Browsing by Subject "Translation and Interpreting Communication"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 33
  • Pyyhtiä, Emma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani käsittelee kulttuurin kääntymistä tekstityksissä. Aineistoni koostuu negatiivisista ja toiseuttavista ilmauksista, jotka keräsin Outlander-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden jaksoista. Analysoin, mikä erottaa skotlantilaisen ja englantilaisen toiseuttamisen keinoja, eli sitä, mihin toista koskeva kommentti tai kritiikki kohdistetaan. Tutkin myös kääntyvätkö nämä keinot suomenkielisiin tekstityksiin niin, että repliikin lausujan kansallisuus on mahdollista erottaa pelkän tekstityksen perusteella ilman kontekstia. Tutkimukseni on monimenetelmäinen: ensin keskityn kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, jonka osana on käännösten luokitus strategioittain, minkä jälkeen pyrin kyselytutkimuksen avulla selvittämään, kääntyykö kulttuuri tekstityksissä myös suomenkielisten vastaajien mielestä. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat toinen, toiseus ja toiseuttaminen. Toinen on joku ulkopuolinen ja erilainen. Toiseus on toisen piirre, ja toiseuttaminen on tapa, jolla toinen erotetaan sisäryhmästä tai itsestä. Kyseessä on siis vastakkainasettelu, jossa toinen on usein syrjitty ja/tai alistettu. Tutkimuksessa selvisi, että skotlantilaisten ja englantilaisten toiseuttaminen on erilaista, ja tämä kulttuurinen ero välittyy myös käännetyissä tekstityksissä ilman kontekstia.
  • Sarre, Silvia (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis, I examine the proper names found in J.R.R. Tolkien’s adaptation The Story of Kullervo and their relation to the source text, the Kullervo cycle found in the Finnish epic Kalevala. The main purpose of this study is to provide more insight into Tolkien’s early language creation and to determine the role Finnish and the Kalevala had in it. The Story of Kullervo is an informative source on the subject, since it is Tolkien’s first work of mythic prose and filled with invented proper names. In more detail, the aim is to determine how Tolkien’s version of the Kullervo cycle differs from the original regarding its proper names, where Tolkien drew inspiration for the new or alternative names he created, and whether any of these proper names are connected to Tolkien’s earliest Elvish language, Qenya. With its many changes to the plot, structure and nomenclature, The Story of Kullervo is no ordinary translation. The theoretical framework of this study is founded on the role proper names play in a narrative – the different functions proper names contain within themselves and with respect to the context their used in and the strategies established in the translation field for conveying their semantic content. I consider The Story of Kullervo to be an adaptation and keep this in mind throughout the thesis, touching on topics of adaptation studies and its relation to translation studies. I conduct my research through document analysis, the primary sources being the Finnish Kalevala and The Story of Kullervo from which I collect all proper names and epithets to be used as data. In addition, I try to determine whether the choices Tolkien made when constructing his nomenclature were affected by other works, such as W.F. Kirby’s English translation of the Kalevala and C.N.E. Eliot’s Finnish grammar, which Tolkien used when studying the language. Tolkien transferred some of the original names into The Story of Kullervo unchanged, although most of them he either modified in some way or replaced completely with inventions of his own. He also created several bynames for many of the referents. A little over half of these invented proper names can be connected to either Finnish or the Kalevala, whereas a little less than half are connected to the early version of Qenya. This division is not mutually exclusive, and some of the names contain both Finnish and Qenya elements. It is difficult to determine which came first, however: the proper names in The Story of Kullervo or their Qenya counterparts, or if the construction was somewhat simultaneous. The impact other literary works and mythologies had on his work is less notable, yet there are instances of this as well. Less than ⅕ of all proper names couldn’t be connected to any of the above-mentioned sources. Signs of Tolkien’s early language creation can certainly be seen in the nomenclature of The Story of Kullervo. His motivation for writing the short story was to bring out the beauty and magic of the Kalevala, a task in which he thought W.F. Kirby had failed. This is probably one of the reasons why Tolkien wanted to add some of his own distinctive features to the story and why he didn’t pay much attention to conventional translation practices.
  • Harju, Nicolas (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee lähtökohtaisesti tulkinnan kääntämistä englannin ja suomen kielen välillä. Yksityiskohtaisemmin tutkielmani tarkoituksena on selvittää, voidaanko maailmankuulun psykologian professorin, Jordan Petersonin, raamatullisten tarinoiden psykologisten merkitysten tulkinnat, jotka hän on muodostanut englanninkielisen Raamatun perusteella, saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatusta. Tutkimusaineistoni on tämän tutkielman puitteissa siis käytännössä kolmiosainen. Ensimmäinen osa koostuu Raamatun englanninkielisistä otteista, näiden englanninkielisten otteiden psykologisista tulkinnoista, jotka Jordan Peterson on muodostanut, ja suomenkielisen Raamatun vastaavista otteista. Englanninkieliset otteet sekä niitä koskevat tulkinnat olen kerännyt Jordan Petersonin YouTube-luentosarjasta The Psychological Significance of the Biblical Stories ja vastaavien suomenkielisten raamattuotteiden lähde on Kirkkoraamattu (1992). Tutkielmani teoreettinen pohja on poikkitieteellinen, sillä hyödyntämäni tieteelliset teoriat ovat hermeneutiikka ja vastaavuuden periaatteet. Hermeneutiikka tarkoittaa käytännössä oppia tekstien tulkinnasta, kun taas vastaavuuden periaatteet käsittävät lähdetekstin ja kohdetekstin väliset erot ja yhtäläisyydet. Tutkielmani puitteissa sovelsin hermeneutiikkaa ja vastaavuuden periaatteita luodakseni sopivan lähestymistavan, jonka olen nimennyt hermeneuttisen tulkinnan vastaavuudeksi. Teoriaosuuteen sisältyy myös The Hermeneutic Approach in Translation -tutkimussuuntauksen sekä käyttäjäkeskeisen kääntämisen esittelyä ja pohdintaa. Tutkielman varsinaisessa analyysiosuudessa jokaista Raamatun otetta käsitellään omana analyysikokonaisuutenaan, johon sisältyy Jordan Petersonin tulkinnan syvällisempi tarkastelu sekä käännösvertailu englannin- ja suomenkielisen Raamatun otteen välillä kyseisen tulkinnan puitteissa. Analyysiosuudessa keskityn pääsääntöisesti niihin seikkoihin, jotka joko mahdollistavat tai estävät saman tulkinnan muodostumisen englannin- ja suomenkielisen tekstin pohjalta. Analyysin perusteella päädyin seuraaviin johtopäätöksiin: Tulosten perusteella Jordan Petersonin tulkinta on mahdollista saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatun tekstistä lähes jokaisen analysoidun otteen tapauksessa. Toki pieniä eroavaisuuksia oli myös havaittavissa, mutta nämä olivat pääasiassa vain kieliopillisia vivahteita, jotka eivät sinällään vaikuttaneet saman tulkinnan muodostamiseen. Mukaan kuitenkin mahtui muutama todellinenkin tulkintaero, joiden voidaan katsoa johtuvan erityisesti siitä, ettei suomenkielinen vastine välittänyt kaikkia samoja konnotaatioita kuin englanninkielinen vastine, jolloin muodostunut tulkinta saattoi olla joko vajavainen tai vähintään erilaisen päätelmän mahdollistava.
