Browsing by Subject "Toxoplasma gondii"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Nurmi, Visa; Hedman, Lea; Perdomo, Maria F.; Weseslindtner, Lukas; Hedman, Klaus (2021)
    Background: Antimicrobial IgG avidity is measured in the diagnosis of infectious disease, for dating of primary infection or immunization. It is generally determined by either of two approaches, termed here the avidity index (AI) or end-point ratio (EPR), which differ in complexity and workload. While several variants of these approaches have been introduced, little comparative information exists on their clinical utility. Methods: This study was performed to systematically compare the performances of these approaches and to design a new sensitive and specific calculation method, for easy implementation in the laboratory. The avidities obtained by AI, EPR, and the newly developed approach were compared, across parvovirus B19, cytomegalovirus, Toxoplasma gondii, rubella virus, and Epstein-Barr virus panels comprising 460 sera from individuals with a recent primary infection or long-term immunity. Results: With optimal IgG concentrations, all approaches performed equally, appropriately discriminating primary infections from past immunity (area under the receiver operating characteristic curve (AUC) 0.93-0.94). However, at lower IgG concentrations, the avidity status (low, borderline, high) changed in 17% of samples using AI (AUC 0.88), as opposed to 4% using EPR (AUC 0.91) and 6% using the new method (AUC 0.93). Conclusions: The new method measures IgG avidity accurately, in a broad range of IgG levels, while the popular AI approach calls for a sufficiently high antibody concentration. (c) 2021 The Authors. Published by Elsevier Ltd on behalf of International Society for Infectious Diseases. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).
  • Nurmi, Visa (Helsingin yliopisto, 2019)
    In diagnosis of many viral and some other microbial infections, measurement of IgG avidity is a globally emerging approach for identifying primary infections and estimating the time of clinical onset. While many calculation methods have been introduced for conversion of the raw data into a numerical avidity value, little information exists on their comparison and whether the complex and laborious ones show superior performance. We here compare diverse approaches for avidity calculation, and introduce for clinical use a new, highly sensitive and specific one. Enzyme immune assay (EIA) absorbance data from 135 parvovirus B19 IgG-positive sera were analyzed in parallel with the new and two reference methods (Avidity1.2 software representing gold standard methodology; avidity index (AI) widely used due to its simplicity). When sample dilutions were selected on the basis of optimal EIA absorbances, all three approaches performed equally (receiver operating characteristic area-under-curve, AUC, discriminating primary infection from past immunity 0.969-0.971). When the samples were reanalyzed at either lower or higher absorbance levels, avidity status (low, borderline or high) was altered, on the average, in 3.7 % of the samples with the new method, in 5.6 % with Avidity1.2 and in 28 % with AI. The new approach was further validated with extensive serum panels for cytomegalovirus, Toxoplasma gondii, rubella and Epstein–Barr virus (AUC 0.990-1.000). It allows for accurate measurement of antimicrobial IgG avidity even from samples with low IgG level, while the globally popular AI approach provides an alternative for samples with sufficiently high IgG level.
  • Siponen, Anne-Marika (Helsingfors universitet, 2016)
    Toksoplasmaloisen pääisäntiä ovat kaikki kissaeläimet (Felidae), ja se kykenee infektoimaan kaikkia tasalämpöisiä eläinlajeja. Tämä tutkielma on osa tutkimustyötä, jossa tutkittiin suomalaisten eläinlääkärien zoonoottisia tartuntoja. Tutkielman kirjallisuuskatsausosiossa laadittiin kausaalikaavio toksoplasmatartuntojen mahdollisten riskitekijöiden kartoittamiseksi eläinlääkäreillä. Mahdollisiksi riskitekijöiksi valikoituivat lihantarkastus, raadonavaus, kohdunesiinluiskahdusten hoito, keisarinleikkaukset, synnytysavun antaminen, kontakti yli vuorokauden vanhoihin kissanulosteisiin, kontakti kissaan, jota ei ole suojattu toksoplasmalta, maaperäkontaktit, kontaktit pintavesiin, kasvisten syönti