Browsing by Subject "Suomenkielinen opintolinja"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 170
  • Salo, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.
  • Toivanen, Salla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives. The aim of this study was to describe, in a single and consecutive way, self-repairs of bilingual children in a play situation and to investigate their possible differences between groups. The aim was to increase information on how and what kind of corrections children at different levels of language do, and how the level of language management affects the quality of self-corrections in Finnish. The research questions were what kind of corrections children make, how they start self-repairing and where the repairs are directed. It was also examined whether the groups differed and, if so, how. Methods. A total of 30 were supported, of whom 15 were monolingual and 15 consecutive bilingual children. The L2 language of all children was Finnish and the linguistic development of all the researchers was typical. The study methods were observation and analysis of literates. The data was analyzed both qualitatively and statistically. Elan annotation programme and SPSS statistics programme were used to analyze the data. Results and reflection. Monolingual children produced more self-repairs than bilingual children. Compared to the total number, the share of self-corrections for bilingual children was slightly higher than that of monolingual children. Both monolingual and bilingual children did the most self-repairs by searching for the next word. In the group of monolingual children, the biggest remedy was speech interruptions, while for bilinguals the largest group were different sounds. Self-repairs by both groups most often targeted the sledge hams. The results are partly in line with previous research data. However, previous studies have found that novice bilingual children prefer repetition in their self-repairs. In this study, on the other hand, monolingual children took more initiatives by repeating bilingual control.
  • Koskenvuori, Mika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Organisaation oikeudenmukaisuutta käytetään kuvaamaan sitä, kuinka tasapuolisina organisaation jäsenet kokevat organisaation toimintaa säätelevät säännöt ja normit. Tämä oikeudenmukaisuus jaetaan yleensä kolmeen komponenttiin: 1) vuorovaikutteiseen, 2) menetelmälliseen ja 3) jakavaan oikeudenmukaisuuteen, joita on mahdollisuus seurata toisistaan erillisinä käyttämällä tähän tarkoitukseen soveltuvia kysymyksiä. Tässä työssä tarkastelun kohteeksi otettiin vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan tällä komponentilla on vahvin assosiaatio esimerkiksi työntekijöiden terveyteen. Helsinki Health Study-aineistosta kerättiin v. 2000-2002 peruskyselyn lisäksi tiedot vuosien 2007 ja 2012 seurantakyselyistä ja näistä muodostettiin pitkittäinen tietoaineisto yhdistämällä kyselytutkimuksen tiedot työnantajan rekisteristä saatuihin työaika- ja sairauspoissaolotietoihin. Koska aineistossa toistui saman henkilön kolmen eri aikapisteen tiedot, oli tutkimuksessa mahdollista vertailla vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden kokemuksen muutoksien ja sairauspoissaolojen muutoksien välistä yhteyttä. Jokaisen tutkittavan kokemalle vuorovaikutteiselle oikeudenmukaisuudelle laskettiin pistemäärä perustutkimuksen ja seurantatutkimuksissa toistuvien neljän kysymyksen perusteella ja nämä arvot dikotomisoitiin käyttämällä alimman tertiilin saamaa pistemäärää katkaisupisteenä. Näin jokaiselle tutkittavalle saatiin kolmesta aikapisteestä tieto siitä, olivatko he kokeneet vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden alhaiseksi. Työnantajan rekisteritietojen perusteella laskettiin jokaiselle tutkittavalle sairauspoissaolo-frekvenssi, joka saatiin jakamalla hänen lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä työssäolopäivillä jokaisella tarkastelujaksolla. Samassa yhteydessä tunnistettiin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella mahdolliset sekoittavat tekijät. Kerättyjen tietojen perusteella tehtiin kaksi päämallia, jotka molemmat hyödynsivät negatiivista binomijakaumaa kuvaamaan lyhyiden sairauspoissaolojen ja henkilöiden kokeman vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden välistä yhteyttä. Toinen malleista lähestyi ongelmaa mallintaen yhteyttä yksilöiden välisten erojen (ns. Between-individual malli) ja toinen malli yksilöiden sisäisten erojen (ns. Within-individual malli) kautta. Kummastakin päämallista kehitettiin kolme tarkennettua mallia, jotka ottivat huomioon eri sekoittavien tekijöiden vaikutuksen. Malleista laskettiin sairauslomajaksojen ilmaantumistiheyksien suhteet (IRR) sekä niiden 95 % luottamusvälit. Yksilöiden sisäisen analyysin perusteella todettiin, että alhaiseksi koettu vuorovaikutteinen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä lyhyiden sairauspoissaolojaksojen riskin kasvuun (IRR = 1,05 [1,01-1,09] ja tämä yhteys kesti tarkastelun myös useamman sekoittavan tekijän osalta. Yksilöiden välisten suhteiden analysointi paljasti sen, että vuorovaikutteisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisellä oli vahvin yhteys lyhytaikaisten sairauspoissaolojen riskin kasvuun, kun sekoittavat tekijät huomioitiin [IRR = 1,17 [1,05-1,30]). Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että johtamiskäytäntöihin ja erityisesti esimiesten käytökseen ja työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun panostaminen ja tätä kautta työntekijöiden kokeman oikeudenmukaisuuden tason säilyttäminen saattaa olla tehokas tapa vähentää lyhytaikaisia sairauspoissaoloja.