  • Lintuluoto, Olivia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.
  • Heroja, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkaamisen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Anna Heroja Työn nimi: Gei kucken ahfen yam – miten tämänkin nyt kääntäisi? Koodinvaihto komediasarjassa Jäitä hattuun Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 62 s. + liite 9 s. + englanninkielinen lyhennelmä 7 s. Avainsanat: koodinvaihto, monikielisyys, jiddish, käännösstrategiat, av-kääntäminen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/ E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani aiheena on koodinvaihto audiovisuaalisessa tekstissä ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joiden myötä koodinvaihto kohdetekstissä joko säilytetään tai häivytetään. Tutkimusaihetta on lähestytty tarkastelemalla monikielisyyden ja koodinvaihdon merkitystä audiovisuaalisessa tekstissä. Tutkielmassa käytetään myös termiä L3-kieli, jolla viitataan mihin tahansa luonnollisen tai keksityn kielen representaatioon, joka esiintyy monikielisen av-tekstin pääkielen (L1) rinnalla. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin aihepiireihin jiddishin- ja hepreankielistä koodinvaihtoa sisältävät ilmaukset liittyvät? Mitä paikallisia käännösstrategioita em. ilmausten kääntämiseksi on käytetty, ja voidaanko niiden perusteella vetää johtopäätöksiä tekstittäjän käyttämästä globaalista käännösstrategiasta? Miten suomenkieliset tekstitykset onnistuvat välittämään sarjan juutalaisia elementtejä suomalaiskatsojalle, ja kuinka paljon kääntäjä on voinut ratkaisuissaan tukeutua audiovisuaalisen tekstin muihin moodeihin, ts. kuvaan ja ääneen? Tutkimusaineistona on amerikkalaisen komediasarjan Curb your enthusiasm (suom. Jäitä hattuun) englanninkielinen alkuperäisversio ja suomenkieliset tekstitykset. Tutkimusaineistossa koodinvaihdolla tarkoitetaan heprean- ja jiddishinkielisten ilmausten esiintymistä muutoin amerikanenglannilla käytävässä keskustelussa. Laadullisena tutkimusmenetelmänä on tekstitysten vertailu, jossa aineistosta poimitaan kaikki koodinvaihtoa sisältävät ilmaisut ja vertaillaan niitä suomenkielisiin tekstitysratkaisuihin. Käännösstrategioiden luokittelussa hyödynnetään Jan Pedersenin kehittämää luokittelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet koodinvaihdoista on käännetty kohdekielisuuntautuneita käännösstrategioita käyttäen, on koodinvaihtoa säilytetty kuitenkin siinä määrin, että illuusiota amerikanjuutalaisten hahmojen puheesta voidaan pitää uskottavana, ja monet jiddishin- ja hepreankieliset sanat tulevat hyvin tutuiksi myös suomalaiselle katsojalle. Tutkimuksessa havaitaan myös selvästi, kuinka kuvan viesti ja sarjan dialogi tarjoavat selityksiä vieraammillekin ilmaisuille.
  • Virtanen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
  • Repponen, Ilona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin Saksan ja Suomen ulkoministeriöiden kielipalveluiden organisointia institutionaalisen käännöskulttuurin näkökulmasta. Institutionaalinen käännöskulttuuri tarkoittaa tässä tutkielmassa virallisen instituution säännöstelemää käännöskulttuuria (Snellman 2018). Institutionaalisen käännöskulttuurin pohjana on institutionaalisen kääntämisen (Koskinen 2008; 2014) ja käännöskulttuurin (Prunč 1997; 2008) käsitteet, jotka kattavat kielipalvelutoimintaan kohdistuvat odotukset, normit ja arvot sekä toiminnan konkreettiset piirteet. Tutkimusta varten haastattelin Saksan ulkoministeriön kielipalvelun sekä Suomen valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialan asiantuntijoita, sillä he vastaavat kielipalveluiden tuottamisesta Saksan ja Suomen ulkoministeriöille. Haastattelut on kerätty vuosina 2019–2020, yhteensä haastatteluja on 12. Tutkimuksessa on käytetty myös organisaatioiden julkaisuja sekä artikkeleita. Tutkielman lähtökohtana on vertaileva puolistrukturoitu asiantuntijahaastattelu sekä laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa analysoidaan instituutionaalisen käännöskulttuurin piirteitä, kuten kielenkäytön vakiinnuttamisen keinoja, organisaatiosijoitusta, suhtautumista organisaation sisällä ja toimeksiantojen luonnetta. Lisäksi analyysin kohteena on venäjän kääntäjien työn toimenkuva. Tutkimustulosten perusteella voi luoda kuvauksen institutionaalisesta käännöskulttuurista, jolla on yhtäläisyyksiä Saksassa ja Suomessa. Aineiston vertailu osoittaa, että kieliasiantuntijoiden työn piirteet ulkoasiainhallinnon parissa ovat samankaltaisia, vaikka organisaatiorakenteet voivat olla eri. Tutkielman tulokset tarjoavat tietoa kääntäjien yhteiskunnallisesta asemasta valtionhallinnon palveluksessa sekä jatkotutkimusmahdollisuuksia. Lisäksi tutkimusta voi hyödyntää kääntäjänkoulutuksen kehittämisessä.