pesemättä, epäkypsän lihan syöminen, itsensä pistäminen eläimessä käyneellä neulalla, matkustelu sekä syöminen samalla kun työskentelee eläinten parissa. Mahdollisina sekoittavina tekijöinä huomioitiin suureläinpraktikkona toimiminen, asuminen tai työskentely maaseudulla, ikä ja sukupuoli. Tutkimusosiossa tarkasteltiin toksoplasmaspefisisten IgG-luokan vasta-aineiden esiintymistä Suomen eläinlääkäreissä tekemällä serologiatulos-ten tilastolliset analyysit. Ensimmäisenä arvioitiin vasta-aineiden esiintyvyys, seroprevalenssi. Toisena tutkittiin monimuuttujaisen logistisen regressiomallin avulla, mitkä erityisesti eläinlääkärin työhön liittyvät altistukset ja toisaalta mitkä muut altistukset olivat riskitekijöitä eläinlääkäreiden toksoplasmaseropositiivisuudelle. Aineisto – sähköinen kyselylomake ja verinäytteet – oli kerätty vuonna 2009 eläinlääkäripäivillä Helsingissä. Otoskoko oli 294 eläinlääkäriä. IgG-luokan vasta-aineet oli mitattu seerumista ELFA-testillä (VIDAS TOXO IgG II; bioMérieux). Positiivisen tuloksen raja-arvo oli ollut yli 8 IU/ml ja negatiivisen 4 IU/ml. Toksoplasmaspesifisten IgG-luokan vasta-aineiden seroprevalenssi suomalaisilla eläinlääkäreillä oli 14,6 % (95 % luottamusväli 12,9–20,3 %). Monimuuttujaisen logistisen regressiomallin mukaan vähintään 40-vuotiailla eläinlääkäreillä oli 2,4-kertainen paine (odds) olla toksoplasma-seropositiivinen alle 40-vuotiaisiin verrattuna. Maalla haja-asutusalueella asuvilla eläinlääkäreillä oli 4,0-kertainen paine olla toksoplasmasero-positiivinen taajamassa asuviin verrattuna. Naiseläinlääkäreillä, jotka maistoivat nautaruokaa kesken valmistuksen, oli 9,7-kertainen paine olla toksoplasmaseropositiivinen verrattuna mieseläinlääkäreihin, jotka ilmoittivat, etteivät maista nautaruokaa kesken valmistuksen. Eläinlääkäreillä, jotka eivät tehneet työssään pieneläinpraktiikkaa, oli 2,3-kertainen paine olla toksoplasmaseropositiivisia verrattuna niihin, jotka ilmoittivat tekevänsä pieneläinpraktiikkaa. Malli oli tilastollisesti merkitsevä (Œß2(6) = 40,269), mallin ennustearvo oli kohtalainen ja kaikki mallin muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä (p < 0,05). Tulokset osoittivat, että toksoplasmatartunta saadaan usein vasta syntymän jälkeen iän myötä ja että eläinlääkäreiden riskitekijät toksoplasma-seropositiivisuudelle ovat samoja kuin yleisestikin tunnetut riskitekijät. Tulokset lisäksi kuvaavat erinomaisesti toksoplasmaloisen tartuntareittien monimuotoisuutta – pieneläinlääkäriys suojaavana tekijänä toksoplasmaa vastaan vaatisi tarkempaa selvitystä.
  • Lindgren, Maija; Holm, Minna; Markkula, Niina; Härkänen, Tommi; Dickerson, Faith; Yolken, Robert H.; Suvisaari, Jaana (2020)
    Common infectious agents, such as Toxoplasma gondii (T. gondii) and several human herpes viruses, have been linked to increased risk of self-harm. The aim of this study was to investigate the associations between self-harm and seropositivity to T. gondii, Epstein-Barr virus (EBV), Herpes Simplex virus Type 1 (HSV-1), and Cytomegalovirus (CMV). IgM and IgG antibodies to these infections were measured in the Health 2000 project nationally representative of the whole Finnish adult population, and 6250 participants, age 30 and over, were followed for 15 years via registers. In addition, lifetime suicidal ideation and suicide attempts based on medical records and interview were assessed within a subsample of 694 participants screened to a substudy for possible psychotic symptoms or as controls. Among the 6250 participants, 14 individuals died of suicide and an additional 4 individuals had a diagnosis of intentional self-harm during follow-up. Serological evidence of lifetime or acute infections was not found to be associated with these suicidal outcomes. However, in the subsample, those seropositive for CMV had fewer suicide attempts compared to those seronegative, adjusting for gender, age, educational level, childhood family size, regional residence, CRP, and screen status (OR for multiple attempts = 0.40, 95% confidence interval 0.20-0.83, p = 0.014). To conclude, common infections were not associated with risk of death by suicide or with self-harm diagnoses at a 15-year follow-up in the general population sample. Our finding of an increased number of suicide attempts among persons seronegative for CMV calls for further research.
