Browsing by Subject "Suomi -- 2000-luku"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Simola, Roosa (2007)
    Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että ylläpitäessään edelleen kattavaa asevelvollisuutta Suomi eroaa selvästi muista eurooppalaisista valtioista, joissa on viimeistään 2000-luvulla siirrytty joko kokonaan ammattisotilaista koostuviin asevoimiin tai valikoivaan asevelvollisuuteen. Tutkielman kohteena on asevelvollisuuspuhe ja tarkoitus selvittää, millainen merkitys asevelvollisuudella on 2000-luvun Suomessa ja miten tuo merkitys rakentuu asevelvollisuuspuheessa. Tutkielmassa asevelvollisuutta lähestytään konstruktivismin näkökulmasta, jonka perusteella sen merkityksen nähdään rakentuvan kielen kautta. Tutkielmassa keskeisen lähdeaineiston muodostavat noin kuusikymmentä suomalaisen poliittisen eliitin ja asevoimien edustajien julkisesti esittämää puheenvuoroa, joissa käsitellään suomalaista asevelvollisuutta. Aineiston analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään diskurssianalyysiä, jonka mukaisesti tutkielmassa tarkastellaan asevelvollisuuspuheen argumentteja ja retorisia keinoja. Lisäksi tutkielmassa perehdytään asevelvollisuuspuheen esittäjien välisiin suhteisiin ja hallitsevan asevelvollisuusdiskurssin yhteiskunnallisiin seurauksiin. Tutkielman analyysin perusteella suomalaisessa yhteiskunnassa on havaittavissa kaksi asevelvollisuuden diskurssia, joista ylivoimaisesti hallitsevassa esitetään kattava asevelvollisuus ylivertaisena asevoimien muodostustapana ja puolustetaan järjestelmän säilyttämistä Suomessa. Vaihtoehtoisessa diskurssissa puolletaan kattavan sijaan valikoivaa asevelvollisuutta, mutta diskurssi jää hyvin marginaaliseksi. Argumenttien ja retoriikan analyysin perusteella kattavalle asevelvollisuudelle luodaan monitahoinen merkitys, joka mahdollistaa järjestelmän kannatuksen erilaisista näkökulmista. Asevelvollisuuden esitetään olevan sotilaallisesti ja taloudellisesti tehokas järjestelmä, jolla on myös huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä, sillä se yhdistää kansalaiset sekä toisiinsa että valtion puolustamiseen. Lisäksi asevelvollisuudella esitetään edelleen olevan jonkinasteista sotilaallisista merkitystä pelotteena Venäjän uhkaa vastaan. Sen merkitys kiinnittyy myös suomalaiseen historiaan ja identiteettiin. Kaiken kaikkiaan kattava asevelvollisuus kuvataan erinomaisen hyvänä ja uskottavana järjestelmänä, jolle ei ole Suomessa vaihtoehtoa ja jonka säilyttämisestä kansalaiset ja päättäjät ovat yksimielisiä. Järjestelmän vastustajat leimataan diskurssissa epäisänmaallisiksi ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Tutkielman perusteella poliittisen eliitin ja asevoimien ylläpitämä hallitseva diskurssi on vakuuttanut yleisönsä, sillä suurin osa poliittisesta eliitistä ja kansalaisista on omaksunut diskurssin mukaisen asevelvollisuuskäsityksen ja haluaa säilyttää järjestelmän Suomessa. Vaihtoehtoisten asevelvollisuuskäsitysten marginalisoimisen lisäksi hallitseva diskurssi on johtanut konkreettisiin päätöksiin säilyttää kattava asevelvollisuus Suomessa. Tutkielmassa osoitetaan, että poliittinen eliitti ja asevoimat puhuvat asevelvollisuudesta samoja argumentteja ja retoriikkaa käyttäen ja ylläpitävät näin yhdessä hallitsevaa diskurssia. Asevoimat ottavat asiantuntijan aseman suhteessa poliittiseen eliittiin, joka yhtäältä aktiivisesti ylläpitää läheisiä suhteita mutta on toisaalta riippuvainen asevoimien asiantuntijuudesta. Asevelvollisuuspuheessa asevoimat näyttäytyvät myös poliittisena toimijana, joka osallistuu asevelvollisuuspolitiikan tekoon. Tutkielman tulokset vahvistavat ja havainnollistavat siviili-sotilassuhteiden teorioita, joiden mukaan rajat asevoimien ja muun yhteiskunnan välillä ovat länsimaisissa demokratioissa hämärtyneet ja asevoimat osallistuvat politiikkaan tavallisen etujärjestön tavoin.