  • Sederholm, Enni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelumuotojen ja kohteliaisuuden kääntämistä. Tarkastelen, miten englannin you on käännetty suomeen ja ruotsiin. Englannin you ei ilmennä määrää, joten tarkastelen, onko se käännetty käyttämällä tuttavallisempaa, epämuodollisempaa yksikön toista persoonaa vai muodollisempaa, teitittelevää monikon toista persoonaa. Tarkoituksenani on pohtia, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet kääntäjien valintoihin, eli ovatko he noudattaneet enemmän kohde- vaiko lähtökulttuurin puhuttelunormeja. Haluan myös selvittää, esiintyykö käännöksissä epäjohdonmukaisuuksia, ja sen voivatko muutokset henkilöhahmojen välisissä suhteissa selittää puhuttelumuotojen epäjohdonmukaisuuksia. Hypoteesini ovat, että kohdekulttuurilla on kääntäjiin suurempi vaikutus kuin lähtökulttuurilla, varsinkin jos nuo kulttuurit poikkeavat toisistaan, ja että teitittelyn käyttöön liittyvät alkutekstin tittelit ja arvonimet, ja uskon myös, että käännöksissä tulee esiintymään epäjohdonmukaisuuksia Tutkimusaineistoni koostuu J.K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -sarjan osista ja Jaana Kapari-Jatan suomennoksista ja Lena Fries-Gedinin ruotsinnoksista niistä. Tutkimusmetodini on käännösvertailu. Vertailun avulla pystyn näkemään käännösten väliset eroavaisuudet, mutta tietysti myös eroavaisuudet alkutekstin ja käännösten välillä. Olen valikoinut sarjan kirjoista analysoitavaksi esimerkkejä, jotka edustavat kattavaksi niin pronominaalista kuin nominaalista puhuttelua eri henkilöhahmojen välillä. Ajallisen perspektiivin vuoksi olen valinnut esimerkkejä niin kirjasarjan alusta kuin lopusta saadakseni kattavan kuvan esimerkiksi siitä, vaikuttaako henkilöhahmojen aikuistuminen puhutteluun. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat erilaiset käännösstrategioiden, kohteliaisuuden ja puhuttelukäytäntöjen tutkimukset. Analysoin poimittuja repliikkejä erilaisten teorioiden avulla huomioiden vuoropuheluiden kontekstin ja puhujien väliset suhteet. Tutkimustulokset osoittavat, että suomennokset on suosittu enemmän tuttavallisempaa yksikön toista persoonaa, minkä vuoksi teksti on kotoutetumpi. Muodollista, teitittelevää monikon toista persoonaa on taas käytetty huomattavasti enemmän ruotsinnoksissa. Titteleillä ja arvonimillä oli vaikutusta persoonapronominien valintaa, esimerkiksi oppilaiden ja opettajien välisissä dialogeissa, mutta näiden vaikutus oli selkeämpää ruotsinnoksissa, joissa esiintyi paljon nominaalista puhuttelua, kuten arvonimiä. Suomennoksissa nominaalinen puhuttelu oli selkeästi vähäisempää, mikä johtui kääntäjän tekemistä nominaalisten puhuttelumuotojen poistoista. Käännöksissä esiintyi myös paljon epäjohdonmukaisuuksia, jotka voivat johtua, esimerkiksi siitä, ettei puhuttelumuotojen kääntämiseen kiinnitetä niin paljoa huomiota kuin esimerkiksi erisnimien kääntämiseen.
  • Koski, Nina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka tyytyväisiä itsensä työllistävät tulkit ovat työhönsä ja kuinka he jaksavat työssään tutkimusajankohtana. Tutkielmassa listataan myös tekijöitä, jotka tutkimukseen osallistuneiden mukaan tukevat heidän työssä jaksamistaan. Tutkielman teoriataustana toimivat tulkin roolin, ammatti-identiteetin ja toimijuuden käsitteet, ammatillistumisen malli sekä itsensä työllistäminen työllistymismuotona. Lisäksi teoriaosuus käsittelee työtyytyväisyyden ja työssä jaksamisen teemoja. Tutkimusmenetelmänä on kysely, joka on muokattu aiemmista työtyytyväisyyttä kartoittaneista tutkimuskyselyistä. Kyselylomaketta jaettiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sähköpostilistalla sekä sosiaalisen median kanavilla marras-joulukuussa 2020. Kyselyssä oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä, ja saatuja vastauksia analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Suljettujen kysymysten vastaukset on esitetty numeerisesti taulukoissa ja avoimet kysymykset on analysoitu temaattisen analyysin keinoin. Kyselyyn vastasi 61 henkilöä, joista suurin osa on työskennellyt alalla yli 11 vuotta ja toimii pääsääntöisesti verokortillisena freelancerina tai yksityisyrittäjänä. Vastanneista selvä enemmistö on tyytyväisiä työhönsä ja jaksaa työssään hyvin. Selkeimmin voimavaroikseen vastaajat kokevat työn suoman vapauden, ammatin arvostuksen ja mielenkiintoiset työtehtävät. Toisaalta tyytymättömyyttä vastaajien keskuudessa herättävät alhaiset tai alentuneet palkkiot, vähentyneet työt sekä yhteistyön haasteet tulkkausta välittävien yritysten kanssa. Tutkimustuloksista käy lisäksi selvästi ilmi, että vuoden 2020 keväällä alkanut koronapandemia on ollut merkittävä tekijä tulkkien työtuntien vähentymiselle lisäten työn epävarmuutta ja kuormittavuutta. Vastaajat kokevat jaksavansa työssään keskimäärin hyvin. Jaksamista tukevat etenkin vastaajien vankka ammatillinen minäkuva ja heidän työssä kokemansa toimijuus. Sen sijaan vastaajat eivät koe työssään saamaansa ammatillista tukea riittäväksi. Työssä jaksamista tukeviksi tekijöiksi ehdotetaan palautumismekanismien lisäksi esimerkiksi jatkuvan kouluttautumisen mahdollisuutta, verkostoitumistilaisuuksia, työnohjauksen kehittämistä freelancer-tulkeille ja tulkkien ammattinimikkeen virallistamista. Lisäksi vastauksissa suositellaan, että tulkkaustilanteeseen osallistuvia osapuolia tulisi kouluttaa tulkkaustilanteen periaatteista ja tulkin roolista nykyistä enemmän. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että vastaajat ovat tutkimuksessa esiin tulleista epäkohdista huolimatta tyytyväisiä työhönsä ja jaksavat työssään hyvin. Tulkkien työssä jaksamista tukevat ennen kaikkea työn suoma toimijuuden kokemus ja vahva ammatillinen minäkuva, kun taas työhön vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, kuten yhteistyö toimeksiantoja välittävien yritysten kanssa ja toimeksiannoista maksettavat palkkiot heikentävät työssä jaksamista. Työssä jaksamista tukevia tekijöitä ehdotetaan kehitettäväksi lisäämällä työnohjausta, koulutusta ja verkostoitumismahdollisuuksia, nostamalla palkkioita, lopettamalla kilpailutukset ja kehittämällä tulkkaustoimeksiantojen ehtoja parempaan suuntaan.