  • Tyster, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aplastisen anemian autoimmuunimuodossa (IAA) elimistön oma immuunipuolustus tuhoaa verta muodostavia luuydinsoluja, mistä seuraa usean solulinjan kattava pansytopenia. Tämän sairauden tarkkaa patologista mekanismia ei tunneta, mutta aiemmat kliiniset ja kokeelliset tutkimukset osoittavat kyseessä olevan pääosin lymfosyyttien välittämä autoimmuunireaktio. Tässä tutkimuksessa löysimme uuden autovasta-aineen IAA-potilaiden plasmasta käyttäen laajaa proteiinimikrosirupaneelia. Suuressa kansainvälisessä IAA-potilasaineistossa tämän uuden autovasta-aineen prevalenssi oli 36 %, ja autovasta-ainepositiivisilla potilailla todettiin matalammat verihiutaleiden määrät diagnoosihetkellä. Autovasta-ainepositiiviset potilaat olivat myös selvästi vanhempia verrattuna negatiivisiin. Erityisesti tämä autovasta-aine oli yhteydessä luokan II HLA (human leukocyte antigen) alleeliin; 86 % autovasta-ainepositiivisista potilaista kantoi HLA-DRB1*15-alleelia, negatiivisista vain 31 %. Lisäksi tämän uuden autovasta-aineen suhteen positiivisilla potilailla todettiin useammin merkittäviä PNH-klooneja (paroxysmal nocturnal hemoglobinuria) verrattuna autovasta-ainenegatiivisiin. Single-cell RNA-sekvenointianalyysillä todettiin luuytimen soluista hematopoieettisten kantasolujen ilmentävän tämän autovasta-aineen kohdeproteiinia koodaavaa geeniä. IAA-potilailla tämän geenin ilmentyminen oli selvästi suurempaa verrattuna terveisiin kontrolleihin sekä myelodysplastista syndroomaa sairastaviin potilaisiin. Nämä löydökset viittaavat siihen, että tämä uusi autovasta-aine voisi osallistua IAA:n patologiseen mekanismiin Lisäksi sitä voitaisiin hyödyntää differentiaalidiagnostisena työkaluna aplastisen anemian erilaisten ilmentymien kliinisessä hoidossa.
  • Bidel, Kamran (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aggressiolla ja suuttumustaipumuksella voi olla yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla isoja kustannuksia, sekä rahallisesti mitattuna että mielenterveydellisenä taakkana. Näiden tekijöiden aiheuttamat taloudelliset menot voidaan huomata vahingonkorvauksissa ja terveydenhuollossa. Yksilön tasolla ongelmat ovat muun muassa työpaikkojen, parisuhteiden ja yhteiskuntaan sopeutumisen suhteen. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään aggression ja suuttumuksen itsenäistä kuolleisuutta kohottavan riskin mahdollisuus huomioiden mahdollisia sekoittavia tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen avulla käydään läpi aggression merkityksiä sekä eri muotoja, katsotaan aiheesta aiempaa tutkimustietoa sekä löydöksiä ja verrataan näitä meidän tutkimuksemme tuloksiin. Tutkimusta varten käytettävä aineisto suuttumustaipumuksen tason selvitykseen on Suomen kaksoskohortin (the Finnish twin cohort study) avulla tehty kysely vuodelta 1990. Tähän kyselyyn vastanneiden kaksosten kuolleisuutta sitten seurattiin vuoteen 2018 asti ja näiden tietojen avulla luotiin kuolleisuusanalyysit noin 12 000 vastaajasta. Edellä mainitussa kirjallisuuskatsauksessa ilmenee muiden tuloksissa kohonneen suuttumustaipumuksen ja kuolleisuuden sekä tämän riskitekijöiden, kuten sydän- ja verisuonitautien, välisiä korrelaatioita, joka näyttäytyy myös meidän tuloksissamme. Tästä huomataan vähemmän tutkitun aggression ja suuttumustaipumuksen sekä kuolleisuuden välistä yhteyttä, joka oikein ajoitetulla preventiolla olisi mahdollinen terveydenhuoltoa ja yhteiskunnan varoja säästävä toimenpide. (163 sanaa)
  • Rautiola, Jesper (Helsingin yliopisto, 2021)
    Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä, kuolemaan johtava, neurodegeneratiivinen sairaus, jolle tyypillistä on raaja-alkuinen lihasheikkous, lihasjäykkyys ja atrofia. Noin 25-30% potilaista sairastaa bulbaarialkuista tautia, jolle tyypillistä on puheentuoton ja nielemisen häiriöt. Taudin esiintyvyys Euroopassa on 4.1-8.2 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensisijaisesti korva-, nenä- ja kurkkutaudeille hakeutuvien ALS-potilaiden ja erityisesti bulbaarista tautia sairastavien potilaiden tyypillinen oirekirjo, mahdollinen läheteviive ja taudin kulku sekä nielemisfunktiotutkimusten käyttökelpoisuus ja hoidon tulokset. Toissijainen tavoite oli selvittää parenteraalisen ravitsemuksen ja trakeostomian esiintyvyys koko potilasryhmässä. Tutkimusta varten kerättiin kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnosoidut ALS-potilaat vuosilta 2010–2014, joita oli yhteensä 327, ja näistä 110 bulbaari-ALS-potilaita. Kaikista potilaista selvitettiin sukupuoli, taudin tyyppi ja kesto, tehdyt toimenpiteet, ja lisäksi bulbaarialkuista tautia sairastavilta nielemisfunktiotutkimuksiin, hengitys- ja nielemisoireiden alkuun, ensimmäiseen hoitokontaktiin, erikoislääkärikontaktiin sekä ensimmäiseen neurologikontaktiin liittyvää dataa. Aineisto analysoitiin käyttäen vakiintuneita tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa selvisi, että korva-, nenä- ja kurkkutaudeille tyypillisesti hakeudutaan bulbaarialkuisen taudin tyyppioireiden takia. ALS-potilaiden hoitotulokset eivät merkittävästi riipu siitä, mille erikoisalalle potilas ensimmäisenä lähetetään. Lisäksi taudin insidenssi, hoitotulokset ja tehtyjen toimenpiteiden kumulatiivinen insidenssi vastaa kirjallisuuskatsauksessa ilmeneviä eurooppalaisia lukuja. Tutkimuksemme perusteella parenteraalinen ravitsemus näyttää parantavan bulbaarialkuista tautia sairastavan elinajan ennustetta, mutta hieman yllättäen huonontavan raaja-alkuista tautia sairastavan potilaan elinajan ennustetta. Tutkimus selkeyttää korva-, nenä- ja kurkkutautilääkäreille hakeutuvien potilaiden oirekuvaa ja selvittää ALS:n hoidon tilaa ja tuloksia Suomessa.
  • Jalkanen, Iina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suun limakalvojen pintaepiteelin erilaisilla muutoksilla ja tiloilla on toisinaan taipumus malignisoitua levyepiteelikarsinoomiksi. Keinoja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten käyttäytymisen ennustamiseen etsitään jatkuvasti, sillä vain pieni osa niistä muuttuu maligniksi. Epävarmuus maligneista muutoksista kumpuaa geneettisistä ja molekylaarisista syövän alkuprosesseista, joista tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa. Aneuploidian yhteyttä malignisoitumiseen on tutkittu ja sitä on ehdotettu markkeriksi suusyöpävaaraa lisäävien muutosten ennustamiseen. Aneuploidia tarkoittaa alle yhden kokonaisen solun kromosomiston lisäystä tai menetystä ja se kuvastaa solun kokonaisvaltaista geneettistä epätasapainoa. Aneuploidia syntyy solunjakautumisen aikaisesta virheestä, jossa kromosomit eivät erotu toisistaan oikein, mikä johtuu solusyklin tarkistuspisteiden säätelyn epäonnistumisesta. Suurien ja paljon geenejä sisältävien kromosomien aneuploidia voi aiheuttaa muutoksia tuhansien geenien ilmentämisessä ja aneuploidia itsessään voi edistää toisten kromosomien geeniekspressiota koodaamiensa transkriptiotekijöiden kautta. Genomin epästabiliteetti on kaikkien syöpien yhteinen piirre ja perustavanlaatuinen tekijä. Rutiinihistopatologista dysplasian määritystä biopsiasta on kritisoitu subjektiiviseksi, suhteellisen hitaaksi ja kalliiksi menetelmäksi, joka vaatii pitkälle koulutetun patologin, joiden saatavuus ei kaikissa terveydenhuoltojärjestelmissä ole aina mahdollista. Tämän vuoksi vaihtoehtoisia, mahdollisimman objektiivisia ja luotettavia tekniikoita malignisoitumisen ennustamiseen on jo pitkään suunniteltu ja testattu. Aneuploidiaa pidetään lupaavana biomarkkerina malignien muutosten prognostiikassa. Sitä voidaan tutkia eri menetelmillä, kuten kuva- ja virtaussytometrialla sekä fluoresenssi in situ -hybridisaatiolla. Näistä menetelmistä kuvasytometrialla on tehty eniten aneuploidiatutkimusta ja se on osoittautunut menetelmistä sensitiivisimmäksi. Kuvasytometrian käyttöä aneuploidian määrittämisessä puoltavat monet seurantatutkimukset, joissa aneuploidialöydös suusyöpävaaraa lisäävästä muutoksesta on lisännyt malignisoitumisriskiä 3,12-kertaiseksi. Pätevin keino hallita suun potentiaalisesti maligneja muutoksia ja tiloja voisi olla säännöllinen seuraaminen, jonka frekvenssiä voitaisiin mukauttaa ploidiamäärityksen ja histopatologisen arvion perusteella. Tämä vaatii kuitenkin lisää tutkimusta aneuploidiasta sekä sen tutkimismetodien kehittämistä.