  • Lehtonen, Juha-Heikki (Helsingfors universitet, 2015)
    Toxoplasma gondii on solunsisäinen alkueläin, jota esiintyy käytännössä kaikkialla maailmassa. Toksoplasman pääisäntinä toimivat kissaeläimet ja väli-isäntinään se voi hyödyntää lähes kaikkia tasalämpöisiä eläimiä. Se kykenee käyttämään parateenisina isäntinä myös vaihtolämpöisiä eläimiä kuten nilviäisiä. Parateenista isäntää loinen ei varsinaisesti infektoi eikä se lisäänny parateenisen isännänelimistössä, mutta tällainen isäntä voi edesauttaa loisen leviämistä. Pääisännissä muodostuu loisen suvullisen lisääntymisen johdosta ookystia, jotka leviävät runsaissa määrin ulosteen mukana ympäristöön. Sekä pää- että väli-isännissä loinen voi muodostaa kudoskystia, joiden kautta se voi levitä eteenpäin isännän tullessa syödyksi. Toxoplasma gondii on zoonoottinen loinen, ja se voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia erityisesti raskaana oleville naisille sekä ihmisille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Ihmisille tartuntalähteenä voivat toimia muiden muassa kotikissat sekä riittämättömästi kypsennetty liha. Ilveksiä havaitaan nykyisin ihmisasutuksen läheisyydessä, joten loisen on mahdollista levitä myös kotikissojen ja luonnonvaraisten eläinten välillä. Niin ikään metsästettyjen ilvesten käsittely voi altistaa ihmisen loistartunnalle. Lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta osuudesta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee Toxoplasma gondii -alkueläintä, ilvestä (Lynx lynx) sen pääisäntänä sekä diagnostiikassa yleisimmin käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa hyödynnettiin nested-PCR-menetelmää, jolla voidaan havaita T. gondii:n perimän esiintyminen näytteessä. Näytteinä tutkimuksessa oli 21 Suomessa metsästetyn ilveksen sydäntä. Kyseiset ilvekset oli aiemmin todettu serologisin menetelmin positiivisiksi T. gondii:n osalta. Käytetyllä nested-PCR-menetelmällä ei tässä tutkimuksessa havaittu toksoplasman perimää yhdenkään ilveksen sydänlihaksessa. Loinen voi muodostaa kudoskystia useisiin kudoksiin, joten pelkän sydämen tutkimisella ei todennäköisesti saada oikeaa kuvaa kudoskystien esiintymisestä yksilössä.
  • Olsen, A.; Berg, R.; Tagel, M.; Must, K.; Deksne, G.; Enemark, H.L.; Alban, L.; Johansen, M.V.; Nielsen, H.V.; Sandberg, M.; Lundén, A.; Stensvold, C.R.; Pires, S.M.; Jokelainen, P. (2019)
    Background: Toxoplasma gondii is an important foodborne zoonotic parasite. Meat of infected animals is presumed to constitute a major source of human infection and may be a driver of geographical variation in the prevalence of anti-T. gondii antibodies in humans, which is substantial in the Nordic-Baltic region in northern Europe. However, data on seroprevalence of T. gondii in different animal species used for human consumption are scattered. Methods: We conducted a systematic review of seroprevalence studies and meta-analysis to estimate the seroprevalence of T. gondii in five animal species that are raised or hunted for human consumption in the Nordic-Baltic region: domestic pigs (Sus scrofa domesticus), sheep (Ovis aries), cattle (Bos taurus), wild boars (Sus scrofa), and moose (Alces alces). We searched for studies that were conducted between January 1990 and June 2018, and reported in articles, theses, conference abstracts and proceedings, and manuscripts. Subgroup analyses were performed to identify variables influencing the seroprevalence. Findings: From a total of 271 studies identified in the systematic review, 32 were included in the meta-analysis. These comprised of 13 studies on domestic pigs, six on sheep, three on cattle, six on wild boars, and four on moose. The estimated pooled seroprevalence of T. gondii was 6% in domestic pigs (CI 95% : 3–10%), 23% in sheep (CI 95% : 12–36%), 7% in cattle (CI 95% : 1–21%), 33% in wild boars (CI 95% : 26–41%), and 16% in moose (CI 95% : 10–23%). High heterogeneity was observed in the seroprevalence data within each species. In all host species except wild boars, the pooled seroprevalence estimates were significantly higher in animals >1 year of age than in younger animals. Not all studies provided information on animal age, sensitivity and specificity of the serological method employed, and the cut-off values used for defining an animal seropositive. Conclusions: A substantial proportion of animals raised or hunted for human consumption in the region had tested positive for T. gondii. This indicates widespread exposure to T. gondii among animals raised or hunted for human consumption in the region. Large variations were observed in the seroprevalence estimates between the studies in the region; however, studies were too few to identify spatial patterns at country-level. © 2019
  • Rantanen, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Toxoplasma gondii on kokkideihin kuuluva alkueläinloinen. Sen pääisäntiä ovat kissaeläimet, joissa tapahtuvan suvullisen lisääntymisen tuloksena tuotetaan ympäristöön ookystia. Väli-isäntiä voivat olla kaikki tasalämpöiset eläimet. Toksoplasma muodostaa isäntien kudoksiin infektiivisiä kudoskystia. Ihminen voi saada tartunnan syömällä kudoskystia tai ookystia, tai sikiö voi infektoitua jo kohdussa istukan kautta. Toxoplasma gondii voi aiheuttaa isäntänsä vakavan sairastumisen ja on siksi maailmanlaajuisesti merkittävä zoonoottinen loinen. Toksoplasman torjunnassa on oleellista tuntea alueen kissojen toksoplasmaseroprevalenssi ja arvioida ympäristön ookystakuormitusta: seropositiivisten kissojen voidaan olettaa joskus erittäneen ookystia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin toksoplasman esiintymistä suomalaisissa kissoissa: suoralla agglutinaatiotestillä (ToxoScreen-DA) määritettiin IgG-vasta-aineiden esiintymistä seerumissa sekä vasta-ainetasoja (tiitteri). Flotac® -flotaatiomenetelmällä tutkittiin ookystien esiintymistä ulostenäytteissä. Tutkimuksessa selvitettiin kissojen toksoplasma-vasta-aineiden esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä: serologisessa tutkimuksessa oli mukana sekä löytö että rotukissoja, ja lisäksi tutkittiin kissojen sukupuolen, iän, sekä rotukissoilla lihansyönnin vaikutusta vastaaineiden esiintymiseen seerumissa. Serologisessa tutkimuksessa 398 kissan aineistossa seroprevalenssiksi saatiin 48,2 %. Tutkituista 369 rotukissasta 49,9 % oli seropositiivisia, kun taas 27 tutkitusta löytökissasta seropositiivisia oli 25,9 % (P < 0,05). Sukupuolella ei todettu olevan merkitystä kissan seropositiivisuuteen. Aikuiset kissat olivat nuoria kissoja useammin seropositiivisia (53,7 % vs. 23,5 %) (P < 0,001), koska kerran tartunnan saaneen kissan seerumista voidaan todeta vasta-aineita, ja vanhemmat kissat ovat nuoria todennäköisemmin ehtineet törmätä loiseen elämänsä aikana ja saada tartunnan. Ruokavalio oli tiedossa 347 rotukissalta, ja näistä 270 (77,8 %) oli joskus saanut raakaa lihaa. Raakaa lihaa saaneista kissoista 151 (55,9 %) oli seropositiivisia; 77 kissasta, jotka eivät olleet saaneet raakaa lihaa sitä vastoin ainoastaan 26 (33,8 %) oli seropositiivisia (P < 0,001). Ulostenäytteistä 131 kissan aineistosta 1,5 % eritti toksoplasman kaltaisia ookystia ulosteessaan tutkimushetkellä. Suomessa kissojen ravinnon ja toksoplasmaseropositiivisuuden välistä yhteyttä ei ole aikaisemmin tutkittu. Näiden uusien tulosten valossa olisi toksoplasman torjunnassa erityisen tärkeää kiinnittää huomiota loisen tartuntareitteihin kissan osalta. Kissoja ei tulisi ruokkia raa'alla lihalla: kissalle annettava liha olisi hyvä kuumentaa yli 67 °C:een tai pakastaa alle -12 °C:n lämpötilassa toksoplasmatartunnan ehkäisemiseksi.