  • Hujanen, Sylvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan televisio-ohjelmissa esiintyvien vieraskielisten tekstien tekstittämistä. Tarkoituksena on selvittää, miten ja milloin ruudulla näkyvät tekstit tekstitetään. Haluan selvittää, onko tekstityskonventioita hyödynnetty tekstien tekstityksissä. Tekstityskonventioiden teoriataustassa hyödynnetään pääosin Suomessa vuonna 2020 tammikuussa julkaistuja av-kääntämisen laatusuosituksia sekä Jorge Díaz Cintas & Aline Remaelin vuonna 2007 julkaistua kirjaa audiovisuaalisesta kääntämisestä. Tarkastelun aiheena on myös tapaukset, joissa ilmeni samanaikaisesti sekä dialogia että ruudulla näkyvää tekstiä. Haluan selvittää, priorisoidaanko puhe tekstin yli, ja mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on kohtauksen ymmärtämisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri televisio-ohjelmasta, joista on valittu yhteensä neljä noin 15–50 sekunnin pituista otosta analysoitavaksi. Ohjelmat ovat Euphoria, The Magicians ja Sherlock. Jokaisessa otoksessa on hyödynnetty vieraskielisen tekstin näyttämistä kuvaruudulla. Otokset analysoidaan hyödyntämällä Anthony Baldryn ja Paul J. Thibaultin (2005) mikroanalyyttistä transkriptiota. Analyysin perusteella havaittiin, että suurin osa kuvaruudussa näkyvistä teksteistä ei ollut tekstitetty suomen kielelle vaan dialogi oli priorisoitu tekstien yli. Epäjohdonmukaisuutta sen sijaan esiintyi otoksissa, joissa ei esiintynyt dialogia vaan pelkästään kuvaruudussa esiintyvää tekstiä. Osa näistä teksteistä oli tekstitetty suomeksi ja osaa ei. Huomattiin myös, että tekstittäjät olivat tekstittäessään huomioineet tekstityskonventiot, kuten repliikkijaot, tiivistämisen ja poiston. Osassa otoksista oli myös käytetty tekstien tekstittämiselle tyypillistä merkitsemistapaa. Tulokset osoittivat, että tutkimuskysymyksessä esitetyt oletukset toteutuivat suurimmaksi osaksi. Havaittiin myös, että tekstien tekstittämättä jättäminen paikoittain vaikutti suoranaisesti kohtauksen ymmärtämiseen. Otosten tekstitysten eriäväisyydet saattavat myös viestiä siitä, ettei tekstittäjillä ole välttämättä ollut aina käytössään kaikkea tarvittavaa materiaalia.
  • Niemi, Emma-Lotta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkastelen tutkielmassani kuuden suomalaisen ylioppilaskunnan käännöskäytäntöjä Instagramissa. Tarkoituksenani on selvittää, mitä sisältöjä ylioppilaskuntien Instagram-viestinnässä käännetään englanniksi ja mitä julkaistaan vain yhdellä kielellä, miten kattavasti käännettyjen julkaisujen kieliversiot vastaavat toisiaan sekä miten ylioppilaskuntien kieli- ja käännöspoliittiset linjaukset toteutuvat käytännössä. Aiheenvalintaa motivoi osaltaan opiskelijaviestinnän tutkimuksen puute etenkin käännöstieteellisestä näkökulmasta ja osaltaan monikielisen viestinnän ja viestinnän saavutettavuuden kasvava merkitys yhteiskunnassa. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä näkökulmasta: institutionaalisen kääntämisen, monikielisyyden, kieli- ja käännöspolitiikan sekä käännöskulttuurin tutkimuksesta. Teoriapohjan tarkoituksena on toisaalta taustoittaa tutkielmaa ja asettaa se tieteelliseen kontekstiin ja toisaalta tarjota työkaluja aineiston analyysiin. Analysoitava aineisto koostuu 850 Instagram-julkaisusta aikaväliltä 1.8.2019–31.5.2020. Hyödynnän analyysissä kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen menetelmän yhdistelmää. Kvantitatiivisessa analyysissä tarkastelen ensinnäkin julkaisumäärien jakautumista aihepiireittäin ja ylioppilaskuntakohtaisesti ja toiseksi käännettyjen julkaisujen kaksikielisyyden astetta eli erikielisten tekstiosien keskinäistä vastaavuutta. Tuloksista esille nouseviin poikkeustapauksiin ja toistuvuuksiin keskityn puolestaan kvalitatiivisen analyysin keinoin tarkastelemalla sekä yksikielisten julkaisujen piirteitä että kaksikielisyyden eri asteiden ilmentymiä. Analyysini osoittaa, että tarkasteltujen ylioppilaskuntien käännöskäytännöt vastaavat niiden strategisia linjauksia: selkeästi suurin osa eli 89 % aineiston julkaisuista on kaksikielisiä, ylioppilaskunnittain kaksikielisten osuus kaikista julkaisuista vaihtelee 80 %:sta 96 %:iin. Vain suomeksi julkaistaan eniten hakukuulutuksia ja tapahtuma-aiheisia julkaisuja, ja jälkimmäinen kategoria korostuu myös englanninkielisissä julkaisuissa. Siinä missä suomenkieliset julkaisut vaikuttavat edellä mainittuja kategorioita lukuun ottamatta enimmäkseen yksittäistapauksilta, englanninkielisiä julkaisuja yhdistää sisältöjen suuntaaminen erityisesti kansainvälisille opiskelijoille. Käännetyistä julkaisuista 88 %:ssa kieliversiot vastaavat toisiaan täysin tai lähes täysin. 10 %:ssa julkaisuista toisessa kieliversiossa on enemmän informaatiota. Näissä suomenkielinen versio on pääsääntöisesti englanninkielistä laajempi, ja englanninkielisen version ilmaisua on tiivistetty tai siitä puuttuu olennaistakin informaatiota. 2 %:ssa julkaisuista kumpikin kieliversio sisältää yhteisen osan lisäksi informaatiota, jota toisessa ei ole. Näissä puolestaan korostuu kohderyhmäkohtainen viestin räätälöinti, ja vähemmistössä ovat julkaisut, joissa kieliversiokohtainen informaatio vaikuttaa sattumanvaraiselta.