  • Välimäki, Vilja (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tausta: Lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV) on vakava, välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Väestön vanheneminen ja hyvän toimintakyvyn säilyminen on lisännyt iäkkäiden potilaiden osuutta neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettavista SAV-potilaista. Ikääntymiseen liittyvien ominaispiirteiden takia eri-ikäisten SAV-potilaiden ennustetekijöissä voi olla eroja. Tutkimuksessa vertailtiin eri-ikäisten SAV-potilaiden ennusteeseen yhteydessä olevia riskitekijöitä. Menetelmät: Tutkittavana oli yhteensä 412 vuosina 2014-2019 Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalla aktiivisesti hoidettua, aneurysmaperäisen SAV:n sairastanutta potilasta. Potilaat jaettiin iän perusteella ≥ 70-vuotiaiden sekä alle 70-vuotiaiden ryhmiin. Ryhmät samankaltaistettiin vuodon vaikeusasteen suhteen siten, että kummassakin ikäryhmässä oli samassa suhteessa lievempään ja vaikeampaan SAV:n sairastuneita potilaita. Potilaiden kliinisistä ominaisuuksista kerättiin tietoa ja SAV:sta toipumista arvioitiin takautuvasti 12 kk:n kuluttua vuodosta. Kuolleisuuteen ja huonoon toipumiseen yhteydessä olevia ominaisuuksia tutkittiin riskitekijäanalyysien avulla. Tulokset: Korkea ikä ja vaikea SAV olivat tärkeimmät huonon ennusteen riskitekijät. Vuoden seurannan jälkeen iäkkäiden potilaiden kokonaiskuolleisuus oli lähes nelinkertainen nuorempiin potilaisiin verrattuna. Vaikean SAV:n merkitys riskitekijänä oli nuorempien potilaiden ryhmässä suurempi kuin vanhuksilla. Pohdinta: Tärkein ennusteeseen vaikuttava riskitekijä on SAV:n vaikeusaste. Vaikka myös korkea ikä on SAV-potilaalla itsenäinen huonon ennusteen riskitekijä, on aktiivisesti hoidettujen vanhuspotilaidenkin mahdollista toipua itsenäisesti pärjääväksi etenkin, mikäli sairastettu SAV on luokiteltu alkuvaiheen kliinisen kuvan perusteella lieväksi.