  • Knaapi, Suvi (Helsingfors universitet, 2011)
    Lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jossa käsitellään Toxoplasma gondii – alkueläintä ja sen vaikutusta lampaisiin ja ihmisiin sekä kokeellisesta osasta, jossa tutkittiin T. gondii – alkueläin vasta-aineiden esiintyvyyttä lampailla Suomessa. T. gondii on laajalle levinnyt zoonoottinen alkueläin, jonka pääisäntänä toimivat kissaeläimet ja väli-isäntinä lähes kaikki tasalämpöiset eläimet. T. gondii voi aiheuttaa vakavia seurauksia mm. lampaalle sekä ihmiselle. Toksoplasmoosi aiheuttaa lampaalle ohimenevän kuumeen sekä mahdollisesti abortointeja ja sikiökuolemia, mikäli tartunta on saatu tiineyden aikana. T. gondii – alkueläimen aiheuttamat infektiot ovat hyvin yleisiä ihmisillä, mutta kliininen tauti rajoittuu suurilta osin riskiryhmiin. Raskauden aikana saatu toksoplasmoosi voi aiheuttaa sikiövaurioita myös ihmisellä. T. gondii -alkueläimellä infektoitunut lampaanliha on eräs mahdollinen lähde ihmisten tartunnoille. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, EFSA, suosittelee, että loista tulisi alkaa monitoroida lampailla, kun sopivat serologiset menetelmät ovat saatavilla. T. gondii - alkueläimen esiintyvyydestä lampailla Suomessa ei ole aiempaa tietoa, mutta sen oletettiin olevan samankaltainen kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa alkueläintä löytyy 19 % lampaista ja Norjassa 16 %. T. gondii – alkueläimen esiintyvyys määritettiin tutkimalla 1940 lammasseerumia kaupallisella suoralla agglutinaatiotestillä (Toxo-Screen DA). Näytteet ovat kerätty ympäri Suomea 97 tilalta ja jokaiselta tilalta tutkittiin 20 näytettä. Käytetty testi havaitsee IgG- luokan T. gondii vasta-aineet seeruminäytteestä agglutinaation avulla. T. gondii – vasta-aineita löytyi maan laajuisesti 477 lampaalta 1940 tutkitusta eli seroprevalenssi on 24,6 %. Tuloksen 95 %:n luottamusväli on 22,7% – 26,5%. Matalin esiintyvyys alkueläimellä oli Lapin läänissä ja korkein Ahvenanmaalla. Seroprevalenssitulos on oletettua suuruusluokkaa. Tutkituista tiloista 76 %:lla löytyi ainakin yksi lammas, jolta havaittiin vasta-aineita loista vastaan. Suhteellisesti eniten tiloja, jossa oli ainakin yksi seropositiivinen lammas, oli Itä-Suomen läänissä ja vähiten Lapin läänissä. Tutkimuksessa tutkittiin vain yli vuoden ikäisiä lampaita, joten karitsojen T. gondii - vasta-aineiden esiintyvyydestä ei saatu tietoa. Se on yleensä aikuisia lampaita matalampi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että T. gondii – alkueläintartuntoja esiintyy Suomessa lampailla ja että lampaat altistuvat T. gondii – alkueläimelle varsinkin eteläisimmissä osissa Suomea. Suomalainen lampaan liha on potentiaalinen tartunnan lähde ihmisten T. gondii – infektioille, mikäli lihaa ei käsitellä tavoilla, jotka tuhoavat loisen, esimerkiksi riittävällä kuumennuksella tai pakastamalla.
  • Järvenpää, Emmi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä lisensiaatin tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja kokeellisen osuuden, jossa tutkittiin suomalaisten kanien Toxoplasma gondii IgG-vasta-aine-esiintyvyyttä. Toxoplasma gondii on solunsisäinen alkueläin, joka kuuluu Apicomplexa-jakson Sarcocystiidae-heimoon. Lisääntymisessä on sekä suvuton että suvullinen vaihe. Suvullinen vaihe tapahtuu vain pääisännässä, kissaeläimessä, ja sen tuloksena syntyvä ookysta kehittyy sopivissa olosuhteissa isännän ulkopuolella infektiiviseksi muodoksi eli sporuloituneeksi ookystaksi. Väli-isäntänä voi toimia mikä tahansa tasalämpöinen eläin, ihminen ja kani mukaan luettuna. Kanin tartunta on usein oireeton, joten terveellä kanilla voi olla T. gondii -vasta-aineita. Kliinisessä muodossa esiintyy esimerkiksi kuumetta, syömättömyyttä, painonlaskua ja ripulia. Lisäksi voi esiintyä neurologisia oireita, kuten lihasvärinää ja ataksiaa. Kliiniset oireet ovat epäspesifiset eikä niiden perusteella voi tehdä diagnoosia. Diagnoosi voidaan tehdä serologisilla, biologisilla tai histologisilla menetelmillä sekä näiden yhdistelmällä. Lemmikkikanien toksoplasma-vasta-aineiden