  • Kortelainen, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani selvitän kuinka paljon katsojat arvostavat av-kääntämisen luultavasti tunnetuinta muotoa, eli tekstittämistä, ammattina. Käännösalalla vallitsevan käsityksen mukaan kääntäjän ammatti on huonosti arvostettu, ja erityisesti av-kääntäjät kokevat itse ammattinsa alhaisesti arvostetuksi. Tutkielman tarkoituksena on tuoda katsojien perspektiivi mukaan tutkimukseen, jotta aiheesta saadaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempi kuva. Työ esittelee av-kääntämisen ja tekstittämisen erityispiirteitä, ja käy lyhyesti läpi av-kääntämisen alalla vallitsevaa työntekijöiden ahdinkoa. Tutkielman viitekehyksenä on Tanskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset kääntäjien omasta näkemyksestä ammattinsa arvostuksesta. Tutkielma nojaa Helle Vrønning Damin ja Karen Korning Zethsenin sekä Minna Ruokosen ammatin arvostusta tarkasteleviin tutkimuksiin, jotka käsittelivät aihetta palkan, näkyvyyden, erityisosaamisen ja vaikutusvallan näkökulmista. Näiden tutkimusten innoittamana hyödynsin tämän tutkielman kyselyssä tekijöistä kahta, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tutkimusmetodina on käytetty kyselytutkimusta. Kysely sisälsi sekä monivalinkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten vastaukset muutin numeerisiksi arvoiksi, jotta niiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen olisi mahdollista, ja avointen kysymysten vastaukset analysoin temaattisesti. Analyysissa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia, joten tutkielma voidaan luokitella monimenetelmätutkimukseksi. Kyselylomake julkaistiin Facebookin Käännöskukkasia-foorumilla, minkä lisäksi sitä levitettiin sähköpostitse. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa ja keräsi yhteensä 140 vastausta. Tulokset osoittavat, että katsojat arvostavat tekstittämistä ammattina ja pitävät sitä tärkeänä työnä. Tekstittäjän yhteiskunnallinen näkyvyys on kuitenkin huono, ja heillä mielletään olevan vain vähän yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista tai muuta vaikutusvaltaa. Arvostusta siis on, mutta se ei välity ammattilaisille asti. Tekstittäjän näkyvyys on usein negatiivista, vaikka moni arvostaa hyvin tehtyä tekstitystä ja mieltää tekstittäjillä olevan jonkin verran vaikutusvaltaa esimerkiksi oikeaoppisen suomen kielen vaalimisessa. Tutkielma pureutuu myös siihen, miten katsojat käyttävät tekstityksiä ja suhtautuvat niihin, miten tekstitysten laatu vaikuttaa heidän mielipiteeseensä ohjelman/elokuvan tarjoajasta, ja millainen on hyvä ja huono tekstitys katsojan mielestä.
  • Karhunen, Wille (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin alkuperäisen Tähtien sota -elokuvatrilogian suomenkielisiä tekstityskäännöksiä, tarkemmin elokuvissa esiintyvien irreaalioiden käännöksiä. Irreaalia on Mika Loposen vuonna 2009 ehdottama termi, jolla tarkoitetaan fiktiivisissä maailmoissa esiintyviä kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä, jotka puuttuvat oikeasta maailmasta. Irreaalia pohjautuu vanhempaan käännöstieteen termiin reaalia, jolla tarkoitetaan jonkin todellisen kulttuurin kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä. Tutkimuksessani selvitän sitä, miten Tähtien sodan irreaaliat voidaan jakaa eri kategorioihin aihepiirinsä perusteella sekä sitä, millaisia käännösstrategioita niiden kääntämisessä on sovellettu. Tässä käytän apuna Ritva Leppihalmeen kehittämää reaalioiden käännösstrategiajaottelua. Lisäksi vertaan keskenään elokuvatrilogian kolmea eri julkaisuversiota nähdäkseni, ovatko irreaaliakäännökset muuttuneet vuosien varrella. Tutkimuksessa osoittautui, että elokuvien eri julkaisuversioiden suomenkieliset tekstitykset eroavat toisistaan niin vähän, että käytännössä kyseessä on yksi käännös, johon on ainoastaan tehty pieniä muutoksia. Irreaaliakäännöksiin tehdyt muutokset ovat toisinaan epäjohdonmukaisia ja aiheuttavat käännöseroja jopa saman elokuvan sisällä. Selvästi suurin osa, yli puolet, elokuvien irreaalioista liittyi teknologiaan. Loput irreaaliat jakautuivat muihin aihepiireihin melko tasaisesti. Leppihalmeen jaottelu soveltui aineiston kategorisointiin kohtalaisesti. Soveltuvuusongelmat johtuvat mahdollisesti osittain reaalioiden ja irreaalioiden eroista tai av-kääntämisen formaatista, joka poikkeaa useista muista kääntämisen muodoista esimerkiksi aika- ja tilarajoitteiden takia.
  • Leng, Yuhan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Maisterintutkielmassani perehdyn kiinalaisten chengyu-idiomien kääntämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia erilaisia käännösstrategioita on käytetty kiinalaisten chengyu-idiomien suomeksi kääntämisessä ja samalla pohtia mahdollisia syitä kyseisiin käännösratkaisuihin. Kiinnitän huomioni myös käännösratkaisujen toteutumiseen siinä määrin kuin se on tutkimuksen kannalta tarpeellista. Tutkimukseni johtavana hypoteesina on, että kiinalaiset chengyu-idiomit käännetään suomeksi useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella ja harvemmin kohdekielisellä idiomilla. Pyrin tutkielmassani vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miksi kiinalainen chengyu-idiomi on vaikeaa kääntää muille kielille? Millaisia keinoja on käytettävissä chengyu-idiomeja käännettäessä kiinasta suomeen? Chengyu-idiomi on tärkeä osa kiinan kieltä. Kiinan kielen erikoisuutena sitä on jo tutkittu määrällisesti melko paljon maailmassa, mutta sitä ei ole juurikaan tutkittu kieliparissa suomi-kiina. Tutkimukseni täyttää täältä osin chengyun tutkimuskentässä olevaa aukkoa. Lyhyesti selitettynä chengyu-idiomit ovat tietynlaisia, yleensä neljästä kiinalaisesta kirjoitusmerkistä koostuvia kiinteitä ja idiomaattisia ilmauksia, joihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuuriin sidonnaista informaatiota. Siksi chengyu-idiomin merkitys on vaikea päätellä sen koostuvien komponenttien merkityksien perusteella, mikä aiheuttaa eniten vaikeuksia kääntäjälle, jolta edellytetään kiinan kielen kokonaisvaltaista hallintaa ja kiinalaiseen kulttuuriin perehdytystä. Tutkimukseni yleisenä teoreettisena viitekehyksenä on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka pyrityksenä on tarkastella käännöksiä ja käännösmenetelmiä objektiivisesti. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen tieteiskirjailijan kirjoittamasta teoksesta Santi (2008) ja suomentaja Rauno Sainion siitä tekemästä käännöksestä Kolmen kappaleen probleema (2018). Luokittelen aineistostani löytyvät chengyu-idiomit (189 kpl) ja niiden käännökset viiteen ryhmään käytettyjen käännösmenetelmien mukaan: 1) kääntäminen kohdekielisellä idiomilla 2) kääntäminen sananmukaisella ilmauksella 3) kääntäminen selittävällä normaali-ilmauksella 4) kääntäminen deskriptiivisellä ilmauksella ja 5) poisto. Aineiston analyysin perusteella sain selvitettyä, että hypoteesini toteutui. Yleisin tapa kääntää chengyu-idiomi on kääntäminen selittävällä ilmauksella. Kaikista chengyu-idiomeista 127 kappaletta (67%) on käännetty suomeksi selittävällä ilmauksella. 33 kpl (18%) on käännetty sananmukaisesti. Chengyu-idiomi on saanut deskriptiivisen käännöksen 13 tapauksessa (7%). Kääntämiseen kohdekielisellä idiomilla on kääntäjä turvautunut 10 tapauksessa (5%) ja on vielä 6 idiomia (3%), jotka on jätetty kääntämättä. Kääntäjälle ensisijaiseksi suositeltava ohje chengyu-idiomin kääntämisestä on korvaaminen kohdekielisellä idiomilla, jolloin chengyu-idiomin todellinen merkitys, kuvaannollisuus ja värikkyys säilyvät parhaiten käännöksessä. Kieli- ja kulttuurieroista johtuen kohdekielestä on kuitenkin hyvin vaikea löytää sopivia vastineita chengyu-idiomille, joten kääntäjän tulee nojautua muihin käännösstrategioihin. Kääntäjä soveltaa selittäviä käännösratkaisuja eniten sen takia, että chengyu-idiomin merkitys välittyy sillä tavalla kohdekielen lukijoille vaivattomasti selkeällä kielellä ja väärinymmärrys vältetään. Toisaalta chengyu-idiomin kuvaannollisuus ja ilmeikkyys kärsivät näkyvästi viestin siirtämisessä.