  • Mäkipelto, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aims: Schizophrenia is characterized by cognitive impairment that associates with many problems in everyday life and functioning. Earlier research has hypothesized that antidepressant medication may associate with better cognitive functioning among schizophrenia patients, but empirical results are mixed. This study explored the profile of schizophrenia patients that use antidepressants and asked whether there is an association between antidepressant use and cognitive performance in a clinical patient sample. Because of effects on the central nervous system, benzodiazepines and anticholinergic medications were also considered. Methods: Study participants were drawn from the SUPER-Finland cohort, which was collected among patients with psychotic illnesses in 2016–2018 from all university hospital districts across Finland (n=10474). The analysis included working-age (18–70) patients with a schizophrenia diagnosis (F20) and complete results from the brief cognitive assessment (n=3411). Information about regular medications and psychosocial factors were gathered through questionnaire and interview. Cognition was assessed with CANTAB (Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery), out of which the subtests measuring reaction time (RTI) and visual learning (PAL) were included. The association of antidepressants on cognition was examined using both pooled antidepressants and various antidepressant groups as predictors in linear regression models. Gender, age, age of diagnosis, living status, relationship, education, and psychological distress were controlled in the models. Results: Over 35% of schizophrenia patients regularly used at least one antidepressant. On average, schizophrenia patients using antidepressants experienced lower well-being and more psychological distress than patients without antidepressants. The use of antidepressants was not generally associated with better or poorer cognitive performance. However, the use of SNRI antidepressants was associated with a significantly faster reaction time. The use of benzodiazepines was associated with poorer cognitive performance in both reaction time and visual learning. Conclusions: The results support the conclusion that there is generally no meaningful association between antidepressants and better cognitive performance in schizophrenia. However, the association of SNRI-medicines with a slightly faster reaction time is promising and warrants further research. Several psychosocial factors were associated with the cognitive performance of schizophrenia patients, which underlines the need for supporting psychosocial well-being in cognitive rehabilitation.
  • Kallio, Markus (Helsingin yliopisto, 2018)
    Non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD) is the most common liver disease in the Western world covering a range from hepatic steatosis to steatohepatitis (NASH) with or without fibrosis. In a substantial number of patients, steatosis progresses to NASH, which is characterized by inflammation and cell death. Fibrosis increases risk of cirrhosis and overall mortality. NAFLD predisposes to hepatocellular carcinoma. NASH and fibrosis can be diagnosed in liver biopsy. However, non-invasive transient elastography can be used to measure liver stiffness as an estimate for fibrosis. We assessed which physical and biochemical variables associated with liver stiffness measured with transient elastography in 89 subjects. Homeostasis model assessment of insulin resistance (HOMA-IR) had the strongest association with increased liver stiffness in both linear and logistic regression models. It could easily be monitored in patients and used to get initial information on increased liver stiffness. In the literature review, I searched studies examining factors predicting advanced liver fibrosis and evaluated studies that had assessed the accuracy of transient elastography as a non-invasive method.
  • Pesonen, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. Recent results of both animal and human studies suggest that intestinal microbiota, i.e. microorganisms inhabiting the gastrointestinal system, may be connected to their host’s cognition. However, the diverse effects of intestinal microbiota are still poorly understood and especially knowledge of its associations with normative childhood cognitive development is very scarce. The purpose of the current study was to examine the possible associations between infant intestinal microbial composition, richness and diversity and cognitive performance in early childhood. Methods. The current study sample consisted of the children taking part in Finnish Health and Early Life Microbiota (HELMi) longitudinal birth cohort study. The cognitive abilities of 424 children were assessed at 2 years of age with Bayley Scales of Infant and Toddler Development, using cognitive, receptive language and expressive language subscales. Of 424 tested children, those from whom microbiota analysis for at least one fecal sample was available at the time of the start of this study, were included. Fecal samples were collected when infants were 3, 6 and 12 weeks old and 6, 9 and 12 months old, and the bacterial composition, richness and diversity were analyzed with 16S rRNA- amplicon sequencing method. Results and conclusions. Intestinal microbial composition in infancy was found to be related to cognitive abilities of the children, more specifically, receptive language skills and expressive language skills. A higher abundance of the genus Finegoldia at 12 weeks of age and the genus Serratia at 6 months of age were related to worse receptive language performance at 2 years of age. A higher abundance of the family Enterococcaceae at 12 weeks of age and the genus Alistipes at 6 months of age, were associated with worse expressive language skills. In addition, the children who scored in lowest 20th percentile in the receptive language tasks, had richer intestinal microbiota at 3 weeks and 6 months of age. Conclusions cannot yet be drawn based on these preliminary findings, but the results suggest that infant intestinal microbiota may be one of the factors influencing cognitive, especially verbal, development in early childhood.
  • Haakana, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.