esiintyvyyttä ei ole aiemmin tutkittu Suomessa ja muuallakin maailmassa on tehty vain muutama tutkimus aiheesta. Esiintyvyyden tutkiminen on tärkeää, jotta saadaan käsitys tartunnan yleisyydestä Suomessa. Ulkomaisissa tutkimuksissa usealla oireettomalla kanilla on esiintynyt toksoplasma-vasta-aineita. Oireettoman tartunnan saaneen kanin käyttäminen jalostukseen voi aiheuttaa poikasille toksoplasmoosista johtuvia ongelmia. Oireettomat lihakanit voivat toimia tartunnanlähteenä ihmisille. Lisäksi neurologisten oireiden ja silmäsairauksien taustalla voi olla toksoplasmoosi. Aiemmin tehdyt prevalenssitutkimukset keskittyvät lihakaneihin, sillä lihakanien kasvatus on yleistä useissa maissa ja mahdollisesta tartuntariskistä ollaan kiinnostuneita. Euroopassa lemmikkikaneja on tutkittu vain Tsekissä vuonna 2010, jolloin vasta-aine-esiintyvyydeksi saatiin 19,2%. Hypoteesimme oli, että Suomessa esiintyvyys olisi noin puolet tästä (10%), sillä Suomen ilmasto-olosuhteet eivät ole yhtä hyvät ookystien säilymiselle tai kanien ulkoilulle ja täten ookystille altistumiselle. Näytteinä oli 290 kesykanin seeruminäytettä, joista 271 oli kerätty aiemmin ELL Johanna Mäkitaipaleen väitöskirjatyön yhteydessä ja 19 oli diagnostisia näytteitä. Suurin osa tutkituista kaneista oli lemmikkikaneja ja loput lihakaneja, joita kasvatettiin pienimuotoisesti samankaltaisissa oloissa kuin lemmikkikaneja. Kanien omistajat täyttivät kyselylomakkeen, jossa kysyttiin kanien hoidosta ja olosuhteista. Näytteet tutkittiin kaupallisella suoralla agglutinaatiotestillä (Toxo-Screen DA), jolla määritetään IgG-luokan T. gondii -vasta-aineita. Näytteistä 10 oli positiivisia, jolloin prevalenssiksi saatiin 3,45%. Tämä on huomattavasti hypoteesiamme ja aiempia ulkomaisia tutkimuksia alhaisempi tulos. Tulos osoittaa, että toksoplasma-vasta-aineita ei esiinny Suomessa kaneilla yhtä paljon kuin lemmikki- ja lihakaneilla muualla maailmassa.
  • Allén, Elisa (Helsingfors universitet, 2016)
    Toxoplasma gondii on zoonoottinen solunsisäinen alkueläin, jonka aiheuttamaa tautia kutsutaan toksoplasmoosiksi. Loisen pääisäntänä voivat toimia ainoastaan Felidae -heimon kissaeläimet. Väli-isäntänä voivat toimia käytännössä kaikki tasalämpöiset eläimet, mukaan lukien ihminen. T. gondii on maantieteellisesti hyvin laajalle levinnyt parasiitti, joka terveellä eläimellä aiheuttaa tyypillisesti vain lieväoireisen, itsestään rajoittuvan taudin. Tiineillä sekä immuunipuolustukseltaan heikoilla yksilöillä T. gondii -infektiolla voi kuitenkin olla hyvin vakavia seurauksia. T. gondii on kansanterveydellisesti hyvin merkittävä loinen, sillä odottavan äidin tartunta voi aiheuttaa abortteja tai vakavia oireita kehittyvälle sikiölle. Ihminen saa tartunnan tyypillisesti syötyään huonosti kypsennettyä tai raakaa lihaa, joka sisältää T. gondii -kudoskystia. Naudanlihan infektiivisyyttä ihmiselle on pidetty pienenä, mutta tutkimuksia asiasta on vähän ja tuloksissa on maantieteellisiä eroja. Naudalle loinen ei yleensä aiheuta vakavia oireita. Lisensiaatintutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta osuudesta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee Toxoplasma gondii -alkueläintä, sen merkitystä elintarvikevälitteisenä parasiittina, nautaa (Bos taurus) T. gondii -loisen väli-isäntänä sekä yleisimmin diagnostiikassa käytettäviä menetelmiä naudalla. Erityisenä pääpainona kirjallisuuskatsauksessa on loisen merkitys elintarvikevälitteisten infektioiden aiheuttajana naudanlihassa. Kokeellisessa osassa tutkittiin T. gondii -vasta-aineiden esiintyvyyttä suomalaisissa naudoissa. Pallealihasnäytteitä kerättiin suomalaisilta teurastamoilta yhteensä 200 kappaletta. Tutkittavia näytteitä tuli yhteensä 74:ltä eri tilalta ympäri Suomea. T. gondii -vasta-aineita tutkittiin pallealihasnestenäytteistä ELISA-menetelmän (Enzyme-linked immunosorbent assay) avulla. Vastaavaa tutkimusta naudoilla ei ole aiemmin toteutettu Suomessa, mutta esiintyvyyden on oletettu olevan matala. Käytetyn kaupallisen ELISA-testin avulla vasta-ainepositiivisia nautoja löytyi yhteensä 15 kappaletta kahdeksalta eri tilalta. Toksoplasmavasta-aineiden esiintyvyys kyseisessä näytepopulaatiossa on siten 7,5 %. Toksoplasmapositiisiksi näytteiksi laskettiin ne näytteet, jotka olivat olleet vähintään yhdessä näyteajossa selvästi positiivisia. Tuloksissa oli kuitenkin eroja eri näyteajojen välillä, joten käytettyä menetelmää ei voida pitää täysin luotettavana menetelmänä tutkittaessa T. gondii -vasta-aineiden esiintyvyyttä naudalla. Lisäksi tutkittava näytemäärä oli suppea, mikä ei välttämättä anna todellista kuvaa loisen esiintymisestä Suomessa.