  • Kauraniemi, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee suomen ja ranskan kielen kiipeilyn erikoiskieltä ja sen termien muodostustapoja kiipeilytekniikoista käytettävien termien osalta. Kiipeily on kansainvälinen harrastuslaji, joka kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Harrastajamäärän kasvun ja kansainvälisyyden myötä lisääntyy myös lajin harrastajien keskinäinen monikielinen viestintä, jossa käytetään kiipeilyn erikoiskieltä. Suomen kiipeilyn erikoiskielen termistö koostuu pitkälti englannin kiipeilyn erikoiskielestä peräisin olevista lainasanoista, minkä vuoksi lajiin perehtymättömän voi olla vaikea tai lähes mahdotonta ymmärtää kiipeilijöiden käyttämää kieltä. Tutkimuksessa pohditaankin, ovatko myös ranskan kielen kiipeilytermit muodostuneet englannin kielen pohjalta vai oman kielen aineksista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia terminmuodostustapoja suomen- ja ranskankielisten kiipeilytermien muodostamiseen on käytetty. Analysoimalla termien muodostustapoja pyritään selvittämään termien koto- tai vierasperäisyys. Lisäksi selvitetään, ovatko suomen- ja ranskankieliset termit muodostuneet samoilla terminmuodostustavoilla. Lähtöoletuksena on, että suomenkieliset termit on muodostettu vieraannuttavilla terminmuodostustavoilla ja ranskankieliset termit kotouttavilla tavoilla. Suomen ja ranskan kiipeilytermien tarkastelussa hyödynnetään terminologian teoriaa sekä kotouttamisen ja vieraannuttamisen periaatteita terminmuodostuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan kiipeilyn erikoiskieltä deskriptiivisestä näkökulmasta eli pyritään kuvaamaan todellista kielenkäyttöä. Tutkimusaineisto koostuu suomen- ja ranskankielisistä kiipeilyoppaista, kiipeilyseurojen ja harrastajien laatimista verkkosanastoista sekä alan lehdissä ilmestyneistä ja harrastajien kirjoittamista verkkoartikkeleista. Tutkittavat termit on valittu aineistosta käsiteanalyysilla, jonka jälkeen käsite- ja termianalyysin avulla on tutkittu käsitteiden suhteita ja terminmuodostustapoja sekä muodostettu käsitteiden nimityksistä termijärjestelmät. Suomen ja ranskan kiipeilytermien terminmuodostustapoja on vertailtu tarkastelemalla eri tavoin muodostettujen suomen- ja ranskankielisten termien määriä. Analyysissa kävi ilmi, että suomessa ja ranskassa kiipeilytermit ovat muodostuneet selkeästi eri tavoin. Ranskan kielessä kiipeilytermejä on muodostettu enimmäkseen kotouttavilla muodostustavoilla termittämällä ja yhdistämällä kun taas suomessa kiipeilytermejä on muodostettu yksinomaan vieraannuttavilla tavoilla lainaamalla englannin kiipeilyn erikoiskielestä. Suomenkieliset termit ja ranskankieliset vastineet on koottu määritelmäehdotuksineen termitietueisiin, jotka muodostavat suomi−ranska-sanaston kiipeilytekniikan termeistä.
  • Juutinen, Jari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomi-englanti ja englanti-suomi kieliparien asiatekstikääntäjien tapoja hyödyntää konekäännöksiä käännöstyössä ja asenteita konekäännösten käyttöä kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään syitä erilaisille tavoille käyttää konekäännöksiä ja asenteille konekäännösten käyttöä kohtaan. Tutkielman taustaosiossa kerrotaan konekääntimien kehityksestä sekä pyritään luomaan kattava katsaus siitä, miten konekääntimet ja muut käännösteknologiat ovat käytössä nykypäivänä käännösalalla ja käytännön käännöstyössä. Käännösteknologian kartoitus on olennainen osa tutkielman taustaa, sillä konekääntimet on nykyään usein integroitu käännösohjelmiin, joissa asiatekstien kääntäjät tekevät suurimman osan käännöstöistään. Aineistona tutkielmassa on kysely, joka lähetettiin erään Suomessa toimivan käännöstoimiston suomi-englanti ja englanti-suomi kielipareissa työskenteleville freelance-kääntäjille. Kyselyn vastauksia analysoidaan kolmessa osassa: kääntäjien tausta ja kokemus käännösalalta, kääntäjien tavat käyttää konekäännöksiä käännöstyössä ja kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan. Kyselyn vastauksista selviää, että konekäännöksiä huomioidaan laajalti, vaikka tavoissa hyödyntää konekäännöksiä onkin eroja. Kääntäjät eivät käytä konekäännöksiä samalla tavalla kuin käännösmuistiosumia, sillä kääntäjät ovat kriittisempiä konekäännöksiä kohtaan. Kääntäjät käyttävät konekäännintä lähinnä työkaluna, josta saa välillä apua, kuten inspiraatiota omiin käännösratkaisuihin tai sopivia yksittäisiä sanoja tai ilmaisuja. Harva kääntäjä sivuuttaa konekäännökset kokonaan. Kääntäjät hyödyntävät konekäännöksiä eniten kielellisesti yksinkertaisissa ja lyhyitä lauseita sisältävissä teksteissä. Selvää yhteyttä konekäännösten käytön ja käännösalan koulutuksen välillä ei ole. Kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan vaihtelevat kyselyn vastausten perusteella, mutta suurempi osa vastaajista suhtautuu negatiivisesti konekäännösten käyttöön. Huolta aiheuttavat käännöstöiden hinnoitteluperiaatteiden muuttuminen sekä kokemukset työmäärän ja työn mielekkyyden vähenemisestä ja asiantuntijuuden arvostuksen laskusta. Erot käännösalan koulutuksessa eivät näytä vaikuttavan suhtautumiseen konekäännösten käyttöä kohtaan.