  • Minkkinen, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkoituksenamme oli selvittää, miten nuorten aikuisten oma ja heidän vanhempiensa ongelmallinen alkoholinkäyttö on yhteydessä kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireisiin nuorella aikuisiällä. Aineistonamme oli suomalaisia kaksosia ja heidän vanhempiaan koskeva valtakunnallinen etenevä kohorttitutkimus FinnTwin16, josta riittävät tiedot tutkimuksemme suorittamiselle löytyi 1938 naiselta ja 1616 mieheltä sekä 1994 äidiltä ja 1994 isältä. Mittasimme vanhempien ongelmallista alkoholinkäyttöä Malmö-muokatulla Michiganin alkoholismin seulontatutkimuksella (Mm-MAST), kun kaksoset olivat 16-vuotiaita. Keskimäärin 24-vuoden ikäisinä kaksoset täyttivät syömishäiriökyselystä (Eating Disorder Inventory-2) kehotyytymättömyyttä ja ahmimishäiriöoireita koskevat osuudet sekä pidennetyn version Mm-MAST:sta, jolla selvitimme kaksosten omaa ongelmallista alkoholikäyttöä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioimme yhteyttä ongelmallisen alkoholinkäytön sekä kehotyytymättömyys- ja ahmimishäiriöoirepisteiden välillä. Hyödynsimme lineaarista regressioanalyysiä myös mediaatioanalyyseissä ja sekoittavien tekijöiden vakioinneissa. Yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten kehotyytymättömyyden välillä oli mitättömän pieni (b = 0,028 naisille; 0,016 miehille), kuten myös yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten ahmimishäiriöoireiden välillä (b = 0,012 naisille; 0,0040 miehille). Yhteys kaksosten oman ongelmallisen alkoholinkäytön ja kehotyytymättömyyden (b = 0,070 naisille; 0,043 miehille) sekä ahmimishäiriöoireiden (b = 0,090 naisille; 0,079 miehille) välillä oli kohtuullinen, eikä täysin selittynyt sekoittavien tekijöiden vakioinneilla. Emme löytäneet tukea hypoteesille, että vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö vaikuttaisi nuorten aikuisten kehotyytymättömyyteen tai ahmimishäiriöoireisiin edes epäsuorasti nuorten aikuisten oman ongelmallisen alkoholinkäytön kautta. Sen sijaan nuorten aikuisten oma ongelmallinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä suurempaan kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireiluun nuorella aikuisiällä.
  • Isometsä, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    Boerhaaven oireyhtymä on äkillinen ja hengenvaarallinen tila, johon liittyy korkea kuolleisuus. Tilaa on tyypillisesti hoidettu kirurgisin menetelmin, mutta viime vuosikymmeninä endoskooppiset menetelmät ovat yleistyneet Boerhaaven oireyhtymän hoidossa. Tutkielman tavoitteena on verrata Boerhaaven oireyhtymän kirurgista hoitoa (n= 27) ja endoskooppista stenttihoitoa (n= 21) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosien 2004 ja 2019 välisenä aikana. Potilaihin ja toimenpiteisiin liittyvät tiedot on kerätty retrospektiivisesti. Hoitomuotojen välillä ei todettu merkittäviä eroja komplikaatioiden esiintyvyydessä, uusintaoperaatioiden määrässä, tehohoidon tarpeessa, sairaalahoitojakson pituudessa tai kuolleisuudessa. Tämän lisäksi tutkielmaa varten suoritettiin kirjallisuushaku Boerhaaven oireyhtymää ja erityisesti sen kirurgista hoitoa ja endoskooppisesta stenttihoitoa käsitteleviin 2000-luvulla ja sen jälkeen julkaistuihin tutkimuksiin. Hoitomuotoja koskevat havainnot ja löydökset vastaavat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Boerhaaven oireyhtymän hoitomuotoja vertailevia tutkimuksia on julkaistu vähän, ja yksittäisiä hoitomuotoja käsittelevien julkaisujen tulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä tutkielma tukee näkemystä siitä, että Boerhaaven oireyhtymää voidaan hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti sekä kirurgisin menetelmin että endoskooppisesti asetetun stentin avulla.
  • Honkanen, Nina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Purpose: To assess the long-term outcome of breast reconstructions with special focus on chronic postsurgical pain (CPSP) in a larger cohort of breast cancer survivors. Materials and methods: A cross-sectional study on 121 women with mastectomy and breast reconstruction after mean 2 years 4 months follow up. The mean time from breast reconstruction to the follow-up visit was 4 years 2 months. We studied surveys on pain (Brief Pain Inventory, BPI and Douleur Neuropathique 4, DN4), quality of life (RAND-36), sleep (insomnia severity questionnaire, ISI), mood (Beck’s Depression Index, BDI; Hospital Anxiety and Depression Scale, HADS), and a detailed clinical sensory status. Patients were divided into three groups: abdominal flap (DIEP, fTRAM, and pTRAM), dorsal flap (LD and TDAP), and other (TMG, implant). Clinically meaningful pain was defined ≥ 4/10 on a numeric rating scale (NRS). We used patients’ pain drawings to localize the pain. We assessed preoperative pain NRS from previous data. Results: 106 (87.6%) of the patients did not have clinically meaningful persistent pain. We found no statistically significant difference between different reconstruction types with regards to persistent pain (p = 0.40), mood (BDI-II, p = 0.41 and HADS A, p = 0.54) or sleep (p = 0.14), respectively. Preoperative pain prior to breast reconstruction surgery correlated strongly with moderate or severe CPSP. Conclusion: Moderate to severe CPSP intensity was present in 14% of patients. We found no significant difference in the prevalence of pain across different reconstruction types. Preoperative pain associated significantly with postoperative persistent pain.
