoitojakson pituus ja kustannukset yliopistosairaalassa vähenevät. Pysyvän suntin tarvitsevien SAV-potilaiden tunnistaminen ja oikea-aikainen suntin asentaminen on haastavaa. Selkeää näyttöön perustuvaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti Helsingin ja Tromssan yhteensä 608 aSAV-potilaan aineistoa aikavälillä 1/2013–6/2018. Helsingin ja Tromssan toisistaan poikkeavat hoitokäytänteet SAV-potilaiden hydrokefalusten hoidossa loivat otollisen tutkimusasetelman sunttihoidon oikea-aikaisuuden ja aiempaan kokemukseen perustuvien käytäntöjen tarkastelun. Helsingissä pysyvä suntti asennettiin 500 potilaasta 130:lle (26 %), Tromssassa 108 potilaasta 50:lle (46 %). Kun Helsingin ja Tromssan potilaisiin käytettiin vastaavuuspistemääriin perustuvaa kaltaistusta (propensity score matching, PSM), voitiin osoittaa, ettei pysyvän suntin laitossa ollut kaupunkien välillä eroa. Primaari hoitojakso yliopistosairaalassa oli Helsingissä merkitsevästi pidempi ja sunttiin liittyviä korjausleikkauksia tehtiin Helsingissä enemmän. Väliaikaisen dreenin käyttö nosti riskiä pysyvän suntin laitolle yli kaksinkertaiseksi. Näyttöön perustuvien hoitoprotokollien luomista varten tarvitaan vielä prospektiivista randomisoitua tutkimusta vahvistamaan tekemämme löydökset.
  • Välimäki, Vilja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV) on vakava, välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Väestön vanheneminen ja hyvän toimintakyvyn säilyminen on lisännyt iäkkäiden potilaiden osuutta neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettavista SAV-potilaista. Ikääntymiseen liittyvien ominaispiirteiden takia eri-ikäisten SAV-potilaiden ennustetekijöissä voi olla eroja. Tutkimuksessa vertailtiin eri-ikäisten SAV-potilaiden ennusteeseen yhteydessä olevia riskitekijöitä. Menetelmät: Tutkittavana oli yhteensä 412 vuosina 2014-2019 Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettua, aneurysmaperäisen SAV:n sairastanutta potilasta. Potilaat jaettiin iän perusteella ≥ 70-vuotiaiden sekä alle 70-vuotiaiden ryhmiin. Ryhmät samankaltaistettiin vuodon vaikeusasteen suhteen siten, että kummassakin ikäryhmässä oli samassa suhteessa lievempään ja vaikeampaan SAV:n sairastuneita potilaita. Potilaiden kliinisistä ominaisuuksista kerättiin tietoa ja SAV:sta toipumista arvioitiin takautuvasti 12 kk:n kuluttua vuodosta. Kuolleisuuteen ja huonoon toipumiseen yhteydessä olevia ominaisuuksia tutkittiin riskitekijäanalyysien avulla. Tulokset: Korkea ikä ja vaikea SAV olivat tärkeimmät huonon ennusteen riskitekijät. Vuoden seurannan jälkeen iäkkäiden potilaiden kokonaiskuolleisuus oli lähes nelinkertainen nuorempiin potilaisiin verrattuna. Vaikean SAV:n merkitys riskitekijänä oli nuorempien potilaiden ryhmässä suurempi kuin vanhuksilla. Pohdinta: Tärkein ennusteeseen vaikuttava riskitekijä on SAV:n vaikeusaste. Vaikka myös korkea ikä on SAV-potilaalla itsenäinen huonon ennusteen riskitekijä, on aktiivisesti hoidettujen vanhuspotilaidenkin mahdollista toipua itsenäisesti pärjääväksi etenkin, mikäli sairastettu SAV on luokiteltu alkuvaiheen kliinisen kuvan perusteella lieväksi.