  • Järvi, Ursula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella haastattelututkimuksen keinoin keväällä 2020 alkunsa saaneen koronaviruspandemian seurauksia EU-tulkkauksen näkökulmasta. Tutkittava ajanjakso on rajattu helmi–maaliskuun alusta kesäkuun toiselle viikolle. Koska tutkielma on kirjoitettu kevään ja kesän 2020 aikana, eivät koronariisin pidempikantoiset seuraukset EU-tulkkaukselle olleet tutkielman valmistumisajankohtana vielä selvillä. Tutkielman teoriataustassa käydään läpi kansainvälisissä organisaatioissa tehtyjä tutkimuksia etätulkkauksen menetelmien käyttöönotosta osana monikielisten kokousten tulkkausjärjestelyitä sekä aikaisempia konferenssitulkkien työelämää käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tulkkia, joista kolme työskentelee freelance-tulkkeina EU:n toimielimissä ja yksi virkatulkkina Euroopan unionin parlamentissa. Kaikki haastatellut tulkit tulkkaavat suomeksi, ja heistä kolme asuu Brysselissä ja yksi muussa EU-maassa. Haastattelututkimuksen osallistujiksi ei ilmoittautunut tulkkeja, jotka olisivat tulkanneet koronakriisin aikana muiden EU:n toimielinten kuin parlamentin kokouksissa. Haastattelut toteutettiin etähaastatteluina. Haastattelun kysymykset käsittelivät EU:n muuttuneita tulkkausjärjestelyjä, etätulkkauksen menetelmien käytön etuja ja haasteita sekä tulkkien henkilökohtaisia kokemuksia koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että etätulkkauksen menetelmien käyttö on koronakriisin aikana mahdollistanut tulkkauksen järjestämisen EU:n toimielinten kokouksissa. Käyttöönotetut tulkkausjärjestelyt voidaan määritellä tulkatuiksi tai etätulkatuiksi videokonferensseiksi. Tilateknisillä järjestelyillä on pyritty vähentämään konferenssitulkkauksen yhteydessä tapahtuvia ihmiskontakteja. Tulkit on sijoitettu yksittäin varsinaisen kokoustilan ja tarvittaessa samassa rakennuksessa sijaitsevien muiden kokoustilojen tulkkauskoppeihin, ja siksi esimerkiksi parlamentin täysistuntojen tulkkaamiseen on vaadittu useampi kokoussali. Parlamentin kokouksissa primääriset osallistujat on sijoitettu joko kokoussaliin tai he ovat osallistuneet kokoukseen etäyhteyden välityksellä. Osa kokouksista on järjestetty rajatulla määrällä tulkattavia kieliä tai kokonaan ilman tulkkausta. Huomionarvoista on myös, että suuri osa EU-toimielimien kokouksista on peruttu poikkeustilanteessa. Etätulkkauksen toteutuksen yhteydessä on esiintynyt haasteita. Teknisten ongelmien ohella tulkit nostivat esiin inhimillisiä aspekteja, jotka hankaloittavat etätulkkaustilannetta. Tulkit kokivat haasteelliseksi kokonaistilanteen hahmottamisen, non-verbaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen puuttumisen tulkin ja hänen yleisönsä sekä tulkkikollegoiden väliltä. Poikkeustilanne on myös vaikuttanut haastateltujen tulkkien henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja aiheuttanut huolta töiden jatkumisesta ja EU-tulkkauksen jatkuvuudesta.
  • Varvikko, Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoite on berninpaimenkoirien koiranäyttelyarvosteluista löytyvien käsitteiden ja niiden arvosuhteiden tutkiminen. Käsitteiden arvosuhteiden tarkastelussa hyödynnän käsitteitä nimeävien termien adjektiivimääreitä. Arvosuhteita tutkimalla on mahdollista selvittää, miten kukin käytetty käsite vertautuu rotumääritelmän ihanteeseen. Käsitteet itsessään ovat samanarvoisia kuin rotumääritelmä, mutta adjektiivien avulla koirasta löytyviä negatiivisia ja positiivisia ominaisuuksia on mahdollista sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Koska rotumääritelmä on liian laaja tähän tutkielmaan, olen rajannut rotumääritelmästä tarkasteluun osat, jotka koskevat päätä, runkoa, raajoja ja liikkeitä. Tarkastelen koiranäyttelyarvostelujen kieltä terminologisesta näkökulmasta ja terminologista käsiteanalyysia pohjustan selostamalla, mitä käsitejärjestelmiä ja -suhteita on sekä arvosteluista tekstilajina ja adjektiiveista termeinä. Suomessa jokaiselle näyttelyyn osallistuvalle koiralle kirjoitetaan kirjallinen arvostelu, jonka täytyy sisältää tietynlaista informaatiota koirasta. Koiranäyttelyissä koiraa verrataan kunkin rodun rotumääritelmän kuvaamaan ihanteeseen. Arvostelut ovat Suomen Kennelliiton käyttämiä virallisia asiakirjoja, ja koiran arvostelee ulkomuototuomari. Arvostelut ovat luonteeltaan kuvailevia ja sisältävät paljon adjektiivilausekkeita. Tutkimuksen aineistona on koiranäyttelyistä saatavat berninpaimenkoirien kirjalliset arvostelut. Aineisto on koottu Suomen Sveitsinpaimenkoirien kotisivuilta vuosilta 2005–2019. Aineisto on suomeksi, mutta osa arvosteluista on käännetty muista kielistä. Aineiston sanamäärä on 938 708 sanaa. Tutkimusmenetelmänä on aineistoon kuuluvien arvosteluiden kielellinen ja terminologinen analyysi Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Analyysissa selvitetään, mitä adjektiiveja aineistossa esiintyy eniten ja vähiten, ja minkä käsitteen kanssa adjektiiveja käytetään. Analyysin tulokset osoittavat, että käsitteet, jotka esiintyvät luonnehtivassa ympäristössä, tarvitsevat erilaisia adjektiivimääritteitä, jotta niitä voi sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Käsitteiden sijoittuminen voi olla myös kontekstista riippuvaista.