  • Mende, Anna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ovarian cancer is the fifth most common cause of cancer death among women in Europe; high-grade serous ovarian carcinoma (HGSC) is the most common subtype of ovarian cancer. This report describes the construction and preliminary analysis of a retrospective cohort of HGSC patients. Tissue samples were obtained from Helsinki Biobank, and clinical data was retrieved from several electronic data bases as well as from the paper archives of the HUS Women’s hospital. Over 900 patients were identified for potential inclusion in the cohort. The process of confirming diagnoses is still ongoing. Challenges with the collection and categorization of clinical data are reported and possible solutions discussed. As the confirmation of which patients will be included in the final cohort is not yet complete, analyses in this report are limited to some preliminary descriptions. These initial findings seem to be in concordance with other reports: patients with stage I or II disease and/or complete surgical cytoreduction (R0) have a better 5-year overall survival than those with stage III or IV disease and/or suboptimal surgical outcome. Once the cohort is ready, it will be a unique tool for studying the biology of high-grade ovarian carcinoma.
  • Ervaala, Attina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Pre-eklampsia on globaali ongelma, mikä komplisoi 2–8 % raskauksista. Pre-eklampsiassa normaalisti sikiötä äidin immuunipuolustukselta suojaavien tekijöiden säätely on häiriintynyt. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pre-eklampsian riskiä ja luonnetta luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa. Koska luovutetut sukusolut eroavat immunologisesti normaalia enemmän kantajastaan, hypoteesiksi asetettiin, että näissä raskauksissa pre-eklampsiaa esiintyy enemmän. Myös kirjallisuuden mukaan näissä raskauksissa vaikuttaisi olevan pre-eklampsiaa enemmän (38–20 %). Aineistona oli Finnish Genetics of Preeclampsia Consortium (FINNPEC) kohortti (n=2778). Tässä pre-eklampsia määriteltiin seuraavasti: 1. yli 140 mmHg:n systolinen verenpaine sekä 2. proteinuria (virtsan proteiini ≥0·3 g/24 h tai 0·3 g/L tai kaksi ≥1+ tulosta liuskatestissä) ja 3. näiden ilmeneminen H20 jälkeen. Näillä kriteereillä verrattiin luovutetuilla sukusoluilla saavutettuja raskauksia (n=21) muihin raskauksiin (n=2757). Väestötason esiintyvyys pre-eklampsian suhteen saatiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntyneiden lasten rekisteristä. Tutkimuksen tuloksena todettiin pre-eklampsiaa esiintyvän enemmän luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa. Muita riskitekijöitä olivat muun muassa äidin korkeampi ikä ja sikiön miessukupuoli. Pre-eklampsiaraskauksia vertailtaessa luovutetuilla sukusoluilla saavutetuissa raskauksissa esiintyi enemmän ennenaikaisia synnytyksiä, ja pre-eklampsia diagnosoitiin aiemmin kuin muissa raskauksissa. Luovutettujen sukusolujen raskauksista ei löydetty tilastollisesti merkittäviä eroja raskauksien luonteissa luovutettujen siittiöiden ja munasolujen välillä, mutta näyttäisi siltä, että riskit ovat isommat luovutetuilla munasoluilla alkaneissa raskauksissa. Tulokset tukevat aikaisempia tutkimustuloksia, vaikka otanta olikin pieni. Tilastollisten merkitsevien erojen puuttumisesta huolimatta tutkimus mahdollisti lisätiedon saamisen sikiön sukupuolen ja vieraiden antigeenien merkityksestä.
  • Vanhala, Antero; Lehto, Anna-Rosa; Maksimow, Anu; Kivivuori, Sanna-Maria; Torkki, Paulus (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objective: The choice of patient outcomes in clinical quality registries is crucial for comparable and relevant data collection. Ideally, a uniform outcome framework would guide the assessment of outcomes. We set out to find a suitable published framework and validate it in clinical quality registries. Study design and Setting: A literature review was conducted to find an outcome framework that is patient-centric, easy-to-use, shared with clinical research, and allows registry evaluation. Chosen outcome framework was validated by extracting and classifying outcomes from 63 clinical quality registries at HUS Helsinki University Hospital, Finland. Results: COMET taxonomy was chosen from 23 published frameworks. HUS Clinical quality registries showed great variation in outcome domains and in number of measures. Physiological outcomes were present in 98%, resource use in all, and functioning domains in 62% of the registries. Patient-reported outcome measures were found in 48% of the registries. Conclusions: The COMET taxonomy was suitable for evaluating the choice of outcomes in clinical quality registries while some improvements are suggested. HUS Helsinki University Hospital clinical quality registries exist at different maturity levels showing room for improvement in life impact outcomes and in outcome prioritization. This article offers a comparison point for other registry evaluators.