  • Jokelainen, Pikka; Nareaho, Anu; Knaapi, Suvi; Oksanen, Antti; Rikula, Ulla; Sukura, Antti (ELSEVIER BV, 2010)
  • Suvisaari, Jaana; Torniainen-Holm, Minna; Lindgren, Maija; Harkanen, Tommi; Yolken, Robert H. (2017)
    Objective: We investigated whether T. gondii seropositivity is associated with 12-month depressive, anxiety and alcohol use disorders and current depressive symptoms and whether inflammation, measured by C-reactive protein (CRP) level, explains these associations. Method: Health 2000 study (BRIF8901), conducted in years 2000-2001, is based on a nationally representative sample of Finns aged 30 and above, with 7112 participants and 88.6% response rate. DSM-IV depressive, anxiety and alcohol use disorders were assessed with the Composite International Diagnostic Interview and depressive symptoms with the Beck Depressive Inventory (BDI-21). We used logistic regression to investigate the association of T. gondii seropositivity with mental disorders and linear regression with BDI-21 scores. Results: T. gondii seroprevalence was significantly associated with 12-month generalized anxiety disorder but not with other anxiety, depressive or alcohol use disorders. T. gondii seropositivity was associated with higher BDI-21 scores (beta 0.56, 95% CI 0.12-1.00, P = 0.013) and with having a comorbid depressive and anxiety disorder (OR 1.86, 95% CI 1.16-2.97, P = 0.010). Higher CRP levels were associated with these outcomes and with T. gondii seropositivity, but adjusting for CRP did not change the effect of T. gondii seropositivity. Limitations: Cross-sectional study design with no information on the timing of T. gondii infection. Conclusion: T. gondii seropositivity is associated with generalized anxiety disorder, depressive symptoms and comorbid depressive and anxiety disorders, which is not mediated by inflammation.
  • Laforet, Celine Kaae; Deksne, Gunita; Petersen, Heidi Huus; Jokelainen, Pikka; Johansen, Maria Vang; Lassen, Brian (2019)
    Toxoplasma gondii is a zoonotic parasite of worldwide importance. In this study, we estimated T. gondii seroprevalence in extensively farmed wild boars in Denmark, where little is known about T. gondii in animal hosts. Our study focused on wild boars because they are considered good indicator species for the presence of T. gondii, and wild boar meat is used for human consumption. Serum samples from 101 wild boars collected in 2016-2018 from five different locations from the continental part of Denmark, Jutland, were screened for anti-T. gondii antibodies. The samples were analysed using a commercial indirect enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). Samples from 28 (27.7%) of the 101 wild boars tested positive with the ELISA. The odds for a wild boar to test seropositive were higher if it was sampled during the hunting season 2017-2018 than during 2016-2017 and if it was reported to be at least 1year old than if it was younger (logistic regression model with the two variables: odds ratios 17.5 and 3.9, respectively). A substantial proportion of the investigated extensively farmed wild boars had been exposed to T. gondii. Moreover, the parasite appeared widespread, at least in the continental part of Denmark, Jutland, as seropositive wild boars were found from all five sampled locations. Assuming seropositivity indicates hosting viable parasites, consumption of undercooked wild boar meat from Denmark is a potential source of T. gondii infections to other hosts, including humans.