  • Tuure, Lotta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee lukijan suoraa puhuttelua suomenkielisissä tietosuojaselosteissa. Tutkimuksen aineistona on kuusi englannista suomeen käännettyä tietosuojaselostetta ja yhdeksän alun perin suomeksi kirjoitettua tietosuojaselostetta eli rinnakkaistekstiä. Tietosuojaselosteella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekstiä, jossa tietoja keräävä taho eli rekisterinpitäjä kuvaa kerättyjen tietojen kohteelle eli rekisteröidylle tämän oikeudet ja sen, mitä tietoja kerätään ja mihin tarkoitukseen. Tietosuojaselosteen sisällöstä säädetään Euroopan unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa, joka tuli voimaan 25.5.2018. Tutkimuksessa tarkastellaan suoraa puhuttelua eli tapoja kohdistaa teksti suoraan lukijalle, ja tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon suoraa puhuttelua käännöksissä ja rinnakkaisteksteissä esiintyy ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä näiden tekstiryhmien välillä on puhuttelun osalta. Puhuttelukäytännöt ja keinot ilmaista puhuttelua ovat eri kielissä erilaisia, mikä voi heijastua käännettyihin teksteihin interferenssinä eli lähtökielen vaikutuksena kohdekieleen. Aiemmassa tutkimuksessa (kuten Mauranen & Tiittula 2005) on tehty havaintoja esimerkiksi siitä, että englannista suomeen käännetyissä teksteissä erityisesti persoonapronomineja käytetään runsaammin kuin alun perin suomeksi kirjoitetuissa teksteissä, ja tähän perustuu myös tutkimuksen hypoteesi, että aineiston käännöksissä suoraa puhuttelua esiintyy enemmän kuin rinnakkaisteksteissä. Suomen kielessä suoraa puhuttelua voidaan ilmaista persoonapronomineilla sinä ja te, verbinmuodoilla tai possessiivisuffiksilla, minkä lisäksi suomen kielelle on ominaista suorien persoonaviittausten välttäminen. Englannissa suoraan puhutteluun on käytössä ainoastaan yksi pronomini, you, minkä lisäksi puhuttelua voidaan osoittaa imperatiivilla. Tutkimusasetelma on vertaileva, ja aineistoa analysoidaan lähinnä määrällisestä, mutta myös laadullisesta näkökulmasta. Analyysin pohjana käytetään hieman muokattua versiota Eveliina Tolvasen (2016) puhuttelumuotoluokittelusta, jonka perusteella aineistosta poimitut puhuttelumuodot on jaettu neljään luokkaan: (1) toisen persoonan verbinmuodot, (2) sinä-pronomini, (3) possessiivisuffiksit ja (4) imperatiivi. Puhuttelumuotojen poimimisen ja luokittelun jälkeen laskettiin puhuttelumuotojen määrät ja prosenttiosuudet sekä käännös- ja rinnakkaistekstiaineistoissa että yksittäisissä teksteissä. Kummastakin aineistosta laskettiin myös kolme yleisintä sanaa, johon kunkin puhuttelumuotoluokan edustajat liittyvät. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että suora puhuttelu oli käännöksissä huomattavasti yleisempää kuin rinnakkaisteksteissä. Käännöksissä puhuttelua oli keskimäärin 12 esiintymää sataa sanaa kohti ja rinnakkaisteksteissä kolme. Puhuttelun määrän lisäksi käännösten ja rinnakkaistekstien välillä oli jonkin verran eroa myös siinä, mitä muotoja käytettiin. Tutkimus antaa osviittaa siitä, miten lukijaa puhutellaan käännöksissä verrattuna rinnakkaisteksteihin, mutta yleistysten tekemiseksi jatkotutkimuksessa tulisi tarkastella laajempaa, muitakin tekstilajeja kattavaa aineistoa. Tutkimustulokset kuitenkin tukevat aiempaa tutkimusta siinä, että persoonaviittauksia esiintyy käännöksissä rinnakkaistekstejä enemmän. Jatkotutkimuksessa voisi tutkia esimerkiksi puhuttelumuotojen kollokaatteja eli sitä, mitkä sanat esiintyvät useimmiten puhuttelumuotojen läheisyydessä.
  • Väisänen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella, miten kääntäjäopiskelijoiden kirjoittamat käännöskommentit ilmentävät kääntäjän kompetenssien omaksumista. Tutkimus pyrkii selvittämään, miten opiskelijat kuvaavat erikoisalatekstin käännösprosessiaan ja reflektoivat omaa oppimistaan. Käännöskommenteista heijastuvia taitoja verrataan EMT-kompetenssimalliin. Euroopan komission käännöstoimen pääosaston European Master’s in Translation -laatumerkin saavat yliopistot, joiden kääntämisen tutkinto-ohjelmassa opetetaan kompetenssimallissa määritellyt tärkeimmät kääntäjän tiedot, taidot ja kompetenssit. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa yliopistot ovat siirtyneet opettamaan kääntämistä maisteriopinnoissa, ja kääntämistä opettavat yliopistot ovat tai ovat olleet EMT-verkoston jäseniä. Opetusohjelmien oppimistavoitteet perustuvat siis EMT-kompetenssimalliin. Tutkielman teoriatausta muodostuu kompetenssien tutkimuksesta ja oppimisen arvioinnista tehdystä tutkimuksesta. Lisäksi tutkielmassa selvennetään tutkimuksen kannalta tärkeitä käsitteitä, kuten erikoiskieliä ja sen alalajeja, esimerkiksi EU- ja talouskieltä. Tutkielman aineistona oli Helsingin yliopiston kauppa ja talous -käännöskurssin opiskelijoiden yhdeksän käännöskommenttia, joiden kirjoittamista varten opiskelijoille annettiin erilliset ohjeet. Analyysissa sovellettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkimusotteeni oli teoriaohjaava: aineiston analyysi ei perustu vain aineistoon, vaan aineistosta nousevat teemat liitetään teoriaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijoiden raportointi- ja reflektointitaidoissa on eroja, mikä heijastaa sitä, missä määrin opiskelijat ovat eri kompetensseja omaksuneet. Opiskelijat kokivat erityisen hankalaksi erikoisalaan liittyvän termistön. Yleisesti aineistosta nousi kaksi kategoriaa: opiskelijat, jotka kuvaavat käännösprosessia vaihe vaiheelta pohdiskellen ja ratkaisujaan perustellen, sekä opiskelijat, joiden käännösprosessin kuvaus ei ole yhtä jäsenneltyä ja pohtivaa.