  • Michelsson, Erica (Helsingin yliopisto, 2021)
    nformation and computer technologies (ICT), and to assess the relationships of cognitive ability and key factors relating to ICT use and attitudes. This study assessed a number of ICT related factors including internet addiction, smartphone and tablet use, social media use, computer self-efficacy, negative attitudes towards ICT, positive expectations towards ICT, and ICT use for work. Methods: The study sample was part of the PLASTICITY (Perinatal Adverse events and Special Trends in Cognitive Trajectory) -study. The sample consisted of a Finnish cohort born between 1971–1974 (n = 546), who lived through the ICT diffusion era. Multidimensional item response theory (MIRT) was used to assess the structural composition of the ICT-questionnaire. Cognitive abilities were measured with The Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC) when the examinees were 9 years old, and with Wechsler Adult Intelligence Scale-Fourth Edition (WAIS-IV) when the examinees were 40-45 years old. Two structural equation models were created to describe the associations between subjective wealth, education, cognitive ability and the ICTQ factors. The model with adulthood cognitive abilities predicting ICT use was compared to the model with childhood cognitive abilities predicting adulthood ICT use. Results and discussion: ICT use and attitudes were affected by cognitive ability, education, and wealth, and computer self-efficacy and negative attitudes towards ICT emerged as central mediators in the social cognitive model of ICT use. Cognitive ability predicted four of the seven ICT factors: computer self-efficacy, negative attitudes towards ICT, computer use for work, and indirectly the use of smartphones and tablets. Cognitive ability did not predict internet addiction, social media use, and ICT hobbies, or positive expectations towards ICT. Based on the mediation analysis, some of this effect is likely to be attributable to the other consequences of cognitive ability, including education and wealth. However, at least some seem to reflect more direct cognitive selectivity, perhaps due to the verbal and information-processing skill demands of the ICT. Furthermore, cognitive ability measured during childhood, decades before the individuals were introduced to ICT, was as significant as a predictor for negative attitudes towards ICT and computer self-efficacy, as adulthood cognitive abilities. Overall, the results imply that cognitive ability is not associated with access to ICT, but affects the predispositions to use technology and the acquisition of ICT skills.
  • Keskinen, Liisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives: LARPing is an example of a hobby that requires a lot of time and dedication. Despite LARPing bringing energy and new experiences, it is also stressful. Different coping strategies are used to manage stress and its symptoms. The use of maladaptive, that is long-term harmful, coping strategies has been associated with more significant stress symptoms compared to adaptive, that is beneficial for functioning, coping strategies. Thus, studying the association between different coping strategies and stress symptoms can help to improve the well-being of LARPers. The purpose of this Master's Thesis is to study which coping strategies are associated with stress symptoms among LARPers and whether there is a difference in the strengths of the connections when comparing the associations of adaptive and maladaptive coping strategies with stress symptoms. Methods: The stress related to LARPing was studied online with a new survey. The survey included for example questions about the perceived stress in LARPing, possible causes of the stress, stress symptoms, coping strategies, and background information. 67.6% of the respondents identified as women, 22.5% as men and 9.9% as non-binary. Exploratory factor analyses were performed on the variables measuring coping strategies and the variables measuring stress symptoms. Sum variables of coping strategies and stress symptoms were formed based on the factor analyses. A relationship between the coping variables and stress symptom variables was examined by linear multi-explanatory regression analyses. Age, gender, and relationship status were controlled in all regression analyzes. Results and conclusions: Maladaptive coping strategies were associated with stress symptoms. LARPers who used more self-blame as a coping strategy reported more symptoms of anxiety and depression. In addition, substance use was associated with anxiety symptoms, avoidance with depressive symptoms, and increased use of social support with symptoms of brain overload, which included difficulties in concentration, memory, and sleeping. However, not all coping strategies that were perceived as maladaptive were associated with stress symptoms. Coping strategies that were perceived as adaptive were not associated with stress symptoms. Since maladaptive coping strategies are associated with symptoms of stress, the well-being of LARPers could be improved, for example, through psychoeducation. The psychoeducation could be given, for example, in the pre- or post-brief of a LARPing session and it should focus on diminishing the maladaptive coping strategies.