  • Laforet, Celine K; Deksne, Gunita; Petersen, Heidi H; Jokelainen, Pikka; Johansen, Maria V; Lassen, Brian (BioMed Central, 2019)
    Abstract Toxoplasma gondii is a zoonotic parasite of worldwide importance. In this study, we estimated T. gondii seroprevalence in extensively farmed wild boars in Denmark, where little is known about T. gondii in animal hosts. Our study focused on wild boars because they are considered good indicator species for the presence of T. gondii, and wild boar meat is used for human consumption. Serum samples from 101 wild boars collected in 2016–2018 from five different locations from the continental part of Denmark, Jutland, were screened for anti-T. gondii antibodies. The samples were analysed using a commercial indirect enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). Samples from 28 (27.7%) of the 101 wild boars tested positive with the ELISA. The odds for a wild boar to test seropositive were higher if it was sampled during the hunting season 2017–2018 than during 2016–2017 and if it was reported to be at least 1 year old than if it was younger (logistic regression model with the two variables: odds ratios 17.5 and 3.9, respectively). A substantial proportion of the investigated extensively farmed wild boars had been exposed to T. gondii. Moreover, the parasite appeared widespread, at least in the continental part of Denmark, Jutland, as seropositive wild boars were found from all five sampled locations. Assuming seropositivity indicates hosting viable parasites, consumption of undercooked wild boar meat from Denmark is a potential source of T. gondii infections to other hosts, including humans.
  • Nieminen, Timo (Helsingfors universitet, 1993)
    Tammoilla esiintyy abortteja, joiden varsinaista syytä ei ole pystytty osoittamaan Toxoplasma gondii -loisen tiedetään aiheuttavan abortteja useille kotieläimille ja myös ihmiselle. Muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa hevosilla on todettu toksoplasmavasta-aineita. Suomessa ei ole aiemmin tehty tällaista kartoitusta. Ypäjän hevostalouden tutkimusaseman tammoilla oli esiintynyt abortteja, joiden syiksi oli epäilty ruokinnallisia ja infektioperäisiä tekijöitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voisiko toksoplasmalla olla yhteyttä keskenvarsomisiin. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään toksoplasman biologiaa, erityisesti sen elinkiertoa ja epidemiologiaa. Lisäksi selostetaan toksoplasmoosin patogeneesiä, taudinkuvaa eri eläinlajeilla ja diagnostiikkaa. Toinen osa on tutkimusraportti. Vasta-aineet tutkittiin 497:stä seeruminäytteestä. Näytteet jakaantuivat kolmeen ryhmään: Ypäjän omista tammoista kerätyt näytteet, VELL:n virologian osastolle lähetetyt näytteet ja Ypäjällä käyneistä tammoista kerätyt näytteet, joita käytettiin kontrollina muille ryhmille. Ypäjän omista tammoista näytteitä kerättiin kuukauden välein seurantana kesällä 1990. Vasta-aineet tutkittiin menetelmällä, joka on modifikaatio humaanikäyttöön tarkoitetusta Toxoplasma gondii EIA:sta ja hevosen IgG EIA:sta. Tulokset saatiin entsyymi-imunoyksikköinä (EIU). Positiivisen näytteen rajana pidettiin 30 EIU:ta. Koko tutkimusaineistossa todettiin 66,5 % hevosista vasta-ainepositiivisiksi. Ypäjän tammoilla oli useammin vasta-aineita kuin kontrolliryhmässä. Vasta-ainepositiivisten osuus kasvoi vanhemmissa ikäryhmissä. Ypäjän omilla tammoilla abortoineiden vasta-ainetaso oli kaksinkertainen normaalisti varsoneisiin verrattuna. Kaikki abortoineet olivat positiivisia. Keväällä 1991 Ypäjällä riehui virusaborttiepidemia. Tulosten perusteella on mahdollista, että toksoplasmapositiiviset tammat ovat herkempiä saamaan aborttiin johtavan virusinfektion. Yhdellä Ypäjän omista tammoista, Good Luckilla, todettiin vasta-ainepitoisuuksissa nousua, joka viittaa primääriin toksoplasmoosiin. Good Luckin varsa kuoli viiden päivän iässä. Patologisen tutkimuksen perusteella on mahdollista, että varsan kuoleman syynä oli virusabortin lisäksi edellisenä kesänä sairastettu toksoplasmoosi.