  • Mäkipelto, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aims: Schizophrenia is characterized by cognitive impairment that associates with many problems in everyday life and functioning. Earlier research has hypothesized that antidepressant medication may associate with better cognitive functioning among schizophrenia patients, but empirical results are mixed. This study explored the profile of schizophrenia patients that use antidepressants and asked whether there is an association between antidepressant use and cognitive performance in a clinical patient sample. Because of effects on the central nervous system, benzodiazepines and anticholinergic medications were also considered. Methods: Study participants were drawn from the SUPER-Finland cohort, which was collected among patients with psychotic illnesses in 2016–2018 from all university hospital districts across Finland (n=10474). The analysis included working-age (18–70) patients with a schizophrenia diagnosis (F20) and complete results from the brief cognitive assessment (n=3411). Information about regular medications and psychosocial factors were gathered through questionnaire and interview. Cognition was assessed with CANTAB (Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery), out of which the subtests measuring reaction time (RTI) and visual learning (PAL) were included. The association of antidepressants on cognition was examined using both pooled antidepressants and various antidepressant groups as predictors in linear regression models. Gender, age, age of diagnosis, living status, relationship, education, and psychological distress were controlled in the models. Results: Over 35% of schizophrenia patients regularly used at least one antidepressant. On average, schizophrenia patients using antidepressants experienced lower well-being and more psychological distress than patients without antidepressants. The use of antidepressants was not generally associated with better or poorer cognitive performance. However, the use of SNRI antidepressants was associated with a significantly faster reaction time. The use of benzodiazepines was associated with poorer cognitive performance in both reaction time and visual learning. Conclusions: The results support the conclusion that there is generally no meaningful association between antidepressants and better cognitive performance in schizophrenia. However, the association of SNRI-medicines with a slightly faster reaction time is promising and warrants further research. Several psychosocial factors were associated with the cognitive performance of schizophrenia patients, which underlines the need for supporting psychosocial well-being in cognitive rehabilitation.
  • Eskola, Sofia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Akuutti appendisiitti on yksi tavallisimmista akuutin vatsakivun aiheuttajista päivystyksessä, mutta appendisiittiin liittyy vielä epäselvyyksiä, joita tutkimalla potilaiden hoitoa voidaan parantaa. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä Jorvin ja Meilahden sairaaloista kerätyn aineiston pohjalta akuutin appendisiitin epidemiologiseen tilanteeseen HYKS-alueella vuonna 2021. Tutkielman aineisto kerättiin osaksi European Society of Trauma and Emegency Surgeryn toteuttamaa kansainvälistä SnapAppy2020 tutkimusta. Aineisto käsittää kaikki potilaat (N= 374), joita hoidettiin appendisiitin takia Meilahden tai Jorvin sairaalassa 1.3.-31.5.2021. Tutkimuksen merkittävimmät havainnot liittyivät iän epidemiologiseen merkitykseen. Appendisitiin havaittiin painottuvan erityisesti alle 40-vuotiaisiin potilaisiin. Toisaalta taudin komplisoitunutta muotoa esiintyi suhteellisesti enemmän potilaan iän kasvaessa. Myös C-reaktiivisessa proteiinissa (CRP) havaittiin eroja, sillä se näyttää olevan vanhemmilla potilailla suurempi. Lisäksi naisilla CRP:n keskiarvo oli tässä tutkimuksia miehiä korkeampi, mikä ei kuitenkaan selity runsaammalla komplisoitumisella. Diagnostiikan suhteen havaittiin, että preoperatiivisesti tehtävä arvio komplisoitumisesta on epätarkin vanhemmilla potilailla, koska heidän kohdallansa komplisoitumattomalta vaikuttava appendisiitti on noin viidesosassa tapauksia komplisoitunut. Epidemiologisten kysymysten huomioiminen päivystyksessä voi auttaa appendisiitin diagnostiikassa ja potilaan nopeammassa hoitoon pääsyssä.